Yhdysvalloilla ei ole vielä ollut mustaa presidenttiä

Yhdysvaltain presidenttinä kaksi kautta vuosina 2009-2017 ollutta Barack Obamaa on sanottu maan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi. Itse ihmettelen tätä. Hänen isänsä oli tosin kenialainen negridistä suurrotua edustava ihminen, mutta miehen äiti oli valkoinen. Yhtä hyvin kuin noin voisi sanoa hänestä "taas yksi valkoinen Yhdysvaltain presidentti". Presidentti Obama on tasan yhtä valkoinen kuin mustakin. Sille on olemassa oma sanakin, mulatti.

Asiaan liittyy yhdysvaltalaiseen kulttuuriin perinteisesti kuulunut nk. yhden pisaran periaate. Sen mukaan, jos ihmisessä on pienikin pisara jotain muuta kuin "valkoista" verta, hän on silloin jotain muuta kuin valkoinen. Kyseessä on rasistinen oppi, ja sen mukaisesti jokainen valkoisen ja mustan yhdysvaltalaisen lapsi on kuulunut yhteiskunnassa "mustaan" yhteisöön. Valkoiseen yhteisöön häntä ei olisi huolittukaan. Yhden pisaran periaatteesta näin ollen johtuu, että Yhdysvaltain "mustan yhteisön" jäsenissä on melko suuri määrä "valkoista" verta.

Jopa Barack Obama itsekin oli kuulemma nuorempana uusintanut tätä rasistista oppia pelaamalla "kansansa" eli mustien tai "mustien" suosimaa peliä koripallo.

Jään odottelemaan ensimmäisen mustan ihmisen Yhdysvaltain presidentiksi valituksi tuloa. Minulle muuten sopii Yhdysvaltain presidentiksi myös intiaani, eskimo ja mikä tahansa sekarotuinen. Miksei myös itäaasialaistaustainen. Periaatteessa myös valkoinen.

PS. Olen ehkä viimeisiä mohikaaneja tässä suhteessa, mutta itse pidän edelleen suomen kielen ilmaisua neekeri asiallisena. On turha väittää, että neekeri olisi englanniksi nigger ja siten pejoratiivinen, kun nigger päinvastoin on suomeksi nekru, joka on kyllä pejoratiivinen ilmaisu. Yhdysvalloista, rapakon takaa, on nykyinen muoti ilmaantunut. Täysin toisenlaisesta yhteiskunnasta, jolla on täysin toisenlainen historia. Suomessa ei ole koskaan ollut neekeriorjuutta. Siitä voimme olla ylpeitä. Täällä ei ole historiallisena aikana ollut edes valkoisten orjuuttamista, toisin kuin monissa Euroopan maissa, joissa oli keskiajalla käytössä maaorjuus. Neekeri on hyvä ja asiallinen sana. Nekru-sana sen sijaan voitaisiin rinnastaa sanaan spermanaama.

Minä vähemmistönä (tokaisu)

Minä olen maailman pienin vähemmistö. Siksi valtion tulee suojella minua.

Pelastusta ei ole

En sano, että pelastusta ei ole, mutta koen, ettei ole olemassa pelastusta Maan päällä eikä tuonpuoleisessa. Minulle.

Sanomani kuulostaa joistakuista kenties ahdistavalta, mutta minua sen sanominen itse asiassa piristää.

Jos pelastus kuitenkin on, niin olen erehtynyt, mutta koen, että tällä hetkellä minulla ei ole syytä uskoa sen olemassaoloon.

Siteeraan aiheeseen liittyen mainiota romanialaisranskalaisen filosofin Emil Cioranin lausumaa:

"Ei ole parempaa tapaa karkottaa kauhu tai itsepintainen ahdistus kuin kuvitella omat hautajaisensa: tehokas menetelmä, ja kaikkien ulottuvilla. Ettei tarvitsisi turvautua siihen päivän aikana, on parasta heittäytyä sen hyveisiin heti ylös noustua."

Lisäksi haluaisin lausua seuraavaa:

Ihmiskunnalla ei ole toivoa.

Putin voi myös niin halutessaan liittää Pohjois-Italian osaksi Venäjää

Ylen uutimen mukaan viikko sitten Italian sisäministeri Matteo Salvini  oli vaatinut EU:n Venäjään kohdistamien talouspakotteiden lopettamista vuoden loppuun mennessä.

Jos Matteo Salvini niin haluaa, niin Venäjän juntan johtaja Vladmir Putin varmastikin mielellään järjestää Pohjois-Italiassa kansanäänestyksen alueen liittämisestä osaksi Venäjää.

CNN-uutiskanavan väki erehtyi kielestä Suomessa käydessään

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän diktaattori Vladimir Putin tapasivat viime maanantaina Helsingissä. Yhdysvaltalainen uutiskanava CNN oli MTV:n uutisen mukaan nimittänyt edeltävänä päivänä suorassa lähetyksessään pääkaupunkiamme Helsinskiksi.

