blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kävin kahdessa presidentinvaalikoneessa, ja ehdottivat ehdokkaaksi Laura Huhtasaarta

Kävin eilen kahdessa presidentinvaalikoneessa. Nämä olivat Ilta-sanomien ja Helsingin sanomat -lehden vaalikoneet. Itse asiassa en muita vaalikoneita vielä löytänytkään.

Ilta-sanomien vaalikoneen mielestä Perussuomalaisten Laura Huhtasaari on paras ehdokas minulle 67 prosentin mielipideosuudella. Vaalikoneen mukaan ihannepresidenttini koostuisi 35-prosenttisesti RKP:n Nils Torvaldsista, 35-prosenttisesti Laura Huhtasaaresta ja 30-prosenttisesti istuvasta presidentistä – entinen Kokoomus – Sauli Niinistöstä.

Helsingin sanomien vaalikoneen mukaan Laura Huhtasaari olisi 68 prosentin mielipideosuudella paras ehdokas minulle. Vaalikoneen mukaan ihannepresidenttini koostuisi 32-prosenttisesti Nils Torvaldsista, 36-prosenttisesti Laura Huhtasaaresta ja 32-prosenttisesti Sauli Niinistöstä.

Vaikka vaalikoneet sijaitsevat saman domain-nimen alla, niissä oli eri kysymykset.

Helsingin sanomat -lehden vaalikoneen höpötys liberalismista ja konservatismista paljastaa sen, että sen käsitys kyseisten aatteitten sisällöstä on vakavassa ristiriidassa omien käsitysteni kanssa. Vaalikone jossain määrin pitää liberaaleja vapausaatteita konservatiivisina ja yksilönvapauksien vastaisia toimia se nimittää liberaaleiksi.

Liberaali Facebook-kaverini Oula Lintula oli lausunut Facebook-päivityksessään myöskin eilen liberalismiin ja konservatismiin liittyen seuraavaa:
Presidentinvaaleissa ei ole mukana liberaaleja ehdokkaita. Ja kun tämä tunnustetaan, ei ole liberaalillekaan enää ongelma äänestää konservatiivia.
Olin itse lausunut kommenttina tuohon:
Itse ajattelen, että monikulturismi on vastoin monen luuloa vastoin liberalismia. Koko asiaa sotkee myös se, että perinteinen käsitys konservatismin ja liberalismin sisällöistä muuttui Yhdysvalloissa 1930-luvulla.
Loppuun liitän pakollisen kevennyksen. Löysin Ylen sivuilta lähes kaksi vuotta vanhan "vaalikoneen" Kuka on sinun ehdokkaasi Suomen presidentiksi vuonna 1956?. Vastasin sen kysymyksiin, ja vastauksena tuli: "Presidenttiehdokkaasi on KP:een Eero Rydman". KP tarkoittaa Kansallista edistyspuoluetta, liberaalia vuosina 1918-1951 toiminutta puoluetta.

Vaalikone kertoo ehdokas Eero Rydmanista seuraavaa:

"Suomen kansanpuolueen Eero Rydman on varatuomari, joka toimii Helsingin kaupunginjohtajana. Hänen ansioihinsa luetaan Helsingin jälleenrakentamisen käynnistäminen. Turussa syntynyttä Rydmania pidetään herrasmiesmäisenä diplomaattina, joka viihtyy seuraelämässä."

Wikipediasta löytyy myös lyhyt artikkeli miehestä. Vaalikone tarjosi myös kivan ehdokkaan vaalijulisteen nähtäväksi.

Mitä tulee oikeisiin nykyajan presidentinvaalikoneisiin, niin palaan niiden pariin sitten, kun niitä on julkistettu lisää. Niin kai käy. Odotan myös, jos vieteriukko Paavo Väyrynen saa kannattajakorttinsa kasaan. Joka tapauksessa käyn sitten myöhemmin läpi useampia vaalikoneita ja kerron niiden antamat tulokset täällä.

...
PS. 8.1.2018: Julkaisinpa äskettäin uuden samanaiheisen blogimerkinnän otsikolla Kävin presidentinvaalikoneita uudestaan ja laajemmin läpi, ja ehdottivat taas Laura Huhtasaarta.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Trump välttelee joidenkinlaisten ihmisten nimittämistä Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen

Ylen sivuilla julkaistui uutisartikkeli Trump valkaisee Yhdysvaltain tuomioistumia: uusista tuomareista valtaosa valkoisia miehiä. Otsikossa mainittu Trump on alle kahden kuukauden kuluttua vuoden Yhdysvaltain presidenttinä toiminut Donald Trump.

Yhdysvalloissa Korkein oikeus on maan korkein tuomioistuin. Se myös viimekädessä tulkitsee maan perustuslakia.

Uutisartikkelissa sanotaan:
Presidentti Donald Trumpin tuomarinimitykset uhkaavat muuttaa kehityksen, jossa Yhdysvaltain tuomarikuntaan on pyritty nimittämään enemmän naisia, tummaihoisia ja latinoja.
Siinä sanotaan myös, että Trumppi pyrkii täyttämään virat "konservatiivisilla" tuomareilla.

Mitä jälkimmäiseen tulee, niin Yhdysvaltain presidentti saa toki täyttää virkoja perustuslain suomissa rajoissa. Aina presidentin vaihtuessa maassa vaihtuu tuhansia virkamiehiä. Nämä ovat presidentin virkaan asettamia. Joten ei ole mitään mieltä kyseenalaistaa presidentin oikeutta tähän, koska maan perustuslaissa nyt kerran on asiasta säädetty näin. Trumpin edeltäjä Barack Obama oli myös toiminut samoin. Siitä kaikilla on toki myös sama oikeus kitistä kuin näistä Trumpin nimityksistä.

Mitä taas tulee näihin muihin ihmisten määritteisiin kuten nainen, tummaihoinen ja latino, niin Yhdysvaltain presidentillä on oikeus nimittää ao. virkoihin vaikka vihreänaamaisia ihmisiä, joilla on kolme X-kromosomia ja kahdeksan lonkeroa.

