Erika Vikman, UMK, Hitler ja euroviisut

Olen saanut sen käsityksen, että Erika Vikman -niminen laulaja on voittanut juuri Uuden musiikin kilpailun ja tulee edustamaan täten Suomea Eurovision laulukilpailussa tänä Jeesuksen vuonna 2025.

Vikmanin laulu on nimeltään Ich komme. Se on saksaa ja tarkoittaa suomeksi "Minä tulen".

Löysin muistilokeroistani kuitenkin sellaisen asian kuin että tunnettu itävaltalais-saksalainen poliitikko, diktaattori ja kansanmurhaaja Adolf Hitler (1889-1945) olisi joskus puheessaan lausunut: "Er kommt, er kommt!" Suomeksi tämä tarkoittaa: "Hän tulee, hän tulee!" Mies viittasi tällä lauseella silloin itseensä.

Hitler kuitenkin on länsimaisissa yhteiskunnissa, vaikkakaan ei islamilaisissa maissa eikä länsimaisesta imperialismista kärsimään joutuneissa maissa (tämän linkin takaa alempaa ao. dokumentista löytyy siihen asiaan liittyvä traagisen hauska tapauskertomus suoraan Etelä-Afrikan rotusortohallinnon ajoilta), tunnettu absoluuttisen pahan edustajana, joten siksi voi sanoa Erika Vikmanin ja tämän kappaleen Ich komme valitsemisen Eurovision laulukilpailuun olevan huono ratkaisu.

Sanomani ei liity siihen, että olisin misogyyni, vaan Hitleriin. Ei naisoletetuillakaan ole oikeutta lähennellä kansallissosialistista aatetta, ei edes vahingossa.

Liberalismi suhtautuu suvaitsemattomiin uskontoihin suvaitsemattomasti

Mielestäni uskonnonvapauden tulee olla todellista. Mielestäni ei tule sen suhteen antaa erivapauksia niille, jotka uskonnonvapautta vastaan eniten ovat, vaikka se olisi heidän uskontonsa mukaista.

Uskonnon tulisi mielestäni olla joviaali asia. Uskovaisen kohdatessa pyhien tuntojensa loukkaamista hänen tulisi vain kohauttaa olkapäitään ja sanoa: "Aha, sinä olet siis tuota mieltä. Mielestäni sinulla oli oikeus sanoa noin."

Uskonnollisen suvaitsevaisuuden tulee olla uskonnon ydintä. Jos se ei sitä jossain uskonnossa ole, niin sellaisen ei tule liberaalissa yhteiskunnassa myöskään olla sallittu uskonto.

Liberalismi suhtautuu poliittisena ideologiana periaatteessa hyväksyvästi uskonto-nimiseen kulttuuriseen ilmiöön. Tosin tämä koskee vain niitä uskontoja, jotka pysyvät karsinassaan eivätkä pyri hankkimaan pyhille hahmoilleen ja papistolleen poliittista valtaa. Muunlaisiin uskontoihin liberalismi suhtautuu suvaitsemattomasti, koska se haluaa taata ihmisten vapaudet ja oikeudet.

Jos uskonto kannattajiensa pyhien tuntojen takia rajoittaa toisinajattelijoiden tai omien uskovaisten sananvapautta, se vie pohjan kaikilta liberaalin yhteiskunnan oikeuksilta ja vapauksilta, koska sananvapaus on perusta kaikille muille oikeuksille ja vapauksille.

Ainoastaan raukat harjoittavat sensuuria ja mielipiteiden vaientamista

"Väärien" mielipiteiden vaientamista ja sensurointia yrittävät yleensä ne ihmiset, jotka eivät pärjää avoimessa keskustelussa, sekä ne, jotka syvällä sisimmässään pelkäävät, ettei heidän maailmankatsomuksensa olekaan totta.

Millaista uskonnonvapausjärjestelmää minä voisin kannattaa

Kysymys kuuluu, että millaista uskonnonvapausjärjestelmää minä voisin kannattaa.

Olen aikaisemmin vastannut kysymykseen mm. sanomalla, että vain sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla sallittuja, jotka hyväksyvät sen, että valtiopäivien avajaisissa heidän pyhiä kirjoituksiaan poltetaan.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tällaisen vaatimuksen sälyttäminen uskovaisille on jo jonkinlaista liioittelua.

Mutta seuraavanlaisia näkemyksiä kannatan joka tapauksessa tälläkin hetkellä:

Vain sellaisten uskontojen tulee olla sallittuja, jotka

1. vastustavat pakkokäännyttämistä
   
2. eivät pyri pakottamaan lailla tai väkivallan uhalla toisinajattelijoita kunnioittamaan heidän uskontoaan ja sen pyhiä asioita
3. kannattavat valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien eroa
4. hyväksyvät periaatteen, että valtiota tulee totella enemmän kuin omaa jumalaa (tai omaa pyhää auktoriteettia)
5. eivät kannata erityistä uskonnollista arkipukeutumista
6. eivät kiellä avioliiton solmimista toisinajattelijan kanssa
7. eivät kannata miesten ja naisten elinpiirien tiukkaa erottamista toisistaan (eli miehet ja naiset saavat esim. juhlia ja tanssia toistensa kanssa, vaikka eivät olisi naimisissa keskenään)
   
8. eivät kannata lasten silpomista sen enempää ympärileikkauksen kuin muunkaan nimissä
   

Uskonnonvapaus: ristiriipuksen tunkeminen omaan korvaansa

Saatan aina välillä tunkea omistamani ristiriipuksen korvaani. Tällainen herättää luonnollisesti suurta vihastusta, ja sellaista myöskin pidetään laajalti huonona siirtona.

