keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Höpinää arvoista ja uskonnosta

Arvot ovat kaikki uskontoa tai ennakkoluuloa. Niitä ei voi todistaa sen enempää oikeiksi kuin vääriksikään.

Myös uskonto on ennakkoluuloa. Tai ainakin luuloa. Mutta uskonto eroaa arvoista siinä, että se esittää ulkomaailmaakin koskevia väittämiä. Ja sellaisia väittämiä voidaan tieteellisesti testata.

Arvot ja uskonto eroavat ilmiöinä toisistaan siinäkin, että kaikilla ihmisillä on arvot. Ihminen on pääsemättömissä omista arvoistaan. Sille ei voi mitään. Psykopaatillakin on arvot. Mutta kaikilla ihmisillä ei tarvitse olla, eikä ole, uskontoa.

Arvoissa ja uskonnossa on siis kummassakin kyse todistamattomissa olevista väittämistä.

Parhaimmillaan arvot ja uskonto ovat harmittomia. Jos ne johtavat ihmisyyden vastaisiin tekoihin, tai tieteen tai lääketieteen vastaisuuteen, niihin voidaan puuttua.

Onneksi ihmisellä on sosiaaliset vaistot. Niiden avulla aidan yli potkiva voidaan saada kuriin. Mutta joskus tosin ihmisen sosiaalisiin vaistoihin perustuvat heimovaistot saattavat mennä liiankin pitkälle.

Uskonnossa on ilmiönä ensinnäkin se paha puoli, että jotta se voisi tuntua sen kannattajasta hyvältä, niin luultavasti hänen tulee uskoa uskonnon puhuvan totta asioista. Ja toiseksi, uskonto on mestari siinä, että uskontoa hyväksikäyttämällä paha on saanut ja tulee saamaan aikaan paljon, no, pahaa. Mielestäni uskonto voi olla periaaatteessa hyödyllinen koko ihmiskunnalle vain, jos ao. uskonto ei halua nutistaa uskonnonvapautta.

Toisaalta uskonnottomat eivät ole myöskään vapaita siitä, että paha houkuttelee heitä hyvän avulla pahaan. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii marxismileninismi. Uskonnottomilla ihmisillä on usein liiallinen luottamus järkeen ja älyyn. Voidaan puhua hybriksestä.

Arvojen oikeutusta ei voida perustella tieteellisesti, mutta me olemme pakotetut elämään niiden kanssa. Toivottavasti arvomme ovat ja tulevat olemaan mahdollisimman hedelmällisiä.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Uneni "miniportugalin" kielestä

Pääsiäisen aikoihin olin nähnyt omituista unta. Unessa olin saanut kauniiseen mieleeni, että kehittäisin kansainväliseksi apukieleksi kielen, joka olisi nimeltään "miniportugali". En ole ihan varma, että millä tavoin kieli olisi eronnut tavanomaisesta portugalin kielestä. Muistaakseni kielen piti säilyttää ainakin epäsäännölliset verbit.

Unissa saa aina "valtavan hyviä" ajatuksia.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Jumalan veli

Jokin aika sitten oli eräässä tv-ohjelmassa mainittu, että joskus Jumalalla on niin kiire, että hänen veljensä joutuu vastaamaan hänen puolestaan joihinkin rukouksiin.

Ohjelmassa näytettiin videonpätkä, jossa massiivinen putki iskeytyi auton tuulilasista sisälle, ja viime tingassa kuski ehti painautua alas, joten henki ei mennyt. Ohjelmassa sanottiin, että Jumala oli kehottanut miestä maastoutumaan.

Mutta jos ihan vakavissaan ollaan, niin minusta Jumalan veli Jumalan tuuraajana voisi selittää joitain asioita.

Samalla ajattelisin, ettei aina tarvitse olla niin kovin vakavissaan.

PS. Voisin itse käyttää Jumalan veli -nimisestä tekijästä myös nimitystä tekijä X.

...
II PS: Kirjoitin tälle sitten tavallaan jatkoakin.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kalorirajoitus poistui

Herodes pieni oli luultavasti kusipää. Mutta uskoisin, että samaa voisi sanoa myös hänen isästään, Herodes suuresta. Ja kyse ei ole millään muotoa heidän idumealaisesta alkuperästään. En ole rasisti.

Se joka pystyy elämään syömällä heinäsirkkoja ja luonnonhunajaa ja pukeutumalla kamelinkarvavaatteisiin, ei voi olla läpeensä paha. Siksi viettäkäämme juhannusta myös Johannes Kastajan muistoksi, eikä pelkästään keskikesän juhlana.

Hyvää juhannusta kaikille blogini lukijoille! Ja miksei muillekin.

Eilen kävin tietyn minulle tärkeän yhdistyksen juhannusjuhlissa sen Lammaslammen rannalla sijaitsevassa paikallisessa toimipisteessä.

Jouduin nousemaan asian vuoksi jonkin verran tavanomaista aikaisemmin. Tosin unenpöpperössä on vaikeampi muistaa, että pitäisi nousta aikaisemmin ylös. Onnistuin siinä kuitenkin viime tingassa.

Klo 11.00 piti alkaa juhannusjuhlan aloituspuheen. Ehdin jo ihmetellä, että ihan turhaanko tulin tänne ajoissa. Mutta sitten, klo 11.04 puhe aloitettiinkin.

Sen jälkeen alkoi ruokailu. Ruoaksi oli ulkona grillattua grillimakkaraa, perunasalaattia, salaattia ja valkosipulipatonkia. Ruokajuomaksi sai ottaa kotikaljaa.

Aluksi aikeeni oli mennä suosiolla nauttimaan ruokaani takahuoneeseen, mutta musiikkivälineet olivat valitettavasti vallanneet huoneen pöydän. Istahdin sitten syömään keittiötilan puolelle. Vähän myöhemmin, raivauksen tapahduttua, minä ja joukko muita ihmisiä siirryimme kuitenkin takahuoneeseen.