Kuulkaa nyt, CNN:n väki. Englannin kieli on sukua venäjän kielelle, ei suomen kieli. Siksi teidän maassanne kuullaan jatkuvasti kaihoisia slaavilaisia kansanlauluja.

Me suomalaiset emme lisäksi tykkää teistä.

Kiinalaisia joka paikassa

Pienempi pikkuveljeni Joonas, joka on itse asiassa minua huomattavasti pitempi, mutta ei lihavampi, vaan päinvastoin kapeampi, purjehti äskettäin avioliiton satamaan kiinalaissyntyisen Jessikan kanssa.

Noin kuusi vuotta sitten olin julkaissut samantapaisen merkinnän vanhemmasta pikkuveljestäni Samista, jolla on suurin piirtein samantapainen ruumiinrakenne kuin minulla.

Viime viikon lauantaina ystäväni ja siivoojani Virpi tuli käymään. Hän rupesi heti siivoamaan kämpilläni. Hän ei voi itselleen mitään. Myöskin tarjosin hänelle kupillisen kahvia. Yritin tarjota hänelle myöskin savukasta skottilaista mallasviskiä Ledaigia, jota en ole aikaisemmin juurikaan ostellut, mutta hän ei ollut nyt sillä tuulella, että olisi viskiä halunnut maistaa.

Itse asiassa Virpin tulo käymään liittyy siihen, että olin edellisenä päivänä perjantaina unohtanut ostaa osan tarvitsemistani ruokatarpeista. Koska Virpi viettää aktiivista elämää, kun taas minä harrastan vain kaikenlaista epäviileää, hän oli asiasta minulta kuultuaan päättänyt, että hän tuo minulle seuraavana päivänä puolenpäivän aikoihin tarvitsemani tarpeet.

Tietenkin maksoin hänelle hinnan ostoksista. Mutta hän rupesi sitten siivoamaan. Eikä siinä vielä kaikki. Kun hän sai tietää, että olin menossa seuraavana päivänä sunnuntaina veljeni hääjuhliin, hän kertoi haluavansa silittää kauluspaitani ja arvokkaat housuni. Ja hän silitti. Silittämisessä oli omat vaikeutensa, sillä en nykyään omista silityslautaa.

Tavallaan vihaan hienoja juhlia, mukaan lukien häät ja hautajaiset, koska niihin pitää pukeutua. Mutta kun nyt oli kyse sentään veljen häistä, niin en pannut älyttömän paljon pahakseni pukeutumiskoodia "smart casual".

Jostain syystä en löytänyt, eikä Virpikään löytänyt, liivejäni. Minnehän ne ovat joutuneet? Ehkä ne jossain vaiheessa putkahtavat esiin. Mutta tähän hätään niitä ei löydetty.

Seuraavana yönä en meinannut saada unen päästä kiinni, koska oli älyttömän lämmin. Vasta joskus aamuyön aikoihin, kun lämpötila oli ehtinyt sopivasti laskea, nukahdin. Ja herätyskello soi sitten puoli yhdeltätoista.

Sunnuntaina sitten aamutoimet ja aamupalat tulivat hoidetuiksi, minkä jälkeen joskus yhden jälkeen marssin ulos. Olin ottanut mukaan wanhoista varastoistani löydetyn lasten pussilakanan, jossa luki tekstiä, mm. "Joonas".

Ulkona odotti jokin auto jotakuta ihmistä. Mielestäni se oli harmaa, joten se ei voinut olla Samin auto. Mutta oli se. Se oli vain näyttänyt siinä valaistuksessa harmaalta. Oikeasti auto on valkoinen. Sami sitten tööttäsi äänimerkin, jolloin huomasin erehdykseni.

Haimme samilaisten kotoa Samin vaimon Wein, tytärpuolen ja vaavelin. Sitten jatkoimme matkaa joonaslaisille Espoon toiseen ääreen. Itse asiassa ajoin auton samilaisilta määränpäähän, koska minun piti totuttautua samilaisten uuteen autoon. Matka sujui suurin piirtein hyvin ellei oteta huomioon sitä, että alkumatkasta olin vähällä ohjata kerran päin katukivetystä. Matkan loppuvaiheessa vaaveli kehui ystävällisesti autolla-ajotaitoani hyväksi.

Olimme hyvissä ajoin Espoon toisessa ääressä. Vain pieni osa juhlaväestä oli ehtinyt paikalle. Kello kolmelta oli vasta määrä varsinaisten juhlien alkaa.