Olen myös joskus lausunut julkisesti tähän tapaan: "Olen ikäisekseni nopea kävelijä. Mutta minun jälkeeni on tuleva toinen, jonka kengännauhojakaan en ole kelvollinen solmimaan. Hän kastaa teidät Pyhällä hengellä ja tulella. Hänen nimensä on Hannu."

Tuossa olen siis mukaillut vapaasti Uuden testamentin tekstiä, joka on Jumalan sanaa, kuten monet sanovat. Tunnen myös oikeasti Hannu-nimisen eräissä piireissä tunnetun henkilön, joka on varsin nopea kävelijä.

Suomen lain rikkomisessa tulee kyseeseen näissä mainitsemissani synneissäni uskonrauhan rikkominen, ja pelkään pahinta, että valtakunnansyyttäjänvirasto tarttuu tässä sanomaani, kun olen kerran tehnyt tässä täyden tunnustuksen.

Suomessa nimittäin on lailla kiellettyä loukata sitä, mitä jokin uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä.

Toisaalta on joidenkin mielissä olemassa oikeus loukata sitä, mitä jokin uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä, mutta koska Suomi on itäroomalainen yhteiskunta, niin meillä uskonnon oikeudella olla joutumatta loukatuksi on suurempi arvo lain silmissä kuin sananvapaudella.

Mielestäni kaikilla jumalilla tulee olla lain edessä tasa-arvoinen asema. Jumala voidaan kieltää tai hänen esiintymistään rajoittaa ainoastaan siinä tapauksessa, että hän käyttäytyy huonosti. Tämä on länsimaisten perusarvojen mukainen käsitys. Hyvin käyttäytyviä jumalia pitää sen sijaan suvaita. Suvaitsemisella minä tarkoitan sitä, että pitää vähintään sietää.

Suvaitsevaisuuden paradoksiksi nimitetään sellaista, että jos suvaitaan suvaitsemattomia, niin nämä voivat sitten väellä ja voimalla jossain vaiheessa jyrätä suvaitsevat ja suvaitsevaisuuden maanrakoon. Käsitteen on keksinyt filosofi Karl Popper (1902-1994).

Mielestäni on myöskin keinotekoista, että uskonnot rajataan Suomen laissa erityistapauksiksi ihmisten pyhien tuntojen suojelun suhteen. Voivathan monet ihmiset suhtautua omiin poliittisiin mielipiteisiinsä yhtä vakavasti kuin toiset omiin uskonnollisiin mielipiteisiinsä. Ja entäs sitten urheilun vakavissaan ottavat? Esim. jääkiekkoa ja jalkapalloa tiiviisti seuraavat ja fanittavat ihmiset rajataan poliittisia mielipiteitä omaavien ohella "kätevästi" ulos suojelun piiristä, vaikka heilläkin on, urheilun suhteen, pyhiä tuntoja, jotka voivat tulla loukatuiksi.

Kaiken pyhän häpäisy?

Olen sitä mieltä, että uskontojen tulee osata käyttäytyä sen sijaan, että ne asettuisivat ihmistapojen ulkopuolelle.

Olenkin keksinyt mielestäni hyvän lakmustestin, joka kertoo sen, minkä uskontojen tulee olla yhteiskunnassa sallittuja:

Uskonnollisen yhdyskunnan ja ideologian, jota se kannattaa, tulee hyväksyä se, että sen pyhiä kirjoituksia häpäistään ryhtymättä kostotoimenpiteisiin tai vaatimatta julkiselta vallalta asiaanpuuttumista.

Minusta valtiopäivät voitaisiinkin aina aloittaa kaiken pyhän häpäisyllä. Koottaisiin yhteen kaikkien uskontojen pyhät kirjoitukset ja poltettaisiin ne. Jos jokin uskonnollinen yhdyskunta ei hyväksyisi omien pyhien kirjoitustensa häpäisemistä tällä tavoin kerran neljässä vuodessa, se kiellettäisiin, ellei se olisi jo kielletty.

Vain demokratian edessä nöyrät uskonnot olisivat siis sallittuja.

I PS.:

Mielestäni voitaisiin yhtä hyvin silkan tasa-arvon vuoksi samalla kertaa polttaa kaikkien puolueiden periaate- ja tavoiteohjelmat.

Ja mielestäni poltettavien joukkoon olisi hyvä vielä sisällyttää myös Adolf Hitlerin ikivihreä Taisteluni-kirja, Neuvostoliiton suuren perustajan V. I. Leninin pari ideologisesti tärkeintä teosta ja "puhehenkilö" Maon Pieni punainen kirja.

II PS.:

13. marraskuuta tänä Jeesuksen vuonna 2024 tulee julkaistumaan eräänlainen päivitys tähän kysymyksenasetteluun liittyen. Lupaan, että se tulee olemaan kohtuullinen ja maltillinen.

Nykyajan arvokonservatiivi vastustaa sensuuria

Moni ajattelee nykyään näin: "Olenkin arvokonservatiivi, kun en kannata sensuuria."

Toisaalta nykyään on ihan tavallista, että jopa äärioikeistolaiset kannattavat sananvapautta.

