Tämä blogimerkintä muuten ainakin melkein ansaitsisi otsikokseen "Blogimerkintä, jolle ei loppua tule". Se johtuu osittain leipätekstiosion kapeudesta tässä blogissa.
Viime viikon perjantaina lähdin iltapäivällä vanhemman pikkuveljeni Samin, hänen vaimonsa Wein ja heidän tyttärensä, josta käytän nimitystä vaaveli, kanssa heidän kyydillään mökille, joka sijaitsee nykyisin Hämeenlinnaan hallinnollisesti kuuluvassa Rengossa.
Koska oli ollut taas kerran kovin kuuma päivä, olin käynyt suihkussa ennen lähtöä, ja vielä saatuani vaatteet päälle olin suihkuttanut hieman lisää vettä päälleni.
Jälkisuihkutus oli osittain virhe. Olin ehtinyt sitten edellisen autonkäyttökertani unohtaa, että samilaisten uudessa autossa on erinomaisen hyvin toimiva ilmastointi. En kuitenkaan varsinaisesti hytissyt autossa.
Vaaveli oli jo alkumatkasta jonkin verran huonolla päällä. Pysähdyimme Riihimäellä käydäksemme siellä kaupassa. Sikäli mökkireissuun lähtö oli tällä kertaa hoidettu kannaltani helpoksi, ettei minun ollut tarvinnut tavanomaiseen tapaan ostaa etukäteen lähikaupasta tarpeita.
Vaaveli oli kaupassa edelleen huonotuulinen. Minulta ei edellytetty kustannuksiin osallistumista siellä käydessä. Olin käynyt aikaisemmin omalla käynnillä Hämeenkylän Alkossa, josta olin ostanut mökkireissua varten seitsemän olutta. Tavallisen kaupan jälkeen kävin vielä Wein kanssa kauppakeskuksessa sijaitsevassa Alkon myymälässä. Olisin toki omat olueni voinut ostaa kokonaisuudessaan täältä, mutta kun olin tarvinnut kolme olutta myös keskiviikkona pidettyyn nk. sähköpostijuopotteluun, niin oli ollut pakko käydä Alkossa jo keskiviikkona. Riihimäen Alkosta ostin itselleni kaksi ylimääräistä olutta, koska pelkäsin tarvitsevani niitä. Wei antoi minulle kahdenkympin setelin, ja sen avulla maksoin jonkin verran sitä enemmän maksavan hanaviinipaketin. Kyseessä oli valkoviini, ja minä sain valita lajin.
Riihimäen kaupasta oli ostettu myös minulle, Weille ja vaavelille kullekin valkosuklaa-Magnum-jäätelöt. Vaaveli rupesi tuntemaan olonsa melko tyytyväiseksi. Kolmenkymmenen asteen helteessä Magnum on jäätelöistä parhaimpia, sillä se on siinä määrin massiivisenkokoinen jäätelöpuikkojuttu, ettei se sula hetkessä.
Lopulta pääsimme mökille.
Wei ryhtyi suurin piirtein välittömästi nukkumaan päärakennuksessa. Oli ollut raskas työpäivä. Kun jossain vaiheessa käväisin siellä, huomasin hänen käsilaukustaan pilkistävän hänen ja Samin minulle ostaman irtokarkkipussin. Se oli auki. Ajattelin, että annan Wein pitää sen.
Ensimmäisenä iltana jossain vaiheessa istuin aurinkotuolissa hyvä olut kädessäni ja katselin järvelle. Oloni oli täydellinen. Keksin myös Tom Kärnän maksiimin numero kolme. Sen mukaan tulee tarttua hetkeen silloin kun voi.
Vaaveli särki kuitenkin lumouksen sanomalla isälleen tämän astellessa kohdalle, että hän ei halua olla Tompan kanssa vaan tämän kanssa.
Ensimmäisenä iltana minä sain lämmittää saunan. Olin aikaisemmin päättänyt yleisten lämpötilojen perusteella, että nyt on minun vihdoin aika ensimmäisen kerran vuosiin käydä uimassa mökkijärvessä. Samin ja Joonaksen mielestä järven vesi oli vähän liiankin lämmintä, mutta minulle se oli täsmälleen sopivaa.
