perjantai 31. elokuuta 2018

Siniset yrittää olla kuin Jussi Halla-ahon Perussuomalaiset

Siniset ovat kummallisia. Uuden Suomen tämän uutisartikkelin ja kokoomushenkisen Verkkouutiset-lehden tämän uutisartikkelin perusteella ihmettelen asiaa.

Siniset siis pitää kansalaisten turvallisuutta perusoikeutena. Ja he kannattavat myöskin sananvapautta vastoin hallitustoveri Kokoomuksen marxistileninististä linjaa. Siniset myöskin on sitä mieltä, että sosiaaliturvan tulisi perustua Suomessa asuvien osalta enemmänkin kansalaisuuteen kuin asuinpaikkaan. Siniset myöskin on sitä mieltä, että maahanmuuttajien tulee kotoutua.

Jos nämä todellakin ovat Sinisten näkemykset, niin mistä johtuu heidän irtautumisensa Perussuomalaisista? Uskoivatko he todella punavihreän saastan väitteet, että vuoden 2017 kesäkuussa vasta valittu Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho olisi rasisti? Vai halusivatko he yksinkertaisesti vain lisätä Perussuomalaiset jakamalla Keskustan ja Kokoomuksen poliittista painoarvoa?

PS. En nimittele tässä kaikkia punaisia, vihreitä tai punavihreitä punavihreäksi saastaksi. Tämä nimitys on suunnattu sellaisia ihmisiä varten, jotka harjoittavat ihmisten vääristelevää demonisointia. Toki nimitystäkin voisi muuttaa. Näitä ihmisiä voi yhtä hyvin nimittää fasisteiksi. Keksi itse oma nimityksesi.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Mitä tehdä Ylelle

Vanha kunnon Matias Turkkila on esittänyt blogissaan, että Ylen tarjonta ei suinkaan edeusauta moniäänistä tiedonvälitystä. Kirjoituksen taustalla on sellainen jännittävä uutinen, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmyri Leena Meri oli ehdottanut Ylen ohjelmien siirtämistä maksukortin taakse.

Itse en kannata Ylen ohjelmien siirtämistä maksukortin taakse kokonaisuudessaan. Kannatan Ylen uutistuotannon ja televisiolähetysten lopettamista, mutta Ylen suoratoistopalvelun Areenan säilyttämistä. Arvostan Areenan antia. Sieltä tulee mielestäni silkan propagandan ohella myös kaikkea suhteellisen älykästä ja viihdyttävää.

Mutta jos pitäisi valita nykyisen tilanteen säilyttämisen ja Ylen ohjelmien laittamisen maksullisiksi välillä, kannattaisin toki jälkimmäistä.

maanantai 27. elokuuta 2018

Antinationalisteista

Pidän antinationalisteja eli kaiken nationalismin vastustajia tällaisina ihmisinä:

He paheksuvat Suomen kansallista heräämistä. He paheksuvat Venäjän keisarikunnan harjoittamien venäläistämistoimien vastaista rauhanomaistakin aktivismia. He paheksuvat Suomen itsenäistymistä. He paheksuvat Suomen kansan puolustustaistelua Talvisodassa. He paheksuvat suomalaisen yhteiskunnan sisäistä luottamusta, koska se perustuu osaltaan Suomen suhteellisen suureen etniseen homogeenisyyteen, siihen pohjaavaan kansalliseen yhtenäisyyteen ja Suomen kansan erityisluonteeseen.

He paheksuvat kaikkia kansallisia vallankumouksia Latinalaisen Amerikan vallankumouksista Vietnamin itsenäisyyssotiin.

perjantai 24. elokuuta 2018

Uneni aavikosta Vantaalla ja supernykyaikaisesta käsiaseesta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että autotieltä, jonka kautta ajaessa pääsee Vantaalla sijaitsevaan mummilaani, pääsi myös hiekkatietä pitkin paikalliselle aavikolle. Kun olin unessa huomannut asian, niin ajattelin, että joskus voisi mennä aikaisin aamulla, jolloin ei vielä ole kauhean kuumaa, kävelylle sinne. Oletin luonnollisesti, että autiomaassa on kunnon kävelytiet ja hyvät opasteet, ettei niin helposti eksy siellä. Taisin sanoa unessa jollekin, että paikallinen autiomaamme on pienempi kuin Negevin autiomaa. Negevin autiomaa sijaitsee Israelissa.

Jostain kumman syystä autiomaauneni vaikutti herättyäni erittäin merkitsevältä kannaltani. En kyllä ihan ymmärrä, miksi.

Poikkeuksellisesti kerron samassa merkinnässä myös toisesta unestani, jonka näin samana yönä. Siinä ammuin jollain huippunykyaikaisella käsiaseella vahingossa sotilashelikopterin alas. Helikopteri oli ystävällismielinen, joten siitä tuli sanomista. Mutta onneksi se lensi ampumishetkellä varsin matalalla, joten henkilövahingot jäivät minimiin. Liipaisinmekanismi taisi olla aseessa vähän yliherkkä. Mutta ehkä ammattilainen ei olisi ampunut sillä sentään omaa helikopteria alas.

PS. Käsiase on yhdellä tai kahdella kädellä kannettava ja käytettävä ase. Yleensä nimitystä ei kuitenkaan käytetä jousipyssyistä.

torstai 23. elokuuta 2018

Ruotsin pääministeri pillastui autokeppostelusta

Uuden Suomen uutisartikkelin mukaan jokin aika sitten Ruotsissa tapahtuneen autojenpolttokampanjan johdosta maan pääministeri Stefan Löfven (joku puolue) oli pillastunut. Uutisen mukaan mies oli Sveriges Radion haastattelussa lausunut seuraavaa:
Olen raivostunut. Ihan tosissaan. Minun kysymykseni näille tekijöille on, että mitä hemmettiä te oikein touhuatte?
Näin hän puhuu nuorukaisten harjoittamasta "keppostelusta".