Johnny-koira ei ollut paikalla, sillä hän oli hoidossa Joonaksen kaverilla. Olen tavannut nimittää Johnnya ihmissyöjäkoiraksi. Tosin viimeksi hänet tavatessani hän oli käyttäytynyt melko ihmismäisesti. Mutta 30 ihmistä samassa kodissa olisi ehkä kuitenkin aiheuttanut hänen päässään ahdistusta, joten parempi oli, että hän ei ollut kotonaan.

Wei ja tytärpuoli ja jossain määrin Samikin auttoivat juhlan loppuvalmisteluissa. Itse vietin vain huonoa elämää.

Siihen sisältyi vaavelin kanssa meuhtominen. Lämpötila oli todella ankara, joten uupui kovin helposti. Hiki valui jo tässä vaiheessa.

Lämpötilan ottaen huomioon on oikeastaan hyvä, ettei liivejäni ollut löydetty.

Lopulta vasta joskus hyvän aikaa kello kolmen jälkeen päästiin aloittamaan. Väkeä oli saapunut rutkasti. Ensin kohotettiin kuohuviinimaljat. Tämä tapahtui rivitalon takapuolella. Ohjelmaan kuului myös se, että Joonas ja Jessika pitivät puheet. Joonas oli kirjoittanut oman valan. Ai niin, puheet pidettiin englanniksi, jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi. Jessikan puheesta muuten tajusin, että hänen englannin kielen käyttötapaansa suuresti vaikuttaa kiinan kieli.

Samin tytärpuoli taisi huolestua siitä, kun minä välttämättä halusin ottaa alkoholipitoista kuohuviiniä. Kun minun oli määrä ajaa porukat takaisin kotiinsa. No, se oli itse asiassa maitokaupan tuotetta, joten alkoholipitoisuus oli pienempi.

Noin puolet juhlaväestä itse asiassa oli kiinalaisia keltaisine aivoineen. Pari oli myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät osanneet sen enempää suomea kuin kiinaa, mutta puhuivat englantia.

Niin, ja pidettiin myös kiinalainen teeseremonia morsiamen vanhemmille.

Itselläni ei ollut kauhean paljon kummitusoloa, mikä oli myönteistä, varsinkin kun oli tullut nukutuksi kovin lyhyesti yöllä. Sain jonkin verran myös seurusteltua joidenkin juhlaväkeen kuuluvien kanssa.

Joonas oli kasannut talon takapuolelle pöydälle kammottavan suuren valikoiman erilaisia alkoholijuomia. Lisäksi vieraita varten oli hankittu aimo määrä olutta ja Original-lonkeroa.

Itse nautin tilaisuuden alkupuolella yhden Olvin oluen. Sääli, että joutui muuten olemaan hyvin suuressa määrin kuivin suin. Joonaksella oli laajoissa valikoimissaan myös todella upeaa viskiä nimeltä Sheep Dip. En viitsinyt edes kastaa huuliani siihen, kun siihen se olisi saanut sitten jäädäkin.

Viiden maissa alkoi ruokailu. Rivitalon edessä sijaitsevaan kapeaan vapaaseen tilaan oli ahdettu peräkkäin pöytiä ja niiden viereen penkkejä.

Ruokana oli taimenta, jonka päällä oli paksusti vihreää jotakin. Ruokaan kuului myös grillattuja possupihvejä. Ja monenlaista kasvisjuttua.

Ruokailijoilla oli välineihin kiinnitettyinä kunkin nimi, joten kukin löysi oman paikkansa pöydässä. Haettuani oman annokseni otin kuitenkin vahingossa vierustoverin välineet käyttööni. Kristillisen tasajaon mukaisesti hän otti sitten puolestaan minun välineeni.

Pöytään tuotiin meille myös puna- ja valkoviiniä. Itse pyysin Joonasta kaatamaan lasini pohjalle pienen määrän punaviiniä, jotta saisin vähän makua.

Ruoka oli älyttömän hyvää, ja se oli tuotu tarjolle hienostuneella tavalla.

Syötyäni oman annokseni menin joonaslaisten asunnon takapihalle istumaan ja rentoutumaan. Tunsin itseni onnelliseksi.

Tässä vaiheessa hukkasin muutamaksi hetkeksi kännykkäni. Kerroin Samille hukanneeni sen. Hän soitti sitten siihen, ja oi, katso, kännykkäni löytyikin omituisesti omien housujeni takataskusta, jonne olin sen epähuomiossa sijoittanut. Tätä kertaa lukuun ottamatta en oikeastaan koskaan pistä mitään takataskuuni. Mutta kerta se on melkein ensimmäinenkin.

Noin kello seitsemältä alkoi rivitalon takana musiikkituokio. Joonas säesti itseään kitaralla ja lauloi sävelmiä. Tai no ensimmäisenä hän soitti erään kiinalaisen kappaleen. Ei kuitenkaan laulanut, kun hänenkin kiinan kielen taitonsa on kovin vaillinainen. Loput kappaleista olivat ikivihreitä yhdysvaltalaisia kantrimaisia kappaleita, jotka hän lauloi, kun ne kerran olivat englanninkielisiä.