Ruoka oli älyttömän hyvää. Kotikaljakin oli täydellistä. Siksi olikin väärin, että päätin ottaa hieman lisää. Ennen sitä olin ollut täysin onnellinen. Olin syönyt täydellisen määrän täydellistä ruokaa. Sen kunnian tuhosi uusi puolikas annos.

Kävin ensin hakemassa uuden pahvimukillisen kotikaljaa ja lautaselle hieman lisää salaattia ja perunasalaattia. Jonkin ajan päästä ao. toimipisteessä aikoinaan ensin järjestötyöntekijänä vuoden ja myöhemmin lähihoitajaharjoittelijana vähemmän aikaa ollut J toi nautittavaksemme kokonaisen makkaran. Hän oli valinnut mahdollisimman pitkän, jotta siitä riittäisi molemmille. Jaoimme sen kristilliseen tapaan puoliksi.

Tänä vuonna paikka ei muuten ollut täysin täysi, vaan siellä kykeni hyvin olemaan. Tilat ovat oikeasti melko pienet.

Kun ruokaa olivat kaikki saaneet kylläkseen, alkoi elävä musisointi. Kolme yhdistyksemme paikallisen toimipisteen kävijää esitti meille joitakin Beatlesin kappaleita. Meidät ajettiin ulos takahuoneesta.

Kun ensimmäinen kappaleista oli esitetty, meitä kehotettiin ryhtymään kakkukahveille.

Tulin lievästi vainoharhaiseksi, kun minulle annettiin selvästi pienempi pala mansikkakakkua kuin melko monille muille. Mutta että se oli hyvää. Täsmälleen sopivanlaista. Ei myöskään liian makeaa. Vähän ajan päästä sai ottaa myös palan raparperirahkatorttua, joka oli varsin suussasulavaa. J jakoi pöytään tuomansa tortunpalan kanssani.

Kahvituksen jälkeen oli juhannuspuhe, jossa puhuttiin juhannuksesta. Tämän jälkeen pidettiin pieni tietovisa. Se pidettiin aiheesta juhannus, mikä ehkä kismitti joitakin paikalla olijoita, jos olivat nuokkuneet puheen aikana.

Minä ja tietyt tuttuni menimme pakoon tietovisaa takahuoneeseen.

Me takahuonelaiset ehdimme jutella paljon kaiken maailman mukavia.

Jossain vaiheessa pidettiin arpajaiset. Arpa maksoi euron ja joka toinen arpa voitti.

Tietovisan loputtua pistettiin päälle pitkä loppuohjelmanumero, joka oli toivemusiikin soittaminen. Itse sain pistettyä listalle omia toiveitani kolme eri kappaletta. Ihmiset melko paljon tykkäsivät soitetusta musiikista.

Siinä vaiheessa väki oli jo harvenemaan päin. Ensimmäinen olutkollegani olisi halunnut lähteä tavanomaiselle lenkille Lammaslammen ympäri, mutta ajattelin, etten nyt juhlien aikana viitsi.

Lopulta meille alettiin tyrkyttämään uudestaan mansikkakakkua. Minulta kysyttiin, että pidänkö kermavaahdosta. Vastasin pitäväni, ja niinpä lautaselleni kammettiin kakunpala, jonka kokonaistilavuudesta oli ehkä 3/4 kermavaahtoa. Se oli taivaallista.

Lopulta viimeinen toivekappaleista oli soitettu, ja meitä alettiin ajamaan pois paikasta. Lähdin parin muun tuttuni kanssa toimipisteestä n. klo 15.10.

Tämän jälkeen kävin vielä kaupassa ostaakseni lisää ruokatarpeita pyhäpäivien ajalle.

torstai 21. kesäkuuta 2018

Aloitan huomenissa juhannusaattona sananvapauden Mekassa Gabissä

Olin julkaissut joitakin viikkoja sitten blogimerkinnän, jossa käsittelin Twitter-lyhytviestipalvelun kilpailijaa, sananvapautta arvossa pitäviä Gabiä sekä suomalaista Ylilauta-keskustelupalstaa, sosiaalisten kuplien ehkäisijöinä.

Olin kirjoituksessani ilmaissut, että tulen ottamaan Gabin käyttöön vuonna 2019. Sittemmin olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en jaksa odottaa niin kauaa, vaan rupean julkaisemaan Gabissä jo 22. päivänä kesäkuuta kuluvana Herran vuonna 2018. Tämä päivä on huomenna perjantaina, joka on juhannusaatto. Voidaan sopia, että teen tämän Johannes Kastajan, Jeesuksen serkun, kunniaksi. Oli niin väärin, että Herodes pieni käski irrottaa hänen päänsä ruumiista.

Olin myös päättänyt, että luultavasti en jaksa jakaa viestejäni Gabista edelleen palvelun mahdollistamien lyhytviestien muodossa Twitteriin, vaan kokonaisina laitan viestit jatkossakin sinne.

Ainakin aluksi melkein kaikki viestini tullevat olemaan Gabissa ja Twitterissä samoja.

Voit niin halutessasi myös käydä katsastamassa näitä viestejäni näissä paikoissa:

Tom Kärnä Gabissä

Tom Kärnä Twitterissä

Ja lopuksi hieman Twitterin mainostusta:

Bysanttisen poliisin Jari Taposen Twitter-tili

Keijo Kaarisade, täydestä menevä valepoliisi Twitterissä

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Uni siitä, että olin orja

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jonkin heimon orja. Tai no, jos heimo kuulostaa kovin musta-afrikkalaiselta, niin unen heimolaiset olivat valkoisia. Niin, ja jos valkoinen kuulostaa rotuideologialta, niin sanotaan sitten, että kyseessä olivat valkoihoiset.