Ihmettelen vain sitä, että kun hän kuuluu Ruotsin siihen poliittiseen fraktioon, joka on tehnyt parhaansa, jotta Ruotsiin syntyisi varjoyhteiskuntia, joissa ei noudateta Ruotsin lakia, niin mitä hän nyt pillastuu.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa tuskin tullaan rinnastamaan

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka oli herättänyt suurta vihastusta Oikea Media -lehden Vieraskynä-palstalla julkaistulla kirjoituksellaan, ja lisäksi sitä oli laajalti pidetty huonona siirtona. Oikea media on konservatiiviseksi itsensä esittelevä vastamedia siinä merkityksessä kuin se ei ole vanhamediaan kuuluva julkaisu. Mies oli pitkässä kirjoituksessaan lausunut mm. näin:
Miten pitkälle tämä muutosprosessi tulee johtamaan? Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että mielikuvat seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta luovat perustan myös kampanjalle pedofiilien seksuaalioikeuksien puolustamiseksi. Kun pedofilia aletaan medioissa esittää synnynnäisenä ja muuttumattomana seksuaalisena suuntautumisena ja tähän yhdistetään aikamme seksologian käsitys lapsesta seksuaalista nautintoa etsivänä ja tarvitsevana olentona, jolla on seksuaalioikeuksia, luodaan perusta prosessille, joka voi vähitellen johtaa ensin pederastian ja sitten pedofilian hyväksymiseen ja laillistamiseen.
Jyväskylän yliopisto on sanoutunut irti kohun aiheuttaneesta kirjoituksesta, ja ylioppilaskunta on tulkinnut professorin rinnastavan siinä homoseksuaalisuuden ja pedofilian.

Kun minä tekstiä oikein vahtaan silmilläni, niin kyllä minustakin professori rinnastaa siinä ne keskenään. Ei tuossa pätkässä, mutta tekstikokonaisuudessa kuitenkin. Se on minusta väärin. Ja väärin on mielestäni sekin, että kasvatustiedettä nimitetään kasvatustieteeksi eikä -opiksi. Latinaksihan tieteet voidaan jakaa kahtia kahteen kategoriaan. Kovemmat kategoriaan scientia ja vähemmän kovat kategoriaan studia. Lukija osannee päätellä, kumpaan kategoriaan "kasvatustiede" kuuluu.

Mutta anteeksi pieni sotani kaiken maailman nimityskulttuureita kohtaan.

Mitä tulee itse asiaan, niin uskon kyllä niin homoseksuaalisuuden kuin pedofiilisen taipumuksen olevan synnynnäisiä. Jossain määrin saattaa olla kysymys kohdun hormonaalisista olosuhteista, ja jossain määrin saattaa olla kysymys jopa geeneistä. Harvinaisissa tapauksissa kysymys voi olla myös aivovaurioista.

Mutta mielestäni se professori Puolimatkan kirjoituksessa on vinossa, että homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa tullaan tuskin koskaan länsimaisissa yhteiskunnissa rinnastamaan toisiinsa. Koska siinä ei ole mitään tolkkua, ja sellainen olisi liian paksua jopa länsimaiselle yhteiskunnalle. Homoseksuaalisuudessa on kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta, jonka käytännön toteuttaminen ei haittaa ketään, ei yksilöitä eikä yhteiskuntaa, ellei kysymys ole jostain pappisvallasta tai sellaiseen päin ainakin jossain määrin kallellaan olevista ihmisistä tai yhteiskunnista. Pedofiliassakin on toki kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta sen käytännön toteuttaminen taas tuottaa pysyvää henkistä vahinkoa lapselle ja hänen kehitykselleen riippumatta siitä, mitä pedofiili asiasta kuvittelee. Siksi en koe, että on järkevää Puolimatkan tekemällä tavalla rinnastaa homoseksuaalisuus ja pedofilia toisiinsa.

Professori Puolimatkan tapaa kohdella tosiasioita tässä asiassa voisi verrata vaikka sellaiseen, että joku sanoisi, että heteroseksuaalit tykkäävät paneskella eri sukupuolta olevia lapsia, ja homoseksuaalit tykkäävät paneskella samaa sukupuolta olevia lapsia.

Muuten kannattaa lukijan mielellään lukea koko professori Puolimatkan teksti. Vaikka hän lienee tässä asiassa väärässä, kirjoitus saattaa herättää ajatuksia, ja joka tapauksessa kirjoituksen lukemalla pääsee selville miehen laajemmista perusteluista näkemykselleen.

PS: Muutin hieman tekstiä soveltuvilta osin, kun siteeraamassani pätkässä ei näy suoraan eikä väärään homoseksuaalisuuden ja pedofilian rinnastamista. Toki itse pitkässä tekstissä ollaan jonkin verran siihen suuntaan kallistumassa.

tiistai 21. elokuuta 2018

Kansalaistottelemattomuudella on joskus paikkansa

Wikipedian mukaan kansalaistottelemattomuus on rauhanomaisen poliittisen protestin muoto, jossa kieltäydytään noudattamasta epäoikeudenmukaisena pidettyä lakia tai aktiivisesti rikotaan sitä. Se on pyrkimystä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen julkisesti ja keskustelevaan sävyyn.

Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Penna oli jokin aika sitten herättänyt sekä ihastusta että vihastusta, kun hän oli matkustajalentokoneessa mielenosoituksellisesti kieltäytynyt istuutumasta, koska paheksui sellaisen ihmisen poissiirtämistä Suomesta, jolla eivät täyttyneet maassaolon edellytykset. Hänet oli sitten kohdistettu toimenpiteenä poistaminen koneesta.