Toista se oli ennen. Ennen wanhaan sananvapauden kannattajia kutsuttiin usein liberaaleiksi.

Laillisuuden rajoissa pysyttelevät nämä inhottavat henkilöt

Kerran eräs henkilö oli lausunut paheksuvansa sitä, että kaiken maailman maahanmuuttokriittiset ihmiset sananvapauden käytössään pysyttelevät juuri ja juuri laillisuuden rajojen sisällä sen sijaan että antaisivat mennä ja öyhöttäisivät kunnolla.

Tämä henkilö varmaan itse ajaa 80 km/h:n nopeusrajoitusalueella joko 180 taikka 20 km/h. Ja harjoittaa vihapuhetta niin että raikaa.

Perikato-elokuva tulisi filmata uudelleen rodullisesti monimuotoisena

Yhdellä tunnetuhkolla keskustelupalstalla oli lausuttu, että Perikato on yksi niistä elokuvista, jotka pitäisi ehdottomasti tehdä uudelleen siten, että Hitler ja natsi-Saksan muu johtoporras olisi roolitettu neekereillä. Lausuja oli lausunut siihen liittyen vielä: "Olisi mielenkiintoista seurata millaisia reaktioita tämä herättäisi. Vanha versiohan on tylsästi vitivalkoinen."

Kyllähän tuo toisi rodullista monimuotoisuutta elokuvaan. Ja nykyäänhän sillä ei ole väliä, että onko historiallisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kaikki rodulliset yksityiskohdat ihan oikein.

Ylen perussuomalaistuminen ei varmaan haittaisi ketään, jos sen tarjoamat uutiset olisivat edelleen yhtä luotettavia kuin nykyään

Joku ajattelee, että uutiset voivatkin mennä nettiin. Ei tarvita valtakunnallisia uutisia, kun voi seurata somea, josta saa sellaisia uutisia kuin haluaa. Juuri siksi tarvitaan jokin taho, joka jakaa luotettavaa tietoa ja myös uutisia, joita ei haluaisi kuulla. Some on täynnä salaliittoteorioita ja valeuutisia. Naapurimaan informaatiovaikuttaminen on läsnä vähän kaikessa. Joku voi toivoakin, että tällainen ”uutisvälitys” saa ihmisten mielissä suuremman tilan, mutta se on aika epäisänmaallisesti ajateltu.

Näin oli Vihreiden Grand Old Man – anteeksi anglismin käyttö – Osmo Soininvaara lausunut blogissaan 5.5. Jeesuksen vuonna 2023 julkaisemassaan merkinnässä Miksi Yleisradiota tarvitaan.

Minun silmäni kiinnittyivät tuossa nimenomaan kohtaan, jossa sanottiin: "Ei tarvita valtakunnallisia uutisia, kun voi seurata somea, josta saa sellaisia uutisia kuin haluaa. Juuri siksi tarvitaan jokin taho, joka jakaa luotettavaa tietoa ja myös uutisia, joita ei haluaisi kuulla."

Minusta olisi hauskaa, jos Yle tarjoaisi paljon sellaisia uutisia, joita vihreät ja vasemmistolaiset sekä vihervasemmistolaiset eivät haluaisi kuulla. Mutta me emme taida nyt vielä olla sellaisessa tilanteessa, vai?

Ilmeisesti tätä nykyä Vihreiden kannattajista 82 prosenttia pitää suomalaista mediaa moniäänisenä mutta perussuomalaisista vain 30 prosenttia.

Jos Ylen tarjoamat uutiset kuitenkin olisivat yhtä luotettavia kuin nykyään, niin ei varmaan haittaisi Vihreitäkään, vaikka Ylen toimittajien kannattama poliittinen ideologia tulisi jossain vaiheessa olemaan enimmäkseen melko lailla sama kuin on Perussuomalaisilla. Yhtä monimuotoinen kuin nyt median anti olisi joka tapauksessa silloinkin.

PS.:

Jos Ylen sanoma ei kannaltani riittävässä määrin kuitenkaan perussuomalaistu, niin sanon toimittajille Trotskia mukaillen, että tervemenoa historian roskatynnyriin.

Viime aikoina on pinnalle noussut ihmistä yleensä varsin hyvin matkimaan kykenevä generatiivinen keinoäly. Epistolaa kykenee keinoälykin suoltamaan päivittäin, ja usein varsin tehokkaastikin. Joten tulevaisuudessa emme tarvitse enää kovinkaan montaa toimittajaa.

Minusta on kuitenkin sääli, että näyttää siltä kuin generatiivinen keinoäly osoittaisi Turingin testin epäpäteväksi: sellaisen avulla ei ilmeisesti kyetäkään viime kädessä erottamaan älyllistä olentoa älyttömästä.

Neuvostoliitossakin oli sen perustuslain mukaan sananvapaus

Edesmenneessä suurvaltiossa Neuvostoliitossakin (1922-1991) oli sen perustuslain mukaan sananvapaus. Sananvapautta rajoittivat ainoastaan laki ja puolue. Neuvostoliitossa ymmärrettiin, että sananvapauden käyttöön liittyy aina vastuu.

Lyhytaikaisemmaksi jääneessä kansallissosialistisessa Saksassa (1933-1945) oli myös samalla lailla sananvapaus.

Kun sananvapautta käyttää itsesensuurin tukemana, niin silloin saa viralliset ja yleisellä tasolla hyväksytyt ajatukset lausuttua paremmin julki.

