maanantai 30. joulukuuta 2019

Vielä kerran homoseksualismista

Olen aina pitänyt homoseksualismia outona ilmiönä. Tosin olen tavannut olla myös sitä mieltä, että ihmiset saavat tehdä elämällään mitä haluavat, kunhan eivät aiheuta vahinkoa toisille ihmisille, enkä ole keksinyt mitään syytä olla kieltämässä uudestaan homoseksualismia, joka käytäntönä oli ollut vuosina 1894-1971 rikoslain kieltämää toimintaa. Ja psykiatriseksi sairaudeksi tämän jälkeen laki määritti homoseksualismin aina vuoteen 1981 saakka.

Periaatteessa joidenkin ihmisten homoseksualismi ei ole minulta mitenkään pois. Sanon kuten Ronald Reagan, että jotkut ihmiset nyt vain ovat sellaisia.

Suuret maailmanuskonnot ovat tavanneet suhtautua kielteisesti ellei peräti kieltävästi homoseksualismiin. Olen miettinyt, mistä tämä voisi johtua.

Yksi tärkeimmistä syistä homoseksualismin uskonnollis-yhteiskunnalliselle hyljeksinnälle on varmaankin ollut se, että ei olla ymmärretty koko asiaa ja siksi haluttu kieltää se. Tämä on tietysti aivan luonnollista. Ihmiseltä.

Toinen tärkeä syy hyljeksinnälle lienee ollut se, että on pelätty oman yhteisön joutumista sukupuuttoon, jos ihmisten annetaan vapaasti harjoittaa homoseksuaalisia suhteita. Tähän asennoitumiseen saattaa olla sisäänkirjoitettuna sellainen katsomus tai pelko, että homoseksi olisi itse asiassa jotenkin parempaa kuin heteroseksi. Pelko oman yhteisön joutumisesta sukupuuttoon homoseksualismin vuoksi on kuitenkin myös täysin luonnollista.

Nykyään tiedetään, että homoseksualistinen suuntautuminen suorastaan näkyy aivoissa, ja se on täten perimmältään synnynnäinen, vaikkakin ilmeisesti vain vähäisessä määrin geneettisesti ohjelmoitu ominaisuus. Kohdun hormonaalinen ympäristö vain sattuu joskus vetämään sikiöltä sielun piuhat vähän toisella tavalla.

Nämä ihmiset eivät voi itselleen mitään, mutta toisaalta homoseksualismi ei myöskään aiheuta mitään yhteiskunnallista pahaa, minkä vuoksi se olisi kiellettävä. Ja jos se kiellettäisiin, niin se ei poistaisi homoseksualisteja olemasta. He ainoastaan joutuisivat silloin olemaan nk. kaapissa ja ehkä jopa avioitumaan vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden kanssa, mikä aiheuttaisi luultavasti onnettomia avioliittoja.

tiistai 24. joulukuuta 2019

Hengellisen elämäni historia, kun nyt on kerran joulukin

Nyt on 24. päivä joulukuuta eli jouluaatto Jeesuksen vuonna 2019. Jouluaattona Suomessa jaetaan joululahjat. Melko monessa muussa maassa ne jaetaan vasta joulupäivänä.

Olen osoittanut viime vuosina taipumusta uskonnottomuuteen. Ja kun tilanne eskaloitui viime kesänä, niin olen joutunut miettimään myöskin Jeesuksen hautaamista 30-luvulla.

Minun on hirvittävän vaikea asennoitua sillä lailla, että Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Minun on erittäin vaikea ajatella, että Jeesuksen maallinen tomumaja olisi mädäntynyt ja tuhoutunut muiden ihmisten maallisten majojen tapaan.

Kerron seuraavassa koko hengellisen elämäni tarinan:

Synnyin vuonna 1970. Vanhempani olivat Suomen viralliseen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvia ihmisiä, mutta eivät kovin uskovaisia.

Isäni vanhemmat olivat jollakin lailla uskovaisia. Asuin vanhempieni ja ensimmäisen pikkuveljeni kanssa samassa talossa heidän kanssaan lapsena peruskoulun toiselle luokalle asti.

Teini-iässä ainakin periaatteessa pidin kristinuskoa hyvänä asiana, mutta olin asian suhteen melko arka. Kävin myöskin rippikoulun, vaikkakin vuoden luokkatovereitani myöhemmin, koska olin unohtanut ilmoittautua siihen.

Minulla alkoi aikaa myöten olla melko ahdasmielisia ajatuksia. Oma syntisyyteni myös ahdisti minua. Tästä minut vapahti vuonna 1993, kun olin 22-vuotias, tapahtunut kristinuskon perusasian tajuaminen. Tämä perusasia oli seuraava: ihminen pelastuu, kun hän luopuu kokonaan omista mahdollisuuksistaan ja omista yrityksistään kelvata Jumalalle ja elää moraalisesti hyvää elämää ja samalla perustaa suhteensa Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön. Pyhä henki tuli minuun. Lyhyesti sanoen tämä totuus kuuluu: "Jumala ei vaadi ihmiseltä mitään."

Oivallukseni vaikutti olevan siinä määrin vastoin ihmisen luontaista tapaa ajatella, että koin sen olevan Jumalan työtä. Varsinkin kun siihen kuului myös Pyhän hengen voimavaikutus. Minusta tuntui hämmästyttävältä, että Jumala onkin oikeasti olemassa, eikä kyse ole pelkästään uskonnosta. "Kappas!"

Samoihin aikoihin kun oivalsin asian, aloin olla myös sitä mieltä, että ikuista helvetinpiinaa ei ole. Uusi kantani helvetinpiinaan johtui teologian tohtori T. P. Virkkusesta, jonka uskonnonpsykologisia kirjoja olin lukenut ja jolta olin saanut tietää, että Uuden testamentin tavallisimman opetuksen mukaan jotkut pääsevät taivaaseen ja toiset joutuvat tuhon omiksi. Eli ei ole olemassa eikä tulekaan olemaan ikuista helvetinpiinaa.

Kristinuskon perusasian tajuaminen sekä EU-säädökset mahdollistivat erilaisten oluitten maistelun.

Kristinuskon perusasian tajuaminen antoi minulle myös filosofista selkärankaa. Minä todellakin pyrin menemään todellisuus edellä.

Vuonna 1995 aloin käydä Vantaan vapaaseurakunnassa, joka kuuluu Suomen vapaakirkkoon. Suomen Vapaakirkko on sellainen vapaakirkko eli suhteessa julkiseen valtaan riippumaton kirkkokunta, joka on uskonnonharjoitukseltaan ja opeiltaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimaastossa. Tai kuten eräs uskonsisareni oli silloin lausunut: "Me olemme kuten helluntailaiset mutta järkevämpiä."

Vaikka Suomen vapaakirkon oppien mukaan kastaminen ei ole välttämätöntä, pyysin, että minut kastettaisiin. Ja niin minut kastettiin.

Minulla oli myös helluntailaisia sukulaisia, mutta olin jonkin verran vierastanut Helluntaiherätystä samoin kuin Suomen virallista evankelisluterilaista kirkkoakin. Niinpä Suomen vapaakirkko sopi minulle kuin nappi silmään. Aluksi.

Minulla oli sellainen puoliliberaali näkemys Raamatusta, että se ei ole Jumalan sanaa, mutta siinä on Jumalan sana. Tämä ei toki ollut sama kuin Suomen vapaakirkon näkemys, joka on konservatiivisempi.

Eräs toinen uskonsisareni sanoi kerran minusta, että olisin agnostikko, mikäli en olisi oivaltanut kristinuskon perusasiaa.

Minua alkoi ajan mittaan ottaa päähän se, että saarnastuolista usein mainittiin ikuinen helvetinpiina. Lisäksi minua otti päähän muutenkin. Puolisen vuosikymmentä Suomen vapaakirkon jäsenenä oltuani erosin kirkosta.

Minussa oli myös syntynyt kaunaa Jumalaa kohtaan, koska hän oli antanut minulle niin vähän. Mutta en halunnut silti luopua Kristuksesta.

Paljon myöhemmin, vuoden 2016 keväällä kuitenkin tulin siihen tulokseen, että periaatteessa voi ajatella Kristuksen sovitustyötä pelkästään työhypoteesina. Tarkoitan sitä, että sen takana ei välttämättä ole toimivaa Jumalaa, vaan kyseessä saattaa olla vain hyvää tekevä psykologinen ilmiö. Rupesin nimittämään uutta asennettani instrumentalismiksi.

Vuoden 2019 kesästä alkaen olen kyennyt avautumaan Pyhälle hengelle ilman Kristusta välissä.

...
PS. 22.6.2020: Ja sama toisella kielellä: Istoria de mea vive spirital.

perjantai 20. joulukuuta 2019

Kannatan törkeästi yhteisen katsomusoppiaineen tuomista maailman kouluihin

Niin on sanottu, että eduskuntamme sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja, SDP:n Eeva-Johanna Eloranta esittää yhteistä uskonto- ja katsomustiedon oppiainetta. Eloranta perustelee esitystään suvaitsevaisuuden ja keskinäisen kulttuurisen ymmärryksen lisääntymisellä oppiaineen kautta.

Hän sanoo myöskin: "Usein onkin jouduttu toteamaan, ettei maahanmuuttajien integroituminen ole onnistunut odotetusti. Etenkin kantaväestön ennakkoluulot ovat olleet integroitumisen esteenä." Tosin hän unohtaa mainita maahanmuuttajien ennakkoluulot, joista mainittakoon se, että musliminainen ei saa avioitua ei-muslimin kanssa, ja se, että islamin arvosteleminen tulee rangaista kuolemalla, vaikka siihen syyllistyisi ei-muslimi, joka ei ole koskaan tehnyt minkäänlaista sitoumusta islamin suuntaan. Mutta nyt puhuin tuhmasti. Anteeksi. Tosiasiassa maahanmuuttajilla siis voi hyvinkin olla ennakkoluuloja valtaväestöön kuuluvia kohtaan, koska hekin ovat vain ihmisiä, eivätkä ansaitse tulla nostetuiksi toiseustoteemin asemaan. Monet heistä eivät luultavasti sellaiseksi haluaisikaan tulla.

Itse pidän kuitenkin erinomaisena ajatusta yhteisestä katsomusoppiaineesta kouluihin. Tunnustuksellinen tai "oman uskonnon" opetus kouluissa tulisi mielestäni lopettaa ympäri maailmaa paikallisesta uskonnosta ja paikallisista perinteistä riippumatta. Ihan riippumatta siitä, ovatko jonkin maan koululaiset hindulaisen, ateisti-, muslimi-, kristinuskoisen, juutalaisen tai buddhalaisen perheen jälkikasvua. Olisi kivaa, jos esim. nykyisessä teokratiassa Saudi-Arabiassakin olisi tällainen oppiaine, joka lisäisi koululaisten suvaitsevaisuutta.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Kuvitellaanpa, että olisi olemassa natsistisia maita ja kansoja...

Kuvitellaan harjoituksen vuoksi, että olisi olemassa kansallissosialistisia maita ja kansoja. Termillä kansallissosialismi viittaan nyt tässä yhteydessä siihen aatteeseen, jota Adolf Hitler ja häntä palvovat ja palvoneet ihmiset ovat kannattaneet, sellaiset kuin SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler, arkkitehti Albert Speer, tehtailija Oskar Schindler ja okkultisti Pekka Siitoin. Toki myönnän, että termillä voitaisiin tarkoittaa jotain muutakin, mutta kun Hitlerin versio on ylivoimaisesti se tunnetuin, niin pidättäydytään siksi tässä termissä.

Kansallissosialismin oppeihin kuuluisi pyhä sota toisinajattelevia, väärärotuisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Se kunnioittaisi myöskin paljon naissukupuolta, kunhan sen edustajat suosiolla asettuisivat aatteen määrittämiin rooleihinsa.

Kansallissosialismin aatesisältöön kuuluisi myös ihmisten orjuuttaminen tarpeen niin vaatiessa sekä niiden ihmisten tappaminen oikeuden päätöksellä tai ilman, jotka ovat jättäneet kansallissosialismin.

Kansallissosialismin aatteeseen kuuluisi myös mittavanpuoleinen luonnonsuojelu.

Kansallissosialistisia maita ja kansoja olisi esim. kymmeniä. Kaikkien ei-saksankielisten kansallissosialististen kansojen tärkeimpänä sivistyskielenä olisi kuitenkin saksa.

Liberaalit ja demokraattiset aatteet sekä tieteen ja siihen liittyvän tekniikan kehitys olisivat kuitenkin ajan saatossa vaikuttaneet joihinkin kansallissosialististen maiden kansalaisista. Nämä eivät kaikki enää siksi olleet läheskään puhdasoppisia. Jotkut olivat käytännön elämässään enemmän tai vähemmän hylänneet Odinin ja uskon Walhallaan ja hitleriläismalliseen Kaitselmukseen. Tai ainakin tulkitsivat näitä asioita hieman alkuperäisestä eriävällä tavalla. Osasyy tähän muutokseen asenteissa olisi myös siinä, että kansallissosialistisella maailmanyhteisöllä ei olisi tarpeeksi sotilaallista voimaa muiden maiden alistamiseen, joten tyydyttiin lähinnä möllöttämään ja puimaan joskus nyrkkiä sekä muuttamaan siirtolaisina tai pakolaisina ei-kansallissosialistisiin maihin.

Edellämainittu sekä se, että vielä oli olemassa kansoja, jotka eivät olleet kansallisosialistisen hallinnon alaisia, olisi herättänyt kuitenkin oikeinajattelevissa suurta vihastusta. Ja niin ennen pitkää syntyisi herätysliike, joka ryhtyisi sotaan kaikkia erimielisiä vastaan. Se perustaisi valtion nimeltä Kansallissosialistinen valtio.

Suomeenkin olisi ennen tätä ehtinyt syntyä pääasiassa maahanmuuton myötä jo hyvänkokoinen kansallissosialistien populaatio, jonka yhteisön ytimenä pidettäisiin Odinin ja Hitlerin palvontaa. Osa näistä ihmisistä päättäisi sitten muuttaa Kansallissosialistiseen valtioon, jossa he voisivat taistella puhtaamman kansallissosialismin puolesta vääränlaisia ihmisiä vastaan sekä elää paremmin kansallissosialismin mukaista elämää.