Vaaveli oli kuitenkin tullut käymään saunassa, ja hän lähti uimaankin kanssani. Vesi oli todella ihanan lämmintä. Minun oli itse asiassa vaikea uskoa sitä. Mutta se oli hyvä. Oli ihanaa uida. Vaaveli kyllä meinasi käsikellukkeidensa avulla uida kerran liian kauas rannasta, jolloin jouduin raahaamaan hänet matalampaan veteen.
Samikin ui.
Ensimmäinen ilta oli myös sikäli mukava asia, että piakkoin mökille pääsyn jälkeen tontin reunassa oleva puusto alkoi varjostaa liian kuumana porottavaa aurinkoa. Tämä tapahtuu viiden jälkeen.
Vaaveli sai välillä käyttää isänsä Android-taulutietokonetta. Yritin opettaa hänelle sanaa "Android-taulutietokone", koska kyse ei ollut iPadistä, joksi hän sitä nimitti. Hänen äitinsä on omistanut Applen iPadin. Ja taitaa omistaa edelleen.
Ruoka oli hyvää. Minun ei tarvinnut osallistua ruoan laittoon ollenkaan.
Vaavelin lempiruokaa on grillattu maissi, ja sitä hän söi useamman kappaleen mökillä ollessamme. Toki söi muutakin.
Söimme mökillä grillimakkaraa, pihvejä, pekonia muistuttavia kylkipaloja, riisiä, maissia ja kasvisjuttuja eli munakoisoa ja parsakaalia. Itse en kyllä syönyt grillattua maissia, koska en erityisemmin pidä siitä. Wei söi myöskin paljon vesimelonia. Itse söin sitä pienehkön palan.
Ensimmäisenä iltana pelasin vaavelin kanssa suurikokoisella rantapallolla ja jonkin verran heittelimme kevyttä kangasfrisbiitäkin.
Mökkireissumme merkillepantavin seikka oli varmaankin se, että hyttysiä näkyi tai kuului vain erittäin vähän. Ja ne pari hyttystä, jotka kohtasin, olivat säälittäviä rääpäleitä. Tämä oli todella miellyttävä asia. Paarmoja oli kuitenkin jonkin verran.
Järvessä ei muuten myöskään näkynyt sinilevää.
Ensimmäisenä yönä sain varsin epätavallista kyllä unen päästä kiinni erittäin varhaisessa vaiheessa, mitä ihmettelin.
Näin mökillä ollessa mielenkiintoisia, usein traagisia, eeppisiä tai jopa kovin vinksahtaneita unia. Ensimmäisenä yönä näin unta, jossa käväisi laulaja Riki Sorsa. Julkaisen siitä myöhemmin blogissani selostuksen. Kuuden maissa aamulla kuitenkin heräsin virtsahädän vuoksi enkä enää saanut nukutuksi ennen yhdeksää, jolloin herätyskello soi. Onnistuin heti vahingossa läppäisemään torkkuherätyksen pois päältä ja nukuin puolille päiville saakka, jolloin minut pakotettiin heräämään ja nousemaan ylös.
Tästä yöstä alkaen olen nähnyt enemmänkin entistä intensiivisempiä unia.
Rantapallo oli ruvennut päästämään ilmaansa ulos, joten toisena päivänä se oli jo melko käyttökelvoton, tai siis noin pallona oli. Tietääkseni pallo oli joutunut kokemaan myös koiran hampaita, eikä vaavelikaan ollut sitä kaiken aikaa kohdellut hyvin. Vaaveli käytti sitä sitten säkkituolina.
Toisena päivänä pääsin tekemään hieman ruumiillista työtäkin. Sami oli ruvennut takapihan kaadetuista puista tehtyjä pöllejä raahaamaan kottikärryn avulla soveliaammalle paikalle, ja minä ryhdyin auttamaan häntä. Pidimme välillä kaksi tosi lyhyttä lepotaukoa, ja työ kaikkinensa vei noin puoli tuntia.