IKL liberaalimmaksi!

Kaikki, mitä ihminen tekee, ei ole järkevää. Eikä se, että muinoin eli vuonna 2016 olin tullut julkaisseeksi nettisivuillani Isänmaallisen kansanliikkeen eli tuttavallisemmin IKL:n vuoden 1932 ohjelman arvosteluni.

Ei liene ainakaan ollut ajankohtainen asia tuolloin, siis vuonna 2016. Asialla siis lienee vain akateemista mielenkiintoa.

Annoin ymmärtää ko. arvosteluni loppusanoissa, että jos IKL:n ohjelmaan ympättäisiin mukaan kunnolla liberalismia, niin syntyisi varsin kunnollinen aate. Kyseinen kohta tekstissäni kuului näin:

Verrattuna Lapuan liikkeeseen Isänmaallisessa kansanliikkeessä oli mielestäni hyvää se, että se ei Suomessa syyllistynyt väkivallantekoihin, vaikka se oli periaatteessa perustettu edellisen jatkajaksi. Se toimi normaalin parlamentaarisen demokratian sääntöjen mukaan yhtenä puolueista. Se ei myöskään kannattanut rasismia.

Pidän liikkeessä myös sen puoluevallan vastaisuudesta. Jos saataisiin aikaan Suomessa sellainen toimiva demokratia, jonka selkärankana ei olisi puoluejärjestelmää, kannattaisin sellaista luultavasti lämpimästi.

Pidän myöskin liikkeessä siitä, että se ajoi kansallista ja isänmaan etua.

Suhtautumisessani IKL:ään on toinenkin puoli. Olen sitä selvästi liberaalimpi ajatuksiltani. Kannatan julkisen vallan ja uskonnollisten yhdyskuntien eroa. Kannatan myös sananvapautta sanan normaalissa merkityksessä ja niinpä vastustan "väärää mieltä" olevien suun tukkimista ja myöskin vastustan kaikenlaista indoktrinaatiota.

Ylen asema kansan "valistajana"

Kokoomus ja Perussuomalaiset olivat vaalien alla ilmoittaneet hakevansa leikkauksia Yleisradion rahoitukseen. Se teki Ylestä jonkinlaisen vaaliteeman.

Kokoomus ehkä kannattaa Ylen rahoituksen vahvaa leikkaamista siksi, että se kokee rahalle löytyvän paremmin käyttöä muualla. Samaa motiivia on löytynyt Perussuomalaisten piiristä.

Kokoomus myöskin kannattaa asiaa siksi, että se haluaa yksityisten yritysten melko lailla jatkossa hoitavan myös Ylen tontin. Kokoomus on jossain määrin kapitalistien käsikassara.

Perussuomalaisilla lienee myös se motiivi asiassa, että noin 98 prosenttia Ylen toimittajista äänestäisi mieluummin Vihreitä kuin Perussuomalaisia vaaleissa. Tämä on oma arvioni, mutta tuskin kaukana totuudesta.

Kai onkin järkevää olettaa, että Ylen toimittajakunnassa on ideologista vinoumaa: tämän julkisomisteisen yhtiön toimittajiston poliittisten kantojen jakauma ei näyttäisi olevan lähelläkään puolueiden suhteellista osuutta eduskunnan paikoista.

Minusta tämä on täysin järkevä motiivi vastustaa Ylen mammuttimaista tehtävää kansan "valistajana".

Muuten, olen sitä mieltä, että Karthagoa ei ole tuhottava, vaan Yle ja sen toiminnot tulee jakaa poliittisille puolueille niiden vaaleissa ilmaistun kannatuksen mukaisesti.

Jos taas tämä vaikuttaa enemmän tai vähemmän vaikealta toteuttaa, niin minulle käy ratkaisuntapaiseksi myöskin se, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitukset lakkautetaan kokonaan ja säilytetään lähinnä suoratoistopalvelu Ylen Areena, josta varsin monelle ainakin löytyy sopivaa katsottavaa. Myös minulle. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Spede ei sanonut tätä Ylen Areenasta, mutta lausunto sopii kuitenkin tähän yhteyteen.

Järjestäytyneen uskonnon vääryydestä

Turkin (Türkiye) autoritaarisesti toimiva presidentti ja hallitsija Erdoğan on viime aikoina pelannut poliittista peliään esittämällä, että Ruotsin ja Suomen tulee luovuttaa kaikki maan terroristeiksi leimaamat sille. Muuten maa ei, jos se olisi hänestä kiinni, hyväksyisi maitamme puolustusliitto Naton jäseniksi. Jäseneksi pääseminen vaatii kaikkien jäsenmaiden parlamenttien hyväksynnän, ja Turkki (Türkiye) ja sen ohella Unkari ovat asiassa nyt haranneet vastaan. Tässä miehen agendassa on ikävää vain se, että Erdoğan nimittää oikeastaan kaikkia sellaisia ihmisiä terroristeiksi, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan jostain hänen mielestään tärkeästä kysymyksestä. Tai ainakin, jos sattuvat myös olemaan kurdeja.

Tanskalainen poliitikko Rasmus Paludan oli sitten mennyt polttamaan Ruotsissa islamin pyhän kirjan Koraanin. Se on maassa ja muissa Pohjoismaissa ilmeisesti laillista, vaikka aina bysanttilaisessa Suomessa näin ei ole.

