blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

maanantai 14. lokakuuta 2019

Kylmä mökkireissu

Lauantaina 5.10.2019 lähdin pienimmän pikkuveljeni J:n kanssa mökille. Wanhempi pikkuveljeni S vaimonsa W:n ja tyttärensä L:n kanssa olivat menneet sinne jo edellisenä päivänä.

Alun perin oli ollut puhetta menosta jo edellisenä viikonloppuna. Ja silloin sinne olisi kannattanutkin mennä, koska oli vielä suhteellisen lämmintä, mutta J:lla oli ollut silloin jotain muuta menoa, joten hän ei olisi päässyt mukaan.

Matkalla Hämeenlinnanväylällä näin mielenkiintoisen näyn eli bussin, joka veti perässään peräkärryä.

Koska ajoimme vahingossa tietyn Riihimäen liittymän ohi, kävimme kaupassa ja Alkon myymälässä vasta Hämeenlinnan keskustassa. Siellä käymme mökkireissujen yhteydessä muuten vain harvoin.

Paitsi että mökillä oli kylmä, niin olin ottanut mukaan kolme kappaletta 0-prosenttisia oluita. Minulle tuli mökillä ollessa mieleen, että alkoholittomat oluet todellakin maistuvat oudolta ja minun kannattaisi alkaa tutustua alkoholittomiin viineihin, varsinkin, jos niitä löytyy pienissä annosko'oissa.

Täältä (erittäin pitkä teksti) pääset lukemaan, mistä syystä pidän nykyisin alkoholitonta linjaa.

Ensimmäisenä päivänä W kävi sienestämässä. Sieniä löytyi vain jonkin verran.

Pikkaisen leikin L:n kanssa. Mutta ilman kylmyyden takia leikit jäivät lopulta vähiin.

Jo klo 16:n aikoihin ensimmäisenä iltana hengitys höyrysi.

Yritin ennen auringon menoa mailleen ottaa myös hieman aurinkoa.

Pikkaisen tein muutakin työtä ensimmäisenä iltana kuin L:n vahtimista ja seurana olemista. Jonkin verran raahasin risutavaraa suurelle kuopalle. Ja myöhemmin vein jonkin verran klapeja saunan puupinoihin.

J:n toinen koira Leidi oli mukana. Tämä on mukava ja varsin rauhallinen, mutta J:n ensimmäisestä koirasta Johnnystä saamiensa kokemusten vuoksi L vierastaa nykyään kaikkia koiria, mikä on sääli.

Leidi lähti pitemmälle karkumatkalle ollessani rahtaamassa puuklapeja. Hänellä on kaulapannassaan kiinni GPS-laite, jonka avulla hänet aina löydetään. Jos hän olisi ihminen, niin hän olisi pakohuoneiden Houdini.

L käytti paljon kännykkääni, koska ulkona oli kylmä. Lisäksi hän tahmasi sen.

Ensimmäisen iltana ruoaksi laitettiin tulista lihapataa, joka oli varsin hyvää. Koska lihaa oli vielä runsaasti jäljellä, nautin J:n ohella sitä myöhemmin lisää. Tulin melkoisen täyteen.

W lämmitti saunan. Kylmästä ilmasta oli se etu, että suihkun osittain vedenlämmittimen kautta tuleva vesi tuntui lauteilla istumisen jälkeenkin lämpimältä. Shampooni oli kuitenkin jähmettynyt kylmyydessä melkein liikkumattomaksi. Oli suhteellisen vaikea saada sitä pullosta ulos.

Kylmästä ilmasta oli myös se etu, ettei tarvinnut koko ajan nesteyttää itseään.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa grillattiin makkaraa, ja osa meistä söi niitä. Söin myös karpalokiisseliä, joka oli melko mielenkiintoista. Nautin myös hieman Fazerin pähkinäsuklaata, koska sitä kerran tyrkytettiin.

En saanut yöllä kunnolla nukuttua, mutta onneksi ei ollut mitenkään selkeän kylmä sisätiloissa. J:llä taisi olla enemmän, kun hän nukkui makuuaitassa, jossa on nykyisin heikommanlainen lämpöeristys, Leidin kanssa. Porukka nousi ylös suurin piirtein kukonlaulun aikaan, siis jos meillä olisi ollut kukko. Vasta parin tunnin ylimääräisen löhöämisen jälkeen nousin itse lopullisesti ylös.

Kun olin noussut ensimmäisen kerran, väliaikaisesti, ylös, niin W paistoi minulle kananmunan.

Noustuani lopullisesti ylös nautin kananmunariisijuttua, jota muut olivat jo syöneet.

Päivällä pikkaisen aikaa satoi lunta.

Ennen kotiin lähtöä grillattiin vielä makkaraa ja keitettiin kahvia.

Lähdin J:n kyydillä kotiin puoli yhden maissa. Veikkaisin, että koskaan aikaisemmin en ole mökiltä lähtenyt kotiin näin aikaisin. S, W ja J jäivät mökille vielä lyhyehköksi aikaa olemaan tämän jälkeen.

Kotimatkalla satoi välillä pikkaisen räntää. Ennen Linnatuulen huoltoasemaa näimme suolistonsa levittäneen kissan. Viimeisen kolmesta oluestani nautin kotimatkalla. Huomasin silmäripsiini kertyneen rähmäpaljouden. Nurmijärvellä ohitsemme porhalsi hälytysvalot välkkyen Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen ambulanssi. Se oli kaukana kotoaan.

Kotiin päästyäni putsasin kännykkäni näytön.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Ihmisten tulisi saada ilmaista vapaasti historian tapahtumia koskevia väitteitä

Uutinen kertoo, että viikko takaperin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) oli todennut päätöksessään, että natsien 1940-luvulla toimeenpaneman juutalaisten joukkotuhon eli holokaustin kyseenalaistaminen ei ole ihmisoikeus.

Mecklenburg-Etu-Pommerin liittoparlamentissa ollut Udo Pastörs oli nimittäin tuomittu Saksassa vuonna 2012 hänen pari vuotta aiemmin pitämästään puheesta. Siinä hän oli tuntunut epäilevän, onko holokausti todella tapahtunut.

Pastörs on äärioikeistolaisen Saksan kansallisdemokraattisen puolueen (NPD) jäsen. Hän oli valittanut tuomiostaan EIT:hen vuonna 2014. Pastörs esitti, että hänen sananvapauttaan oli loukattu.

EIT:n motiivit päätökselleen ovat pohjaltaan ihmisystävälliset, mutta se tekee mielestäni siinä historiallisista tapahtumista poliittisia, mikä on ongelmallista ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. On siis pakko olla jotain tiettyä mieltä jostain historiallista tapahtumasta eikä saa julkisesti kyseenalaistaa historiantutkijoiden tai hyväätarkoittavien ihmisten enemmistön näkemystä asiasta.

Vastoin tarkoitustaan EIT muokkaa oikeuskäytäntöä EU:ssa lähenemään totalitarististen maiden kuten edesmenneiden natsi-Saksan ja Neuvostoliiton ja nykypäivän Pohjois-Korean oikeudellista käytäntöä. Näissä maissa historia on ollut osa hallitsevan puolueen vallankäyttöä, ja poikkeamisesta virallisesta historiankirjoituksesta on rangaistu.

Tällaista nykypäivän EU:ssa.

Ja EIT:n päätös voi saada monet ajattelemaan, että EIT teki tällaisen päätöksen, koska sillä on jotain salattavaa ko. historian tapahtumaa koskien.

Mielestäni historian tapahtumista tulee saada liberaalissa yhteiskunnassa olla mitä mieltä tahansa ja ilmaista myös mielipiteensä vapaasti. Näin siis, mikäli haluamme olla liberaali yhteiskunta.

Ihmisillä tulee olla oikeus ilmaista julkisesti myös vastaansanomattomasti hölmöjä ja virheellisiä väittämiä historiasta. Ja historiantutkijoilla on sitten myös asiantuntijuutensa suoma oikeus kommentoida tällaisia julkisesti esitettyjä väitteitä.

Ja myös muillakin kuin äärioikeistolaisilla on oikeus sananvapauteen.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Kirja-arvostelu: Hannu Rajaniemi: Kesämaa

Ja näin arvostelen Hannu Rajaniemen uusimman scifipäläyksen Kesämaa.

Rajaniemi on fysiikkaa Briteissä opiskellut ja säieteoriasta tohtoriksi väitellyt suomalainen kaveri, joka kirjoittaa englanniksi tieteistyyppistä kirjallisuutta (kirjojensa suomentaminen lienee helppo homma).

Miehen esikoisteos oli kovaa scifiä edustava Kvanttivaras-trilogia, joka oli lajissaan omaperäinen.

Miehen uusin, vuonna 2018 ilmestynyt Kesämaa on vähintään yhtä omaperäinen. Siinä on kyse vaihtoehtohistoriasta, jonka tarina alkaa vuonna 1938. Tarinaan kuuluu, että on keksitty, että tuonpuoleinen onkin olemassa, mutta kyse ei siinä olekaan mistään henkimaailman asioista, vaan ihan fysikaalisista, fysiikan selittämistä ilmiöistä.

Juoneen kuuluu, että ihminen voi kuoltuaan jatkaa työtänsä tuonpuoleisessa. On keksitty ektofoni-niminen laite, jonka avulla elävät ja kuolleet voivat olla yhteydessä toisiinsa. Kuolleet voivat myös niin halutessaan vuokrata elävän ihmisen, meedion, kehon pistäytyäkseen elävien maailmassa. Kuollut voi myös vuokrata samaa tarkoitusta varten erityisen nuken.

Kesämaan juoni on agenttitarina. Siinä eri maiden tiedusteluviranomaisten työ jatkuu tuonpuoleisessa. Tarinan päähenkilö on Yhdistyneen kuningaskunnan Salaisen palvelun agentti Rachel White.

Kesämaa ei iskenyt minuun ihan samassa määrin kuin Kvanttivaras-trilogia, joka oli iskenyt todella lujaa, oli tehnyt. Kirjassa ei muutenkaan selitetä kovin tarkasti, mihin fysiikan ilmiöihin "tuonpuoleisen" olemassaolo perustuu. Luin kuitenkin kirjan loppuun, koska se oli ihan hyvin kirjoitettu (en välttämättä lue ihan kaikkia aloittamiani romaaneita loppuun) ja koska halusin nähdä, miten se loppuu.

Myöskin minua vieroitti tarinasta se, että kirjan päähenkilö on nainen, mutta tämä lienee minun henkilökohtainen ongelmani, johtuu se sitten siitä, että olen hieman sovinisti, tai siitä, että minun on miehenä vaikeampi samaistua kirjan naispuoliseen päähenkilöön.

Jossain vaiheessa kirjaa enemmän selitettiin tätä kuolemanjälkeisasiaa, ja se sai minut kyllä innostumaan.

Viimeisten kymmenien sivujen aikana olin melko innostunut. Kirjan viimeiset sivut luin erittäin innoissani. 

Kesämaan taustatarina on luokkaa maailman omaperäisin. Hannu Rajaniemi lienee koko maailmanhistorian kirjailijoista yksi omaperäisimmistä.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Tuliliemen tuttavana

Tämä kirjoitus ei kerro Jack Londonin romaanista Tuliliemen tuttavana, jossa kirjailija kertoo oman alkoholisoitumisensa tarinan. Sen sijaan kerron tässä omasta suhteestani alkoholiin.

Ensimmäiset kännini alkoholin avulla vedin vuoden 1986 keväällä ollessani yhdeksännellä luokalla. Olin silloin musiikkiluokkani kanssa luokkaretkellä Kreetalla. Minä ja luokan kaksi muuta kilteintä poikaa nautimme yhdessä ouzoa. Vain yksi meistä ei oksentanut, ja se en ollut minä. Tapahtuma sai minut jatkossa jossain määrin vieroksumaan ouzoa.

Sen jälkeen minulla ei ollut vuosiin pysyvää, vahvaa suhdetta alkoholiin. Tähän sääntöön kuitenkin tuli kaksi lyhyttä poikkeusta: Asuin siihen aikaan vielä kotona, ja vanhempani olivat lähteneet jonnekin lomalle, ja minä pidin taloa pystyssä. Kävin useana päivänä ostamassa lähikaupasta Guinness Draught -stoutia. Lopulta vatsani tuli kipeäksi, joten kävin lääkärillä, joka totesi vatsakivun johtuneen ryypiskelystäni. Se loppui siihen. Toinen tapaus oli sellainen, että lääkitsin kerran monen päivän ajan harhojani vanhempieni kotiviinillä. Kun vanhempi pikkuveljeni kerran sanoi, että aina kun hän näkee minut, niin minulla on pullo kädessä, minä lopetin juomisen siihen.

Vuonna 1994 olin usean viikon ajan Elämisen laadun kurssilla Kuntoutussäätiössä Helsingin Malminkartanossa. Tutustuin sillä uudestaan entiseen luokkakaveriini Pasiin. Pasin kanssa nautin sitten aina välillä alkoholia ja ilman sitä tai sen kanssa puhuimme henkeviä. Hän oli periaatteessa adventisti, mutta ei kovin tiukka sellainen. Koska olin vuonna 1993 oivaltanut kristinuskon perusasian, koin tavallaan Pasin olevan samaa seurakuntaa kanssani. Kun en käynyt aktiivisesti missään hengellisissä pippaloissa.

Minulla oli ollut ei-kristittynä ollessani varsin ahdasmielisiä ajatuksia, joten "uskoontulo" auttoi minua nauttimaan alkoholia.

Vuonna 1994 myös alkoi kaupoissa ja varsinkin Alkon myymälöissä näkyä yhä enemmän erilaisia oluita, siis sellaisia, joita ei ollut valmistettu hinta-prosentti-suhde mielessä. Tutustuimme valikoimiin. Minusta tuli oluen maistelija.

Oluitten maistelemisessa oli se hyvä puoli kaiken muun ohella, että saattoi katsella nenänvarttaan pitkin niitä ihmisiä, jotka joivat "kuravesiä".

