Terveydenhuoltomme ja sen kriisi

On sanottu, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut mitoitettu hyvien, normaalien aikojen mukaan. Kun mukana ei ollut yhtään "löysää", niin se joutui kriisiin koronapandemian yllättäessä meidät.

Osa maamme hoitohenkilökunnasta on joutunut sairastamaan, ja töissä olevat joutuivat venymään uskomattomiin suorituksiin, varsinkin kun koronapotilaat ovat täyttäneet hoitopaikkoja. Osa työntekijöistä on saanut tarpeekseen ja vaihtanut alaa. Terveydenhuoltoalan perinteisesti kohtuullinen vetovoima on samalla myös heikentynyt.

Hoitajat tarvitsisivat jonkin verran lisää palkkaa sekä joskus myös paremman työn organisoinnin.

Ja vuodelle 2023 oli sovittu hoitajamitoitus, eli yhtä potilasta kohden tulisi olla 0,7 hoitajaa. Hoitajamitoituksen tarkoitus on hyvä, mutta hoitajia ei ehditä saamaan tähän hätään tarpeeksi. Ja aina ei tosiasiassa näin suurta hoitajien määrää potilasta kohti edes tarvita. Saa nähdä, päätetäänkö asiasta jotain uutta lähiaikoina.

Väestön edelleen ikääntyessä tarvittaisiin joka tapauksessa lisää hoitajia. Mistä rahat tähän nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa?

Hoitajat ovat olleet jo vähän lakkoilemassakin. Ja Marinin hallitus myös esittää nyt rajoituksia yksittäisten ammattiryhmien oikeuteen työtaistelutoimiin, mikä on herättänyt hoitoalan ihmisissä suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Minä myöskin epäilen, että lääke on nyt pahempi kuin itse tauti. Jotkut hoitajat ovat jopa luopuneet virallisesti paperilla ammattipätevyydestään, jotta heitä ei voitaisi pakottaa töihin. Ja tänään 14.9. Jeesuksen vuonna 2022 Suomen hallituksen on määrä aloittaa uudistuksen käsittely.

...Saman vuoden 2023 alussa aloittavat uudet hyvinvointialueet, joille on siirretty osa aikaisemmin kunnille kuuluneista velvoitteista. Rakenteiden uudistamisella pyritään siihen, että voidaan taata yhdenvertainen palvelujen saatavuus kaikkialla Suomessa. Tarkoitus on hyvä.

Huoltosuhteen heikkeneminen väestön ikääntyessä on yksi tärkeä syy uudistukselle.

Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka vastaavat paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen niin myös pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvointialueilla on kullakin omat vaaleilla valittavat valtuustonsa yksin Helsinkiä lukuunottamatta, jonka hyvinvointialuetta hoitaa kaupungin kunnanvaltuusto. Yhdet hyvinvointialueiden vaalit on jo pidetty.

Kuntien vastuulla säilyy asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Toiminnanohjausjärjestelmä Apotti on myös voinut olla jonkinlainen, joidenkin mielestä suurikin, riesa terveydenhuoltojärjestelmämme toiminnalle. Ja saa nähdä, millainen järjestelmien tilanne tulee olemaan vuonna 2023.

Koronapandemian aikana on syntynyt paljon hoitovelkaa, ja kestänee hyvän aikaa ennen kuin se on suurin piirtein purettu.

Yleisradion kysely tulevien hyvinvointialueiden johtajille paljastaa, että hoitaja- ym. tekijäpula kurittaa palveluita leikkaussaleista hammashoitoon ja sosiaalihuollosta pelastustoimeen. Valtiolta hyvinvointialueet toivovat rahaa ja realismia. Paska nk. lentää tuulettimeen vielä vuosia, jossain määrin.

Aikaisemmin olen vierastanut yksityisiä palveluntuottajia sosiaali- ja terveysalalla, vaikka niiden kilpailu julkisen vallan tuottajien kanssa on tuottanut järjestelmäämme myös jotain hyvää. Ne ovat myös tarpeellisella tavalla täydentäneet julkisen vallan tuottajien puutteita.

Nyt pitää ensin katsoa, miten uudet hyvinvointialueet pääsevät toiminnoissaan alkuun.

Mutta jos homma ei muutaman vuoden sisällä toimi jo kutakuinkin erinomaisesti, niin voisin ehdottaa siinä tapauksessa, että voisimme kokeilla Kanadan mallia. Yksityisellä puolella ainakin työn organisointi toimii yleensä paremmin kuin julkisella. Kanadassa yksityiset palveluntuottajat hoitavat koko terveydenhuollon. Kanadan valtio maksaa sairausvakuutuksen kautta monet asiat. Raha seuraa siis potilasta. Kanadassa tosin julkinen valta ei korvaa hammashuoltoa. Itse kannattaisin myös tiettyä hammashuollon korvattavuutta.

Koronavirus ja minä, osa 6: Kesällä sydämeeni joulun teen

Jouduin olemaan välillä kuukausia lähes kokonaan ilman sellaista kirjallisuutta, joka löytyisi kirjahyllystöni ulkopuolelta eli kaupunginkirjastojen kokoelmista. Tämä johtui siitä, että paikallinen Pähkinärinteen kirjasto oli pitkään sulki. En siis jaksanut asioida Myyrmäen kirjastossa. Ystäväni Liisa oli onneksi lainannut minulle välillä yhden hyvän kirjan.

Myöskin viime vuoden melko lopulla yhdistykseni toimipisteet oli nyt toisen kerran suljettu koronapandemian vuoksi.

Olin onnistunut hankkimaan itselleni koronavaikeuksienkin vuoksi etäterapian. Joulukuusta alkaen kerran kuussa olen höpissyt terapeutin kanssa Maisa-portaalin videoyhteyspalvelun kautta. Kertoja on rajallinen määrä, ja pian terapia on lopussa.

Olen jatkanut yhdistykseni Discord-palvelussa sijaitsevassa "huoneessa" olemista. Uutena tuttavuutena elämääni astui joksikin aikaa yhdistykseni videopuhelupalaverit Teams-palvelun kautta. Minulle tuli tämän ansiosta lisää hyvää tottumusta naamatusten keskusteluun verkossa, joka on ollut minulle vaikeampaa.

Niin, ja olin jossain vaiheessa lopettanut käyttäjätilini Facebook-palvelussa.

Jatkoin lentosimulaattorilentämistä kahden kaverini kanssa FlightGear-kotilentosimulaattorissa. Mutta nykyään siinä on vaikea löytää uusia haasteita. Koska toinen yhdistykseni järjestötyöntekijöistä oli periaatteessa osoittanut kiinnostusta kotilentosimulaattorilentämistä kohtaan, sain sen sysäämänä aikaan pitempään mielessäni hautuneen sivun FlightGear-kotilentosimulaattorista nettisivuilleni.

Olin jokin aika sitten myös testannut yhden kaverini hypoteesia siitä, että pienessä huppelissa lentää paremmin kuin selvin päin, kun taas isommassa humalassa huonommin.

Kävin toukokuussa jopa osallistumassa yhdistykseni sääntömääräiseen kevätkokoukseen. Syyskokous on vuosikokouksista tärkeämpi, ja siihen olen osallistunut kevätkokousta säännöllisemmin, mutta kauhea tylsyys sai minut lähtemään toiselle puolelle Vantaata nyt tämän asian vuoksi. Oli se jotain vaihtelua ainakin. Kokous pidettiin itäpuolen toimipisteen pihalla, ja siihen osallistui suhteellisen vähän ihmisiä. Kokouksen aikana tapasin ensimmäistä kertaa itäpuolen uuden toiminnanohjaajan. Kokouksen jälkeen tapasin toimipisteen talon toisella puolella em. järjestötyöntekijän ja yhden uuden jäsenemme, jotka olin tätä ennen tavannut vain verkossa.