Itse olen sitä mieltä, että kansalaistottelemattomuus on oikein silloin, kun sillä ajetaan sellaisia asioita, joita minä kannatan, ja väärin silloin, kun sillä ajetaan sellaisia asioita, joita minä vastustan.

Olen sitä mieltä, että kansalaistottelemattomuuden täytyy olla aina väkivallatonta ihmisiä kohtaan, ja jos väkivaltaa suuntaa omaisuuteen, niin silloin täytyy olla valmis antautumaan virkahenkilöstön juridisille toimenpiteille.

Mitä tulee tuohon Aino Pennan tempaukseen, niin hän olisi minusta voinut tehdä sen vaikka Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä Suomen rajat vuotavat, koska jotkut poliitikot nyt ovat päättäneet, että sen tulee olla asioiden tila. Kannatan rajakontrollien palauttamista ja maahanmuuttajien pisteyttämistä ja vain sellaisten ihmisten päästämistä maahamme, jotka eivät kuulu johonkin ääriliikkeeseen. Pakolaisjärjestelmää ei sitä paitsi aikoinaan rakennettu massapakolaisuutta tai -turvapaikanhakijuutta silmälläpitäen. Homman kanssa kannattaa olla tarkkana. Suomella ei ole varaa millaiseen maahanmuuttoon tahansa.

Luin pienempänä Leo Tolstoin kirjoituksen Omatuntoja : kirjoituksia rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Monikulturistit varmaankin paheksuvat kirjaa, koska se tuki muun ohella Suomen kansan nationalistista taistelua venäläistä sortovaltaa vastaan. Ja ensimmäisen maailmansodan lopulla Suomi lopulta itsenäistyikin, kun oli otollinen tilanne. Täysin nationalistista.

maanantai 20. elokuuta 2018

Monikulturistit harjoittivat "antifasismia" Turun terrori-iskun vuosipäivänä

Kuulemma eräät monikulturistit olivat Turun islamilaisen terrori-iskun vuosipäivänä lauantaina 18.8. Herran vuonna 2018 harjoittaneet "antifasismia" muistopäivän viettäjiä kohtaan nimittelemällä näitä natseiksi.

Näiden henkilöiden mukaan siis pyhää sotaa ei saa vastustaa. Muuten on "natsi". Mikäs siinä, saa tällainenkin mielipide olla olemassa. Näillä ihmisillä näkyy itsellään olevan päällä myös oma pyhä sotansa. Natseillakin oli omansa. Kuten samanlainen kyky ihmisten demonisointiin.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta mikään sota ei ole eikä saa olla pyhä.

PS vielä saman vuorokauden puolella: Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli myöskin Twitterissä julkaissut aihetta käsittelevän tviitin, joka kuului näin:
Suomi on varmaan ainoa maa maailmassa, jossa yksikään virallinen taho ei noteeraa terrori-iskun vuosipäivää, ja niitä yksityisiä kansalaisia, jotka noteeraavat, kutsutaan natseiksi. Mielenkiintoista verrata esim. Breivikin iskun muistamiseen Norjassa.

perjantai 17. elokuuta 2018

Jotkut suomalaiset uusnatsit tekopyhiä?

Voi sanoa, että sellaiset suomalaiset uusnatsit ovat hieman tekopyhiä, jotka eivät osaa suomen kielen oikeinkirjoitusta. Pois lukien tietenkin lukihäiriöiset ja todella vähä-älyiset uusnatsit.

PS. Tuli tätä kirjoittaessa samalla mieleen sellainen, että ehkä suomen kielen oikeinkirjoitusta osaamattomat ei-lukihäiriöiset normaaliälyiset tai älykkäämmät uusnatsit eivät olekaan tekopyhiä. Kun natsien aatteen perustajan Adolf Hitlerin mukaan nk. arjalaiset ovat ihmisarvoisempia ihmisiä kuin muut, ja Hitlerin mukaanhan suomalaiset ovat ei-arjalaisia. Tosin hän Talvisodan jälkeen, kun näytti siltä, että Suomesta tulee jonkinlainen liittolainen natsi-Saksan kanssa, muutti suomalaiset vähän korkeampaan kategoriaan rotuhierarkiassaan, mutta suomalaisia hän ei silti edelleenkään katsonut täystosi-ihmisiksi. Siis, jos suomalaiset eivät ole saksalaisia eivätkä germaaneja muutenkaan, niin miksi suomalaisen uusnatsin pitäisi osata suomen kielen oikeinkirjoitus, kun saksan kielen osaaminen lienee uusnatseille paljon tärkeämpää?

torstai 16. elokuuta 2018

Uneni Kanadan ratsupoliisin univormun pitämisestä

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että taisin olla Kanadassa, ja ylläni oli Kanadan kuninkaallisen ratsupoliisin RCMP:n (=Royal Canadian Mounted Police) klassinen paraatiunivormu.

Unessa en todennäköisesti kuitenkaan ollut RCMP:n poliisi (englanniksi käytetään Kanadassa ilmaisua Regular Member). Jostain syystä vain univormu oli ylläni.

Asiaan varmaankin liittyy se, että pidän Kanadasta. Siihen liittyy varmaan sekin, että yhdistyksessä, jonka paikallisessa toimipisteessä tapaan käydä, oli jokin aika sitten pidetty nk. videolevyraati, jossa esitetyistä musiikkivideoista yhdessä yhtyeen jäsenistä eräällä oli yllään asu, joka muistutti suuresti RCMP:n klassista paraatiunivormua. Vihastuin videon takia kuitenkin, koska ko. asu oli suorastaan raiskattu versio oikeasta univormusta.

