maanantai 30. joulukuuta 2013
Spartacus surun murtamana -uni
Paha sai yhden kerran palkkansa: Crassus ja Spartacus
Tarina: Rooman senaatti ja kansa; Spartacus
Gladiaattorit merkkinä elämän rumuudesta
Ja itse uni siis oli seuraavanlainen:
Oli suuri monessa kerroksessa oleva luolasto, jossa asui paljon ihmisiä. Siellä asuivat myös eräät Capuan gladiaattorikoulusta karanneen Spartacuksen (100-71 eKr.) läheiset. Spartacus oli tässä vaiheessa jo voimakkaan orjista ja muista raskautetuista koostuneen monikansallisen armeijan komentaja. Unessa minun ja Spartacuksen piti mennä pelastamaan luolastosta nämä hänen läheisensä, sillä tiesimme roomalaisten sotilaiden olevan matkalle paikalle. Nämä saattoivat saapua minä hetkenä hyvänsä.
Saavuin Spartacuksen kanssa hänen läheistensä luolaan. Kävi ilmi, että roomalaiset olivat jo käyneet paikan päällä, sillä löysimme luolasta kolme muumioitua ruumista. Spartacus meni tietenkin aivan hajalle. Minä yritin saada hänet lähtemään kanssani pois aivan heti paikalla, sillä minulle oli selvää, että roomalaiset tulisivat käymään täällä uudemmankin kerran, kun kerran edellisellä kerralla eivät olleet saaneet orja-armeijan johtajaa kiinni. Spartacus ei kuitenkaan suostunut lähtemään, vaan kävi agressiiviseksi.
Pelkäsin saavani Spartacuksen miekasta, joten koska miestä ei voinut saada lähtemään, minä päätin pelastaa ainakin itseni. Sain edettyä metsikköön asti enkä ollut nähnyt vielä vilaustakaan roomalaisista. Hölkkäsin kapeaa tietä pitkin kohti Spartacuksen armeijan leiriä. Päästyäni jo lähelle sitä vastaani tuli tuttu soturi, jolle kerroin mitä oli tapahtunut. Jatkoin sitten matkaa ja pian saavuin Spartacuksen armeijan leiriin. Kerroin vastaavalle naispuoliselle päällikölle, että olemme voineet menettää Spartacuksen.
...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.
Kannattaako ministeri Ville Niinistö (vihr.) Venäjän sananvapauslainsäädäntöä?
"Minä olen tullut politiikkaan kantamaan tätä vastuuta ja saan siihen voimaa siitä, että näen ympäröivässä yhteiskunnassa ihmisiä omalla vilpittömällä ja sydämellisellä toiminnallaan nousemassa välinpitämättömyyden yläpuolelle. Sinä, Sini, olet sen osaltasi tehnyt. Kiitos siitä", Niinistö sanoi.
Sini Saarela palasi Venäjältä Suomeen perjantai-iltana. Saarela ja 29 muuta aktivistia pidätettiin syyskuussa, kun he olivat tietoisesti Venäjän lakia rikkoen yrittäneet tunkeutua venäläiselle öljynporauslautalle.
Ministeri Niinistö kiittelee, että Saarelan tapauksen vuoksi Suomessa on keskusteltu paljon arktiseen öljynporaukseen liittyvistä riskeistä.
Näin hän oli suitsutellut Sini Saarelaa. Minusta olisi hienoa, jos Ville Niinistö (vihr.) myös puolustaisi suomalaisia sananvapauden marttyyrejä, kuten Jussi Halla-aho, James Hirvisaari ja Helena Eronen. Sanoisin, että jos hän ei sellaista tee, niin hän varmaankin kannattaa suomalaisen sananvapauslainsäädännön saattamista samalle tasalle Venäjän sananvapauslainsäädännön kanssa.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Puolialaston naisasianainen keskeytti joulumessun Kölnin tuomiokirkossa
Saksan roomalaiskatolisia järkyttänyt protesti alkoi juuri, kun iäkäs kardinaali Joachim Meisner oli aloittamassa saarnaansa. Yleisön keskeltä ryntäsi kirkon eteen ylävartalonsa riisunut hutsu.
Naikkonen kiipesi seisomaan alttarin päälle. Hän oli kirjoittanut vartaloonsa tekstin "I AM GOD" (OLEN JUMALA) ja hän huusi samaa iskulausetta alttarilta.
Mielenosoitus kesti vain muutamia sekunteja, sillä naikkonen raahattiin ulos kirkosta. Hän kertoi myöhemmin jonkun lyöneen häntä kasvoihin. Poliisi nostaa häntä vastaan syytteen uskonnonharjoittamisen häiritsemisestä ja kotirauhan rikkomisesta.
Naikkonen kertoi myöhemmin halunneensa esittää vastalauseensa kirkon toiminnalle, joka hänen mielestään on kohdellut ihmisiä epätasa-arvoisesti 2000 vuoden ajan.
Seuraavaksi jäämmekin odottamaan, milloin naikkonen menee tekemään saman performanssin moskeijaan. Muslimien uskonnollinen yhdyskuntahan on kohdellut olemassaolonsa ajan ihmisiä vielä epätasa-arvoisemmin kuin roomalaiskatolinen kirkko. Voitaisiin tässä yhteydessä mainita samaan joukkoon kuuluvana vielä hindulaisuuskin.
"Kirkko haluaa sanella, mikä on oikein ja mikä väärin", hän perusteli. Jos tämä naikkonen haluaa ihmisten uskovan, että esim. raiskaaminen on väärin, niin silloin toki hänkin "haluaa sanella, mikä on oikein ja mikä väärin". Voin toki olla väärässäkin, ja naikkonen voi olla todellisuudessa nihilisti ja postmodernisti, mutta miksi hän siinä tapauksessa menisi osoittamaan mieltään kirkon alttarille jumalanpalveluksen aikana.
Lisäksi protesti kohdistui kardinaali Meisneriin, joka on johtanut arkkihiippakuntaa 25 vuoden ajan. Naikkosen mielestä tämän suhtautuminen on ollut "seksististä ja patriarkaalista".
Täytyy myöntää, että viime ajat minunkin suhtautumiseni on ollut yhtä lailla seksististä ja patriarkaalista. Muutamat tuttavani voivat tämän halutessaan todistaa. Mutta mitäs pahaa sellaisessa on? Itse kannatan silti ihmisiin suhtautumista näiden sukupuolesta, etnisyydestä, rotupiirteistä, luokka-asemasta ja mielipiteistä riippumatta täyden ihmisarvon ja täysien ihmisoikeuksien pohjalta.
Jos tällainen naikkonen tulisi esim. bloggaamiseni takia jotain päivänä puolialastomana kämpilleni huutelemaan törkeyksiä, niin minä kyllä puristelisin hänen tissejään ja taputtaisin hänen takamustaan ennen kuin heittäisin hänet ulos. Perustelisin käyttäytymistäni sillä, että kuka käski tulla tänne hillumaan kun ei ole kutsuttu.
Tämän nartun kohteleminen mainitsemassani kuvitteellisessa tilanteessa tuolla tavalla ei olisi ristiriidassa minun ihmisoikeusmyönteisyyteni kanssa.
Ja sitä paitsi naikkonen ei vastoin esittämäänsä väitettä ole sen enempää joku jumalista kuin suurinkaan Jumala, maailmankaikkeuden Luoja. Ainakin veikkaisin näin. Voin olla väärässäkin.
Packalénin vuokra-asuntojen pisteytysehdotus
Pitkän poliisiuransa aikana Packalén on varmaankin saanut nähdä ja kokea yhtä sun toista, millä hän itselleen perustelee ehdotustaan. Silti minusta tuntuu, että hänen ehdottamansa lääke on pahempi kuin itse sairaus, sillä se edesauttaisi slummiutumista. Useimmat eduskuntapuolueista kun tukevat slummiutumiskehitystä, niin pitääkö sitten Perussuomalaisten kansanedustajankin mennä näiden kelkkaan?...
Myöskään puoluetovereiltaan (ps.) kansanedustaja Packalén ei näytä saavan tukea ehdotukselleen.
Perussuomalainen helsinkiläinen kansanedustaja ja euroehdokas Juha Väätäinen esim. sanoutuu irti puoluetoverinsa ulostulosta. Väätäinen kavahtaa Packalénin ajattelua, eikä hänen mielestään pidä rakentaa "ihmisluokiteltuja asuinalueita". Hän arvelee, että Packalénin ideassa on "ainakin himppu ylemmyyden tuntua".
"Olen itse itäisen Helsingin heppu. Kanssaihmisteni luokittelijaksi minusta ei ole; olen koko elämäni edustanut alempaa keskiluokkaa, joka ei syrjintään alistu", kirjoittaa Väätäinen.
"Lisää keskinäistä ymmärrystä, varsinkin vähempiosaisia lähimmäisiämme kohtaan! Hulluhan saa olla muttei tyhmä, arvon kansanedustaja Packalén! Tarvitseeko kaikkia ajatelmiaan ulos työntää", Väätäinen kysyy edustajatoveriltaan.
Jos kansanedustaja Packalén ulostuloineen tosiaankin edustaa jossain määrin "ylemmyyden tuntua", niin johtuukohan se mahdollisen muun ohella siitäkin, että hän edustaa jossain määrin myös bättre folkia?
..
PS 7.1.2014:
Kuitenkin jotkut suhtautuvat varovaisen myönteisesti Packalénin malliin:
Nimimerkki "Ruukinmatruunan" kanta ehdotukseen on jyrkkä ehkä. Oi, katso hänen blogimerkintänsä aiheeseen liittyen:
Vuokralle nollasta viiteen
Jukka Aakula tekee blogissaan joitakin parannusehdotuksia Packalénin malliin. Oi, katso blogimerkintä:
Packalenin ehdotus - alustavia ajatuksia
Valmennusalan yrittäjä haluaa "negatiiviset ihmiset" pois työyhteisöistä
"Pessimistille käy aina huonosti. Optimisti sopeutuu ja selviytyy", Rauhala toteaa Sunnuntaisuomalaisessa.
Ilona Rauhala ei ole pelkästään psykologi, vaan myös valmennusalan yrittäjä, joten hänen näkemyksensä tulee ymmärretyksi sitä taustaa vasten.
Itse ehdotan ratkaisuksi työntekijöiden negatiivisuuteen pervitiiniä. Oli kerrankin sodan aikaan eräs suomalainen lentäjä, joka oli talvisaikaan tippunut rintamalinjojen taakse. Hän selvisi hengissä rysäyksestä ja kaivoi sukset esiin. Sitten hän lähti sauvomaan länteen päin. Jonkin ajan päästä hän kuitenkin alkoi kuulla merkkejä siitä, että vihollisen partio ajoi häntä takaa. Häntä alkoi jo väsyttää. Niinpä hän otti annoksen pervitiiniä, ja jo hänen vauhtinsa lisääntyi ja hän sauvoi karkuun ahdistajiltaan ja pääsi hengissä koto-Suomeen saakka.
Työelämä on viimeisten parin vuosikymmenen aikana huonontunut reilusti. Sitä parantamalla saataisiin varmaankin negatiivisuutta vähennettyä. Ja toiseksi, niin sodassa kuin työpaikoilla saa ihminen kestettyä paljon enemmän, jos hän saa välillä purnata. Myöskin huumori on oiva keino parantaa jaksamista.
Lisähuomautuksena sanon kuitenkin vielä, että asiaa saattaa auttaisi lisäksi myös palkan sivukulujen reilu vähentäminen, jotta työnantajat saisivat paremmin keskityttyä työnantamiseen ja palkanmaksamiseen...
Roskapostittajat tulisi käristää
On myös olemassa nk. viittausroskapostia (engl. "reference spam") jossa on kyse siitä, että roskapostittaja yrittää saada "vastaanottajan" luulemaan, että joku oikea ihminen on käynyt hänen blogissaan tai sivustossaan. Blogipalveluihin kuuluu yleensä sellainen ominaisuus, että käyttäjä näkee halutessaan erinäisiä tilastoja blogissa käynneistä, ja näihin tilastoihin viittausroskapostittaja yrittää vaikuttaa. Staattisten nettisivustojenkin pitäjille on saatavilla erinäisiä tilastointipalveluita. Jos blogin- tai sivustonpitäjä menee halpaan, niin hän klikkaa sitten tilastoinnissa näkyvää linkkiä roskapostittajan tarjoamaan internetosoitteeseen saadakseen nähdä, että mistä ihmeestä tänne onkaan liikennettä.