Pysyvät työntekijämme olivat yksi toisensa jälkeen lähteneet palveluksestamme suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Siksi oli tarvetta hankkia neljä uutta. Toimipisteiden oleminen kiinni koronan takia antoi sitten uusille pysyville työntekijöillemme pehmeän laskun uuteen työhönsä.

Elämäni oli jo ennen koronapandemian puhkeamista ollut pitkään tylsää. Keväällä muuten päätin kaikkien näiden vuosien jälkeen hyväksyä tylsyyden osaksi elämääni.

Keksin myös jotain kivaa uutta "hengelliseen" maailmankatsomukseeni.

Tein myös yhden hyvän keksinnön, joka auttaa minua elämässä.

Niin, ja kirjastoni aukesi myös lopulta.

Kesäkuun tultua yhdistykseni aukaisi taas toimipisteensä. Se oli minulle todella suuri onni. Aluksi oltiin auki arkisin vain klo 10-14. Myöhemmin ruvettiin noudattamaan wanhaa perinteistä tapaa olla auki yhdeksästä kolmeen.

Länsipuolen toimipisteessä, jonka lähellä itse asun, ei ole valitettavasti saanut ruokaa, koska uutta kokkia ei ole saatu. Lounaan puuttuminen elämästä rassaa. Toivottavasti kohta "tärppää".

Yhdistykseni työntekijöiden läsnäolo sen Discordin "huoneessa" on käytännössä lakannut, koska ei riitä työaika enää siihen.

Ennen olin ajanut naamani kolme kertaa viikossa, aina ennen suihkussa käymistä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Päätin ryhtyä ottamaan tämän kanssa vähän rennommin, joten nykyään ajan naamani sunnuntai- ja keskiviikkoiltaisin.

Viime viikon tiistaina oli 51-vuotissyntymäpäiväni. Koska ei ollut kyse pyöreistä vuosista, en juhlinut niitä liiemmin. 50-vuotissyntymäpäiviäni olin juhlinut sen sijaan kuukausia. Vein kerholle nyt toscakakkuja ja annoin yhdistykselle viisi euroa, jotta se ei kärsisi tappioita tarjoamisieni vuoksi. Kehoitin henkilökunnan jäsentä antamaan jokaiselle kävijälle toscakakun palan lisäksi ilmaisen mukillisen kahvia.

Kerhon aukioloajan jälkeen kaksi tuttua naista tuli kämpilleni juhlistamaan lisää. Tarjosin heille Glenfiddich-nimistä suhteellisen laadukasta skottilaista viskiä. Vain toinen heistä nautti sitä. Toinen taas perusteli vatsansa herkkyydellä kieltäytymistään. Tarjosin heille myös suklaata. Nautimme myös ostamiamme oluita tai lähes oluita, joista osa oli alkoholittomia.

Olisimme muuten menneet Salille, mutta kun oli aivan liian kuuma.

Kesäkuussa oli ruvennut tosiaan välillä pitämään turhan kuumia ilmoja. Kärsin tämän vuoksi melko paljon. Lisäksi yhtenä päivänä eli juhannusaatonaatonaattona eli viime viikon keskiviikkona oli hurja myrsky. Se oli ihanaa.

Yhdistykselläni oli viime viikon torstaina juhannuksenaatonaattona mainiot juhannusjuhlat, jotka pidettiin länsipuolen toimipisteellä. Tarjolla oli nakkeja, perunasalaattia, toisenlaista salaattia, pizzaa, maissintähkiä ja kasvispihvejä. Sekä mandariineja tai jotain (niillä on eri nimityksiä). Juomaksi sai vettä, mehua, teetä, rooibosia ja kahvia. Jälkiruoaksi oli mainiota mansikkakakkua. Sain kulmapalan.

Grillauspiste oli pihalla.

Oli mukava kokemus Vantaan väestä viettämässä aikaa yhdessä.

Jotkut pelasivat mölkkyä. Minä kävin välillä yhden tutun naisen kanssa kiertämässä Lammaslammen ympäri. Tämän oli mahdollistanut vaihteeksi suhteellisen inhimillinen lämpötila.

Juhannusaattona eli perjantaina menin paikkaan, josta on perinteisesti isäni puoleisessa suvussa käytetty nimitystä "mummila", aikaa viettämään. Siellä on asunut ukkini ja mummini lisäksi aina joitakin muita heidän sukulaisiaan. Ukkini oli tosin kuollut jo vuonna 2005. Mummi kuoli viime vuoden 2020 maaliskuussa. Sitä ennen hän oli ehtinyt asua useita vuosia jo hoitokodeissa.

Löydettiin mummilassa serkkutyttöni S ja minä pihalta lopulta paikka, mihin pöytä asettaa, siis sellainen, jossa pöytä ei keiku ja johon ei aurinko paahda kauhean kovasti. Tarjottiin hyvät grilliruoat ja lopuksi kahvitus mansikkakakulla. Kummisetäni K kävi laittamassa lipun salkoon.

Juhannuspäivänä lauantaina normaalit lauantaivieraani eli jätkät tulivat käymään, kaikki kolme. Pidettiin normaali nk. kulttuurielämätapahtuma. Sen yhteydessä tarjosin alkupaukuksi Glenfiddichiä, minkä jälkeen väkevänä juomana nautittiin halvempaa ja huonompaa viskiä. Kahvituksen jälkeen siis oli alkoholijuomien vuoro. Siihen sisältyi jonkin verran oluita. Yksi normaaleista lauantaivieraistani ei yleensä nauti alkoholia.

Sunnuntaina lähinnä vietin huonoa elämää.

Kiinalaisen kantoraketin taival ja minä: oli pitkä marssi

Viime viikon keskiviikkona 5.5.2021 havahduin päivällä siihen, että Kiina oli edellisen viikon torstaina 29. huhtikuuta laukaissut kantoraketin nimeltä Pitkä marssi 5B kuljettamaan hyötykuormaa avaruusaseman rakentamisen aloittamiseksi.

Helsingin sanomat -lehti oli julkaissut uutisartikkelin, joka sisälsi paitsi juttua aiheesta, niin myös melko lailla reaaliaikaisen grafiikan, jossa näkyi takaisin Maapallolle palaavan kantoraketin reitti ja kulloinenkin korkeus merenpinnasta (myöhemmin lehti julkaisi toisen artikkelin, joka sisälsi saman grafiikan).

Kiina oli siis tehnyt vanhanaikaiset eli rakentanut sellaisen kantoraketin, jota ei pysty ohjaamaan tai törkkäämään turvallisesti takaisin Maapallon kamaralle vaarantamatta sillä asuvia ihmisiä. Vaikka 70 prosenttia maapallon pinnasta on merta, niin ärsyttää tuollainen piittaamattomuus kuitenkin. Voihan semmoinen osua maallekin.

Minä kuitenkin innostuin kantoraketin seuraamisesta kauheassa (korona)tylsyydessäni. Kyseisenä keskiviikkona käytin suuren osan vapaa-ajastani sen tarkkailuun. Samoin teki eräs ystäväni Liisa, jonka kanssa olin yhteydessä Discord-palvelun välityksellä.

Aloin tehdä muistiinpanoja kantoraketin menosta. Se pomppasi takaisin avaruuteen.

Avaruudesta kun putoaa murikoita tai mitä tahansa esineitä Maan päälle semmoisen kohtauskulma Maan ilmakehän suhteen saattaa olla sen verran loiva, että kyseinen objekti pomppaa siitä takaisin avaruuteen. Ja, oi, katso, me näimme kantoraketin tekevän nyt näin. Yhä uudestaan.

Keskiviikkona kantoraketin korkein piste tarkastelun aikana oli noin 285 kilometriä ja alin 165 kilometriä.

Minä ja Liisa kutsuimme kantorakettia murikaksi.

Minua jännitti, että murikka tippuisi joko Suomeen tai sitten Balille, jossa pienin pikkuveljeni Joonas asuu. Itse asiassa lähetin Joonakselle varoituksenkin, kun näytti siltä, että murikka kulkee siellä jossain lähellä.