Ja sitä paitsi, miksi pitäisi naisia aikaisempaa enemmän nimittää virkoihin? Kun kerran edistyksellisen katsannon mukaan sukupuolia on kymmeniä kahden sijaan. Olen oikeasti nähnyt internetissä sellaisen edistyksellisen kuvan, jossa on selostettu kaikki kymmenet sukupuolet. Ja tiedän, että edistyksellisissä piireissä ko. näkemystä arvostetaan. Paitsi ehkä Pohjois-Koreassa.

Entäs sitten ihon tummuusaste. Toki uutisessa ei puhuta mitään roduista. Ja sehän on oikein, sillä edistyksellisen katsannon mukaan mitään rotuja ei ole olemassakaan. Mutta tarkasteleeko presidentti Trump jotain värikarttaa tosiaan virkamiehiä virkoihin valitessaan? No, ainakaan se ei ole rotusortoa. Ja toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Tosin Etelä-Intiasta Yhdysvaltoihin muuttaneiden ihmisten kulttuuri- ja etujärjestö Immigrative People of Dravida Nations saattaa olla asiasta pahoillaan. Etelä-Intian dravidakansoihin kuuluvilla on keskimäärin tummempi iho kuin muilla intialaisilla. Käsittääkseni Pohjois-Intiassakin kuitenkin asuu pikkaisen dravidakieliä puhuvia. Heillä saattaa olla jonkin verran vaaleampi iho ja mahdollisuudet näin päästä presidentti Trumpin hallintoon. Siis jos ovat tarpeeksi aikaisessa vaiheessa onnistuneet muuttamaan Yhdysvaltoihin ja sitten saamaan maan kansalaisuuden. Ja jos Trump tosiaan käyttää värikarttaa valintoja itselleen perustellessaan.

Mutta miksi Yhdysvaltain hallintoon pitäisi päästä latinoiden? Ainoa heitä yhdistävä tekijä on espanja, joka on typerä kieli, koska se ei ollenkaan suvaitse sananalkuisia konsonanttikasaumia. Se suvaitsee niitä jopa vähemmän kuin suomen kieli! Kielessä sellaiset on vältetty pistämällä sanan alkuun E-kirjain. Ja sitä paitsi satoja vuosia sitten espanjalaiset kohtelivat Amerikan alkuperäisasukkaita intiaaneja tooodella huonosti.

Ja kun rotuja ei ole olemassa ja sukupuolia on kymmenittäin, ja ainoat todella järkevät perusteet virkamiesten valitsemiselle virkoihin ovat näiden pätevyys ja kannattama ideologia, niin eivätkö nämä perusteet ole kuitenkin tärkein peruste Trumpillakin? Lisänä voi sitten olla tämä värikartta. Kuten oli ollut presidentti Obamallakin.

lauantai 25. marraskuuta 2017

SS-Barbie-nukke

Ylen sivuilla julkaistui uutisartikkeli Barbie pukeutui hijabiin – muslimi-Barbien esikuvana rajoja rikkonut yhdysvaltalainen olympiaurheilija.

Seuraavaksi lanseerataan SS-henkilö-Barbie. Sekin saa ihmiset yhtä lailla vastaanottavaisemmiksi hyväksymään toiseutta.

SS-miehet olivat kansallissosialistisen Saksan puoluepoliittisesti sitoutunut maan maavoimien osa, ja he olivat osa sosialismin jatkumoa, lukekaa vaikka Liberalismiwikistä tämä artikkeli.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Kansallissosialistisen maahanmuuton oletetusta siunauksellisuudesta (lyhyt teksti)

Nykyäänhän Suomessa on paljon "suvaitsevaisia" ihmisiä, jotka liputtavat islamilaisen maahanmuuton puolesta. Jos Suomeen olisi kaiken aikaa tulossa kansallissosialistista maahanmuuttoa, niin nämä ihmiset olisivat kovasti rajoittamassa sitä, vaikka heidän arvostamansa islamkin on ksenofobian Korkea veisu. Ja kun heitä syytettäisiin sitten maahanmuuttovastaisuudesta, niin he eivät hyväksyisi leimaa.

torstai 23. marraskuuta 2017

Suomen toimiminen EU:n mallioppilaana ei auta yhtään

Koska Yhdistynyt kuningaskunta on eroamassa Euroopan unionista, EU:n lääkevirasto EMA siirretään pois Lontoosta. Kolmivaiheisessa äänestyksessä uudesta sijoituspaikasta voittajaksi suoriutui Alankomaiden pääkaupunki Amsterdam. Suomi putosi jo äänestyksen ensimmäisellä kierroksella suoriutuen lähelle häntiä.

Tästä sen näkee, että EU:n mallioppilaana toimiminen ei auta yhtään. Suomi ei saa sen avulla mitään armoa. Niinpä Suomen tulee itsensä armottomasti toimia oman etunsa mukaisesti. Niin tekevät EU:ssa kaikki muutkin.

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) oli sentään ymmärtänyt, että Suomea tunnetaan muualla EU:ssa mahdottoman vähän. Suomi on suuri tuntematon.

Mutta eiväthän suomalaiset keskimäärin itsekään tunne Etiopiaa sen urheilusaavutuksista huolimatta, vaikka maan väkiluku on noin 17 kertaa niin suuri kuin Suomen.

Näin se vain on, että EU:ssa suuret maat vievät ja Suomi vikisee.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Koko, jossain määrin puhuva gorilla

Koko on aina ollut suosikkini. Hän on Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta vuonna 1971 syntynyt naaraspuolinen lännenalankogorilla.

Aikoinaan kävin lukemassa ja katsomassa aina silloin tällöin Kokon kuulumisista hänen nettisivuillaan osoitteessa koko.org.

Koko on tunnettu siitä, että hän osaa viittomakieltä. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän Kokon kyvyn.

