Terveydenhuoltomme ja sen kriisi

On sanottu, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut mitoitettu hyvien, normaalien aikojen mukaan. Kun mukana ei ollut yhtään "löysää", niin se joutui kriisiin koronapandemian yllättäessä meidät.

Osa maamme hoitohenkilökunnasta on joutunut sairastamaan, ja töissä olevat joutuivat venymään uskomattomiin suorituksiin, varsinkin kun koronapotilaat ovat täyttäneet hoitopaikkoja. Osa työntekijöistä on saanut tarpeekseen ja vaihtanut alaa. Terveydenhuoltoalan perinteisesti kohtuullinen vetovoima on samalla myös heikentynyt.

Hoitajat tarvitsisivat jonkin verran lisää palkkaa sekä joskus myös paremman työn organisoinnin.

Ja vuodelle 2023 oli sovittu hoitajamitoitus, eli yhtä potilasta kohden tulisi olla 0,7 hoitajaa. Hoitajamitoituksen tarkoitus on hyvä, mutta hoitajia ei ehditä saamaan tähän hätään tarpeeksi. Ja aina ei tosiasiassa näin suurta hoitajien määrää potilasta kohti edes tarvita. Saa nähdä, päätetäänkö asiasta jotain uutta lähiaikoina.

Väestön edelleen ikääntyessä tarvittaisiin joka tapauksessa lisää hoitajia. Mistä rahat tähän nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa?

Hoitajat ovat olleet jo vähän lakkoilemassakin. Ja Marinin hallitus myös esittää nyt rajoituksia yksittäisten ammattiryhmien oikeuteen työtaistelutoimiin, mikä on herättänyt hoitoalan ihmisissä suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Minä myöskin epäilen, että lääke on nyt pahempi kuin itse tauti. Jotkut hoitajat ovat jopa luopuneet virallisesti paperilla ammattipätevyydestään, jotta heitä ei voitaisi pakottaa töihin. Ja tänään 14.9. Jeesuksen vuonna 2022 Suomen hallituksen on määrä aloittaa uudistuksen käsittely.

...Saman vuoden 2023 alussa aloittavat uudet hyvinvointialueet, joille on siirretty osa aikaisemmin kunnille kuuluneista velvoitteista. Rakenteiden uudistamisella pyritään siihen, että voidaan taata yhdenvertainen palvelujen saatavuus kaikkialla Suomessa. Tarkoitus on hyvä.

Huoltosuhteen heikkeneminen väestön ikääntyessä on yksi tärkeä syy uudistukselle.

Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka vastaavat paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen niin myös pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvointialueilla on kullakin omat vaaleilla valittavat valtuustonsa yksin Helsinkiä lukuunottamatta, jonka hyvinvointialuetta hoitaa kaupungin kunnanvaltuusto. Yhdet hyvinvointialueiden vaalit on jo pidetty.

Kuntien vastuulla säilyy asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Toiminnanohjausjärjestelmä Apotti on myös voinut olla jonkinlainen, joidenkin mielestä suurikin, riesa terveydenhuoltojärjestelmämme toiminnalle. Ja saa nähdä, millainen järjestelmien tilanne tulee olemaan vuonna 2023.

Koronapandemian aikana on syntynyt paljon hoitovelkaa, ja kestänee hyvän aikaa ennen kuin se on suurin piirtein purettu.

Yleisradion kysely tulevien hyvinvointialueiden johtajille paljastaa, että hoitaja- ym. tekijäpula kurittaa palveluita leikkaussaleista hammashoitoon ja sosiaalihuollosta pelastustoimeen. Valtiolta hyvinvointialueet toivovat rahaa ja realismia. Paska nk. lentää tuulettimeen vielä vuosia, jossain määrin.

Aikaisemmin olen vierastanut yksityisiä palveluntuottajia sosiaali- ja terveysalalla, vaikka niiden kilpailu julkisen vallan tuottajien kanssa on tuottanut järjestelmäämme myös jotain hyvää. Ne ovat myös tarpeellisella tavalla täydentäneet julkisen vallan tuottajien puutteita.

Nyt pitää ensin katsoa, miten uudet hyvinvointialueet pääsevät toiminnoissaan alkuun.

Mutta jos homma ei muutaman vuoden sisällä toimi jo kutakuinkin erinomaisesti, niin voisin ehdottaa siinä tapauksessa, että voisimme kokeilla Kanadan mallia. Yksityisellä puolella ainakin työn organisointi toimii yleensä paremmin kuin julkisella. Kanadassa yksityiset palveluntuottajat hoitavat koko terveydenhuollon. Kanadan valtio maksaa sairausvakuutuksen kautta monet asiat. Raha seuraa siis potilasta. Kanadassa tosin julkinen valta ei korvaa hammashuoltoa. Itse kannattaisin myös tiettyä hammashuollon korvattavuutta.