torstai 28. marraskuuta 2019

Tulisiko kirkoissa pitää koulujen joulujuhlia?

Näin sanottiin Ylen uutisessa:
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi 5. marraskuuta antamassaan ratkaisussa, että koulun yhteisiä juhlia, kuten joulujuhlia, itsenäisyyspäiväjuhlia tai kevätjuhlia ei pidä järjestää kirkoissa.

Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen perusteli ratkaisua sillä, että juhlat ovat osa koulujen pakollista opetusta, jonka tulee olla ei-tunnustuksellista. Kirkkorakennus taas välittää jo itsessään uskonnollisia merkityksiä.
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo taas ovat lausuneet olevansa sitä mieltä, että kaikki mahdollinen, myös koulun yhteiset joulujuhlat, tulee voida järjestää kirkossa. Ilmeisesti tässä kyse on siitä, että kirkon seinät eivät tee vielä joulujuhlasta uskonnollista tapahtumaa. Eli kirkkorakennuksessa voi olla myös ei-tunnustuksellisia tilaisuuksia. Sinänsä järkevältä tämä tuntuu. Aina ei välttämättä ole löydettävissä tarpeeksi isokokoisia julkisia tiloja käytettäväksi kaikkialla Suomessa.

Orpo ja Kulmuni vakuuttavat, ettei linjaus koske ainoastaan evankelisluterilaisen valtavirran kirkkoja. Eli jos minulla olisi oma kirkkokunta, vaikka nimeltään Anti-islamilainen liiga, niin myös siellä tulisi voida järjestää tunnustuksettomia joulujuhlia.

Mutta luultavasti tällaisten järjestäminen kirkoissa vaatisi ao. kirkkorakennuksen haltijalta myös myönteisen tahdonilmauksen. Pitäisikö ristit sitten ottaa pois kirkon seiniltä tapahtuman ajaksi, on toinen asia. Itse olen sitä mieltä, että pitäisi, sillä sellainen voi loukata jotakuta.

Loppujen lopuksi kannatan kuitenkin sellaista, että julkisen vallan tiloissa tulisi pitää koululaisten yhteiset joulujuhlat. Juhlien pitäisi olla sellaiset, että yksikään koululaisista eivätkä varsinkaan heidän vanhempansa loukkaantuisi mistään niiden piirteestä. Ja jos ei kyetä sopimaan sopivasta joulujuhlien muodosta, jos loukkaantumista tulee liian paljon, niin pitäisi pitää lyhennetty joululuhla. Opettajat luokissaan näinollen sanoisivat oppilailleen: "Nyt on joulu. Hyvää joulua tai vaihtoehtoisesti joulunaikaa kaikille. Saatte lähteä kotiin."

Mielestäni on vanhempien asia, jos he haluavat koulun virallisten joulujuhlien jälkeen viedä pilttinsä kristilliseen joulutilaisuuteen. Tämä ei ole julkisen vallan velvollisuus eikä edes oikeus.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Pirkka-Pekka Petelius ja hänen sketsinsä

Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius on julkisesti pyytänyt anteeksi näyttelijä-aikoinaan saamelaisista tekemiään sketsejä. Hän myös on kertonut haluavansa keskustella loukkausaiheesta maamme mustalaisyhteisön edustajien kanssa, kun hän oli sketseissään aikoinaan käsitellyt ikävämmällä tavalla mustalaisiakin.

Olen sitä mieltä, että periaatteessahan mistä tahansa aiheista tulisi saada tehdä sketsejä.

Todellisuus on kuitenkin sellainen, kuten tästä Ylen uutisartikkelista käy ilmi, että vähemmistöetniseen ryhmään kohdistuvat sketsit voivat aiheuttaa kohtuutonta stressiä ja masennustakin, jos joku ao. sketsin johdosta hieroo ao. vähemmistön edustajan naamaan sketsissä esitettyä karikatyyriä.