Hallitsija Erdoğan edustaa sunnalaista islamia ja haluaisi kovasti, että Turkista (Türkiye) – ja hänestä – tulisi uuden kalifaatin johtaja. Kalifaatti oli alun perin ollut laaja muinainen valtiomuodostelma, jonka muslimit olivat perustaneet valloitussodilla pakkokäännyttääkseen ei-muslimeita. Toisen, modernimman, näkemyksen mukaan arabit olivat kehittäneet islamin perustellakseen jälkikäteen valloitussotiaan. Turkin sydänmaa oli ennen wanhaan ollut kalifaatin viimeinen johtava alue.

Turkilla (Türkiye) on lähikuukausien aikana edessä parlamenttivaalit. En itse asiassa tiedä, missä määrin presidentti Erdoğanin omavaltaiset otteet ovat viime aikoina onnistuneet nujertamaan poliittisen opposition mahdollisuuksia menestyä vaaleissa.

Herra Erdoğan halusi ottaa em. herra Paludanin koraaninpoltosta pisteitä kotiin rupeamalla syyttelemään Ruotsia islaminvastaisuudesta. Paludan sai sitten vihastuneilta muslimeilta tappouhkauksia.

Raukkamainen muslimiterroristi meni sitten ja tappoi | sopivasti Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2023 Jerusalemissa aseistamattomia ihmisiä.

Rauhanomaisten ja yleistä järjestystä häiritsemättömien mielenosoitusten tulisi olla aina laillisia, ja sellainen tuo Paludanin mielenosoitus oli. Jotkut kiihkouskovaiset vain vetivät siitä hernettä nenäänsä.

Yhteiskuntien tasolla järjestäytyneet uskonnot ovat karmeita. Ne tapaavat saada helposti ihmisten järjen valon sekä inhimillisyyden kaikkoamaan ja vainon valon kukoistamaan. Niiden varjolla tehdään enemmän riistoa ja rikoksia ihmisyyttä vastaan kuin kaikkien muiden ideologioiden yhteensä, vaikka maalliset ideologiat kommunismi eli marksismileninismi ja natsismi ovat 1900-luvulta alkaen pyrkineetkin tekemään parhaansa päästäkseen samantapaiseen tulokseen.

Sananvapauden rajoituksia tarvitsevat kuitenkin ainoastaan ne, joiden mielipide ei pärjää julkisessa keskustelussa. Sama pätee uskontoihinkin. Jos joku uskonto pyrkii rajoittamaan oman oppijärjestelmänsä, profeettansa, Jumalansa, jumalansa tai jumaliensa, pyhän henkilönsä, pyhän kirjansa tai pyhien kirjojensa tai uskonnollisen käytäntönsä taikka papistonsa tai pastoreidensa kriittistä arviointia väkivallalla tai sen uhalla, se on syvältä ja suoraan helvetistä, jos saan käyttää tällaista uskonnollisluonteista termiä.

Tuolla lailla käyttäytyvät uskovaiset vain saavat raskaan rock-musiikin edustajien herjat päälleen. Ansaitusti.

Jos ihminen haluaa rajoittaa muiden ihmisten oikeutta sanoa kriittistä asiaa hänen pyhistä asioistaan, niin hän päinvastoin ansaitsee sen, mitä – rauhanomaisesti – tulee.

Kaikkein suvaitsemattomimpien ja siis pöljimpien ihmisten pillin mukaan tanssiminen johtaa yhteiskunnalliseen helvettiin, jossa ei kovinkaan monilla ole loppujen lopuksi mukava olla.

Poliittisia ideologioita saa Suomenkin lain mukaan lyödä kuin vierasta sikaa. En ymmärrä, miksi uskonnot ovat joku poikkeus. Joillekin toisille taas ihan muut asiat ovat pyhiä. Eihän luulisi olevan valtion tehtävä määritellä, mitä ihminen saa ja ei saa pitää pyhänä.

Uskontokin on pelkkä ihmisen luoma ideologia.

Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta minusta valtion ei tule olla uskonnollisesti sitoutunut johonkin tiettyyn uskonnolliseen ideologiaan tai uskonnolliseen yhdyskuntaan ja sen etujen ajamiseen.

Tämäkin on vain minun mielipiteeni, mutta em. tavoin huonosti käyttäytyvät uskovaiset ovat uskonnolleen parhainta mahdollista antimainosta.

Nämä ovat liberaaleja mielipiteitä.

Liberalismi on muun ohella antiklerikaalinen poliittinen ideologia. Eli se vastustaa pappisvaltaa. Suomen lainsäädäntö taas silittää tätä jossain määrin myötäkarvaan. Eli Suomi ei ole täysin liberaali demokratia.

Suomi ei ole sikälikään liberaali demokratia, että Suomessa on kaksi virallista kirkkokuntaa. Tärkeämpi niistä eli Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko tunnetaan siitä, että vuosisatojen ajan ihmisten oli pakko kuulua siihen. Tämä katkesi sitten vuoden 1923 uskonnonvapauslakiin. Tosin meillä on edelleen nämä kaksi virallista kirkkoa. Joista pienempi eli Suomen virallinen ortodoksinen kirkko edustaa sekin sellaista uskovaisuutta, jossa ollaan kritiikittömiä vallanpitäjiä kohtaan ja palvellaan heitä.