Hän on asunut pienestä pitäen yhdessä yhdysvaltalaisen tutkijan Francine "Penny" Pattersonin luona Kaliforniassa Woodsidessa. Tyttö on siis ihmisen kasvattama, ja Patterson on opettanut jatkuvalla syötöllä hänelle viittomia. Kyseessä on yhdysvaltalainen viittomakieli nimeltä Ameslan eli American Sign Language, tai tutkijan muunnelma siitä. Patterson esittää, että Koko olisi omaksunut yli 1000 viittomaa.

Koko tunnetaan myös siitä, että hänellä on pitemmän aikaa ollut kissoja lemmikkeinä.

Koko on vain vähän nuorempi kuin minä. Tosin lännenalankogorillat vanhenevat hieman ihmistä nopeammin.

Nuorempana luin Pattersonin ja Eugene Lindenin kirjan Koko: puhuva gorilla. Muistaakseni kirjassa oli esitetty myöskin väite, että Kokon älykkyys yltäisi normi-ihmisen älykkyyden tasolle. Väitettä on paljon kritisoitu. On käynyt ilmi, että älykkyystestit oli tehty Kokolle lasten asteikolla, ja sitä paitsi gorillat kypsyvät aikuisiksi myöskin aikaisemmin kuin Homo sapiens -lajin yksilöt. Tyttö ei pärjäisi ihmisten peruskoulussa saatikka lukiossa. Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 5/2004 julkaistussa artikkelissaan ”Gorillan älykkyysosamäärä 70–95” – tieteellinen myytti? Markku Javanainen oli kritisoinut näitä yliampuvia väitteitä.

On silti ilmiselvää, että gorillat ovat eläimiksi ja nisäkkäiksikin melko älykkäitä.

Kuluvan marraskuun aikana on Yle näyttänyt kanavallaan kolmeen otteeseen Kokosta kertovan Prisma-dokumentin Tarina puhuvasta gorillasta. Katsoin sen. Raina on ollut katsottavissa myöskin Ylen Areenassa, ja on siellä vielä viikon ajan.

Lopuksi käsittelisin ei-asiantuntijan uskonvarmuudella ihmisen kielikykyä. Ihmisen kykyyn käyttää kieltä liittyy FoxP2-geeni. Myös ihmisapinoilla on sama geeni, mutta meillä ihmisillä on sellainen versio siitä, joka paremmin mahdollistaa puheen tuottamisen. Ihmisen DNA:ssa oleva muunnelma siitä on ilmeisesti syntynyt vasta silloin, kun nykyihminen oli vasta muotoutumassa. Ja se on levinnyt sitten Homo Sapiens -populaatiossa hurjaa vauhtia.

Ihmisapinoilla on kurkunpää eri paikassa kuin ihmisellä. Ihmisapinat eivät kykene käyttämään hengitystään puheen hallintaan, eivät myöskään suutaan ja huuliaan. Suun ja huulten käyttö puhutun puheen tuottamiseen liittyy ilmeisesti juuri tähän meillä olevaan FoxP2-geenin muotoon. Kolme vuotta sitten julkaistui Tekniikka & talous -lehdessä Sofia Virtasen kirjoittama artikkeli, jossa kerrotaan PNAS-lehdessä julkaistuun tutkimukseen perustuen, että geeni tekee hiirestäkin älykkäämmän. Artikkelissa sanotaan:
Tutkijat olettavatkin, että FOXP2-geenin merkitys on sen kyvyssä saada ihmiset oppimaan asioita, jotka vaativat sekä tietoista että tiedostamatonta prosessia. Puheen oppiminen on juuri tällainen asia: ihminen oppii sekä tietoisesti että tiedostamatta, jälkimmäisellä tavalla erityisesti suunliikkeitä.

Geeni kuitenkin vaikuttaa monilla aivoalueilla, eikä tämä tutkimus välttämättä kerro vielä sen lopullista merkitystä juuri kielen oppimiselle.
Itse en tiedä, missä määrin Koko todellisuudessa osaa muodostaa viittomia. Jossain määrin varmasti ainakin. On varsin mahdollista, että Francine Patterson on joissain kohdin tohkeissaan Kokon kykyjä mainostaessaan vetänyt nk. mutkia suoriksi. Joka tapauksessa hän on silti tehnyt ison uran gorillojen suojelemiseksi ja ihmisapinoiden inhimillisemmän kohtelun aikaansaamiseksi. Uskon, että hänen motiivinsa ovat olleet puhtaat, mutta ehkä eivät aina tieteelliset.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Näin unta U-2 -vakoilukoneesta

Myytinmurtajat-tv-sarjassa oli kerran jaksossa 230: Flights of Fantasy testattu sitä, että onko yhdysvaltalainen tiedustelulentokone U-2 maailman vaikein lentokone sekä nousta ilmaan että laskeutua.

U-2 on siitä jännä lentokone kaiken muun ohella, että kuten jaksossakin nähtiin, niin lentoonlähdössä konetta auttavat noustessa irtoavat apupyörät.

Sarjan vetäjät Jamie "the Hyneman" Hyneman ja Adam Savage joutuivat jaksossa käymään läpi pitkällisen koulutuksen pelkästään päästäkseen matkustajaksi lentokoneeseen. Matkustajia siihen mahtuu ainoastaan yksi. Siitä syystä Jamie lopulta jalomielisesti luopui omasta mahdollisuudestaan päästä lennolle Adamin hyväksi, joka oli ollut täysin tohkeissaan.

Lennolla noustiin sitten 21 kilometrin korkeuteen asti, ja Adam kommentoi aktiivisesti lentoa.

Noh, minä näin joitakin viikkoja sitten unen, jossa oli U-2. Uni vääristi todellisuutta sillä lailla, että koneeseen mahtui siinä enemmän kuin yksi matkustaja. Niin, ja siinä minun ja useiden muitten ihmisten piti työnnellä kone maata pitkin paikasta A paikkaan B. Minä pidin kiinni korkeusvakaajasta. Sekään ei olisi todellisessa elämässä ollut mahdollista. Yritimme työnnellä koneen määränpäähänsä sillä lailla, ettei sen maalipinta naarmuuntuisi mistään eteen tulleesta.

Unessa minun oli määrä lopulta lentää koneella. Ajattelin, että en aio nousta kahteenkymmeneen kilometriin saakka, vaan viisituhatta metriä olisi minulle tarpeeksi. Silloin minun ei olisi tarvis sonnustautua avaruuspuvun tapaiseen asukonaisuuteen. Ikävä kyllä uni päättyi ennen kuin pääsin lentämään.

torstai 16. marraskuuta 2017

Hiljaa lyödään jaloista oveen: osa 2

Julkaisin 25.10. Herran vuonna 2017 blogissani merkinnän Näyttöjen sinertävähkö värimaailma aiheuttaa univaikeuksia.

Olen sittemmin huomannut kaksi asiaa asiaan liittyen. Sen, että Windows 10 sisältää nk. yövalo-ominaisuuden itsessään. Ja sen, että helppokäyttöisten työpöytä-Linuxien klassinen lippulaiva Ubuntu Linux myöskin sisältää sen. Valitettavasti itse käyttämäni Cinnamon-työpöytäympäristöllä varustettu Mint Linux ei niin tee, vaikka muuten tämä on kamalan uudenaikainen ja hieno Linuxin levitysversio. Onneksi olin löytänyt asiaa auttavan kolmannen osapuolen sovelluksen Linuxin levitysversioni pakettienhallinnan kautta.

Olen sen verran jo ehtinyt testailla yövaloa niin Android-kännykälläni kuin kannettavalla PC:lläni, että voin sanoa kokemuksen vankalla rinta-äänellä, että keskiyön jälkeen on sellainen olo kuin ryyppäisi Nukkumatin kanssa. Siitä mukava ryyppääminen on kyseessä, että siitä ei seuraa seuraavana päivänä krapulaa. Tosin kunnollinen nousuhumala jää myös kokematta. Vähän kuin siis niin kuin nauttisi kannabista ilman sen huumaavaa ainesosaa tetrahydrokannabinolia pelkällä kannabidiolilla.

Luulen tähänastisen yövalon kokeiluni saldon olevan ainakin siinä mielessä myönteinen, että nykyään minun tekee sen ansiosta mieli mennä aikaisemmin nukkumaan kuin ennen vanhaan olin tavannut tehdä.

PS. 17.11.2017: Pienin pikkuveljeni mainitsi Facebook-kommentissaan f.lux:n sopivana yövalosovelluksena. Siitä löytyy versiot niin Windowsille, Mac OS X:lle, iPhonelle, Androidille kuin työpöytä-Linuxillekin. Jälkimmäinen versio on ikävä kyllä komentorivipohjainen, joten Linuxin käyttäjien kannattaa mahdollisesti käyttää ensimmäisessä aiheeseen liittyvässä blogimerkinnässäni mainitsemaani Redshift-sovellusta, mikäli käyttämässään Linuxin levitysversiossa ei ole vakiona mukana yövalo-ominaisuutta.

...
PS. 30.11.2017. Kävi ilmi, että uusimmassa käyttämäni Mint Linuxin versiossa ao. yövalo-sovellus Redshift on oletuksena asennettuna.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kirja-arvostelu: Federico Axat: Viimeinen mahdollisuus

Federico Axat on argentiinalainen kirjailija. Tulin lukeneeksi äskettäin hänen vuonna 2016 ilmestyneen romaaninsa Viimeinen mahdollisuus. Juonesta voin paljastaa tärkeimmän eli sen, että kirjan aivan alussa sen päähenkilö Ted, tavallinen keskiluokkainen perheensisä, on aikeissa tehdä itsemurhan. Juuri kun hän on aikeissa ampua työhuoneessaan kuulan kalloonsa, joku alkaa rynkyttää hänen kotinsa ala-ovea huutaen samalla, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa.

Ja siitä alkaakin eräänlainen jännitystarina, jossa selvitetään sitä, mikä onkaan totta ja mitä onkaan todellisuudessa tapahtunut. Voin paljastaa myöskin sen, että tarinassa on mukana myöskin mielenterveysteemaa.

Axatin romaanissa keritään pikku hiljaa todellisuutta auki. Sillä on kestävä ja toimiva rakenne, vaikkakin minua välillä ärsyttivät siihen ahdetut takaumat, vaikka sitten kyllä ymmärsin, että ne ovat välttämättömiä tarinan ymmärtämisen kannalta.

Kirja herätti minussa myöskin mielenkiintoisen kysymyksen: Näkevätkö jotkut ihmiset todella eläimiä?

Hämmästyttävää kirjassa oli se, että vaikka siinä on viisisataa sivua, niin se ei menettänyt minusta otettaan. Pirulainen.

Federico Axat pääsi kertaheitolla lempikirjailijoideni joukkoon.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Miksi Irakissa puuhataan oikeutta solmia avioliitto 9-vuotiaan kanssa

Nyt on kohistu suuresti siitä, että Irakin parlamentissa on merkittävä joukko ihmisiä, jotka haluaisivat saattaa voimaan mahdollisuuden solmia avioliitto yhdeksän vuotta täyttäneiden tyttöjen kanssa.

Oikeinajattelevat suomalaiset toimittajat ja julkaisut eivät viitsi kertoa, mihin näiden tyyppien kohauttava hanke perustuu. Se perustuu islamin 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla perustaneen profeetta Muhammadin elämäntapaan. Eri islamilaisten lähteitten mukaan kun tämä solmi avioliiton 6- tai 7-vuotiaan Aisha-nimisen tytön kanssa. Hän pani avioliiton täytäntöön tytön ollessa 9-vuotias. Ja kun islamin piirissä on alusta alkaen uskottu, että profeetta Muhammad on elämäntavan puolesta täydellinen ihminen ja teologisissa kysymyksissä erehtymätön, niin soppa on valmis.