Vaikka liberaalina ihmisenä kannatan oikeutta poliittiseen epäkorrektiuteen, niin on selvää, että joskus poliittinen korrektius voi olla oikea valinta ihan ihmisyyden nimissä.

Itselläni muuten on ollut mustalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Saamelaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja minulla ei kuitenkaan ole ollut. Tämä johtuu osaltaan siitä, että yhden serkkutytöistäni biologinen isä on ollut saamelainen. Seikan vuoksi olen tavannut aina ajatella, että ihmisiä ne saamelaisetkin ovat.

perjantai 22. marraskuuta 2019

Noituus + feminismi = höhlää

Nykyään näemmä yritetään ympätä noituutta feminismiin. Feminismissä on kyse joko aatteesta, joka kannattaa sukupuolten tasa-arvoa, tai vaihtoehtoisesti aatteesta, joka on kiinnostunut vain naissukupuolen etujen ajamisesta.

Naisille kyllä helpommin suodaan oikeus kannattaa kaikkea höhlää, mutta minusta tässä mennään jo melko pitkälle höhläydessä. Siis kannatetaan taikauskoisia käsityksiä ja postmodernia potaskaa edistyksellisyyden nimissä.

Perinteisesti noidat ovat Euroopassa yleensä olleet naispuolisia. Kyseessä olivat joko hassahtaneet tai muuten ympäristön erikoisina pitämät ihmiset, jotka entisinä suvaitsemattomampina aikoina joutuivat helposti yhteisön silmätikuiksi, ja joskus jopa tuomituiksi kuolemaan noitina.

Länsimaiseen perinteeseen noidat varsinaisesti astuivat vasta 1400-luvulla. Noitavainot alkoivat vasta silloin, kun keskiajan yhtenäiskulttuuri oli jo murtunut tai murtumassa. Ylivoimainen valtaosa noidista tuli tuomituksi vasta uudella ajalla. Tärkeä teos yhtenäisen "noituustiedon" syntymisessä oli vuonna 1486 ilmestynyt Noitavasara eli Malleus maleficarum (saks. Der Hexenhammer), jonka oli toimittanut kirjaksi inkvisiittori Heinrich Kramer.

Noituushysteria syntyi, koska papit, aikansa terävimmät miehet, olivat alkaneet uskoa noitien olemassaoloon. Ja sitten, kun papit lakkasivat Valistuksen ja modernin ajattelun myötä pari-kolmesataa vuotta myöhemmin uskomasta näin, noitavainot lakkasivat.

Suomalaisen kulttuurin piirissä kuitenkin nimenomaan miehet olivat toimineet noitina. Niinpä tällä seudulla noitina tuomitutkin olivat olleet lähinnä miehiä. Tiedetään myös, että menneinä aikoina ulkomaalaisten merimiesten piirissä suomalaisia merimiehiä oli tavattu pitää noitina, ja heitä pelättiin. En tiedä, missä määrin tämä noitausko on vielä tänä päivänä elossa.

Jos jotkut feministit ovat niin höhliä, että kannattavat noituutta, niin siitä vain. Mutta heiltä voisi mielestäni odottaa nykyaikana jo jotain parempaa, kun Valistuksen uskomuskriittisetkin ihanteet ja myös tieteellinen ajattelu ovat olleet keskuudessamme vaikuttamassa jo hyvän aikaa. Siteeraan huviksenne pitkän pätkäistön linkittämästäni kirjoituksesta, kohtaa, jossa siteerataan ranskalaisen elokuvaohjaajan ja queer-aktivisti Camille Ducellierin divinatorisen feminismin manifestia:
Divinatorinen feminismi on tie niille, jotka keksivät omat lakinsa ja niille jotka kehittävät herkkyyttään sosiaalisten normien ulkopuolella; samoin kuin niille, jotka toivovat syvästi kaiken järjestyksen räjähdystä.