Minulle olisi ihan tolkullista sellainen, että vain sellaiset uskonnot olisivat sallittuja, jotka vastustaisivat väkivallan, myös henkisen sellaisen, käyttöä uskonnon levittämiseen ja ylläpitämiseen. Minulle kävisi myös sellainen, että vapaan uskonnonharjoituksen ehtona kunkin uskonnollisen yhdyskunnan tulisi hyväksyä sukupuolten samanarvoisuus sekä homoseksuaalinen seksuaalinen suuntautuminen. Kumpikin kohta olisi minusta myös hyvä "lakmustesti". Varmuuden vuoksi sanon tässä vielä, että yksikään uskonto sen enempää kuin valtiokaan ei saisi minusta painostaa ihmisiä homoseksuaaleiksi, transvestiiteiksi taikka transseksuaaleiksi. Kannatan myös sitä, että uskonnon tarkoitus ei saisi olla kerätä sen johtajille mammonaa. Tällainen uskonnonvapauslainsäädäntö tukisi ihmisten oikeuksia elää omaa elämäänsä.

Mainitsen tässä myös, että en itse ole varsinaisesti ateisti. Voit niin halutessasi käydä tarkastamassa, millainen "uskonnollinen" katsomukseni on, aikaisemmin julkaisemastani blogimerkinnästä Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään.

Saan kai minä olla vähän vihainen...

Vääriä raamattusitaatteja

Nyt, kun huomenna alkaa joulukuu, johon eräissä piireissä sijoittuu eräs juhlapäivä tai kaksi.

Alla olisi itse keksimiäni raamattusitaatteja, jotka eivät siis aivan tällaisina löydy kristillisestä Raamatusta, tarkemmin sanottuna Uudesta testamentista. Ne ovat siis tätä tarkoitusta varten tarkoituksella väärentämiäni. Älä siis käytä niitä missään vakavassa keskustelussa. Voin kuitenkin paljastaa, että yksi ainoa näistä siteerauksista ei ole yhtään väärä, vaikka täsmälleen näin käännettynä tekstinpätkää ei luultavasti löydykään yhdestäkään Uuden testamentin suomennetusta versiosta. Mutta pätkä olisi siis erään kuuleman mukaan mahdollista kääntää juuri noin. Oi, siis, katso:

*

Jeesus otti myös maljan, mursi sen, antoi sen opetuslapsilleen ja sanoi[...]

***

Lammas löi laumaa, ja lauma hajosi.

***

Oi, katsokaa körttimummoja, jotka eivät kylvä eivätkä kehrää, ja teidät vaatettaa.

***

"Kesä kuivaa, minä en", sanoo Herra Jeesus.

***

Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.

Nyky-Venäjän eli Putinlandian sananvapaus ja natsit

Putinin Venäjän sananvapaustilanne on nykyään melko pitkälle samanlainen kuin oli ollut natsi-Saksassa (elossa 1933-1945). Tarkoitan tällä sitä, että Putinlandiassa ei saa sanoa mitään Putinin kannan vastaista ainakaan julkisesti, tai joutuu vastuuseen sanomisistaan (nk. sananvastuuteoria).

...Meidän tavallisten ihmisten muuten voi olla vaikea käsittää, miten paljon totalitaristisesti hallituissa yhteiskunnissa, kuten Putinlandiassa, manner-Kiinassa, Pohjois-Koreassa tai edesmenneissä hirmuissa Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa olemassaoleva tiedotusvälineiden epävapaus vaikuttaa siihen, miten tällaisten maiden kansalaiset näkevät maailman. Jos propaganda syrjäyttää tiedon, niin ihminen ei ole silloin ihan kartalla...

Putinlandia muistuttaa natsi-Saksaa myös siinä suhteessa, että siellä on melko pitkälle voimassa johtajaperiaate.

Myöskin ei-toivottujen kansojen demonisointi ja militarismi tekevät natsismista läheistä Putinlandialle.

Putinlandia muistuttaa natsi-Saksaa myös siinä, että se kunnioittaa vain voimaa.

Tasapuolisuuden vuoksi minun varmaankin kannattaa vielä mainita, missä asioissa herra Putin eroaa Adolf Hitleristä. Putinilla ei luultavasti ole pysyviä karkeita rotuennakkoluuloja. Hänen rotuennakkoluulonsa riippuvat sen sijaan täysin siitä, että hän haluaa pysyä vallassa ja levittää valtaansa myös ulospäin. Tästä syystä hän on propagoinut, että Ukrainaa johtavat "natsit". Kun nimittäin hän oli huomannut, etteivät ukrainalaiset halua totella häntä, hänen rotuennakkoluulonsa ohjelmoituivat sellaisiksi, että ukrainalaiset eivät ole enää ihmisiä. Samalla lailla hänen mielestään häntä ja hänen valtaansa vastustavat venäläisetkään eivät ole ihmisiä. Ja toiseksi, Hitler oli uskonnoton ja jopa vihasi kristinuskoa, vaikka puhui jatkuvasti kansan siihen aikaan vielä jossain määrin olemassa olleiden kristillisten tuntojen vuoksi Kaitselmuksesta, kun taas Putin esittää jossain määrin uskottavasti jopa uskovaista ortodoksia.

Suomen poliittinen poliisi ja Keijo Kaarisade

Tällaista se nykyelämä on, että Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen julistaa poliittisia mielipiteitään lyhytviestipalvelu Twitterissä virkansa puolesta. Hän harrastaa virassaan myös mieleistensä toisten ihmisten twiittien uudelleentwiittaamista. Eikä joudu toiminnastaan erotetuksi.

