blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Runoni nro 13: Getsemania ympäristöongelmana

Getsemaanikko
vai Jeesus
Hän ei riitele eikä huuda
Hänen ääntänsä ei kuulla
kaduilla
Getsemane 

Tämä on kolmastoista elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

I PS. Jeesuksesta löydät lisää tietoa mm. nettisivujeni sivulta Jeesuksen elämä ja raikkaudet.

II PS. 25.8.2019 julkaistuu Runoblogissani Osa runoistani runo. Sen jälkeen siellä julkaistuu aina välillä lisää niitä. Tarkoitukseni on, että myös tässä blogissani ainakin välillä julkaisisin edelleen runojani. 

III PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

IKL – liberalismi

Tein joku vuosi sitten mielestäni jotain kaamean hauskaa, kun arvostelin nettisivuillani Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) puolueohjelman vuodelta 1932.

Olen nimittänyt itseäni mm. kansallisliberaaliksi. Olen sitä mieltä, että toinen toimiva tapa määritellä lyhyesti oma poliittinen maailmankatsomukseni on yhdistää IKL:n aatteeseen liberalismi.

Olen toisin sanoen varsin liberaali "vaskisti".

IKL määritellään nykyisin äärioikeistolaiseksi poppooksi. Koska nykyään termiä äärioikeistolainen käytetään surutta leimakirveenä, jolla nuijia toisinajattelevia, niin tuon nimityksen voisi muuten jättää tässäkin tapauksessa omaan arvoonsa. Mutta on huomattava, että nimitystä käyttivät 1930- ja 1940-luvuilla Suomessa myös monet demokratian kannattajat, kuten esim. useat Sosialidemokraattien jäsenet. Kommunistien mielipiteestä taas en niin paljoa piittaisi. Kommunistit pitivät ennen vuotta 1935 sosialidemokraatteja "fasismin kaksosena".

Itse sanoisin, että vaikka muuten IKL muistutti esim. Italian fasistipuoluetta, niin puolue kuitenkin piti melkein loppuun saakka kiinni demokraattisista pelisäännöistä (poikkeuksena oli se, että puolueen nuoriso-osaston jotkut jäsenet olivat jossain vaiheessa mukana puuhaamassa vallankumousta Virossa). Samaa ei voinut sanoa sen edeltäjästä Lapuan liikkeestä.

Mielestäni IKL ei ollut kovin perusteellisesti taantumuksellinen järjestö, jos sitä vertaa Lapuan liikkeeseen, joka oli paitsi kommunismin vastainen (kaikki järkevät ihmiset ovat kommunismin vastaisia), niin myös melko lujasti työläisten vastainen. Ja Lapuan liike sitä paitsi ryhtyi aseelliseen kapinaan laillista hallitusvaltaa vastaan. Samoin oli tehnyt Sosialidemokraattinen puolue vuoden 1918 alussa. Sen kapinan tukahduttamisen muistot lienevät saaneet monen Lapuan liikkeen kannattajan kapinahengen kuihtumaan. Lapuan liikkeen kapinan kukistaminen ei vaatinut siten täysimittaista sotaa.

Mutta jos siis yhdistän IKL:n aatteen liberalismiin, niin se voisi tapahtua tällä tavalla:

Liberalismin vapausoikeuksien kannattaminen säilytetään. Mutta ei liberalismin harjoittamaa ihmisyhteisön pirstomista pelkiksi erillisiksi yksilöiksi. Yksilön lisäksi on olemassa perhe yhteiskunnan perusyksikkönä. Lisäksi on olemassa sellaisia asioita kuin kansa ja kansakunta (liberalismi toisaalta kannattaa periaatetta kansojen itsemääräämisoikeudesta).

Voitaisiin ottaa käyttöön alun perin snellmanilainen ajatus valtiosta järjen instrumenttina.

Ja omassa katsannossani valtion tehtävä on ajaa jäsentensä eli kansakunnan jäsenten etuja.

Valtiota ei kuitenkaan ole syytä palvoa. Valtio on olemassa ihmistä varten eikä ihminen valtiota varten.

IKL:stä poiketen myös ottaisin käyttöön erityisen radikaalin uskontokriittisyyden ja tiedemyönteisyyden. Mielestäni julkisten virkojen haltijoiden ja poliitikkojen tulisi hyväksyä luonnontieteen tarjoama näkemys lajien ja ihmisen aivojen ja mielen alkuperästä. Näin pitkälle ei tosin liberalismikaan ole koskaan mennyt. Kelpoisuusehtoihin tulisi kuulua myös sananvapauden kannattaminen.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Yhdistystutustumisuneni

Olen erään kolmannen sektorin yhdistyksen wanha aktiivi. Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin yhdistykseni väen kanssa mennyt tutustumaan kautta tervehdyskäynnille erääseen lafkaan. Meille esiteltiin paikkoja ja toimintaa. Enimmäkseen unessa oli ihan mukavaa.