Sitten pidettiin kahvitus. Oli kolmenlaista kakkua. Yhdessä oli mustikkaa. Toisessa oli hasselpähkinöitä. Kolmannessa oli sitruunaa, ja sen nimi oli John Lennon -kakku. Joonas kehui minulle vastauksena kysymykseeni, että ne olivat raakakakkuja, jotka eivät sisällä vehnäjauhoa eivätkä maitoa, mutta sisältävät hyvin ravinteita. Joonas on noin maallikoksi hämmästyttävän hyvin perillä ravitsemusasioista. Minun ei ehkä koskaan kannata väitellä hänen kanssaan niistä asioista.

Kahvikupit olivat kyllä omituisia. Nimittäin niiden korva oli yhtenäinen kappale, ja kuppi tuntui epäkäytännölliseltä käsitellä. Mainitsin asiasta Joonakselle. Olisi voinut tietysti olla mainitsemattakin.

Maistoin kaikkia kolmea kakkua, jotka olivat kaikki varsin mukiinmeneviä. Vaikkakin toki niillä oli taipumusta sulaa siinä kuumuudessa. Onneksi olin itse aloittanut aikaisessa vaiheessa.

Sukkiini ja housuihini takertui muuten juhlien aikana aimo määrä koirankarvaa.

Ihan mukava oli, kun sai jonkin verran juteltuakin ihmisten kanssa. Kun ajattelee, miten ihmiskammoinen minä olen. Puhuin myös pitemmän aikaa etäisen kaverin Oton kanssa, joka on omistanut urheilu-uutisfirman. Hän ei ole ihmisenä etäinen, ja puhuimme yhdestä lempiaiheistani eli kielistä. Hän on myös naimisissa kiinalaisen kanssa. Kehuin hänelle latinan kielen tyylikkyyttä.

Kahvituksen aikana puhuin yhden kiinalaisen naisen kanssa englanniksi. Tämä kertoi kuulleensa, että opetan englantia. Kerroin hänelle, että ihan näin ei ole, vaan vedän ainoastaan englannin kielen keskusteluryhmää. Kerroin myös, että ennen minua ryhmää oli vetänyt intialainen mies Intiasta (englanniksi oli pakko ilmaista asia monimutkaisesti muodossa "Indian man from India", koska englannin kielessä "Indian" tarkoittaa sekä intialaista että intiaania). Nainen kysyi minulta, että oliko edeltäjälläni ollut puheessa intialainen aksentti. Kerroin, että oli ollut ihan oxfordilainen.

Ruvettiin sitten miettimään lähtöä. Kävin tässä vaiheessa virtsaamassa vessassa. Tämä oli ensimmäinen kerta kello yhden jälkeen. Tästä näkee, miten kuuma siellä oli. Ei riittänyt nestettä oikein virtsaan asti. Eräs suuttuneen oloinen nainen lievästi takoi vessan ovea. Luuli ilmeisesti minun olleen vessassa pitkäänkin.

Juttelin myös erään suomensuomalaisen naisen kanssa. Sanotaan nyt näin, että minun pitäisi tuntea hänet ja minun pitäisi muistaa hänet, mutta niin en tee. Ja tämä vielä asuu samalla seudulla kuin minäkin. Epäilen, että asia johtuu liiasta mielikuvituksestani, joka vaikeuttaa ihmisten mieleen panemista. Minun kannattaisi uusia – tai vanhoja ihmisiä – tavatessa tehdä heistä tiedosto tietokoneelleni. Valokuvien kera.

Lopulta koitti poislähdön aika. Sami päätti jäädä vielä hieman pitemmäksi aikaa paikan päälle. Itsestäni se tuntui tuhlaukselta, kun hän joutuisi sitten tilaamaan pelkälle itselleen taksin.

Ajoin Wein, Samin tytärpuolen ja vaavelin kotiinsa. Tytärpuoli istui pelkääjän paikalla käyttäen navigaattoria. Onnistuin välillä siltikin ajamaan hieman harhaan, mutta matkaan ei tullut isompia mutkia. Olimme kohtuullisessa ajassa perillä, eli heidän kotonaan. Autossa on muuten loistava ilmastointi.

Sitten ajoin autolla kotiini. Samin oli määrä tulla hakemaan se luotani maanantaina. Mutta hän soitti etuajassa, ja pyysi minua tuomaan auton hänelle. Vein sen hänelle, ja hän lähti sitten vaavelin kanssa mökillä käymään. Hän vei minut myös takaisin kotitanhuville.

Mainitsin muuten yhdelle Beatlesiä ja John Lennonia fanittavalle hyvälle kaverilleni juhlassa nautitusta John Lennon -kakusta.