Seuraavan vuoden syksyllä aloitin opiskelun. Siellä tutustuin kaveriin Jp, joka oli ihmiseksi fiksu. Opiskelumme ei mennyt täysin alkoholin merkeissä, mutta välillä kävimme oluella paikallisessa. Jp:stä tuli pitkäaikainen hyvä kaverini.

Samoihin aikoihin rupesin käymään Vantaan vapaaseurakunnassa, koska olin Helsingin Annankadun  vapaaseurakunnassa kerran käydessäni saanut tietää, että Vantaallakin on sellainen.

Vaikka Suomen vapaakirkko ei sitä edellytä, niin vuoden 1995 joulukuussa minut kastettiin eli ao. vapaaseurakunnan pastori siis kastoi minut Tikkurilan helluntaiseurakunnan tiloissa, jossa oli tarpeet täyttävä kasteallas. Tällainen eri kirkkokuntien välinen yhteistyö oli mieltä ylentävää. Pidin mielestäni kauhean hienon puheen kastetilaisuudessa.

Opiskelu meni sattuneista syistä mönkään, niin minulla kuin Jp:llä. Kumpikin keskeytimme. Itse ehdin saada kuitenkin todistuksen ko. alan peruslinjan käymisestä.

Lisäksi tunnettuani Pasin uudestaan vain muutaman vuoden ajan hän kuoli. Se oli sääli. Siinä meni hyvä mies hukkaan. Hän oli jopa vuosien varrella saanut lopetettua kaikkien Suomessa silloin tunnettujen laittomien päihteiden käytön yksi kerrallaan, viimeisenä kannabiksen.

Vuoden 2001 lopulla minusta tuli periaatteessa ja käytännössä Vantaan mielenterveysyhdistys Hyvät tuulet ry:n vakituinen kävijä. Yhdistys on vertaistukeen perustuva, ja sillä on kaksi kahvilatyyppistä kohtauspaikkaa länsi- ja itä-Vantaalla, Myöhätuuli ja Lauhatuuli. Jos ketään kiinnostaa, niin Suomen mielenterveysseura, joka nykyään on nimeltään Mieli, taas on asiantuntijapohjalta toimiva yhdistys. Aluksi tulin Hyviin tuuliin kuitenkin työn merkeissä. Myöhemmin tulin olemaan siellä "ainoastaan" aktiivijäsen.

Vähän myöhemmin tutustuin yhdistyksessä mieheen, josta käytän tässä kirjoituksessa nimitystä Kollega 1. Tutustutin hänet oluiden ihmeelliseen maailmaan. Ja kun hän mielestäni oli oppinut tarpeeksi, niin löin hänet senseiksi. Nimitys tarkoittaa japanin kielessä opettajaa. Ja kun olin myöhemmin ostanut miekan (tylsäteräinen kopio roomalaisesta gladiuksesta 1. vuosisadalta jKr.), niin vahvistin hänen senseiytensä myös sillä. Kollega 1:stä tuli myös erinomainen yhdistysaktiivi yhdistykseeni.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin paikkeilla tai jotain kokeilin valmistaa kerran kotiolutta. Koska olin siirtänyt pullotetun oluen liian aikaisin jääkaappiin, olut epäonnistui. Sitten valmistin olutta toisen kerran, mutta tällä kertaa olin laponnut oluen pari kertaa liian vähän, joten olut jossain määrin epäonnistui, kun siitä tuli melko sameaa. Valmistin olutta kolmannen kerran, ja kolmas erä onnistui. Siitä tuli ihan järkevää.

Tämän jälkeen kokeilin valmistaa punaviiniä. Tähän aikaan ajanlaskuamme kotiviinin valmistus oli jo melko helppoa, sillä viinin perusaineen sai kanisterissa. Viinistä tuli varsin hyvää, ja hintalaatusuhteeltaan se oli loistavaa.

Koska punaviinini oli maistunut jopa liian hyvältä, päätin valmistaa seuraavaksi roséviiniä, koska sellaista arvostin maun kannalta vähemmän. Mutta tästäkin viinistä tuli liian hyvää.

Päätin sitten lopettaa alkoholijuomien kotivalmistuksen.

Vuoden 2007 alkupuolella molemmat vanhempani kuolivat. Myöhemmin samana vuonna minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke sadan prosentin invaliditeetin perusteella sekä tieto siitä, että minulla periaatteessa oli diabetes 2000-luvulla alkaneen keskivartalolihavuuden vuoksi. Keskivartalolihavuus johtui varmaan enimmäkseen Pasin kuolemasta. Kun olin hänen kanssaan aina kulkenut pitkin poikin metsiä, ja semmoinen meininki oli nyt ohi. Tästä lähtien jouduin tai pääsin käymään terveyskeskuksessa diabetestarkastuksessa joka vuosi.

Hyvissä tuulissa alkoi käydä minua nuorempi mieshenkilö, josta tuli hyvä yhdistysaktiivi ja josta olen käyttänyt tässä blogissani salanimeä Vitus Pullo (hänestä täällä esittämieni tietojen perusteella on mielestäni ollut suurin piirtein mahdotonta sellainen, että joku hänen läheisensä olisi julkaisemistani kertomuksista hänet tunnistanut). Pullo oli jo nuorena alkoholisoitunut, koska hän näki pikkuakkoja ja -ukkoja ja välillä oli tavannut lääkitä harhojaan pois alkoholin avulla. Toinen hyvä yhdistysaktiivi, joka esitti tärkeää osaa elämässäni, oli itseäni vanhempi naishenkilö Naishenkilö 1. Tämä oli ihan oikeasti sellainen ihminen, että hän tiesi kaiken meidän yhdistyksemme asioista. Luotin häneen näissä asioissa kuin kallioon.

Kävin kummankin kanssa paikallisissa kapakoissa. Koska Hassulaan Pullo oli lopulta saanut porttikiellon, rupesimme käymään pelkästään Salilla, jossa muuten oli ihan hyvät olutvalikoimat.

Usein kanssamme oluella kävi myös yhdistyksessä käyvä Naishenkilö 2, johon Pullo oli ihastunut saamatta vastakaikua. Lisäksi joukossamme oli Naishenkilö 1:n hyvä kaveri Naishenkilö 3.

Kävimme välillä ryypiskelemässä myös jonkun meistä kotona.

Oli myös naishenkilö S, mutta hänestä lisää myöhemmin.

Vuoden 2011 joulukuussa Vitus Pullo kuoli alkoholiin kotonaan. Vain jokunen vuosi myöhemmin Naishenkilö 3 kuoli, syöpään, jota ei ollut havaittu ajoissa. Kuolemansa oli suhteellisen nopea.

Pullon ja Naishenkilö 3:n kuoltua jäi jäljelle kova ydin, joka oli minä, Naishenkilö 1 ja S.

Mutta sitten Naishenkilö 1:lle kävi jotain, ja hän rupesi vetäytymään. Lopulta hän muutti pois.

Jouduin hyppäämään Naishenkilö 1:n saappaisiin yhdistyksessä. Ne olivat isot saappaat.

Yhdistyksessämme oli alkanut käydä muodollisesti terve wanha wiisas intialainen mies, joka aluksi piti yhdistyksessäni englannin kielen keskusteluryhmää. Hänen englantinsa oli täydellistä oxfordinenglantia. Hän oli synnyinmaassaan Intiassa käynyt koulua sisäoppilaitoksessa, jonka käyttökieli oli ollut englanti, ja aikuisena hän oli monen vuoden ajan asunut ja työskennellyt Englannissa. Hän alkoi käydä minun ja S:n kanssa Salilla. Myöhemmin hän sai potkut alkoholiin liittymättömistä syistä – hän oli maltillinen juoja – ryhmän vetämisestä. Ennen pitkää minut kiinnitettiin siihen hommaan.

Olin 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen nauttinut lauantaisin kämpilläni oluita puoliksi Kollega 1:n kanssa. Ostimme oluet aina puoliksi, jotta tuli maisteltavaa useammista erilaisista oluista. Aluksi meno oli vähäisempää, mutta koirani Elmeri Kärnän kuoltua vuonna 2009 oluen käyttömme lisääntyi. Joukkoomme oli liittynyt myös miespuolinen Kollega 2, jolle minä ja Kollega 1 yritimme kovasti opettaa oluen käyttöä, mutta hänellä oli liian erilainen makuaisti kuin meillä, ja aluksi hänellä oli vähemmän rahaakin käytettävissään, joten emme tässä onnistuneet. Kollega 2 toi aina mukanaan "kulttuurielämätapahtumaamme" omat juomansa. Ja jos ketään kiinnostaa, niin tilaisuus aloitettiin aina kahvilla ja kekseillä.

Kollega 2:sta tuli myös erinomainen yhdistysaktiivi.

Oli myös naapuritalossa asuva Kollega 3, joka kävi satunnaisemmin kulttuurielämätapahtumassamme.

Tarjosin aina väelle myös viskiä. Yleensä kyseessä oli voimakkaan savuinen skottilainen.

Viimeisin "standardi" minun ja Kollega 1:n juomien nauttimisessa oli se, että joka toisena lauantaina nautimme seitsemän olutta puoliksi ja joka toisena viisi. Uudempi B-versio tästä oli se, että "isompana" olutpäivänä nautimme kolmeen pekkaan, tai sitten neljään pekkaan, jos otetaan huomioon myös Kollega 3, ennen oluisiin ryhtymistä vahvaa versiota lonkerosta.

Korkeintaan kerran kahdessa viikossa olen arkiviikolla osallistunut nk. sähköpostijuopottiin, jossa on kysymys siitä, että osallistujat keskustelevat etänä toistensa kanssa ja kommentoivat nauttimiaan kolmea hartaasti valitsemaansa olutta. Nk. sähköpostijuopottiin on osallistunut tähän asti vain minä ja S, vaikka kaksi muutakin henkilöä on ilmaissut asiaa kohtaan koskevan kiinnostuksensa.

Tänä vuonna 2019 Kollega 3 päätti ryhtyä pitämään alkoholitonta linjaa. Mutta hän oli silti usein osallistunut ainakin aluksi illanistujaisiimme (ja lähtenyt ajoissa pois, ettei häiriinny alkoholin täyttämästä meiningistä).

Minua itseäni oli alkanut lopulta sylettää se, että "oluitten maistelumme" ei oikein vastannut tarkoitustaan, kun ainakin joka toisena lauantaina nauttimamme alkoholin määrä oli melkoinen. Kollega 1 toi aina yhteiset oluemme paikan päälle, ja hän mielellään osti varsin vahvoja oluita. Minusta oli ikävää se, että tällaisista lauantaista olin toipunut kunnolla vasta seuraavan viikon torstaina.

Ryyppääminen "kulttuurielämän" varjolla aiheutti minussa aikaa myöten myös tiettyä vastenmielisyyttä alkoholia vastaan sinänsä. Alkoholi vaikutti minuun samalla tavalla kuin naltreksoni on vaikuttanut näyttelijä Claudia Christianiin (tässä kiva aiheeseen liittyvä uutislinkki muutaman vuoden takaa). Tai samalla lailla kuin Antabus vaikuttaa, mutta ilman samanlaisia fyysisiä oireita.

Suuri määrä alkoholia kerralla myöskin aiheuttaa masennusta.

Olin myös ruvennut miettimään, että mitä tällainen tekee terveydelleni. Ja kun olin lähes 50-vuotias, niin ruumis ei kestä yhtä paljon eikä toivu yhtä nopeasti alkoholinkäytöstä kuin 20-vuotiaana.

Myöskin ajattelin, että olen jo maistanut kaikenlaisia mahdollisia oluita ja olen myös nauttinut niitä ihan tarpeeksi.

Lisäksi olin alkanut ajatella, että nykyään minun ei ole enää tarvis turruttaa mieltäni alkoholin avulla.

Kuluvan vuoden 2019 kesällä mainitsin kerran Kollega 1:lle, kun Kollega 2 oli jo lähtenyt menemään kotiinsa, siitä, että nautimme mielestäni liian paljon oluita kerralla. Olin itse asiassa aikaisemminkin maininnut hänelle asiasta, mutta Kollega 1 oli perustellut asiaansa sillä, että jos emme osta näin montaa olutta, niin emme ehdi nauttia kaikkia Myyrmäen Alkoon tuotettavia vaihtuvia oluita.

Meille tuli tällä kertaa pikkainen riita asiasta. Katkaisin sen hänen lähdettyään kotiinsa laittamalla hänelle sähköpostiviestin, jossa ilmaisin, että puolestani voidaan jatkaa wanhalla tavalla.

Kävin sitten yhtenä viikonloppuna mökillä, joten emme silloin voineet pitää illanviettoa luonani. Kotiin palaamistani seuraavana päivänä hän lähti useamman viikon ajaksi tapaamaan vanhempiaan maaseudummalle. Hän tekee sitä aina välillä.

Hänen ollessaan poissa minä ja Kollegat 2 ja 3 kokoonnuimme kolmestaan, emmekä edes nauttineet alkoholia. Toki nautin jonkin verran alkoholia muutoin.

Kollega 1:n palattua "työlomalta" sanoin hänelle uudestaan, sillä kertaa yhdistyksemme toimipisteessä, että haluaisin oikeasti vähentää. Hän ei tällä kertaa osoittanut suuttumusta asiasta.

Itse asiassa kaikki meni mukavasti. Kollega 1 ja Kollega 2 harjoittelivat yhdessä musiikin soittamista toisen kotona. Kollega 2 oli vanhastaan osannut soittaa kosketinsoittimia, ja Kollega 1 oli vasta jonkin aikaa takaperin aloittanut kitaransoiton opiskelun. Ja musisoimisen harjoittelu vahvassa humalatilassa ei ole yleensä kovin järkevää.

Kollega 1:n aivoissa oli asia kypsynyt, ja hän oli suhteellisen raittiuteni hyväksynyt.

Tiistaina 20. elokuuta kävin Myyrmäen terveyskeskuksessa terveydenhoitajan pakeilla. Muuten oli hyvät veriarvot – olin suorastaan ylpeä siitä, että verensokeriarvoni olivat kuten terveellä ihmisellä – mutta tämä kerrottuaan huonohkoista maksa-arvoistani ehdotti minulle, että voisin asiaa testataksemme olla kuukauden nauttimatta ollenkaan alkoholia. Kerroin voivani tehdä tämän. Keskustelimme kunnolla alkoholinkäytöstäni. Terveydenhoitaja aivan oikein muisti mainita, että alkoholissa on paljon energiaa, joten sen vähentäminen auttanee painonhallinnassakin. Olin itsekin kyllä jo asian arvannut. Terveydenhoitajan punnituksen perusteella olin muuten jonkin verran laihtunut.

Keskiviikkona 21.8.2019 kerroin wanhalle wiisaalle intialaiselle, kun istuin hänen ja S:n seurassa Salilla, että aion lopettaa kuukauden ajaksi alkoholin nauttimisen kokonaan. Sovimme kuitenkin, että jatkamme Salilla käyntiä kahden viikon välein, ja minä siis nautin alkoholittomia juomia tänä aikana. S oli saanut tietää asiasta jo edellisenä päivänä.

Lauantaina 24.8.2019 nautin viimeiset olutkaapissani olleet kolme Alkon myymälästä ostamaani olutta.

Ja seuraavana päivänä sunnuntaina 25.8. aloitin alkoholittomuuskauteni. Samana päivänä aktivoin runoblogini Osa runoistani (loput runoni pääset lukemaan täältä). (Kuukautta myöhemmin rupesin julkaisemaan blogissa myös kertomuksiani unistani (vanhemmista unistani pääset lukemaan täältä)).

Koska nautin tiettyjä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, alkoholin nauttiminen on ollut kaikki nämä vuodet, siis oikeastaan jo vuodesta 1990 alkaen, jonkin verran huono juttu. Lääkkeet lisäävät humalatilaa, ja humalatila puolestaan heikentää lääkkeiden vaikutusta. Ne olivat yhdessä alkoholin kanssa varmaankin myös vaikuttaneet tämänkertaisiin huonoihin veriarvoihini, tai niin voisi olettaa ainakin.

Olin toki kesäkauden aikana käynyt kahteen otteeseen mökillä, ja siellä oli tullut jossain määrin myös nautittua alkoholia, vaikkakin päivää kohti maltillisesti. Kokonaismäärä oli kuitenkin ollut mittava.

Laskeskelin sunnuntaina 25.8.2019 maksaani liittyen, kuinka paljon nautin alkoholia viikon aikana. Laskin erikseen ne viikot, jolloin nautin eniten, ja ne, jolloin nautin vähiten. Kumpiakin oli laskennan kannalta yhtä paljon. Jälkimmäisistä jätin pois ne viikot, jolloin en arkiviikolla ole nauttinut yhtään alkoholia, koska sellaisia viikkoja on kuitenkin selvä vähemmistö.

Tulokseksi tuli, että niillä viikoilla, jolloin olen nauttinut eniten alkoholia, alkoholiannosten määräksi tuli 13,85 kpl. Tällaiset viikot koostuivat nk. kulttuurielämätapahtumista kämpilläni, ja arkiviikolla pidettävästä nk. sähköpostijuopotista. Edellisen osuus luvusta oli 9,05 annosta ja jälkimmäisen 4,8 annosta.

Ja niillä viikoilla, jolloin olen nauttinut vähiten alkoholia, alkoholiannosten määräksi tuli 9,2 kpl. Nk. kulttuurielämätapahtuman osuus tästä oli 7 annosta ja Sali-käyntien osuus 2,2 annosta.

Keskiarvoksi viikoille sain 11,525 annosta.

Miespuolisille keskikokoisille henkilöille suuri alkoholista aiheutuva riski koituu niille, jotka nauttivat viikossa 24 annosta, ja naisilla luku on 16 annosta. Ja kun olen itse 169 senttiä pitkä, niin minulla luku lienee merkittävästi pienempi kuin 24 annosta viikossa. Esim. 19-20.

Kohtalaisen riskin raja on miehillä 14 annosta, ja naisilla 7 annosta, viikossa.

Pahimman riskin viikoillani nautin siis 13,85 annosta viikossa. Se lienee jo melko riskialtista minulle, varsinkin kun sitä linjaa oli jatkunut jo jonkin aikaa. Ja keskiarvoinenkin annosmäärä 11,525 on ihan riittävän suuri.

Laskentaani seuraavana yönä näin sellaista unta, jossa kävi ilmi, että tulen tavallista ihmistä enemmän alkoholista humalaan.

On tehnyt hyvää pitää tuliliemen tuttavuudessa pieni tauko. Kun olin jo oikeastaan kymmenen vuoden ajan nauttinut säännöllisesti ihan kunnollisia alkoholimääriä melkein joka viikko. Itse asiassa taisin melko paljon nauttiakin alkoholittomuuskaudesta. Ainoastaan yhdellä viikolla kaipailin jonkin verran alkoholia.

Ja oikeastaan on ollut myös varsin mukavaa se, ettei ole joutunut koko ajan hakemaan itselleen olutta. Vaikka tosin on mainittava, että aikaisemmin Kollega 1 oli tuonut omin repuin paikan päälle yhdessä nautittavat oluemme.

Kävin kavereiden kanssa Salilla 4.9. Nautin siellä ison lasillisen appelsiinimehua ja espresson. Käynti tuli näin hyvin halvaksi. Tein havainnon, että paikan espressokeittimestä saisi monenlaista kahvijuomaa. Tosin kävi ilmi, että ennen kuin Sali saa rakennettua keittiönsä valmiiksi, niin automaatista saa vain espressoa ja tavallista kahvia.

Lauantaina 7.9. kerhon lauantaiaukiolo palasi kesätauolta, joten pääsin tai jouduin ylläpitämään sitä. Kollega 1 oli kollegani hommassa. Minkäänlaista nk. kulttuurielämätapahtumaa ei pidetty kämpilläni sen jälkeen, koska Kollegat 1 ja 2 halusivat mennä harjoittelemaan soittamista.

Ja niin kävi tästä eteenpäin, että niinä päivinä, jolloin kerho oli lauantaina auki, tavanomaiset vieraani eivät tulleet käymään kämpilläni. Niinä lauantaipäivinä, jolloin ei ollut lauantaiaukioloa, porukat tulivat käymään, ja nautimme yhdessä tavanomaisen kahvituksen, ja kaksi kolmesta tavanomaisesta vieraasta nautti myös alkoholia. Minä en.

Ja joka toisena torstaipäivänä kävin Salilla wanhan wiisaan intialaisen ja S:n kanssa. Itse en luonnollisestikaan nauttinut alkoholia käynneillä.

Kun oli neljäs viikko alkoholitonta menossa, soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen keskiviikkona 18.9.2019 koskien lääkärinlähetettä laboratorioon, joka olisi hyvä saada. Puhelinhenkilö kuulosti aidosti olevan huolissaan voinnistani. Hän kysyi, olenko puhunut "Hannun" kanssa, joka voi auttaa vähentämään alkoholin käyttöä. Vastasin kieltävästi. Hän myös kysyi, onko minulla vatsakipuja tai onko minulla vatsassani turvotusta. Vastasin kumpaankin kysymykseen kieltävästi. Hän lopulta totesi, että lääkärini soittaa minulle seuraavana päivänä iltapäivällä.

Vuonna 2007 olin päättänyt, että minun tulee elää vähintään 60-vuotiaaksi. Mutta nyt laskin elinajanodotustani 50:een vuoteen. Olin myöskin ruvennut suunnittelemaan 50-vuotispäiväblogimerkintää.

Ja oi, katso: seuraavana aamuna kävi niin, että vastaanotin terveyskeskuksen tekstiviestin, jossa kerrottiin lääkärini olevan poissa ja täten puheluaikani peruuntuneen ja lääkärin soittavan minulle, kun on palannut takaisin. Voihan vitalis!

Samalla viikolla eräs kaverini totesi minulle, etten ole alkoholittomuuskauteni aikana muuttunut kireämmäksi.

Tiistaina 24.9.2019 S totesi minulle, että minun kannattaisi soittaa terveyskeskukseen uudestaan, kun sen lääkäreistä moni on hakeutunut pois. Olin itsekin lukenut asiasta uutispätkän ja totesin neuvon hyväksi.

Keskiviikkoaamuna 25.9.2019 soitin kaverini kehotuksen ansiosta terveyskeskuksen ajanvaraukseen kysyäkseni, että onko lääkärini vielä töissä siellä. Ilmeisesti sain sen vastauksen, että on.

Ja, oi, katso: myöhemmin samana päivänä ollessani kerholla juuri ennen levyraatitapahtuman alkamista lääkärini soitti minulle. Saimme sovittua sen, että menen lähiaikoina käymään laboratoriossa.

Oli kivaa saatuani selvyyden tähän asiaan. Muutenkin oli ihan kivaa.

Minulle oli selviö, että menisin käymään labrassa vasta viikon päästä soitosta, koska käytännön syistä keskiviikko on minulle yleensä paras päivä lähteä käymään aikaisin aamulla jossain kauempana.

Mutta koska seuraavana aamuna eräs uusi tietokoneneuvottavani peruutti tulonsa neuvottavaksi, päätin lähteä saman tien käymään laboratoriossa.

Saman käynnin yhteydessä palautin (toisessa rakennuksessa sijaitsevan) terveyskeskuksen päätilan punaiseen postilaatikkoon verenpainemittauslappusen.

Seuraavan viikon alkupuolella katselin Kanta-palvelusta terveystietojani. Näytti pahalta. Neljäs pyydetyistä tutkimuksista ei ollut vielä valmistunut, mutta kolmessa arvot olivat viitearvojen yläpuolella, ja sellainen arvo, joka oli mitattu jo aikaisemman laboratoriokäynnin yhteydessä, oli kohonnut lisää.

Keskiviikkona 2. lokakuuta soitin terveyskeskukseen. Minulle sanottiin, että minun tulee jatkaa alkoholista erossa pysymistä. Minulle luvattiin myös, että lääkärini soittaa minulle seuraavana päivänä.

Keskiviikkona myös neljäs mitatuista arvoista oli valmis. Se ei ollut koholla.

Samana päivänä päätin myös lopullisesti, että vähennän sokerin käyttöä. Olin tullut nimittäin siihen tulokseen, että olin korvannut alkoholin osittain lisäsokerilla. Jos ketään asia kiinnostaa, niin natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitler, kun huumeet olivat lopussa, oli puolestaan vuonna 1945 korvannut huumeet – sokerilla. Koska Hitler kuuluu lempiaiheisiini, niin oli ihan pakko hänet mainita tässäkin.

Ja torstaina 3.10.2019 lääkärini soitti minulle puhuakseen kanssani terveydestä. Ilmeisesti ongelmana on sisäelinrasva, jota pitäisi saada poistettua. Tunnustin hänelle, että olen saattanut alkoholittomalla kaudellani nauttia tavallista enemmän sokeria. Hän totesi, että minun ei kannata korvata sokeria hedelmillä, koska hedelmäsokeri menee maksaa rasvoittamaan. Lääkäri käski jatkaa alkoholittomalla linjalla. Verikokeet otetaan sitten taas tammikuussa.

Niin, ja kerhon jälkeen menin Salille. Tällä kertaa otin juomakseni myös yhden oluen. Se oli tosin nollaprosenttinen. En ollut viikkoihin nauttinut olutta, joten oli veikeätä, vaikka alkoholittomat oluet maistuvatkin hieman kummalta.

Lähdettyämme pois Salilta tunsin olevani lievästi humalassa, mikä on outoa.

Lääkärin sana, että pitää olla edelleen ilman alkoholia, on ollut lievästi masentava kannaltani.

Sokerin kulutusta vähennän jättämällä pois Kismet- ja Royal-suklaiden ja irtokarkkien nauttimisen toistaiseksi.

Minun on loppujen lopuksi hieman vaikea päästää irti oluesta, koska en saa sitä korvattua oikein millään järkevällä tekemisellä. Minulla on sellainen ongelma, että suorastaan kauhistun sellaisia ihmisiä, joita en henkilökohtaisesti tunne. Lisäksi vähältä pitää, etten toisi mukanani omia pöytähopeita ravintolaan.

Jos olisin uskovaisempi (en ole enää läheskään niin uskovainen kuin 1990-luvulla olin ollut), niin voisin alkaa käydä kirkossa, vaikka sekin vaatisi kulkemista ihmisyhteiskunnan osien läpi sinne päästäkseni.

Mutta minun pitäisi muistaa se, että olen alkoholittomuuskauteni aikana ollut oikeastaan ihan onnellinen...

Lauantaista 5.10.2019 seuraavaan päivään olin lähisukulaisteni kanssa mökillä. Tämä lauantai oli sellainen, että normaalin viikkojärjestyksen mukaan minun olisi pitänyt olla kerhoa ylläpitämässä, joten jouduin hankkimaan itselleni korvaajan. Paitsi että mökillä oli kylmä, niin olin ottanut mukaan kolme kappaletta 0-prosenttisia oluita. Minulle tuli mökillä ollessa mieleen, että alkoholittomat oluet todellakin maistuvat oudolta ja minun kannattaisi alkaa tutustua alkoholittomiin viineihin, varsinkin, jos niitä löytyy pienissä annosko'oissa.

Seuraavana yönä meninkin katsomaan alkoholittomien viinien valikoimaa Alkon sivuilta. Alkoholittomia punaviinejä kyllä löytyi, mutta vain yksi näistä oli 0,375 litran kokoisessa pullossa (tai pahvissa).

perjantai 4. lokakuuta 2019

Koomakaappi

Olen ideoinut keksinnön nimeltä koomakaappi. Se on kaapin muotoinen kapistus, johon voi mennä makaamaan koomassa pahimman ajan yli.

Jos joku teknisesti etevä ja tuotannollisesti kykenevä taho joskus rupeaisi rakentamaan koomakaappeja, niin luultavasti Suomen valtio kieltäisi sellaisten myymisen yksityishenkilöille. Täten niitä myytäisiin ainoastaan luksussairaaloihin ja erityisiin hoitolaitoksiin, joita perustettaisiin niitä ihmisiä varten, jotka haluavat olla jonkin aikaa koomassa.