Minua oli ilmeisesti juuri kidutettu. Tiesin, että heimolla oli aikomus muuttaa kohta toiseen paikkaan. Lausuin siinä kuuluvahkolla äänellä, että eikö ole hienoa, että me pääsemme sinne. Lähellä olevat heimolaiset naureskelivat minulle pilkallisesti, sillä eihän ollut sopivaa, että orja puhuu kuin hän olisi oikea ihminen.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Voiko kansa voi äänestää "väärin" eduskuntavaaleissakin?

Toukokuussa pidettiin Irlannissa päättäjiä sitova kansanäänestys. Suomessahan sellaisia ei pidetä. Suomessa on käytössä vain nk. kansalaisaloitteet, joiden avulla äänestäjät eivät voi kävellä päättäjien tahdon yli.

Irlannin kansanäänestyksessä oli kyse siitä, että vapautetaanko maan varsin tiukkaa aborttilakia jonkin verran.

Ylen sivuilla julkaistui toivoa täynnä oleva uutisartikkeli Naisasialiiton pääsihteeri: Irlannin äänestystulos voi avata tietä abortin vapauttamiselle laajemminkin.

Miksi Ylessä kannatetaan päättäjiä sitovia kansanäänestyksiä Irlannissa mutta ei Suomessa? Siksikö, että Suomessa kansa voi äänestää "väärin"?

Mutta eikö kansa voi äänestää "väärin" eduskuntavaaleissakin?

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Menoa ja meininkiä unessa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista rajuhkoa unta:

Tunsin jonkin naisen, jolla oli jonkun miehen kanssa yhteishuoltajuus lapseen. Minun piti sitten jotenkin auttaa tätä naista käymällä tämän miehen luona. Miehellä oli taipumusta rikollisuuteen. Paikalla oli joku toinenkin mies, ja nämä sitten keskustelivat keskenään esperanton kielellä, jota he käyttivät keskinäisenä salakielenään. Oma esperantoni oli unessa sen verran ruosteessa, etten ymmärtänyt, mistä oli kyse.

Sitten mies löi minut kanveesiin ja repi seuraavaksi paitani auki. Ensin olin hölmistynyt, että mistä tässä on kyse, mutta sitten paitani alta löytyi ihmeellinen häkkyrä, joka oli poliisin kuuntelulaite. Sanoin miehelle sitten ad hoc -selityksenä, että olin kertonut poliisille oman mielipiteeni olevan, että tuollainen laite löytyy liian helposti.

Teostani ei kuitenkaan koitunut minulle enempää harmia. Minut päästettiin lähtemään suosiolla pois.

Myöhemmin olin tunkeutunut salaa miehen kotiin, ja sitten lähdin portaikon kaidetta pitkin viilettämään alaspäin. Minua alettiin kuitenkin ajamaan takaa. Alas päästyäni en ollutkaan enää tämä minä, vaan ulkopuolinen tarkkailija.

Alas kaidetta pitkin paennut mies, joka en enää ollut minä, koki alas asti selvittyään vaikeuksia päättää, mihin suuntaan piti jatkaa pakoa. Ja hänet saatiin kiinni.

Takaa-ajanut mies yksinkertaisesti ampui pistoolilla takaa-ajettua päähän. Ja näin valveilla ollessa tämä tuntuu vähän kummalliselta. Nimittäin talon alakerrassa oli kauppa- ja liiketiloja, ja mies murhasi toisen ihmisen oman kotitalonsa alakerrassa. Ja silminnäkijöitäkin oli. Luulisi tuollaisesta jäävän kiinni!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Tällaiset pysyvät muutokset eduskunnan ja hallituksen toimintaan?

Ehdotan seuraavia pysyviä muutoksia eduskunnan ja hallituksen toimintaan:
  1. Hallituksessa olevien puolueiden tarvitsisi olla samaa mieltä ainoastaan niissä asioissa, joista he ovat samaa mieltä, ja tältä pohjalta muodostettaisiin aina hallitus.
  2. Ihmisten tulisi saada olla useamman kuin yhden puolueen jäsen samanaikaisesti. Tämä heikentäisi puolueiden välistä tarpeetonta nokittelua ja leimaamista.
  3. Pitäisi olla voimassa säännön, jonka mukaan puolueen jäsenen täytyisi noudattaa puolueen linjaa vain niissä asioissa, jotka on ao. puolueen säännöissä määritetty kiinteäksi osaksi puolueen perustavaa aatetta.
  4. Pääministerillä tulisi olla budjettilakeihin veto-oikeus.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Jos me kaikki ryhtyisimme syvähenkisiksi vegaaneiksi?

Jos pitäisi jokaisen ihmisen lopettaa lihan sekä yleensä eläinperäisen ravinnon syönti tai nauttiminen, koska syvähenkisyys ja eläinten oikeudet. Ja jos ei saisi koeputkilihaa eikä itsestään kuolleita eläimiäkään syödä. Ja jos ei saisi luonnollisuuden takia nauttia B12-vitamiiniakaan purkista. Niin kuinka kauan kestäisi, että olisi syntynyt luonnollisen evoluution kautta uusi ihmiskunta, jonka jäsenet eivät tarvitsisi ollenkaan eläinperäistä ravintoa?

Tietääkö muuten kukaan, että onko olemassa tällä hetkellä ainuttakaan sellaista ihmistä, jonka ei elääkseen tarvitse nauttia ollenkaan eläinperäistä ravintoa tai täydentää kasvisravintoa purkista saatavalla B12-vitamiinilla?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Vaihtoehto Saksalle -puolue kautta Vihreiden Touko Aalto

Saksan saksalaisten etua demokraattisesti ajavan Vaihtoehto Saksalle -puolueen (Alternative für Deutschland) johtajan Alexander Gaulandin vaatteet varastettiin Ylen uutisartikkelin mukaan rannalta tämän ollessa uimassa. Silminnäkijöiden mukaan varas oli huutanut Gaulandille, että "uimapaikka ei ole tarkoitettu natseille".