Kuten "normaali" roskapostittaminen, niin myös viittausroskapostittaminen on yleensä pitkälle automatisoitu. Tässä minunkin blogissani "käy" kaiken maailman botteja eli tietokoneohjelmanpätkiä sotkemassa tilastointejani.
"Tavallisesta" roskapostista minä itse henkilökohtaisesti en nykyään paljonkaan kärsi. Viittausroskapostittaminen taas on asia erikseen. Se on todennäköinen syyllinen, jos minulta joskus katkeaa suoni päästä.
Haluaisin itse asiassa käristää roskapostittajat hiljaisella tulella. Itse olen jonkinlainen historian harrastaja, ja viittaisinkin tässä siihen, mitä germaanien kerrotaan tehneen Teutoburgin taistelun (9 jKr.) jälkeen ainakin joillekin antautuneille ja muutoin kiinnisaamilleen roomalaisille sotilaille. Minäkin kannattaisin roskapostittajien sullomista puiseen häkkiin ja hidasta käristämistä siinä.
Sanonkin latinaksi näille nykyajan roomalaisille: "Romani, ite domum!" Se kuuluu suomeksi: "Roomalaiset, menkää kotiin!" Täällä ei ole teille mitään hyvää odotettavissa.
Voitaisiinko minua syyttää tämän blogimerkintäni vuoksi kansanryhmää vastaan kiihottamisesta?
...
PS 22.6.2014: Nykyään tarkastan blogieni ja nettisivujeni tilastoinnit enimmäkseen erään kolmannen osapuolen tarjoaman palvelun kautta.
perjantai 27. joulukuuta 2013
Unelmani Nokiasta
Entinen Nokia on mennyt. Enää se ei valmista kännyköitä.
Minulla on kuitenkin unelma Nokian suhteen. Minusta Nokian kannattaisi kehittää maailman paras Linuxin levitysversio. Se voisi olla olla nimeltään Nokia Linux ja siitä olisi olemassa kaksi eri versiota: normaalitietokoneille ja suurempikokoisiin tabletteihin tarkoitettu Nokia Linux Desktop Edition ja kännyköihin ja tablettitietokoneisiin tarkoitettu Nokia Linux Mini.
Joskus uudenvuoden jälkeen tulen julkaisemaan blogissani Linuxia koskevan hauki-on-kala -tyyppisen merkinnän. Jos et vielä tiedä, mitä tarkoittaa "Linuxin levitysversio", niin siinä merkinnässä kerrotaan sekin.
...
PS 7.2.2014: Ja nyt sain vihdoin julkaistua tuon Linux-kirjoitukseni. Pääset lukemaan sitä klikkaamalla seuraavaa seuraavaa linkkiä: Mikä on Linux "hauki on kala" -menetelmällä.
torstai 26. joulukuuta 2013
Kerhon ylläpitoa ja muuta
Myöhempinä vuosina olen kotonani laittanut ruokaa tuskin koskaan. Arkisin olen syönyt lämpimän lounaan kerholla ja illemmalla ja viikonloppuisin olen syönyt kotonani milloin mitäkin.
Päätin muuten juuri, että jatkossa syön viikonloppuisin sämpylöitä vain joka toisena viikonloppuna.
Eilen alkuillasta valmistin joulunajan potentiaalisen nälänhädän vuoksi kuitenkin ruoaksi sikanautamakaronimössöä. Nimitän sitä barbaariruoaksi. Se on siitä hyvä ruoka, että se on erittäin helppo valmistaa. Pelkän itseni takia en mielelläni näe paljoa vaivaa ruoan valmistamisessa edes niinä harvoina kertoina vuoden aikana, kun ruokaa laitan. Jostain kumman syystä eilen ei barbaariruoka maistunut kovinkaan hyvin minulle.
Puoli kahdentoista jälkeen tänään riensin kerholle. Viime vuonna olimme pitäneet kerhon auki kolmena joulun päivänä putkeen, mutta koska silloin oli tullut paikalle järkevässä määrin väkeä ainoastaan tapaninpäivänä, niin minä ja ylläpitäjäkollegani olimme päättäneet pitää kerhon auki tällä kertaa ainoastaan tapaninpäivänä.
Kerholle tuli väkeä ja kaikki meni mukavasti. Radiosta kuului kaiken aikaa joulumusiikkia.
Kotiin tultuani nautin päivälliseksi luonnollisesti barbaariruokaa. Nyt se maistui oikein hyvältä. Tosin makaronia olin tainnut tulla laittaneeksi siihen liikaa.
Ja perjantaina onkin sitten taas normaali päivä, kerhollakin.
...Ihmisten heikentynyt kristinuskonlukutaito naurattaa välillä. Tiede-lehden keskustelupalstalla oli joku aloittanut uuden keskusteluketjun sanomalla, että evankeliumin syntykertomuksen paimenet eivät suinkaan olleet paimenia, vaan olivat oikeasti Parthian maageja. Hän oli vähän sekoittanut asioita. Oi, katso:
Itämaan tietäjät eivät olleetkaan paimenia vaan Parthian maageja
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Mitä jouluna tapahtui
Minulla ja isänpuoleisella suvullani ylipäätään on ollut tapana kokoontua jouluaattoisin yhteen mummilassa. Mummilani sijaitsee inhimillisen matkan päässä nykyisestä(kin) kodistani. Asuin ensimmäiset vuoteni itse asiassa mummilassa; siellä on ukin ja mummin lisäksi asunut aina myös joitakin heidän jälkeläisistään.
Molemmat vanhempani kuolivat vuoden 2007 alkupuolella. Ukki oli kuollut jo vuoden 2005 alkupuolella. Silti olimme jatkaneet mummilassa kokoontumisia jouluaattoisin. Mummi on tosin joutunut jokin aika sitten pysyvämmin asustamaan hoitokodissa.
Vuosi sitten mummilla oli ollut jotain vaivaa, joten silloin en minä eivätkä veljeni käyneet mummilassa. Tänä jouluna veljilläni oli molemmilla hyvät syyt olla muualla. Minä menin edustamaan meitä.
Ihmettelen, miten Jean-Jacques Rousseau tiesi kaiken! Jos hän eläisi, niin hän varmaankin osaisi vastata kysymykseeni siitä, että miksi tapaninpäivä on sijoitettu joulun yhteyteen. Tapaninpäivää kun vietetään ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen muistoksi eikä sillä ole mitään tekemistä joulun kanssa. Apostolien teoissa kerrotaan seuraavalla tavalla Stefanoksen vähemmän lainmukaisesta teloituksesta:
Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!"
Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.
Stefanoksen pitämä puhe on liian pitkä liitettäväksi tähän.
Tekstissä mainitusta Saulista tuli kristittyjen vainoaja. Myöhemmin hänelle tapahtui sellaista, minkä johdosta hän koki kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen. Tämän jälkeen hänestä tuli alkukirkon suurin lähetyssaarnaaja (jotkut nimittävät alkukirkoksi Konstantinusta edeltänyttä kirkkoa, mutta minä vain kirkkoa ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana, jolloin Jeesuksen opetuslasten sisäpiiri eli). Muutoksensa takia Saul otti käyttöön roomalaisen nimensä Paulus. Hän oli nimittäin syntymästään saakka Rooman kansalainen. Häntä nimitetään suomeksi Paavaliksi. Saul-Pauluksellekin kävi myöhemmällä iällä sitten kehvelisti, sillä perimätieto kertoo, että keisari Nero, johon hän oli vedonnut ylimpänä oikeusasteena vangitsemisensa jälkeen, antoi teloittaa hänet miekalla. Tässä välissä keisari Nero oli ehtinyt muuttua sivistyneestä, humaanista ja henkevästä keisarista sosiopaatiksi. Mutta varmaankin Saul-Paulus oli kokenut eläneensä hyvän elämän. Niin, ja tässä voisi mainita sellaisenkin asian, että Rooman kansalaisia ei Rooman lain mukaan saanut ristiinnaulita, joten hänet jouduttiin tappamaan miekalla.
Ja palaanpa sitten taas mummilan tapahtumiin.
Kummisetäni oli hakenut minut kotoani. Päästyämme mummilaan asti me saimme tietää, että toinen tädeistäni oli vielä mummin hakumatkalla. Pian mummi ja toinen tätini saapuivat. Mummilassani siis asuvat tätä nykyä kaksi tätiäni ja toisen tädeistä mies, joka on kummisetäni. Ja kaksi koiraa. Kolmas koirista oli jouduttu vasta vähän aikaa sitten lopettamaan.
Jonkin ajan päästä saapui serkkutyttöni perheineen. Toista serkkutyttöäni perheineen jouduimme odottamaan sitten melko pitkään.
Jossain vaiheessa aloitettiin ruokailu. Keittiössä tarjoiltiin täysipainoinen normaali jouluateria, johon kuului kaikki. Se oli hyvää. Söin sopivan määrän. Kotikaljaakin oli juomana, joten nautin sitä lasillisen. Lopulta huomautin muille, että minua alkoi yskittää, joten olen nauttinut tarpeeksi. Minulle kerrottiin, että kyseessä on "Kärnän syndrooma".
Tässä voisi mainita sellaisen yksityiskohdan, että kummisetäni koira tykkäsi olla mummin sylissä olohuoneessa. Ja toinenkin koirista oli pitänyt mummin tulosta. Hän oli ollut mumminhakumatkalla mukana, ja kuulemma tulomatkalla oli onnellisena loikoillut mummin sylissä aina välillä mummiin katsoen.
Kun oli kulunut helkutin paljon aikaa, niin toinen serkkutyttöni perheineen saapui lopulta. Heidän myöhästymisensä oli kylläkin luultavasti aiheutunut tuoreesta vauvasta. Suhteellisen pian heidän saapumisensa jälkeen alkoi lahjojenjako. Nyt ei pukkia ollut saapuvilla, joten ensimmäisenä saapuneen serkkutyttöni nuorin tytär jakoi lahjat. En odottanut itse saavani mitään, ja yritin olla välinpitämättömän näköinen. Mutta lahjoja tuli minullekin kokonaista kolme kappaletta. Ja lisäksi vähän myöhemmin kummisetäni toi minulle ja joillekin muillekin Fazerin Present-suklaakonvehtirasian. Muita lahjoja olivat myös Fazerina-rasia ja Nestlen Swiss -suklaalevy, jonka sisällössä on ilmeisesti mukana hedelmiä ja pähkinöitä. Sekä paketillinen Juhla-Mokka -kahvia. Ja ennen kaikkea sain isokokoisen muovitetun valokuvan, joka on otettu em. vauvan ristiäistilaisuudessa ja jossa näkyy lähes koko sukuni. Ikävä kyllä minä näytin kuvassa vanhempaa pikkuveljeäni selvästi lyhyemmältä. Mutta se johtuu näköjään siitä, että olen kuvanottohetkellä jotenkin kallistunut taaksepäin.
Lahjojen jaon jälkeen kahviteltiin. Kahvin ohella tarjottiin Tiramisua ja alun perin vadelmakakuksi aiottua sokerikakkua, josta oli kuitenkin tullut puolukkakarpalokakku. Molemmat olivat hyviä.
Pian kahvituksen jälkeen porukat alkoivat tehdä lähtöä. Minut vei kotiin ensiksi saapuneen serkkutytön porukka. Kummisetäni lähti viemään mummia hoitokotiin.
Kerron vähän ajan päästä siitä, mitä minä tein sitten kotona, mutta ensin jotain muuta.
Minulle joulu merkitsee Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Toiseksi joulussa tietenkin minulle merkitsee paljon se, että se on sukulaisten yhdessäolojuhla.
Itse en pidä nykyjouluun kuuluvasta lahjojenjakoinstituutiosta. Vaikka sitä perustellaan pyhän Nikolaoksen esimerkillä, niin lahjojen jakaminen jouluna merkitsee käytännössä kaupallisuutta, kiirettä, häslinkiä ja stressiä. Ja köyhemmillä ihmisillä on vähemmän varaa ostella lahjoja.