RCMP toimii Kanadassa liittovaltion poliisina, vähän kuten FBI maan etelänaapurissa Yhdysvalloissa, mutta se toimii poliisina myös maan hallinnon muilla tasoilla: se huolehtii alueellisesta tai paikallisesta lain- ja järjestyksen­valvonnasta kahdeksassa provinssissa (poislukien Ontario ja Québec, jotka ylläpitävät omia poliisivoimiaan), kaikissa kolmessa territoriossa, yli 150 kunnassa, yli 600:ssa alkuperäisväestön yhteisössä sekä kolmella kansainvälisellä lentokentällä. RCMP on myös poliisijärjestö, jonka kanssa provinssit ja muut tahot ovat erikseen tehneet sopimuksen ao. poliisitoimen hoitamisesta.

RCMP:n jäsenten koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että asiat saataisiin hoidettua puhumalla, että poliisin tarvitsisi turvautua aseen käyttöön mahdollisimman harvoin.

Ja jos tietoni pitää vielä paikkansa, niin RCMP:n jäsenten ei ole pakko osata kumpaakin maan pääkielistä, eli englantia ja ranskaa.

Toisaalta RCMP:tä kohtaan on esitetty syytöksiä rasismista maan alkuperäisväestöjä kohtaan.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Tom Kärnän maksiimi nro 4

Mitä helpommin loukkaantuu siitä, että joku on eri mieltä kanssaan, sitä todennäköisemmin on väärässä.

tiistai 14. elokuuta 2018

Mielenosoittaminen on tärkeä oikeus

Pääkirjoitus osoittaa hätkähdyttävällä tavalla, mikä suomalaista demokratiakäsitystä niin usein vaivaa. Mielenosoitukset nähdään ensisijassa rauhallista kaupunkia ja sen elämää häiritsevänä tekijänä, ei terveen demokratian merkkinä.
[...]
Mielenosoitukset ovat okei, jos ne ovat värikkäitä, hauskoja, karnevalistisia eivätkä aiheuta häiriötä ja ikävää tunnelmaa. Sellaiset mielenosoitukset, jotka haastavat avoimesti vallitsevia valta-asemia ja haluavat yhteiskunnallista muutosta, koetaan helposti häiritsevinä ja ei-tervetulleina.
Näin oli Veronika Honkasalo lausunut Kansan uutiset -lehdessä 21.7.2018 julkaistussa kolumnissaan Mielenosoitustaitojen opettelua kouluihin.

Yksi hyvä kaverini oli kommentoinut kolumnin sisältöä viittaamalla Kokoomuksen Verkkouutisten asiaa käsittelevään artikkeliin lausumalla:
Tyypillistä vasemmistoradikalismia....
Ei iske minuun....
Mielestäni haistakoon....
Mutta itse sanoisin, että totta kai mielenosoittaminen voi olla hyvinkin tärkeätä. Sen näkee siinäkin, kun yhtenä vuonna eräs sukulaiseni oli 612-mielenosoituskulkueessa, ja fasistit yrittivät hyökätä kulkueen kimppuun. Kivet ropisivat jo lähelle, mutta poliisit onneksi ehättivät väliin ennen kuin alkoi tulla ruumiita. Toimivassa demokratiassa poliisi takaa oikeuden osoittaa mieltä.

Suomessa on muuten sikälikin edistyksellinen mielenosoittamista koskeva lainsäädäntö, että mielenosoittamista varten ei tarvita lupaa poliisilta. Pitää ainoastaan ilmoittaa poliisille hyvissä ajoin, jotta se ehtii järjestää liikenteenohjauksen ja mielenosoituksen suojaamisen.

maanantai 13. elokuuta 2018

Monikulttuurisuuden määrittelemisestä

Jos halutaan määritellä monikulttuurisuus ja monikulturismin ideologia, niin se voidaan tehdä pitemmän kaavan mukaan, kuten itse olen tehnyt täällä.

Se voidaan tehdä myöskin lyhyen kaavan mukaan eli todeta, että kyse on ennen kaikkea islamin ja punaista lihaa syövän heteroseksuaalisen muslimimiehen kunnioittamisesta.

Ja sitten eräästä näkemästäni jonkun ei-virallisen tahon mahdollisesti Australiassa tekemästä virallisen näköisestä kyltistä poimittuna:

Monikulttuurinen uimaranta on sellainen, jolla ei nautita alkoholia, jolla eivät saa käydä koirat, jolla ei nautita sianlihaa tai siasta valmistettuja tuotteita ja jolla naisten tulee pukeutua vaatimattomasti.

lauantai 11. elokuuta 2018

Uneni lentävästä taulutietokoneesta

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli uudenlainen taulutietokone. Siinä taisi olla Android käyttöjärjestelmänä. Tosin näin on monessa muussakin laitteessa.

Taulutietokoneessa oli kuitenkin erikoista se, että sen avulla saattoi kulkea lentäen paikasta toiseen. En ollut alun perin ollut kiinnostunut siitä, mutta sitten innostuinkin ajatuksesta lentää sen avulla tiettyjä lähimatkoja.

Mutta eräs tuttuni olikin varannut laitteen jo itselleen, joten en saanut sitä omakseni.

perjantai 10. elokuuta 2018

Työntekijät hallitsemaan yrityksiä?