Analoginen tapahtuma tälle voisi olla sellainen, että Suomen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto olisi uimassa, ja joku varastaisi hänen vaatteensa. Ja varas huutaisi sitten tälle, että "uimapaikka ei ole tarkoitettu natseille".

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Höpinääni naisten oikeuksien vastaisesta liikehdinnästä

Ylen artikkelissa Väestöliitto: Naisten oikeudet ovat ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena päivitellään sitä, että Euroopassa hyökätään naisten aborttioikeuksia vastaan.

Artikkelissa kerrotaan Väestöliiton vaikuttamistyön koordinaattorin Kamomilla Ilmosen lausuvan myös:

"Abortin vastustaminen on jäävuoren huippu, myös avioero-oikeutta vastustetaan."

Mutta eikö aborttia saisi siis ollenkaan vastustaa? Onko niin, että kunnon ihminen on kuin Neuvostoliiton avantgarden suuren nimen Daniil Harmsin kertomuksen vainaja?:
[...]Kerran ruumishuoneelta ryömi vainaja sillä aikaa kun vartija oli esimiehensä määräyksestä peseytymässä saunassa, luikahti desinfioimishuoneeseen ja söi siellä kasan pyykkiä. Työntekijät pehmittivät vainajan pahan kerran, mutta joutuivat kuitenkin korvaamaan pilalle menneen pyykin omasta taskustaan. Toinen vainaja taas ryömi synnytysosastolle ja pelästytti kaikki niin pahanpäiväisesti, että yksi synnyttäjistä sai siltä istumalta keskenmenon, jolloin vainaja heittäytyi sikiön kimppuun ja alkoi hotkia sitä suuhunsa maiskutellen.[...]
Itse siltikin kannatan ajatusta, että "ihmis"sikiö on hyvänlaatuinen kasvain, joten sen saa tarvittaessa poistaa. Kannatan myöskin ihmisten sukupuolesta riippumatonta oikeutta ottaa puolisosta avioero.

Mutta ehkä on kumma juttu, että artikkelissa keskitytään vain länsimaisen kulttuurin piirissä ilmenevään naisten oikeuksien vastaiseen liikehdintään. Myös ja varsinkin islamilaisessa maailmassa naisten oikeuksissa on kehittymisen ja puolesta taistelemisen varaa. Wikipedian Islam ja naiset -artikkelissa lausutaan seuraavaa islamilaisten maitten suhtautumisesta naisten aborttioikeuksiin:

"Tietyin ehdoin myös abortti on sallittu. Sosiaalisin syin se on sallittu Turkissa, Tunisiassa ja Bahrainissa. Muissa maissa abortti on sallittu ainoastaan mikäli äidin terveys on vaarassa."

Elikkä islamilaisissa maissa naisten aborttioikeus on keskimäärin melko heikoissa kantimissa.

Myöskin naisten oikeus avioeroon on islamilaisissa maissa melko heikoissa kantimissa. Nimittäin kymmenien islamilaisten jäsenmaiden järjestö OIC kannattaa islamilaista sharia-lakia YK:n ihmisoikeuksien julistuksen sijaan, ja sharia-lain mukaan mies saa avioeron lausumalla kolmesti "eroan sinusta", kun taas naisten mahdollisuudesta saada avioero on tehty paljon vaikeampaa.

Niin, ja sharia-lain mukaan naisten sanan painavuus oikeudessa todistamisessa on puolet miehen sanan painavuudesta.

Islamilaisen kulttuurin piirissä täysi-ikäisen miehen ja naisen molemminpuolisella keskinäisellä suostumuksella harjoitettu avioliiton ulkopuolinen seksi tapaa myös olla kovin vähän suvaittua, ja usein on myös lailla kiellettyä. Kyllä on sitten kaameaa konservatismia!

Pääosin hindulaisessa Intiassa taas on naisilla vahvat aborttioikeudet. Tosin sosiaalisista syistä abortti johtaa siellä useimmiten tyttösikiön abortointiin. Ei siinä muuten mitään, mutta tilanne johtaa ja on jo johtanutkin väestölliseen vääristymään: Intiassa miespuolisia on paljon enemmän kuin naispuolisia. On jokaisen oma asia miettiä, pitäisikö sikiöitä sitten kohdella maassa paremmin.

Viime vuonna Intiassa oli ilmeisesti kuitenkin tapahtunut naisten oikeuksissa sellaista edistystä, että muslimien keskuudessa rehottava miesten pika-avioero on tullut juridisesti kielletyksi. Tämä tapahtui muistaakseni viime vuonna.

Muuten Intiassa naisten oikeudet ovat muuten hoidetut suurin piirtein kehnoimmalla tavalla ja kehnoimmassa määrin koko maailmassa.

Mutta kaikki tässä blogimerkinnässäni mainitsemani asiat länsimaisen kulttuurin ulkopuolisten kulttuurien suhtautumisesta naisten oikeuksiin lienevät vain kelvotonta panettelua, joka johtuu rasismista, joten tämän blogimerkinnän voi jättää huomiotta. Oikeasti länsimainen valkoinen punaista lihaa syövä kristinuskotaustainen heteromies on oikeaoppisen guiltologian kuningasvärisuora, jonka syytä ovat synnit.

...Täältä pääset taas katsomaan kunnollista oikeinajattelevaa sivustoa, joka oli alun perin rakennettu vuoden 2011 eduskuntavaaleja silmällä pitäen.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Raiskauksen tunnusmerkistöstä

Ylen sivuiilla julkaistui samaan aiheeseen liittyen kaksi uutisartikkelia, Kansanedustaja puolustaa raiskauslain muuttamista: “On ihmisten aliarvioimista sanoa, ettei joku tietäisi onko toinen halukas seksiin” ja Professori: Raiskauksen määritelmä muutettava – nykylaki voi tuoda isoja yllätyksiä.