Kaupallista joulua on instituutiona vaikea kuitenkin lopettaa, ja suurin syy tälle lienee se, että joululahjoja annetaan ennen kaikkea lapsille. Ja joulupukki on lasten kannalta niin kiva juttu. Joulu on perheiden juhla. Muuten asenteet voisivat helpommin muuttua lahjojenjakamista vastaan.
Olisin minä tietenkin voinut varmistaa oman lahjojensaamattomuuteni kertomalla kaikille etukäteen, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja. Saattaa tietenkin olla, että syvällä sisimmässäni ainakin jossain määrin halusinkin niitä.
Kuulemma Suomessa on lahjojen jakaminen yleistynyt vasta sotien jälkeen.
Sanon vielä mielipiteenäni sen, että minusta jouluna ihmiset voisivat antaa rahaa ja kaikkea tarpeellista köyhille. Niin kerrotaan Nikolaoksenkin tehneen.
Jatkan seuraavassa siitä, mitä tapahtui kotiintuloni jälkeen.
Tultuani kotiin minä avasin rakkaan tietokoneeni ja vähän netteilin. Sen jälkeen menin loikoilemaan. Huomattavan myöhään illalla - tavallisten ihmisten mielestä siinä olisi kysymys jo yöstä - minä havahduin hereille.
Avasin seuraavaksi Juhlaglögi-pullon. Nautin glögiä kuumana tai lämpimänä. Samalla netteilin tai katsoin televisiota. Myöhemmin yöllä avasin Chymoksen mustaherukkaglögipullon. En ollut ottanut Alkossa vieraillessani huomioon alkoholiprosentin vaaroja. Juhlaglögi oli 20- ja mustaherukkaglögi 15-prosenttista.
Jossain vaiheessa tuli sitten jonkinlainen oksetuksen tunne. Kävin välillä vessassa ihan vain sen takia, että jos oksennus tulisi, niin tulisi sitten oikeaan paikkaan. Mutta mitään ei tullut ylös.
Menin jossain vaiheessa punkkaan lepäämään. Myöhemmin yöllä tein havainnon, että telkkariohjelmat ovat varmaankin kaikki loppuneet. Kattilassa ja juomakupissani oli vielä jonkin verran glögiä. Kaadoin kuppini sisällön kattilaan ja lämmitin itselleni glöginlopun. Sitten join sen.
Heräsin tänään jo ennen keskipäivää. Mielessäni risteili itsekriittisiä ajatuksia. Olin vasta vähän aikaa sitten onnitellut itseäni siitä, että tänä vuonna en ollut kertaakaan juonut itseäni nk. perseet olalle. Ja nyt tuli tämä sittenkin tehtyä. Minulla on ollut aikaisemmin tapana tehdä niin vähintään kerran vuodessa, ja nyt olin toivonut, että sellainen olisi jo taaksejäänyttä. Minä niin haluaisin olla Tomppa järkevä. Tämä on viittaus yhteen romaaniin, en kerro mihin. No, ensi vuonna olen Tomppa järkevä. Oppia ikä kaikki.
Onneksi glögin lämmittämisen vuoksi enkelit saivat osansa etyylialkoholista.
Ensi vuonna minulle riittää yksi ainoa Alkon myymälän glögi. Ellei tule sitten vieraita.
Toisaalta tänään on ollut myös jotenkin erityisen kirkas olo. Olen onnitellut itseäni siitä, että otan vastuun pienestä huonosta olostani tänä päivänä. Minusta krapula on Jumalan luoma tauti. Kun pönöttää kunnolla, niin saa myös vastavaikutuksen. Itku pitkästä ilosta. Se on täysin oikein. Kannabiksen nauttimisella ei kuulemma saa vastaavaa.
Minulla on kolmaskin glögipullo kotonani, nimittäin 22-prosenttinen Hehkuviini. Mutta se saa jäädä nyt nauttimatta. Enkä muutenkaan tapaa nauttia ikinä "tasoittavia".
Tarkistelen mahdollisia kirotusvireitä sitten paremmalla ajalla...
...Löysin äsken interwebistä hyvän tekstin. Kyseessä on Markku Ruotsilan Tieteessä tapahtuu -lehden sivuilla julkaistu artikkeli "Tiedevastaisuus ja valistuksen perintö Yhdysvalloissa". Kannattaa lukea.
PS 26.12.2013: Illalla olin valmistanut barbaariruoaksi nimittämääni ruokaa eli sikanautaa makaronilla. Jostain syystä ei eilen maistunut se oikein hyvältä. Tänään on maistunut kyllä sitäkin paremmin.
PS 27.12:2013: Lisäsin maininnan ruokapöydässä yskimisestä.
tiistai 24. joulukuuta 2013
Joulupäivitys taitaa mennä myöhemmäksi
Tapaninpäivänä olen muuten ylläpitämässä yhdistystä. Silloin olen hirveän skaprrri, ei kun skarppi.
Toivotan joulua!
Jumalan armo kuuluu kaikille.
Erityiset jouluntoivotukset soisin kuitenkin entiselle valtionsyyttäjälle Mika Illmanille ja somalialaissyntyiselle ihmisoikeuksien kannattajalle Ayaan Hirsi-Alille. Olkoot vaatteenne aina valkeat ja päänne runsaasti voideltu.
Myöhemmin jouluaaton aikana tulen kertomaan siitä, miten minulla on joulu mennyt ja mitä joulu minulle merkitsee.
lauantai 21. joulukuuta 2013
Maailmankaikkeuden loppu
Vaihtoehtoinen skenaario universumin romahtamiselle olisi se, että miljardien ja biljoonien lähivuosien kuluessa aurinkoja syntyisi, räjähtäisi ja sammuisi. Ja ennen pitkää uusia aurinkoja ei enää syttyisi. Entropia eli käyttökelpoisen energian määrän väheneminen ajan funktiona jatkuisi hamaan ikuisuuteen, ja ennen pitkää lämpötilaerot maailmankaikkeudessa olisivat tasoittuneet. Tämä olisi minusta kovin tylsä tulevaisuudenkuva, ja sitä paitsi maailman sammuminen kestäisi älyttömän pitkään.
Jos meidän kohtaloksemme olisi määrätty entropian jatkuminen aina maailmankaikkeuden lämpökuolemaan saakka, niin toivoisin siinä tapauksessa, että ihmislajilla olisi miljardien vuosien kuluttua riittävän älykkäitä ja teknisesti kyvykkäitä jälkeläisiä, jotka kykenisivät ainakin paikallisesti pysäyttämään entropian.
Silti, minun mielestäni paras tulevaisuudenkuva olisi tämä uudempi teoria maailmankaikkeuden romahtamisesta. Se olisi minun mielestäni lohdullinen ja jotenkin tolkullinen loppu.
perjantai 20. joulukuuta 2013
Narkkaritestini epäonnistui lopullisesti
Viime yönä oli käynyt vielä pahemmin. Mentyäni nukkumaan minuun iski jonkinlainen horkka. Tein päätelmän, että oli aika pitkä aika siitä, kun olin viimeksi syönyt jotain. Nousin ylös ja nautin maidon kanssa hapankorppuviipaleen, jogurtin ja banaanin. Seuraavaksi tein jotain järkyttävää: otin pakkasesta uuden Fanipala-pussin ja rupesin ahmimaan sen sisältöä. Nautin siitä noin puolet. Sitten laitoin pussin takaisin pakkaseen.
Nyt teen sen lopullisen päätelmän, että narkkaritestini on käytännössä epäonnistunut. En testaa itseäni vähään aikaan.
Pensselisetä eli Ebdo Mihemed ei saanut Suomesta turvapaikkaa
Syyrian kurdi Ebdo Mihemed oli toiminut kotimaassaan pitkään ammattimaisena häälaulajana. Kansallisiin vähemmistöihin kriittisesti suhtautuvan diktatuurin takia Mihemed tapasi käyttää ammatissaan arabialaista nimeä Abdo Mohamad. Hän taisi erinomaisesti myös arabiaa ja turkkia, joten asiakkaita riitti. Mihemed nousi vuoden 2009 syksyllä Suomessa internet-ilmiöksi Niilin hanhet -nimisen Youtube-videon vuoksi. Sen tekee monien mielestä hauskaksi siihen lisätty suomenkielinen tekstitys, joka muistuttaa ääntämykseltään kurdinkielistä sanoitusta. Videossa soi kansanlaulu Pinsedî Zêde, josta Mihemedin kutsumanimi Suomessa Pensselisetä juontaa juurensa. Niilin hanhet -nimi tulee laulun kertosäkeessä toistuvasta fraasista.
Myös joistakin muista hänen lauluistaan tehtiin suomeksi vastaavanlaisia "suomeksi kuultuja" juttuja, mutta ne eivät saavuttaneet vastaavaa suosiota kuin "Niilin hanhet".
Mihemed pääsi sitten levyttämäänkin Suomeen.
Vihreitten Vihreässä Langassa oli kuitenkin 13.11.2009 julkaistu Anu-Elina Lehden kolumni "Avoin kirje Pensseli-sedälle", jossa kirjoittaja väitti suomalaisten suhtautuvan rasistisesti Pensselisetään. Tähän eräs kommentoija oli lausunut vastauksena seuraavanlaisesti: "Ebdo on suomalaisten suosikki, ei mikään friikkishow. Sinä olet ainoa joka on sitä mieltä."
Niin sai eukko tuta totuuden.
Syyrian sisällissodasta koitui kuitenkin Mihemedille ongelmia. Miehen kotikaupunkiin Syyrian pohjoisosassa sijaitsevaan Aleppoon asti levinnyt sodankäynti sai Mihemedin perheineen pakenemaan ensin Syyrian kurdialueelle. Kun sielläkin alkoi lopulta olla liian tukalat paikat, mies matkusti perheineen Turkkiin. Siellä ei kuitenkaan ollut helppoa, koska maa oli täyttynyt Syyrian pakolaisista.
Mihemed kävi Suomen Ankaran suurlähetystössä ja yritti selittää virkailijoille, että hänellä on Suomessa paljon ystäviä. Miehelle ei kuitenkaan myönnetty viisumia. Hän yritti myös tavoittaa suomalaisia tuttujaan, jotta joku heistä voisi kutsua hänet Suomeen. Hän ei saanut kuitenkaan keneenkään yhteyttä.
Seuraavaksi hän perheineen matkusti veneellä laittomasti Kreikkaan yhdessä joidenkin muiden syyrialaisten kanssa. He päättivät jatkaa sitten Kreikasta Ruotsiin, koska heillä oli siellä sukulaisia. Ruotsissa ei kuitenkaan ole ollut suurempaa tarvetta hyvälle Syyriasta kotoisin olevalle häälaulajalle, joten Mihemed on joutunut olemaan ilman töitä.
Mihemed perheineen on saanut oleskeluluvan ja hän aikoo rakentaa elämänsä Ruotsiin.
Pahalla Hommaforumilla on myös käsitelty asiaa, ja jotkut siellä suhtautuvat jopa hieman kriittisesti nyt Mihemediin. Oi, katso pahan Hommaforumin ao. keskusteluketju:
HS: Pensselisetä pakeni Ruotsiin, kun Suomi ei ottanut
Itse ihmettelen vain sitä, että jos jotain pakolaisia pitää ottaa, niin miksi ei sitten sellaista heppua perheineen, joka on Suomessa suosittu.
Laitetaan vielä lopuksi väärin kuullut "Niilin hanhet" -kappaleen sanat alle. Tältä kappaleen sanat kuulostavat suomenkielisen korvissa:
Leileee, leile salami
Leileeeee
Hanhemme petä, no emme petä
Hanhemme petä, no emme petä
No kukas hazardi?
Pensseli-setä!
No vissiin hazardi
Meisseli-setä!
Omaan perseeni, nyt hän vetää
OMAN PERSEENI NIILIN HANHET!
Nyt hän veteli, Niilin hanhet
Puree hirveetä, Niilin hanhet
Viskiä vetäää
Hanhemme petä, no emme petä
Hanhemme petä, no emme petä
No kukas hazardi?
Pensseli-setä!
No kukas hazardi?
Meisseli-setä!
Omaan perseeni, nyt hän vetää
Oman perseeni Niilin hanhet, nyt hän vetää
Puree hirveetä
Viskiä veteli, Niilin hanhet
Puree hirveetä, Niilin hanhet
Puree ho-hoi! (Allah!)
Suuhun banana!
Suuhun banana!