Joona-Hermanni Mäkisen kirjoittamassa Ylen sivuilla 7.8.2018 julkaistussa kolumnissa Työpaikka on tyrannia käsitellään työelämän järjestämistä demokraattisemmaksi. Siinä lausutaan mm. näin.
Monille nykypäivän suomalaisille ajatus demokraattisesta taloudesta on uusi. Sen juuret juontavat kuitenkin kauas. Jo 1800-luvulla vapaushenkinen klassinen filosofi John Stuart Mill ajoi Englannissa työn ja talouden demokratiaa. Mill tarkoitti sillä työntekijöiden itse johtamia ja omistamia työpaikkoja. Mill ennusti, että demokratia työpaikoilla tulisi lopulta olemaan yleisin yritystoiminnan muoto. Niin kiistattomina hän näki sen edut tehokkuudessa ja yksilöiden vapauden vaalimisessa.
Itse pidän kolumnia arvokkaana ja mielekkäänä puheenvuorona. Mutta itse haluaisin kuitenkin työpaikkademokratiaan ja työläisten hoitamiin yrityksiin liittyen kysyä seuraavat tärkeät kysymykset:

Mitäs jos yrityksen työläiset eivät halua palkata lisää väkeä yritykseensä, koska haluavat varata pelkästään itselleen työn hedelmistä nauttimisen? Jos työläisten hoitama yritys palkkaa lisää työläisiä, niin ovatko myös nämä silloin yrityksen omistajia vaiko pelkästään työntekijän asemassa? Ja voiko työläisten omistama yritys antaa potkut joillekin työläisistään? Entäs jos nämä kuuluvat yrityksen omistajiin?

PS. Minulla ei itse asiassa olisi mitään sitä vastaan, että kapitalistinen järjestelmä ennen pitkää saataisiin kukistumaan työläisten oman yritystoiminnan kautta. Ainakin se olisi väkivallaton tie.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Tom Kärnän maksiimi nro 3

Jo muinaiset roomalaiset sanoivat Carpe diem, joka merkitsee vapaasti suomennettuna Tartu hetkeen. Minusta sääntöä on kuitenkin vaikeata noudattaa kaiken aikaa. Eikö parempi olisi ilmaista asia esim. muodossa Tartu hetkeen, kun voit?

Tämä olisi samaan aikaan kristillinen ja liberaali elämänohje.

Tämän keksiminen itse asiassa on tehnyt pessimististä optimistin. Ennen minulle lasi oli puoliksi tyhjä, ja nyt se on puoliksi täysi.

PS. Tämän elämänohjeen keksin 27.7.2018 ollessani mökillä.

maanantai 6. elokuuta 2018

Siirrytään sitten barbaarisesti muodollisestikin puoluevaltaiseen eduskuntamalliin

Itse pitäisin nykyistä eduskuntamallia parempana sellaista, että kansanedustajilla olisi todellisuudessakin vapaa mandaatti eli häntä sitoisivat vain laki ja omatunto. Todellisuudessa kuitenkin puoluekuri merkitsee kansanedustajien toiminnalle melkoisen paljon. Kansanedustajat saattavat puhua mitä tahansa, mutta sitten kun tulee äänestämisen aika eduskunnan istuntosalissa, äänestetään puoluejohdon linjan mukaisesti vastoin omaa aikaisemmin julkisesti ilmaistua mielipidettä. Näitä "toisinajattelijoita" puolueet käyttävät imuroimaan itselleen ääniä sellaisilta äänestäjiltä, jotka eivät kannata ao. puoluejohdon linjaa.

Asiaan liittyen kannattaisin myös sellaista, että perustuslaissa määrättäisiin erikseen, että puolueet eivät saisi painostaa kansanedustajiaan muulla tavoin kuin ohjaamalla heitä noudattamaan puolueen erikseen määriteltyjä aatteita ja periaatteita. Kansanedustajien siis ei olisi tässä mallissa mitenkään pakko äänestää aina oman puolueen johdon kannan mukaisesti, ei vaikka oma puolue olisi hallituksessa.

Hallitus muodostettaisiin aina sillä perusteella, missä asioissa puolueet voisivat olla samaa mieltä tai yhteistyössä. Ehkä voitaisiin muodostaa jopa hallituksia, joissa kaikki eduskuntapuolueet olisivat mukana. Tämä mahdollistuisi, jos alettaisiin katsoa asioita asioina. Eli enemmistö ja vähemmistö eduskunnassa olisivat aina asiakohtaisia. Liittoumat vaihtelisivat jatkuvasti. Eduskunta eläisi.

Mutta kun tähän ei koskaan päästä, ja ihmiset joka tapauksessa eduskuntavaaleissa äänestäessään kuvittelevat antavansa äänensä ehdokkaalle, vaikka ensisijaisesti se menee puolueelle, joka näyttää kansanedustajilleen kaapin paikan. Niin emmekö voisi sitten yhtä hyvin nk. valaa peruskallioon puoluejohtojen tärkeän aseman sen sijaan, että leikimme kansanedustajien olevan vapaita valitsemaan kantansa?

Emmekö voisi siirtyä suljettuun listavaaliin eli puhtaisiin pitkien listojen vaaleihin? Tällöin ääni menisi aina virallisestikin puolueelle. Ja ihmiset vihdoin oppisivat ymmärtämään, että puolueesta ja sen johdosta kaikki on aina kiinni.

lauantai 4. elokuuta 2018

Uneni Messerschmitt 109 -hävittäjän kohteena olemisesta

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin ulkosalla. Paikalla oli muitakin ihmisiä.

Yhtäkkiä taivaalla syöksyi kohti Messerschmitt 109 -hävittäjä aseet leiskuen.

Juoksin erääseen katottomaan taloon suojaan. Piti etsiytyä aina sopivan seinän luokse, ettei lentäjä saisi minua tähtäimeensä. Näin kerran, kuinka kone lensi suojapaikkani yli.

PS. En tiedä, minkä valtakunnan Messerschmittistä unessa oli kyse. Suomen ilmavoimillakin näitä oli vuodesta 1943 alkaen.

perjantai 3. elokuuta 2018

Kuka tahansa voi radikalisoitua, sanoo Suojelupoliisin erikoistutkija!