Wei halusi välttämättä lämmittää saunan juuri kun minä olin ollut aikeissa hoitaa homman. No, hän on kuitenkin siinä huomattavasti minua taitavampi.
Mutta enää en saanut mentyä uimaan. Kastoin jalkani veteen ja huomasin, että nyt se tuntuu kylmemmältä. Ehkä olisi kannattanut lämmittää sauna pari tuntia myöhemmin, niin ilma olisi tuntunut siinä vaiheessa suhteellisen viileältä jolloin vastaavasti järvivesi olisi tuntunut lämpimämmältä. Sami kuitenkin ui. Ja vaaveli.
Wei ei pahemmin käynyt saunassa. Eikä yhtään uinut. Kävi suihkussa kyllä enemmän.
Lauantaina puhuin Joonaksen kanssa pitkähkön puhelun. Hän oli juhlinut päivän etuajassa 31-vuotissynttäreitään. Hän kertoi mielenkiintoisen tositarinan oudoista tapahtumista, mitä hänelle ja hänen vaimolleen oli vastikään sattunut. Itse ehdotin, että syyllinen voisi olla vikaan mennyt alushousutonttu. Jos joku ei tiedä, niin alushousutontut ovat sellaisia otuksia, että he vievät ihmisiltä alushousuja, joskus jopa niiden ollessa vielä ihmisten yllä, ja he ajattelevat saavansa niiden avulla voittoa.
Muistaakseni oli lauantai, kun hukkasin vähäksi aikaa kännykkäni. Edellisen kerran näin oli käynyt vain vähän aikaisemmin Joonaksen hääjuhlissa. Tapaan pitää aina kännykkääni housujeni oikeassa etutaskussa. Joonaksen luona olin hukannut sen takataskuuni. Tällä kertaa hukkasin sen vasempaan etutaskuuni.
Mökillä ollessa minulla taisi pätkiä muutenkin aina välillä. Se johtunee paljon enemmän lämpötilasta kuin alkoholista.
Myöhemmin Sami katkoi kaadettujen puiden pätkiä pienempiin osiin, ja minä vein sitten oksatavaraa ja risuja rannalla olevalle hiekkakuopalle, jossa Wei sitten poltti niitä. Hän oli luonnollisesti vastuuntuntoinen ihminen, ja oli varustautunut vedellä hommaan.
Kun puutavara oli hiillostunut tarpeeksi, Wei rupesi grillaamaan meille makkaraa.
Makkarat valmistuivat juuri ajoissa, sillä ukkosmyrsky saapui paikalle. Se oli ensin varoittanut tulostaan jyrisemällä. Vaaveli kyseli siinä vaiheessa, että mitä ukkonen sanoo. Minä ja Sami vastasimme hänelle eri lailla. Vaaveli oli peloissaan.
Mutta sitten alkoi salamoida, ja taivaalta lankesi aikamoinen myräkkä. Alkoi todella rankka vesisade, ja etelän suunnasta puhalsi kammottavan voimakas tuuli. Menimme pakoon myräkkää grillikatokseen, jonka vasemmalla puolella olevasta aukosta tuuli iski meihin kovasti häiritsevällä tavalla. Koska vaaveli oli kovin järkyttynyt, me menimme mökin päärakennukseen. Sami kantoi hänet sinne, ja minä kävin hakemassa lähelle vesirajaa jätetyt kellukejutut. Pikainen ulkoilmassa käyntini riitti saamaan vaatteeni jossain määrin märiksi.
Päärakennuksessa vaaveli kuitenkin rentoutui.
Se mainittakoon, että Wei ja Sami ja varsinkin Wei kävivät mökillä ollessamme myös välillä keräämässä marjoja.
Wei meni lauantain jälkeisenä yönä Samin kanssa saunaan.
Ja sitten alkoholipolitiikka.