Luulisi nyt olevan kaikille inhimillisille ihmisille, tai ainakin sellaisille, joilta järki ei ole pudonnut päästä, olevan selvää, että raiskauksen tunnusmerkistössä tärkeintä on se, että onko sukupuoliyhdynnässä kyse kummankin osapuolen suostumuksesta vaiko vain toisen. Jos kumpikin haluaa, ja kummatkin ovat samalla henkisellä kypsyysasteella, niin silloin kyse ei ole raiskauksesta. Mutta muulloin aina on.

Jos painotetaan sitä, että kieltäytyminen tulee ilmaista esim. tappelemalla kovasti vastaan, niin monikaan ei oikeassa elämässä uskalla tapella vastaan. Koska sellaisesta aivan oikeasti voi joutua kovasti kärsimään, tai voi jopa tulla tapetuksi. Kuka tahansa täysipäinen ihminen, jonka päätä ei jokin fasistinen uskonto tai oppi ole turmellut, kyllä ymmärtää suostumuksen tai sen puutteen ja niiden eron.

Vaikka raiskauslain muuttaminen voi loukata joitakuita, sanon, että antaa mennä!

torstai 7. kesäkuuta 2018

Integroituminen, ongelmalähiöt, Japani

Tässä olisi kolme viime aikojen Ylen sivuilla julkaistua uutisartikkelia:

Tanska pakottaa ongelmalähiöiden yksivuotiaat päivähoitoon oppimaan kieltä ja maan tapoja

Tanska kieltää musliminaisten burkat – naamioitumiskielto voi koskea myös tekopartoja

Itävalta aikoo leikata tukia siirtolaisilta, jotka eivät puhu saksaa

Onhan kaikille ajatteleville ihmisille selvää, että jos maahan jäädäkseen ei tarvitse ulkomaalaisen integroitua vastaanottavaan maahan, niin silloin hän ei välttämättä teekään niin.

Onhan kaikille ajatteleville ihmisille selvää, että jos julkisen vallan avulla tuetaan irrallisten alkuperäisasukkaiden kulttuurille vihamielisten alakulttuurien syntymistä, niin silloin niitä myös syntyy.

Onhan kaikille ajatteleville ihmisille selvää, että Japanissa ei tapahdu ainuttakaan ulkomaalaisperäiseen väestöön kuuluvan ihmisen tekemää terrori-iskua, koska sellainen on ennalta estetty estämällä valtakulttuurille vihamielisen aineksen pääsy maahan.

Onhan kaikille ajatteleville ihmisille selvää, että jos pidämme rajat auki vain hyvin integroitumaan kykeneville ihmisille, niin tällainen maa houkuttelee silloin myös enemmän sellaisia ihmisiä, joiden maksamilla veroilla kustannetaan hyvinvointivaltio. Avoimet rajat huonosti integroituville ihmisille merkitsee taas paitsi turvallisuusvajetta tavallisille kansalaisille, niin myös huonoa tulevaisuutta hyvinvointivaltion olemassaololle.

Monikulttuurisuus ei kannata.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Saudi-Arabia ainakin lievästi matkalla hyvään suuntaan

Vasta vähän aikaa sitten keskiaikaisesti hallitun ja vallitun Saudi-Arabian johto oli päättänyt, että naisten tulee halutessaan saada ajaa autoa. Ja äskettäin oli tullut julki uutinen, jonka mukaan Saudi-Arabia jatkaa modernisointia kieltämällä seksuaalisen ahdistelun.

Hienoa. Vielä kun Saudi-Arabiassa sallittaisiin muiden uskontojen kuin islamin harjoittaminen sekä myös ateismi ja vieläpä kun sallittaisiin islamilaisesta uskonyhteisöstä eroaminen sekä musliminaisten avioituminen muiden kuin muslimien kanssa, niin sitten olisivat asiat maassa paljon paremmalla tolalla. Tai tätä mieltä minä olen. Mutta silkkaa rasismiahan tällainen mielipiteily on.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Perustuslaillinen Sote-kriisimme

Sote-superuudistuksen myötä on jouduttu melkein perustuslailliseen kriisiin, kun eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ja sen ulkopuolella asiasta väännetään peistä (linkki 1, linkki 2).

Mutta itse olen sitä mieltä, että perustuslakivaliokuntaa ja sen mietintöjä ei pidä ottaa liian vakavasti, tai ei ainakaan kovin juhlallisesti.

Käsitykseni johtuu siitä, että eduskunta on täynnä sellaisia kansanedustajia, joiden puolue kannattaa puoluekuria. Tästä syystä, jos enemmistö kansanedustajista on joidenkin puoluekuria kannattavien puolueiden jäseniä ja jos näiden puolueiden johdot kannattavat jossain tärkeässä kysymyksessä samaa näkemystä, ja jos ne eivät halua antaa kansanedustajilleen asiassa vapaita käsiä, niin tällaisten puolueiden johdot voivat periaatteessa enemmistönsä turvin junnata läpi perustuslakivaliokunnassa millaisen lainsäädännön tahansa. Kunhan muistavat esittää, että uskovat näkemyksensä olevan perustuslain kanssa sopusoinnussa.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Lyhyehköt hiukseni eivät voi peittää punaista niskaani

Mökille lähtemistä valmistellessa on aina vaikea muistaa, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan reissulle. Ja vielä ottaa se kaikki mukaan.

Viime perjantaina kesäkuun ensimmäisenä päivänä Herran vuonna 2018 lähdin mökille vanhemman pikkuveljeni S:n, hänen kiinalaisen vaimonsa W:n ja heidän pikku tyttärensä L:n kanssa.