Samanlaisia juttuja, tai noiden parodioita, on puolestaan julkaissut samaisessa Twitterissä nimimerkki Keijo Kaarisade. On kuvaavaa, että lukuisat poliitikot olivat ilmaisseet pitävänsä Keijon twiittauksista. Tämä tilanne kesti siihen asti, kun kaikille selvisi, ettei Keijo olekaan oikea poliittinen poliisi. Mutta Jari Taponen on.

Asiaan liittyen on mainio Keijo Kaarisateen blogissaan 22.2.2020 julkaisema blogimerkintä Miksi poliisin annetaan vieläkin provosoida poliittisia keskusteluja sosiaalisessa mediassa?.

Osa poliitikoista on kenties siitä syystä puuttumatta Taposen politiikanteon ja poliisin työn sekoittamiseen keskenään, että he itse kannattavat samoja ennakkoluuloja kuin Taponen. On tosin ihmisolennolle täysin luontevaa olettaa, että omat poliittiset mielipiteet ovat terveen järjen mukaisia mielipiteitä, joita kaikki järkevät ihmiset kannattavat.

Jos taas mies julkaisisi poliittisia mielipiteitä, jollaisia demokratiaa kannattavat maahanmuuttokriittiset tahot voisivat julkaista, niin jo nämä ihmiset pillastuisivat. Mutta koska heillä on itsellään samat mielipiteet kuin ylikomisario Taposella, niin he eivät koe mitään tarvetta ruveta estelemään poliisin viran väärinkäyttöä poliittisiin tarkoituksiin.

On ilmeistä, että Suomen virkakoneistossa on runsaasti sellaisia vaikutusvaltaisia ihmisiä, joille sopii politiikanteon ja poliisin työn sekoittaminen keskenään, kunhan siinä on kyse Oikeiden Mielipiteitten, ei väärien mielipiteiden, julkituomisesta.

Taiteilija Ai Weiwei, aktivisti ja toisinajattelija, on sormieläin

Taiteilija Ai Weiwei julkaisee sosiaalisessa mediassa tarkoitushakuisen loukkaavan, harhaanjohtavan tai muuten vain hämmennystä herättävän viestin.

Kannattajat hurraavat, kun joku "uskaltaa sanoa", vaikka sisältö olisi pikemminkin tunteenpurkaus kuin jäsentynyt kannanotto.

Julkaisun tehnyt puolustaa viestiään ylevin termein, esimerkiksi sananvapaudella.

Taiteilija Ai on yhtä ylevä kansalainen kuin pahamaineinen Jussi Halla-aho. Ai myös muistuttaa ai-aita eli sormieläintä ulkoiselta habitukseltaan. Ilmankos hän osoittelee sormella. Toinen ylevä kansalainen on Halla-aho eli tohtori Viha, todellinen Pimeyden ruhtinas ja kyykäärmeitten sikiö, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä "Mestari". Ja joka on taatusti tupakoinut työhuoneessaan eduskunnassa joskus.

Puolustakaamme illmanilaista linjausta – mitä ääneen ei lausuta. Eli esim. yksin jos suihkussa tulee ääneen höpistyä tuhmuuksia ja valvontajärjestelmä sen mikrofonillaan kuulee, niin rangaistusta vaan. Sen jupinan olisi voinut kuulla joku muukin, vahingossa kylpyhuoneen oven avaava. Mutta jos ei ääneen lausu, se sallittakoon, kunnes saadaan kehitetyksi ajatuksenlukuteknologia, ja väärät ajatukset voidaan poimia jo sanomatta. Silloin rangaistavuus vääristä ajatuksista tulee laajentaa jo ääneen sanomattomaankin.

PS. Mika Illman (s. 1968) on suomalainen juristi, joka on toiminut valtionsyyttäjänäkin. Hän on erikoistunut sananvapauslainsäädäntöön. Vuonna 2008 Illman oli sijoittunut toiseksi sähköisiin oikeuksiin keskittyneen ihmisoikeusjärjestö Electronic Frontier Finlandin | Vuoden Isoveli -äänestyksessä. Raati katsoi Illmanin toimien pyrkineen rajoittamaan sananvapautta verkossa "sinnikkäästi, demokratian periaatteista, syyttäjän toimenkuvasta ja teknisistä realiteeteista välittämättä".

Feminismille altistuminen ongelma?

Jotkut voivat sanoa, että he tarvitsevat yliopistolla turvallisia tiloja, joissa he voivat olla joutumatta kosketuksiin feminismin kanssa ja myöskin olla kuulematta mitään siitä.

Mutta minä sanon teille: Yliopistojen tehtävä on paitsi tehdä tutkimusta, niin myöskin kasvattaa kriittistä ajattelua. Minkäänlaiset "turvalliset tilat" ovat ristiriidassa tämän kanssa. Jos haluat korviesi kuulevan vain omien ennakkoluulojesi mukaista tietoa, älä mene yliopistoon opiskelemaan.

Uskovaisten turmelus

Kävin kuluvan Herran vuoden 2021 kuntavaaleissa ennakkoäänestämässä. Äänestin erästä sellaista ehdokasta, joka uskonnonvapausasioissa menee uskonnonvapaus edellä.

Ja muuten, Ranskassa 16-vuotias teinityttö oli saanut osakseen tappouhkauksia hänen arvosteltuaan islamia. Ja nyt pari vuotta myöhemmin syylliset saavat vihdoin maksaa teostaan. Syvemmin asiaa on käsitelty Professorin ajatuksia -blogissa.