Tästä syystä siis monet irakilaiset haluaisivat, että miehet voisivat solmia avioliiton 9-vuotiaan kanssa.

Jotkut muslimit ovat esittäneet, että profeetta Muhammadin naimisiinmeno 6- tai 7-vuotiaan tytön kanssa on ihan okei, koska Aisha oli ikäisekseen harvinaisen kypsynyt yksilö.

Suomi on kuitenkin sillä lailla islamilaistunut maa, että maassamme on lailla kiellettyä esittää, että profeetta Muhammad olisi tehnyt jotenkin väärin mennessään naimisiin 6- tai 7-vuotiaan tytön kanssa ja pannessaan avioliiton täytäntöön "vaimon" ollessa yhdeksänvuotias.

Tämä profeetta Muhammad määritti myös muslimin ihmisarvon korkeammaksi kuin ei-muslimin ja miehen ihmisarvon korkeammaksi kuin naisen. Ja määritti myöskin islamilaisen pukeutumisnormin. Sekä määräsi seuraajansa tappamaan häntä kyseenalaistavat, kehotti valloittamaan miekalla maailman islamille ja myönsi muslimimiehille oikeuden orjuuttaa islamia vastustavat ja raiskata naispuolisia orjia.

Mutta keitä me olemme kyseenalaistamaan muiden uskonnollisia aatteita!!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Järjettömään maahanmuuttopolitiikkaan liittyen

Filosofi Jukka Hankamäki oli blogissaan 4.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Serlaa sen olla pitää lausunut seuraavaa:
Entä tulokset? Mäntän Serlachius-museossa on näytteillä postmodernia nykytaidetta. Päähuomion keräävät EU:n tähtilipusta tyylitelty piikkilankakuvio ja pakolaisten käyttämäksi sanottu Volga-auto, jonka kojelaudalla pyörii syyrialaismiesten ilmoituksia paikallisesta deittipalvelusta. Ilman selitystä nämä teokset eivät avaudu, ja siksi näyttelyyn on liitetty myös kaksisataasivuinen kirja, jolla on sama nimi: ”Rajat kiinni”.

Kirjan esipuheessa Pauli Sivonen taivastelee olevan mahdotonta, että nykymaailmassa, jossa ihmiset liikkuvat vapaasti, pidettäisiin yllä valtioiden rajoja. Sivosen tavoin ajateltaessa vierasperäisten väestöjen poliittisista pyyteistä ja valtapyrkimyksistä tehtäisiin kuitenkin oikeutuksen peruste, mikä on filosofisesti katsoen varsin hullu ajatus yleisestä historiasta väitelleeltä tohtorilta.
Ja Jaskan pauhantaa -blogissa uusintana 10.6.2017 julkaistuneessa merkinnässä Todistamisen taakka, jossa muun ohella esitellään koulutehtäviä, mitä ihmiset voisivat halutessaan tehdä, oli lausuttu seuraavaa:
4. Suomestakin on muutettu muualle. Aikoinaan Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin muutti satoja tuhansia suomalaisia.

Tehtävä: Osoita, että nämä maat ottivat innolla siirtolaiset vastaan tarjoamalla heille ilmaisen elatuksen, kansalaisuuden, tulkkipalvelut ja positiivisen syrjinnän periaatteen vaatimatta vastineeksi esim. työpanosta, sulautumisesta nyt puhumattakaan.
Itse esitän kysymyksen. Itse asiassa kaksi. Jos Amerikan intiaaneilla olisi ollut kyky harjoittaa haluamansa laista maahanmuuttopolitiikkaa eli heillä olisi ollut myös muskelia toimia asiassa kuten haluavat, niin millaista maahanmuuttopolitiikkaa he olisivat harjoittaneet? Entä millaista maahanmuuttopolitiikkaa heidän olisi kannattanut harjoittaa?

torstai 9. marraskuuta 2017

Hengellinen vaellukseni

Jos tämän blogimerkinnän aihe ahdistaa, niin voit mennä vaikka tälle interwebin sivulle klikkaamalla linkkiä. Ja nyt se alkaa:

Rippikoulun melkein jätin käymättä, kun olin pieni. En ollut tajunnut, että sen käyminen on kauhean tärkeä juttu. Kävin sen sitten vuoden luokkatovereitani myöhemmin.

Jossain vaiheessa myöhemmin erosin joistakin syistä Suomen virallisesta evankelisluterilaisesta kirkosta.

Kuitenkin jo melko nuorena minussa oli elänyt jonkinlainen halu olla kristitty.

Minulle oli tärkeää kristillinen moraali. Luulin, että ihminen kykenee elämään sen mukaisesti. Luulin, että se onnistuu, kun vain tarpeeksi yrittää. Mutta en onnistunut.

Kaksikymmentäkaksi vuotta täytettyäni luin luterilaisen teologian tohtorin T. P. Virkkusen kirjan Uskonto ja maailmankuva. Virkkunen esitti kirjassaan psykologian klassikon Jean Piaget'n töihin perustuen, että kaikkien 'uskontojen' maailmankuva vastaa jotakin yksilön kognitiivisen kehityksen kehitysastetta. Vasta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus 'valita' kaikenlaisten maailmankuvien välillä.

Seuraavaksi luin saman kirjoittajan kirjan Yksikön uskonnollinen kehitys, jossa Virkkunen kuvaa yksilön uskonnollista kehitystä suomalaisen uskonnollisen tradition (tai traditioitten) piirissä. Uskonto ja maailmankuva perustui pitkälti tähän kirjaan.

Sitten rupesin lukemaan uudestaan maanmainiota teosta Uskonto ja maailmankuva. Sitä lukiessani se iski. Tajusin kristinuskon perusasian: Ihminen ei kykene elämään kristillisten ihanteitten mukaan omien, Jumalasta irrallisten mahdollisuuksiensa varassa. Siksi Jumala ei vaadikaan ihmiseltä mitään. Sen sijaan hän antaa lahjana mahdollisuuden perustaa suhteensa Jumalaan yksin, vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyöhön. Sitä kautta ihminen tulee vedetyksi Jumalan voimavaikutuksen piiriin. Homma alkaa toimia, kunhan muistaa lopettaa yrittämisen suhteessa Jumalaan.