W oli tullut töistä omia teitään taloyhtiöni luokse. Puoli kahden maissa lähdimme kotipihaltani matkaan, kun S ja L olivat tulleet paikalle autolla.

Mökkimme sijaitsee siinä Rengossa, joka tätä nykyä on hallinnollisesti osa Hämeenlinnaa. Matka sinne autolla kestää noin tunnin hyvissä olosuhteissa, jos ei tarvitse pysähtyä minnekään matkan varrella.

Niin, ja mökkimme sijaitsee järven rannalla.

Vuonna 2008 minut ostettiin ulos mökistä. Minulle säilytettiin kuitenkin ikuinen käyttöoikeus siihen, joten lainopillisesti katsoen olen rasite kiinteistölle.

Tällä kertaa pysähdyimme Riihimäellä. Sieltä ostettiin yhtä ja toista ruokatavaraa, sekä paita L:lle. Kaupassa oli myös erään kuohuviinin esittely. Koska on vielä nykyäänkin laitonta pitää alkoholijuomaesittelyitä alkoholipitoisilla juomaversioilla, tarjolla oli alkoholittomat valko- ja roséversiot. Maistoin itse molempia. Pidin valkoversiota parempana, joten W osti yhden pienen pullollisen sitä.

Heti saavuttuamme mökillemme kävin kokeilemassa sormellani järven vettä. Se ei vaikuttanut kovin kylmältä.

Sivuhuomautuksena kerron, että joku päivä aikaisemmin alaselässäni oli vallinnut parin päivän ajan kipua. Kun olin sitä vältellyt, niin kipukohdan oikealle puolelle oli sitten välttelyn vuoksi syntynyt lihaskipu, josta en päässyt eroon ihan heti. Se pysyi vaivoinani koko mökilläolon ajan.

Myöskin olin unohtanut pyyhkeen kotiin, mutta se ei ollut suuri puute.

Ensimmäisenä iltana nautittiin ruoaksi grillattua makkaraa. Vaaveli eli L sai syödäkseen myös grillattua maissia, joka on hänen herkkuruokaansa. Ja myöhemmin nautittiin kahvit leivällä ja niiden päällisillä.

Olin ottanut mukaani myös seitsemän kappaletta erilaisia Alkon oluita. Olin ajatellut nauttivani kaksi niistä ensimmäisenä iltana, neljä seuraavana päivänä ja viimeisen sunnuntaina.

Joka päivä lämmitettiin sauna. Tämä voi kuulostaa rasistiselta, mutta W osaa lämmittää saunan suurin piirtein silmät kiinni ja toinen käsi selän taakse sidottuna märistä haloista ilman sytytyspaloja. Siksi soin mielihyvin hänelle saunanlaitto-oikeuden. Kaikkea ne kiinalaiset osaavat!

Olin pyhästi luvannut käydä uimassa tänä kesänä ensimmäistä kertaa vuosiin. Ensimmäisenä iltana yritin mennä uimaan. Kahlasin vedessä yhä syvemmälle, kunnes vesi ulottui vyötäisilleni. Jokainen askel syvemmälle tuntui täydeltä helvetiltä. Päätin lopulta olla menemättä uimaan.

Se on ihan normaalia, mutta ensimmäisenä yönä en saanut pitkään aikaan unen päästä kiinni. Myöskin hyttyset vainosivat jonkin verran, mutta enimmäkseen ne eivät olleet pääsyyllisiä seikkaan. Suurin syyllinen oli varmaan se, että tapaan nukkua hyvin vain kotosalla, ja toiseksi suurin syyllinen lienee ollut kovin kapea sänky. Oma sänkyni on niinsanotusti puolitoistaleveyksinen. Tämä taas oli leveydeltään vain "normaali".

Lauantaina en ehtinyt aamupalalle ennen kuin muut olivat jo syöneet. Ruokana oli leipää, päällistarpeita ja pekonia muistaakseni.

L piti minut touhussa kovin usein. Pelasimme jalkapalloa. Käytössämme oli sellainen kevyt versio jalkapallosta, jota pienellä jalalla on helpompi potkia. Heittelimme myös kangasversiota frisbeestä. Leikimme myös hippaa. Jonkin verran myös leikimme olevamme lentokoneita.

Lauantaina vallitsi hellelämpötila. W varoitti minua. Hän sanoi naamani olevan jo kovin punainen. Päätin suosiolla vältellä jonkin aikaa auringonpaahdetta.

Suurin piirtein koko Suomen luonto kärsii tällä hetkellä vesipulasta. On ollut kaikkien aikojen kuivin loppukevät ja tähänastinen alkukesä. Oravat tippuvat puista ja pesukarhut hoipertelevat kävellessään. Minulle kävisi yleensä veden sataminen pari kertaa viikossa n. klo 0.00-3.00.

Mökillämme olisi ollut jonkin verran ylimääräistä risutavaraa, jota poltella, mutta kun tulen leviämisen vaara oli vallitsevan kuivuuden vuoksi ylen suuri, niin sellaista päätettiin olla tekemättä. Risujen poltto tehdään meillä aina vahvasti valvotuissa olosuhteissa, mutta silti.

Lauantaina minut pistettiin töihin. Mökin päärakennuksen terassin lattia piti puhdistaa, joten minä raahasin S:lle ja W:lle sangoilla vettä saunarakennuksen suihkukopista melko monta kertaa. Laituri olisi ollut lähempi vedenottopaikka, mutta vähemmän ergonomisesti sopiva. L auttoi minua yhden sangollisen viemisessä. Tämän jälkeen hän ryhtyi hankalaksi. Hän olisi halunnut heittää vettä sangosta pois, jotta hän jaksaisi yksin raahata sitä. En suostunut hänen suunnitelmaansa, minkä vuoksi hän rupesi itkemään. Mutta pian hän löysi oman pienen sankonsa, jonka avulla sitten jonkin aikaa raahaili vettä terassilla käytettäväksi.

Myöhemmin päivällä vein vielä kottikärryillä halkovarastosta aimo määrän halkoja saunarakennuksen asianomaisiin säilytyspaikkoihin.

Lauantaina lämmitettiin myös sauna. Yritin sillä kertaa käydä uimassa ennen saunaan menoa. En onnistunut. Kävin sitten kuitenkin saunassa.

Päivällä minulle oli tarjottu lasillinen veljen saksalaista valkoviiniä.

Jossain vaiheessa kävin koirani Elmeri Kärnän haudalla. Se sijaitsee mökkitontilla siis. Mökkitontilla oli vähän aikaa aikaisemmin kaadettu suurehko määrä puita, mikä teki tontista avaramman oloisen, Elmerin haudan edusta oli täynnänsä kaiken puurojua, mikä teki paikalle pääsystä vaikeamman.

Illemmalla valkoviiniä tarjottiin minulle noin puolitoista lasillista, jonka nautin ilta-aterian seurana. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli myöskin tarjolla käsittämätön määrä. Ensin syötiin oliiveja, paprikaa, tomaattia, kurkkua ja salaatinlehtiä sisältävää salaattia sekä perunoita ja kahta eri silliä. Myöhemmin pöytään tuotiin grillattuja possupihvejä, joiden mausteeksi veljeni oli tekaissut maustevoita. Nautittiin myös grillattuja herkkusieniä, joiden sisällä oli ilmeisesti jotain hyvää ja jotka oli kääritty pekonisiivuihin.

Tästä kaikesta ruoasta tulin ehdottoman täyteen. Kuitenkin piti vielä nauttia iltapala, eli kupillinen kahvia ja päivällä valmiiksi saatettu mansikkakakku, jota tekemässä L oli ollut myös mukana.

Kylmän järviveden ohella ainoa selkeästi huono asia mökkeilyssämme oli muuten kahvin laatu. Se oli suhteettoman kammottavaa. Maku parani, kun ensimmäisenä iltana olin lisännyt kahvini joukkoon punaista maitoa. Lupasivat ostaa tilalle parempaa. Kyseessä oli ollut työtapaturma. Emme voineet harkita teen nauttimista kahvin sijaan, koska mökillä ollut tee oli luultavasti mahdottoman vanhaa.

Lauantaina minulle tarjottiin myöskin pieni lasillinen em. kuohuviiniä. Se oli ihanan raikkaan makuista kuumana kesän päivänä.

Kuten mainitsin, niin tein lauantaina runsaasti ruumiillista työtä. Saunassa käymisen jälkeen koin olevani täysin puhki. En jaksanut enää harrastaa L:n kanssa fyysisempiä leikkejä.

Lauantaina nautin vain kaksi omista oluistani.

Nuorempi pikkuveljeni J1 oli asiasta lauantaina kysellessäni ilmoittanut, että hän saattaa saapua tyttöystävänsä J2:n kanssa mökille saman päivän iltana, mutta todennäköisempi saapumisajankohta on sunnuntaiaamu. Muuten olisivat tulleet paikan päälle jo reilusti aikaisemmin, mutta J2:lla oli ollut työeste.

Sunnuntaina olin pirteä poika jo suhteellisen aikaisin. Mutta kun herätyskelloni soi, en sen jälkeen saanutkaan itseäni ylös kovin ajoissa. Siitä huolimatta aamupalaa ei ollut vielä valmistettu muille kuin L:lle, joka järsi maissintähkää.

Kahvi oli kuitenkin jo valmista. W laittoi minulle aamupalaksi edellisillan lihaa ja herkkusienijuttuja sekä salaattia. Nautin myös yhden sämpylän tykötarpeineen.

Yöllä S oli pessyt yksin vielä kerran päärakennuksen terassin lattian. Huomasin myös, että yksi oluistani oli kadonnut jääkaapista. No, työmies on palkkansa ansainnut.

Koko sunnuntain aamupäivän odottelin nuorempaa pikkuveljeäni ja tämän tyttöystävää saapuvaksi. Mutta nämä saapuivat paikan päälle vasta n. klo 12.23. Osasyy tähän oli se, että J1 oli etsiskellyt huoltoasemaa, josta hakisi S:n pyynnöstä ruohonleikkuriin bensaa.

J1 ja J2 olivat ottaneet mukaansa myös ihmissyöjäkoiransa Johnnyn. Kutsun tätä ihmissyöjäkoiraksi, koska hänellä on taipumus jännittyneisyyteen hänen lähiperheeseensä kuulumattomien ihmisten seurassa.

Johnny on pelastuskoira. Tarkoitan sitä, että hänet on saatu viipurilaisesta koiratarhasta. Tästä syystä hän ei ole kauhean hyvin sosiaalistunut. Aikoinaan olin häntä välillä kyllä itsekin hoitanut hänen lähiperheensä ollessa matkoilla, mutta meiltä oli mennyt lopulta välit poikki. Hän oli kerran halunnut löhötä yöllä kanssani punkassa, ja minä yritin saada hänet sieltä pois, koska pelkäsin, etten itse saisi nukuttua hänen nukkuessaan sängylläni. No, olin käyttänyt fyysistä voimaa saadakseni hänet hyppäämään alas, ja siitäkö hän suuttui. Ja siitä lähtien hän on ollut minua kohtaan entistäkin hankalampi.

Johnny hyppäsi ulos autosta ja tuli mökkitontille. Huomasin, ettei hänellä ollut kuonokoppaa. Hän kävi uudestaan autolla, ja tuli pian takaisin. Hän sivuutti minut suhteellisen iloisen näköisenä kiinnittämättä sen kummemmin huomiota minuun. Hänen käyttäytymisensä oli sen verran erilaista, että olin iloinen.