Aikaa myöten kävi selväksi, ettei murikka ole ainakaan Suomeen koskaan saapumassa, koska sen rata vältti pohjoisimpia ja eteläisimpiä leveysasteita.

Alkuyöstä tein päätelmän, ettei murikka ole ihan heti vielä tippumassa Maahan, joten päätin lopettaa muistiinpanojen teon.

Kolmena seuraavana päivänä seurasimme kantoraketin menoa edelleen, mutta emme toki aivan niin usein ja suurella mielenkiinnolla kuin olimme tehneet keskiviikkona.

Päivä päivältä murikan alin korkeus meni yhä alemmaksi, vaikkakin erittäin, erittäin hitain askelin.

Torstaina jo ennustettiin, että murikka putoaisi suurin piirtein sunnuntaina. Maan ilmakehä alkaa noin sadassa kilometrissä, ja murikan saadessa eteensä riittävästi kaasumolekyylejä sen vauhti hidastuu, ja sitten on (lopullisen) putoamisen aika.

Lauantain jälkeisenä yönä Liisa sanoi minulle klo 23.49 Discordissa: "144 km. kohta jännittää".

Sunnuntain puolella klo 1.38 minä puolestani sanoin: "Raketti on laskeutunut. Näköjään."

Olin Liisan kanssa keskustellut tietokonepeleistä, ja niin oli jossain vaiheessa vain murikan reitti katkennut em. Helsingin sanomat -lehden grafiikassa. Olin pahoillani, ettemme olleet tarkkailleet edeltävillä minuuteilla sitä.

Sunnuntaina päivällä muokattu Ilta-lehden uutisartikkeli kertoi kuitenkin totuuden: kantoraketti oli vasta aamukuuden maissa tai jälkeen pudonnut mereen. Itse asiassa Intian valtamereen Malediivien saariryhmän länsipuolelle.

Tämän jälkeen joutunemme pelkäämään vielä Kiinan seuraavia kymmentä kantorakettia, joiden avulla maan avaruusasemaa rakennetaan lisää.

Perussuomalaisten kannattaisi erottaa jäsenyydestä rokotteisiin, kasvomaskeihin ja sosiaalisen etäisyyden noudattamiseen nuivasti suhtautuvat jäsenet

Minulle tuli mieleen sellainen ajatus, että Perussuomalaisten kannattaisi kansallisedistyksellisenä puolueena erottaa jäsenyydestään sellaiset ihmiset, jotka suhtautuvat nuivasti rokotteita, kasvomaskeja ja sosiaalisen etäisyyden noudattamista kohtaan.

Onhan puolueen puheenjohtajanakin nykyään tohtori Jussi Halla-aho, jonka luulisi jotain ymmärtävän tieteellisestä ajattelusta.

Ei pidä antaa haahuilijoiden sotkea hyvää puoluetta. Haahuilu on vastoin Suomen ja suomalaisten etuja.

Nimittäin ei kaikki "omilla aivoillaan ajattelu" ole tervettä ja hyödyllistä. Se pitää hoitaa siten, etteivät omat aivot putoa kadulle.

Koronavirus ja minä, osa 5: Jouluni – ja henkilökohtainen lamani

Ja niin kävi, etten saanut aikaiseksi jouluaattona julkaistavaksi aikomaani hävytöntä kirjoitusta Jeesus-lapsen kunniaksi. Ajattelen, että kirjoitan sen kuitenkin jossain vaiheessa. Ja julkaisen ennen loppiaista. Ei ole siis enää montaa päivää aikaa saada sitä aikaiseksi, kun loppiainen on jo viikon päästä keskiviikkona 6.1.2021.

Nk. runoblogissani julkaisin kuitenkin jouluaattona Hartautta herättämättömän joululaulun, jossa on kyse joululaulusta Tulkoon joulu, johon olen tehnyt uudet – ehkä hieman erikoiset – sanat.

Kun tulivat taas käyttöön uudet koronarajoitukset, niin yhdistykseni sulki myös toimipisteensä. Tämä oli minulle (taas) suuri isku, ja aiheutti minulle henkilökohtaista, henkistä, lamaa.

Yhdistyksen kannalta sulku oli myös sikäli ikävä juttu, että oli juuri ehditty valmistaa joululaatikot.

Vanhempi pikkuveljeni, kun hän oli lievästi velkaa minulle yhdessä nuoremman pikkuveljeni kanssa, ja koska en itse omista luottokorttia, maksoi minulle ennen joulua pelien suoratoistopalvelussa Steamissa The Operational Art of War IV -pelin. Vaikka peli on Windows-peli ja vaikka kotitietokoneessani on Linux, peli toimii koneessani riittävän juohevasti Steamiin nykyisin kuuluvan Wine-ei-emulaattori -pohjaisen Proton-palikan kautta. Vuonna 1998 olin saanut vanhemmiltani joululahjaksi pelin ykkösversion, joten pelin mekaniikka oli minulle enimmäkseen tuttu ennestään.

En jaksanut enää kirjoitella Elämän julo piina -blogiini enkä tehdä käännöksiä blogiteksteistäni linguafrancanovankieliseen blogiini Progresiste con grasia.

Myöskin on jäänyt hoitamatta yli 8500 sanan LFN-suomi -sanastoni täydentäminen. Sanastooni liittyen on kuitenkin mainittava, että virallisemmalla taholla on ollut kuluvana vuonna käynnissä projektin osa, jossa lisätään LFN:n viralliseen monikieliseen sanastoon suomen sanoja ja ilmaisuja. Saas nähdä, missä vaiheessa itse kääntämäni yhdessä HTML-tiedostossa oleva sanastoni alkaa olla vanhanaikainen. Tai, no, eihän se kokonaan muuttune vanhanaikaiseksi koskaan, koska sisältäähän sanastoni myös tiettyjä aihekohtaisia alasanastoja.

En ole jaksanut enää myöskään tehdä sähköiseen muotoon muistiinpanoja latinan kieliopista.

Olen tavannut kuitenkin tiettyjä normaaleja lähituttujani.

Maskia eli suomeksi sanottuna kasvosuojainta joutuu käyttämään joka paikassa, mutta sehän on selviö, ja mainitsen sen vain siksi, että linkitin tähän maskin käyttöön liittyvän runoni.

Jos ja kun kerho taas aukeaa 11.1.2021, toivon lamani väistyvän.

Nimipäivänäni 21.12. menin kahden isäni puoleisen tätini kanssa retkelle Kaitalammelle. Kolme neljästä koirastaan oli mukana, ja jopa vanha kuuro ja puolisokea Veeti jaksoi hyvin kulkea mailla ja mannuilla vaihtelevassa kävelymaastossa. Lopuksi paikan päällä nautimme kahvit. Kotiin lähdettyämme sain mukaani lahjakassin, joka sisälsi toisen tädeistäni itse valmistamaa sinappia, itse leivotun banaanikuivakakun ja virallisen jokajouluisen paketin Fazerin Wiener nougat -suklaakonvehteja.

Illemmalla yksi vanhimmista olemassaolevista ystävistäni Anna-Maija Kouvolasta tuli käymään. Sain häneltä Jarkko Vehniäisen sarjakuvakirjan Kamala luonto – minäkö hullu?. Se oli lahjapaketissa, mutta ilman lahjakäärettä sain häneltä myös joukon muita kirjoja. Niistä voin mainita David H. Ingvarin kirjan Kymmenet aivot, jossa kirjoittaja käsittelee eräiden historian suurmiehien aivo-ongelmia.

23. joukukuuta osallistuin etäterapiaan.

Jouluaattona menin veljeni ja hänen perheensä luokse lähi-Espooseen. Join heidän luonaan ollessani jonkin verran alkoholipitoista glögiä ja vähän vähemmän myös punaviiniä sekä yhden halpisoluen. Jouluateria oli loistava. Se oli hyvin monipuolinen muuten paitsi että laatikoista oli ainoastaan lanttu- ja chilibataattilaatikot. Hyvää joka tapauksessa oli ja tulin täyteen.