Suojelen perseeni retkin samein
Ei ihmeitä saada
Mer-Mersu miljoona!
Hanhemme petät, no emme petä
Hanhemme petät, no emme petä
Pensseli-setä!
No kukas hazardi?
No kukas hazardi?
Meisseli-setä!
Omaan perseeni, nyt hän vetää
Oman perseeni Niilin hanhet, nyt hän vetää
Puree hirveetä
Viskiä veteli, Niilin hanhet
Puree hirveetä, Niilin hanhet
Viskiä vetääää
Wikipedia sanoo, että oikeasti kurdin kielestä käännetty laulun tarina olisi suomeksi seuraavanlainen:
Leila, julma Leila
Hyvä äiti, anna minun naida hänet
Hyvä äiti, anna minun naida hänet
Pyydä tuhat kultaa
ja viisi sataa ylimääräistä
Vaadi tuhat kultaa
ja viisi sataa ylimääräistä
Sillä viidellä sadalla voit ostaa Aleppon kaupungin
Sillä viidellä sadalla voit ostaa Aleppon kaupungin
Vapauta hiuksesi äiti
Avaa palmikkosi
Voi voi rakas, on liian myöhäistä
Olet jo mennyt, kultaseni
Sinut on vaihdettu lammaslaumaan
torstai 19. joulukuuta 2013
Raportti joulunaluskirkossa käymisestä
Jokin aika sittenhän minä olin yrittänyt mennä käymään Länsi-Vantaan vapaaseurakunnassa. Silloin homma oli tyssännyt siihen, että olin astunut väärään bussiin. Lisäksi eräs tuttu nainen oli sanonut jälkeenpäin, että "oikea Jumala" oli estänyt minua pääsemästä sinne. Hän tosin oli ollut silloin pienessä humpussa, mutta jälkeenpäin hän selvinpäinkin puolusti vielä näkemystään. Tuttuni ei ole minkäänlaatuinen kristitty, vaan eräänlainen Jumalaan uskova vapaa-ajattelija.
Lopullisen sysäyksen lähteä käymään siellä oli minulle antanut oman blogini lukijakommenteissa eräs henkilö.
Tänään kuitenkin onnistuin hommassa. Menin sinne kahdella eri bussilla. Olin perillä jo yli puoli tuntia ennen tilaisuuden alkamisajankohtaa.
Kirkossa oli tarkoitus laulaa kauneimpia joululauluja. Astuessani sisään muusikot olivat paraikaa harjoittelemassa salin edessä. Minulle lausuttiin tervehdykset ja sitten yritin keskittyä lukemaan kännykälläni Ylen uutisia tai tekemään muuta järkevää. Laitoin jonkin ajan päästä kännykkäni äänettömälle.
Pikku hiljaa väkeä saapui lisää paikalle. Suomen virallisen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien laajoihin kirkkosaleihin tottuneen silmille Länsi-Vantaan vapaaseurakunnan kirkkosali olisi näyttänyt kovin pieneltä.
Sali tuli ainakin puolilleen täyteen.
Naispuolinen henkilö, joka siis oli minut blogini lukijakommenteissa paikalle "kutsunut", teki jossain vaiheessa havainnon minusta ja tervehdimme toisiamme. Myös eräs omassa yhdistyksessäni käyvä nainen oli tullut paikalle. Hänkin oli nyt täällä ensimmäistä kertaa.
Eräs hemmo kävi myös esittäytymässä minulle.
Tässä vaiheessa on parasta sanoa asiaa tuntemattomille, että joskus kauan, kauan aikaa sitten olin käynyt kuin hirvi toisessa vapaaseurakunnassa. Senkin seurakunnan kirkkosali oli suurin piirtein yhtä pieni kuin tämä. Kirkossakäynti oli sitten loppunut ja olin eronnutkin Vapaakirkon jäsenyydestä.
Naispuolinen "juontaja" aloitti tilaisuuden puhumalla niitä näitä jouluun liittyviä kristillisiä. En oleta hänen olevan pastori, koska hän ei sellaiseksi esittäytynyt. En jaksa nyt etsiä tietoa siitä, että hyväksyykö Suomen vapaakirkko tätä nykyä myös naisten pastoriuden. Nimittäkäämme "juontajaa" tästä lähin vapaaehtoistyöntekijäksi. Itselleni vapaaehtoistyö on myös tuttua.
Sitten alkoi laulanta. Muusikot tekivät edessä parastaan ja huomattava osa seurakuntalaisista lauloi lauluja. Minä en, sillä en saa tällaisissa tilaisuuksissa sanaa suustani, vaikka iäisyyksiä sitten koulussa olin ollut musiikkiluokalla. Osan lauluista sanat ihmiset lunttasivat vapaitten kristillisten suuntien yhteisestä Hengellisestä laulukirjasta, ja osan lauluista sanat heijastettiin kankaalle salin eteen.
Laulujen yhteydessä myytiin arpoja. Minä en ostanut, sillä en kannata arpajaisia. Kolehtiin olisin laittanut rahaa, mutta on ymmärrettävää, ettei joululaulutilaisuudessa kerätä kolehtia.
En tuntenut ihan kaikkia lauluista, jotka laulettiin. Eniten minuun taisi iskeä "Heinillä härkien kaukalon".
Jotkut sosiaaliset tilanteet ovat minulle vaikeita. Vaikka istuin takapenkissä, niin minun oli vaikea olla. "Heinillä härkien kaukalon" -kappaleen kuuleminen helpotti jonkin verran. Sitten nostin vasemman jalkani oikean jalkani päälle, ja olo tuntui siitä alkaen paljon luonnollisemmalta.
Sain koettua jonkinlaista "kipinää" välillä laulujen takia. Tuli myös muistumaa jostain, mikä on ennen ollut.
Lisäksi ehdin miettiä siinä istuessani myös synkempiä asioita kuten sitä, että onko seurakuntaelämä minulle edes periaatteessa oikeasti mahdollista. Ja sitä, että vähän aikaa sitten suustani poisvedetyn viimeisimmän viisaudenhampaani jättämä aukko taitaa vielä valua kudosnestettä.
Noin tunnin kestettyään laulanta päättyi. Vapaaehtoistyöntekijä jutteli niitä näitä ja sitten alkoi arpajaisvoittojen jako, joka kesti noin varttitunnin. Huomasin, että tunsin periaatteessa myös yhden poissaolevista arpajaisvoittojen saajista.
Sitten päästiin glögipöytään. En uskaltanut mennä sinne, mihin oli asettunut minut "kutsunut" naishenkilö, koska hänen ympärilleen oli asettunut naiskööri. Asetuin samaan pöytään, jonka ääressä istui mainitsemani yhdistystuttu.
Ennen tilaisuuden alkua minulle esittäytymässä käynyt hemmo istahti jossain vaiheessa pöydän toiselle puolelle. Juttelin hänen kanssaan niitä näitä. Porukkaa oli tässä vaiheessa jo alkanut lähteä menemään enemmänkin. Kutsujanainen kävi myös ennen lähtöään esittämässä lopputervehdykset. Otin viime tingassa toisenkin mukillisen glögiä.
Ystävällinen pariskunta heitti minut sitten kirkolta kotiini.
Kirkossakäynti oli sujunut myönteisemmissä merkeissä kuin eräässä tilaisuutta edeltäneessä painajaisunessani.
Halutessasi voit käydä lukaisemassa kotisivuiltani pitkähkön selvitykseni Suomen vapaakirkko, jonka jäsen olin yhteen aikaan, ja suhteeni siihen (joka on erittäin vanha ja kunnianarvoisa nettisivu).
Suomeen tuotu Kiinasta väärennettyjä Windows 7 -levykkeitä
Tulli siis valvoi maahan saapuvia kuriirilähetyksiä Turussa kesäkuussa. Tuolloin valvonnassa paljastui useita erillisiä lähetyksiä, joiden sisältönä oli yhteensä yli 11.000 Windows 7 -käyttöjärjestelmälevykettä. Lähetykset olivat tulossa Kiinasta ja ne oli osoitettu Turussa asuville vastaanottajille.
Takavarikoitujen lähetysten lisäksi esitutkinnassa on selvitetty, että toukokuussa Kiinasta oli lähetetty Suomen kautta Saksaan 5.400 vastaavanlaista levykettä. Kaikki levykkeet oli tuotu maahan käyttäen väärää tullinimikettä. Sen vuoksi rikoksesta epäillyt ovat välttäneet Suomen valtiolle maksettavaa arvonlisäveroa takavarikoimattomien lähetysten osalta aika rutkasti.
16.400 levykettä toki kuulostaa isolta määrältä, mutta kun otetaan huomioon, että kyseessä on kuitenkin kolmen ja puolen tuuman levykkeet, jollaisille mahtuu ainoastaan 1,44 megatavun verran sisältöä, niin voidaan laskea, että 16.400 levykkeelle mahtuu ainoastaan noin 3 kpl Windows 7:n asennuspaketteja. Joten ongelmaa ei todellakaan voi sanoa suureksi.
Toiseksi nykyään taitaa harvemmin uusissa myytävissä PC-tietokonepaketeissa olla levykeasemaa mukana. Ja vaikka sellainen koneessa olisikin, niin noin yhdeksän viikkoa kestävä asennusrumba lannistaa kyllä kovemmankin nörtin. Ja jos tietokoneen lukiessa jotain asennuslevykkeeltä tapahtuu lukuvirhe, niin voi joutua koko asennuksen aloittamaan alusta.
Sikiön geenit voi nyt testata helposti
Kyse ei tässä tietenkään ole mistään Kolmannen Valtakunnan aatteen laajentumasta vaan naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Myös mongolismista eli Downin syndroomasta kärsivät sikiöt voidaan poistaa näin entistä helpommin. Downinsyndroomaiset hmmm... henkilöt toki voivat olla hyvinkin lupsakkaa ja mukavaa porukkaa synnyttyään. Mutta he ovat kuitenkin taakka naisen oikeutta omaan ruumiiseensa varjelevalle ihmisoikeuksia kunnioittavalle liberaalille yhteiskunnalle. Ja ennen kaikkea downinsyndroomaisen äidille ja perheelle. Jos hänet poistetaan pois päiväjärjestyksestä ennen syntymäänsä, niin ongelma ratkaistu eikä asiassa ole eettistä ongelmaa! Jo syntymään päässeitä vammaisia ei tietenkään saa tappaa ja heitä kohtaan pitää olla ystävällinen.
Esim. Intiassa ja Kiinassa voidaan keksinnön ansiosta entistä helpommin tuhota naissikiöitä ennen näiden syntymää, mutta naisen oikeutta omaan ruumiiseensa ei saa kyseenalaistaa tässäkään tapauksessa. Muuten on kyse patriarkaalisesta salaliitosta.
Ennustan, että seuraava vaihe tulee olemaan nanorobottien käyttö. Nämä käsittämättömän pienet robotit voitaisiin ruiskuttaa raskaana olevan naisen verenkiertoon naisen sitä ennen ohjelmoitua ne etsimään haluamiaan virheitä sikiöstä. Ja jos virheitä löytyisi, niin nanorobotit kävisivät kimppuun kuin sika limppuun. Ja lopuksi tulisivat kätevästi ulos vaikka naisen peräaukon kautta. Niitä voitaisiin sitten käyttää uudestaan.
Halutessasi voit myös lukea blogitekstini Ihmisoikeudet alkavat vasta syntymästä.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Hain postista Soumi-paidat
Soumi-paita on musta T-paita jonka etupuolella on teksti "SOUMI" ja sen alla Suomen leijona. Paidan takapuolella on teksti:
Englantia osaamattomille tiedoksi, että "never forget" on suomeksi "älä koskaan unohda".
Olivat onneksi tilanneet uuden erän näitä, ja niin minäkin sain nyt hankittua omani. Soumi-paita on joka netsin valinta.
Kun kyseessä on T-paita, niin valitettavasti voin ottaa paidat käyttööni aikaisintaan vasta keväällä. Yritän kestää.
Minulla on muuten muitakin isänmaallisia T-paitoja.
Tämän linkin takaa löytyy Varustelekan Soumi-paitaa koskeva sivu. Ja saakeli, ovat tässä välissä alentaneet hintaa. Jouduin itse maksamaan omistani enemmän!