Rupesin samassa ihmettelemään niitä ihmisiä, jotka sanovat, että ihmisen pitää "tulla uskoon", koska kerran minusta näytti siltä, että asia on ensisijaisesti Jumalasta kiinni, ei ihmisestä itsestään tai muista ihmisistä, jotka häneen vaikuttavat.

Kristinuskon perusasian oivaltaminen teki minulle hyvää.

Välihuomautuksena mainitsen siitä, että myöhemmin julkaisin perustamillani nettisivuilla esityksen T. P. Virkkusen ao. uskonnonfilosofisesta ajattelusta. Se on itse asiassa hieman laajennettu versio maanmittausalaa opiskellessani tekemästäni esitelmästä.

Oivallettuani asian – tätä ilmaisua olen sen jälkeen mielelläni käyttänyt – minun teki mieleni löytää itselleni sopiva kristillinen seurakunta. Isäni puoleisessa suvussa oli jokunen helluntailaisia. Joskus kävinkin helluntailaisten tilaisuuksissa, mutta aivan niin fundamentalistista kristinuskon muotoa lähellä en halunnut olla. Vähällä kuitenkin piti, ettei Myyrmäen helluntaiseurakunta kastanut minua. Olin erään tutun helluntaiseurakunnan vanhimmiston jäsenen kanssa tullut siihen tulokseen, että vaikka en liittyisi seurakunnan jäseneksi, niin se voisi silti kastaa minut. Onneksi tilaisuus meni kuitenkin sopivasti ohi, kun ao. seurakunnassa tuli esille joitain muita kiireitä.

Kristinuskon perusasian oivaltamiseen liittyi minulla sekin, että alusta alkaen olin kannattamatta nykyisinkin suosittua oppia ikuisesta helvetinpiinasta. Itse asiassa näkemykseni siitä asiasta johtui omalta osaltaan T. P. Virkkusen vaikutuksesta. Minusta ko. oppi on perverssi. Tein siitäkin aiheesta nettisivun. Ja nettisivuni Jeesuksen elämä ja raikkaudet on myöskin tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen.

Vuoden 1995 syksyllä kävin kerran Helsingin Annankadulla sijaitsevassa vapaaseurakunnassa. Siellä sain tietää, että myöskin Vantaalla, Hiekkaharjussa, oli vapaaseurakunta. Seuraavaksi tieni kävi sinne.

Olin vuonna 1994 käynyt yhdellä kurssilla, ja siellä olin tutustunut uudestaan erääseen lapsuudenystävääni nimeltä Pasi. Tämä oli taustaltaan adventisti, mutta sellaiseksi suhteellisen vapaamielinen. Hän pani merkille enemmän tai vähemmän piilevän skeptisen asenteeni. Hän sanoi minulle, että minähän epäilen kaikkea.

Uusi vapaakirkollinen tuttuni Riitta taas sanoi minulle kerran, että olisin varmaankin agnostikko, jos Jumala ei olisi vaikuttanut minuun.

Kävin Hiekkaharjun seurakunnassa hyvän aikaa melko säännöllisesti, vaikka seurakunta sijaitsi melko lailla toisella puolella Vantaata sieltä, missä asuin. Ja kun en autoa omistanut, niin yleensä saavuin paikalle bussin avulla. Joskus sain kuitenkin lainattua vanhemmiltani autoa.

Mitä tulee Vapaakirkkoon, niin eräs tuttuni kuvaili sitä sanomalla, että vapaakirkolliset ovat vähän kuin helluntailaiset, mutta järkevämpiä.

Itse asiassa vapaaseurakunnassa jotkut kävijöistä myöskin nk. puhuivat kielillä, mikä voi montaa ihmistä oudoksuttaa, mutta olin itse varsin tottunut siihen helluntailaisten kontaktieni vuoksi.

Luin myöskin eräästä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon uskonnon oppikirjasta luonnehdinnan, että Suomen vapaakirkko on oppinsa ja uskonnonharjoituksensa puolesta ikään kuin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimuoto.

Voit niin halutessasi käydä lukemassa nettisivuiltani vanhan selostukseni Suomen vapaakirkko, jonka jäsen olin yhteen aikaan, ja suhteeni siihen.

Niin, siitä, kun olin alkanut käydä Vantaan vapaaseurakunnassa, ei kestänyt kauhean montaa viikkoa siihen, kun minut kastettiin. Olin pyytänyt seurakunnan vanhimmiston puheenjohtajalta kasteelle pääsyä. Tämä sanoi siihen ensin, että Vapaakirkossa ei ole pakko mennä kasteelle. Totesin siihen, että minä kuitenkin haluaisin tehdä niin.

Ekumeenisen raikkauden merkeissä seurakuntamme pastori kastoi minut Tikkurilassa Minttutien helluntaiseurakunnan tiloissa, koska Vantaan vapaaseurakunnalla ei ollut omaa kasteallasta.

Joku muukin kastettiin samalla kertaa. Pidin mielestäni kauhean hienon puheen kasteen jälkeen. Siinä vaiheessa, kun huomasin pastorissa hermostumisen merkkejä, päätin lopettaa.

Sotkin kuitenkin asian omalääkityksen avulla, joka aiheutti minulle pitemmänoloisen masennuskauden.

Osaltaan asia liittyy varmaankin masennukseenkin, mutta minua alkoi ajan myötä yhä enemmän risoa se, että saarnastuolissa aina silloin tällöin mainittiin ikuinen helvetinpiina. Siitä huolimatta onnistuin käymään seurakunnan tilaisuuksissa, mukaan lukien kodeissa järjestettävät minitilaisuudet, aina silloin tällöin.