Unessa esiintyi mm. yhdistykseeni kymmenen viikon ajaksi opiskelijaharjoittelijaksi tullut Jonne.

Uneni oli melko pitkä. Sen lopussa oli sitten aika lähteä ko. paikasta. Näin ulko-oven, ja kysyin paikalla olevilta ihmisiltä, että tästäkö pääsee ulos. Minulle kerrottiin, että kannattaa mennä seitsemänteen kerrokseen. Ihmettelin tätä hieman, mutta en ruvennut kyseenalaistamaan kerrottua. Kylläpä paikassa oli korkeuseroja.

Lähellä oli joukko hissejä. Yhdelläkään niistä ei päässyt kaikkiin kerroksiin. Hissien edessä päivysti todella pitkiä hissipoikia. Tavallisella ihmisellä ei ollut toivoakaan ulottua painamaan hissin kutsunappia. Kerroin olevani menossa seitsemänteen kerrokseen, ja hissipoika kutsui hissin puolestani.

Astuin seitsemännessä kerroksessa hissistä ulos. Ja, oi, katso: Kerros oli käytöstä poistettua toimistotilaa. Rupesin käymään sitä läpi. En muista, löysinkö lopulta ulospääsyä.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Runoni nro 12: Mitä muuta ilmastonmuutos aiheuttaa

Ilmastonmuutos
se räjäyttää pään
Siispä tuokaa mulle
pangalaktista kurlauspommia
ja ao. hyväntekeväisyysjärjestön
puhelinnumero 

Tämä on kahdestoista elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

Korvasin runossa eräässä viisiosaisessa kirjatrilogiassa mainitun Janxin ponun pangalaktisella kurlauspommilla, koska se tuntui sopivalta. 

PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Opintolainat tulisi saada vähentää verotuksessa

Vihreiden Grand Old Manin (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaaran blogissaan 14.5.2019 julkaisemansa merkinnän Kallis asuminen on kaupungin menestyksen vääjäämätön seuraus lukijakommenteissa oli nimimerkki Porkkala lausunut seuraavaa:
Suomessa maahanmuutto dominoi keskustelua, joten maastamuutosta ei juurikaan puhuta. Korkeasti koulutetut nuoret muuttavat Suomesta kiihtyvällä tahdilla muihin maihin. Ovat saaneet lähes ilmaisen tutkinnon kotimaassa, mutta huomaavat nopeasti, että korkeasti koulutetut saavat monessa maassa Suomea parempaa palkkaa. Kun samaan aikaan noissa maissa palkkojen verotuskin on matalampi ja elinkustannukset Suomea alemmat, niin lähtöpäätös on lähes no brainer. Todellinen ostovoima melkein tuplaantuu maata vaihtamalla, ja saattaa ilmastokin vaihtua miellyttävämmäksi…
Itse esittäisin ainakin osittaiseksi ratkaisuksi ongelmaan sitä julkisuudessa esillä ollutta ehdotusta, että opintolainat tulisi saada Suomessa vähentää verotuksessa opiskelujen päättymisen jälkeen esim. kymmenen vuoden sisällä. Jos kansalainen tai ulkomaalaisperäinen opiskelija muuttaisi opintojensa päätyttyä tekemään tiliä ulkomaille, niin hän ei voisi vähentää opintolainojaan verotuksessa. Näin Suomi voittaisi.

Voitaisiin tarvittaessa ottaa käyttöön julkisissa opistoissa myös yleiset pienet lukukausimaksut, jotka nekin saisi vähentää sitten verotuksessa.

maanantai 17. kesäkuuta 2019

"Villit viikingit veivät vihollisten naiset"

Historianetin artikkelissa kerrotaan, "miksi viikingit veivät vihollistensa naisia".

Sinänsä outo kysymyksenasettelu, koska viikingit yleensä itse tekivät itsestään muiden vihollisia hyökkäämällä toisten maiden ja alueiden siviilien kimppuun.