Presidentti Trump esitti liberaalin ajatuksen

Maassamme paraikaa tärkeän tapaamisen vuoksi vierailevaa Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia on syytetty siitä, että hän olisi ihmisperse.

Mutta minä olen löytänyt yhden mainion esimerkin siitä, miksi hän ei olisi ainakaan pelkästään ihmisperse.

Nimittäin Yleisradio kertoo parisen viikkoa sitten julkaisemassaan uutisartikkelissa, että presidentti Trumpin hallinto haluaa estää vähemmistöihin kuuluvien ihmisten suosimisen yliopistojen opiskelijavalinnoissa.

Tämähän on varsin liberaali ajatus mieheltä! Liberalismissa on kysymys vapauden aatteesta. Liberalismille on myöskin ominaista ihmisten kohteleminen yksilöinä, sen sijaan että heitä kohdeltaisiin ennen kaikkea ryhmänsä jäseninä. Ihmisiä ennen kaikkea muuta ryhmänsä jäseninä taas ovat kohdelleet sellaiset aatteet kuin kansallissosialismi, marxismileninismi ja islam.

Itse olen myös sitä mieltä, että ihmisillä on sama yhtäläinen ihmisarvo riippumatta siitä, mihin kaikkiin ryhmiin hän mahdollisesti kuuluu.

Ja sitten uutisen aiheeseen syvemmin. Jos opinahjoon hakevia kohdellaan ensisijaisesti jonkin ryhmän jäsenenä, ja hänen opinahjoon pääsynsä on riippuvainen siitä, että hän kuuluu tiettyyn ryhmään, niin silloin häneen suhtaudutaan tulevaisuudessakin kiintiöiden kautta opiskelemaan päässeenä. Eikö parempi olisi päästää hänet sisään sen sijaan hänen omien meriittiensä perusteella?

Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat, joiden pohjalta ponnistaa eteenpäin yhteiskunnassa, mutta omat ponnistukset, työnteko ja aito kiinnostus lukemiseen, opiskelemiseen ja itsensä kehittämiseen kannattavat aina.

Kuvaava on uutisartikkelin kohta, jossa sanotaan näin: "Yhdysvalloissa on käynnissä paljon huomiota saanut oikeusprosessi, jossa Harvardin huippuyliopiston syytetään asettaneen aasialaisamerikkalaisille opiskelijoille kovemmat pääsyvaatimukset, jotta muihin vähemmistöihin kuuluville opiskelijoille jäisi paikkoja."

Ei ole mitään syytä uskoa, etteivätkö muihinkin vähemmistöihin kuin (itä)aasialaistaustaisiin kuuluvat voisi kyetä tulevaisuudessa laajalti nostamaan itsensä köyhyydestä. Muun olettaminen olisi rasismia. Tai niin ainakin oletan.

1930-luvulla Yhdysvalloissa oli muuttunut käsitys liberalismin aatesisällöstä. Niistä ajoista alkaen Yhdysvalloissa käsitteellä liberalismi ei ole enää tarkoitettu yksilöä kunnioittavaa vapauden aatetta, vaan edistyksellisyyttä, ja joskus jopa tukahduttavaa tosiedistyksellisyyttä.

Muistan, kuinka joskus alle 20 vuotta sitten katsoin yhdysvaltalaista ennen kaikkea Valkoiseen taloon ja sen jokapäiväiseen elämään sijoittuvaa fiktiivistä poliittista draamasarjaa West Wing. Sarjan tärkeimpänä päähenkilönä oli Demokraattiseen puolueeseen kuuluva presidentti Josiah "Jed" Bartlet. Kerran jaksossa oli puhetta siitä, että tulisiko vihamotiivin olla koventava tekijä rikostuomioissa. Presidentti Bartletin mielestä sellainen taisi olla indoktrinaatiota. Tällainen on oikeaa liberalismia!

Ne militantit vegaanit

Ranskassa kuulemma militantit vegaanit ovat hyökänneet teurastamoihin. Liikkeitä on kivitetty ja turmeltu lihaa vastustavilla graffiteilla ja tarroilla ja tekoverellä.

Entäs, jos jotkut suuttuvat tällaisesta natsistisesta touhuilusta? Entäs jos jotkut saavat päähänsä hyökätä itse kasvisruokaravintoloihin?

PS. Eivät kaikki vegaanit ole mielestäni hulluja.

Siitä, että oikeusministeri Häkkänen haluaa lopettaa alaikäisten avioitumisen

Ylen uutisartikkelin mukaan oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) haluaa lopettaa alaikäisten avioitumisen. Miehen mukaan esimerkiksi uskonnolliset tai kulttuuriset syyt eivät ole riittävän vahvoja perusteita alaikäisten avioliittojen sallimiseen edes poikkeuslupamenettelyllä.