Minun ollessani viettämässä aikaa veljentyttäreni kanssa yläkerrassa Joulupukki tuli ovelle ja tipautti lahjapaketit sen eteen.

Veljentyttäreni sai paljon lahjoja. Itse olin ostanut hänelle hyvin kuvitetun runokirjan Mustekala löytää trikoot. Hän taisi tykätä eniten hänelle ostetusta älykännykästä. Päästyäni kotiin sain häneltä hänen ensimmäisen puhelunsa omalla kännykällään. Seuraavana aamuna hän soitti minulle uudestaan ja sanoi kännykkänsä olevan "kätevä kapistus".

Joulupäivänä menin käymään ystäväni Virpin ja hänen koiransa ja kissansa luokse jouluaterialle. Ihan aluksi jouduin tai pääsin ulkoiluttamaan Gimmaa – se oli koiran nimi. Gimma on musta saksanpaimenkoira.

Autoin Virpiä hieman tietokoneasioissakin. Nautin hänen kotonaan kaksi erilaista olutta ja lisäksi yhtä alkoholitonta olutta. Myöskin nautin ison lasillisen verran punaviiniä.

Mitä tulee ruokaan, niin se oli hyvää ja jouluateriaksi täyteinen. Söin itseni aivan ähkyyn. Sain Virpiltä jonkin verran jouluruokaa kotiin otettavaksi. Ja pari oluttakin ja yhden pullon valkoviiniä. Söin ruoan seuraavana päivänä.

On mainittava vielä sellainen yksityiskohta, että kun istuin parvekkeen oven edessä pöydän ääressä, niin Gimma halusi tai oli haluavinaan aina välillä käydä parvekkeella. Avasin hänelle silloin parvekkeen oven. Kerran onnistuin sitten hieman sotkeutumaan verhoon. Ja Gimma oli kovasti huolestunut minusta, koska näytin hänestä hätääntyneeltä.

Toinen tapaus oli sellainen, että kun kännykkäni soittoäänenä on nykyään Homer Simpsonin kiljunta, niin jossain vaiheessa joku soitti minulle. Ja soittoäänen vuoksi Gimma huolestui taas minusta.

Jouluajan aikana söin hirvittävän paljon makeaa. Aivan liikaa.

Myöskin aloin lukea sukulaisnaisen Jessikan syntymäpäivälahjakseni antamaa John Keatsin runokirjaa. En ollut tiennytkään, että Keats rustaili runojaan vain viiden vuoden ajan – hän kuoli nuorena. Kirjan alussa oleva runoilijaesittely iski sieluuni kyllä, koska tunsin itseni sen vuoksi alamittaiseksi. Kirjaan sisällytetyt runoilijan kirjeet ovat melkein lukukelvottomia kannaltani, koska suomentaja on tehnyt niistä kovin aleksiskivimäisiä. Mutta itse runoja silmäilen ja luen mielelläni.

Yhdistykseni toivottavasti pääsee taas aukeamaan 11. tammikuuta 2021. Sen länsi-Vantaan Pähkinärinteen toimipiste Myöhätuuli on muuten tämän sulkuajan aikana remontoitu ja maalattu. On käytetty hyväksi hyvä tilaisuus...

...

PS. 6.1.2020:

Edellisenä päivänä Pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä oli kertonut, että koronarajoituksia jatketaan 31.1.2021 saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistykseni kohtaamispaikat ovat suljettuina ainakin tammikuun ajan. Mälsä jatkuu.

Lisäsin tekstiin maininnat Gimman huolestumisesta, TOAW IV -pelistä ja kerhon jouluruoista.

Koronavirus ja minä, osa 4: kerho aukeutui

Olen iloinen siitä, että koronarajoitusajat eivät ole saaneet minua lisäämään alkoholin käyttöäni. Olutpullot ja -tölkit sekä viskipullo saattavat olla näkyvilläni jatkuvasti, enkä minä silti tunne halua ruveta ryypiskelemään.

Tosin ryypiskelen melko säännöllisesti, mutta kyseessä ovat kuitenkin rajatut ajankohdat enkä kerralla ota koskaan paljoa. En koe koskaan krapulaa nykyään.

Asia, josta tapaan käyttää nimeä "yhdistykseni", merkitsee minulle olohuoneen jatketta ja jossain määrin sosiaalisen elämän keskusta.

Viime viikon perjantai oli viimeinen päivä, jolloin olin vetäjänä yhdistykseni "huoneessa" Discord-palvelussa. Olin ensimmäistä maanantaita lukuunottamatta hoitanut hommaa noin kaksi tuntia melkein joka arkipäivä neljän viikon ajan.

Mutta kuluvan viikon maanantaina 3.8. Jeesuksen vuonna 2020 yhdistykseni pysyvämmänlaiset työntekijät palasivat kesälomiltaan tehtäviinsä. He pitivät nk. aamu- ja iltapäivätkahvit Discord-palvelussa ja sitten vielä nk. Facebook-liven. Jälkimmäinen meni kannaltani huonommin, kun Naamakirja mokoma jostain syystä rajoitti mahdollisuuksiani kommentoida. Joko kyseessä oli vain palvelun huono toimivuus, kun viestit eivät menneet perille – kesällähän Facebookissa oli otettu käyttöön uudistettu käyttöliittymä – tai sitten joku palvelun ylläpidossa kyttäsi, mitä sanoin. Tosin en sanonut oikeasti mitään kovin vakavaa, mistä pitäisi huolestua. Joten ehkä kyseessä oli vain palvelun huono toimivuus.

Onneksi Discord sentään toimii hyvin.

Seuraavana päivänä eli tiistaina yhdistykseni toimipisteet aukesivat pitkästä aikaa jäsenille ja kävijöille. Päästyäni paikan päälle eli paikalliseen toimipisteeseen suutelin yleistilan lattiaa.

Seuraavana päiväni keskiviikkona lausuin tultuani taas paikan päälle hartaalla äänellä "caelestis", joka tarkoittaa latinaksi taivaallista. Olen ruvennut uudestaan opiskelemaan latinaa.

Yhdistyksessäni on tarjolla käsidesiä käytettäväksi, ja lounas sekä kahvi nykyään tarjoillaan pöytiin tai paikkaan, jossa ao. yksilö istuu. Istumapaikkoja on vähennetty.

Tapa lenkkeillä Lammaslammen ympäri isommalla tai pienemmällä porukalla on myös elvytetty. Ja että se on tehnyt jo hyvää, kun muutaman edellisen viikon aikana olin laiminlyönyt lenkkeilemistä erittäin vakavasti ja perusteellisesti.

Eilen koin olevani vitaalinen. Olen miettinyt, että johtuuko tämä mieleni tilasta noin yleensä vaiko siitä, että olin kihtikohtauksen vuoksi alkanut nauttia 800-milligrammaista Buranaa. Saan nauttia niitä kolme päivässä. Lääkäri oli sanonut minulle, että ehkä lasten Burana ei auta kovin hyvin kihtiini.

Aikoinaan, kun kihtiäni ei ollut vielä saatu diagnosoitua, niin lääkärini kutsui kolme muuta lääkäriä ihmettelemään kanssaan jalkaani. Kyseessä oli epätavallinen kihdin muoto.

Tähän asti viime vuotta yksin lukuunottamatta olen joka vuosi kokenut yhden kihtikohtauksen. Tällä kertaa kihtini oli yllättäen tyypillisempi kihdin muoto. Kävin lääkärillä, ja tämä hetkessä diagnosoi sen kihdiksi.

Jos tänään torstaina 6.8.2020 jalassani ei ole enää yhtään kipuja, niin lauantaina en aio enää nauttia 800-millistä Buranaani. Se tuo oudot väristykset, ja sitä paitsi suurien määrien sitä nauttiminen kovin pitkään voi olla epäterveellistäkin.