Kansallissosialistisen valtion kannattajat ja soturit raiskaisivat, murhaisivat, kiduttaisivat ja orjuuttaisivat ylen määrin vääränlaisia ihmisiä. Mutta lopulta Kansallissosialistinen valtio kärsisi ainakin osittaisen tappion.

Kun tämä olisi tapahtunut, niin osa Suomesta Kansallissosialistiseen valtioon sen käytäntöjä toteuttamaan muuttaneista haluaisi palata takaisin Suomeen.

maanantai 16. joulukuuta 2019

Ideologisesti värittyneet uutiset

Puhutaan, että on olemassa ideologisesti värittyneitä uutisia. Ihmisellä kuin ihmisellä on kuitenkin vakavasti ottaen taipumusta ottaa vastaan paremmin sellaista tietoa tai ennakkoluuloa, joka sopii yhteen hänen aikaisemman tietonsa tai ennakkoluulonsa kanssa ja nuivia sellaista tietoa tai ennakkoluuloa, joka on ristiriidassa hänen aikaisemman tietonsa tai ennakkoluulonsa kanssa.

Ajatelkaa vaikka sellaista tulevaisuudenkuvaa, että suuri enemmistö lehtien toimittajista ja päätoimittajista jakaisi saman demokratia- ja oikeusvaltiomyönteisen maahanmuuttokriittisyyden. Niin silloin luonnollisesti eräät ihmiset rupeaisivat nillittämään ideologisesti värittyneistä uutisista.

Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että uutistoimitusten tulisi mahdollisimman perusteellisesti pyrkiä erottamaan varsinainen uutisasia omasta henkilökohtaisesta mahdollisesti ideologisesti värittyneestä mielipiteestään. Vaikka toimittajat ovatkin kielenkäytön mestareita, niin ymmärrän, että koska hekin ovat vain ihmisiä, niin he saattavat joskus erehtyä kuvittelemaan, että omat mielipiteet ovat yhtä lujalla pohjalla kuin fysiikkatieteen paljastamat luonnonlait. Tätä voi tapahtua persuillekin.

torstai 12. joulukuuta 2019

Vahvistettu tieto terroristien paluusta tulee vasta sitten, kun he ovat jo täällä

On annettu tietää, että Suomen ulkoministeriö kiistää Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon väitteet Suomen kansalaisten paluusta al-Holin leiriltä, jolla pidetään Islamilaisen valtion (Isis) kannattajia. Halla-aho tosin toteaa, että "tämä ei ole tietenkään mitään vahvistettua tietoa", mutta vahvistettua tietoa siitä tulee varmaan vasta silloin, kun terroristit on saatu jo hankittua Suomeen.

Lähde oli kuitenkin kertonut Ylelle, että Suomella on selvä suunnitelma al-Holin leiriläisten saamiseksi Suomeen ja että lennot alkavat, kun kurdit saavat tuotua terroristit Irakin rajalle.

Lähtökohta on kuulemma ollut vain lasten siirtäminen, mutta käytännössä leiriltä ei luovuteta lapsia ilman aikuisia, ja siksi virallinen Suomi on päätynyt valmistelemaan kaikkien leiriläisten siirtämistä.

Kuulemma muut Pohjoismaat ovat onnistuneet kuitenkin tuomaan pelkästään lapsia siltä leiriltä. Tosin nämä kaikki ovat orvoiksi katsottuja.

Ja erään tiedon mukaan Al-Holin leirillä olleita ollaan siirtämässä Suomeen ensi viikon torstaina. Terveysviranomaiset ovat valmistautuneet asiaan. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kuitenkin kertoo: "Tarkin aikamääre, mistä minä olen kuullut, oli 'mahdollisesti jo ennen joulua'".

Eikä siinä vielä kaikki. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pitää al-Holin leirin Suomen kansalaisuuden omaavia naisia turvallisuusuhkana. Muut puolueet eivät välttämättä pidä, sillä niissä piireissä usein pidetään monikulttuurisuutta puukkohippoineen rikkautena.

Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike nyt tekivät eilen keskiviikkona 11.12.2019 välikysymyksen koskien juuri tätä kotiuttamishommaa.

Sitä kuitenkin ihmettelen, kuinka Kokoomus on ryhtynyt mukaan tällaiseen välikysymykseen. Kun kuitenkin kysymyksessä on wanhastaan aitoa monikulttuurisuutta tukeva puolue.

Mutta ei ole toivoakaan, että välikysymys saisi eduskunnan enemmistön tuen. Tämä johtuu ainakin suureksi osaksi siitä, että meidän poliittiseen järjestelmäämme on sisäänkirjoitettu puoluekuri, jonka mukaan toimitaan.

Islamilainen valtio on vielä äskettäin Syyriassa ja Irakissa paluuta islamilaisiin arvoihin ajanut terroristijärjestö ja valtio, joka on melko lailla onnistuttu saamaan lopulta kuriin. Se on kannattanut mm. rankanvahvuista henkiveroa ei-muslimeille, jotta nämä saataisiin kääntymään islamiin, homoseksuaalisuuden täyttä kieltoa, naisten yhteiskunnallisten oikeuksien rajaamista islamin parhaiden perinteiden mukaisiksi, ei-muslimien orjuutuksen saamista hyväksytyksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi ja väkivaltaista pyhää sotaa ei-muslimeita kohtaan.

On sanottu, että Saudi-Arabia on "Isis, joka onnistui". Tosin siellä ollaan tehty viime vuosina joitakin uudistuksia, jotka tuovat maata lähemmäs ei-islamia – mm. naisten autolla ajo on lopulta sallittu – mutta saa nähdä, miten pitkälle siellä tässä suhteessa tullaan menemään ja pääsemään.

Mutta se, että jotkut Isisiin liittyneistä Suomen kansalaisista nyt haluaisivat muuttaa Suomeen johtuu yksinkertaisesti siitä, että Isis hävisi aloittamansa sodan, jossa se ei natseja enempää noudattanut sodankäynnin sääntöjä eikä kunnioittanut vihollista eikä tuntenut myötätuntoa toisinajattelijoita kohtaan. Jossa se oli täysin kunniaton ja on edelleen.

Suomen Suojelupoliisin(kin) mukaan al-Holin naiset toden­näköisesti jatkaisivat terroristista toimintaa Suomessa, jos tänne pääsevät. Miksi he tosiaan olisivat yhtäkkiä luopuneet vakaumuksestaan?

Nyt se todellakin nähdään, ketkä ovat huolissaan Suomeen tuotettujen terroristien muodostamasta uhasta ja ketkä eivät.

...
PS. 1.6.2020: Tulipa tällainen uudin kuin Pekka Haavisto tiesi jo helmikuussa suomalaisperheen lähdöstä al-Holin leiriltä – hallitukselle kerrottiin palaajista torstaina. Niin tasavallan presidentti kuin pääministeri ovat ilmaisseet huolensa suomalaisten turvallisuudesta "palaajiin" liittyen.

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Uusi luokka sekä hirttoköysi linnanjuhlan asussa

Niin kerrotaan tapahtuneena tosiasiana, että itsenäisyyspäivänämme 6.12. Jeesuksen vuonna 2019 Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson olisi osallistunut Linnan juhliin pukeutuneena asuun, johon kuului hirttoköysi. Tämä herätti suurta vastustusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Petterssonin motiivi asuvalintansa makaaberille yksityiskohdalle oli se, että maailmalla sananvapauden tilanne on usein heikko ja että "meidän pitää tehdä entistä enemmän töitä sananvapauden eteen ja olla sananvapaudesta entistä ylpeämpiä, jotta Suomessa sananvapaus pysyisi niin hyvänä kuin mahdollista".

Päätoimittajan motiivi on ansiokas.

Suomessa on ennen kaikkea toimittajilla ja toimituksilla hyvä sananvapaustilanne. Ja tämä on merkittävää. Toimittajien tarkoitus on toimia vallan vahtikoirina.

Petterssonin sananvapauskäsityksessä on kuitenkin puutteita. Minun mielestäni sananvapaus on hyvällä tolalla, jos montaa erilaista mielipidettä eri asioista saa lausua julki.

Koska Suomen toimittajista suuri enemmistö on aatteellisesti melko lailla Vihreisiin päin kallellaan, niin siksi on ymmärrettävää, että toimittajat pitävät Suomen sananvapaustilannetta hyvänä, koska heihin itseensä "oikein ajattelevina" ei kohdistu vainoa.

Ongelmana onkin tässä se, että jos ei kuulu tiettyyn suojattuun luokkaan, niin Suomessa voi julkisesti mielipiteensä lausuttuaan joutua ongelmiin Suomen oikeuslaitoksen kanssa. Ja painotan tässä, että esim. kunnianloukkaus ja kehotus murhaamiseen tai raiskaamiseen eivät minunkaan mielestäni ansaitse sananvapauden suojaa. Mutta monenlainen muu ansaitsee.

Sellainen ihminen kannattaa sananvapautta, jonka mielestä myös väärillä ja hölmöillä mielipiteillä ja niiden julki saamisella on oma arvonsa. Jos kannattaa vain omien mielipiteittensä kanssa yhtenevien mielipiteiden julkituomisen vapautta, ei kannata sananvapautta. Sananvapaus on liberaali aate. Sananvapauden vastustajat vastustavat liberalismia, liberaaliutta ja vapaamielisyyttä. Tässä ei ole armoa eikä erotusta ihmisten välillä.

Presidentti Kekkosella oli sentään aikoinaan päässään sen verran tolkkua, että  armahti kirjailija Hannu Salaman tuhmien puhumisen aiheuttamasta oikeustuomiosta, joka oli kolmen kuukauden ehdollinen vankeustuomio. Nykyään Suomella taas ei taida olla sellaisia presidenttejä, jotka armahtaisivat "väärin" puhuneita.

Suomessa henkilökohtainen vapaus turvataan ennen tuhmien puhumista. Yhdysvalloissa myös tuhmien puhumisen jälkeen.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Ruotsidemokraattien johto ei saanut taaskaan kutsua Nobel-gaalaan "äärioikeistolaisuuden" vuoksi

Vuodesta 2010 alkaen Ruotsidemokraattien johtoa ei ole hyväksytty Nobel-juhliin. Samoin on tänäkin vuonna asian laita. Nobel-säätiö perustelee päätöstään seuraavalla tavalla:
Ruotsidemokraatit ei ole kuten muut puolueet. Puolueen tausta on äärioikeistolaisuudessa, ja sen jäsenten toimet osoittavat, ettei puolueessa kunnioiteta perusperiaatetta, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta heidän ihonväristään, alkuperästään tai uskonnostaan
Jos puolueen tausta on äärioikeistolaisuudessa, ja Ruotsidemokraattien todella on, niin voi miettiä, mitä se merkitsee asian kannalta.

Mutta Ruotsidemokraateissa on tehty hartiavoimin työtä, jotta puolueessa olisi mahdollisimman vähän äärioikeistolaisia voimia.

Jos Ruotsidemokraatteja voi vielä nykyään syyttää äärioikeistolaisuudesta, niin voi syyttää myös mm. Ruotsin Vihreitä ja Sosialidemokraatteja.

Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen Saksa on ollut maailmanhistorian paras esimerkki eläintensuojelussa. Lisäksi Hitler oli kasvissyöjä, ja natsi-Saksassa usein eläimiä kohdeltiin paremmin kuin ihmisiä. Suuri osa maan edistyksellisestä eläintensuojelulainssäädännöstä purettiin natsien hävittyä sodan.

Moderni vihreä liike syntyi 1970-luvulla. Vuonna 1945 nuoria olleet saksalaiset olivat 1970-luvulla jo muuta kuin nuoria ja silloin vanhempia olleet olivat 1970-luvulla vielä vanhempia tai jo kuolleita. Joten eläintensuojelun natsistisuudesta ei ollut enää muistuttamassa kovin montaa ihmistä silloin.

Ja Ruotsidemokraatit olivat viime vuonna paljastaneet Sosialidemokraattien äärioikeistolaisen menneisyyden. Puolueen silloin julkaisemassa dokumentissa käytiin seikkaperäisesti läpi Ruotsin lähihistorian pahimmat kipukohdat ja Sosiaalidemokraattien osuus niihin. Siinä käsitellään puolueen suhdetta rotubiologiaan, natseihin, juutalaisiin ja pakkosterilointiin.

Tosin on tässä huomattava, kuten tuossa Ylen artikkelissakin tehdään, että ennen natsimaisuudet olivat Ruotsissa olleet koko yhteiskunnan asia, joten pelkästään Sosialidemokraattien syyttäminen asiasta on toki tuhmaa.

Jos ketään kiinnostaa, niin Suomessa vastaavanlaista meininkiä oli siihen aikaan vähemmän. Tämä johtui varmaan siitä, että suomalaisilla oli omaa kokemusta siihen, kun itseen kohdistetaan rotuoppeja. Tosin kantasuomalaiset silti saattoivat kohdistaa saamelaisiin rodullisia ennakkoluuloja.

Nobel-komitea vaikuttaa tämän kaiken valossa hieman kaksinaismoralistiselta, jos ikävä menneisyys kerran seuraa ja sen tulee seurata aina kaikkia puolueita.

Tosin voidaan tietenkin esittää, että puhdistautuminen vanhoista synneistä vie aikaa. Miten pitkä olisi tämä ajanjakso, jonka puhdistautuminen vaatisi? Entä vaatisiko puhdistautuminen tehokasta katumista? Ovatko Ruotsin muut puolueet harjoittaneet sellaista läheskään yhtä tehokkaasti kuin Ruotsidemokraatit ovat?

Voi myös spekuloida, että jos Ruotsiin suuntautuisi uusnatsien kansainvaellus, niin Ruotsin kaikki eduskuntapuolueet luultavasti pistäisivät silloin rajat kiinni. Jos näin on, niin ne ovat kaikki maahanmuuttovastaisia ja äärioikeistolaisia ihan nykyisen vallalla olevan määritelmän mukaan, jos kerran kaikki maahanmuutto ja kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä.

Nobel-palkinnon saaneita juhlistetaan sitten 10. joulukuuta tänä Jeesuksen vuonna 2019.

PS. En suinkaan tarkoita, että eläinten- ja luonnonsuojelu olisivat huonoja asioita, vaikka ne ovatkin epäilemättä natsistisia. Puhumattakaan hyvinvointivaltion ideasta.

maanantai 2. joulukuuta 2019

Käyttäisinkö heijastinta?

Heijastimen käyttö kyllä lisää turvallisuutta. Jotkut saattavat kuitenkin sanoa siitä: "Se on ruma ja epäkäytännöllinen."

Olen jossain määrin samaa mieltä. Ennen kaikkea epäkäytännöllisyydestä. Olen tavannut vihata niitä muovisia narun päässä roikkuvia heijastimia, jotka heiluvat ja heiluvat.

Harvemmin itse olen viime vuosina ollutkaan liikkeellä pimeän tai hämärän aikoihin. Mutta aina välillä kuitenkin.

Mutta kun oma vaatemuotini on ollut viime vuosina kovin mustaa, niin päätin joku vuosi sitten lopulta olla ystävällinen itseäni kohtaan, ja äkkitilanteita pelkääviä autoilijoitakin kohtaan, ja ostaa heijastimia. Ostin suomalaiselta ihmisoikeusjärjestöltä Electronic Frontier Finlandilta kolmen kappaleen paketin jousiheijastimia.

Jousiheijastimet ovat sellaisia, että jos niitä ei käytä, niin ne voi pitää suorina. Mutta ne saa kätevästi myös kääriytymään itsestään haluamansa asian ympärille. Olenkin käyttänyt siitä pitäen kahta niistä takkieni hihojen ympärillä ja yhtä yleensä selässäni kulkevan reppuni kantokahvassa.

Yksi sun toinen taho valmistaa tai myy jousiheijastimia. Ne ovat varsin käteviä.

Jos aikuiset eivät itse viitsi pitää heijastimia, niin ajatelkaa edes lapsia.

torstai 28. marraskuuta 2019

Tulisiko kirkoissa pitää koulujen joulujuhlia?

Näin sanottiin Ylen uutisessa:
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi 5. marraskuuta antamassaan ratkaisussa, että koulun yhteisiä juhlia, kuten joulujuhlia, itsenäisyyspäiväjuhlia tai kevätjuhlia ei pidä järjestää kirkoissa.

Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen perusteli ratkaisua sillä, että juhlat ovat osa koulujen pakollista opetusta, jonka tulee olla ei-tunnustuksellista. Kirkkorakennus taas välittää jo itsessään uskonnollisia merkityksiä.
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo taas ovat lausuneet olevansa sitä mieltä, että kaikki mahdollinen, myös koulun yhteiset joulujuhlat, tulee voida järjestää kirkossa. Ilmeisesti tässä kyse on siitä, että kirkon seinät eivät tee vielä joulujuhlasta uskonnollista tapahtumaa. Eli kirkkorakennuksessa voi olla myös ei-tunnustuksellisia tilaisuuksia. Sinänsä järkevältä tämä tuntuu. Aina ei välttämättä ole löydettävissä tarpeeksi isokokoisia julkisia tiloja käytettäväksi kaikkialla Suomessa.

Orpo ja Kulmuni vakuuttavat, ettei linjaus koske ainoastaan evankelisluterilaisen valtavirran kirkkoja. Eli jos minulla olisi oma kirkkokunta, vaikka nimeltään Anti-islamilainen liiga, niin myös siellä tulisi voida järjestää tunnustuksettomia joulujuhlia.

Mutta luultavasti tällaisten järjestäminen kirkoissa vaatisi ao. kirkkorakennuksen haltijalta myös myönteisen tahdonilmauksen. Pitäisikö ristit sitten ottaa pois kirkon seiniltä tapahtuman ajaksi, on toinen asia. Itse olen sitä mieltä, että pitäisi, sillä sellainen voi loukata jotakuta.

Loppujen lopuksi kannatan kuitenkin sellaista, että julkisen vallan tiloissa tulisi pitää koululaisten yhteiset joulujuhlat. Juhlien pitäisi olla sellaiset, että yksikään koululaisista eivätkä varsinkaan heidän vanhempansa loukkaantuisi mistään niiden piirteestä. Ja jos ei kyetä sopimaan sopivasta joulujuhlien muodosta, jos loukkaantumista tulee liian paljon, niin pitäisi pitää lyhennetty joululuhla. Opettajat luokissaan näinollen sanoisivat oppilailleen: "Nyt on joulu. Hyvää joulua tai vaihtoehtoisesti joulunaikaa kaikille. Saatte lähteä kotiin."

Mielestäni on vanhempien asia, jos he haluavat koulun virallisten joulujuhlien jälkeen viedä pilttinsä kristilliseen joulutilaisuuteen. Tämä ei ole julkisen vallan velvollisuus eikä edes oikeus.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Pirkka-Pekka Petelius ja hänen sketsinsä

Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius on julkisesti pyytänyt anteeksi näyttelijä-aikoinaan saamelaisista tekemiään sketsejä. Hän myös on kertonut haluavansa keskustella loukkausaiheesta maamme mustalaisyhteisön edustajien kanssa, kun hän oli sketseissään aikoinaan käsitellyt ikävämmällä tavalla mustalaisiakin.

Olen sitä mieltä, että periaatteessahan mistä tahansa aiheista tulisi saada tehdä sketsejä.

Todellisuus on kuitenkin sellainen, kuten tästä Ylen uutisartikkelista käy ilmi, että vähemmistöetniseen ryhmään kohdistuvat sketsit voivat aiheuttaa kohtuutonta stressiä ja masennustakin, jos joku ao. sketsin johdosta hieroo ao. vähemmistön edustajan naamaan sketsissä esitettyä karikatyyriä.

Vaikka liberaalina ihmisenä kannatan oikeutta poliittiseen epäkorrektiuteen, niin on selvää, että joskus poliittinen korrektius voi olla oikea valinta ihan ihmisyyden nimissä.

Itselläni muuten on ollut mustalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Saamelaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja minulla ei kuitenkaan ole ollut. Tämä johtuu osaltaan siitä, että yhden serkkutytöistäni biologinen isä on ollut saamelainen. Seikan vuoksi olen tavannut aina ajatella, että ihmisiä ne saamelaisetkin ovat.

perjantai 22. marraskuuta 2019

Noituus + feminismi = höhlää

Nykyään näemmä yritetään ympätä noituutta feminismiin. Feminismissä on kyse joko aatteesta, joka kannattaa sukupuolten tasa-arvoa, tai vaihtoehtoisesti aatteesta, joka on kiinnostunut vain naissukupuolen etujen ajamisesta.

Naisille kyllä helpommin suodaan oikeus kannattaa kaikkea höhlää, mutta minusta tässä mennään jo melko pitkälle höhläydessä. Siis kannatetaan taikauskoisia käsityksiä ja postmodernia potaskaa edistyksellisyyden nimissä.

Perinteisesti noidat ovat Euroopassa yleensä olleet naispuolisia. Kyseessä olivat joko hassahtaneet tai muuten ympäristön erikoisina pitämät ihmiset, jotka entisinä suvaitsemattomampina aikoina joutuivat helposti yhteisön silmätikuiksi, ja joskus jopa tuomituiksi kuolemaan noitina.

Länsimaiseen perinteeseen noidat varsinaisesti astuivat vasta 1400-luvulla. Noitavainot alkoivat vasta silloin, kun keskiajan yhtenäiskulttuuri oli jo murtunut tai murtumassa. Ylivoimainen valtaosa noidista tuli tuomituksi vasta uudella ajalla. Tärkeä teos yhtenäisen "noituustiedon" syntymisessä oli vuonna 1486 ilmestynyt Noitavasara eli Malleus maleficarum (saks. Der Hexenhammer), jonka oli toimittanut kirjaksi inkvisiittori Heinrich Kramer.

Noituushysteria syntyi, koska papit, aikansa terävimmät miehet, olivat alkaneet uskoa noitien olemassaoloon. Ja sitten, kun papit lakkasivat Valistuksen ja modernin ajattelun myötä pari-kolmesataa vuotta myöhemmin uskomasta näin, noitavainot lakkasivat.

Suomalaisen kulttuurin piirissä kuitenkin nimenomaan miehet olivat toimineet noitina. Niinpä tällä seudulla noitina tuomitutkin olivat olleet lähinnä miehiä. Tiedetään myös, että menneinä aikoina ulkomaalaisten merimiesten piirissä suomalaisia merimiehiä oli tavattu pitää noitina, ja heitä pelättiin. En tiedä, missä määrin tämä noitausko on vielä tänä päivänä elossa.

Jos jotkut feministit ovat niin höhliä, että kannattavat noituutta, niin siitä vain. Mutta heiltä voisi mielestäni odottaa nykyaikana jo jotain parempaa, kun Valistuksen uskomuskriittisetkin ihanteet ja myös tieteellinen ajattelu ovat olleet keskuudessamme vaikuttamassa jo hyvän aikaa. Siteeraan huviksenne pitkän pätkäistön linkittämästäni kirjoituksesta, kohtaa, jossa siteerataan ranskalaisen elokuvaohjaajan ja queer-aktivisti Camille Ducellierin divinatorisen feminismin manifestia:
Divinatorinen feminismi on tie niille, jotka keksivät omat lakinsa ja niille jotka kehittävät herkkyyttään sosiaalisten normien ulkopuolella; samoin kuin niille, jotka toivovat syvästi kaiken järjestyksen räjähdystä.

Divinatorinen feminismi ehdottaa rationalismin erottamista radikaalifeminismistä, josta puuttuu täysin esoteeristen traditioiden huomioon ottaminen; joihin kuuluvat esimerkiksi astrologia, alkemia, seremoniallinen magia ja ennustaminen.

Divinatorinen feminismi on synkretismi. Kuten Monique Wittig kuvaili artikkelissa La Pénsee straight (”Heteroajattelu”) sukupuoliluokkien kumoaminen ja kartesiolaisen ajattelun hajottaminen – täällä ja nyt – on edelleen kiistattoman tehokas näkökulma politiikkaan.

Tässä synkretismissä ammennetaan vapaasti radikaalifeminismistä ja materialistisesta feminismistä. Kyseessä on todellisuus, joka on noussut näkyväksi seksuaalisesti liberaalin feminismin, feministisen pornon ja kyberfeminismin myönteisestä vaikutuksesta, mutta josta ei poissuljeta pakanallista, hengellistä ja esoteerista ulottuvuutta. Tämä esoteerinen pyrkimys, joka eroaa synkretismissään radikaalisti essentiaalisen feminismiin mahdollisesti sulautettavista vaihtelevista periaatteista, on feminiininen juoni sallia hengellisen ja poliittisen yhdistäminen.

– –

Koska väkijoukkojen varjossa ihmisiä kiehtovat selvänäköisyys, ennustustaito, mesmerismi, chakraterapia, transsendentaali mediaatio, shamanismi, institutionaalinen psykoterapia, antipsykiatria, situationistinen psykomaantiede, sukupuolien sekoittuminen, seksityö, androgynia, transsukupuolisuus, ja kaikenlainen kiistaton irstaus ja lain rikkominen; sanokaamme noidat elävät…

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Siirtomaavaltojen vetämät keinotekoiset valtioiden rajat Afrikassa

Okumu ei säästele sanojaan kertoessaan, mitä Afrikan eurooppalaistamisyritykset ovat saaneet aikaan. Yksi ilmeisimmistä ongelmista on keinotekoisten valtiorajojen veto, toinen eurooppalaisen poliittisen mallin pakkoistuttaminen. Esimerkiksi klaanipohjaisiin yhteiskuntiin eurooppalainen demokratiamalli istuu huonosti, muistuttaa Okumu.

”Meillä on satojen vuosien poliittinen perinne, jossa valta on klaanin vanhimmilla, ei presidentillä. Eurooppalaista mallia ei voi noin vain siirtää Afrikkaan. Nyt yhä useammat afrikkalaiset kysyvät, voisiko olla jokin muu järjestäytymisen tapa, sellainen, joka sopisi Afrikalle?”
Näin sanoo valtion ja kansalaisyhteiskunnan välistä dialogia edistävän Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu kehitysyhteistyöjärjestöjen sivustossa Fingossa 6.11.2019 julkaistun artikkelin Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu: ”Eurooppalaiset, luopukaa ylpeydestänne ja kysykää meiltä suoraan mitä haluamme ja tarvitsemme” mukaan.

Hänen mainitsemansa eurooppalaisten siirtomaavaltojen vetämät keinotekoiset valtionrajat Afrikassa ovat tosiasia. Itse olenkin sitä mieltä, että valtioiden rajoja piirrettäessä tulisi pyrkiä kansallisvaltioihin, jotka voisivat niin halutessaan sitten olla yhteistyössä muiden maiden kanssa ja vaikka muodostaa, jos niin haluavat, valtioiden välisiä yhteenliittymiä ja yhteistyöelimiä.

Monikulttuurisissa maissa on melko lailla mahdotonta rakentaa kansakuntaa ja aikaansaada yhteisille arvoille, tavoille ja tottumuksille ja yhdessä jaetulle kulttuurille ja keskinäiselle luottamukselle perustuvaa hyvinvointivaltiota.

Myöskin olisi mielestäni ihanne, että samalla alueella asuva kansa ei olisi jakaantunut usean suvereenin valtion alueille asumaan.

Mutta mielestäni Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu menee metsään tuossa, kun hän hehkuttaa klaanipohjaista hallintomallia, jossa ylin valta on klaanin vanhimmilla. Mielestäni demokratiaa tarvitsevat kaikki tavalliset ihmiset. Demokraattiset, liberaalit arvot ovat mielestäni universaaleja, yleismaailmallisia.

Jos olen kuitenkin tässä asiassa väärässä ja ne eivät sitä kaikesta huolimatta ole, niin siinä tapauksessa demokratia on pelkkä sosiaalinen konstruktio.

maanantai 18. marraskuuta 2019

Jotain vitun lehmänkohdun potkimista...

Kävin viime perjantaina 15.11. Jeesuksen vuonna 2019 sukuloimassa lähi-Espoossa. Paikalle tuli serkkutyttöni K:kin, mutta pienempi pikkuveljeni ei valitettavasti päässyt. Aluksi nautittiin hieman glögiä. Syötiin kasvis- ja kinkkupizzaa, ne olivat hyviä, sekä leivottiin ja koristeltiin piparkakkuja. Nautin illan kuluessa jopati kaksi keskiolutvahvuista IPA:aa. Olisin muuten nauttinut niitä vain yhden, mutta minulle ostettu alkoholiton vehnäolut oli kadonnut jonnekin.

Loppuillasta jonkinlaista jalkapalloa oli jonkin aikaa pakko seurata televisiosta, kun muutkin tekivät sitä. Näytti järjettömältä touhulta. Minulle selitettiin, mistä siinä on kysymys. Jotain vitun lehmänkohdun potkimista nurmikentällä... Pelinjälkeinen touhu oli silti henkeä nostattavan oloista. Minunkin henkeni nostui kaikesta huolimatta hieman. Kaikki olivat niin innoissaan, myös kotiyleisö varsinaisesti kuitenkin minua lukuun ottamatta.

Mutta muuten tuollaista nationalismia, mikä ilmeni niin televisiossa näkyneissä ihmisissä kuin kotiyleisössä, en kannata. Minusta sellainen on tarpeetonta. Miksi tuhlata hyvää nationalismia jonkin vitun lehmänkohdun potkimiseen ja siitä hihhuloimiseen. Nationalismia voi käyttää myös tärkeämpiin asioihin, ja sellaista minä kannatan.

Kuitenkin tiedän myös, miten helppo urheilun kautta on saada aikaan riitoja muiden ihmisten kanssa.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Voisiko kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomittu Jussi Halla-aho toimia pääministerinä?

Äskettäin on ollut puhetta siitä, että voisiko "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" tuomittu Jussi Halla-aho, nykyinen Perususomalaisten puheenjohtaja, toimia pääministerinä.

Itse vastaisin kysymykseen sillä tavalla, että riippuu siitä, onko hän oikeasti kiihottanut kansanryhmää vastaan vai onko ainoastaan rikkonut sitä lakia vastaan, jonka nimessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Muun ohella siitähän Hallis sai lopullisen tuomion Korkeimmalta oikeudelta vuonna 2012.

Olen lukenut ne Halla-ahon tekstit, joista häntä on syytetty, eikä minusta niiden perusteella ole mitään syytä väittää, että hän olisi kiihottanut kansanryhmää vastaan.

Voit niin halutessasi itse käydä lukemassa Jiri Kerosen entisestä blogista, mitä Hallis oli oikeasti sanonut.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

"Suomi tarvitsee englannin viralliseksi kieleksi"

Kokoomustaisen Verkkouutiset -lehden sivuilla julkaistui kirjoitus, jossa propagoidaan englannin kielen nostamista tasa-arvoiseen asemaan suomen ja ruotsin rinnalle. Kirjoituksessa sanottiin seuraavanlaisia asioita:

– Samaan aikaan englannista on tehtävä virallinen palvelu- ja asiointikieli. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on oikeus saada palvelua englanniksi ja kaikessa julkisessa asioinnissa englanti nostetaan tasaveroiseksi suomen ja ruotsin kielen rinnalle. Tasaveroiseksi viralliseksi kieleksi.

– Englannin nostaminen viralliseksi kieleksi ei heikennä eikä ole uhka. Se avaa mahdollisuuksia, joita ei pidä jättää käyttämättä. Se vahvistaisi Suomen asemaa kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaavasta työvoimasta. Se olisi lupaus siitä, että asiointi ja elämä onnistuu täällä myös Englanniksi. Lupaus siitä, että olet tervetullut.

Kirjoittaja kunnioittaa englannin kieltä suuresti. Tämä näkyy myös siinä, että hän kirjoittaa kielen nimen isolla alkukirjaimella. Mutta miksi englannin tulisi olla ainoa uusi virallinen kieli Suomessa? Varmasti ranskalaiset ja lukemattomat muutkin ranskaa osaavat olisivat kiitollisia siitä, että heidän kielestään on tullut virallinen asiointikieli Suomeen? Entäs sitten kiinalaiset? Mandariinikiinaa puhutaan äidinkielenä enemmän maailmalla kuin englantia. Ja arabia ja venäjä nyt ainakin tarvitsevat virallisen kielen aseman Suomessa. Puhumattakaan espanjasta.

Kansainvälisyys on muutakin kuin englannin kieli.

Se auttaisi kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaavasta työvoimasta, ja tiettyihin kielellisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset tuntisivat itsensä tervetulleiksi Suomeen, jos heidän kielensä olisi Suomessa virallinen.

Niinhän sitä pakkoruotsista sanotaan, että jos oppii yhden kielen, niin oppii toisenkin. Tämä varmasti pätee myös englantiin, mandariinikiinaan, arabiaan, venäjään, saksaan ja espanjaan. Puhumattakaan gandasta.

Mutta miten minusta tuntuu, että englantia tasaveroiseksi kieleksi suomen ja ruotsin rinnalle nostavat ihmiset tuijottavat kysymystä vain omasta ahtaasta näkövinkkelistään eli siitä, että he itse osaavat englantia. Pelkän englannin osaaminen oman äidinkielen lisäksi voi kutistaa ajattelun ja maailmankuvan kovin ahtaisiin raameihin. Elämää oikeasti on englanninkielisen maailman ulkopuolellakin.

Malta on hyvä esimerkki maasta, jossa englantia on ruvettu ylen määrin arvostamaan. Maltalaiset eivät nykyään enää kauheasti arvosta omaa arabiapohjaista kieltään, kun englanti on "hienompi".

Englannin kielen palvojat ovat suomalaisen kulttuurin vihollisia. Ja ihmiskunnan vihollisia. Heille erilaisuus ja kulttuurien kirjo eivät ole rikkauksia. He haluavat tehdä maailmasta tasapaksun puuron.

Englannin kielen nostaminen tasa-arvoiseen asemaan Suomessa merkitsisi pitemmällä tähtäimellä jossain määrin samaa asiaa kuin kansan vaihto.

Myös on huomioitava tässä keskustelussa se ko. kirjoituksessakin mainittu asia, että jos jotain ulkopuolista työvoimaa suomalainen työelämä tarvitsee, niin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että viranomaiset saisivat tehtyä päätökset työluvista riittävän aikaisessa vaiheessa. Ja toiseksi, jos suomalaisessa työelämässä ei tarvitsisi enää osata suomea, niin eivätkö ulkomaalaisperäiset siloin ole vähemmän kiinnittyneitä suomalaiseen työelämään kuin olisivat siinä tapauksessa, että osaisivat suomea? Suomen kielen voimaperäiseen ja tehokkaaseen opetukseen ulkomaalaisille kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Saamelaiskielten puhujille yhteinen kirjakieli?

Tällä hetkellä elossa olevia saamelaiskieliä on yhdeksän. Näistä kolmea eli pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea puhutaan Suomessa. Pohjoissaamen puhujia on Pohjolassa ylivoimaisesti eniten.

Saamelaiskielet muodostavat murrejatkumon, mutta kaikki niistä eivät ole keskenään ymmärrettäviä. Tämä on ymmärrettävää, koska saamenkielten esimuoto rantautui näille lakeuksille jo hieman ennen suomen kielen esimuotoa.

Saamelaiskielet ovat eriytyneet kauemmas toisistaan kuin suomen kielen eri murteet. Mutta kun kirjakieli on tuonut suomen kielen puhujien kielimuotoja hieman lähemmäs toisiaan, niin eikö sama voisi tapahtua myös saamen eri kielimuodoille?

Saamelaiskielistä kuudella on jo oma kirjakielensä. Mutta olisiko siis mitenkään mahdollista, että saamelaiskieliä osaavat tai tuntevat kielentutkijat perustaisivat komitean tutkimaan mahdollisuutta kehittää saamelaiskielten puhujille yhteinen kirjakieli?

perjantai 8. marraskuuta 2019

Vladimir Putin vinkuu Wikipedian "virheellisyydestä"

Mitä Wikipediaan tulee, on parempi korvata se isolla, uudella venäläisellä tietosanakirjalla, joka on sähköisessä muodossa. – – Ainakin se tulee sisältämään luotettavaa tietoa, joka on esitetty hyvällä ja modernilla tavalla
Venäjää hallitsevan sekurokratiajuntan johtajan, diktaattori Vladimir Putinin kerrotaan sanoneen näin Kremlissä järjestetyssä tapahtumassa, jossa käsiteltiin venäjän kielen tulevaisuutta. Putinin kommentti oli vastaus erään yliopiston edustajalle, joka valitti oikeustuinten käyttävän Wikipediaa ratkaisujensa valmistelussa.

Wikipedia on suhteellisen luotettavana pidetty verkosta löytyvä tietosanakirja. Sieltä löytyvä tieto on yleensä varsin luotettavaa, jos se on kirjoitettu suhteellisen paljon puhutulla ja käytetyllä kielellä, kuten englannilla. Wikipedian pienemmillä kielillä kirjoitetuissa versioissa, kuten suomenkielisessä, saattaa olla enemmän virheellisyyksiä. Venäjä kuuluu periaatteessa suuriin kieliin, mutta venäjänkielisestä Wikipediasta en osaa sanoa kuitenkaan mitään.

Kun Putin kerran nyt kiinnittää huomiota Wikipedian "virheellisyyteen", niin kyse lienee siitä, että hän ei pidä sellaisista tietosanakirja-artikkeleista, joissa on hänen hallintonsa pysyvyyden kannalta haitallista aineistoa. Mutta niinhän se on, että jos mikä tahansa hallinto saisi vapaasti määrätä tietosanakirjojen sisällöistä, niin niiden näkökulmista tulisi varmaankin varsin yksipuolisia ja puutteellisia. Ja luulisi tämän pätevän ennen kaikkea diktatuureihin, jollainen nyky-Venäjä on.

Jos Vladimir Putin saisi tahtonsa läpi ja syntyisi hänen ja hänen hallintonsa kannalta "luotettavaa" tietoa sisältävä verkkotietosanakirja, niin voi spekuloida sillä, minkälaista tietoa tai "tietoa" se sisältäisi.

Veikkaan, että siellä sanottaisiin, ettei Neuvostoliitto hyökännyt Puolaan vuoden 1939 syyskuussa. Ja veikkaan, että siellä sanottaisiin, että Talvisota oli seuraus Mainilan laukauksista, jotka Suomen sanottaisiin ampuneen. Ja veikkaisin, että siellä sanottaisiin, että Neuvostoliiton miehittämillään Puolan alueilla järjestämän "kansanäänestyksen" tulos oli ollut se, että lähes jokainen sikäläinen kannatti alueen liittämistä Neuvostoliittoon. Ja veikkaisin, että Neuvostoliiton varsin veristä diktaattoria Stalinia siellä ylistettäisiin. Ja veikkaisin, että siellä sanottaisiin, että Viro, Latvia ja Liettua liittyivät Neuvostoliittoon vuonna 1940 vapaaehtoisesti. Ja veikkaisin, että siellä annettaisiin ymmärtää, etteivät Neuvostoliiton sotilaiden Saksassa ja Saksan miehittämissä maissa harjoittamat raiskaukset sodan lopulla olleet suurin piirtein järjestelmällisiä ja Neuvostoliiton johdon sallimia. Ja veikkaisin, että siellä sanottaisiin, että Neuvostoliiton romahdettua puolustusliitto NATO laajeni sen sijaan että sanottaisiin, että kyseenä olevat maat halusivat välttää jatkossa Venäjän aggressiot NATO:n jäsenmailleen tarjoaman suojelun avulla.

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Päivi Räsänen ei ole sananvapauden sankari

Kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustaja (ja puolueen entinen puheenjohtaja) Päivi Räsänen sai kutsun poliisikuulusteluun, koska oli lyhytviestipalvelu Twitterissä puhunut tuhmasti eli siitä, että Raamatussa sanotaan homoseksualismin olevan syntiä. Tarkemmin sanottuna kyse oli kansanedustajan sitä koskevasta taivastelusta, että Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko oli suhtautunut seksuaalivähemmistöjen ja laajemmin tasa-arvoa kannattavien Pride-tapahtumaan myötämielisesti.

Lisäksi Kristillisdemokraatit, puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Räsänen etunenässä, tyrmää kannabiksen laillistamisen. Räsänen on siviiliammatiltaan lääkäri, ja seikalla saattaa olla tämän asian suhteen merkitystä.

Päivi Räsäsestä päätettiin sitten aloittaa esitutkinta. Tässä on varmaan hyvä mainita se, että nyt ei olekaan kyse äskettäisestä Twitter-kannanotosta, vaan kyseessä oleva lausunto on peräisin vuodelta 2004. Se sisältyi Luther-säätiön julkaisemaan Räsäsen kirjoitukseen Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, joka oli Raamattuun ja sen tulkintaan liittyvä, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeva kannanotto. Silloin 15 vuotta sitten oli päätetty olla nostamatta syytettä asiasta.

Syytekohtana on nyt "kiihottaminen kansanryhmää vastaan". (Kyseinen pykälä on sillä lailla suunniteltu, että sen perusteella tuomioistuimessa tuomitun ei itse asiassa ole tarvinnut kiihottaa kansanryhmää vastaan.)

Omasta mielestään Räsänen ilmaisee kannanotoissaan vain jokaiselle kansalaiselle kuuluvaa sanan- ja uskonnonvapautta. Hän kokee, että poliisitutkinta on yksi osoitus siitä, että Suomessa kavennetaan sananvapautta.

Tämän artikkelin mukaan kansanedustaja Räsänen on kertonut ateistien lähetelleen hänelle viestejä, joissa he puolustavat hänen sananvapauttaan. Räsänen sanoo: "He ovat olleet pöyristyneitä tämän poliisitutkinnan johdosta. Heidän viestinsä on ollut, että vaikka he ovat jyrkästi eri mieltä kanssani, niin silti minun täytyy saada sanoa oma mielipiteeni."

Kyseisen artikkelin mukaan Päivi Räsänen puolustaa vankasti sanan- ja uskonnonvapautta sitä vastaan hyökkääviä vastaan. Ensi alkuun pidinkin hänen artikkelissa sanomastaan, kun hän jopa sanoo olevansa erittäin laajan sananvapauden kannalla. Kuulostaa liberaalilta ja raikkaalta. Räsäsen mielestä koko länsimainen yhteiskuntakäsitys nousee ennen kaikkea sananvapauden periaatteesta. Olen asiasta samaa mieltä. Hän sallii myös sen, että kristinuskoa arvostellaan rajustikin.

Seuraavaksi Päivi Räsänen kuitenkin vetää tavallaan maton juuri sanomansa alta. Islamia koskevista pilapiirroksista hän nimittäin lausuu:
Tietysti sen tyyliset piirrokset voivat jossain merkityksessä olla myös osuvia. Mutta kun tiedetään, kuinka vakavasti sellainen voi järkyttää yhteiskuntarauhaa, niin tässä kohtaa sananvapauden rajoittamien on viisaampaa
Räsänen toisin sanoen on valmis joustamaan sananvapauden kohdalla, jos jotkut ihmiset kovasti uhkaavat tappaa omien pyhien arvojensa loukkaajat. Tällainen auttaa ihmisiä, joilla on tällaisia asenteita, olemaan kokematta näkemystensä vastaista tietoa. Tällainen näkökanta tukee juuri kaikkein suvaitsemattomimpia, julmimpia ja typerimpiä asenteita, mitä Maa päällään kantaa.

Meillä on kuule välillä ollut Valistuskin.

Ei Räsänen sitten ollutkaan mikään sananvapauden sankari.

Mutta palataanpa sitten siihen syytteeseen. Valtionsyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan epäilty rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten. Hän lausuu: "Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä".

Tämän perusteella ei pelkästään pitäisi kieltää kristittyjen pyhää kirjaa Raamattua, joka on homoseksuaalien vastainen, vaan myös islaminuskoisten pyhä kirja Koraani, joka myöskin on homoseksuaalien vastainen. Ne ovat molemmat muuten melko wanhoja, vaikkakin Koraani on Raamattua jonkin verran nuorempi.

Uskon, että Raamattu voidaan kyllä Suomessa kieltää. Mutta en usko suin surminkaan, että valtionsyyttäjänvirasto koskaan saisi päähänsä ajaa Koraanin kieltämistä.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Tokaisu kaiken nationalismin vastustajista

Eräät pitävät nationalismia kategorisesti pahana asiana. Kuitenkin nämä ihmiset saattavat pitää heimoutumista samanmielisten kanssa täysin oikeutettuna asiana ja ideologiseen heimoonsa kuulumattomia huonoina, oikeastaan vähäisempinä, ihmisinä.

perjantai 1. marraskuuta 2019

"Ei robottiautoille!" sanoo Steve Wozniak, toinen Applen perustajista

Toinen kuulun Apple-ohjelmistoyhtiön perustajista, Steve Wozniak, oli alun perin kannattanut ajatusta itsestään kansalaisia kuljettavista robottiautoista. Miehen mieli on kuulemma sittemmin muuttunut täysin.

Hän sanoo, että tieliikenteessä on yksinkertaisesti liikaa ennalta arvaamattomia tilanteita itseajavalle autolle. Wozniakin mielestä tekniikka toimii parhaiten ihmiskuljettajan apurina, ”turvaverkkona”.

Lukemassani uutisartikkelissa ei asiaa ollenkaan mainita, mutta lumisten maiden, kuten Suomen, olosuhteet ovat talvisin sellaisia, että robottiautot eivät nykyisellään kykene suoriutumaan niistä. Paitsi että talvella on liukasta, niin robottiauton keinoaivojen on vaikea ymmärtää talvisessa maisemassa, missä se tie kulkee ja mihin se loppuu. Tiemerkinnät voivat olla lumen, jään tai sohjon peitossa, ja lumipenkat häiritsevät näkyvyyttä.

Ehkä joskus 25 vuoden kuluttua tilanne on jo parantunut tässä suhteessa, mutta aivan heti näin ei tapahtune.

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Kurdit, Rojava, kommunalismi ja nationalismi, osa 1

Kurdien asia on taas tapetilla Suomessa, kun islamistinen Turkki on hyökännyt Syyrian kurdien kimppuun.

Kurdien Syyriassa omin käsin ja Syyrian raa'asta diktatuurihallinnosta riippumatta toimeenpanema puoli-itsenäinen alue Rojava on varsin myönteinen tapaus Lähi-idän kulttuurisessa paskameressä. Rojavassa on käytössä valtiomalli, joka on rakennettu alhaalta ylöspäin. Se on eräänlainen parlamentaarisen demokratian ja suoran demokratian käytäntöjen hybridi. Siellä noudatetaan vallan kolmijakoa: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ovat itsenäisiä. Sukupuolten välinen tasa-arvo on alueella otettu huomioon, sillä eri hallintoelimiin on 40 prosentin sukupuolikiintiöt. Myös etnisillä ryhmillä on omat kiintiönsä. Virallisia kieliä on neljä. Osa itsehallintoalueen sotilaista on naisia.

Syyrian kurdien kannattamaa ideologiaa voidaan nimittää ja on nimitettykin kommunalismiksi.

Kommunalismi.net -sivustolla esitetään, että kommunalismi pitää nationalismia myrkkynä. Silti Lähi-idän kurdit varsin laajalti kannattavat kansalleen joko omaa kansallisvaltiota tai vähintäänkin haluavat saavuttaa kansallisen itsehallinnon alueen maiden sisällä. Eli näin ajattelevat varsin nationalistisesti. Suorastaan paheksutun Suomen Sisun tapaan.

...
PS. 22.6.2020: Julkaisin puolisen vuotta myöhemmin vielä jatkon tälle kirjoitukselle.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Turkin presidentti Erdoğan palvonnan kohteena

Tässä jokunen päivä sitten julkaistui Ylellä uutinen, jonka mukaan Turkin islamistinen ja diktatorinen presidentti Erdoğan haluaa kuulla Suomen ja Turkin kaksoiskansalaista Tomas Vurunbigiä etänä. Mies on syytteessä presidentti Erdoğanin kunnianloukkauksesta. Tai siis on Turkissa.

Uutisartikkelin perusteella ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin vuosi sitten julkaiseman raportin mukaan Turkki on haastanut 6000 kansalaistaan oikeuteen Turkin rikoslain pykälän 299 mukaisesta presidentin loukkaamisesta.

Vurunbigiä Suomi ei kuitenkaan luovuta Turkin viranomaisille, ilmeisesti siitä syystä, että Suomessa joidenkin pyhien hahmojen, kuten presidenttien, haukkuminen ja kritisoiminen on laillista.

Monen mielestä pyhiä hahmoja, varsinkaan omaa mielisellaista, ei saa kritisoida eikä haukkua. Toisten mielestä, sellaisia ovat varsinkin tuhmat liberaalit, taas keitä ja mitä tahansa pyhiä hahmoja saa kritisoida ja haukkua.

Suomen nykyisen oikeusjärjestyksen mukaan islamin 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla perustaneen profeetta Muhammadin kritisoiminen ja haukkuminen on laitonta. Tämän on saanut nahoissaan tuntea mm. nykyinen Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.

Kristinuskon Jumalan ainoan pojan ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen kritisoiminen ja haukkuminen taas on maassamme laillista.

Minun mielestäni on jonkin verran keinotekoista se, että uskontojen pyhiä hahmoja, paitsi esim. kristinuskon, ei saa kritisoida ja haukkua, kun taas poliitikkoja (varsinkin Perussuomalaisten poliitikkoja) saa lyödä kuvaannollisessa mielessä kuin vierasta sikaa.

Ensinnäkin em. profeetta Muhammad oli paitsi uskonnon perustaja ja sotapäällikkö, murhaaja ja raiskaaja ja lapseensekaantuja, niin myös poliitikko.

Ja toiseksi myös uskonnon pyhä hahmo voi olla poliitikko, kuten tästä Muhammadista on jo käynyt ilmi.

Eikö Turkin presidentti Erdoğan muka ole kyllin arvollinen ollakseen palvonnan kohde? Sehän on ihan palvojista itsestään kiinni, ketä haluaa palvoa. Ja kun herra Erdoğan on jo päässyt varsin korkeaan asemaan maassaan, niin lienee selvää, että hänellä on palvojia.

Minusta olisi täysin uskonnonvapauden mukaista sellainen, että herra Erdoğan todettaisiin Suomen viranomaisten taholta pyhäksi hahmoksi. Ja hänen Suomessa asuvat palvojansa voisivat sitten vaikka sopivaan paikkaan pystyttää miehen patsaan häntä kunnioittaakseen. He voisivat itse maksaa sen, tai vaihtoehtoisesti Turkin valtio voisi hoitaa asian.

perjantai 25. lokakuuta 2019

Kanadan parlamenttivaaleissa Liberaalit sai enemmän paikkoja kuin Konservatiivit, vaikka se sai vähemmän ääniä

Äskettäin pidetyissä Kanadan parlamentin vaaleissa hallitusvastuussa ollut Liberaalinen puolue sai 33,07 prosenttia äänistä. Konservatiivinen puolue sai 34,41 prosenttia. Liberaalit saivat 157 paikkaa Kanadan parlamenttiin. Konservatiivit saivat vain 121 paikkaa, vaikka he saivat Liberaaleja enemmän ääniä vaaleissa. Tarkastin asian englanninkielisestä Wikipediasta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa. No sitä, että niiden, jotka arvostelivat Yhdysvaltain järjestelmää silloin, kun Donald Trump oli vuonna 2016 voittanut maansa presidentinvaalit, vaikka oli saanut jonkin verran vähemmän ääniä kuin vastaehdokkaansa Hillary Clinton, on nyt arvosteltava samantapaisessa asiassa Kanadan järjestelmää.

Itse asiassa Liberaalisen puolueen pääministeri Justin Trudeau oli luvannut muuttaa parlamenttivaalitavan suhteellisemmaksi, mutta koska hän ei ollut täyttänyt lupaustaan, Kanadan parlamenttivaaleissa kävi nyt siten kuin kävi.

Muistamme omasta maanosastamme sen, että vuodesta 1997 vuoteen 2007 Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä toiminut Tony Blair oli hänkin luvannut muuttaa maansa parlamenttivaalien vaalitavan suhteellisemmaksi. Mutta sekin uudistus jäi silloin tekemättä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Eivät Vihreät ole natseja!

Sellaista ääntä on kuulunut, että Vihreät ovat natseja, koska he natsien tapaan kannattavat sosiaaliohjelmia ja haluavat suojella luontoa ja eläimiä.

Itse olen asiasta eri mieltä. Se, että joku kannattaa sosiaaliohjelmia ja luonnon ja eläinten suojelua, ei suinkaan ole riittävä merkki siitä, että kyseinen taho olisi natsi tai natsimainen muuta kuin kovin rajatussa suhteessa. Siihen rajattuun suhteeseen toki osittain kuuluu sekin, että osa Vihreistä kannattaa natsien tapaan sananvapauden rajoittamista "väärää" mieltä olevilta.

Mutta Vihreät kun natseista poiketen kannattavat demokratiaa ja vastustavat rasismia ja poliittista väkivaltaa, joten minusta ei ole oikein nimittää koko puoluetta natsipuolueeksi.

maanantai 21. lokakuuta 2019

Oskar Schindler oli roisto, mutta hän oli meidän roistomme

Melkein kaikki tietävät Oskar Schindlerin (1908-1974). Tämä oli roisto. Hän oli roisto sillä perusteella, että hän oli ensin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen tshekkoslovakialaisen sisarpuolueen jäsen ja myöhemmin liittyi vielä edellisen jäseneksi ja maksoi sille jatkuvasti jäsenmaksua. Hän oli roisto myös siksi, että hän kotimaataan Tshekkoslovakiaa vakoili natsi-Saksan hyväksi ennen sen suorittamaa miehitystä. Hän oli roisto myös siksi, että hän petti vaimoaan minkä ehti.

Mutta mielestäni Schindlerin roistomaisuus ei ole kuitenkaan juuri mitään sen rinnalla, että hän toisen maailmansodan aikana pelasti tehtaillaan lukemattomia juutalaisia joutumasta natsien tuhoamaksi.

Joten oikeastaan voisin sanoa, että Oskar Schindler oli roisto, mutta hän oli meidän roistomme.

perjantai 18. lokakuuta 2019

Poliitikoille ja korkeimmille virkamiehille pakko hoidattaa itsensä julkisen terveydenhoidon puolella?

Tämä idea on varmasti keksitty yhä uudestaan, mutta eikö Suomesta tulisi paljon parempi paikka asua, jos poliitikkojen ja korkeimpien virkamiesten olisi pakko hoidattaa sairautensa ja vaivansa julkisen terveydenhuollon puolella?

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

"Eurooppalaisen elämäntavan suojelu" on hieno komissaarinsalkun kuvaus

Kreikkalaiselle Margaritis Schinasille on annettu komissaarina salkku "eurooppalaisen elämäntavan suojelu". Tämä on uutisen mukaan herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Salkun kuvausta jotkut pitävät nimittäin "loukkaavana".

Mutta jos eurooppalaisen elämäntavan suojelu on "loukkaavaa", tai jos ajatellaan, ettei sellaista asiaa kuin eurooppalainen elämäntapa olekaan tai ei ainakaan pitäisi olla, niin siinä tapauksessa haittaisiko ketään eurooppalaista, jos jossain Euroopan maassa otettaisiin käyttöön esim. ristiinnaulitseminen tai orjuusinstituutio?

Minusta eurooppalaisessa elämäntavassa on itse asiassa paljonkin suojelemisen arvoista. Sen arvot ovat nähdäkseni seuraavanlaisia:

– korruptionvastaisuus
– hyvä hallinto
– demokratia
– sosiaalisesti tehokas markkinatalous
– tiedotusvälineiden vapaus
– elinkeinovapaus
– uskonnonvapaus
– oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin
– julmien rangaistusten kielto
– hyökkäyssotien kielto
– kielto tehdä kenestäkään orjaa
– ihmisten oikeus päättää omasta elämästään
– tiede
– rasismin (eli rotuvihan) vastaisuus
– tieteen kunnioitus
– sekulaari hallinto
– sukupuolten tasa-arvo
– kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä
– oikeus yksityisyyteen
– kansallinen itsemääräämisoikeus

Sananvapaus olisi minusta myös hieno suojelemisen arvoinen asia, mutta Suomessa ja EU:ssa nykyisin huolehditaan lähinnä toimittajien, ei niinkään tavallisten kansalaisten, sananvapaudesta. Nykyisellään sananvapaus on lähinnä yhdysvaltalainen erikoisuus. Sen missä Eurooppa on mokannut, on Yhdysvallat nostanut arvoonsa. Yleensä.

Mutta jos joku ihminen tosissaan sanoo, että eurooppalaisessa elämäntavassa ei ole mitään puolustettavaa, niin kaada itsellesi vain.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Kylmä mökkireissu

Lauantaina 5.10.2019 lähdin pienimmän pikkuveljeni J:n kanssa mökille. Wanhempi pikkuveljeni S vaimonsa W:n ja tyttärensä L:n kanssa olivat menneet sinne jo edellisenä päivänä.

Alun perin oli ollut puhetta menosta jo edellisenä viikonloppuna. Ja silloin sinne olisi kannattanutkin mennä, koska oli vielä suhteellisen lämmintä, mutta J:lla oli ollut silloin jotain muuta menoa, joten hän ei olisi päässyt mukaan.

Matkalla Hämeenlinnanväylällä näin mielenkiintoisen näyn eli bussin, joka veti perässään peräkärryä.

Koska ajoimme vahingossa tietyn Riihimäen liittymän ohi, kävimme kaupassa ja Alkon myymälässä vasta Hämeenlinnan keskustassa. Siellä käymme mökkireissujen yhteydessä muuten vain harvoin.

Paitsi että mökillä oli kylmä, niin olin ottanut mukaan kolme kappaletta 0-prosenttisia oluita. Minulle tuli mökillä ollessa mieleen, että alkoholittomat oluet todellakin maistuvat oudolta ja minun kannattaisi alkaa tutustua alkoholittomiin viineihin, varsinkin, jos niitä löytyy pienissä annosko'oissa.

Täältä (erittäin pitkä teksti) pääset lukemaan, mistä syystä pidän nykyisin alkoholitonta linjaa.

Ensimmäisenä päivänä W kävi sienestämässä. Sieniä löytyi vain jonkin verran.

Pikkaisen leikin L:n kanssa. Mutta ilman kylmyyden takia leikit jäivät lopulta vähiin.

Jo klo 16:n aikoihin ensimmäisenä iltana hengitys höyrysi.

Yritin ennen auringon menoa mailleen ottaa myös hieman aurinkoa.

Pikkaisen tein muutakin työtä ensimmäisenä iltana kuin L:n vahtimista ja seurana olemista. Jonkin verran raahasin risutavaraa suurelle kuopalle. Ja myöhemmin vein jonkin verran klapeja saunan puupinoihin.

J:n toinen koira Leidi oli mukana. Tämä on mukava ja varsin rauhallinen, mutta J:n ensimmäisestä koirasta Johnnystä saamiensa kokemusten vuoksi L vierastaa nykyään kaikkia koiria, mikä on sääli.

Leidi lähti pitemmälle karkumatkalle ollessani rahtaamassa puuklapeja. Hänellä on kaulapannassaan kiinni GPS-laite, jonka avulla hänet aina löydetään. Jos hän olisi ihminen, niin hän olisi pakohuoneiden Houdini.

L käytti paljon kännykkääni, koska ulkona oli kylmä. Lisäksi hän tahmasi sen.

Ensimmäisen iltana ruoaksi laitettiin tulista lihapataa, joka oli varsin hyvää. Koska lihaa oli vielä runsaasti jäljellä, nautin J:n ohella sitä myöhemmin lisää. Tulin melkoisen täyteen.

W lämmitti saunan. Kylmästä ilmasta oli se etu, että suihkun osittain vedenlämmittimen kautta tuleva vesi tuntui lauteilla istumisen jälkeenkin lämpimältä. Shampooni oli kuitenkin jähmettynyt kylmyydessä melkein liikkumattomaksi. Oli suhteellisen vaikea saada sitä pullosta ulos.

Kylmästä ilmasta oli myös se etu, ettei tarvinnut koko ajan nesteyttää itseään.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa grillattiin makkaraa, ja osa meistä söi niitä. Söin myös karpalokiisseliä, joka oli melko mielenkiintoista. Nautin myös hieman Fazerin pähkinäsuklaata, koska sitä kerran tyrkytettiin.

En saanut yöllä kunnolla nukuttua, mutta onneksi ei ollut mitenkään selkeän kylmä sisätiloissa. J:llä taisi olla enemmän, kun hän nukkui makuuaitassa, jossa on nykyisin heikommanlainen lämpöeristys, Leidin kanssa. Porukka nousi ylös suurin piirtein kukonlaulun aikaan, siis jos meillä olisi ollut kukko. Vasta parin tunnin ylimääräisen löhöämisen jälkeen nousin itse lopullisesti ylös.

Kun olin noussut ensimmäisen kerran, väliaikaisesti, ylös, niin W paistoi minulle kananmunan.

Noustuani lopullisesti ylös nautin kananmunariisijuttua, jota muut olivat jo syöneet.

Päivällä pikkaisen aikaa satoi lunta.

Ennen kotiin lähtöä grillattiin vielä makkaraa ja keitettiin kahvia.

Lähdin J:n kyydillä kotiin puoli yhden maissa. Veikkaisin, että koskaan aikaisemmin en ole mökiltä lähtenyt kotiin näin aikaisin. S, W ja J jäivät mökille vielä lyhyehköksi aikaa olemaan tämän jälkeen.

Kotimatkalla satoi välillä pikkaisen räntää. Ennen Linnatuulen huoltoasemaa näimme suolistonsa levittäneen kissan. Viimeisen kolmesta oluestani nautin kotimatkalla. Huomasin silmäripsiini kertyneen rähmäpaljouden. Nurmijärvellä ohitsemme porhalsi hälytysvalot välkkyen Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen ambulanssi. Se oli kaukana kotoaan.

Kotiin päästyäni putsasin kännykkäni näytön.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Ihmisten tulisi saada ilmaista vapaasti historian tapahtumia koskevia väitteitä

Uutinen kertoo, että viikko takaperin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) oli todennut päätöksessään, että natsien 1940-luvulla toimeenpaneman juutalaisten joukkotuhon eli holokaustin kyseenalaistaminen ei ole ihmisoikeus.

Mecklenburg-Etu-Pommerin liittoparlamentissa ollut Udo Pastörs oli nimittäin tuomittu Saksassa vuonna 2012 hänen pari vuotta aiemmin pitämästään puheesta. Siinä hän oli tuntunut epäilevän, onko holokausti todella tapahtunut.

Pastörs on äärioikeistolaisen Saksan kansallisdemokraattisen puolueen (NPD) jäsen. Hän oli valittanut tuomiostaan EIT:hen vuonna 2014. Pastörs esitti, että hänen sananvapauttaan oli loukattu.

EIT:n motiivit päätökselleen ovat pohjaltaan ihmisystävälliset, mutta se tekee mielestäni siinä historiallisista tapahtumista poliittisia, mikä on ongelmallista ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. On siis pakko olla jotain tiettyä mieltä jostain historiallista tapahtumasta eikä saa julkisesti kyseenalaistaa historiantutkijoiden tai hyväätarkoittavien ihmisten enemmistön näkemystä asiasta.

Vastoin tarkoitustaan EIT muokkaa oikeuskäytäntöä EU:ssa lähenemään totalitarististen maiden kuten edesmenneiden natsi-Saksan ja Neuvostoliiton ja nykypäivän Pohjois-Korean oikeudellista käytäntöä. Näissä maissa historia on ollut osa hallitsevan puolueen vallankäyttöä, ja poikkeamisesta virallisesta historiankirjoituksesta on rangaistu.

Tällaista nykypäivän EU:ssa.

Ja EIT:n päätös voi saada monet ajattelemaan, että EIT teki tällaisen päätöksen, koska sillä on jotain salattavaa ko. historian tapahtumaa koskien.

Mielestäni historian tapahtumista tulee saada liberaalissa yhteiskunnassa olla mitä mieltä tahansa ja ilmaista myös mielipiteensä vapaasti. Näin siis, mikäli haluamme olla liberaali yhteiskunta.

Ihmisillä tulee olla oikeus ilmaista julkisesti myös vastaansanomattomasti hölmöjä ja virheellisiä väittämiä historiasta. Ja historiantutkijoilla on sitten myös asiantuntijuutensa suoma oikeus kommentoida tällaisia julkisesti esitettyjä väitteitä.

Ja myös muillakin kuin äärioikeistolaisilla on oikeus sananvapauteen.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Kirja-arvostelu: Hannu Rajaniemi: Kesämaa

Ja näin arvostelen Hannu Rajaniemen uusimman scifipäläyksen Kesämaa.

Rajaniemi on fysiikkaa Briteissä opiskellut ja säieteoriasta tohtoriksi väitellyt suomalainen kaveri, joka kirjoittaa englanniksi tieteistyyppistä kirjallisuutta (kirjojensa suomentaminen lienee helppo homma).

Miehen esikoisteos oli kovaa scifiä edustava Kvanttivaras-trilogia, joka oli lajissaan omaperäinen.

Miehen uusin, vuonna 2018 ilmestynyt Kesämaa on vähintään yhtä omaperäinen. Siinä on kyse vaihtoehtohistoriasta, jonka tarina alkaa vuonna 1938. Tarinaan kuuluu, että on keksitty, että tuonpuoleinen onkin olemassa, mutta kyse ei siinä olekaan mistään henkimaailman asioista, vaan ihan fysikaalisista, fysiikan selittämistä ilmiöistä.

Juoneen kuuluu, että ihminen voi kuoltuaan jatkaa työtänsä tuonpuoleisessa. On keksitty ektofoni-niminen laite, jonka avulla elävät ja kuolleet voivat olla yhteydessä toisiinsa. Kuolleet voivat myös niin halutessaan vuokrata elävän ihmisen, meedion, kehon pistäytyäkseen elävien maailmassa. Kuollut voi myös vuokrata samaa tarkoitusta varten erityisen nuken.

Kesämaan juoni on agenttitarina. Siinä eri maiden tiedusteluviranomaisten työ jatkuu tuonpuoleisessa. Tarinan päähenkilö on Yhdistyneen kuningaskunnan Salaisen palvelun agentti Rachel White.

Kesämaa ei iskenyt minuun ihan samassa määrin kuin Kvanttivaras-trilogia, joka oli iskenyt todella lujaa, oli tehnyt. Kirjassa ei muutenkaan selitetä kovin tarkasti, mihin fysiikan ilmiöihin "tuonpuoleisen" olemassaolo perustuu. Luin kuitenkin kirjan loppuun, koska se oli ihan hyvin kirjoitettu (en välttämättä lue ihan kaikkia aloittamiani romaaneita loppuun) ja koska halusin nähdä, miten se loppuu.

Myöskin minua vieroitti tarinasta se, että kirjan päähenkilö on nainen, mutta tämä lienee minun henkilökohtainen ongelmani, johtuu se sitten siitä, että olen hieman sovinisti, tai siitä, että minun on miehenä vaikeampi samaistua kirjan naispuoliseen päähenkilöön.

Jossain vaiheessa kirjaa enemmän selitettiin tätä kuolemanjälkeisasiaa, ja se sai minut kyllä innostumaan.

Viimeisten kymmenien sivujen aikana olin melko innostunut. Kirjan viimeiset sivut luin erittäin innoissani. 

Kesämaan taustatarina on luokkaa maailman omaperäisin. Hannu Rajaniemi lienee koko maailmanhistorian kirjailijoista yksi omaperäisimmistä.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Tuliliemen tuttavana, osa 1

Tämä kirjoitus ei kerro Jack Londonin romaanista Tuliliemen tuttavana, jossa kirjailija kertoo oman alkoholisoitumisensa tarinan. Sen sijaan kerron tässä omasta suhteestani alkoholiin.

Ensimmäiset kännini alkoholin avulla vedin vuoden 1986 keväällä ollessani yhdeksännellä luokalla. Olin silloin musiikkiluokkani kanssa luokkaretkellä Kreetalla. Minä ja luokan kaksi muuta kilteintä poikaa nautimme yhdessä ouzoa. Vain yksi meistä ei oksentanut, ja se en ollut minä. Tapahtuma sai minut jatkossa jossain määrin vieroksumaan ouzoa.

Sen jälkeen minulla ei ollut vuosiin pysyvää, vahvaa suhdetta alkoholiin. Tähän sääntöön kuitenkin tuli kaksi lyhyttä poikkeusta: Asuin siihen aikaan vielä kotona, ja vanhempani olivat lähteneet jonnekin lomalle, ja minä pidin taloa pystyssä. Kävin useana päivänä ostamassa lähikaupasta Guinness Draught -stoutia. Lopulta vatsani tuli kipeäksi, joten kävin lääkärillä, joka totesi vatsakivun johtuneen ryypiskelystäni. Se loppui siihen. Toinen tapaus oli sellainen, että lääkitsin kerran monen päivän ajan harhojani vanhempieni kotiviinillä. Kun vanhempi pikkuveljeni kerran sanoi, että aina kun hän näkee minut, niin minulla on pullo kädessä, minä lopetin juomisen siihen.

Vuonna 1994 olin usean viikon ajan Elämisen laadun kurssilla Kuntoutussäätiössä Helsingin Malminkartanossa. Tutustuin sillä uudestaan entiseen luokkakaveriini Pasiin. Pasin kanssa nautin sitten aina välillä alkoholia ja ilman sitä tai sen kanssa puhuimme henkeviä. Hän oli periaatteessa adventisti, mutta ei kovin tiukka sellainen. Koska olin vuonna 1993 oivaltanut kristinuskon perusasian, koin tavallaan Pasin olevan samaa seurakuntaa kanssani. Kun en käynyt aktiivisesti missään hengellisissä pippaloissa.