Häkkänen lyö näin tehdessään kuitenkin haisevalla sillillä päin islamin näköä. Islam on Suomen epävirallisen valtionuskonnon monikulturismin ehdotonta ydintä, itse asiassa tärkein syy sille, miksi monikulturismi ylipäätään on olemassa. Oikeusministeri on näin tehdessään syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomiseen. Mutta voin tietysti olla tässä väärässä. Oikeusoppineet tarkastelkoot asiaa rauhassa. Minä en ota kantaa.

Islamin 600-luvulla jKr. perustanut profeetta Muhammad nimittäin islamilaisen perimätiedon mukaan avioitui Aisha-nimisen tytön kanssa tämän ollessa 6- tai 7-vuotias. Ja mies pani saman perimätiedon mukaan avioliiton täytäntöön tytön ollessa 9-vuotias.

Islamin mukaan uskonnon profeetan opetusten ja elämäntavan kyseenalaistaminen on rienausta.

Minä, uusi perussuomalainen

Olen sittemmin liittynyt Perussuomalaisten jäseneksi.

Tämä blogimerkintäni sisältää aika paljon porua, sekä juttua omasta historiastani. Suhtaudu.

Olin vuosia Muutospuolueen uskollinen jäsen. Muutos on lähes kymmenen vuotta vanha tuoreehko puolue, joka kannattaa suomalaisten etua, suoraa demokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa ja sananvapautta. Puolue antaa jäsenilleen muissa kysymyksissä vapaat kädet.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Muutos ei saanut taaskaan yhtään ehdokasta läpi eduskuntaan, joten puolue putosi puoluerekisteristä. Ja koska vuoden 2017 kunnallisvaalien ehdokasasetteluiden aikaan puolue ei ollut vielä saanut kerättyä kokoon vaadittavia 5000 kannattajakorttia päästäkseen takaisin puoluerekisteriin, se ei kyennyt asettamaan niihin ehdokkaita.

Äänestin sitten kunnallisvaaleissa erästä Persujen ehdokasta, jonka tiesin vanhastaan. Jälkikäteen ajatellen hänen äänestämisensä oli ollut virhe. Ensinnäkin siksi, että hänellä oli eräs inhottava mielipide, jota en kunnioittanut. En vain ollut vaalien aikaan muistanut asiaa. Ja toiseksi, Timo Soini oli vielä puolueen puikoissa niihin aikoihin.

Mutta käytännössä Persut oli silti ollut etnisten suomalaisten etua suhteellisen paljon ajavana puolueena viimeinen, paras toivomme.

Vuoden 2017 kesäkuussa pidettiin Perussuomalaisten puoluekokous. Joidenkin yllätykseksi, minunkin, vanha saatana, jota suuresti arvostan, nimittäin Jussi Halla-aho, tuli valituksi puolueen uudeksi puheenjohtajaksi kammottavan kauan pallilla olleen Timo Soinin jälkeen, joka oli ollut joka tapauksessa luopumassa paikasta.

Halliksen kirjoitteluita ja poliittista uraa seuranneena piristyin aluksi, kun mies tuli nyt hyvään virkaan valituksi. En ollut osannut ajatellakaan, että puolueen jäsenistä näin merkittävä osa haluaisi pallille henkilön, joka oli ilmoittanut pysyvänsä edelleen europarlamentissa, vaikka tulisi valituksi puolueensa puheenjohtajaksi.

Ei kestänyt kuitenkaan montaa päivää, kun tuli kuvaannollisesti pommi. Timo Soini ja tämän hanskankarit olivat päättäneet hajottaa puolueen. Ja Soini oli vasta vähän aikaisemmin lausunut julkisesti, että hän ei ole Juudas, joka pettää puolueensa. Merkittävä osa Perussuomalaisten kansanedustajista sekä kaikki puolueen hallituksessa olevat jäsenet lähtivät puolueestaan.

Tämä herätti minussa suurta vihastusta, ja olen sitä laajalti pitänyt huonona siirtona. Mutta pitemmällä tähtäimellä ajatellen Juudakset tekivät ehkä jotain hyvääkin. Nyt Perussuomalaiset ainakin on vankasti etnisten suomalaisten etua ajattelevien ihmisten käsissä.

Alun perin uusi eduskuntaryhmä hallituksen jäsenineen nimitti itseään Uudeksi vaihtoehdoksi. Lopulliseksi ryhmittymän nimeksi tuli kuitenkin Sininen tulevaisuus, lyhyesti sanottuna Siniset.

Olen miettinyt, että johtuiko juudastaminen siitä, että lähtijät tosissaan uskoivat vanhamedian taruun Halliksesta rasistina ja fasistina. Vai onko tärkein syy siinä, että nämä ihmiset halusivat pedata itselleen yhteistyökuvioita tulevaisuudenkin politiikassa, kun "kunnon ihmiset" eduskunnassa ja hallituksessa olivat ilmoittaneet, että he eivät hyväksy yhteistyötä Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa?