Kokoomusmielisen Verkkouutiset-lehden uutisartikkelin mukaan Suojelupoliisin erikoistutkija Saana Nilsson on sitä mieltä, että kuka tahansa voi radikalisoitua.

Minusta olisi erityisen paha juttu se, jos uusnatsit radikalisoituisivat. Mutta radikalisoitumistahan voi yleisen tajun mukaan ehkäistä riittävällä diskorahan määrällä, ymmärryksellä ja uskonrauhan suojeluun huomion kiinnittämisellä yhteiskunnassa. Jälkimmäiseen liittyen minusta on kauheata, jos ihmisten syvimpiä tuntoja loukataan. Sellainen vaatii aina valtionsyyttäjää ottamaan asian käsiteltäväkseen. On olemassa sellainen asia kuin sananvastuu.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Ei ollut käytännössä ollenkaan hyttysiä!

Tämä blogimerkintä muuten ainakin melkein ansaitsisi otsikokseen "Blogimerkintä, jolle ei loppua tule". Se johtuu osittain leipätekstiosion kapeudesta tässä blogissa.

Viime viikon perjantaina lähdin iltapäivällä vanhemman pikkuveljeni Samin, hänen vaimonsa Wein ja heidän tyttärensä, josta käytän nimitystä vaaveli, kanssa heidän kyydillään mökille, joka sijaitsee nykyisin Hämeenlinnaan hallinnollisesti kuuluvassa Rengossa.

Koska oli ollut taas kerran kovin kuuma päivä, olin käynyt suihkussa ennen lähtöä, ja vielä saatuani vaatteet päälle olin suihkuttanut hieman lisää vettä päälleni.

Jälkisuihkutus oli osittain virhe. Olin ehtinyt sitten edellisen autonkäyttökertani unohtaa, että samilaisten uudessa autossa on erinomaisen hyvin toimiva ilmastointi. En kuitenkaan varsinaisesti hytissyt autossa.

Vaaveli oli jo alkumatkasta jonkin verran huonolla päällä. Pysähdyimme Riihimäellä käydäksemme siellä kaupassa. Sikäli mökkireissuun lähtö oli tällä kertaa hoidettu kannaltani helpoksi, ettei minun ollut tarvinnut tavanomaiseen tapaan ostaa etukäteen lähikaupasta tarpeita.

Vaaveli oli kaupassa edelleen huonotuulinen. Minulta ei edellytetty kustannuksiin osallistumista siellä käydessä. Olin käynyt aikaisemmin omalla käynnillä Hämeenkylän Alkossa, josta olin ostanut mökkireissua varten seitsemän olutta. Tavallisen kaupan jälkeen kävin vielä Wein kanssa kauppakeskuksessa sijaitsevassa Alkon myymälässä. Olisin toki omat olueni voinut ostaa kokonaisuudessaan täältä, mutta kun olin tarvinnut kolme olutta myös keskiviikkona pidettyyn nk. sähköpostijuopotteluun, niin oli ollut pakko käydä Alkossa jo keskiviikkona. Riihimäen Alkosta ostin itselleni kaksi ylimääräistä olutta, koska pelkäsin tarvitsevani niitä. Wei antoi minulle kahdenkympin setelin, ja sen avulla maksoin jonkin verran sitä enemmän maksavan hanaviinipaketin. Kyseessä oli valkoviini, ja minä sain valita lajin.

Riihimäen kaupasta oli ostettu myös minulle, Weille ja vaavelille kullekin valkosuklaa-Magnum-jäätelöt. Vaaveli rupesi tuntemaan olonsa melko tyytyväiseksi. Kolmenkymmenen asteen helteessä Magnum on jäätelöistä parhaimpia, sillä se on siinä määrin massiivisenkokoinen jäätelöpuikkojuttu, ettei se sula hetkessä.

Lopulta pääsimme mökille.

Wei ryhtyi suurin piirtein välittömästi nukkumaan päärakennuksessa. Oli ollut raskas työpäivä. Kun jossain vaiheessa käväisin siellä, huomasin hänen käsilaukustaan pilkistävän hänen ja Samin minulle ostaman irtokarkkipussin. Se oli auki. Ajattelin, että annan Wein pitää sen.

Ensimmäisenä iltana jossain vaiheessa istuin aurinkotuolissa hyvä olut kädessäni ja katselin järvelle. Oloni oli täydellinen. Keksin myös Tom Kärnän maksiimin numero kolme. Sen mukaan tulee tarttua hetkeen silloin kun voi.

Vaaveli särki kuitenkin lumouksen sanomalla isälleen tämän astellessa kohdalle, että hän ei halua olla Tompan kanssa vaan tämän kanssa.

Ensimmäisenä iltana minä sain lämmittää saunan. Olin aikaisemmin päättänyt yleisten lämpötilojen perusteella, että nyt on minun vihdoin aika ensimmäisen kerran vuosiin käydä uimassa mökkijärvessä. Samin ja Joonaksen mielestä järven vesi oli vähän liiankin lämmintä, mutta minulle se oli täsmälleen sopivaa.

Vaaveli oli kuitenkin tullut käymään saunassa, ja hän lähti uimaankin kanssani. Vesi oli todella ihanan lämmintä. Minun oli itse asiassa vaikea uskoa sitä. Mutta se oli hyvä. Oli ihanaa uida. Vaaveli kyllä meinasi käsikellukkeidensa avulla uida kerran liian kauas rannasta, jolloin jouduin raahaamaan hänet matalampaan veteen.

Samikin ui.

Ensimmäinen ilta oli myös sikäli mukava asia, että piakkoin mökille pääsyn jälkeen tontin reunassa oleva puusto alkoi varjostaa liian kuumana porottavaa aurinkoa. Tämä tapahtuu viiden jälkeen.

Vaaveli sai välillä käyttää isänsä Android-taulutietokonetta. Yritin opettaa hänelle sanaa "Android-taulutietokone", koska kyse ei ollut iPadistä, joksi hän sitä nimitti. Hänen äitinsä on omistanut Applen iPadin. Ja taitaa omistaa edelleen.

Ruoka oli hyvää. Minun ei tarvinnut osallistua ruoan laittoon ollenkaan.

Vaavelin lempiruokaa on grillattu maissi, ja sitä hän söi useamman kappaleen mökillä ollessamme. Toki söi muutakin.

Söimme mökillä grillimakkaraa, pihvejä, pekonia muistuttavia kylkipaloja, riisiä, maissia ja kasvisjuttuja eli munakoisoa ja parsakaalia. Itse en kyllä syönyt grillattua maissia, koska en erityisemmin pidä siitä. Wei söi myöskin paljon vesimelonia. Itse söin sitä pienehkön palan.

Ensimmäisenä iltana pelasin vaavelin kanssa suurikokoisella rantapallolla ja jonkin verran heittelimme kevyttä kangasfrisbiitäkin.

Mökkireissumme merkillepantavin seikka oli varmaankin se, että hyttysiä näkyi tai kuului vain erittäin vähän. Ja ne pari hyttystä, jotka kohtasin, olivat säälittäviä rääpäleitä. Tämä oli todella miellyttävä asia. Paarmoja oli kuitenkin jonkin verran.

Järvessä ei muuten myöskään näkynyt sinilevää.

Ensimmäisenä yönä sain varsin epätavallista kyllä unen päästä kiinni erittäin varhaisessa vaiheessa, mitä ihmettelin.

Näin mökillä ollessa mielenkiintoisia, usein traagisia, eeppisiä tai jopa kovin vinksahtaneita unia. Ensimmäisenä yönä näin unta, jossa käväisi laulaja Riki Sorsa. Julkaisen siitä myöhemmin blogissani selostuksen. Kuuden maissa aamulla kuitenkin heräsin virtsahädän vuoksi enkä enää saanut nukutuksi ennen yhdeksää, jolloin herätyskello soi. Onnistuin heti vahingossa läppäisemään torkkuherätyksen pois päältä ja nukuin puolille päiville saakka, jolloin minut pakotettiin heräämään ja nousemaan ylös.

Tästä yöstä alkaen olen nähnyt enemmänkin entistä intensiivisempiä unia.

Rantapallo oli ruvennut päästämään ilmaansa ulos, joten toisena päivänä se oli jo melko käyttökelvoton, tai siis noin pallona oli. Tietääkseni pallo oli joutunut kokemaan myös koiran hampaita, eikä vaavelikaan ollut sitä kaiken aikaa kohdellut hyvin. Vaaveli käytti sitä sitten säkkituolina.

Toisena päivänä pääsin tekemään hieman ruumiillista työtäkin. Sami oli ruvennut takapihan kaadetuista puista tehtyjä pöllejä raahaamaan kottikärryn avulla soveliaammalle paikalle, ja minä ryhdyin auttamaan häntä. Pidimme välillä kaksi tosi lyhyttä lepotaukoa, ja työ kaikkinensa vei noin puoli tuntia.

Wei halusi välttämättä lämmittää saunan juuri kun minä olin ollut aikeissa hoitaa homman. No, hän on kuitenkin siinä huomattavasti minua taitavampi.

Mutta enää en saanut mentyä uimaan. Kastoin jalkani veteen ja huomasin, että nyt se tuntuu kylmemmältä. Ehkä olisi kannattanut lämmittää sauna pari tuntia myöhemmin, niin ilma olisi tuntunut siinä vaiheessa suhteellisen viileältä jolloin vastaavasti järvivesi olisi tuntunut lämpimämmältä. Sami kuitenkin ui. Ja vaaveli.

Wei ei pahemmin käynyt saunassa. Eikä yhtään uinut. Kävi suihkussa kyllä enemmän.

Lauantaina puhuin Joonaksen kanssa pitkähkön puhelun. Hän oli juhlinut päivän etuajassa 31-vuotissynttäreitään. Hän kertoi mielenkiintoisen tositarinan oudoista tapahtumista, mitä hänelle ja hänen vaimolleen oli vastikään sattunut. Itse ehdotin, että syyllinen voisi olla vikaan mennyt alushousutonttu. Jos joku ei tiedä, niin alushousutontut ovat sellaisia otuksia, että he vievät ihmisiltä alushousuja, joskus jopa niiden ollessa vielä ihmisten yllä, ja he ajattelevat saavansa niiden avulla voittoa.

Muistaakseni oli lauantai, kun hukkasin vähäksi aikaa kännykkäni. Edellisen kerran näin oli käynyt vain vähän aikaisemmin Joonaksen hääjuhlissa. Tapaan pitää aina kännykkääni housujeni oikeassa etutaskussa. Joonaksen luona olin hukannut sen takataskuuni. Tällä kertaa hukkasin sen vasempaan etutaskuuni.

Mökillä ollessa minulla taisi pätkiä muutenkin aina välillä. Se johtunee paljon enemmän lämpötilasta kuin alkoholista.

Myöhemmin Sami katkoi kaadettujen puiden pätkiä pienempiin osiin, ja minä vein sitten oksatavaraa ja risuja rannalla olevalle hiekkakuopalle, jossa Wei sitten poltti niitä. Hän oli luonnollisesti vastuuntuntoinen ihminen, ja oli varustautunut vedellä hommaan.

Kun puutavara oli hiillostunut tarpeeksi, Wei rupesi grillaamaan meille makkaraa.

Makkarat valmistuivat juuri ajoissa, sillä ukkosmyrsky saapui paikalle. Se oli ensin varoittanut tulostaan jyrisemällä. Vaaveli kyseli siinä vaiheessa, että mitä ukkonen sanoo. Minä ja Sami vastasimme hänelle eri lailla. Vaaveli oli peloissaan.

Mutta sitten alkoi salamoida, ja taivaalta lankesi aikamoinen myräkkä. Alkoi todella rankka vesisade, ja etelän suunnasta puhalsi kammottavan voimakas tuuli. Menimme pakoon myräkkää grillikatokseen, jonka vasemmalla puolella olevasta aukosta tuuli iski meihin kovasti häiritsevällä tavalla. Koska vaaveli oli kovin järkyttynyt, me menimme mökin päärakennukseen. Sami kantoi hänet sinne, ja minä kävin hakemassa lähelle vesirajaa jätetyt kellukejutut. Pikainen ulkoilmassa käyntini riitti saamaan vaatteeni jossain määrin märiksi.

Päärakennuksessa vaaveli kuitenkin rentoutui.

Se mainittakoon, että Wei ja Sami ja varsinkin Wei kävivät mökillä ollessamme myös välillä keräämässä marjoja.

Wei meni lauantain jälkeisenä yönä Samin kanssa saunaan.

Ja sitten alkoholipolitiikka.

En tullut missään vaiheessa selvästi humalaan. Sami tarjosi minulle jonkin verran omaa viiniään ja pienemmän määrän kerran pihvin kylkiäiseksi Wein punaviiniä. Minä puolestani tarjosin Samille aina välillä maistiaisia omista oluistani. Luulen, että tulin nauttineeksi alkoholia mökillä ollessa kolmen päivän aikana suurin piirtein seitsemän Alkon oluen verran. En kokenut lauantaina enkä sunnuntainakaan minkäänlaista krapulaa. Tämä on suurelta osin vaavelin olemassaolon ansiota. Kun hän on mökillä, ei kerta kaikkiaan kehtaa oikeasti ryypätä. Ja tulee tällainen halvemmaksikin. Ja on kaikin puolin järkevää muutenkin.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön nukkumiseni keskeytyi, kun eräs tätini, jonka kanssa olin puhunut edellisenä päivänä puhelimessa, herätti minut turhan aikaisin.

Sunnuntaina aamupalaksi oli pekonin kaltaisia kylkipaloja, keitettyjä kananmunia ja kananmunariisihöystöä ja kasviksia. Melko kolesterolinen aamupala.

Sunnuntaina yritin soitella Joonakselle virallisia syntymäpäiväonnitteluita. Soitin kolmeen kertaan. Hän ei vastannut eikä myöhemminkään soittanut takaisin. Lähetin hänelle perään tekstiviestissä onnittelun. Pidin vastaamattomuutta hieman outona.

Vaaveli oli ruvennut oppimaan käyttämään uutta opettamaani ilmaisua "taulutietokone".

Olin lauantai-illan myräkän jälkeen ollut huomaamatta sitä, että pyyhkeeni oli kovin kastunut myräkässä. Olin jopa heittänyt kastuneen hattuni sen päälle, ja sunnuntaina päivällä molemmat olivat vieläkin kovin märkiä. Kuivattelin niitä auringossa.

Sunnuntaina valmisteltiin kotiin lähtöä. Sami ja Wei kävivät lisäksi metsissä pitkäaikaisella marjojenhakureissulla. Mustikkaa lähinnä saivat hankittua.

Sunnuntaina myöskin lämmitettiin sauna. Tai siis minä lämmitin. Ennen saunaan menoa nautittiin vielä kahvit. Silloin minulle näytettiin, että tuossa on karkkipussisi. Se oli ollut jemma-nimisessä paikassa tähän saakka. Maistelin heti pari, mutta päätin jättää loput kotona nautittavaksi.

En nytkään viitsinyt enää mennä uimaan. Tällä kertaa en edes käynyt kastelemassa järvessä varpaitani.

Vaaveli rupesi jossain vaiheessa vaatimaan, että grillataan hänelle maissia. Emme suostuneet, koska mökiltälähtövalmistelut olivat jo kovin pitkällä. Hän kiukutteli aikansa, kunnes annoin hänelle taas kerran kännykkäni lainaan. Hän katseli sillä Lasten Areenan ohjelmia.

Työnjako oli toiminut mökillä hyvin. Erityishommani oli ollut katsella vaavelin perään ja viihdyttää häntä. Samin ja Wein erityishomma oli ollut ruoanlaiton lisäksi hakea metsistä marjoja.

Lopulta päästiin matkaan. Matka kesti jonkin verran yli tunnin verran. Vaaveli käytti melkein koko sen ajan kännykkääni. Onneksi hän muisti antaa sen minulle takaisin jossain vaiheessa. Ehkä muisti sen vuoksi, että se oli kenties ruvennut hälyttämään alhaisesta varaustasosta. En olisi välttämättä itse muistanut kännykkää.

Olin ajatellut, että oli ollut mukava lähteä mökille, ja yhtä mukava on palata sieltä kotiin. Kotona huomasin kuitenkin kauhukseni, miten kauhean kuuma kämpässäni oli.

Juuri ennen iltayhdeksää Joonakselta tuli tekstiviesti, jossa hän selitteli aikaisempaa reagoimattomuuttaan onnitteluyrityksiini. Rentouduin.

Keskiyön tienoilla huomasin, että kännykkäni akun varaus oli kahdessa prosentissa. Pistin mokoman latauspiuhan päähän.