Olen jatkanut koronarajoituskauden vuoksi alkanutta lentoharrastusta toverini Hannun kanssa, ja kuluvan viikon tiistaina itselleen juuri ilotikun hankkinut naapurin äijä Jari raahasi näytön sisälle pakatun tietokoneen keskusyksikkönsä sekä näppäimistön, hiiren ja ilotikun kämpilleni. Nyt meitä on kolme.

Varmaan jatkamme tätä harrastustamme, vaikka kerho onkin nyt taas auki.

Ja kun se on nyt taas auki, niin toivon kykeneväni olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla on... Vihdoin.

Myöhempi PS: Mutta sitten tuli lieviä ryppyjä rakkauteen naamasuojuspakon vuoksi.

Vielä myöhempi PS: Olin onnistunut näköjään räveltämään edellisen Post Scriptumin linkin. Nyt klo 22.05 6.8.2020 se toimii taas. Nih.

...
PS. 12.8.2020: Kyllähän ihmiset ovat sopeutuneet naamasuojuspakkoon. On parempi rajata riskit.

...

PS. 25.9.2020: Mainitsenpa tässä vielä sen, että kerhon jälleenaukeamiseen liittyvä jossain määrin runomuotoinen kirjoitukseni julkaistiin Hyvät tuulet ry:n jäsenlehdessä 5/2020, sivulla 8.

Koronavirus ja minä, osa 3: Sleeping in Light

Pahimmista koronaviruspandemian aiheuttamista ihmisten ja yritysten elämää säätelevistä rajoituksista näytetään päästyn, tai näin voisi olettaa.

Kerholla on taas eräänlaista lähitoimintaa (en kerro tässä, mihin viittaan "kerholla"). Voi olla, että koskaan enää, tai sanotaanko että moneen vuoteen, ei kuitenkaan palata täysin normaaliin. Tämä on lähes ylittämätön sukupolvikokemus. Ja korona säilynee jossain määrin piinanamme vielä tulevina vuosina.

Joudumme pikku hiljaa rämpimään itsemme ylös tästä suosta, joka on sekä taloudellinen, psykologinen että kansanterveydellinen.

Mutta nyt tahtoisin puhua jostain muusta...

Pidginkielet syntyvät erikielisten ihmisten tarpeesta kommunikoida toistensa kanssa. Ne ovat rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertaisia. Ne ovat rajoitetun apukielen kaltaisia.

Pidginkieltä puhuvien jälkeläiset taas muokkaavat vanhempiensa tai isovanhempiensa käyttämästä pidginkielestä kreolikielen. Siinä on jonkinlainen vaikkakin yksinkertainen kielioppi. Sen ilmaisu on pidginkieltä monipuolisempaa.

Kreolikielistä olen lievästi tutustunut papiamentuun (toiselta nimeltään papiamento), jota puhutaan Alankomaihin kuuluvilla karibialaisilla Aruban, Bonairen ja Curaçaon (nk. ABC-saaret) saarilla, ja tok-pisiniin, jota puhutaan Papua Uudessa-Guineassa.

Papiamentu perustuu pidginportugaliin, ja se on saanut vaikutteita myös esimerkiksi afrikkalaisista kielistä ja etenkin espanjasta. Tok-pisin taas pohjautuu ennen kaikkea englantiin, mutta sen sanastossa on vaikutteita englannin lisäksi portugalista, saksasta sekä alueen alkuperäisistä kielistä: papualaisista ja austronesialaisista kielistä. (Jos ketään kiinnostaa, niin papiamentunkielinen Wikipedia löytyy täältä ja tokpisininkielinen täältä.)

Lingua Franca Nova eli elefen taas on yhdysvaltalaisen psykologian professorin C. George Boereen kehittämä kieli, joka julkaistui internetissä vuonna 1998. Sen kielioppi on erittäin yksinkertainen sekä täysin säännöllinen ja on hyvin samantapainen kuin romaanisissa | kreolikielissä. Kielen sanasto perustuu ranskaan, italiaan, portugaliin, espanjaan ja katalaaniin. Kieltä kirjoitetaan täysin äänteenmukaisesti. (Ja jos ketään kiinnostaa, niin elefeninkielinen Wikipedia löytyy täältä.)

LFN on siis keinotekoinen romaanisia kreolikieliä muistuttava kieli. Itse olen sittemmin suostunut lopulta pitkälti hyväksymään kielen ääliömäisessä määrin suuren yksinkertaisuuden. Tärkein ja melkein ainoa asia tässä minua ennen rassanneessa asiassa on se, että Lingua Franca Novassa adjektiiveilla ei ole adverbitaivutusta.

Tunnuslauseeni onkin viime aikoina ollut: Keep it simple, stupid! Eli homma kannattaa pitää yksinkertaisena.

On toki tässä vielä mainittava, että läheskään kaikkea en silti täysin rinnoin hyväksy LFN:ssä.

Lingua Franca Novaan liittyviä itse kyhäämiäni sivuja tai sivustoja ovat tämä, tämä ja tämä.

Olen monissa asioissa laiska. Mutta tämä ei ole todellakaan sellainen asia, jossa olisin syyllistynyt tähän syntiin.

Haluaisin myös sanoa olevani voittaja. Tosin tämä olisi jossain määrin epäsopivaa, koska kovin hyvä voittaja tuskin olen ainakaan juuri tällä hetkellä. Mutta koska tänään on 50-vuotissyntymäpäiväni, niin siksi haluaisin sanoa niin.

Olen omissa silmissäni voittaja vasta silloin, kun on tarpeeksi selvää, että olen saanut erään pitkäaikaisen ja vaikean projektini todellakin valmiiksi.

Mutta ainakin minulla on nykyään jonkinlainen mielenrauha.

Joka tapauksessa olen varma siitä, että minun tulisi osallistua SM- eli setämieskaraokeen.

Koronavirus ja minä, osa 2

Olen ollut viimeksi kuluneiden viikkojen aikana aina välillä veljieni kanssa videopuhelinyhteydessä. Olemme yleensä käyttäneet Google Duoa hommaan. Pienin pikkuveljistäni asuu tätä nykyä Indonesian Balilla.

Olen myöskin tavallista enemmän soitellut ihmisille ihan tavallisella puhelimella.

Olen oppinut myöskin – lopulta – käynnistämään FlightGear-lentosimulaattoripelissä pelin oletuslentokoneen Cessna 172:n moottorin. Se olikin edellytys sille, että pääsin lentämään koneella.

Ja olen jonkin verran lentänytkin. FlightGear on mahtava. Aluksi kyseessä oli melko masentava simulaattoriohjelma, koska se on varsin realistinen. Se rankaisee osaamattomuudesta ja hölmöilystä.

Olen jättänyt sittemmin internetselaimessa pelattavan Geo-FS-lentosimulaattoripelin pelaamisen vähemmälle. Kyseessä kuitenkin on lähinnä eräänlainen lelu, jos sitä vertaa FlightGeariin. Lisäksi graafisesti se on onneton (parempiresoluutioisen ilmakuviin perustuvan maaston saa maksamalla kympin verran vuodessa). Geo-FS:stä on lähinnä vain oppimaan lentokoneella lentämisen peruskuvioita. Laskeutumisen opettelussa se on jossain määrin pätevä peli myös.

FlightGearissa on sellainen ongelma, jos sitä ongelmana haluaa pitää, että kun siihen on mahdollista asentaa käytettäväksi muitakin lentokoneita, niin pitää sitten jokaisen lentokoneen jutut opiskella erikseen. Mikä on kyllä tietenkin luonnollista. Ennen kaikkea se, miten moottorin tai moottorit saa käynnistymään.

Kerran lensin Havaijin pääsaaren Oahun ympäri Cessnalla, ja kun pääsin takaisin lähtökentän luokse, niin hajotin koneeni iskeytymällä kiitorataan.

Tein lentäessäni muuten havainnon, että Oahulla sijaitsee useita lentokenttiä. Olisin voinut laskeutua mille niistä tahansa, mutta halusin välttämättä lentää saaren ympäri. Kävin välillä myös matalalennossa katselemassa merellä seilaavia laivoja.

Mutta olen sittemmin alkanut jo oppia laskeutumaan Cessnalla hajottamatta konetta.

...Kiva että olen pitkästä aikaa päässyt käsiksi lentosimulaattoripelimaailmaan!

Tarkoitukseni on ollut alkaa opetella myös toisenlaista peliä, nimittäin Freeciviä. Kyseessä on avoimen lähdekoodin versio tai eräänlainen klooni kuuluisasta Civilization-pelisarjasta. Toivottavasti ennen syksyä pääsen siihen jo jollakin lailla sisään.

Joskus lähiaikoina tulen julkaisemaan tässä blogissani merkinnän eräästä ikivanhasta tietokonepelistä.

Makeaa olen syönyt viime aikoina suhteellisen paljon. Lauantaisin on kämpilläni pidetty normaali kulttuurielämätapahtuma, jonka yhteydessä tarjoan vierailleni mm. keksejä. Nykyään myös noin kerran viikossa jonain arkipäivänä eräs Hannu-niminen ystäväni on tullut käymään lentääkseen kanssani lentosimulaattoreilla. Myöskin välillä on ystäväni Virpi tullut käymään, yleensä koiransa kanssa, ja tällöin olen myös saattanut tarjota kahvitukset.

Olen katsonut ohjelmia televisiosta. Olen katsonut ohjelmia Ylen Areenasta. Olen katsonut ohjelmia käyttämästäni tallennuspalvelusta. Kumma kyllä vastoin odotuksiani televisio-ohjelmat eivät ole onnistuneet loppumaan minulta.

Välillä kyllä jouduin olemaan ilman tuoretta tai minulle tuoreentuntuista kirjallisuutta, koska sain H. P. Lovecraftin Kootut teokset 1:n luettua loppuun monta päivää ennen kuin pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot jälleen osittain aukesivat.

Lainasin eilen kirjastosta varaamani Joseph Hellerin romaanin Lopun ajat, joka on tavallaan eräänlainen jatko kirjailijan sotakertomusiloittelulle Me sotasankarit (engl. Catch-22).

Kirjastossa ei näkynyt minun lisäkseni ensimmäistäkään toista asiakasta. Niin paljon se rokottaa käyntiä, ettei saa jäädä notkumaan kirjastoon selaillakseen nimikkeitä. Itse asiassa kirjastossa oli sopiviin paikkoihin laitettuna kevyet selityksillä varustetut esteentapaiset, ettei voinut ihminen kuvitella saavansa haahuilla laajemmin paikan päällä.

Koronarajoitusaikana olen vähentänyt kirjoittelemista toisenkieliseen blogiini. Toisaalta olin kirjoittanut "pöytälaatikkoon" tekstejä sen verran runsaasti, ettei nyt tarvitsekaan olla tässä kirjoittamisessa kovin aktiivinen.

Kesäkuun alussa rajoituksia jälleen hieman löysätään.

Yhdistykseni on ollut nyt aika monen viikon ajan kiinni.

Sen verkkoläsnäolo on kuitenkin ollut oikeastaan kiitettävän laajaa, vaikkakin on tapahtunut vain virka-aikaan. Viime aikoina arkisin klo 13-14 on aina ollut Facebookissa jollakin teemalla nk. Facebook-live, jota on videokuvan kautta vetänyt jompi kumpi yhdistyksen järjestötyöntekijöistä. Discord-palvelussa yhdistyksellä on ollut oma "huone", ja siellä on pidetty "aamukahvit" arkisin klo 10.00-10.30 ja "päiväkahvit" klo 12-13. Tällöin on joku yhdistyksen työntekijöistä ollut läsnä.

Yhdistykseni hallitus oli kokoontunut 11.5.2020 etäkokouksessa.

Sen tekemistä päätöksistä – en ole itse hallituksen jäsen – yhdistykseni kävijöitä välittömästi koskee ja kiinnostanee seuraava asia:

Kesäkuussa kokoonnumme ulkosalla piknikin ja kivan yhteistoiminnan merkeissä. Tapaamisilla pyrimme säilyttämään turvavälit ja huolehtimaan hygieniasta. Yhdistys tarjoaa kahvit, mutta jokainen tuo itse nauttia haluamansa ruokaeväät omatoimisesti.

Piknik-kokoontumiset alkavat kesäkuun ensimmäisellä viikolla, 3.6. alkaen. Lauhatuulen (Simonkylässä) kupeessa kokoonnutaan aina keskiviikkoisin klo 12-14 ja Myöhätuulen (Pähkinärinteessä) lähistöllä torstaisin klo 12-14. Kellonaikoihin saattaa tulla vielä muutoksia, mutta viikonpäivissä ilmeisesti pitäydytään.

Lomauttamattomat työntekijämmekin pitävät heinäkuussa lomansa. Tällöin, oletan, vapaaehtoisilla on mahdollisuus vetää ulkorientoja. Minua on pyydetty vetämään Discord-istuntoja, ja aion siihen ryhtyäkin.

Kyllähän se olisi pitänyt tietää, ettei ihan normaaliin päiväjärjestykseen päästä vielä kesäkuussakaan yhdistyksessäni. Suomen hallituksen määrittämä kesäkuun 1. päivästä alkaen voimassa oleva uusi 50 henkilön kokoontumisraja ei toki koskaan täyttyisi ainakaan länsipuolen kerholla, mutta liian tiivis kokoontuminen olisi tietenkin potentiaalinen sairauden levittäjä, ja se olisi erityisen paha, koska kävijäistömme on keskimäärin suhteellisen iäkästä. Veikkaan, että keskimääräinen kävijä on yli 50-vuotias. Lisäksi kävijäistössämme on ilmeisesti runsaasti ihmisiä, joilla on sydän- ja verisuonisairauksia tai diabetes.

Ensialkuun minua nämä yhdistykseni hallituksen tekemät linjaukset kyllä masensivat.

Onneksi olen oppinut lentämään Cessna 172:lla. FlightGearissä on ihastuttavan paljon kyllä lisää kaikenlaista, mitä voi oppia ja kokeilla. Minulla on sen ansiosta vuosiksi tekemistä.

Ja todennäköisesti Sali aukeaa kesäkuussa. Minä ja eräs toverini odotamme sitä innolla.

...
PS. 19.6.2020: Voit niin halutessasi lukea myöhemmin julkaisemani blogimerkinnän Lentosimulaattoripelaaminen, uusi vanha harrastus.

...
PS. 4.7.2020: Voit niin halutessasi lukea myöhemmin julkaisemani blogimerkinnän TOAW, maailman paras sotapeli vuodelta 1998.

Koronavirus ja minä, osa 1½: Kerho aukeaa kesäkuun alussa, kaupunginkirjastojen toiminta käynnistyy ajan kanssa

Maanantai-iltana oli pidetty Suomen hallituksen tiedotustilaisuus koskien korona-rajoitusten osittaista poistamista. Ennen sitä hallitus oli kokoustanut kahtena päivänä asian tiimoilla. Edellytykset valmiuslain mahdollistamien laajojen rajoitusten olemassaololle kun olivat nimittäin heikenneet aivan riittävästi.

Minun kannaltani tärkein asia tässä on se, että nyt on näytetty vihreää valoa sen, mistä käytän nimitystä kerho, aukaisemiselle kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Yhdistykseni paikallinen toimipiste on toiminut minulla olohuoneen jatkeena, paikkana, jossa voi tavata ihmisiä, ja vapaaehtoistyöpaikkana, ja siellä olen arkisin saanut nauttia myös huokean lounaan sekä runsaasti kahvia. Molemmat toimipisteet aukeavat sitten samaan aikaan.