Divinatorinen feminismi ehdottaa rationalismin erottamista radikaalifeminismistä, josta puuttuu täysin esoteeristen traditioiden huomioon ottaminen; joihin kuuluvat esimerkiksi astrologia, alkemia, seremoniallinen magia ja ennustaminen.

Divinatorinen feminismi on synkretismi. Kuten Monique Wittig kuvaili artikkelissa La Pénsee straight (”Heteroajattelu”) sukupuoliluokkien kumoaminen ja kartesiolaisen ajattelun hajottaminen – täällä ja nyt – on edelleen kiistattoman tehokas näkökulma politiikkaan.

Tässä synkretismissä ammennetaan vapaasti radikaalifeminismistä ja materialistisesta feminismistä. Kyseessä on todellisuus, joka on noussut näkyväksi seksuaalisesti liberaalin feminismin, feministisen pornon ja kyberfeminismin myönteisestä vaikutuksesta, mutta josta ei poissuljeta pakanallista, hengellistä ja esoteerista ulottuvuutta. Tämä esoteerinen pyrkimys, joka eroaa synkretismissään radikaalisti essentiaalisen feminismiin mahdollisesti sulautettavista vaihtelevista periaatteista, on feminiininen juoni sallia hengellisen ja poliittisen yhdistäminen.

– –

Koska väkijoukkojen varjossa ihmisiä kiehtovat selvänäköisyys, ennustustaito, mesmerismi, chakraterapia, transsendentaali mediaatio, shamanismi, institutionaalinen psykoterapia, antipsykiatria, situationistinen psykomaantiede, sukupuolien sekoittuminen, seksityö, androgynia, transsukupuolisuus, ja kaikenlainen kiistaton irstaus ja lain rikkominen; sanokaamme noidat elävät…

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Siirtomaavaltojen vetämät keinotekoiset valtioiden rajat Afrikassa

Okumu ei säästele sanojaan kertoessaan, mitä Afrikan eurooppalaistamisyritykset ovat saaneet aikaan. Yksi ilmeisimmistä ongelmista on keinotekoisten valtiorajojen veto, toinen eurooppalaisen poliittisen mallin pakkoistuttaminen. Esimerkiksi klaanipohjaisiin yhteiskuntiin eurooppalainen demokratiamalli istuu huonosti, muistuttaa Okumu.

”Meillä on satojen vuosien poliittinen perinne, jossa valta on klaanin vanhimmilla, ei presidentillä. Eurooppalaista mallia ei voi noin vain siirtää Afrikkaan. Nyt yhä useammat afrikkalaiset kysyvät, voisiko olla jokin muu järjestäytymisen tapa, sellainen, joka sopisi Afrikalle?”
Näin sanoo valtion ja kansalaisyhteiskunnan välistä dialogia edistävän Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu kehitysyhteistyöjärjestöjen sivustossa Fingossa 6.11.2019 julkaistun artikkelin Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu: ”Eurooppalaiset, luopukaa ylpeydestänne ja kysykää meiltä suoraan mitä haluamme ja tarvitsemme” mukaan.

Hänen mainitsemansa eurooppalaisten siirtomaavaltojen vetämät keinotekoiset valtionrajat Afrikassa ovat tosiasia. Itse olenkin sitä mieltä, että valtioiden rajoja piirrettäessä tulisi pyrkiä kansallisvaltioihin, jotka voisivat niin halutessaan sitten olla yhteistyössä muiden maiden kanssa ja vaikka muodostaa, jos niin haluavat, valtioiden välisiä yhteenliittymiä ja yhteistyöelimiä.

Monikulttuurisissa maissa on melko lailla mahdotonta rakentaa kansakuntaa ja aikaansaada yhteisille arvoille, tavoille ja tottumuksille ja yhdessä jaetulle kulttuurille ja keskinäiselle luottamukselle perustuvaa hyvinvointivaltiota.

Myöskin olisi mielestäni ihanne, että samalla alueella asuva kansa ei olisi jakaantunut usean suvereenin valtion alueille asumaan.