Koomakaappihoitolaitoksissa voisi olla japanilaistyylisiä soluasuntoja eli ihmisen mentäviä putkia vierekkäin ja päällekkäin, jotka veisivät vähän tilaa. Ja sitten ihmiset menisivät kukin omaan putkeensa ja hoitaja kiinnittäisi häneen ravintoletkun. Koomassa olosta tietenkin joutuisi maksamaan käyvän vuokran, mutta koska harvemmin asukki tarvitsisi hoitoa käyntinsä aikana ja koska asuintila olisi kovin pieni, niin koomassa oleminen ei tulisi välttämättä köyhällekään liian kalliiksi.

Minä vuokraisin aina koomakaapin itselleni sunnuntaipäiviksi, ellei olisi mitään juhlia tai muuta menoa sovittuna sille päivälle.

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Missä asioissa olen samaa mieltä liberalismin kanssa

Monet länsimaiset ihmiset eivät nimitä itseään liberaaleiksi, mutta siitä huolimatta heistä monet kannattavat liberalismin aatesisältöjä.

Liberalismi kannattaa sellaisia ajatuksia ja ohjelmia kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja markkinatalous, kansallinen itsemääräämisoikeus, demokratia, ihmisten oikeus päättää omasta elämästään, tiede, sekulaari hallinto, sukupuolten tasa-arvo ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä.

Minä kannatan kaikkia tässä mainitsemiani liberalismin aatesisältöjä. Tekeekö tämä minusta sitten liberaalin?

Olen arvostellut liberalismissa sitä, että aate on perinteisesti luottanut siihen, että ihminen on taloudellisesti laskelmoiva rationaalinen olento. Kun ihminen ei ole sellainen, vaan hän on biologisen evoluution tuote ja hänen aivonsa ja mielensä ovat myös sen tuottamia. Ihminen on myös eläin, eikä hän ole pohjimmiltaan hyvä tai ainakaan täysipäisesti hyvä. Ja toiseksi olen arvostellut sitä, että liberalismi pyrkii atomisoimaan yhteiskunnan kohtelemalla ihmisiä vain yksilöinä, kuin toisistaan irrallisina saarekkeina, vaikka tosiasiassa ihmisillä on perheet ja he kuuluvat eri yhteisöihin.

Mutta varmaankin joudun myöntämään, että voihan olla olemassa eri lailla liberaaleja ihmisiä. Ja jaetaanhan liberalismi kahteen eri alasuuntaukseen, jotka ovat klassinen liberalismi ja sosiaalinen liberalismi. Nykyliberalismi voisi myös olla tieteellisempää.

Liberalismi ei toisaalta kuitenkaan voine koskaan tarkoittaa sosialismia, vaikka onkin olemassa erityinen liberaali sosialismin muoto nimeltä bernsteinilainen sosialidemokratia. Liberalismi painottaa vapautta jonkin verran bernsteinilaisuutta enemmän. Liberalismina ei myöskään voi mielestäni pitää sellaisia aatteita, jotka jakavat ihmiset ryhmiin, joilla on niihin kuuluvien yksilöiden aseman uhrihierarkiassa perusteella eri oikeudet yhteiskunnassa.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta

Aikoinaan, kun teollistuminen syntyi, syntyi sen myötä myös työväenluokka. Aikaisemmin se työväki, mitä oli ollut olemassa, oli ollut hajallaan, mutta nyt heidät koottiin tehtaisiin ja samoihin kaupunginosiin.

Kapitalismin myötä tuli myös kapitalismin mukanaan tuoma riisto. Ja sen ja teollistumisen tuomien epäkohtien kautta syntyi ennen pitkää myös työväenliike. Voimme kutsua sitä sosialismiksi.

Eräät varhaiset sosialistit uskoivat, että kun vain esitetään hyvä yhteiskunnan parannusohjelma, niin kaikki järkevät ihmiset alkavat toimimaan sen puolesta.

Karl Marx -niminen henkilö (1818-1883) taas oli eri mieltä. Yhteiskunnassa oli vahvoja voimia, jotka toimivat tällaisia uudistusohjelmia vastaan. Nämä eivät luopuisi omista etuoikeuksistaan taisteluitta. Vain vallankumous voisi auttaa työläisiä. Ja vain yhdessä toimimalla työläiset saattoivat toivoa jonain päivänä vielä vapautuvansa. Etuja voi tehokkaasti puolustaa vain yhdessä.

Marx piti häntä edeltäneitä sosialisteja haihattelijoina ja nimitti näitä utopistisiksi sosialisteiksi. Hän itse uskoi asettaneensa sosialismin jaloilleen. Hän halusi perustaa oman sosialismin aatteensa havaittaviin tosiasioihin. Ja että hän tutkikin yhteiskuntaa.

Marx katsoi, että uskonnon kritisointi on edellytyksenä yhteiskunnan kritisoinnille.

Toinen Marxin tunnetuimmista teoksista on hänen yhdessä läheisen työtoverinsa Friedrich Engelsin kanssa kirjoittama kirjanen Kommunistinen manifesti, joka julkaistiin vuonna 1848. Toinen on massiivisenkokoinen teossarja Pääoma, jonka viimeinen osa julkaistiin vasta Marxin kuoleman jälkeen.

Marx kirjoitti myös suuren määrän muitakin kirjoja ja ohjelmallisia kirjasia.

Liberaalit eivät etenkään 1800-luvulla hyväksyneet kovin pitkälle meneviä uudistuksia. Siksi pikku hiljaa marxilainen työväenliike onnistui nousemaan merkittäväksi tekijäksi. Marxilaisten sosialistien lisäksi oli tuohon aikaan olemassa mm. anarkistisia sosialisteja.

Sanotaan, että vaikka Marx varhaisemmassa tuotannossaan piti väkivaltaista vallankumousta sosialistisen uudistusohjelman välttämättömänä edellytyksenä, niin hän kuitenkin olisi myöhemmin kääntynyt sille kannalle, että vallankumousta ei välttämättä tarvita, vaan uudistusohjelma kyetään toteuttamaan porvarillisen demokratian oloissa vähittäisten uudistusten kautta.

Monet kuitenkin suhtautuivat Marxiin kuin erehtymättömään profeettaan, ja hänen kuolemansa jälkeen syntyi eräänlainen marxilainen dogmatiikka.

Vuonna 1899 kuitenkin julkaistui saksalaisen sosialidemokraattisen teoreetikon Eduard Bernsteinin teos Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät). Bernsteinista tuli marxilaisuuden revision eli uudelleenarvioinnin suurin nimi. Kirjassaan hän kritisoi niin marxilaisuutta kuin Marxia itseäänkin. Hän kannatti tieteellistä lähestysmistapaa yhteiskunnallisten uudistusten perustaksi. Hän asetti marxilaisuuden taas jaloilleen perustaen sen havaittaviin tosiasioihin. Mies oli vielä Marxiakin marxilaisempi, kun luopui jopa höpisemästä dialektiikasta.

Bernsteinista tuli reformistisen eli vallankumousta kannattamattoman marxilaisuuden suuntauksen perustaja.

Kun Neuvostoliitossa ensimmäisen maailmansodan jäätiin vulgaarimarxilaisen totalitaristisen ja dogmaattisen suuntauksen marxismileninismin eli kommunismin (joka alun perin oli ollut osa sosialidemokraattista liikettä) rautakoron alle, niin monessa muussa maassa marxilaisuuden pääsuuntaukseksi tuli bernsteinilainen reformistinen sosialidemokratia. Toisen maailmansodan jälkeen tämä sosialidemokratia eli kultakauttaan.

Karl Marx itse kuvasi itseään: "Tiedän vain sen, että itse en ole marxilainen." Kommunistidiktatuurit ovat lianneet osaltaan Marxin maineen, ja se on sääli. Kuulemma nuori polvi kuitenkin kykenee jossain määrin suhtautumaan Marxiin ilman kommunistidiktatuurien kammottavaa historiaa epäoikeudenmukaisena riippakivenä.

Marx oli ajanut työläisten vapautta, ja kommunistidiktatuurit raiskasivat hänen visionsa.

Reformistinen sosialidemokratia on mielestäni osoittanut hyvin toimivuutensa. Se on osoittanut, että demokratian oloissa vähittäisillä reformeilla kyetään uudistamaan yhteiskuntaa työläisten kannalta parempaan suuntaan. Kun Karl Marx oli vihannut kaikkea moralismia siitä huolimatta, että hän koki suuttumusta työläisten huonon kohtelun ja huonon yhteiskunnallisen aseman vuoksi, niin reformistisessa sosialidemokratiassa oli vahvemmin esillä moraalinen arviointi.

Kun kapitalismia ei sosialidemokratian vallitessa kumota kokonaisuudessaan, niin toki silloin demokratia joudutaan valloittamaan takaisin aina uudestaan. Aina välillä tulee olemaan vahvoja työläisten vastaisia voimia, jotka saavat etujensa puolestapuhujia kansallisiin parlamentteihin. Siitä huolimatta pidän reformistista työväenliikettä parempana kuin mitä tahansa vaihtoehtoa sille.

Vaikka jossain hyvin syvällä sydämessäni haluaisin ehkä olla oikeastaan anarkisti. Anarkistit haluavat lopettaa kapitalismin pohjia myöten ja sitä myötä myöskin valtion kokonaisuudessaan, koska se on (ideologian mukaan) olemassa vain hyväosaisten etujen, jotka sen ovat luoneetkin, vuoksi.

Mutta itse en kykene samaistumaan anarkismiin kovinkaan paljoa. Ihmiskunnan historiassa ei ole milloinkaan todennettu, että kansan suuren enemmistön hyvinvointi voisi syntyä muuten kuin kaavalla sosialidemokratia + valtion ja demokratian olemassaolo + markkinatalous.

Anarkismilla ei ole kunnollista ansioluetteloa. En voi luottaa sen tarjoamaan tulevaisuudenkuvaan, vaikka tunnenkin vetoa siihen.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Pohjois-Korea on köyhä maa

Kuulemma marxistileninistisen diktatuurin Pohjois-Korean tiedustelupalvelun alaisuudessa toimivat krakkerit ovat hyökänneet ainakin kymmeneen valtioon ja varastaneet pankeilta ja kryptovaluuttapalveluista yli 600 miljoonaa euroa. YK:n arvion mukaan varastetun valuutan kokonaisarvo voi olla jopa 1,8 miljardia euroa.

On selvää, miksi tällaista toimintaa harjoitetaan. Ei pelkästään Pohjois-Korean johdon huonosti näyttävän moraalisen kompassin vuoksi, vaan myös siksi, että maa on jäänyt 1970-luvulta alkaen vauraudessa runsaasti jälkeen. Pohjois-Korea taitaa olla nykyisin köyhempi kuin yksikään Euroopan maista.

Niin, ja pitäähän maan saada valuuttaa, millä hankkia eliitilleen ylellisyystarvikkeita. Sellaista "kommunismia".

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, ja nyt Venäjä kiistää tapahtuneen

Uutisen mukaan Venäjän ulkoministeriö kiistää Neuvostoliiton hyökkäyksen Puolaan vuoden 1939 syyskuussa. Hyökkäys oli seurausta edellisessä kuussa natsi-Saksan ja Neuvostoliiton solmiman maiden ulkoministereiden mukaan nimensä saaneen Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan sisältyneestä Euroopan jakamisesta maiden etupiireihin.

Tämähän on yhtä typerää kuin sen kiistäminen, että natsi-Saksa idänsotaretkensä aikana Neuvostoliitossa vuosina 1941-1945 syyllistyi mittaviin ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Tuon Venäjän ulkoministeriön väitteen tekee naurettavaksi jo pelkästään se, että natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä ei käyty taisteluita vuoden 1939 syyskuussa. Neuvostoliitto vain antoi joukkojensa kaikessa rauhassa vyöryä Puolaan heti kun se oli saanut selvitettyä välinsä Japanin kanssa Halhin-Golin taisteluissa. Ja myöhemmin natsi-Saksa luovutti Liettuan Neuvostoliitolle ja sai vaihdossa uuden palan Puolasta.

Neuvostoliitto järjesti valtaamillaan alueilla väärennetyn kansanäänestyksen, jonka "tulosten" perusteella hurjan suuri osa alueen asukkaista halusi tulla liitetyiksi Neuvostoliittoon.

Neuvostoliiton marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939 aloittama hyökkäys Suomen valtaamiseksi oli myös seurausta natsi-Saksan ja Neuvostoliiton sopimuksesta. Neuvostoliiton ei tarvinnut pelätä, että Saksa millään lailla puuttuisi asiaan, koska asiasta oli päätetty jo sopimuksessa, että Neuvostoliitto saa toimia Suomen suhteen kuten haluaa.

Ja vuonna 1940 Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD murhasi Katynissa 21.857 puolalaista vangiksi saatua upseeria ja muita puolalaisia henkilöitä.

Salainen etupiirisopimus osittain päti toisen maailmansodan jälkeenkin, sillä Neuvostoliitto piti Puolalta varastamansa alueen.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Winston Churchill ei ainoastaan vastustanut keskitysleirittämistä, vaan halusi estää myös maltillisia natseja harjoittamasta politiikkaansa

Suuri osa ihmisyhteisöissä piilevästä pahasta johtuu psykopaateista. Ja suuri osa yhteisöjen johtajista. Varsinkin uskonnolliset johtajat ovat paljon vartijoita, koska uskonto iskee ihmiseen kovin syvälle.  Tietysti uskonnollisista johtajista myös osa on psykopaatteja, vaikka joukossa lienee enemmistö ei-psykopaatteja, joista osa on muuten vain kusipäitä. Tai ainakin taitamattomia tai ajattelemattomia.

Islam syntyi 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla. Se oli alusta alkaen sotilaallis-uskonnollis-poliittinen liike, jonka mielestä nainen oli toisen luokan kansalainen ja jonka opinkappaleisiin kuului pyhä sota toisinajattelijoita kohtaan. Islam on myös vihannut homoseksuaaleja.

Siitä syystä, että islam oli jo alussa suhteellisen syvältä, on vaikea ottaa todesta puhetta "maltillisesta islamista". Vaikka onkin olemassa sellainen ihmiskasvoisempi islamin muoto tai islamilaistaustainen uskonto kuin ahmadilaisuus, jonka doktriiniin ei kuulu pyhä sota toisinajattelijoita kohtaan. Ahmadilaisuudessa esitetäään, että islamin perustanut profeetta Muhammad ei olisi tarkoittanut pyhän sodan julistuksiaan yleiseksi ohjeeksi. Ahmadilaisuus on kuitenkin pieni uskonsuuntaus vain 10-20 miljoonalla kannattajalla, ja sitä islamilaisen kulttuurin piirissä vielä kovasti vieroksutaankin.

Ahmadilaisuutta meidän kannattaa toki mieluummin rohkaista kuin mitään perinteisempää islamin suuntausta.

Muslimiperheeseen syntyneistä eivät tietenkään kaikki muutenkaan ole kusipäitä.

Vielä nykyäänkin islamilaisen kulttuurin piirissä pidetään usein asiallisena sellaista, että islamin jättäneet teloitetaan, tai jos ei teloiteta, niin ainakin pistetään vankilaan.

Jos joku haluaa jättää islamin, niin meidän on tietenkin autettava sellaista. Monet ovat pakkomuslimeita.

Koska islam oli alusta alkaen suhteellisen syvältä, toisin kuin esim. kristinusko, niin islamin olisi hyvä kokonaan sanoutua irti pyhästä sodasta toisinajattelijoita vastaan, naisten alistamisesta ja homoseksuaalien polkemisesta sekä perinteisestä islamilaisen lain valtion ajatuksesta. Jos tällaiseen ei ryhdytä, niin meidän ei tarvitse mitenkään suhtautua ymmärtäväisesti islamia kohtaan.

Joku luultavasti viisas henkilö oli aikoinaan lausunut näin: "Winston Churchill ei ainoastaan vastustanut keskitysleirittämistä, vaan halusi estää myös maltillisia natseja harjoittamasta politiikkaansa." Tällainen lausunto sopii tietenkin hyvin myös islamiin.

Ja luonnollisesti natseihin ennen kaikkea. Winston Churchill, josta tuli vuoden 1940 alkupuolella Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri, kun natsi-Saksa oli menestyksellisesti hyökännyt Ranskaan, Alankomaihin, Belgiaan ja Luxemburgiin, ei katsonut natsi-Saksasta ja sen hallitsijoiden siihenastisesta toiminnasta saatujen tietojen perusteella voivansa luottaa Hitleriin ja hänen puolueeseensa. Ja niin välitön rauhan tulo estyi sen jälkeen, kun natsi-Saksa ei kyennyt estämään suuren osan sumppuun ahdistetuista vihollisjoukoista pakoa Englannin kanaalin yli Englantiin. Ja maailman ja Yhdistyneen kuningaskunnan joutuminen alistetuksi Hitlerin hirmuhallinnon uhalle.

Sama mikä pätee islamiin, pätee myös natseihin. Jotta näihin voisi millään lailla suhtautua ymmärtäväisesti, niin näiden tulee sanoutua irti natsien rotuideologiasta ja psyykkisesti vammaisten ja kehitysvammaisten tuhoamisen ajatuksesta sekä johtajaperiaatteesta.

Natseilla on toki Schindler, ja täytyy tietenkin tunnustaa, etteivät kaikki natsiperheeseen syntyneet ole kusipäitä. Mutta silti, natsi-ideologia on nykyisellään melko syvältä.

PS. Mitä tulee kristinuskoon, niin se ei ensimmäisten kolmen vuosisatansa aikana ainakaan pyrkinyt pyhään sotaan toisinajattelijoita vastaan. Myöhemmin toki, kun kirkko joutui riippuvaiseksi julkisesta vallasta ja siitä tuli jossain määrin sen kumppanikin, niin kristinuskokin alkoi olla enemmän syvältä. Onneksi myöhemmin syntyi kuitenkin tiede. Syntyi Valistus. Keksittiin ihmisoikeudet. Meidän ei tarvitse hyväksyä teokratioita, pappisvaltoja eikä totalitarismeja.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Kaikki Mousasta, tuosta unelmieni maasta

Olen nuoruusiästä alkaen sijoittanut poliittiset fantasiani kuvitteelliseen yleensä Pohjois-Atlantilla Espanjan eteläosaa pohjoisempana sijaitsevaan valtiomuodostumaan nimeltä Mousa.

Mousa on aina hieman erilainen fantasiasta riippuen, mutta tässä kuitenkin jonkinlainen katsaus siihen, millainen Mousa voisi poliittisena valtiomuodostumana olla:

Mousa on eri etnisten ryhmien muodostamien valtioiden tiukahko valtioliitto tai löyhä liittovaltio. Maan etniset ryhmät voivat olla esim. suomalaiset, saamelaiset, kornit, friisit, saksalaiset ja englantilaiset, joilla kaikilla on oma valtio. Joskus olen jopa ojibwat sijoittanut maahan.

Mousa on ennen kaikkea muuta vapaakauppa-alue ja arvoyhteisö, mutta se on muutakin. Mousan periaatteisiin ei sinänsä kuulu työvoiman vapaa liikkuvuus maasta toiseen, mutta jos joku liiton maista kaipaa jollakin ammattialalla ulkopuolista työvoimaa, jolle maksetaan myös säällinen palkka, niin sellaisen työsuhteen saaminen on tehty sopivalle maahanmuuttajalle sujuvaksi. Lyhyistä työsuhteista lähimaassa ei synny oikeutta nauttia paikallista sosiaaliturvaa. Lähimaan kansalaisellekin pitää maksaa asiallinen määrä palkkaa. Palkkatason polkeminen työvoimaa maahan tuottamalla on yrityksiltä kielletty. Kerjäläisyyttä ei katsota työksi, jonka avulla saisi maassaolo-oikeuden.

Ulkomaiseen työvoimaan kuuluva pääsee ohituskaistalle työvoiman tarvittavuusharkinnassa, mikäli asiantuntijatehtäviin palkattavalle maksetaan palkkaa vähintään keskipalkan verran. Tutkijoiden verkostoituminen muiden maiden tutkijoiden kanssa on tehty mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi.

Mousan liittoon kuuluvilla mailla on kullakin oma kansalaisuutensa, jonka lisäksi maiden kansalaisilla on myös Mousan liiton kansalaisuus.

Mousan liitolla on oikeus jäsenmaidensa puolesta solmia vapaakauppasopimuksia muiden maiden kanssa, kunhan ne eivät sodi ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, eläintenoikeuksia ja luonnon- ja ympäristönsuojelua vastaan.

Kaikki koirarodut eivät ole laillisia Mousassa. Vain nk. peruskoiraa muistuttavat rodut ovat sallittuja, vaikkakin näitä saa olla erikokoisia. Eli koiralla tulee olla pitkähkö kuono, pystyt korvat ja suora häntä. Pentutehtailu on ankarasti kiellettyä.

Mousan yleisiin periaatteisiin kuuluu myös sen tunnustaminen, että on olemassa sellainen asia kuin luonnollinen monopoli, ja siksi valtionyhtiöiden olemassaolo jäsenmaissa ei välttämättä sodi Mousan liiton periaatteita vastaan.

Mousan liitossa on käytössä kaksivaiheinen Tobinin-Spahnin valuutansiirtovero.

Mousan liitolla on myös yksikamarinen parlamentti. Parlamentin paikoista puolet on jyvitetty jäsenmaille niiden väestön määrään suhteutettuna. Puolet paikoista taas on jaettu tasan jäsenmaiden kesken. Tätä tapaa laskea parlamenttipaikat käytetään hyväksi myös päättäjiä sitovien kansanäänestysten ääniosuuksien laskemisessa maata kohden.

Liiton parlamentinvaalit toimitetaan yhden hengen vaalipiireissä, ja silloin kun vaalipiirissä on ehdokkaita enemmän kuin kaksi, ne toimitetaan siirtoäänivaalitavalla. Siirtoäänivaalitavan käyttöä perustellaan sillä, että se tukee maltillisia poliittisia voimia ja toiseksi sitä käytettäessä ääniä ei mene niin helposti täysin hukkaan, toisin kuin muita vaalitapoja käyttäessä voi käydä.

Mousan liiton parlamenttivaaleihin osallistuvien kansallisten puolueiden määrästä johtuen parlamentti on kovin tilkkutäkkimäinen. Tämä on ollut tärkeä peruste sille, miksi hallituksen muodostaminen ja johtaminen on päätetty antaa vaaleilla valitulle presidentille. Toisaalta vaalitavasta johtuen parlamenttipuolueet ovat tyypillisesti laajoja katto-organisaatioita, vähän samaan tapaan kuin Yhdysvaltain kongressin pääpuolueet Republikaanit ja Demokraatit.

Parlamentissa yhtenä vedenjakajana puolueiden välillä on se, kuinka tiivis halutaan Mousan liiton olevan.

Mutta kaikki Mousan parlamentissa edustettuina olevat puolueet ovat maahanmuuttokriittisiä.

Jäsenmaiden kansalaisuus käsitetään etuoikeudeksi, ei oikeudeksi, joka kuuluisi kaikille maailman ihmisille. Kansalaisuus saadaan, jos saadaan, pitkällisen prosessin kautta. Kansalaisuuden voi saada, jos osaa ko. maan pääkieltä ja jos ei ole viiteen vuoteen maassa asumisensa aikana nauttinut sosiaaliturvaa ja jos on ollut koko tämän ajan nuhteeton ja on ollut sitä myös alkuperämaassaan. Saadun kansalaisuuden voi myös menettää. Kansalaisuuden saadakseen tulee myös kannattaa sananvapautta.

Mousassa sananvapaus on myös muillakin kuin tietyllä tavalla ajattelevilla toimittajilla.

Laiton maassaoleskelu on kriminalisoitu.

Myöskin sellaiset ihmisoikeusjärjestöinä esiintyvät järjestöt ovat kiellettyjä, jotka eivät kannata sananvapautta.

Julkisen vallan harjoittama indoktrinaatio on Mousan perustuslaissa kiellettyä.

Mousan liiton parlamentti tekee jossain määrin myös omaa lainsäädäntöä, vaikkakin Mousassa kunnioitetaan varsin jyrkästi subsidiariteettiperiaatetta erityisesti sen suhteen, että kaikki lainsäädäntö, mikä on järkevää hoitaa jäsenmaissa, myös hoidetaan siellä. Mousan liiton oikeuksiin kuuluvat sen perustuslain mukaan vapaakauppaliiton toiminnan säätely, yhteiset kauppasopimukset kolmansien maiden kanssa, ulkopolitiikan koordinointi, yhteinen turvallisuus ja kaikki ne toimet, joita voidaan perustella sillä elintärkeällä edulla, että poistetaan maiden välisiä fataaleja epäyhteensopivuuksia (esim. tarvitaan liiton jäsenmaihin sama säännöstö aseiden deaktivoinnille, jotta rikolliset eivät voi käyttää hyväkseen eri jäsenmaiden toisistaan poikkeavaa lainsäädäntöä asiassa kootakseen toimivan tuliaseen osista).

Mousan parlamenttivaaleissa kahdeksan ylimääräistä ääntä saavat ne, jotka nauttivat vähemmän sosiaaliturvaa kuin maksavat veroja mutta eivät kuitenkaan ole rikkaita. Saadakseen nämä äänet ei saa olla töissä vahvasti julkisesta vallasta tai tuesta riippuvaisessa työpaikassa. Pyhässä avioliitossa eläville annetaan jokaisesta alle 18-vuotiaasta lapsesta yksi ylimääräinen ääni, mutta kuitenkin korkeintaan neljä ääntä. Puolustusvoimissa palvelevat saavat ylimääräisiä ääniä. Äänien määrä riippuu siitä, missä määrin on hengenvaarassa työssään. Puolustusvoimien reservissä olevat ja suojeluskuntaan kuuluvat sekä lotat saavat yhden ylimääräisen äänen. Äänijärjestelmää nimitetään "laskennallisten äänien järjestelmäksi".

Ylimääräisten äänien periaate pätee myös jäsenvaltioiden sisäisiin valtiollisiin vaaleihin.

Äänioikeus Mousan parlamentin vaaleissa on kaikilla 16 vuotta täyttäneillä jäsenmaiden kansalaisilla.

Mousan hallituksen päämies, joka on presidentti, valitaan yleisillä vaaleilla. Vaalitapa on siirtoäänivaalitapa. Presidentti valitsee itse hallituksen jäsenet ja toimii itse hallituksen puheenjohtajana. Hallituksen jäsenten ei tarvitse nauttia parlamentin enemmistön luottamusta, mutta parlamentilla on oikeus ja velvollisuus valvoa presidentin ja ministereiden toimien lainmukaisuutta ja pätevyyttä.

Hallituksen ministereiden ja virkamiesten valinnassa tulee perustuslain mukaan pitää huolta kohtuullisuusperiaatteen toteutumisesta, eli virkamiehistössä tulee olla laajalti edustettuna eri jäsenmaiden väestö.

Parlamentti voi niin halutessaan rajoittaa ulkoministerin oikeuksia. Se voi myös niin halutessaan vaihtaa presidentin valitseman ulkoministerin itse valitsemaansa.

Parlamentilla ja parlamenttiryhmillä on omat virkamiehensä ja avustajansa. Tämä osaltaan auttaa parlamenttia olemaan riippumaton presidentistä.

Mousan perustuslaki takaa kansalaisten kaikki liberaalit vapausoikeudet: sananvapauden, tiedotusvälineiden vapauden, uskonnonvapauden, elinkeinovapauden ja markkinatalouden, kansallisen itsemääräämisoikeuden, demokratian, sekulaarin hallinnon, yhdenvertaisuuden lain edessä ja sukupuolten tasa-arvon. Perustuslaki myöskin mainitsee tieteen myönteisessä valossa. Tieteen autonomisuus tunnustetaan, ja toisaalta yliopistojen osallistuminen politiikkaan kielletään.

Perustuslaissa on myös taattu se, että julkinen valta ei voi luovuttaa omaa valtaansa merkittävässä määrin yksityiselle toimijalle.

Perustuslaki kieltää käymästä kauppaa sellaisen maan ja sellaisen yrityksen kanssa, joka suhtautuu nuivasti työläisten oikeuksiin tai ympäristön- ja luonnonsuojeluun tai sananvapauteen. Muuten liitto kannattaa globaalia vapaakauppaa.

Perustuslaissa myös todetaan, että tulee aikaansaada kansainvälinen oikeudenmukainen kauppajärjestelmä, joka auttaisi kehitysmaita pois köyhyydestä.

Perustuslaki takaa uskonnonvapauden, mutta se on jyrkkä niitä kohtaan, jotka pyrkivät millään lailla rajoittamaan sitä. Uskonnon jättämistä ei saa estää ja kaikenlainen pyhä sota toisinajattelijoita vastaan on kielletty. Myöskin moniavioisuus ja uskonnon kielto solmia avioliitto toisinajattelijan kanssa ovat kiellettyjä. Liian huonoiksi katsotut uskonnot on kielletty.

Julkinen valta ja uskonnolliset yhdyskunnat on erotettu toisistaan. Kouluissa ei ole erityistä uskonnon oppiainetta.

Kansalaiseksi voi päästä ainoastaan, mikäli hyväksyy sananvapauden. Poliittisiin virkoihinkin voi päästä ainoastaan, mikäli hyväksyy sananvapauden. Sananvapauden katsotaan olevan perusta kaikille muille vapauksille ja oikeuksille.

Jotta voisi päästä poliittisiin virkoihin, ei saa myöskään elänänsä aikana olla rääkännyt eläimiä.

Monikulturismi eli ideologia, joka pyrkii hajottamaan yhteiskunnan toisilleen vihamielisiin osiin ja jonka keskiössä on muslimimies, on perustuslain säädöksellä kielletty. Myös Adolf Hitleristä alkunsa saanut kansallissosialismi sekä kommunismi eli marxismileninismi ovat kiellettyjä. Samoin perinteinen islam (sellainen islam, jonka nimenä ei käytetä sanaa "islam" ja joka hyväksyy musliminaisten avioliitot ei-muslimien kanssa ja joka ei hyväksy pyhää sotaa eikä moniavioisuutta, on laillinen).

Osasta poliittisia kysymyksiä voidaan järjestää päättäjiä sitova kansanäänestys, kun tietty osa kansalaisista sellaista vaatii esittäen asiallisen ja asiantuntevan ehdotuksen kansanäänestyksestä. Jos kansanäänestys pidetään kahden erottuvan vaihtoehdon välillä, niin äänestyksen tuloksen tulee olla selkeä saatujen laskennallisten äänien suhteen, eli voittajan tulee olla saanut vähintään 55 % niistä. Jos kumpikaan vaihtoehdoista ei sitä saa, niin poliitikot ovat vapaita päättämään asiasta, mitä haluavat. Jos vaihtoehtoja on kansanäänestyksessä useampia kuin kaksi, niin silloin kansanäänestys järjestetään siirtoäänivaalitavalla.

Mousan liiton laajuisissa kansanäänestyksissä äänivalta on jaettu jäsenmaiden kansalaisille samassa suhteessa kuin parlamenttipaikat.

Perustuslain muutosten yhteydessä tulee aina järjestää asiaa koskeva päättäjiä sitova kansanäänestys.

Mousan perustuslaissa jäsenmaiden yhteisiksi arvoiksi mainitaan sananvapaus, demokratia, oikeusvaltio, oikeus yksityisyyteen, teokratian vastaisuus, tieteellinen ajattelu, sosiaalisesti tehokas markkinatalous, ympäristön-, luonnon- ja eläintensuojelu, työläisten oikeudet ja korruptionvastaisuus, ja nämä arvot ovatkin liiton jäsenmaissa varsin laajalti kannatettuja.

Mousan liitolla on oma raha, Mousan markka, mutta jäsenvaltioilla on myös oikeus painaa omaa kansallista rahaa.

Mousa on vain erittäin rajoitetussa määrin tulonsiirtounioni.

Mousan liitolla on kansainvälinen poliisiviranomainen liittopoliisi, jonka toimivallan alle kuuluvat jäsenvaltioiden rajojen yli ulottuva Mousan liiton sisäinen rikollisuus, maansisäiset rikokset liittoa vastaan sekä vastavakoilu.

Mousan jäsenmaiden kansalaisilla on julkisesti rahoitettu sairausvakuutus. Jos kansalainen muuttaa toiseen liiton maahan, niin silloin hänen lähtömaansa maksaa 50 % perusterveydenhoidon ja 90 % erikoissairaanhoidon kustannuksista.

Yliopistot Mousan jäsenmaissa ovat suurimmaksi osaksi julkisen vallan rahoittamia, mutta riippumattomia hallinnollisesti siitä. Rahoittaakseen opiskelunsa opiskelijat voivat ottaa opintolainan, jonka summan he saavat kokonaisuudessaan vähentää verotuksessa kymmenen vuoden kuluessa opintojen päättymisestä siinä maassa, jossa he ovat opiskelunsa suorittaneet.

Mousassa kaikki huumeet on dekriminalisoitu. Liiton jäsenmaissa huumeongelmia kohdellaan sosiaalisina eikä rikosoikeudellisina ongelmina. Näin on saatu pitkälle markkinat poistettua huumerikollisilta, ja käyttäjien syrjäytyminen on myös suuresti vähentynyt. Kannabis on tietynlaisena tuoteversiona laillista päihdettä, ja kannabiksen ei-huumaavaa vaikuttavaa ainetta kannabidiolia sekä psilosybiinisieniä, MDMA:ta (ekstaasia) ja LSD:tä voidaan käyttää lääkkeinä.

Mousa on tunnettu laadukkaista ja aromikkaista ale-, stout-, porter- ja ohraviinioluistaan sekä viskeistään. Jos Michael Jackson eläisi vielä, hän voisi pitää paljon näistä Mousan antimista.

Mousan parlamentti kannattaa tekoälyllä varustettujen tappajarobottien globaalia kieltoa.

Mousan liiton kansainvälisenä kielenä toimii eräs novialin kielen murre. Tämä toimii myös parlamentin ja hallituksen sekä ministeriöiden virkakielenä.

Mousassa jokaisella jäsenvaltiolla on omat puolustusvoimansa. Mousan liitolla on kuitenkin myös aseellisia joukkoja, esim. erinäisiä erikoisjoukkoja. Mousan liitto on myös puolustusliitto.

Mousan ja sen jäsenvaltioiden sotilaita toimii runsaasti rauhanturvatehtävissä ympäri maailmaa. Tämä johtuu siitä, että siinä voittavat kaikki. Mousa ja sen jäsenvaltiot saavat kansalaisilleen ainakin jonkinlaista sotilaskokemusta rauhanturvatehtävistä, ja lisäksi toiminnasta on hyötyä muulle maailmallekin.

Mousan suhteiden perusta ulkomaihin ovat yhteiset arvot ja yhteiset edut.

Mousassa naisten toimimista puolustusvoimien aseellisissa tehtävissä on vahvasti rajoitettu. Tämä johtuu siitä biologiaan pohjaavasta tosiseikasta, että taistelutilanteessa monilla heteroseksuaalisilla miessotilailla on taipumusta erityisesti suojella naispuolisia sotilastovereitaan, ja tämä tekee sodankäynnistä vähemmän tehokasta.

Naisia toimii kuitenkin paljon sotilaspoliisin ja rauhanturva- ja konfliktinratkaisutehtävissä.

Myös Mousan ja sen jäsenvaltioiden poliisivoimissa toimii runsaasti naisia.

Mousassa korkeimmat tuomarin-, syyttäjien ja poliisiviranomaisten virat täytetään vaaleilla (käytössä siirtoäänivaalitapa).

Mousassa avioliitoksi katsotaan kaikki täysi-ikäisten ihmisten pysyväluontoiset yksiavioiset vapaaehtoisesti solmitut seksuaaliset suhteet. Avioliiton ei aina tarvitse olla rekisteröity.

Homoseksualistit ovat laillisia asukkaita Mousassa. Mousan YK-lähettiläs vittuilee jatkuvasti sellaisille maille, joissa homoseksualisteja vainotaan.

Lasten silpominen, niin tyttöjen kuin poikien, edes vanhempien luvalla, on lailla kiellettyä Mousassa. Mousan juutalaisvähemmistö on sopeutunut lainkohtaan. Toisaalta Mousan juutalaiset ovat lähinnä liberaali- ja reformijuutalaisia ja näistäkin useimmat tosiasiallisesti uskonnottomia, joten heille ympärileikkaus on vähemmän tärkeä kuin olisi uskovaisille konservatiivi- tai ortodoksijuutalaisille.

Eläinten rituaaliteurastus on myös lailla kiellettyä Mousassa.

Mousassa vapauden ja kansallisen turvallisuuden vuoksi on kielletty sellaiset käyttöjärjestelmät, jotka eivät ole vapaita ohjelmistoja eli avointa lähdekoodia. Linuxia ja jossain määrin myös vapaita BSD-käyttöjärjestelmiä käytetään Mousassa runsaasti. Kiellettyjä ovat myös ohjelmistoideapatentit ja roskapostaaminen.

PS. Perustin blogiini samalla aihetunnisteen Mousa. Lisäksi mainitsen, että tämän blogimerkinnän lukijakommenteissa on täysin sallittua tehdä parannusehdotuksia ja esittää kysymyksiä. Saatavan palautteen perusteella saatan vielä parannella myöhemmin tätä merkintää.

PS. myöhemmin vielä julkaisupäivän aikana. Lisäsin tekstiin täsmennyksen: "Liian huonoiksi katsotut uskonnot on kielletty."

PS. 22.9.2019: Lisäsin tekstiin maininnan homoseksualisteista.

PS. 23.9.2019: Lisäsin tekstiin maininnan julkisen vallan ja uskonnollisten yhdyskuntien erosta.

PS. 24.9.2019 Lisäsin tekstiin maininnan ekstaasin käytöstä lääkkeenä sekä maininnan siitä, että sellaiset ihmisoikeusjärjestöinä esiintyvät järjestöt ovat kiellettyjä, jotka eivät kannata sananvapautta.

PS. 25.9.2019: Lisäsin tekstiin maininnan valuutansiirtoverosta.

PS. 27.9.2019: Lisäsin tekstiin maininnat mousalaisista oluista ja viskeistä. Lisäsin myöskin maininnat lasten silpomisen ja eläinten rituaaliteurastuksen kiellosta sekä eläinrääkkäyksestä esteenä pääsylle poliittisiin virkoihin. Samaten lisäsin maininnan julkisen vallan harjoittaman indoktrinaation kiellosta.

PS. 29.9.2019: Lisäsin tekstiin maininnan epävapaitten käyttöjärjestelmien sekä ohjelmistoideapatenttien ja roskapostaamisen kiellosta. Lisäsin myös maininnan, että Mousassa sananvapaus on myös muillakin kuin tietyllä tavalla ajattelevilla toimittajilla. Ja vieläpä lisäsin sen maininnan, että korkeimmat tuomarin-, syyttäjien ja poliisiviranomaisten virat täytetään vaaleilla.

PS. 6.10.2019: Lisäsin tekstiin maininnan siitä, että kaikki koirarodut eivät ole laillisia Mousassa.

PS. 7.10.2019: Lisäsin tekstiin parlamenttivaaleissa joidenkin yksilöiden saamaa kahdeksaa lisä-ääntä koskien: "Saadakseen nämä äänet ei saa olla töissä vahvasti julkisesta vallasta tai tuesta riippuvaisessa työpaikassa."

PS. 9.10.2019: Lisäsin tekstiin seuraavan kappaleen: "Ulkomaiseen työvoimaan kuuluva pääsee ohituskaistalle työvoiman tarvittavuusharkinnassa, mikäli asiantuntijatehtäviin palkattavalle maksetaan palkkaa vähintään keskipalkan verran. Tutkijoiden verkostoituminen muiden maiden tutkijoiden kanssa on tehty mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi."

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Uimahalleissa tulisi saada olla pukeutunut vaikka pelleasuun

Kokoomustaustaisen Verkkouutiset-lehden uutisartikkelissa oli sanottu: "Yhdenvertaisuusvaltuutetun tiedotteessa todetaan, että on tärkeää, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus päästä yhdenvertaisesti uimahalleihin." Tällä yhdenvertaisuusvaltuutettu oli tarkoittanut sitä, että jos joku nainen haluaa pukeutua uimahalleissakin islamilaisesti, eli burkineihin, niin se tulee sallia.

Facebook-kaverini Oula Lintula oli lausunut Facebookissa asiallisesti lausuntoa koskien:
Lässyn lässyn. Kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus päästä niihin jo nyt ja samanlaisilla uimapuvuilla. Ei meidän tarvitse sopeutua vieraisiin tapoihin, vaan vieraiden on sopeuduttava meidän tapoihimme.
Mielestäni Oula on tässä oikeassa. Yhdenvertaisuus on jo nyt olemassa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu petaa tässä paikkaa perinteiselle islamin tulkinnalle: kun islamilainen yhteisö ei halua päästää muslimitaustaisia naisia ja tyttöjä uimahalliin muuten kuin burkiniin puettuna, niin hän menee standardi-islamin puolelle.

Kun oikeasti ongelma tässä on islamilaisen yhteisön omat tabut. Meidän pitäisi liberaalina yhteiskuntana tukea ihmisten pääsyä vapaaksi tabuista sen sijaan, että suosimme niitä.

Olin omasta puolestani lausunut Facebookissa kommenttinani Oulan ulostuloon ja tarkemmin sanottuna erääseen sitä seuraavaan lukijakommenttiin "kaksoisstandardista" (elikkä suomeksi sanottuna kaksoismittapuista tai kaksinaismoralismista) seuraavaa:
Pitäisi sallia samalla kaikenlaiset uima-asut. Mielikuvitus olkoon rajana!
Jos yhdenvertaisuuden puolesta nyt sitten oikein virallinen Suomi liputtaa yhdenvertaisuusvaltuutetun suulla, niin miksi ei tosiaan uimahalleissa saisi käyttää mitä tahansa sellaista uima-asua, jonka itse kokee itselleen tärkeäksi?

maanantai 16. syyskuuta 2019

Natsit saastuttivat hakaristeillään Etelämantereen

Natsit halusivat Saksan saavan aina valaanrasvaa riippumatta poliittisista suhdanteista. Siksi kuulemma vuonna 1936 natsi-Saksa alkoi rakentaa valaanpyyntialuksia. Saksa lunasti itselleen aiemmin lunastamattoman Etelämantereen osan, joka sijaitsi Norjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan omistamien alueiden välissä Kuningatar Maudin maalla. Ja niin maa aloitti uuden alueensa kartoituksen. Tämä tapahtui vuoden 1938 lopulla. Tehtävässä auttoi kaksi Dornier-lentovenettä.

Eräällä ilmakuvauslennolla lentoveneen polttoaine uhkasi loppua kesken kaiken, mikä pakotti miehistön jäsenet riisumaan aluksen kaikesta ylimääräisestä. Ylimääräiseksi katsottiin muun muassa pieniä metallisia hakaristejä sisältäneet laatikot, jotka oli määrätty leviteltäväksi ympäri Saksan omistamaa aluetta.

Näin natsi-Saksa saastutti ikuisiksi ajoiksi Etelämantereen. Jo pelkkä hakaristin kosketus riittää saastuttamaan alueen ihan riippumatta sillä asustavien ihmisten ja pingviinien poliittisista mielipiteistä. Siksi me nykyään täällä länsimaissa vihaamme myös intialaisia uskontoja hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja jainalaisuutta, joiden uskonnollinen symboli se myös on.

Intialaiset keksivät hakaristin 11.000 vuotta sitten, Yle kertoo.

perjantai 13. syyskuuta 2019

Viikingit pelastivat Irlannin väestökadolta ja valkoiset Pohjois-Amerikan

Historianet-sivuston artikkelissa kerrotaan, että kun vuoden 700 jKr. paikkeilla Irlannin väestö alkoi vähetä merkittävästi, mahdollisesti sodan, nälänhädän tai poliittisten levottomuuksien vuoksi, niin viriilit viikingit lopulta pelastivat tilanteen 900-luvulla asetuttuaan maahan. He lisääntyivät ja täyttivät maan, ja Odin niin tykkäsi.

Ihan samanlainen juttu kävi myöhemmin intiaanien kanssa. Pohjois-Amerikka oli melko harvaan asuttu alue ennen valkoisten tuloa. Mutta sitten valkoiset veivät intiaanien maat, ja viriileinä ihmisinä he täyttivät maan, ja väentiheys nousi kummasti...

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Etnonationalismista

Hyvät ihmiset ovat viime aikoina kovasti paheksuneet Suomessa etnonationalismia, jossa katsotaan, että kansaan kuulumiseen ei riitä kansalaisuus, vaan asiassa on geneettinen puoli.

Yleensä kuitenkin säntillisesti unohdetaan, että termi "suomalainen" viittaa kahteen eri asiaan. Se viittaa sekä Suomen kansalaiseen että suomalaiseen etnisen ryhmän jäsenenä.

Yleensä ne, jotka paheksuvat etnonationalismia, ovat kuitenkin valmiita antamaan saamelaisille oikeuden määritellä, ketkä ovat "oikeita" saamelaisia. Ja antavat täten saamelaisille oikeuden olla etnonationalisteja.

Samoin nämä ihmiset tapaavat paheksua sitä, että maahanmuuttajat veivät intiaaneilta maat ja mannut ja pakottivat nämä reservaatteihin Pohjois-Amerikassa.

Jos etnonationalismi on väärin ja jos siis geeneillä ei kansan ja etnisen ryhmän määrittelemisessä saa olla sijaa, niin miksi emme voisi ajatella, että jokainen Pohjois-Amerikan alueelle jalkansa saanut on automaattisesti Pohjois-Amerikan alkuperäisasukas?

Enkö itse ole saamelainen, koska olen kerran käynyt Pohjois-Suomessa?

PS.:

Olen sitä mieltä, että kansallisuutta ja etnisyyttä ei pidä täysin rajata vain tietynlaisen geeniperimän tai tietynlaisen ulkonäön eli ilmiasun eli fenotyypin omaaville ihmisille. Sellaiseen ei ole mielestäni mitään tarpeeksi painavaa syytä. Mielestäni, jos joku ihminen todella haluaa osaksi minun kansaani, niin hänet voi päästää osaksi sitä, jos hän kunnioittaa minun kansaani, sen kieltä, kulttuuria ja tapoja, ja haluaa olla ja kykenee olemaan rakentava ja hyödyllinen osa yhteisössäni ja haluaa integroitua osaksi kansani yhteiskuntaa eikä halua eristäytyä siitä millään lailla.

Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että on jokaisen kansan ja etnisen ryhmän oma asia, kenet ulkopuolisen se haluaa päästää osaksi itseään.

maanantai 9. syyskuuta 2019

Ruotsi on todellakin tehnyt parhaansa

Uutisen mukaan ainakin 28 ihmistä on kuollut luoteihin Ruotsissa tämän vuoden aikana, ja maassa vain kolmasosa ampumalla tehdyistä henkirikoksista tulee selvitetyksi. Mutta ainakin Ruotsi on tehnyt parhaansa monikulttuurisuuden eteen.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Sotilasdiktatuuri

Tunnen omituista viehtymystä sotilasdiktatuuriin. Mutta on sellaisessa varjopuolensakin. Nimittäin, jos maassa valtaa pitää sotilaallinen valtahierarkia, niin miten hoidetaan vähemmistöetnisyyksien asiat kuntoon, kun näihin kuuluvat eivät voi äänestää eivätkä asettua vaaleissa ehdolle?

Entäs sitten yhteiskunnan enemmistö eli naiset? Miten heidän oikeutensa turvataan sotilasdiktatuurin oloissa?

PS. Tämä kirjoitus sai yllykkeensä syntymiseensä Ernst Jüngeristä, saksalaisesta hitlerinvastustajasta, sotaveteraanista, kirjailijasta ja omaperäisestä ajattelijasta.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

En uskonut koskaan ryhtyväni kirjoittamaan runoja

Vielä vuosi sitten minulle oli ollut jo pitkään selviö, että ainakaan runoja en tule koskaan kirjoittamaan.

Kuluvan vuoden 2019 maaliskuussa yhdistyksessäni aloitti kuitenkin runojenkirjoitusryhmä, johon päätin huvikseni osallistua ainakin aluksi. Runoryhmän vetäjä oli hirvittävän pätevä, ja pian huomasinkin jo alkujärkytyksen jälkeen, että oikeastaan tämä voi ollakin enemmän tai vähemmän "minun juttuni", vastoin kaikkea järkeä.

Rupesin myös julkaisemaan runojani tässä blogissani aihetunnisteen runous alla.

Pikku hiljaa oppi alkoi mennä perillekin. Tai niin ainakin epäilen.

Osa osallistujista päätti kuitenkin aikaa myöten jättäytyä ryhmästä pois. Jäljelle jäi ryhmän vetäjän lisäksi ainoastaan kaksi henkilöä, joista toinen oli minä.

Ja valitettavasti kesällä saimme tietää, että ryhmän vetäjä muuttaa erästä hyvin tärkeää asiaa hoitaakseen pohjoisemmaksi ainakin joksikin ajaksi. Emme tiedä, kuinka monesta vuodesta olisi kyse.

No sitten me tietenkin kehitimme tavan, jolla voimme jatkaa runoryhmäämme muuton jälkeen. Koska osallistujia on nykyisin vain kaksi, on paitsi mahdollista niin myös helppoa hoitaa ryhmä etäkonferenssina. Ainoastaan monisteiden jakamisesta tulee monimutkaisempaa.

Tällä hetkellä ryhmämme on tauolla. Se jatkuu 12. päivänä kuluvaa syyskuuta.

Ja lievästi yli viikko takaperin aktivoitui pelkästään kirjoittamiini runoihin keskittyvä blogini Osa runoistani. 25. päivänä syyskuuta siellä alkaa julkaistua myös kertomuksiani unistani.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Uneni siitä, että olin suunnittelemassa Mousan, unelmieni maan, aloitusta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että suunnittelin Mousan, unelmieni maan, aloitusta. Aluksi oli puhetta siitä, että olisin aluksi Mousan diktaattori, jotta saisin homman pyörimään. Sitten mietin, että antaisin Mousalle jo alussa eduskunnan ja hallituksen, joiden toimintaan voisin alussa kuitenkin milloin tahansa puuttua rajattomien valtuuksieni nojalla. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tyytyisin seremonialliseen presidentinvirkaan ja turvautuisin ainoastaan arvovaltaani (kuten keisari Augustus), joka oli merkittävän suuri.

PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa myös unikertomukseni Uni, jossa olin the President of the United States, eiku....

perjantai 30. elokuuta 2019

Runoni nro 28: Mökkikausi

Ei missään nimessä liian pitkää aikaa mökillä!
Kaksi vuorokautta on täysin riittävä
aika
Silti mökki on
hyvää vaihtelua
tylsään elämään
Mökillä käynnin ansiosta
näen myös tavallista enemmän
veljentytärtäni

Isän puoleisen sukuni näen
lähes kokonaisuudessaan
mummilan kesäjuhlissa

Vapaaehtoistyötä teen kesällä
tavanomaista vähemmän

Kesälomalla vaatetukseni on kevyenlainen
mutta mieli ei ole yhtä kevyt,
sillä tylsyys ja ahdistus
seuraavat minua kesälläkin
Kun ei ole työelämässä,
niin kaikki aika on lomaa,
ja se ottaa vähän pattiin,
vaikka toki keksin aina välillä tekemistä,
mutta se on "epäviileää"

Edellinen kesä oli ollut
aivan liian kuuma
– huonossa mielessä –
Silloin kärsin,
ja luonto kärsi
kanssani

Televisiosta tulee kesäisin
liian paljon vain uusintoja,
ja tämä mälsää on

Jospa saisin pääni pörrälleen
sopivalla aineella
Kannabidioli voisi
sellainen olla
Kosmetiikkaliikkeistä
saisi kosteusvoiteeseen
sekoitettavaa kannabisöljyä,
joka ei sisällä päihdyttävää
tetrahydrokannabinolia,
ja se Ylen mukaan kelpaa myös
nautittavaksi sisäisesti
Tosin kannabidioli ei ole
päihdyttävä aine,
mutta jos edes ahdistusta vähentäisi 

Tämä on kahdeskymmeneskahdeksas elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoitin runoni 10.6.2019.

I PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa puolitoista kuukautta sitten Ylen sivuilla julkaistun uutisartikkelin Ihmerohdoksi hehkutetun CBD-hamppuöljyn suosio kasvaa Euroopassa, mutta pullossa voi piillä terveysriski – Suomeen tuotteita tulee porsaanreiän kautta.

II PS. Julkaisen tätä nykyä osan runoistani blogissani Osa runoistani, jossa julkaisen ensimmäisen Prologi-merkinnän jälkeen aluksi pelkästään runoja ja myöhemmin alan julkaista siellä myös unikertomuksia. Itse asiassa tämän päivän jälkeen ensi alkuun luultavasti julkaisen runojani pelkästään siellä. Myöhemmin saatan julkaista jotain täälläkin, mutta ihan varma en asiasta ole.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Eräänlainen kirja-arvio: Terry Pratchett: Täyttä höyryä

Englantilaisen kirjailijan Terry Pratchettin (1948-2015) Kiekkomaailmaan sijoittuva vuonna 2013 julkaistu romaani Täyttä höyryä jäi kirjailijan viimeiseksi hänen elinaikanaan julkaistuksi kirjaksi. Teoksen juonen keskiössä on höyryvoiman valjastaminen.

Kirjassa esittää tärkeää osaa myös erään lajin yksilöiden keskuudessa syntynyt totalitaristisia tendessejä sisältävä liike.

Yli 40 teosta käsittävä Kiekkomaailma-sarja on humoristisista fantasiakirjoista koostuva teossarja, joka parodioi yhteiskunnan ilmiöitä. Sen maailma on litteä "planeetta", joka liikkuu avaruudessa neljän supermassiivisen kokoisen norsun selässä. Norsuja kuljettaa tietenkin vielä valtavampi kilpikonna avaruuden halki. Itse pidän näitä tarinoita mainioina aikuisten satuina.

En pitänyt Täyttä höyryä -romaanista kauheasti. Siitä melko pitkälle puuttuu normaali Kiekkomaailma-sarjan kirjoihin sisältyvä humoristinen säkenöinti. Parasta antia kirjassa oli minusta golemhevoseen liittyvä tarinointi. Sen kunniaksi kirjoitin runon golemhevosesta. Julkaisen sen yhdessä blogeistani myöhemmin (ja toivottavasti muistan julkaista linkin siihen myöhemmin tämän kirjoituksen Post Scriptumissa).

Pratchettillä oli todettu Alzheimerin tauti vuonna 2007. Tiedä sitten, vaikuttiko se kirjailijan romaanin suhteelliseen huumorin puutteeseen. Vai vaikuttiko enemmän se, että kirjailija halusi olla kirjassaan poliittisesti oikeaoppinen? Vaiko ahdistiko kirjailijaa aavistus kuoleman läheisyydestä niin, ettei kunnon kirjaa voinut syntyä? Vai johtuisiko kaikki yksinkertaisesti kirjasarjan iästä? Mutta kiva huomata, että joku toinenkin on pitänyt kirjaa huonohkona.

Oma oloni tuli kuitenkin kirjaa lukiessa haikeaksi asiaankuuluvista syistä. Ja tulin siihen tulokseen, että voi miksi, voi miksi meidän elämämme Maapallolla ei voi olla samanlaista kuin on Kiekkomaailman "planeetalla".

Jo monen monituista vuotta sitten olin tullut muuten siihen tulokseen, että olisi kivaa, jos Maapallolla ei olisi niin kovin suurta vaihtelua ilmasto-oloissa. Ajattelin, että Maan tulisi siksi olla pallomaisen sijaan pitkulaisemman muotoinen. Olin harkinnut myös sellaista vaihtoehtoa, että Maa voisi olla lieriön muotoinen, ja navoille ei voisi ollenkaan mennä. Tai jos voisi, niin putoaisi välittömästi Maa-lieriön sisään ja putkahtaisi sitten ulos vastakkaiselta puolelta lieriötä.

Aivan viime aikoina olin ollut sitä mieltä, että ehkä riittäisi, jos lämmön johtuminen olisi sillä lailla erilaista, että valtavia eroavaisuuksia ilmasto-oloissa ei syntyisi. Tällöin ei tarvitsisi Maan muotoa muuttaa.

Mutta... litteä Maa se vasta olisi kiva!! Tässä arvostelemaani kirjaa lukiessa tämä ajatus iski minuun. Niin, ja sitten siinä pitäisi olla Kiekkomaailman tapaan ihmisten lisäksi muitakin älyllisiä lajeja eli kääpiöt, peikot, hiidet, maahiset, vampyyrit, zombit ja pikkupirut. Niin ja golemit ja golemhevoset myös. Unohtuiko minulta jotain?

PS. Olin muuten kirjoittanut tähän kirjaan liittyvän runon jokunen kuukausi sitten. Tämä ei siis liity golemhevosiin. Sen runon julkaisen myöhemmin.

maanantai 26. elokuuta 2019

Uneni radiosta kuulokojeena

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että minulla oli kuulo mennyt. Olin kuitenkin keksinyt, että kun käytän radiolaitetta, niin kuuloni toimii, radion kautta. Mietin unessa, että sitten kun menen lääkärille, niin nähdään, mikä tilanteeni on oikeasti.

Ja unessa tietenkin äänenvoimakkuussäätimestä säädin, miten kovaa radiosta ääni kuului.

lauantai 24. elokuuta 2019

Runoni nro 26: Intiaanina

Näin unta,
jossa tappelin
koulutustoveriani
vastaan, ja
tämä unessa
sanoi:
"En tiennytkään, että
intiaanit ovat
noin hyviä tappelemaan."
'Tuliliemen tuttavana'
on Jack Londonin
huonoin teos,
ja partakarvani
hitaasti kasvavat 

Tämä on kahdeskymmeneskuudes elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoitin runoni 4.6.2019.

Näin todellakin tällaisen unen, mutta siitä on aikaa, nimittäin 1990-luvulla. 

PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

perjantai 23. elokuuta 2019

Runoni nro 25: Aurinkokuntamme on kotimme ja linnamme

Lökäpöksyinen luonto
juoksee aukosta
aukkoon
Madonreiät
Einsteinin avaruusaika 
Matemaattinen johdatus
yleisen
suhteellisuusteorian perusteisiin
Mutta madonreikien käyttö
on ihmiselle
mahdottoman vaikeaa
ajasta aikaan
Mahdetaanko edes
niin kutsuttua eksoottista ainetta
saada koskaan
käyttöön?
Pitemmät matkat
ulkoavaruudessa
ovat ihmiselle mahdottomia
Muista Hannu
Rajaniemen
Kvanttivaras-trilogia 

Tämä on kahdeskymmenesviides elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoittamispäivä on 3.6.2019.

Minua on aina kiinnostanut hypoteesi liikkumisesta käsittämättömän pitkiä matkoja avaruuden oletettujen nk. madonreikien kautta. Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-trilogiasta juttua täällä. 

PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Huonoa teologiaa ja filosofiaa

Olen tässä blogissani kirjoittanut kirjoitussarjaa Kristillinen skeptismi. Siihen liittyen kertaan teille, että olen jo jokusen vuoden ajan ajatellut kristillisestä perusopinkappaleesta "suhde Jumalaan kannattaa perustaa yksin Kristuksen sovitustyöhön eikä mihinkään, mikä on omaa tai omaa tekoa", että vaikkakin se on psykologisesti toimiva, niin sen toimivuuden takana ei välttämättä kuitenkaan ole toimivaa Jumalaa. Eli kyseessä olisi täten mahdollisesti pelkkä psykologinen vaikutusmekanismi.

Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen samalla kun itse ei varsinaisesti usko persoonalliseen Jumalaan on hieman outoa jopa minun itseni mielestä. Koska persoonallinen Jumala tavallaan roikkuu mukana, vaikka itse on tosiasiallisesti uskonnoton.

Niinpä joskus kuluvan vuoden heinäkuussa eli joitakin viikkoja sitten olin päättänyt lopulta kokeilla avautumista maailmankaikkeudelle Kristuksen sovitustyöhön turvautumisen sijaan.

Ja mikä yllätys, tällä oli samanlainen vaikutus minuun kuin Kristuksen sovitustyöhön turvautumisella.

Eikä siinä vielä kaikki. Sittemmin olen huomannut, ettei minun tarvitse avautua edes maailmankaikkeudelle saadakseni kyseisen hyödyn. Ilmeisesti homma toimii päässäni jotenkin automaattisesti, juuri siitä syystä että vuonna 1993 olin omaksunut sen näkemyksen, ettei pidä perustaa suhdettaan siveellisen maailmanjärjestyksen ylläpitäjään (silloin mielessäni oli persoonallinen Jumala) mihinkään, mikä on omaa tai omaa työtä, yritystä tai ponnistusta.

Nyt siis näyttää siltä, että olen päässyt Jeesuksesta Kristuksena eroon. Tosin en Jeesuksesta sinänsä. Hän tulee aina jollakin tavalla olemaan osa minun ajatusmaailmaani. Koska hän on varsin mielenkiintoinen ja koska länsimaista kulttuuria ei olisi ilman häntä.

Minulla on myös edelleen jonkinlainen tarve säilyttää Jumala mielessäni. Jumala on tosin minulle, edelleen, vain epädogmaattisen kunnioituksen kohde, Jumala, joka ilmenee maailmankaikkeuden ihmeellisessä järjestyksessä ja sitä vallitsevissa luonnonlaeissa.

Mutta silti Jumala on edelleen minun kanssani, kuten aina ennen.

maanantai 19. elokuuta 2019

Kaksi untani sotilaana olosta

Näin jokin aika seuraavanlaiset kaksi unta peräkkäisinä öinä:

Olin mennyt suorittamaan asevelvollisuuttani (olen 49-vuotias). Kun pääsin sieltä pois, niin purin omatavarasäkkini päästyäni kotiin asti. Ja, oi, katso: säkissä ei ollutkaan muuta kuin talvipeittoni. Kalsarit olivat jääneet jonnekin. Mainitsin asiasta äidilleni (joka, samoin kuin isänikin, oli oikeasti kuollut vuonna 2007). Sanoin, että menen kysymään asiaa puolustusvoimista jonain päivänä.

Toinen uneni oli sellainen, että olin jonkin maan asevoimissa moraaliupseeri. Tämä tietysti kuulostaa jonkin verran samalta kuin edesmenneen hirmuvaltion Neuvostoliiton asevoimien poliittiset komissaarit, mutta unessa en ollut ainakaan kommunistivaltion hommissa. Ilmeisesti en minkään muunkaanlaisen totalitaristisen hirmuhallinnon palveluksessa.

lauantai 17. elokuuta 2019

Runoni nro 24: Jähmettynyt yhteiskunta

Platonin valtio
Avoin yhteiskunta
ja sen viholliset
"Panta rhei",
mutta kaikki muutos
järisyttää päätä
Muuttumaton valtio
ja muuttumaton elämä
olisivat kaikkein parasta
Muuten joutuu sanomaan:
"Maanantai,
tee ilkityösi"

Tämä on kahdeskymmenesneljäs elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoittamispäivä oli 3.6.2019.

Aiheeseen liittyen, filosofi Karl Popper on minulle ainakin pikkaisen tuttu. Ja kissa Karvinen, jos ketään kiinnostaa. Pienimmän pikkuveljeni – hän on minua 17 vuotta nuorempi – ollessa pieni luin hänelle kaikki kirjastosta löyttämäni Karvis-sarjakuvat. 

PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

perjantai 16. elokuuta 2019

Runoni nro 23, joka on "puoliruno": Suohautaus

Mikään paikka metsässä ei koskaan
tuoksu
aivan samalta,
vaikka olisit samalla kohtaa aina.
Jotakin mahtuu aina kahden hetken
väliin,
ja sammalmättäiden
välistä
löytyy silti vielä
muinaisten
uhrattujen haudat 

Tämä on kahdeskymmeneskolmas elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoittamispäivä on 3.6.2019. Runon ensimmäiset kuusi riviä ovat kuitenkin peräisin Hannu Salakan runosta, joka on julkaistu vuonna 1989 osana kirjaa 'Niin joudun kauas tulevaisuuteen'. Tehtävänannon mukaan sai ja piti ottaa pätkä ko. runosta, ja jatkaa sitä omin sanoin. Joten oikeammin olen saanut aikaan vain puolikkaan runon.

Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta oma runonpätkäni tässä liittyy fysiikan invariansseihin. 

PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Peräsmies antiikissa

Muinoin Rooman tasavallassa menestynyttä sotapäällikköä saatettiin kunnioittaa riemusaatossa. Sotapäällikön sitten kulkiessa riemusaatossa kaupungin läpi orja kuiskaili hänen korvaansa: "Memento mori." Suomeksi se kuuluu: "Muista että olet piereväinen." Tämä siksi, ettei juhlittu sotapäällikkö ylpistyisi liikaa.

Kerran Peräsmiehelle myönnettiin triumfi. Orjan supistessa hänen korvaansa "Memento mori" hän totesi: "Niin olen."

maanantai 12. elokuuta 2019

Vasemmistolainen edistyksellinen mies oli tehnyt Ohion Daytonin murhaiskun

Viime aikoina Yhdysvalloissa oli ryhdytty tappamaan viattomia siviilejä. Aluksi Suomessa syytettiin kaikista näistä raukkamaisista iskuista valkoisen ylivallan kannattajia.

CNN-uutisvälineessä on kuitenkin kerrottu, että Ohion Daytonissa tapahtuneeseen murhaiskuun olikin syyllinen vasemmistolainen edistyksellinen ihminen, joka vastusti poliisia ja oli nk. antifasisti. Connor Bettsillä oli ollut lista ihmisistä, jotka hän halusi tappaa tai raiskata. Mies oli myös ollut mukana musiikkiyhtyessä, jonka laulujen sanat olivat väkivaltaisen oloisia. Hän myös piti ampumisesta. Ja hän taisi olla saatananpalvoja tai satanisti (ne eivät periaatteessa ole sama asia). Olettaisin itse, että hän oli (vain) satanisti.

Mut' oi mik' ihme valkea lintunen kävi, kun wanhamedia Suomessa kertoi jo päivää ennen tuota CNN:n artikkelia näistä asioista. Oi, katso:

Yle: Daytonin joukkoampuja tuki äärivasemmistoa ja teki lukiossa tappo- ja raiskauslistan opiskelijoista – "Hän nautti ihmisten pelottelusta"

Helsingin sanomat: Ohiossa yhdeksän ihmistä surmannut kannatti ääri­vasemmistolaista ideologiaa ja kärsi mielenterveys­ongelmista

Uusi Suomi: Ohion joukkoampuja kannatti äärivasemmistoa, vihjaa Twitter-tili – teki tappolistan luokkatovereistaan

Helsingin sanomat painottaa uutisotsikossaan miehen mielenterveysongelmia. Varmaan wanhat natsitkin syyllistyivät hirmutekoihin mielenterveysongelmiensa vuoksi. Eihän tällaisia muuten voi selittää.

Mutta miksi wanhamedia näyttäytyy nyt näin rehellisenä eikä pyri vaikenemaan murhaajan edistyksellisyydestä? Johtuuko tämä siitä, että Suomessa oli jo alkanut levitä tieto, että mies oli edistyksellinen? Vaiko luonnostaan wanhamedian totuudenrakkaudesta?

Mutta minusta on hyvä, että Yhdysvalloissa vain harvoin kukaan edistyksellinen syyllistyy joukkomurhiin. Vaikka tietysti yksikin on liikaa. Valkoisen ylivallan kannattajien suorittamat murhat ovat tietysti yhtä pahoja.

Yhdysvaltain ulkopuolella on toisaalta edistyksellisiä diktatuureja, joissa valtio enemmän tai vähemmän murhaa ja sortaa ihmisiä. Suurin niistä on Kiinan ns. kansantasavalta yli miljardilla asukkaallaan. Pahin näistä on ehkä Pohjois-Korea.

Ja sitten olivat nämä islamilaisella oikeudentunnolla varustetut ihmiset, jotka vuonna 2001 lensivät matkustajalentokoneen New Yorkin WTC-torneihin, jolloin kuoli 3000 ihmistä. Tulisiko näitä kutsua mieluummin oikeistolaisiksi vai vasemmistolaisiksi murhaajiksi?

En tosiaankaan väitä, että kaikki vasemmistolaiset ja edistykselliset ovat murhaajia. Sellaisen sanominen olisi yhtä väärin kuin sanoa, että kaikki Perussuomalaisten jäsenet ja kannattajat ovat rasisteja. Noin oli äskettäin sanonut Abdirahim "Husu" Hussein, sosialidemokraattinen poliitikko. Hienoa, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne paheksui "Husun" sanavalintoja. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli samoin paheksunut jokunen kuukausi sitten sitä, että jotkut Perussuomalaisten jäsenet olivat olleet mukana ampumassa suomalaisten ministerien kasvokuvilla varustettuja pahveja.

Kummankinlainen poliittinen aktivismi on mautonta, vaikka en itse mielelläni menisi sellaista lailla kieltämään.

Tämän viikon sunnuntaina 18.8.2019 tulee olemaan Turun islamilaisen terrori-iskun muistokulkue. Murhaaminen, ja vielä enemmän ideologisin perustein tehty murhaaminen, on aina huomattavasti enemmän väärin kuin väkivallaton poliittinen aktivismi, vaikka tällaisessa osoitettaisiinkin huonoa makua. Ja sanon tässä vielä, että murhaiskun muistokulkueethan harvemmin ovat merkki huonosta mausta.