Tämä merkintäni näyttää nyt hämmästyttävän suuressa määrin mainokselta. Mutta ei minulle mikään taho ole maksanut tämän kirjoittamisesta. Vaikka kyllä pitäisi.
...
PS 6.6.2017: Muutin yllä olevan linkin osoittamaan Varustelekan Facebook-sivuille ao. nettisivujen osoitteen sijaan, koska tällä hetkellä ei Soumi-paitaa näytä olevan liikkeessä myynnissä, joten entinen linkki ei toiminut enää.
maanantai 16. joulukuuta 2013
Joulunalusateria ym.
Tänään lähdin sitten kävelemään kerholle eli ao. yhdistyksen Pähkinärinteen toimipisteeseen Myöhätuuleen päin. Järjettömän aikaisessa vaiheessa olivat yhdistystuttuni nainen A ja nainen B bussipysäkillä odottamassa ko. kirkolle menevää bussia. Nämä huutelivat minulle ja menin sitten tapaamaan heitä. He eivät tätä ennen olleet käyneet ollenkaan kerholla, joten eivät olleet tavanneet siellä em. vanhaa mummelia. En ollut soittanut edellisenä iltana kummallekaan heistä autokyydin mahdollisuudesta, sillä olin ollut varma siitä, että tulevat käymään kerholla ennen pysäkille menoaan. Mutta luulo ei nähtävästi ole tiedon väärti.
Lähdin sitten taas kävelemään kerholle, sillä en halunnut päästä kirkolle liian aikaisin ja toiseksi halusin saada nautittua kupillisen kahvia ennen lähtöä.
Saatuani nautittua kupilliseni vanha mummeli vei minut ja erään herra C:n kirkolle. Hän tuli itsekin mukaan. Herra C:llä oli puku päällä, koska jossakinhan sitä pitää käyttää.
Minulle Hämeenkylän luterilaisesta kirkkorakennuksesta tulee mieleen muinaisen Babylonian valtakunnan pääkaupungin muurit.
Eräs Myöhätuulessa myös käyvä nainen D oli tullut paikalle omia teitään. Muitakin kerholaisia oli saapunut paikalle jossain vaiheessa. Yksi heistä saapui paikalle hieman myöhässä.
Tänä vuonna ao. seurakunnan jouluaterialle pääsy edellytti sitä, että oli etukäteen hankkinut ilmaisen lipun. Tällä pyrittiin estämään se, että ympäri Suomea tunkisi väkeä aterialle ja väkimäärä paisuisi sellaiseksi, ettei siihen oltu voitu varautua. Joitakin harvoja ihmisiä vain oli tullut paikalle ilman ao. lippua. Eräät näistä kuultuaan tästä muodollisesta vaatimuksesta olivat heti lähteneet pois kirkolta. Mutta jotkut olivat jääneet viimeiseen saakka ja he saivat palkinnoksi paikan ruokasalin pöydistä, sillä paikkoja riitti lopulta heillekin.
Ensin laulettiin jokunen harva joululaulu. Pappi myös puhui jotain jouluista. Sitten lähdettiin hakemaan tarjoilupöydästä apetta lautasille. Tänä vuonna oli selvästi jouduttu vyötä kiristämään edelliseen vuoteen verrattuna, sillä ruokalajeja oli nyt vähemmän. Esim. lohi puuttui. Silti erilaisia ruoka-aineksia oli riittävän montaa, jotta tätä saattoi pitää kunnollisena jouluateriana.
Ruoka oli yksinkertaisesti hyvää. En viitsinyt käydä santsaamassa, sillä ajattelin käveleväni takaisin kerholle. Varsinkin, kun ao. vanhan mummelin autoon voisi haluta tunkea sellaisia ihmisiä, jotka minua enemmän tarvitsisivat kyytiä. Herra C kävi santsaamassa.
Sivupöydälle oli koottu myyjäisistä ylijääneitä vaatekappaleita, esim. villasukkia ja pipoja. Nainen A kävi sieltä hakemassa itselleen hyvän pipon.
Ruoan jälkeen haimme kupilliset kahvia ja tähtitortut, joista Ruotsissa käytetään nimitystä natsitorttu. Tähtitortut oli kuulemma valmistettu paikan päällä. Ne olivat paitsi mainioita niin myös hirveän korkeita. Oli myös piparkakkuja tarjolla, mutta minä en ottanut niitä.
Olin kovasti odottanut, että kahvituksen jälkeen laulettaisiin vielä hieman joululauluja, mutta säästötoimenpiteet olivat iskeneet tässäkin. Lauluvihot kerättiin pöydistä pois, ja pian olimme sen tosiasian edessä, että tilaisuus oli päättynyt.
Lähdimme menemään kuka minnekin. Vanha mummeli lähti heittämään porukkaa kerholle, ja sen jälkeen hän lähti heittämään herra C:tä kotiinsa, koska tällä oli migreeni. Minä kävelin nainen D:n kanssa kerholle jalan. Meidän jälkeemme talsi hitaammilla jaloilla varustettu pariskunta. Reitin varrelle osui mittavankokoinen mäki, jonka kapuaminen kiihdytti sydämensykettä. Lopulta pääsimme mekin kerholle. Nautin siellä ennen toimipisteen sulkeutumista vielä kaksi kupillista kahvia.
Kerhon jälkeen menin nainen D:n kanssa samalla bussilla Myyrmäkeen, jossa erosimme. Minä talsin ensin Alkon toimipisteeseen, jossa ostin jouluaattoa ja -päivää varten kaksi pullollista erilaisia glögejä ja saman viikon lauantain myöhäisiltaa varten kolme olutta ja yhden ylimääräisen oluen, joka on järjettömän korkea. Seuraavaksi kävin Kitimarketissa ostamassa kuuden kappaleen tertun Reilun kaupan banaaneja. Vanhempi pariskunta päivitteli banaanipisteen luona, että kovinpa ovat huonon näköisiä banaanit tänään. Mutta minun banaanini olivat loistavia!
Kävelin sitten mummilaan. Olin sopinut sen väen kanssa saapumisestani tänä maanantaina klo 16 aikoihin. Mummilani sijaitsee Vantaalla, mutta hyvin lähellä Helsingin rajaa. Reppuni oli järjettömän painava, mutta minulla oli kamalan hyvinvoiva ja pirteä olo. Kauhean vahvat jalkalihakseni veivät minut perille ilman ylimääräisiä tuskia, vaikka matka sisälsi jonkin verran ylämäkeäkin. Kanada tuli mieleeni nostaessani jalkaa toisen eteen.
Mummila ei ole enää täysin nimensä veroinen, sillä mummi asuu enimmäkseen nykyisin palvelukodissa. Mutta kun kyseessä on kuitenkin suurperheen koti, niin suurin osa muusta väestä oli paikalla. Myös kaksi koiraa. Sain tietää, että kolmas koirista oli jouduttu lopettamaan viikkoa aikaisemmin.
Nautin mummilassa ollessa lähes kaksi kupillista kahvia, ja tässä täytyy huomauttaa, että minulle "kahvikupillinen" merkitsee isompaa kuppia kuin perinteinen pieni kahvikuppi. Kirkon kahvikuppi oli kylläkin ollut pieni. Taisin saada kahvista tänään lievän yliannostuksen.
Tuli väen kanssa juteltua paljon niitä näitä. Oli mukavaa. Kaveerasin toisen koirista kanssa. Sain kutsun saapua paikalle jouluaattona, jolloin mummikin on paikalla. Ennen vanhaan suku oli joka jouluaatto kokoontunut mummilaan. Lahjoitin etukäteisenä joululahjana korkean oluen heille yhteisenä nautittavaksi. Sain mukaani yhden pullan.
Väestä toinen heitti minut lopulta autollaan kotiini. Ja sinne saavuttuani keitin itselleni epämääräisen cappuccinokupillisen. Nautin samalla mukaani saamani pullan.
PS pari hetkeä merkinnän julkaisun jälkeen: Olin unohtanut mainita seuraavan asian: Tullessani kotiin olin tehnyt havainnon, että olin saanut neliönmuotoisen kirjeen, jonka kuoressa oli eduskunnan leima ja postimerkissä näkyi huomattavan paljon kansallisliberaalin ja kansanliikemäisen Muutos 2011 -puolueen kansanedustajan James Hirvisaaren naamaa muistuttava naamatukkataulu. Kuoren sisältä löytyi joulukortti, jonka sisäpuolella luki suomeksi, ruotsiksi, jollain saamelaiskielellä, viroksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi ja venäjäksi rauhallisen joulun ja hyvän uuden vuoden toivotukset. Kortissa oli myös kahden ihmisen allekirjoitukset epäselvällä käsialalla.
lauantai 14. joulukuuta 2013
Jos haluamme homoista ja ateisteista eroon (melko lyhyt teksti)
torstai 12. joulukuuta 2013
Hullun kielimiehen seikkailut
Esperanto on puolanjuutalaisen L. L. Zamenhofin kansainväliseksi apukieleksi kehittämä keinotekoinen kieli. Se julkaistui vuonna 1887. Esperanton kieliopin olen osannut täydellisesti, koska se vain on niin kovin helppo oppia.
Nuorempana olin opiskellut esperanton alkeet. Kannatin esperanton ideaa eli sitä, että tulisi olla olemassa jokin kansallisesti puolueeton kieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli ja jota ihmiset voisivat käyttää kansainvälisissä suhteissa ja yleensä erikielisten ihmisten kanssa keskustellessaan.
Esperanto on rakenteeltaan lähinnä länsimainen mutta hyvin yksinkertainen kieli jonka sanasto on johdettu ennen kaikkea englannista ja muista germaanisista kielistä sekä romaanisista kielistä ja latinasta. Kielen äänteet ovat hyvin slaavilaisia. On sanottu, että kielen rakenne on saanut vaikutteita jopa kiinan kielestä.
Lopulta minulle oli kuitenkin käynyt selväksi, että esperantossa on piirteitä, jotka loukkaavat minua. Tärkeimmät olivat seksuaalisovinismi ja esperanton liiallinen keinotekoisuus.
Kävin läpi joitakin muitakin kansainvälisiksi apukieliksi aiottuja kieliä. Ennen kaikkea tässä tulisivat mainittaviksi ido, Lingua Franca Nova ja interlingua. Ido on yksi versio nk. parannettuja esperantoja. Sen ranskalainen Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907. Lingua Franca Nova on yhdysvaltalaisen George Boereen vuonna 1998 julkaisema kieliopiltaan järjettömän paljon yksinkertaistettu kieli, joka on saanut rakennemallinsa ja ideansa nk. kreolikieliltä.
Kreolikieliä ovat ne luonnolliset kielet, jotka ovat kehittyneet nk. pidgin-kielistä. Pidgin-kieliä taas ovat sellaiset kielet, jotka ovat syntyneet luonnollista tietä kehittyen erikielisten ihmisten tarpeesta kommunikoida toistensa kanssa. Pidgin-kielillä on apukielen luonne, eli ne ovat rakenteeltaan hyvin, hyvin yksinkertaisia ja sanastoltaan rajoittuneita. Pidgin-kielille on tärkeämpää nopea ymmärretyksi tuleminen kuin kielen vivahteet. Yleensä pidgin-kielissä on yhdestä ainoasta kielestä tullut hallitseva aines, mutta on olemassa myös sellaisia pidgin-kieliä, jotka ovat aitoja sekakieliä.
Interlingua taas on kielitieteilijöitten vuonna 1951 suurin piirtein valmiiksi saama kieli, joka muistuttaa paljon luonnollisia kieliä eli tässä tapauksessa romaanisten kielten alkumuotoja ollen kuitenkin rakenteeltaan jonkin verran yksinkertaisempi. Interlingua on myös jossain määrin nykyisten romaanisten kielten puhujien ymmärrettävissä.
En siis hyväksynyt lopulta enää esperantoa kansainväliseksi apukieleksi. Idon hylkäsin sen suuren keinotekoisuuden takia. Lingua Franca Novan taisin hylätä siksi, että se tuntui liian yksinkertaiselta kieleltä. Mutta siihen aikaan ei ollut myöskään olemassa kovin paljoa aineistoa kielestä.