J1 totesikin jonkin ajan päästä, että Johnny on nykyään erilainen.

Sunnuntainakin piti hellettä.

Ja sauna lämmitettiin. Suosiolla jätin yrittämättäkään uimaan menemistä. Mutta S ja L todellakin uivat joka päivä. L:llä oli käytössä Espanjasta ostettu eräänlainen uimarengas, johon pujotetaan jalat. Hänellä oli myös käytössään pitkänomainen kelluntaväline, jota hän käyttää vähemmän kuin tuota uimarengasjuttua.

Sunnuntaina S ja L1 laittelivat uutta aitaa. Se koostuu verkkoaidasta ja osittain kyseessä on risuaita. Itse auttelin asiassa lievästi.

Käydessäni saunassa tein havainnon, että kaulani alapuolella oli kohta, jota kirveli. Se oli palanut auringossa. Ehkä ei olisi pitänyt ottaa mukaan V-aukkoista T-paitaa. En tapani mukaan ollut myöskään käyttänyt auringonsuojavoidetta. Tällaisesta käyttäytymisestä voisi olla seurauksena syöpä. Ja täytyy sanoa, etten minä ainakaan syöpään haluaisi kuolla.

Myös nenänpääni on jonkin verran kärsineen oloinen.

Niskanikin saattaa olla punainen. Siitä tulikin mieleeni sellainen asia, että jos Jumala asettaisi kannettavakseni sellaisen taakan, että minun pitäisi päättää, mitkä kaksi musiikin lajia saisivat enää jatkaa elämäänsä, minun valintani olisivat kantri ja klassinen musiikki.

Ja näyttääpä siltä, että oikealta puolelta olen tummentuneempi kuin vasemmalta.

Sunnuntaina nautin loput kaksi jäljelläolevaa oluttani.

Kerran myöskin Johnny näytteli minulle hampaitani. Jonkin aikaa myöhemmin hän tuli kuitenkin ystävällisesti vieressäni käymään. Sanoin hänelle "moi".

Aloin jo tekemään lähtöä takaisin kotitanhuville S:n, W:n ja L:n kanssa. Menin S:n kanssa jättämään hyvästit mökin päärakennukseen J1:lle ja J2:lle. Toisessa kädessäni oli reppuni ja toisessa Ikean kassi, joissa henkilökohtaiset tavarani. Johnny tuli vastaan ja oli heti kovin ärhäkkänä hampaat irvessä. Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut.

Kummassakin hampaat irvessä -tilanteessa olin ilmeisesti ikävällä tavalla onnistunut yllättämään Johnnyn, mistä aiheutui tällainen reaktio. Toivottavasti kerran koittaa päivä, jolloin me voimme olla ylimpiä ystäviä.

Noin klo 17 lähdimme menemään kotiin. Alkumatkan menimme epätavallista, hitaampaa, reittiä, joka kulki aluksi pitkin kauneinta maaseutua. Reittimme kulki Räyskälän ilmailukeskuksen ohi. Olin kahden kaverini kanssa, joista toinen on kirjailija Jukka Piipponen, joka kirjoittaa dokumenttipohjaista kertomakirjallisuutta suomalaisista sotalentäjistä, useita vuosia sitten käynyt siellä katsomassa lentokoneita ja purjelentokoneita.

Kotiin päästyäni söin kappaleen lenkkimakkaraa. Ja tänään maanantaina aikomukseni on syödä jäätelöä. Näiden aikojen syömiset aiheuttavat minulle väliaikaisesti korkean kolesterolin.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Höpinää taloudesta ja länsimaisten yhteiskuntien vakaudesta

Länsimaisten yhteiskuntien vakaus perustuu osaltaan jatkuvaan taloudelliseen kasvuun. Jokainen on aikaisemmin voinut olettaa, että vuosikymmen vuosikymmeneltä elintaso kohoaa. Tämä on tuonut rauhan ja elämän tarkoituksen. Ihmiset ovat kestäneet elämäänsä, koska he ovat tienneet asioidensa parantuvan aikaa myöten.

Mutta ajatus pysyvästä taloudellisesta kasvusta ei toimi. Ennen pitkää tulee stoppi. Luonto ei kestä ikuista kasvua. Resurssit kuluvat vähiin. Resursseja ei myöskään ole olemassa tarpeeksi, jotta kaikki Maapallon ihmiset voisivat saada korkean elintason edes vuosikymmenien ajaksi. Nykyisten rikkaitten maiden kansalaistenkaan elämä ei voi aineellisen kulutuksen mielessä parantua ikuisesti.

Vaikka toki on olemassa myös sellaista taloudellista kasvua, joka ei samalla merkitse luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä.

Mutta puhutaanpa länsimaista. Länsimaissa eivät myöskään rahkeet täysin enää riitä. Paljon on ulosliputettu tuotantoa ulkomaille. Laajasta työttömyydestä on tullut Suomessa jo pysyvähkö ilmiö.

Ja jos ja kun siirrymme pysyvästi hitaan tai olemattoman taloudellisen kasvun aikakauteen, rauha on vaarassa.

Jos kasvu loppuisi, suurituloisimmat luonnollisesti pitäisivät huolen siitä, että heidän omaisuutensa säilyisi ja että he itse kärsisivät mahdollisimman vähän verotulojen vähenemisestä. Niiden ääni, joiden ääni kuuluu jo nyt huonosti, kuuluisi talouden jouduttua pysyvään stagnaatioon korostetun huonosti.

Ja ihmiset tulevat protestoimaan, kun elintaso ei jatkuvasti nouse. Tässä on se vaarana, että ihmiset äänestävät Perussuomalaisia. Tai jotakin vielä pahempaa.