Liittymisestäni ei kestänyt kuin joitakin vuosia, kun jo erosin aiheen vuoksi kirkosta.

Toinen asia, joka takaraivon perällä oli jyskyttänyt, oli teodikeakysymys, jossa on kyse siitä, että miten rakastava Jumala voi sallia kaiken pahan ja turhan kärsimyksen, joka luomakuntaa kiusaa. Kaiken maailman asiaa pehmentäviä selityksiä kyllä keksin ja kuulin, mutta en sittenkään saanut ongelmaa kokonaan pois mielestäni.

Nykyään olen suhteellisen pirteä poika taas, mutta asia jurnutti mieltäni välillä melko kauhealla tavalla. Ja masennushan siihenkin vaikutti omalta osaltaan.

Olin pitänyt kaiken aikaa kuitenkin kysymystä Jeesuksen olemisesta Kristus eräällä tavalla empiirisenä kysymyksenä, koska kerran Jumala oli tullut elämääni.

Kuitenkin aikaa myöten keksin kaiken maailman kristinuskoa nakertavia asioita maailmasta ja siitä, miten se toimii. Minun oli vaikea enää uskoa rukouksen voimaan. Mutta Jeesusta Kristuksena en kieltänyt sitten millään. Eräänlaisena ajatteluni saranapisteenä voidaan pitää ajatuksiani, jotka kokosin vuoden 2015 joulukuussa blogikirjoitukseeni On kuin olisin keksinyt uuden kristillisen uskonsuunnan.

Minua nakersi tässä vaiheessa se, että on kuin Jeesus olisi olemassa, mutta mikään muu asia kristinuskossa ei ollut kauhean vahvasti perusteltu.

Vuoden 2016 alkupuoliskolla rupesin sitten miettimään sellaista, että mitäs jos Jumalan Pyhän hengen voiman saa, vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen Kristuksena. Tein sitten uskonhypyn, vai oliko se Salto mortale, kuolemanhyppy, eli pyrin jonkin aikaa välittämättä Kristuksesta avautumaan Jumalan voimalle suoraan.

Koin jonkinlaisia henkisiä vaikeuksia "tieteellisen kokeeni" vuoksi. Huomasin, että homma ei toimi ihan niin hyvin kuin sen pitäisi. Niinpä palasin takaisin uskomaan Kristukseen Jumalan poikana. Tosin tässä vaiheessa uskoni oli jo pelkästään instrumentalistista laatua. Uskoin Jeesukseen Kristukseen, koska se tietyltä osin aiheutti myönteisen vaikutuksen. En kuitenkaan ollut enää sitä mieltä, että Jeesus väistämättä olisi Kristus.

Loppuvuonna keksin, että voisin avautua Pyhän hengen voimalle siten, että avaudun maailmankaikkeudelle. Huomasin, että nyt homma ainakin jossain määrin toimii paremmin.

Jos kaikkivaltias Jumala kuitenkin on Kristuksen isä, niin siinä tapauksessa hän on hyvin suvaitsevainen minua kohtaan.

Olen kyllä miettinyt, että jonkinlainen sokeampi tai vähemmän kyseleväinen usko olisi voinut auttaa minua aikoinaan elämään suhteellisen mukavaa elämää. Mutta ei taida olla tarpeeksi minun juttuni, että nyt vanhemmiten sellaiseen voisin ruveta. Tai olisin edes koskaan voinut.

Kuluvan Herran vuoden 2017 tammikuussa tulin myöskin liittyneeksi Suomen Skepsis-yhdistyksen jäseneksi. Vaikka minulla ei ole tieteellisiä meriittejä eikä yliopistokoulutustakaan käytynnä läpi. Mutta eipä ole sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarlallakaan. Halusin tukea yhdistystä jäsenyydelläni sekä saada samalla kotiin kannettuna yhdistyksen Skeptikko-lehden.

Myönnän kuitenkin, että minussa elää jonkinlainen tarve uskoa itseäni suurempaan, jonkinlainen ikuisuuden kaipuu. Mutta sitä pitää pärjätä sillä mitä on.

Ymmärrän uskonnollisuutta ja jossain määrin erilaisia taikauskoisuuden muotojakin, koska ne nousevat suoraan ihmisyydestä. Niitä ei saa kitkettyä ihmisestä pois. Mutta jos ihminen esittää tämänpuoleista maailmaa koskevia väitteitä, niin niitä on lupa tarkastella kriittisesti. Ainakin minun mielestäni. Ja kysymys totuudesta on toisellakin tapaa polttava. Vaikka olisi kuinka mukava tahansa uskoa, niin uskonnolliselle vakaumukselle ei minun mielestäni ole kovin vahvoja perusteita. Ellei sitten turvauduta fideismiin eli uskota siksi, että huvittaa, vaikka vahvoja todisteita ei olekaan.

Itselläni kun ei ole luonnontieteellistä koulutusta, vaan olen lähinnä kielistä kiinnostunut tietokonenörtti, niin minulla ei ole sitä etua puolellani, että tieteellinen ajattelu antaisi minulle melkein kokonaisen maailmanselityksen. Mutta pärjään kuitenkin.

Marxilaisuus "tieteellisenä maailmankatsomuksena" on myös ammuttu mahdollisimman perusteellisesti upoksiin, joten ei politiikastakaan ole apua, vaikka olenkin melko paljon siitä kiinnostunut.

En usko Jumalaan. Jumala merkitsee minulle tätä nykyä ennen kaikkea hyvää kirjallista tehokeinoa. Jossain määrin jumalasuhteeni on samanlainen kuin oli ollut Albert Einsteinilla.

Joitakin päiviä sitten eräs minut pitempään tuntenut tuttuni oli laukonut minut nähdessään, että minusta on tullut uskovainen, kun minulla on kaulassa risti. Tuttuni huomiokyky oli kuitenkin herpaantuneen oloinen, sillä olin kantanut ko. ristiä vuodesta 2008.

En koe, että ristin kantaminen kaulassani on jotenkin ristiriitaista. Kuten muinaiset juutalaiset pitivät parthialaisista siksi, että nämä eivät juutalaisten tapaan myöskään tehneet Jumalasta kuvaa, niin itse koen, että oma puolihengellinen maailmankatsomukseni on jossain määrin lähellä kristinuskoa. Ja sitä paitsi henkilökohtaisesti pidän edelleen Jeesuksesta. Tämä on kuin hengellinen versio Spartacuksesta. Spartacuksen kuoleman taistelussa ja Jeesuksen ristiinnaulituksi tulemisen välillä kului aikaa noin sata vuotta.

Myöskin tapaan kirjoittaa blogeihini aina välillä "Herran vuonna", ja teen näin aiheuttaakseni ihmisissä reaktioita. Osittain samasta syystä käytän ilmaisua "neekeri".

Pidän Jumalaa mielenkiintoisena hypoteesina, mutten näe, että asia voisi tuottaa joskus mielenkiintoisen sekä hedelmällisen tutkimusohjelman.

Olen ihmetellyt sitä, miten minusta olisi mukavampaa uskoa maailmamme ulkopuolella vaikuttavaan simulaation tekijään kuin varsinaiseen Jumalaan. Simulaation tekijä tai käyttäjä kuitenkin jossain määrin olisi kuten me, eli "luotu" olento, ei absoluutti, kuten Jumala.

Toisaalta kyseisenlainen olento voisi myöskin keksiä jotain yhtä perverssiä kuin ikuinen helvetinpiina. Luodun olennon tekemänä sellainen ei tietenkään olisi kirjaimellisesti ikuinen tai iankaikkinen, mutta simulaation tekijä voisi tietenkin saada ajan siellä tuntumaan varsin ikuiselta.

Ja toisaalta usko simulaattoriin on vain eräänlaista uskoa Jumalaan joka tapauksessa, vaikkakin maallistunutta sellaista. Kyseessä on todistamaton väite. Joten siksikin on parempi, että lopetamme puheen maailmasta simulaationa tähän. Ja alamme lukea neuvostoliittolaisen avantgarden suurimman nimen Daniil Harmsin tuotoksia.

Voidaan sanoa, että olen tieteellistä metodia kunnioittava puolihengellinen ihminen. Minut voi joku joskus nähdä kävelemässä julkisella paikalla ja nostamassa kämmenet sisäänpäin käteni eteeni ylistysasentoon. Ylistän jotakin, jota en osaa kovin hyvin kuvailla. Mukaillen Mika Waltarin historiallisen romaanin 'Sinuhe egyptiläinen' päähenkilön sanomaa faarao Ekhnatonille (toisen translitteraation mukaan nimi on Akhenaten) voisin sanoa:

"Tunnen Jumalan, jos juuri hän on jokin minussa ja jokin tietoni ulkopuolella, jokin kaiken ihmistiedon ulkopuolella ja yläpuolella. Mutta muulla tavoin en häntä tunne."

Waltarin tekstissä oli Jumalan tilalla Aton, jonka faarao halusi korottaa Egyptin ja egyptiläisten ainoaksi jumalaksi. Se jumaladieetti epäonnistui.

tiistai 7. marraskuuta 2017

maanantai 6. marraskuuta 2017

Uusnatseilla on samantapaisia näkemyksiä Israelista kuin edistyksellisillä

Jokunen vuosi sitten minä selailin ja lueskelin uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen sivuja. Paitsi että minulle tuli mieleen "vittu mitä paskaa!", niin tein myöskin sellaisen havainnon, että näillä uusnatseilla on samantapaisia näkemyksiä Israelista kuin nykysuomalaisilla edistyksellisillä. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että kansallissosialismi on hyvä juttu!

PS. Itse kannatan Israelin olemassaolon oikeutta, eli minulla näkemys asiasta on erilainen kuin Suomen vastarintaliikkeellä.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Natsien jättimäiset rakennusurakat, saakeli

Olen välillä katsonut telkasta Natsien jättimäiset rakennusurakat -ohjelman jaksoja. Ne ovat kammottavia. Ensinnäkin ohjelmaan valitut Hitlerin näyttelijät ovat täysin epäaidon näköisiä. Tässä välissä teen kunniaa Hillerin viimeisistä päivistä kertovalle vuonna 2004 julkistetulle Perikato-elokuvalle (saks. Der Untergang), sen tekijöille ja sen pääosan näyttelevälle Bruno Ganzille. Ja toiseksi, on täysin kammottavaa, kun saksaa puhuvien näyttelijöiden päälle on dubattu saksalaista ääntä "aidosti" matkiva englanninkielinen puhe. Millaiset ihmisperseet ovatkaan tätä ohjelmaa olleet tekemässä!!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Saksalaisfobia (lyhyt viisaus)

Nykyään kun puhutaan islamofobiasta, niin voitaisiin yhtä hyvin kysyä, että johtuiko länsivaltojen ja Neuvostoliiton sota natsi-Saksaa vastaan irrationaalisesta saksalaisuuden pelosta eli saksalaisfobiasta. Taikka kansallissosialismifobiasta.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ns. vastuullisen sananvapauden kannattajille

Jotkut kannattavat ns. vastuullista sananvapautta. Se eroaa oikeasta sananvapaudesta siinä, että sen vallitessa ihminen voi joutua vaikeuksiin virkavallan ja joskus ehkä muidenkin tahojen taholta, jos hän sanoo enemmän tai vähemmän julkisesti jotain sellaista, mistä merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset eivät pidä.

Ns. vastuullisen sananvapauden kannattajien kannattaisi miettiä sellaista, että miltä heistä itsestään tuntuisi sellainen, että heidän omat mielipiteensä olisivat jonain päivänä ja jossain vallitsevassa yhteiskunnan tilassa sellaisia, mitä ei kannattaisi koskaan julki tuoda seurausten pelossa.