Olin ajatellut aikaisemmin, että kerhon sulkioloa kestän toukokuun puoleen väliin saakka, jolloin ratkean jollakin lailla. Mutta tämä hyvä uutinen on saanut minut ajattelemaan, että sinnittelen kestävyyteni äärirajoilla kesäkuun alkuun saakka.

Tosin vielä aukeamista ei ole kirkossa kuulutettu, koska yhdistykseni hallitus ei ole vielä käsitellyt asiaa, mutta minun on pakko ajatella, että kerho aukeaa kesäkuun alussa, sillä muuten en kestäisi.

Yhdistykseni verkkotoiminta on ollut tänä rajoitusaikana kiitettävän laajaa. Tämä on antanut minullekin pienen ylimääräisen ikkunan maailmaan, jossa ihmiset hengittävät.

Toinen minulle henkilökohtaisesti erinomaisen tärkeä asia hallituksen tiedotustilaisuuden annissa oli se, että pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot (nk. Helmet-kirjastot) saavat välittömästi ottaa vastaan palautettavia kirjoja. Kirjastojen tilat avataan jossain määrin normaaliin käyttöön kesäkuun alusta alkaen.

Joutuu jonkin aikaa vielä odottelemaan, että pääsee myös lainaamaan kirjoja. Olen viime aikoina lukenut erittäin hitaasti H. P. Lovecraftin Kootut teokset nro 1:tä. Lovecraft on hämmästyttävässä määrin samannäköinen kuin Facebook-mies Mark Zuckerberg, mutta ei ole yhtä paha kuin hän.

Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa siirrytään lähiopetukseen 14.5.

Samana päivänä lukioita, ammatillisia oppilaitoksia, yliopistoja ja vapaata sivistystyötä koskevat ehdottomat rajoitukset poistuvat.

Samaten Schengenin sisärajat ylittävän työmatkaliikenteen rajoituksia puretaan tietyin edellytyksin. Ulkomaanmatkailua ei kuitenkaan vielä avata.

Etätyösuositus on edelleen voimassa.

14.5. myöskin ulkoharrastuspaikat avataan kokoontumisrajoituksia noudattaen.

1.6. ravitsemisliikkeiden asteittainen avaaminen voidaan aloittaa tietyin edellytyksin. Toivottavasti myös lempikapakkani Sali aukeaa normaalilla tavalla. Siellä tulee olemaan ilmeisesti avaamisen jälkeen oma keittiö.

Samana päivänä urheilukilpailut ja -sarjat voidaan käynnistää erityisjärjestelyin.

Jatkossa kesäkuun alusta alkaen 50 hengen kokoontumisrajoitusta sovelletaan yleisesti. Tähän astihan rajoitus on koskenut 10 hengen kokoontumisia.

Hallitus toivoo arkijärkeä ja suositusten noudattamista kansalaisilta. Samaa toivon minäkin, vaikka olen oppositiota.

Hallitus sanoo, että koska epidemian hillitsemisessä on onnistuttu hyvin, on mahdollista siirtyä hybridistrategiaan: testaa, jäljitä, eristä. Tavoite on edelleen suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Rajoituksia voidaan joka tapauksessa uudelleen kiristää, mikäli aihetta ilmenee.

PS. Korona on kuulemma siirtänyt tuhansien suomalaisten kiireettömät leikkaukset ja hätistänyt ihmiset vastaanotoilta, ja haitta ihmisten terveydelle voi olla isompi kuin koronan vaikutukset. Itsekin muuten jätin menemättä huhtikuun aikana verikokeisiin. Olin kuitenkin itse päätellyt, että kyse ei ole minun kannaltani kuolemanvakavasta asiasta. Muuten sitten vain jännitetään, että osuuko koronapandemian huippu Suomessa kesään vaiko syksylle. Jos huippu saavutetaan vasta syksyn aikana, niin silloin riesana on myös flunssavirus, ja menee elämä kenties vaikeaksi.

Koronavirus ja minä, osa 1

Olin ennen koronaviruspandemian laajenemista roihuksi käynyt yhdistykseni väen kanssa kotikaupungissani Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa.

Myöhemmin nautin myös yhden Corona-oluen, josta kuulemma kaikki yhdysvaltalaiset eivät tiedä, onko sillä jotain tekemistä koronaviruksen kanssa vai ei. Se oli hyvää. Oli itse asiassa ennestään tuttu olut.

Sitten Kaunialan hoitokodissa asunut mummini Elma oli mennyt huonompaan kuntoon. Vähän yli kaksi viikkoa kesti, ja sitten hän kuoli.

Hänen kuolemansa oli minulle suuri isku. 27. maaliskuuta pidettiin hautajaiset.

Toinen isku, periaatteessa vähäisempi, koitti minulle perjantaina 13. maaliskuuta. Kerholla annettiin tiedonanto, että seuraavasta maanantaista 16. maaliskuuta alkaen yhdistykseni kaksi toimipistettä ovat kiinni maaliskuun loppuun saakka. Myöhemmin päivitettiin tieto, että ollaan kiinni huhtikuun loppuun saakka. Ja Uudenmaan maakunnan rajoille tuli sulkeminen eteen lauantaina 28.3., ja ravintoloille ylipäätään lauantaina 4. huhtikuuta.

Kerhon sulkeminen oli kannaltani järkyttävää, vaikkakin sen toisaalta ymmärsi, kun kävijöiden keski-ikä on kuitenkin melko korkea, mikä lisää saadun sairauden aiheuttamia riskejä.

Elämäni on ollut pitkään suhteellisen tylsää, mutta tämä räjäytti tylsyyden toiseen potenssiin. Ajattelin, että nyt olisi ideoimalleni koomakaapille käyttöä.

Onneksi yhdistys keksi pienen lievityksen ahdistukseen perustamalla Facebook-sivujensa yhteyteen 17.3.2020 uuden keskusteluryhmän nimeltä Hyvät Tuulet ry:n keskusteluryhmä. Lisäksi yhdistys perusti sen työntekijän pitämän live-esitysryhmän, joka pidetään arkipäivisin klo 13-14. Myöhemmin yhdistys perusti myös oman huoneen Discord-palveluun. Nämä kaikki toivat minulle kokemuksen siitä, että nyt ainakin vähän ovat ikkunat auki maailmaan.

Kun oli mummin hautajaiset, oikean jalkani polvi oli kipeä ja turvoksissa. Tämä johtui ilmeisestikin siitä, kun viikkoja takaperin olin tehnyt kurottamisen maailmanennätyksen, kun kevyt lippalakkini oli tuulen mukana lähtemässä päästäni. Ja polvi jotenkin niksahti siinä. Keksin kuitenkin myöhemmin ruveta nauttimaan Buranaa, ja lyhyessä ajassa polveni tuli taas kuntoon.

Olen tavanomaista enemmän ollut korona-ahdistuksen aikana tekemisissä ystävä-siivoojani Virpin kanssa, jonka koiraa Gimmaa olen myös ollut lenkittämässä yhdessä hänen kanssaan aina välillä. Gimma on nuori musta saksanpaimenkoira. Olen tuntenut hänet pennusta alkaen.

Virpi kuitenkin sairastui välillä johonkin. Tämän takia emme enää vierailleet toistemme luona. Kävimme kuitenkin paikallisessa koirapuistossa ja välillä lenkeilläkin pitäen yllä jonkinlaista terveellistä välimatkaa. Lopulta kävi ilmi, että varsin todennäköisesti kyseessä ei ole koronavirus vaan eräs toinen sairaus.

En ole itse vielä sairastunut mihinkään.

Elämäni tylsyys on räjähtänyt toiseen potenssiin, mutta toisaalta ennen korona-vaihetta tylsyys oli ollut luonteeltaan jatkuvaa ja hivuttavaa. Viime aikoina taas sen luonne on ollut toisenlaista. Olen joutunut mietiskelemään kovasti. Pakkorako on jopa aiheuttanut eräänlaista katharsista.