Interlinguaa en hyväksynyt enimmäkseen sen vuoksi, että siinä oli romaanisten kielten ja lukemattomien muiden indoeurooppalaisten kielten tapaan kaksi hän-pronominia merkitsemään eri sukupuolta edustavia ihmisiä tai otuksia. Minusta kaksi hän-pronominia on merkki alkuperäisestä huonosta naissukupuolen asemasta kulttuurissa ja pidän sitä myös järjettömänä piirteenä kielessä.
Olin uudenvuoden vaihteessa 2006-2007 vanhemman pikkuveljeni ja hänen silloisen vaimonsa luona Espoossa käymässä. Juttelimme ja nautimme alkoholijuomia. Lähempänä keskiyötä minä valitin isäntäväelle ongelmastani löytää sellaista kansainväliseksi apukieleksi kehitettyä kieltä, jonka voisin itse hyväksyä. Nämä kehottivat sitten minua itseäni kehittämään sellaisen. Hyväksyin suunnitelman, ja heti kotiin tultuani aloin kehittää uutta kieltä.
Ajattelin perustaa kieleni latinaan. Ostin latinankirjoja vähistä rahoistani ja uppouduin kielenopiskeluun. Aikaa myöten minulle kävi kuitenkin ilmi, että paitsi että latinan kielioppi on perseestä, niin myöskin latinan sanasto eroaa hämmästyttävässä määrin romaanisten kielten sanastosta. Romaaniset kielethän ovat kehittyneet tavallisen kansan puhumasta eikä ylhäisön puhumasta tarkasti säännellystä latinasta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että olen umpikujassa kieleni rakentamisen kanssa. Olisin tarvinnut jo alun alkaen hirvittävän pätevän työryhmän avukseni.
Tässä vaiheessa tein yhden väärän ratkaisun. Päätin madaltaa vaatimustasoani ja kehittää klassisesta Zamenhofin esperantosta paremman version.
Olin ajatellut, että uuden kieleni nimeksi tulisi "tomante", mutta sitten huomasin, että nimitys tarkoittaa espanjan kielessä homoseksuaalia. Vaihdoin kieleni nimeksi "tomale". Tein projektilleni nettisivut. Ystäväni Auli, joka oli entiseltä ammatiltaan englannin ja ruotsin kielen opettaja, auttoi minua kääntämään projektini englanniksi. Käänsin itse projektini klassiseksi esperantoksi. Eli sivustostani tuli sitten kolmikielinen, kun kolmantena eli ensimmäisenä kielenä oli suomi. Hankin itselleni myös domainnimen tomkarna.fi, ja julkaisin projektini siinä osoitteessa internetissä vuoden 2011 alkupuolella (ei enää löydy sieltä).
Jossain vaiheessa minua alkoi loukata se, että tomaleni ei noudattanut apukieli-ihannettani. Joitakin kuukausia haudottuani asiaa mielessäni minä hyllytin aikaansaamani kielen. Olin huomannut, että en pidä kieleni slaavilaisesta äännemaailmastakaan enkä kielen sanaston moninaisesta alkuperästä.
Myöhemmin kävin uudestaan läpi sitä, millainen kieli interlingua on. Erikoinen kun olen, niin päätin kehittää nyt interlinguan pohjalta sellaisen kansainväliseksi apukieleksi tarkoitetun kielen, joka vastaisi ainakin tomalea paremmin apukieli-ihannettani. Edelleen minua loukkasi interlinguassa eniten se, että siinä on kaksi hän-pronominia viittaamaan eri sukupuolta oleviin ihmisiin ja olentoihin.
Opiskelin interlinguaa, ja ennen pitkää kävi minulle selväksi, että interlingua on kielenä liian monimutkainen. Tutustuin sitten vuonna 2014 uudestaan Lingua Franca Novaan, ja tällä kertaa ihastuin siihen. Kesti kuitenkin vain jonkin aikaa kunnes huomasin, että tässäkin kielessä on minua loukkaavia piirteitä. Tosin vähemmän kuin muissa kansainvälisiksi apukieliksi tarkoitetuissa keinotekoisissa kielissä, joihin olin tutustunut.
Ja seuraavaksi tässä tekstissä mennään melko lujaa vauhtia loppuun.
Loin myös luultavasti maailman ensimmäisen enemmän tai vähemmän kunnollisen Lingua Franca Novan suomenkielisen kieliopin. Sen jälkeen käänsin, kyhäsin ja koostin lähinnä erääseen englanninkieliseen interlinguan kielioppiin perustaen maailman ensimmäisen tarpeeksi täydellisen suomenkielisen interlinguan kieliopin. Sain sen valmiiksi 17.6.2015. (En ole vielä saanut muunnettua tässä kappaleessa mainitsemiani kielisivuja uudelle sivustolleni.)
Sitten kaikki alkoikin mennä huonommin.
Käännyin lopulta kannattamaan kansainväliseksi apukieleksi novialia. Novial on tanskalaisen Otto Jespersenin kehittämä ja vuonna 1928 julkaisema kieli, joka on saanut paljon vaikutteita englannin kielestä. Mutta se on järkevämpi kuin englannin kieli. Kirjoitin maailman ensimmäisen melko täydellisen suomenkielisen novialin kieliopin sekä ajan kanssa sain aikaiseksi alle 10.000 sanan tai ilmaisun novial-suomi-sanaston.
Kehitin myös oman enemmän tai vähemmän muokatun version novialin kielestä.
Luulin elämäni olevan täydellistä. Mutta vuoden 2017 lokakuussa minulle kävi selväksi, että kannatankin interlinguaa kansainväliseksi apukieleksi. Pienehköin muunnoksin.
Naurettavaa. Täysin naurettavaa.
Mutta sitten minulla alkoi mennä vielä huonommin. Noin vuoden edellisen mielenmuutoksen jälkeen päätin, että kannatankin novialia.
Ja tämän jälkeen, 21. ja 22. marraskuuta välisen keskiyön hetken aikoihin, suurin piirtein, Herran vuonna 2018, tulin lopulta siihen tulokseen, että kannatankin Lingua Franca Novaa, kieltä, jonka nimi on tuttavallisemmin elefen.
Mielenmuutokseni johtui siitä, että elefenissä on laajempi varasto sanoja, joita käyttää. Ettei tarvitse niin paljoa vääntää tyhjästä juttua, kuten olisi laita novialin kanssa. Ja kielen lähes absoluuttinen yksinkertaisuus sinänsä jo viehätti minua.
Ajattelin tuolloin:
Mutta koska olen näitä temppujani tehnyt aivan liian paljon elämässäni, niin vetäydyn nyt luolaani enkä puhu kenenkään kanssa näistä asioista kuukausiin. Ellei joku kysy. Nyt painun hemputtiin.
Elefenin kielioppi suomeksi löytyy nykyään ihan kunnollisena
myös muualta kuin omilta nettisivuiltani, nimittäin täältä.
Tuo on itse asiassa varsin perusteellinen versio.
Mistä kaikesta olen pitänyt elefenissä:
Tämä varmaankin on itsestäänselvyys kansainvälisissä
keinotekoisissa apukielissä, mutta elefenissä ei ole
substantiivien sukuja, ja olen pitänyt siitä.
Olen pitänyt siitä, että kieli on luonteeltaan luonnollisen kielen
kaltainen.
Olen pitänyt siitä, että kieli on interlinguaa yksinkertaisempi.
Olen pitänyt siitä, että kielen verbioppi on rajun yksinkertainen
verrattuna tärkeimpien luonnollisten romaanisten kielten
verbioppeihin.
Olen pitänyt siitä, että kieli on ehdottoman foneettinen.
Olen pitänyt siitä, että C lausutaan aina kuten [K].
Olen pitänyt siitä, että kielessä adjektiivit usein päättyvät
A-kirjaimeen.
Olen pitänyt siitä, että sääntö adjektiivisten määritteiden
paikasta on varsin yksinkertainen.
Olen pitänyt siitä, että kielessä ei ole -iv-päätettä. Sen sijaan
käytetään partisiipin preesensiä.
Olen pitänyt siitä, että kielen sanojen sisäinen rakenne on tällä
tavoin yksinkertaistettu:
ei absoluta vaan asoluta
ei existe vaan esiste
ei lecto vaan leto
ei perfecta vaan perfeta
ei sector vaan setor
Pidän kieltä tyylikkäänä.
Olen pitänyt siitä, että kielessä sanojen johtaminen on
suhteellisen yksinkertaista.
Olen pitänyt siitä, että kielessä samaa verbiä voi usein käyttää
niin transitiivi- kuin intransitiiviverbinä.
Olen pitänyt siitä, että kielessä suora vastakohta ilmaistaan
etuliitteillä des- ja non- (edellinen verbeille ja
jälkimmäinen adjektiiveille).
Minua ei ole ärsyttänyt kielessä suuresti edes sen pyrkimys välttää
kaksoiskonsonantteja.
Olen pitänyt siitä, että kieli on tuottanut minulle intohimoa.
Mutta Lingua Franca Nova ei ole täydellinen kieli.
Kokeilin kaikenlaista sen kanssa. Lopulta vuoden 2019 syyskuussa päätin, että rakkauteni novialiin on ylitsepääsemätön. Kirjoitin taas säännöt omalle novialin "murteelleni".
Mutta novialin kehitystyö on
jäänyt jossain määrin kesken. Monille tärkeille asioille ei ole novialissa
olemassa, ainakaan virallisia ja vahvistettuja, sanoja. Tämä onkin mielestäni kielessä pahinta, että siinä on liian vähän sanoja tosielämän tarpeisiin.
Lopulta sitten päätinkin, että säilytän pääosan novialin kieliopista
mutta otan omaan kieleeni sanat interlinguasta.
2. joulukuuta vuonna 2019 keksin vielä muokata kielestäni selvästi aikaisempaa enemmän interlinguaa muistuttavan, koska tietty puhdaslinjaisuus miellyttää minua.
...Ja niin siinä sitten kävi, että 2.3.2020 päätin taas kerran palata Lingua Franca Novan "asiakkaaksi". Pienillä muutoksilla, jonka kokonaisuuden tosin olen tällä kertaa supistanut mahdollisimman pieneksi.
Olin huomannut, että en minä sitä latinankaltaisuutta kieleeni niin kaipaa. Ja Lingua Franca Nova on kaikin puolin yksinkertainen, joten minun ei tarvitse huolehtia jatkuvasti kaiken maailman hienouksista, kuten on ollut laita interlinguan kanssa. Sanojen muodostaminenkin on LFN:ssä helpompaa.
Ja sitten tapahtui vielä kaikkea jännää:
Vuoden 2022 keväällä päätin antaa esperantolle vielä mahdollisuuden. Se epäonnistui. Palasin varsin pian Lingua Franca Novan pariin.
Saman vuoden joulukuussa huomasin lopullisesti hyväksyväni sen, että LFN:ssä pääsanan määritteet sijaitsevat yleensä pääsanan jälkeen.
Vuoden 2023 tammikuussa löysin maailman pienimmän kielen. Se oli tietenkin liian pieni minulle. Vain vähän myöhemmin, siis vielä saman kuun aikana, törmäsin glosan kieleen, joka oli melko mielenkiintoinen. Kyseessä on rakenteellisesti mahdollisimman yksinkertainen kieli, jonka sanasto on peräisin latinasta ja kreikasta. Tosin glosaa kannattanut yhteisö vaikutti melko kuolleelta.
Jeesuksen vuoden 2023 maaliskuun melko alussa sain päähäni, että ido on melko hyvä kieli. Niin se lieneekin, mutta en tälläkään kertaa hylännyt sitten elefeniä.
Olin toki tykästynyt germaanisen apukielen ajatukseen jo aikaisemmin, mutta heinäkuun alussa sain lisää virikkeitä asiaa koskien.
Herra armahda!
...
PS. 8.7.2023:
Olen aikojen saatossa muokannut merkintää jopa rajusti. Kun olen lisäillyt yksityiskohtia ja toimittanut sisältöä.
Aivan viimeiset tiedot projektistani löytänet melko täysinä aina sivultani Hieman kieliräynää eli virallisemmin sanoen projektin nykyinen tila.
12 kauhun päivää (lyhyt merkintä)
12 Days of Terror, Etelä-Afrikka, 2005. O: Jack Sholder. P: Colin Egglesfield, Mark Dexter, Jenna Harrison. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa New Jerseyn rannikolle eksynyt hai pitää osavaltion rantakaupunkeja kauhun vallassa vuoden 1916 hellekesänä. Se joka pystyy kerralla hotkaisemaan kaiken, ei voi olla läpeensä paha.