En tullut missään vaiheessa selvästi humalaan. Sami tarjosi minulle jonkin verran omaa viiniään ja pienemmän määrän kerran pihvin kylkiäiseksi Wein punaviiniä. Minä puolestani tarjosin Samille aina välillä maistiaisia omista oluistani. Luulen, että tulin nauttineeksi alkoholia mökillä ollessa kolmen päivän aikana suurin piirtein seitsemän Alkon oluen verran. En kokenut lauantaina enkä sunnuntainakaan minkäänlaista krapulaa. Tämä on suurelta osin vaavelin olemassaolon ansiota. Kun hän on mökillä, ei kerta kaikkiaan kehtaa oikeasti ryypätä. Ja tulee tällainen halvemmaksikin. Ja on kaikin puolin järkevää muutenkin.
Lauantain ja sunnuntain välisen yön nukkumiseni keskeytyi, kun eräs tätini, jonka kanssa olin puhunut edellisenä päivänä puhelimessa, herätti minut turhan aikaisin.
Sunnuntaina aamupalaksi oli pekonin kaltaisia kylkipaloja, keitettyjä kananmunia ja kananmunariisihöystöä ja kasviksia. Melko kolesterolinen aamupala.
Sunnuntaina yritin soitella Joonakselle virallisia syntymäpäiväonnitteluita. Soitin kolmeen kertaan. Hän ei vastannut eikä myöhemminkään soittanut takaisin. Lähetin hänelle perään tekstiviestissä onnittelun. Pidin vastaamattomuutta hieman outona.
Vaaveli oli ruvennut oppimaan käyttämään uutta opettamaani ilmaisua "taulutietokone".
Olin lauantai-illan myräkän jälkeen ollut huomaamatta sitä, että pyyhkeeni oli kovin kastunut myräkässä. Olin jopa heittänyt kastuneen hattuni sen päälle, ja sunnuntaina päivällä molemmat olivat vieläkin kovin märkiä. Kuivattelin niitä auringossa.
Sunnuntaina valmisteltiin kotiin lähtöä. Sami ja Wei kävivät lisäksi metsissä pitkäaikaisella marjojenhakureissulla. Mustikkaa lähinnä saivat hankittua.
Sunnuntaina myöskin lämmitettiin sauna. Tai siis minä lämmitin. Ennen saunaan menoa nautittiin vielä kahvit. Silloin minulle näytettiin, että tuossa on karkkipussisi. Se oli ollut jemma-nimisessä paikassa tähän saakka. Maistelin heti pari, mutta päätin jättää loput kotona nautittavaksi.
En nytkään viitsinyt enää mennä uimaan. Tällä kertaa en edes käynyt kastelemassa järvessä varpaitani.
Vaaveli rupesi jossain vaiheessa vaatimaan, että grillataan hänelle maissia. Emme suostuneet, koska mökiltälähtövalmistelut olivat jo kovin pitkällä. Hän kiukutteli aikansa, kunnes annoin hänelle taas kerran kännykkäni lainaan. Hän katseli sillä Lasten Areenan ohjelmia.
Työnjako oli toiminut mökillä hyvin. Erityishommani oli ollut katsella vaavelin perään ja viihdyttää häntä. Samin ja Wein erityishomma oli ollut ruoanlaiton lisäksi hakea metsistä marjoja.
Lopulta päästiin matkaan. Matka kesti jonkin verran yli tunnin verran. Vaaveli käytti melkein koko sen ajan kännykkääni. Onneksi hän muisti antaa sen minulle takaisin jossain vaiheessa. Ehkä muisti sen vuoksi, että se oli kenties ruvennut hälyttämään alhaisesta varaustasosta. En olisi välttämättä itse muistanut kännykkää.
Olin ajatellut, että oli ollut mukava lähteä mökille, ja yhtä mukava on palata sieltä kotiin. Kotona huomasin kuitenkin kauhukseni, miten kauhean kuuma kämpässäni oli.
Juuri ennen iltayhdeksää Joonakselta tuli tekstiviesti, jossa hän selitteli aikaisempaa reagoimattomuuttaan onnitteluyrityksiini. Rentouduin.
Keskiyön tienoilla huomasin, että kännykkäni akun varaus oli kahdessa prosentissa. Pistin mokoman latauspiuhan päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti