Mielenosoittaminen on tärkeä oikeus

Pääkirjoitus osoittaa hätkähdyttävällä tavalla, mikä suomalaista demokratiakäsitystä niin usein vaivaa. Mielenosoitukset nähdään ensisijassa rauhallista kaupunkia ja sen elämää häiritsevänä tekijänä, ei terveen demokratian merkkinä.

[...]

Mielenosoitukset ovat okei, jos ne ovat värikkäitä, hauskoja, karnevalistisia eivätkä aiheuta häiriötä ja ikävää tunnelmaa. Sellaiset mielenosoitukset, jotka haastavat avoimesti vallitsevia valta-asemia ja haluavat yhteiskunnallista muutosta, koetaan helposti häiritsevinä ja ei-tervetulleina.

Näin oli Veronika Honkasalo lausunut Kansan uutiset -lehdessä 21.7.2018 julkaistussa kolumnissaan Mielenosoitustaitojen opettelua kouluihin.

Yksi hyvä kaverini oli kommentoinut kolumnin sisältöä viittaamalla Kokoomuksen Verkkouutisten asiaa käsittelevään artikkeliin lausumalla:

Tyypillistä vasemmistoradikalismia....

Ei iske minuun....

Mielestäni haistakoon....

Mutta itse sanoisin, että totta kai mielenosoittaminen voi olla hyvinkin tärkeätä. Sen näkee siinäkin, kun yhtenä vuonna eräs sukulaiseni oli 612-mielenosoituskulkueessa, ja fasistit yrittivät hyökätä kulkueen kimppuun. Kivet ropisivat jo lähelle, mutta poliisit onneksi ehättivät väliin ennen kuin alkoi tulla ruumiita. Toimivassa demokratiassa poliisi takaa oikeuden osoittaa mieltä.

Suomessa on muuten sikälikin edistyksellinen mielenosoittamista koskeva lainsäädäntö, että mielenosoittamista varten ei tarvita lupaa poliisilta. Pitää ainoastaan ilmoittaa poliisille hyvissä ajoin, jotta se ehtii järjestää liikenteenohjauksen ja mielenosoituksen suojaamisen.