Bonuslinkki lukijoille
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Jani Toivola on saanut tyttären! (lapsellinen blogimerkintä)
Mutta iloista, että kansanedustaja Toivola saa viettää nyt vauvansa kanssa isyyslomaa kotona.
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet oli kuulemma onnitellut tuoretta isää. Mutta hän ei tiettävästi ollut maininnut äitiä ollenkaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole virhe, sillä onhan Biaudet vähemmistövaltuutettu ja miessukupuolen edustajathan Suomessa ovat vähemmistö, ja Jani Toivolahan on mies.
Joidenkin mielestä Jani Toivola näyttää neekeriltä. Mutta oikeasti hän on pelkästään mulatti. Molemmat ovat ihan yhtä hyvä asia. Ja valkoisetkin ovat yhtä hyvä asia.
Minulla on suvussakin tummapintaisia ihmisiä. Hekin ovat hyvä asia, vaikka he ovat heteroseksuaaleja. Rasismi on poissa minusta.
Minusta on kuitenkin hyvin outoa se, että homoseksuaalit voivat saada lapsia. Ihmettelen kauheasti!
tiistai 10. joulukuuta 2013
Tampereen hyvästä mielenosoituksesta tuli lässytyspaska
Minun mielestäni mieltä voisi osoittaa ihan rauhallisestikin rikkomatta kirkon ja liiketilojen ikkunoita, polttamatta autoja ja hyökkäämättä poliisin ja poliisin hevosten kimppuun jääkeikkomailoilla varustautuneina (mielenosoituksen järjestäjät olivat kehottaneet osallistujia tulemaan paikalle jääkiekkomaila mukanaan). Jos on päämäärä ihanteellinen, niin minusta kyllä silloin keinojenkin pitäisi olla ihanteellisia, edes jossain määrin. Neuvostoliiton johdossa oli alusta alkaen ajateltu, että hyvä päämäärä pyhittää keinot. Mutta eihän se niin ole. Jos yhdellä porukalla olisi omasta mielestään oikeus rikkoa oman mielenosoituksen "hyvyyden" takia toisten omaisuutta ja hyökätä poliisien ja heidän hevostensa kimppuun, niin sitten sama oikeus olisi kyllä myös sillä, joka olisi heidän kanssaan asioista eri mieltä. Tai ainakin, jos ollaan johdonmukaisia.
Malesian suurlähettilään auton kimppuun oli myös hyökätty tämän ollessa matkalla juhlallisuuksiin. Auton potkimisen ja hakkaamisen lisäksi sen keulassa ollut Malesian lippu oli anastettu. Suurlähettiläs oli tietenkin ollut Tampere-talolla järkyttynyt ja kysellyt, miten Suomessa osoitetaan mieltä tuolla tavalla. Lokakuussa Suomessa aloittanut lähettiläs poistui juhlista nopeasti. Vastaus kysymykseen lienee se, että pieni osa suomalaisistakin on roskaväkeä.
Toki nämä rikolliset toivat julkisuutta mielenosoitukselle. Mutta he onnistuivat samalla vetämään sen tarkoituksen lokaan. Olisi toki ollut hienoa, jos muut mielenosoitukseen osallistujat olisivat uskaltaneet ja halunneet estää törkyilijöitä törkyilemästä.
Syyllisten tulisi mielestäni ottaa vastuu omasta elämästään ja omista teoistaan ja tunnustaa tekonsa yleisölle ja poliisille. Ottaa vastaan se mikä tulee ja maksaa korvaukset omasta pussistaan. Sitten heitä voisi pitää oikeina ihmisinä eikä lässytyspaskoina.
Voit lukea seuraavan linkin kautta Turkissa asuvan Tuukka Kurun näkemyksen kiekkomellakasta. Oi, katso:
Kiekkomellakan tragikoominen jälkipyykki
En ole mikään Osmo Soininvaara. Jatkossa sitten poliittista lässytystä:
Mitä tulee Suomessa lisääntyneen eriarvoisuuden vähentämiseen, niin se onnistuisi kyllä ainakin aikaa myöten poliittisilla päätöksillä. Tärkeintä olisi nyt alussa saada kyllä valtion ja kuntien velkaantumisaste pysähtymään ja aikaa myöten sitten myös pienenemään. Veroastetta ei liene aivan pian varaa pienentää, vaikka se lisäisi taloudellista toimeliaisuutta. Pitäisi vähentää soveltuvilta osin verohelpotuksia sellaisilta ihmisiltä ja tahoilta, jotka eivät sellaisia tarvitsisi. Melkein kaikki yritystuet voitaisiin lakkauttaa. Kuntien velvoitteita tulisi vähentää. Byrokratiaa ja julkisen sektorin työntekijöitä yleensä tulisi saada vähennettyä rajusti, jotta julkinen sektori veisi pienemmän osan kansantalouskakusta. Pitäisi lopettaa kaikki ne julkisen vallan toiminnot, jotka eivät varsinaisesti kuulu hyvinvointivaltion ydintoimintoihin. Jos jossain vaiheessa, esim. kymmenen vuoden päästä, onnistutaan vähentämään välillisiä veroja, niin se lisää progressiivisen verotuksen osuutta verotuksen kokonaisuudesta ja näin tekee verotuksesta oikeudenmukaisempaa.
Julkisen sektorin työntekijöitäkin toki Suomi tarvitsee, mutta kansantalouden kakun kasvattamisessa primus motor on yksityinen sektori. Pien- ja keskisuurten yritysten pyörittämisen vaatimaa byrokratiaa tulisi purkaa. Harmaa talous tulisi suitsia, ja tähän pitäisi liittyä sitten omistuksen piilottamisen hallintarekistereihin lopettaminen. Maahanmuuttajat tulisi Kanadan ja Yhdysvaltain tapaan pisteyttää. Niiden ihmisten, jotka uskovat hirviö-profeetta Muhammadin olevan opillisesti erehtymätön ja oikean elämäntavan ikuinen esikuva, pitempiaikainen oleskelu maassa tulisi lopettaa. Pankkien niskaan tulisi joko sälyttää täysi vakavaraisuusvaatimus tai tehdä pankinjohtajista henkilökohtaisesti vastuullisia pankkien kärsimistä tappioista. Työttömyyden ja vajaatyöllisyyden aiheuttamaa taakkaa työntekijöille tulisi vähentää lyhentämällä jollakin tapaa tukien myöhästymistä ja sutjakoittamalla sosiaaliturvan ja työpalkan yhteensovittamista. Älkää kysykö minulta, miten tämä tapahtuu. En ole käynyt yliopistoa.
Työtä tulisi jakaa ainakin väliaikaisesti. Työtuntien määrä täysipäiväisessä työssä tulisi vähentää seitsemään tuntiin.
Ehdotan myös valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien erottamista toisistaan. Näin saataisiin henkinen ja hengellinenkin elämäkin raikkaammaksi.
Ylipäätään, jotta voitaisiin vähentää eriarvoisuutta, tulee saada Suomessa ensin pyörät pyörimään. Uudet yksityisen sektorin työpaikat auttaisivat eriarvoisuuden vähentämisessä ja sitä kautta saatavat verotulot. Julkista velkaa lisäämällä taas seuraa ennen pitkää romahdus, joka lisää runsaasti yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
En luultavasti enää ikinä tule kirjoittamaan mitään tämänkaltaista. Ja sitä paitsi tämän blogimerkintäni sisällöstä merkittävä osa lienee jossain määrin paskaa.
Minusta on myöskin ikävää, etten itsenäisyyspäivänä julkaissut mitään itsenäisyyspäivän merkitykseen liittyen. Myöskin jäi 5. päivänä joulukuuta kuollut Nelson Mandela (1918-2013), joka on loistava esimerkki siitä ettei rotu miestä haittaa, kokonaan käsittelemättä.
Anteeksi.
PS jo pian tämän tekstin julkaisun jälkeen: Kyuu Eturautti kirjoitti mielestäni ihan kohtuullisen blogitekstin tasa-arvoon liittyen. Oi, katso: Tasa-arvon monet suunnat.
Sadat kirjailijat ympäri maailman valtion kontrollia vastaan
Kirjailijat huomauttavat, että demokratian perusta on yksilön loukkaamattomuus, joka ulottuu hänen kehonsa lisäksi ajatuksiin, henkilökohtaisiin ympäristöihin ja viestintään. Jokaisella ihmisellä on tähän oikeus ilman valvontaa ja pelkoa ahdistelusta.
- Valvottu ihminen ei ole enää vapaa, eikä tarkkailtu yhteiskunta enää demokratia. Demokraattisten oikeuksiemme on koskettava niin virtuaalista kuin todellista tilaammekin, kirjailijat sanovat.
Hyvä kirjailijat! Sananvapaus ja oikeus yksityisyyteen ovat hirveän tärkeitä arvoja.
Jos saataisiin lopetettua valtion kontrolli sananvapaudesta, niin ihmiset saisivat puhua vapaasti. Eikä sattuisi sellaisia oikeusmurhia kuin Jussi Halla-ahon ja Bob Dylanin tapauksessa. Pitäisi myös saada aikaiseksi sellainen yleinen lainsäädäntö, jonka perusteella ihmisiä ei olisi oikeutta valtion vakoilla ilman järkevää ja yksilöityä lainmukaista perustetta.
George Orwellin romaani "Vuonna 1984" ei ole utopia vaan dystopia.
Linja on nyt vedetty pimeyttä vastaan. Ja me pidämme sen linjan siitä riippumatta mitä se maksaa.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Kaveeraamista; yhtyeen kuuntelua; maksani on iloinen
Matkustin juhlista takaisin Pähkinärinteeseen ja kävin ennen kotiin menoa kaupassa. Illemmalla yritin käydä Länsi-Vantaan vapaaseurakunnassa. En kuitenkaan onnistunut siinä.
Erittäin vanha kaverini Jape oli tulossa käymään luonani. Hän oli aikeissa tulla kanssani perjantai-iltana ravintola Salin pikkujouluihin ja itsenäisyyspäiväjuhliin, joiden yhteydessä toisen pikkuveljeni yhtye esiintyisi. Sali on Pähkinärinteen neljästä juottolasta paras, sillä sillä on valikoimissa monenlaisia oluita. Nämä olivat periaatteessa myös tämän veljeni etukäteiset syntymäpäiväjuhlat, koska hän ei voisi pitää niitä varsinaisena päivänä Suomessa, kun jossain vaiheessa lähtee käymään ulkomailla.
Noh, Jape tuli sattuneista syistä jo torstai-iltana. Mukanaan hänellä oli isohko määrä maitokaupan melko tavallisia oluita. Torstain ja perjantain aikana me nautimme sitten olutta tai kaljaa. Minä nautin yhteensä kahdeksan Sandelsia. Tilasimme torstaina myöskin pizzat. Perjantaina alkuillasta tilasimme myös sellaiset.
Oli hauska tavata erittäin vanhaa kaveria.
Torstaina Jape halusi syödä keksejä. Kerroin hänelle, että jääkaappini pakkaslokerossa on Fanipala-pussi. Jape haki sen sitten. Minä jossain määrin mokasin oman meneillä olevan narkkaritestini, sillä perjantaina minäkin nautin Fanipaloja useita. Jape onneksi söi niistä suurin piirtein 13/16-osaa. Pitääpä ostaa uusi Fanipala-pussi.
Lähdimme perjantai-iltana sitten talsimaan Salille päin. Jätin suosiolla kotiini kaulaliinan ja hanskat sekä hattuni alla talvella pitämäni pyöräilypipon. Jape teki Salin sisäänkäynnin luona mielenkiintoisen havainnon. Ulkomainoksessa olisi pitänyt lukea yhtyeen nimenä "Screamin' minds", mutta siinä luki "Criminal minds". Kukahan näitä mainoksia oikein tekee?!
Minä tilasin baarihenkilöltä yhden Guinnessin ja Jape jonkin geneerisen oluen tai kaljan. Onnistuimme saamaan seinustan luota itsellemme pöydän. Seinustalle kohdallemme oli ikävä kyllä heijastettu Linnan juhlien meiningit. Tuntui oudolta, kun kaikki näyttivät katsovan meidän suuntaamme.