Välillä oli myös kolmen arkipäivän jakso, jolloin en kärsinyt ollenkaan tyypillisestä ihmiskammostani. Joka tapauksessa tämä opetti minulle, että ihmiskammoni ei ole mikään vääjäämätön luonnonlaki.

Hauska oli huomata, että vuonna 2017 oli julkaistunut Asterix-sarjakuva-albumi Kilpa-ajo halki Italian, jossa Asterix saa vastaansa voittamattomana pidetyn Coronaviruksen, jonka rinnalla vaunuissa seisoo apukuski Bacillus.

Myöskin täytyy mainita Rönttösrouva-leipomon lanseeraama vessapaperirullakakku.

Monet ovat hamstranneet tavaraa, ja ennen kaikkea vessapaperi on ollut hyvin haluttua. Itse olen onnistunut kokonaan välttämään hamstraamisen synnin.

Lähikaupasta loppui heti alkuun riisimaito, jota olen vatsani nykyisen maidonvastaisuuden vuoksi käyttänyt eri tarkoituksiin. Joten on hamstraus vaikuttanut omaan elämääni kielteisesti. Jostain syystä kaikkia muita maidonkorvikkeita kaupalla on ollut myynnissä, mutta pitkään aikaan en nähnyt hyllyllä riisimaitoani.

Oli käynyt ilmi, että Gimmalla on erityinen suhde laulamiseen. Kun olin lurauttanut jotain suustani, niin oli näyttänyt siltä, ettei hän tiedä, miten suhtautua siihen. Todennäköisesti hän oli ollut jopa huolestunut asiasta. Nimittäin välittömästi laulamisen alkamisen jälkeen hän oli hyökännyt päälle, mutta myönteisessä mielessä.

Emäntänsä laulamiseen hän oli jo aikoja sitten tottunut. Mutta koska minä tapaan ihan väistämättä päästää suustani aina välillä laulua, niin oli hyvä, että lopulta Gimma ei viime viikosta alkaen ole enää reagoinut minunkaan lauluuni. Hän on tottunut, siihenkin.

Kerran kun olimme koirapuistossa ja lopulta oli aika lähteä pois sieltä, niin hän ei olisi millään halunnut lähteä. Minä keksin sitten ruveta laulamaan. Olisin mielelläni laulanut Exodusta, mutta kun en kokonaan muista laulun sanoja, niin aloin laulaa Kanadan kansallislaulua. Ja koira ryntäsi täyttä vauhtia läpi jaloistani. Minä sain hänet näin kiinni, ja saatoimme lähteä.

Ajattelin silloin, että pitäisi viedä hänet virolaisen laulukuoron pakeille, jotta hän tottuisi laulamiseen.

Mutta nyt ei voi enää käyttää laulua kutsuhuutona hänen kiinni saamisekseen, jos hänellä on koirapuistossa omasta mielestään jotain järkevämpää tekemistä kuin pois lähtö.

Em. ilmailumuseokäynnin sekä koronaepidemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi olin päättänyt noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ruveta harrastamaan taas lentosimulaattoripelejä. Tilasin itselleni CruzBrokerin verkkokaupasta ilotikun. Vasta myöhemmin sain tietää kirjailija Piipposelta, että oma ilotikkuni on ollut hänellä ikuisessa lainassa. En oikein enää ollut muistanut asiaa.

Uudessa ilotikussanikin on tuki sivuperäsimille sekä kaasun hallinta.

Olen pitänyt tavanomaiseen tapaan kämpilläni lauantain nk. kulttuurielämätapahtumaa. Tällöin noin kolme kaveriani tulee käymään. Ensin nautitaan kahvitus, jonka minä tarjoan. Sen jälkeen minä ja kaverini Janne nautimme puoliksi Jannen tuomat oluet, jotka ovat kaikki erilaisia (olen kouluttanut hänet aikoinani oluittenmaisteluun – olen sensei). Ja minä maksan sitten hinnasta hänelle puolet. Hannu nauttii omia juomiaan, jos hän on ottanut sellaiset mukaan. Jari ei nykyään välttämättä nauti ollenkaan alkoholia tapahtumassa, ja hän yleensä lähtee tapahtumasta hyvissä ajoin. Hannu on tuonut meille istujaisiin jonkinlaisia sipsejä. Minä kustannan viskin. Katselemme tapahtuman aikana yleensä televisiota paitsi että viime aikoina yhä useammin olemme katsoneet elokuvia tai tv-sarjoja Jannen käyttämästä suoratoistopalvelusta.

Jos joku saa lääketieteellisesti merkittäviä oireita, niin jokainen tietysti pysyy silloin kämpiltäni poissa.

Olen siis ruvennut jälleen harrastamaan lentämistä lentosimulaattoripeleillä. Olen uudelleentutustuttanut itseni lajiin Geo-FS -nimisellä simulaattoripelillä. Peli toimii suoraan internetselaimessa, eli peliä ei joudu asentamaan koneelleen. Pelissä maisemat ovat vain kovin tuhruisia, ja nousemaan maasta pääsee turhan helposti.

Hannu on käynyt tiistaisin luonani lento-opetuksessa. Virpille olen kerran jo antanut teoriaopetusta.

Toinen, mutta realistisempi ja vaikeampi lentosimulaattoripeli on FlightGear. En ole vielä päässyt sen kanssa alkua pitemmälle. Mutta kun lentokoneen hansikaslokerosta löytyvät tarkistuslistat ja peli tarjoaa myös tutoriaalit, niin enköhän minä senkin kanssa, hyvin hitaasti, tule ennen pitkää sinuiksi. (Tai sitten en.) FlightGearissä on se hauska puoli, että voi kulkea lentokoneen ympärillä tarkastamassa sen ulkopuolelta.

Minulla on ja myös Hannulla on PC-tietokoneissamme työpöytä-Linux (erotuksena mobiililaitteisiin asennettavista Linuxeista kuten Androidista). Siksi minun on pitänyt keksiä meille simulaattorit, jotka toimivat ainakin Linuxissa, elleivät sitten myös muissa käyttöympäristöissä. Geo-FS ja FlightGear toimivat kaikissa yleisimmissä työpöytä-käyttöjärjestelmissä. Esittelin Hannulle myös Valven Steam-palvelun, joka on videopelien jakelu-, moninpeli- ja viestintäalusta. Steam on laajentanut suuresti työpöytä-Linuxin pelivalikoimaa, joka oli ennen wanhaan surkea.

Surkuhupaisaa ja samalla järkyttävää on se, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on poltettu 5G-mastoja, koska 5G:llä on mukamas yhteys koronavirukseen. Toivottavasti nuo kaikki roistot saadaan kiinni ja vastuuseen teoistaan.

Meikä on itse pyrkinyt suhtautumaan koronavirukseen muistuttamalla itseäni ylivertaisesta vastustuskyvystäni, mutta silti takaraivossa on jyskyttänyt ajatus siitä, että jos sittenkin sairastun ja jos se iskee minuun vielä pahasti.

Ja piipputupakka, ei kun riisimaito, ilmeni kaupassa kuluvan viikon maanantaina 6.4.2020. En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ostin sitä yhden tölkin verran.

Aika on tuntunut kuluvan kolme kertaa tavanomaista hitaammin.

Minun ryhtiäni on kehuttu. Mutta pelkään, että kun jossain vaiheessa päästään taas suurin piirtein normaaleihin päiväkuvioihin, niin muistutan ryhdiltäni ja olemukseltani Klonkun ja Quasimodon sekasikiötä.

Koronan aiheuttamaa elämän rajoittuneisuutta joutuu sietämään vielä hyvän aikaa. Olen ajatellut, että kun pahimmasta päästään eroon, niin sitten minun on korkea aika olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Toivon voivani pitää kiinni tästä...