Toiseksi on myöskin selvää, että "viikinkien vihollisten naiset" eivät suinkaan olleet heidän vihollistensa naisia, vaan naiset omistivat itsensä ja oman ruumiinsa.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Runoni nro 11, tanka: Pedobear

Jumala tappaa
Pedobear tää iloinen:
minäkin tapan
Varusteleka, ahjo,
välineit' myynnissä siel' 

Tämä on yhdestoista elämäni aikana kirjoittamani runo, tyypiltään tanka, ja kirjoitin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

Runo liittyy siihen, että nykyään elämä on niin kovin vaikeata. Kun jopa on olemassa sellaiset asiat kuin piilomerkitykset. Periaatteessa kenen tahansa tekstistä pystyy nimittäin piilomerkityksiä katsastamalla löytämään ihan mitä tahansa hirveätä, esim. rasismin kannattamista. Siksi kirjoitin tällaisen tankan, jossa on mahdollisimman vähän piilomerkityksiä.

Ja runossani mainitsemani Pedobear taas oon karhun muotoinen internetmeemi, josta voi lukea lisää Wikipedia-artikkelista.

Siihen liittyen, jos ketään kiinnostaa, niin ilmoitan, että vastustan pedofiliaa. Nykyinen laki lapsipornon estotoimista on tunnettu siitä, että se edesauttaa lapsipornon nauttimista ilman poliisin puuttumista asiaan. 

PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Hallituksen korporativismi ääriajattelua?

Kuulemma Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen pitää työmarkkina- ja talouspolitiikan kolmikantaista valmistelua vaarallisena demokratian kannalta. Hän lausuu:
Suomi liikkuu jännällä tavalla eri suuntaan kuin Skandinavia. Muualla parlamentarismi vahvistuu, mutta Suomi menee äärikorporatiiviseen suuntaan – työmarkkina- ja talouspolitiikka on ulkoistettu kabinettien varjohallitukselle, jolla ei ole kansan mandaattia
Toki tuohan korporativismi mieleen Italian fasistien politiikan. Ja Lapuan liikkeen seuraajaksi perustetun Isänmaallisen kansanliikkeen aatteen (joka oli kuitenkin edellisistä poiketen demokratiamyönteinen liike). IKL lakkautettiin 1940-luvulla.

Sosialismistakin voidaan sanoa, että se on pahaa, koska Pol Pot, Pohjois-Korean hallinto ja Adolf Hitler ovat kannattaneet sitä.

Eläintensuojelustakin voidaan sanoa, että koska Hitler kannatti maailmanhistorian edistyksellisintä eläintensuojelulainsäädäntöä ja oli sitä paitsi kasvissyöjä ja tupakoimatonkin, niin siksi se ja kaikkinainen vihreys sekä tupakoimattomuus on väärin.

Mutta jos tällaisten yhteyksien vuoksi tuomitsee toisen, niin mielestäni sellaisen tekevä syyllistyy argumentointivirheeseen nimeltä syyllistäminen assosiaatiolla.

Jos palaamme vielä itse Vartiaisen väitteeseen, niin itse sanoisin, että tyytyminen pelkkään edustukselliseen demokratiaan lisäämättä sitä täydentämään suoraa demokratiaa, on vaarallista demokratian kannalta. Edustuksellinen demokratia ei itsessään sisällä kovin täydellistä kansan mandaattia. Valituksi tultuaan kukin kansanedustaja irtoaa äänestäjiensä tahdosta.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kannattaa itse tarkkailla ihmisiä eikä olla niin paranoidinen

Minulle tuli tässä yhtenä päivänä mieleen entisen tuttuni Vitus Pullon lausahdus "Te ihmiset"!

Salamannopeasti omaksuin samassa sen tiedon, että kannattaa tehdä kuin Pullo ja tarkkailla itse ihmisiä, sen sijaan että pelkäisi näiden tarkkailevan itseään.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Runoni nro 10, haiku: Iloinen lautturi

Volgan lautturi
ylpeästi kiskoo vain
kasakka katsoo

Tämä on kymmenes elämäni aikana kirjoittamani runo, tyypiltään haiku, ja kirjoitin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

Runo liittyy siihen, että olen erittäin hyvä olemaan hidastamatta vauhtiani ollessani lenkillä taikka kävelemässä paikasta A paikkaan B. Kuljen kuin kuuma veitsi voihin. Varmaankin monet lukijoistani muistavat Ilja Repinin kuulun taulun Volgan lautturit. Siihen liittyen eräs tuttuni oli aikoinaan sanonut, että minuun voitaisiin kiinnittää valjaat, ja minä sitten vetäisin muita ihmisiä perässäni. Voin täten sanoa, että ammattitaitovalikoimaani kuuluu myös Volgan lautturina toimiminen.