Niin, ja koska nämä olivat pikkujoulut, niin siinä missä biljardipöytä oli ollut ennen, tarjottiin ihmisille jouluruokaa. Koska minä ja Jape olimme juuri tunti takaperin syöneet molemmat kokonaisen pizzan, niin emme katsoneet aiheelliseksi ruveta täälläkin syömään. Minulle ei ollut kerrottu ruokailumahdollisuudesta. Tai jos oli, niin en nyt ollut muistanut sitä enää.
Pelasimme välillä jonkin aikaa pöydällä olevalla pelikoneella Trivial Pursuitia. Jossain vaiheessa paikalle pyyhälsi meitä moikkaamaan tuntemani mainio yksityisyrittäjä. Hän kertoi veljieni olevan ulkosalla. Jonkin ajan päästä paikalle tulivat myös molemmat veljeni. Piakkoin porukka päättikin tehdä itselleen majan puolikkaaseen loosiin, jonka luona oli yksi pieni pöytä. Siirrettiin siihen viereen toinen pieni pöytä, ja niin mahduimme kaikki siihen. Itse asiassa meitä oli nyt enemmänkin, sillä veljieni tuttuja oli myös mukana.
Paikalle pyyhälsi sitten eräs nuori mies, joka minun tulisi tuntea. Hän joutui selittämään minulle, kuka on. Annoimme hänelle oikeuden istua pöydässämme.
Veljeni aloitti yhtyeineen esityksensä puoli tuntia myöhässä. Sitä ennen Jape oli käynyt ostamassa minulle ja itselleen kossuvissyn herättääkseen meidät.
Veljeni yhtye soittaa cover-versioita tunnetuista kappaleista 60-luvulta ainakin 90-luvulle. Yhtyeen musiikki on minustakin nautittavaa. Äänenvoimakkuus oli kuitenkin sietämätön. Olen heikkoääninen kaveri, ja minun oli erittäin vaikea saada puhuttua julki mitään esitysten aikana. Yhdeksän kappaletta luultavasti soitettiin tässä ensimmäisessä istunnossa. Kun kävin yhden kappaleen aikana pyytämässä itselleni Koffin portterin, niin jouduin huutamaan baarihenkilölle kolme kertaa ennen kuin tämä tajusi, mitä ajoin takaa. Jape nautti illan aikana vielä pari kossuvissyä.
Olin nähnyt kiinteistönvälittäjäni paikalla. Kerran kun Jape oli syventyneenä mielenkiintoiseen keskusteluun mainion yksityisyrittäjän kanssa, niin kiinteistönvälittäjäni hyökkäsi takaapäin ja kiersi kätensä ympärilleni. Hän sanoi, että on hirveä kiva nähdä minua ja veljiäni nyt täällä. Jape ei tainnut huomata ollenkaan tapahtunutta.
Täysi-ikäisiä pikkutyttöjä tunki välillä pöytäämme. Myöskin eräs voimakkaassa humalatilassa oleva jääkärikersantti yritti olla porukassamme. Mainio yksityisyrittäjä oli ainoa, joka sieti häntä hyvin.
Välillä minusta ja Japesta tuntui vähän siltä kuin olisimme lastentarhassa. Koitti lopulta esityksissä väliaika. Sen jälkeen alkaisi pitempi rupeama esityksiä. Esittäjäveljeni tuli taas pöytäämme. Jossain vaiheessa ilmoitin Japelle, että taidan piakkoin lähteä kotiin. Jape suostui lopulta lähtemään mukaan. Hän lähti ilmoittamaan esittäjäveljelleni, joka oli nyt jossain muualla, asiasta. Toinen pikkuveljistäni törmäsi tiskin kulmalla minuun ja kerroin tälle olevani lähdössä kotiin. Hän sanoi, että hyvä kun olin ollut tämän aikaa siellä. Siihen purjehti samassa hetkessä myös gorillan näköinen iso partainen äijä, joka nyökkäsi minulle. Nyökkäsin takaisin, ja mietin samalla, että tunnenko minä tämän miehen jostain. Veljeni sitten ilmoitti tälle minun olevan hänen veljensä. Partagorilla kääntyi heti menemään takaisin sinne, mistä oli tullut. Esittäjäveljeni saapui seuraavaksi paikalle Japen kanssa. Hän ehdotti Japelle, että tämä voisi esittämisten jälkeen lähteä heidän kanssaan hänen kotiinsa Espooseen ja siellä he voisivat jutella, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Jape piti ajatusta hyvänä, mutta hän sanoi saattavansa minut ensin kotiini. Kotiini päästyäni annoin Japelle varmuuden vuoksi vara-avaimeni. Jape päätti nauttia yhden oluen ennen kuin suuntaisi takaisin Salille. Lopulta hän puki päälleen ja istahti vielä hetkeksi sohvalle. Pian hän päättikin ettei jaksaisikaan mennä takaisin Salille. Hän sanoi, että hän tuskin olisi nyt yöllä veljelleni parasta juttuseuraa. Hän antoi vara-avaimeni takaisin.
Juttelimme siinä sitten viisaita ja minä nautin olueni loppuun eli loput kaksi olutta. Keskiyön jälkeen päätimme katsoa Youtubesta "Tuntemattoman sotilaan", mutta kun alkuperäistä versiota ei löytynyt, niin päätimme katsoa sen uudemman, joka on kurttuotsainen tylsä tekele, vaikkakin väreillä varustettu. Jo tunnin päästä Jape alkoi olla unten mailla, joten suljin Youtuben.
Jape oli sanonut minulle, että hän voisi olla lauantaina luonani vielä kolmeen saakka eli hän nauttisi minun ja jonkin tunnin päästä paikalle purjehtivan kulttuurielämäntuntijakollegani Jannen kanssa kahvit ennen lähtöään. Mutta ennen puoltapäivää hänelle oli soittanut hänen eräs naisystävänsä, joka oli ilmoittanut hänelle olevansa tulossa käymään, joten Jape lähti kotiinsa jo pian puolenpäivän jälkeen. Kahvin nauttimisen jälkeinen kulttuurielämätapahtuma oli normaali siitä huolimatta, että olin jonkin verran alkoholia vastoin tapojani nauttinut kahtena edellisenäkin päivänä.
Minulla on siis kaksi veljeä, joista kummallakin on oma yhtye. Kuten mainittu, niin toinen eli Screamin' Minds esittää cover-kappaleita. Sitä ei pidä sekoittaa melkein samannimiseen surkeaan brittiläiseen poikayhtyeeseen. Toinen nimeltään Innocent Virgins taas esittää heavycountrya. Lisäksi heillä on ollut ja ehkä on edelleenkin myös yhteinen yhtye, joka nimensä Räystäs mukaisesti esittää pelkästään masentavaa musiikkia.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
George Bush junior -uni
Olin jossain rakennuksessa, jossa pidettäisiin pian hieno tilaisuus. Minun piti pukeutua. Minulla oli kahdet kalsarit, joista toiset olivat rikki. Molemmat katosivat kuitenkin jonnekin. En löytänyt niitä, joten laitoin jalkaan uimahousut. Pian olikin jo sitten aika tilaisuuden alkaa. Kiiruhdin paikalle. Juuri kun saavuin ao. tilaan, niin sieltä jo paikalle saapuikin George Bush Jr. Jostain syystä minä olin hyvin innoissani. Tilaisuudessa tarjottiin ruokaa, ja minä näin Bush Jr.:n menneen samaan pöytään kuin yksi tekijähenkilö. Toivoin pääseväni itse samaan pöytään.
Laivasto-uni
En muista aikaisemmin nähneeni minkäänlaista laivastounta.
Olutta päähän -uni
Olin joidenkin tuttujen kanssa jossain kapakassa. Tuttuni rouva X meni sitten ennen aikojaan hakemaan minulle ja jollekin muulle olutta. En itse ollut vielä lopettelemassa edellistäkään, joten tämä oli paha rasti. Tämän vuoksi kaadoin hänen tuomaansa olutta jonkin verran hänen päähänsä. Unessa tunsin kuitenkin ilmeisesti teostani pientä huonoa omaatuntoa, koska ilmoitin voivani nauttia siitä pullosta, jonka sisältö oli vähentynyt päähänkaatamisen vuoksi.
Ja myöskin tiedän, mistä syystä näin tällaisen unen. Torstaina minulta oli epäonnistunut vapaaseurakunnan tilaisuuteen meno. Olin kertonut siitä puhelimitse myöhemmin rouva X:lle. Myöhemmin illalla tämä soitti minulle ollessaan luultavasti pienessä humalassa. Hän sanoi minulle silloin mielipiteensä olevan, että "oikea Jumala" oli estänyt minua pääsemästä kirkkoon. Rouva X ei itse periaatteessa ole kovin kristitty, joten tämä hänen lausuntonsa oli sikäli vähän ihmeellinen. Minua kuitenkin se pikkaisen vitutti. Mutta onneksi oluen kaataminen rouva X:n päähän oli ollut vain unta!
perjantai 6. joulukuuta 2013
Kokoomusnuoret tukee Ukrainan mielenosoittajia, koska sillä on pyrkimys avata Suomea Eurooppaan
torstai 5. joulukuuta 2013
Kirkossakäymiseni ei onnistunut
Noh, odottelin bussia jonkin aikaa ja hyppäsin sitten semmoiseen. Jonkin ajan kuluttua kävi ilmi, että kyseessä oli se versio tästä bussilinjasta, jonka päätepysäkki on ihan toisaalla kuin siellä minne olin menossa. Olin katsonut aikataulut väärin.
Kävelin puolen tunnin ajan sitten kotiini hirvittävän voimakkaita jalkojani toisen eteen pistäen. Päästyäni kotiini imuroin lattian soveltuvilta kohdin.
Noh, huomenna on kuitenkin vanhemman pikkuveljeni etukäteissynttärit. Odotettavissa on hirvittävän hyvää elävää musiikkia ja paljon juoppoja.
Huuhaa-palkinto geenimuuntelun vastustajille
"Tänä vuonna annamme palkinnon tieteellisen tiedon vääristelyn ja pelotteluun perustuvan keskustelutavan vuoksi", kertoo Skepsiksen puheenjohtaja Otto J. Mäkelä.
GMO-vapaa Suomi -kansalaiskampanja tavoittelee esimerkiksi geneettisesti muunneltujen viljely- ja rehukasvien pitämistä poissa Suomesta. Ei siinä mitään, mutta kampanjan takana ovat sellaiset tahot kuin Kansalaisten Bioturvayhdistys ry, Luomuliitto, Biodynaaminen yhdistys, Ekometsätalouden liitto, Vegaaniliitto, Elävä Maa ry sekä Maan ystävät. Kampanja pitää yllä nettisivustoa, järjestää mielenilmauksia sekä kehottaa kuntia ja kansalaisia julistautumaan “GMO-vapaiksi”.
Ja tuloksena on se, että GMO-vapaa Suomi -sivusto sisältää runsaasti harhaanjohtavia väitteitä ja tulkintoja. Tiedeyhteisö on itse tuominnut vääriksi juuri niitä tutkimustuloksia, joihin sivusto vahvimmin nojaa.
Joten palkinto meni luultavasti oikeaan osoitteeseen. Sanon näin, vaikka itsekin suhtaudun kriittisesti GMO-tuotteisiin ihan vain sen vuoksi, että niiden käyttö vähentää viljelykasvien diversiteettiä.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Teen narkkaritestiä itselleni
Olen tavannut säilyttää Fanipalat, kuten kaiken muunkin suklaapitoisen, jääkaappini pakkaslokerossa.
Päätin kokeilla, miltä tuntuu olla huumeista riippuvainen. Ostin pussillisen Fanipaloja. Ne saavat lojua pakkaslokerossa ja minä yritän olla syömättä niitä. Ainakin välillä tämä vaatii miestä. Tänään tosin kiersin sääntöjä ostamalla levyllisen Reilun kaupan suklaata, koska päivä oli sujunut surkeasti. Laitoin senkin pakkaseen.
On kuule hieman ongelmallista pilkkoa pakkasenkovaa suklaalevyä, mutta minä pidän kylmästä suklaasta.
Yritän pitää Fanipalat pakkasessa koskemattomina vielä seuraavat kolme viikkoa.
Fanipalojen valmistaja, mikä se lieneekin, ei ole maksanut minulle mitään tästä blogimerkinnästäni, vaikka sen kyllä pitäisi.