Pyhien kirjoitusten, pyhien arvojen ja pyhien hahmojen arvostelu on laillista ja hyväksyttyä avoimessa yhteiskunnassa, jollainen Ranska ilmeisesti on.

Olen sitä mieltä, että jos joku ei hyväksy kannattamansa oppijärjestelmän tai yhteisön pyhien kirjoitusten, pyhien arvojen ja pyhien hahmojen arvostelua, hänen vakaumuksensa on heikko. Siksi hänen täytyy mielestään pakottaa muut uskomaan, tai ainakin vastentahtoisesti kunnioittamaan – väkivallan tai sen uhkan avulla – vakaumustaan.

Ei yksikään vakaumus tai aatteellinen yhteisö ansaitse sitä, että se on arvostelun yläpuolella.

Tuollaiset ihmiset ovat ihmisperseitä. Ihmisperseitä kaikkialla.

Uskonto on kaikkein helpoin ja viettelevin tapa perustella hyvällä tarkoituksella pahan tekemistä.

Islam alun alkaen on perustunut vihaan, väkivaltaan ja suvaitsemattomuuteen, joten ei ehkä tarvitse ihmetellä sitä, miksi islamilaisen yhteisön piiristä nousee tuollaisia ihmisiä. Jos on islamilainen herätysliike, joka haluaa "palata puhtaaseen islamiin", niin todennäköisesti se kannattaa juuri tuollaisia arvoja. Jännä, mutta pieni poikkeus on ahmadilaisuus, islamilainen tai islamilaisperäinen islamilaisissa maissa vain vaivoin suvaittu uskonnollinen yhteisö, jonka mukaan islamin 600-luvulla Arabian niemimaalla perustanut profeetta Muhammad ei ollut tarkoittanut väkivallantekojaan yleiseksi uskonnolliseksi säännöksi. Tosin sanoen ahmadilaiset opettavat, että heidän liikkeeseensä kuulumattomat muslimit eli 99 prosenttia muslimeista on ymmärtänyt perin juurin väärin profeettansa opetukset ja esimerkin. Tosin amhadilaisuuskaan ei sitten ilmeisesti tuomitse profeetan väkivallantekoja.

Toki islamin piirissä, kun kyseessä on varsin suuri uskontokunta, on nykyään myös paljon sellaisia ihmisiä, joita ei kauheasti innosta palaaminen "alkuperäiseen islamiin". Islamin nykyistä suhteellista rauhanomaisuutta toki selittää omalta osaltaan sekin, että länsimaalaisperäinen kulttuuripiiri on nykyään sotilaallisesti varsin voimakas. Miksi lyödä päätään kallioon, jos voi odottaa parempia aikoja sotilaalliselle laajenemiselle?

Buddhalaisuutta tai sen historiaa en kovin hyvin tunne, mutta vaikka se on ollut lähetysuskonto, niin se ei ole käsittääkseni harjoittanut juurikaan miekkalähetystä, vaikka buddhalaisia valtiontemppeleitä on ollut, ja valtio on buddhalaisissa maissa voinut avokätisesti tukea buddhalaista uskontoa.

Ennen väkivaltaisen islamin syntyä koko Keski-Aasia oli muuten ollut buddhalainen.

Juutalaisuudessa on se hyvä puoli, että vaikka juutalaisen Raamatun perusteella voisi väittää, että juutalaisen uskonnon puolesta on harjoitettu aikoinaan runsaasti väkivaltaa, niin miekkalähetystä uskonto on harjoittanut kovin vähän. Tämä selittyy varsin suurelta osalta sillä, että juutalaisuus ei ole lähetysuskonto. Itse asiassa juutalaisuuteen kääntyminen on tehty tahallaan vaikeaksi.

Juutalaisuus on myös etninen ryhmä, jonka ytimessä on juutalainen uskonto. Tätä nykyä vain vähemmistö aikuisista juutalaisista lienee uskovaista väkeä. Juutalaisen Raamatun kunnioittaminen silti lienee ryhmän keskuudessa yleistä. Eihän ilman sitä olisi koko juutalaisuutta etnisenä ryhmänä.

Minulle tutuin uskonnoista on kristinusko. Olen tavannut sanoa, että kristinuskosta on moneksi. Tarkoitan tällä sitä, että kristinuskon Raamattu sisältää ainekset tulkinnoille sekä uskonnollisen suvaitsevaisuuden että suvaitsemattomuuden puolesta. Olen tavannut myös sanoa, että kristinuskon Jumala ei suojele uskovaisiaan tyhmyydeltä. Kristillisen kirkon tyhmyys on mielestäni ollut historiallinen tragedia. Asiaa olisi voinut auttaa, jos sillä olisi ollut jokin tolkullinen Raamatun tulkintateos. Juutalaisilla on Talmudinsa. Kristityillä ei ole mitään sen kaltaista. Kristillisen kirkon tyhmyydestä pääset lukemaan hieman lisää tästä blogimerkinnästäni.

1900-luvun oli ollut määrä olla sivistyksen ja järjen valon vuosisata. Sen sijaan siihen kuuluivat ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä marxismileninismi ja natsismi, kaksi ihmisyyden vastaista paljon vaikuttanutta maallista ideologiaa. Ei ole ihmisenä oleminen välttämättä helppoa uskonnottomallekaan.