I PS. Eräs hyvä kaverini on ilmaissut minulle, että häntä ärsyttää usein – ja näiden runojeni yhteydessä aina – käyttämäni ilmaisu "Herran vuonna". Yhden suhteellisen paljon arvostamani ihmisen mielipide painaa minulle sen verran, että se on jo yksinään hyvä tilasto. Joten syyskuusta alkaen tulen käyttämään sitä hiukan harvemmin. Ainakin näissä runomerkinnöissäni.

II PS. Yksi motiiveistani tämän ilmaisun käyttämiseen on tosiaankin ollut se, että se voi ärsyttää ihmisiä. Käytän sitä, vaikka en ole uskovainen. Toisaalta todettakoon kuitenkin se, että "Herran vuonna" on kirjaimellinen käännös klassisesta latinankielisesta ilmaistusta "Anno Domini", joka liittyy siis kristilliseen ajanlaskuun, ja merkitsee "Kristuksen syntymän jälkeen". Jos käyttää ilmaisuja Anno Domini, eKr. tai jKr., niin oikeasti kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista. Joitakin kuitenkin vain ärsyttää Kristuksen kunnianimen ilmaiseminen näinkin viattomassa tarkoituksessa. Yhtä hyvin voisi ärsyyntyä sellaisesta, että joku mainitsee V. I. Leninin syntyneen vuonna 1870. 

III PS. 27.8.2019 lisäsin nimen runolle.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Toivon, ettei "uudistunutta" sananvapauslainsäädäntöä käytetä myöhemmin koston välineenä

Liberaali Tere Sammallahti oli vähän aikaa sitten blogissaan käsitellyt Ilta-sanomat -lehden pääkirjoituksessa esitettyä ajatusta anonymiteetin viemisestä ihmisiltä internetissä ns. jotenkin muulla lailla kuin vastaava tehtäisiin diktatuureissa.

Sammallahti puolustaa blogitekstissään sananvapautta yleisemminkin. Hän ihmettelee, miksi juuri sananvapaudesta leipänsä saava journalisti esittää merkittäviä rajoituksia sananvapauteen. Hän lausuu myös:
Jokaisen tällaista kyttäysjärjestelmää fiilistelevän aktivistin pitää tajuta, että järjestelmä siirtyy aina seuraavan vallanpitäjän käsiin. Nykyinen vallanpitäjä saattaa olla sinulle suopea ja käyttää järjestelmää etujesi ajamiseen. Jos vallankahvaan seuraavaksi tarttuvat tahot haluavat lopettaa sinun sananvapautesi, niin huomaat pian antaneesi heille työkalut hopealautasella.
Mies lopettaa kirjoituksensa komeasti:
Sananvapaus on itseisarvo. Sananvapaus joko on tai sitten sitä ei ole. Minä elän mieluummin maailmassa, jossa sananvapaus on kaikilla, myös kanssani eri mieltä olevilla.
Tämä on muuten tärkeä näkökohta, että sananvapautta sortavaa lainsäädäntöä voi käyttää kuka tahansa sellainen taho, joka on päässyt valtaan. Itse toivon, että jos ja kun valta vaihtuu joskus pois kansallisen edun kieltäjiltä, niin uudet vallanpitäjät eivät tule käyttämään kyseistä lainsäädäntöä entisiä vallanpitäjiä vastaan. Näin toivon, vaikka uudet vallanpitäjiät olisivat "omaa puoltani" eli kansallisliberaaleja.

Myös ne, jotka ovat eri mieltä kanssani, ansaitsevat sananvapauden.

Koston ei pidä olla politiikan periaate. Oikeus on eri asia.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Uneni uhasta joutua torpedoputkeen

Tämä jokin aika sitten näkemäni uni oli suurin piirtein yhtä karmea kuin tyypilliset avaruusuneni:

Olin vedenalaisessa jossain, joka oli joko sukellusvene tai jonkinlainen vedenalainen laitos. Ainoa tapa päästä sieltä pois oli tulla ammutuksi ulos torpedoputken kautta. Minua asia pelotti suuresti. Pelkäsin paitsi veteen joutumista, niin myös ja ennen kaikkea sitä, että ollessani veden täyttämässä putkessa laukaisumekanismi ei toimisikaan tai minut unohdettaisiin sinne.

Mutta siinä oli sitten jotain, minkä vuoksi en joutunutkaan torpedoputkeen. Onneksi.

Toivottavasti unelle ei tule jatkoa.

Uneni johtuu varmaankin ainakin osaltaan siitä, että olin lukenut wanhaa tositapahtumiin perustuvaa romaania taistelulaiva Bismarckista. Kirja on Bertholdin Uskollinen kuolemaan saakka. Yksi kaverini oli lainannut minulle sen.