Minulla oli ollut ei-kristittynä ollessani varsin ahdasmielisiä ajatuksia, joten "uskoontulo" auttoi minua nauttimaan alkoholia.

Vuonna 1994 myös alkoi kaupoissa ja varsinkin Alkon myymälöissä näkyä yhä enemmän erilaisia oluita, siis sellaisia, joita ei ollut valmistettu hinta-prosentti-suhde mielessä. Tutustuimme valikoimiin. Minusta tuli oluen maistelija.

Oluitten maistelemisessa oli se hyvä puoli kaiken muun ohella, että saattoi katsella nenänvarttaan pitkin niitä ihmisiä, jotka joivat "kuravesiä".

Seuraavan vuoden syksyllä aloitin opiskelun. Siellä tutustuin kaveriin Jp, joka oli ihmiseksi fiksu. Opiskelumme ei mennyt täysin alkoholin merkeissä, mutta välillä kävimme oluella paikallisessa. Jp:stä tuli pitkäaikainen hyvä kaverini.

Samoihin aikoihin rupesin käymään Vantaan vapaaseurakunnassa, koska olin Helsingin Annankadun  vapaaseurakunnassa kerran käydessäni saanut tietää, että Vantaallakin on sellainen.

Vaikka Suomen vapaakirkko ei sitä edellytä, niin vuoden 1995 joulukuussa minut kastettiin eli ao. vapaaseurakunnan pastori siis kastoi minut Tikkurilan helluntaiseurakunnan tiloissa, jossa oli tarpeet täyttävä kasteallas. Tällainen eri kirkkokuntien välinen yhteistyö oli mieltä ylentävää. Pidin mielestäni kauhean hienon puheen kastetilaisuudessa.

Opiskelu meni sattuneista syistä mönkään, niin minulla kuin Jp:llä. Kumpikin keskeytimme. Itse ehdin saada kuitenkin todistuksen ko. alan peruslinjan käymisestä.

Lisäksi tunnettuani Pasin uudestaan vain muutaman vuoden ajan hän kuoli. Se oli sääli. Siinä meni hyvä mies hukkaan. Hän oli jopa vuosien varrella saanut lopetettua kaikkien Suomessa silloin tunnettujen laittomien päihteiden käytön yksi kerrallaan, viimeisenä kannabiksen.

Vuoden 2001 lopulla minusta tuli periaatteessa ja käytännössä Vantaan mielenterveysyhdistys Hyvät tuulet ry:n vakituinen kävijä. Yhdistys on vertaistukeen perustuva, ja sillä on kaksi kahvilatyyppistä kohtauspaikkaa länsi- ja itä-Vantaalla, Myöhätuuli ja Lauhatuuli. Jos ketään kiinnostaa, niin Suomen mielenterveysseura, joka nykyään on nimeltään Mieli, taas on asiantuntijapohjalta toimiva yhdistys. Aluksi tulin Hyviin tuuliin kuitenkin työn merkeissä. Myöhemmin tulin olemaan siellä "ainoastaan" aktiivijäsen.

Vähän myöhemmin tutustuin yhdistyksessä mieheen, josta käytän tässä kirjoituksessa nimitystä Kollega 1. Tutustutin hänet oluiden ihmeelliseen maailmaan. Ja kun hän mielestäni oli oppinut tarpeeksi, niin löin hänet senseiksi. Nimitys tarkoittaa japanin kielessä opettajaa. Ja kun olin myöhemmin ostanut miekan (tylsäteräinen kopio roomalaisesta gladiuksesta 1. vuosisadalta jKr.), niin vahvistin hänen senseiytensä myös sillä. Kollega 1:stä tuli myös erinomainen yhdistysaktiivi yhdistykseeni.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin paikkeilla tai jotain kokeilin valmistaa kerran kotiolutta. Koska olin siirtänyt pullotetun oluen liian aikaisin jääkaappiin, olut epäonnistui. Sitten valmistin olutta toisen kerran, mutta tällä kertaa olin laponnut oluen pari kertaa liian vähän, joten olut jossain määrin epäonnistui, kun siitä tuli melko sameaa. Valmistin olutta kolmannen kerran, ja kolmas erä onnistui. Siitä tuli ihan järkevää.

Tämän jälkeen kokeilin valmistaa punaviiniä. Tähän aikaan ajanlaskuamme kotiviinin valmistus oli jo melko helppoa, sillä viinin perusaineen sai kanisterissa. Viinistä tuli varsin hyvää, ja hintalaatusuhteeltaan se oli loistavaa.

Koska punaviinini oli maistunut jopa liian hyvältä, päätin valmistaa seuraavaksi roséviiniä, koska sellaista arvostin maun kannalta vähemmän. Mutta tästäkin viinistä tuli liian hyvää.

Päätin sitten lopettaa alkoholijuomien kotivalmistuksen.

Vuoden 2007 alkupuolella molemmat vanhempani kuolivat. Myöhemmin samana vuonna minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke sadan prosentin invaliditeetin perusteella sekä tieto siitä, että minulla periaatteessa oli diabetes 2000-luvulla alkaneen keskivartalolihavuuden vuoksi. Keskivartalolihavuus johtui varmaan enimmäkseen Pasin kuolemasta. Kun olin hänen kanssaan aina kulkenut pitkin poikin metsiä, ja semmoinen meininki oli nyt ohi. Tästä lähtien jouduin tai pääsin käymään terveyskeskuksessa diabetestarkastuksessa joka vuosi.

Hyvissä tuulissa alkoi käydä minua nuorempi mieshenkilö, josta tuli hyvä yhdistysaktiivi ja josta olen käyttänyt tässä blogissani salanimeä Vitus Pullo (hänestä täällä esittämieni tietojen perusteella on mielestäni ollut suurin piirtein mahdotonta sellainen, että joku hänen läheisensä olisi julkaisemistani kertomuksista hänet tunnistanut). Pullo oli jo nuorena alkoholisoitunut, koska hän näki pikkuakkoja ja -ukkoja ja välillä oli tavannut lääkitä harhojaan pois alkoholin avulla. Toinen hyvä yhdistysaktiivi, joka esitti tärkeää osaa elämässäni, oli itseäni vanhempi naishenkilö Naishenkilö 1. Tämä oli ihan oikeasti sellainen ihminen, että hän tiesi kaiken meidän yhdistyksemme asioista. Luotin häneen näissä asioissa kuin kallioon.

Kävin kummankin kanssa paikallisissa kapakoissa. Koska Hassulaan Pullo oli lopulta saanut porttikiellon, rupesimme käymään pelkästään Salilla, jossa muuten oli ihan hyvät olutvalikoimat.

Usein kanssamme oluella kävi myös yhdistyksessä käyvä Naishenkilö 2, johon Pullo oli ihastunut saamatta vastakaikua. Lisäksi joukossamme oli Naishenkilö 1:n hyvä kaveri Naishenkilö 3.

Kävimme välillä ryypiskelemässä myös jonkun meistä kotona.

Oli myös naishenkilö S, mutta hänestä lisää myöhemmin.

Vuoden 2011 joulukuussa Vitus Pullo kuoli alkoholiin kotonaan. Vain jokunen vuosi myöhemmin Naishenkilö 3 kuoli, syöpään, jota ei ollut havaittu ajoissa. Kuolemansa oli suhteellisen nopea.

Pullon ja Naishenkilö 3:n kuoltua jäi jäljelle kova ydin, joka oli minä, Naishenkilö 1 ja S.

Mutta sitten Naishenkilö 1:lle kävi jotain, ja hän rupesi vetäytymään. Lopulta hän muutti pois.

Jouduin hyppäämään Naishenkilö 1:n saappaisiin yhdistyksessä. Ne olivat isot saappaat.

Yhdistyksessämme oli alkanut käydä muodollisesti terve wanha wiisas intialainen mies, joka aluksi piti yhdistyksessäni englannin kielen keskusteluryhmää. Hänen englantinsa oli täydellistä oxfordinenglantia. Hän oli synnyinmaassaan Intiassa käynyt koulua sisäoppilaitoksessa, jonka käyttökieli oli ollut englanti, ja aikuisena hän oli monen vuoden ajan asunut ja työskennellyt Englannissa. Hän alkoi käydä minun ja S:n kanssa Salilla. Myöhemmin hän sai potkut alkoholiin liittymättömistä syistä – hän oli maltillinen juoja – ryhmän vetämisestä. Ennen pitkää minut kiinnitettiin siihen hommaan.

Olin 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen nauttinut lauantaisin kämpilläni oluita puoliksi Kollega 1:n kanssa. Ostimme oluet aina puoliksi, jotta tuli maisteltavaa useammista erilaisista oluista. Aluksi meno oli vähäisempää, mutta koirani Elmeri Kärnän kuoltua vuonna 2009 oluen käyttömme lisääntyi. Joukkoomme oli liittynyt myös miespuolinen Kollega 2, jolle minä ja Kollega 1 yritimme kovasti opettaa oluen käyttöä, mutta hänellä oli liian erilainen makuaisti kuin meillä, ja aluksi hänellä oli vähemmän rahaakin käytettävissään, joten emme tässä onnistuneet. Kollega 2 toi aina mukanaan "kulttuurielämätapahtumaamme" omat juomansa. Ja jos ketään kiinnostaa, niin tilaisuus aloitettiin aina kahvilla ja kekseillä.

Kollega 2:sta tuli myös erinomainen yhdistysaktiivi.

Oli myös naapuritalossa asuva Kollega 3, joka kävi satunnaisemmin kulttuurielämätapahtumassamme.

Tarjosin aina väelle myös viskiä. Yleensä kyseessä oli voimakkaan savuinen skottilainen.

Viimeisin "standardi" minun ja Kollega 1:n juomien nauttimisessa oli se, että joka toisena lauantaina nautimme seitsemän olutta puoliksi ja joka toisena viisi. Uudempi B-versio tästä oli se, että "isompana" olutpäivänä nautimme kolmeen pekkaan, tai sitten neljään pekkaan, jos otetaan huomioon myös Kollega 3, ennen oluisiin ryhtymistä vahvaa versiota lonkerosta.

Korkeintaan kerran kahdessa viikossa olen arkiviikolla osallistunut nk. sähköpostijuopottiin, jossa on kysymys siitä, että osallistujat keskustelevat etänä toistensa kanssa ja kommentoivat nauttimiaan kolmea hartaasti valitsemaansa olutta. Nk. sähköpostijuopottiin on osallistunut tähän asti vain minä ja S, vaikka kaksi muutakin henkilöä on ilmaissut asiaa kohtaan koskevan kiinnostuksensa.

Tänä vuonna 2019 Kollega 3 päätti ryhtyä pitämään alkoholitonta linjaa. Mutta hän oli silti usein osallistunut ainakin aluksi illanistujaisiimme (ja lähtenyt ajoissa pois, ettei häiriinny alkoholin täyttämästä meiningistä).

Minua itseäni oli alkanut lopulta sylettää se, että "oluitten maistelumme" ei oikein vastannut tarkoitustaan, kun ainakin joka toisena lauantaina nauttimamme alkoholin määrä oli melkoinen. Kollega 1 toi aina yhteiset oluemme paikan päälle, ja hän mielellään osti varsin vahvoja oluita. Minusta oli ikävää se, että tällaisista lauantaista olin toipunut kunnolla vasta seuraavan viikon torstaina.

Ryyppääminen "kulttuurielämän" varjolla aiheutti minussa aikaa myöten myös tiettyä vastenmielisyyttä alkoholia vastaan sinänsä. Alkoholi vaikutti minuun samalla tavalla kuin naltreksoni on vaikuttanut näyttelijä Claudia Christianiin (tässä kiva aiheeseen liittyvä uutislinkki muutaman vuoden takaa). Tai samalla lailla kuin Antabus vaikuttaa, mutta ilman samanlaisia fyysisiä oireita.

Suuri määrä alkoholia kerralla myöskin aiheuttaa masennusta.

Olin myös ruvennut miettimään, että mitä tällainen tekee terveydelleni. Ja kun olin lähes 50-vuotias, niin ruumis ei kestä yhtä paljon eikä toivu yhtä nopeasti alkoholinkäytöstä kuin 20-vuotiaana.

Myöskin ajattelin, että olen jo maistanut kaikenlaisia mahdollisia oluita ja olen myös nauttinut niitä ihan tarpeeksi.

Lisäksi olin alkanut ajatella, että nykyään minun ei ole enää tarvis turruttaa mieltäni alkoholin avulla.

Kuluvan vuoden 2019 kesällä mainitsin kerran Kollega 1:lle, kun Kollega 2 oli jo lähtenyt menemään kotiinsa, siitä, että nautimme mielestäni liian paljon oluita kerralla. Olin itse asiassa aikaisemminkin maininnut hänelle asiasta, mutta Kollega 1 oli perustellut asiaansa sillä, että jos emme osta näin montaa olutta, niin emme ehdi nauttia kaikkia Myyrmäen Alkoon tuotettavia vaihtuvia oluita.

Meille tuli tällä kertaa pikkainen riita asiasta. Katkaisin sen hänen lähdettyään kotiinsa laittamalla hänelle sähköpostiviestin, jossa ilmaisin, että puolestani voidaan jatkaa wanhalla tavalla.

Kävin sitten yhtenä viikonloppuna mökillä, joten emme silloin voineet pitää illanviettoa luonani. Kotiin palaamistani seuraavana päivänä hän lähti useamman viikon ajaksi tapaamaan vanhempiaan maaseudummalle. Hän tekee sitä aina välillä.

Hänen ollessaan poissa minä ja Kollegat 2 ja 3 kokoonnuimme kolmestaan, emmekä edes nauttineet alkoholia. Toki nautin jonkin verran alkoholia muutoin.

Kollega 1:n palattua "työlomalta" sanoin hänelle uudestaan, sillä kertaa yhdistyksemme toimipisteessä, että haluaisin oikeasti vähentää. Hän ei tällä kertaa osoittanut suuttumusta asiasta.

Itse asiassa kaikki meni mukavasti. Kollega 1 ja Kollega 2 harjoittelivat yhdessä musiikin soittamista toisen kotona. Kollega 2 oli vanhastaan osannut soittaa kosketinsoittimia, ja Kollega 1 oli vasta jonkin aikaa takaperin aloittanut kitaransoiton opiskelun. Ja musisoimisen harjoittelu vahvassa humalatilassa ei ole yleensä kovin järkevää.

Kollega 1:n aivoissa oli asia kypsynyt, ja hän oli suhteellisen raittiuteni hyväksynyt.

Tiistaina 20. elokuuta kävin Myyrmäen terveyskeskuksessa terveydenhoitajan pakeilla. Muuten oli hyvät veriarvot – olin suorastaan ylpeä siitä, että verensokeriarvoni olivat kuten terveellä ihmisellä – mutta tämä kerrottuaan huonohkoista maksa-arvoistani ehdotti minulle, että voisin asiaa testataksemme olla kuukauden nauttimatta ollenkaan alkoholia. Kerroin voivani tehdä tämän. Keskustelimme kunnolla alkoholinkäytöstäni. Terveydenhoitaja aivan oikein muisti mainita, että alkoholissa on paljon energiaa, joten sen vähentäminen auttanee painonhallinnassakin. Olin itsekin kyllä jo asian arvannut. Terveydenhoitajan punnituksen perusteella olin muuten jonkin verran laihtunut.

Keskiviikkona 21.8.2019 kerroin wanhalle wiisaalle intialaiselle, kun istuin hänen ja S:n seurassa Salilla, että aion lopettaa kuukauden ajaksi alkoholin nauttimisen kokonaan. Sovimme kuitenkin, että jatkamme Salilla käyntiä kahden viikon välein, ja minä siis nautin alkoholittomia juomia tänä aikana. S oli saanut tietää asiasta jo edellisenä päivänä.

Lauantaina 24.8.2019 nautin viimeiset olutkaapissani olleet kolme Alkon myymälästä ostamaani olutta.

Ja seuraavana päivänä sunnuntaina 25.8. aloitin alkoholittomuuskauteni. Samana päivänä aktivoin runoblogini Osa runoistani (loput runoni pääset lukemaan täältä). (Kuukautta myöhemmin rupesin julkaisemaan blogissa myös kertomuksiani unistani (vanhemmista unistani pääset lukemaan täältä)).

Koska nautin tiettyjä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, alkoholin nauttiminen on ollut kaikki nämä vuodet, siis oikeastaan jo vuodesta 1990 alkaen, jonkin verran huono juttu. Lääkkeet lisäävät humalatilaa, ja humalatila puolestaan heikentää lääkkeiden vaikutusta. Ne olivat yhdessä alkoholin kanssa varmaankin myös vaikuttaneet tämänkertaisiin huonoihin veriarvoihini, tai niin voisi olettaa ainakin.

Olin toki kesäkauden aikana käynyt kahteen otteeseen mökillä, ja siellä oli tullut jossain määrin myös nautittua alkoholia, vaikkakin päivää kohti maltillisesti. Kokonaismäärä oli kuitenkin ollut mittava.

Laskeskelin sunnuntaina 25.8.2019 maksaani liittyen, kuinka paljon nautin alkoholia viikon aikana. Laskin erikseen ne viikot, jolloin nautin eniten, ja ne, jolloin nautin vähiten. Kumpiakin oli laskennan kannalta yhtä paljon. Jälkimmäisistä jätin pois ne viikot, jolloin en arkiviikolla ole nauttinut yhtään alkoholia, koska sellaisia viikkoja on kuitenkin selvä vähemmistö.

Tulokseksi tuli, että niillä viikoilla, jolloin olen nauttinut eniten alkoholia, alkoholiannosten määräksi tuli 13,85 kpl. Tällaiset viikot koostuivat nk. kulttuurielämätapahtumista kämpilläni, ja arkiviikolla pidettävästä nk. sähköpostijuopotista. Edellisen osuus luvusta oli 9,05 annosta ja jälkimmäisen 4,8 annosta.

Ja niillä viikoilla, jolloin olen nauttinut vähiten alkoholia, alkoholiannosten määräksi tuli 9,2 kpl. Nk. kulttuurielämätapahtuman osuus tästä oli 7 annosta ja Sali-käyntien osuus 2,2 annosta.

Keskiarvoksi viikoille sain 11,525 annosta.

Miespuolisille keskikokoisille henkilöille suuri alkoholista aiheutuva riski koituu niille, jotka nauttivat viikossa 24 annosta, ja naisilla luku on 16 annosta. Ja kun olen itse 169 senttiä pitkä, niin minulla luku lienee merkittävästi pienempi kuin 24 annosta viikossa. Esim. 19-20.

Kohtalaisen riskin raja on miehillä 14 annosta, ja naisilla 7 annosta, viikossa.

Pahimman riskin viikoillani nautin siis 13,85 annosta viikossa. Se lienee jo melko riskialtista minulle, varsinkin kun sitä linjaa oli jatkunut jo jonkin aikaa. Ja keskiarvoinenkin annosmäärä 11,525 on ihan riittävän suuri.

Laskentaani seuraavana yönä näin sellaista unta, jossa kävi ilmi, että tulen tavallista ihmistä enemmän alkoholista humalaan.

On tehnyt hyvää pitää tuliliemen tuttavuudessa pieni tauko. Kun olin jo oikeastaan kymmenen vuoden ajan nauttinut säännöllisesti ihan kunnollisia alkoholimääriä melkein joka viikko. Itse asiassa taisin melko paljon nauttiakin alkoholittomuuskaudesta. Ainoastaan yhdellä viikolla kaipailin jonkin verran alkoholia.

Ja oikeastaan on ollut myös varsin mukavaa se, ettei ole joutunut koko ajan hakemaan itselleen olutta. Vaikka tosin on mainittava, että aikaisemmin Kollega 1 oli tuonut omin repuin paikan päälle yhdessä nautittavat oluemme.

Kävin kavereiden kanssa Salilla 4.9. Nautin siellä ison lasillisen appelsiinimehua ja espresson. Käynti tuli näin hyvin halvaksi. Tein havainnon, että paikan espressokeittimestä saisi monenlaista kahvijuomaa. Tosin kävi ilmi, että ennen kuin Sali saa rakennettua keittiönsä valmiiksi, niin automaatista saa vain espressoa ja tavallista kahvia.

Lauantaina 7.9. kerhon lauantaiaukiolo palasi kesätauolta, joten pääsin tai jouduin ylläpitämään sitä. Kollega 1 oli kollegani hommassa. Minkäänlaista nk. kulttuurielämätapahtumaa ei pidetty kämpilläni sen jälkeen, koska Kollegat 1 ja 2 halusivat mennä harjoittelemaan soittamista.

Ja niin kävi tästä eteenpäin, että niinä päivinä, jolloin kerho oli lauantaina auki, tavanomaiset vieraani eivät tulleet käymään kämpilläni. Niinä lauantaipäivinä, jolloin ei ollut lauantaiaukioloa, porukat tulivat käymään, ja nautimme yhdessä tavanomaisen kahvituksen, ja kaksi kolmesta tavanomaisesta vieraasta nautti myös alkoholia. Minä en.

Ja joka toisena torstaipäivänä kävin Salilla wanhan wiisaan intialaisen ja S:n kanssa. Itse en luonnollisestikaan nauttinut alkoholia käynneillä.

Kun oli neljäs viikko alkoholitonta menossa, soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen keskiviikkona 18.9.2019 koskien lääkärinlähetettä laboratorioon, joka olisi hyvä saada. Puhelinhenkilö kuulosti aidosti olevan huolissaan voinnistani. Hän kysyi, olenko puhunut "Hannun" kanssa, joka voi auttaa vähentämään alkoholin käyttöä. Vastasin kieltävästi. Hän myös kysyi, onko minulla vatsakipuja tai onko minulla vatsassani turvotusta. Vastasin kumpaankin kysymykseen kieltävästi. Hän lopulta totesi, että lääkärini soittaa minulle seuraavana päivänä iltapäivällä.

Vuonna 2007 olin päättänyt, että minun tulee elää vähintään 60-vuotiaaksi. Mutta nyt laskin elinajanodotustani 50:een vuoteen. Olin myöskin ruvennut suunnittelemaan 50-vuotispäiväblogimerkintää.

Ja oi, katso: seuraavana aamuna kävi niin, että vastaanotin terveyskeskuksen tekstiviestin, jossa kerrottiin lääkärini olevan poissa ja täten puheluaikani peruuntuneen ja lääkärin soittavan minulle, kun on palannut takaisin. Voihan vitalis!

Samalla viikolla eräs kaverini totesi minulle, etten ole alkoholittomuuskauteni aikana muuttunut kireämmäksi.

Tiistaina 24.9.2019 S totesi minulle, että minun kannattaisi soittaa terveyskeskukseen uudestaan, kun sen lääkäreistä moni on hakeutunut pois. Olin itsekin lukenut asiasta uutispätkän ja totesin neuvon hyväksi.

Keskiviikkoaamuna 25.9.2019 soitin kaverini kehotuksen ansiosta terveyskeskuksen ajanvaraukseen kysyäkseni, että onko lääkärini vielä töissä siellä. Ilmeisesti sain sen vastauksen, että on.

Ja, oi, katso: myöhemmin samana päivänä ollessani kerholla juuri ennen levyraatitapahtuman alkamista lääkärini soitti minulle. Saimme sovittua sen, että menen lähiaikoina käymään laboratoriossa.

Oli kivaa saatuani selvyyden tähän asiaan. Muutenkin oli ihan kivaa.

Minulle oli selviö, että menisin käymään labrassa vasta viikon päästä soitosta, koska käytännön syistä keskiviikko on minulle yleensä paras päivä lähteä käymään aikaisin aamulla jossain kauempana.

Mutta koska seuraavana aamuna eräs uusi tietokoneneuvottavani peruutti tulonsa neuvottavaksi, päätin lähteä saman tien käymään laboratoriossa.

Saman käynnin yhteydessä palautin (toisessa rakennuksessa sijaitsevan) terveyskeskuksen päätilan punaiseen postilaatikkoon verenpainemittauslappusen.

Seuraavan viikon alkupuolella katselin Kanta-palvelusta terveystietojani. Näytti pahalta. Neljäs pyydetyistä tutkimuksista ei ollut vielä valmistunut, mutta kolmessa arvot olivat viitearvojen yläpuolella, ja sellainen arvo, joka oli mitattu jo aikaisemman laboratoriokäynnin yhteydessä, oli kohonnut lisää.

Keskiviikkona 2. lokakuuta soitin terveyskeskukseen. Minulle sanottiin, että minun tulee jatkaa alkoholista erossa pysymistä. Minulle luvattiin myös, että lääkärini soittaa minulle seuraavana päivänä.

Keskiviikkona myös neljäs mitatuista arvoista oli valmis. Se ei ollut koholla.

Samana päivänä päätin myös lopullisesti, että vähennän sokerin käyttöä. Olin tullut nimittäin siihen tulokseen, että olin korvannut alkoholin osittain lisäsokerilla. Jos ketään asia kiinnostaa, niin natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitler, kun huumeet olivat lopussa, oli puolestaan vuonna 1945 korvannut huumeet – sokerilla. Koska Hitler kuuluu lempiaiheisiini, niin oli ihan pakko hänet mainita tässäkin.

Ja torstaina 3.10.2019 lääkärini soitti minulle puhuakseen kanssani terveydestä. Ilmeisesti ongelmana on sisäelinrasva, jota pitäisi saada poistettua. Tunnustin hänelle, että olen saattanut alkoholittomalla kaudellani nauttia tavallista enemmän sokeria. Hän totesi, että minun ei kannata korvata sokeria hedelmillä, koska hedelmäsokeri menee maksaa rasvoittamaan. Lääkäri käski jatkaa alkoholittomalla linjalla. Verikokeet otetaan sitten taas tammikuussa.

Niin, ja kerhon jälkeen menin Salille. Tällä kertaa otin juomakseni myös yhden oluen. Se oli tosin nollaprosenttinen. En ollut viikkoihin nauttinut olutta, joten oli veikeätä, vaikka alkoholittomat oluet maistuvatkin hieman kummalta.

Lähdettyämme pois Salilta tunsin olevani lievästi humalassa, mikä on outoa.

Lääkärin sana, että pitää olla edelleen ilman alkoholia, on ollut lievästi masentava kannaltani.

Sokerin kulutusta vähennän jättämällä pois Kismet- ja Royal-suklaiden ja irtokarkkien nauttimisen toistaiseksi.

Minun on loppujen lopuksi hieman vaikea päästää irti oluesta, koska en saa sitä korvattua oikein millään järkevällä tekemisellä. Minulla on sellainen ongelma, että suorastaan kauhistun sellaisia ihmisiä, joita en henkilökohtaisesti tunne. Lisäksi vähältä pitää, etten toisi mukanani omia pöytähopeita ravintolaan.

Jos olisin uskovaisempi (en ole enää läheskään niin uskovainen kuin 1990-luvulla olin ollut), niin voisin alkaa käydä kirkossa, vaikka sekin vaatisi kulkemista ihmisyhteiskunnan osien läpi sinne päästäkseni.

Mutta minun pitäisi muistaa se, että olen alkoholittomuuskauteni aikana ollut oikeastaan ihan onnellinen...

Lauantaista 5.10.2019 seuraavaan päivään olin lähisukulaisteni kanssa mökillä. Tämä lauantai oli sellainen, että normaalin viikkojärjestyksen mukaan minun olisi pitänyt olla kerhoa ylläpitämässä, joten jouduin hankkimaan itselleni korvaajan. Paitsi että mökillä oli kylmä, niin olin ottanut mukaan kolme kappaletta 0-prosenttisia oluita. Minulle tuli mökillä ollessa mieleen, että alkoholittomat oluet todellakin maistuvat oudolta ja minun kannattaisi alkaa tutustua alkoholittomiin viineihin, varsinkin, jos niitä löytyy pienissä annosko'oissa.

Seuraavana yönä meninkin katsomaan alkoholittomien viinien valikoimaa Alkon sivuilta. Alkoholittomia punaviinejä kyllä löytyi, mutta vain yksi näistä oli 0,375 litran kokoisessa pullossa (tai pahvissa).

...

PS. 20.7.2021: Kirjoitussarjan kaikki osat pääset lukemaan (luultavasti) tämän linkin kautta.