Joka tapauksessa lähtijät pelasivat vanhojen pelureiden Kokoomuksen ja Keskustan pussiin. Jos oletettaisiin näiden puolueiden tapaan, että jos Perussuomalaisten ja Sinisten yhteenlaskettu äänimäärä seuraavissa eduskuntavaaleissa olisi sama kuin se, mitä Perussuomalaiset oli saanut edellisissä eduskuntavaaleissa, niin suomalainen surullisenkuuluisa vaalimatematiikka D'Hondtin vaalitapoineen toisi puolueille yhteenlaskettuna paikkatappion. Ellei sitten Siniset selvästi saa jotain alle prosentin luokkaa olevaa kannatusta.

Hallitus viestitti, että se ei voi tehdä yhteistyötä Jussi Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa. Mutta eivät Keskusta ja Kokoomus olleet aikoneet aikaisemminkaan noudattaa Perussuomalaisten kanssa sovittua hallitusohjelmaa. Hallitusohjelman noudattaminen oli ollut Jussi Halla-ahon ainoa ehto hallitusyhteistyön jatkamiselle Keskustan ja Kokoomuksen kanssa.

Siniset ministerit jatkoivat Perussuomalaisten mandaatilla hallituksessa noin vain. Ei äänestetty eduskunnassa hallituksen luottamuksesta eikä vaivattu tasavallan presidenttiäkään asialla.

Kuukausia myöhemmin eräs Sinisten kansanedustaja päätti loikata Kokoomukseen. Siitä nousi Sinisissä suuri poru, ja puhuttiin Juudaksesta. Vaikka ei minusta yhden puolueryhmittymän kansanedustajan loikkaaminen toisen puolueen eduskuntaryhmään ole läheskään yhtä paha asia kuin oman puolueen tuhoamisen yrittäminen. Tai näin siis on normaalilla logiikalla. Ainakin minun mielestäni.

Jussi Halla-aho on sanonut, että Perussuomalaisten jäsenten ei pitäisi enää riidellä Sinisten kanssa, koska se sataa vain ei-kansallismielisten hyödyksi. Olen samaa mieltä, mutta en voinut olla läpi käymättä asiaa läpi tässä vielä kerran. Tämän jälkeen yritän pitää pääni suurin piirtein kiinni asiasta.

No, onko sitten muita syitä sille, miksi liityin Perussuomalaisten jäseneksi? On. Jätin Muutoksen ja liityin Perussuomalaisiin siksi, että rupesin olemaan jo lopullisen kyllästynyt siihen, ettei Muutos saa ainuttakaan ehdokasta läpi eduskuntavaaleissa. Toki Muutoksella oli ollut vähän aikaa kansanedustajanaan James Hirvisaari, mutta tämä johtui vain siitä, että mies oli erotettu Perussuomalaisista kesken edustajakauden, ja mies tarvitsi uuden puolueen.

Aion kunnioittaa Perussuomalaisten perusaatteita, ja lupaan myös yrittää olla vahingoittamatta puoluetta.

Omatuntoni on minulle kuitenkin kaikkein korkein auktoriteetti, ja tulee olemaan vastaisuudessakin.

Perussuomalaiset ei muuten ole nykyään enää niin äärettömän vanhoillinen kuin ennen, kun siitä on liuennut pois vanhoillisempia aineksia, mukaan lukien katolinen Timo Soini, ja puikoissa istuu nykyään uskonnoton Jussi Halla-aho, joka kylläkin on nk. kulttuurikristitty eli ihminen, joka kunnioittaa kristinuskoa länsimaisen ja suomalaisen kulttuurin merkittävänä osana.

PS. Olen liittynyt muuten ihmiskasvoista nationalismia kannattavaan Suomen Sisuunkin.

...

PS. 7.4.2022: Olen sittemmin eronnut kummastakin järjestöstä, ja parista muustakin, keskittyäkseni ydinosaamisalueisiini.

Uneni hyvin epärauhanomaisesta natsiarmeijasta

Näin jokin aika sitten hyvin epärauhanomaista unta. En muista siitä kauheasti yksityiskohtia, mutta tämäntapainen se oli:

Oli kuin suuremman alueen tapahtumat olisivat näkyneet huomattavasti pienemmällä alueella. Natsi-Saksan asevoimat olivat juuri hyökänneet Neuvostoliittoon ja tappoivat, murhasivat, ryöstivät ja raiskasivat. Ja tykkien kumu oli sanoinkuvaamaton.

Minulle tuli tunne asian tarkkailijana, että "I've got to get out of here!" (anteeksi anglismi). Eli teki mieli oikein kovasti päästä jonnekin pois.

Epärauhanomainen uneni

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista melko rajua unta:

Minun piti palata yhteen taloon hoitamaan yksi tärkeä asia kuntoon.

Menin takaisin taloon, mutta joku sihtasi minua siellä Maxim-konekiväärillä. Minulla oli kuitenkin hallussani Colt-puoliautomaattipistooli. Heittäydyin sivuun, ja luodit sinkoilivat murhaavalla voimalla ohitseni minua etsien.

Näin jonkun menevän vihulaisen tähtäyslinjalle. Ilmeisesti tämä kuului vihulaisen tuttuihin, koska tämä ei ampunut. Nousin piilopaikastani ja kohotin aseeni. Tiesin vihulaisen pään sijainnin. Se oli täsmälleen jyvällä.

Kun vihulaisen tuttu oli jossain vaiheessa ehtinyt mennä eteenpäin sen verran paljon, että näin vihulaisen pään kokonaan, painoin liipaisinta. En nähnyt vihulaisen kaatuvan, mutta tiesin osuneeni. Ainakaan suuntaani ei enää lentänyt luoteja.

Kaksi mahdollisesti rasistista väittämää

On kaksi väittämää:

1. Saksalaiset suorittivat 1940-luvun alkupuolella juutalaisten kansanmurhan eli holokaustin.
2. Muslimien maahanmuutto heikentää turvallisuutta.

Mutta vain jälkimmäistä pidetään tietyissä piireissä rasistisena.

Puhutaanpa vähän välillä Jumalastakin ja jumalista

Eräs Elisabeth Järnefeltin sukulainen, olikohan eno, oli lausunut kerran jotain tämäntapaista: "Yhteen Jumalaan ei voi uskoa, sillä kaikilla kansoilla on oma Jumalansa, joka tahtoo muitten kansojen turmiota. Moneen jumalaan taas on järjetöntä uskoa."

Muinoin filosofisesti kouliintuneemmat ihmiset tapasivat mieluummin uskoa yhteen Jumalaan kuin moneen jumalaan. Nykyään tilanne on erilainen. Maailma on maallistuneempi. Kiinassa on nykyään jopa laitonta olla samanaikaisesti uskovainen ja virkamies. Ihan kuin uskonnottomuus tekisi automaattisesti ihmisestä paremman tai uskovaisuus pahemman.

Uskon itse uskon yhteen Jumalaan olevan henkisesti tyydyttävämpi kuin uskon monen jumalan olemassaoloon. Jos ei ole kyse epädogmaattisesta jumalauskosta, niin törmää Jumalaan uskova esim. seuraavanlaisiin henkisiä ongelmia aiheuttaviin kysymyksiin:

Jos Jumala vaikuttaa kaiken, niin miten on mahdollista, että ihmisellä on vapaa tahto?

Ja teodikeaongelma eli se, että jos Jumala on hyvä, niin miten on selitettävissä siveellisen maailmanjärjestyksen kannalta tarpeeton kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus Jumalan luomassa maailmassa.

Tietyllä tavalla maailmankaikkeus on kyllä mieletön. Melkein tekisi mieli uskoa monen jumalan olemassaoloon yhden isolla alkukirjaimella kirjoitetun suuren Jumalan sijaan.

Toisaalta kysymys Jumalan mahdollisesta kenkkuudesta on kriittisin nimenomaan kristinuskossa. Tämä johtuu siitä, että se puhuu Jumalan rakkaudesta luotujaan ja uskovia kohtaan. Islamin piirissä kysymys ei elä käänteisestä syystä niin vahvana. Periaatteessa ei juutalaisuudessakaan, mutta kansallissosialistien suorittama juutalaisten kansanmurha holokausti 1940-luvun alkupuolella on horjuttanut monien juutalaisten uskoa Jumalan periaatteelliseen kohtuullisuuteen.

Jokin aika sitten julkaisin tässä blogissani merkinnän Jumalan veljestä. Tässä oli kyse alun perin humoristisesta ajatuksesta, että joskus Jumalalla on niin kiire, että hänen veljensä joutuu vastaamaan hänen puolestaan joihinkin rukouksiin. Itse sanoin kirjoituksessani, että tämä voi selittää jotakin.

Merkintää kirjoittaessani mieleeni juontui muistikuva, että suorastaan vuosikymmeniä sitten, kun olin melko nuori, olin keksinyt itse ajatuksen siitä, että Jumalan (ja luonnonlakien) lisäksi maailmantapahtumista vallitsee tekijä X, jolla minä tarkoitin suurta tuntematonta tekijää. Mainitsinkin tekijä X:n tuossa kirjoituksessani toisena nimenä Jumalan veljelle.

Olen tässä viime viikot naureskellut tällä ajatukselle tekijä X:stä, koska se kuulostaa minusta melko järkevälle jopa.