Mutta mielestäni Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu menee metsään tuossa, kun hän hehkuttaa klaanipohjaista hallintomallia, jossa ylin valta on klaanin vanhimmilla. Mielestäni demokratiaa tarvitsevat kaikki tavalliset ihmiset. Demokraattiset, liberaalit arvot ovat mielestäni universaaleja, yleismaailmallisia.

Jos olen kuitenkin tässä asiassa väärässä ja ne eivät sitä kaikesta huolimatta ole, niin siinä tapauksessa demokratia on pelkkä sosiaalinen konstruktio.

maanantai 18. marraskuuta 2019

Jotain vitun lehmänkohdun potkimista...

Kävin viime perjantaina 15.11. Jeesuksen vuonna 2019 sukuloimassa lähi-Espoossa. Paikalle tuli serkkutyttöni K:kin, mutta pienempi pikkuveljeni ei valitettavasti päässyt. Aluksi nautittiin hieman glögiä. Syötiin kasvis- ja kinkkupizzaa, ne olivat hyviä, sekä leivottiin ja koristeltiin piparkakkuja. Nautin illan kuluessa jopati kaksi keskiolutvahvuista IPA:aa. Olisin muuten nauttinut niitä vain yhden, mutta minulle ostettu alkoholiton vehnäolut oli kadonnut jonnekin.

Loppuillasta jonkinlaista jalkapalloa oli jonkin aikaa pakko seurata televisiosta, kun muutkin tekivät sitä. Näytti järjettömältä touhulta. Minulle selitettiin, mistä siinä on kysymys. Jotain vitun lehmänkohdun potkimista nurmikentällä... Pelinjälkeinen touhu oli silti henkeä nostattavan oloista. Minunkin henkeni nostui kaikesta huolimatta hieman. Kaikki olivat niin innoissaan, myös kotiyleisö varsinaisesti kuitenkin minua lukuun ottamatta.

Mutta muuten tuollaista nationalismia, mikä ilmeni niin televisiossa näkyneissä ihmisissä kuin kotiyleisössä, en kannata. Minusta sellainen on tarpeetonta. Miksi tuhlata hyvää nationalismia jonkin vitun lehmänkohdun potkimiseen ja siitä hihhuloimiseen. Nationalismia voi käyttää myös tärkeämpiin asioihin, ja sellaista minä kannatan.

Kuitenkin tiedän myös, miten helppo urheilun kautta on saada aikaan riitoja muiden ihmisten kanssa.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Voisiko kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomittu Jussi Halla-aho toimia pääministerinä?

Äskettäin on ollut puhetta siitä, että voisiko "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" tuomittu Jussi Halla-aho, nykyinen Perususomalaisten puheenjohtaja, toimia pääministerinä.

Itse vastaisin kysymykseen sillä tavalla, että riippuu siitä, onko hän oikeasti kiihottanut kansanryhmää vastaan vai onko ainoastaan rikkonut sitä lakia vastaan, jonka nimessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Muun ohella siitähän Hallis sai lopullisen tuomion Korkeimmalta oikeudelta vuonna 2012.

Olen lukenut ne Halla-ahon tekstit, joista häntä on syytetty, eikä minusta niiden perusteella ole mitään syytä väittää, että hän olisi kiihottanut kansanryhmää vastaan.

Voit niin halutessasi itse käydä lukemassa Jiri Kerosen entisestä blogista, mitä Hallis oli oikeasti sanonut.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

"Suomi tarvitsee englannin viralliseksi kieleksi"

Kokoomustaisen Verkkouutiset -lehden sivuilla julkaistui kirjoitus, jossa propagoidaan englannin kielen nostamista tasa-arvoiseen asemaan suomen ja ruotsin rinnalle. Kirjoituksessa sanottiin seuraavanlaisia asioita:

– Samaan aikaan englannista on tehtävä virallinen palvelu- ja asiointikieli. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on oikeus saada palvelua englanniksi ja kaikessa julkisessa asioinnissa englanti nostetaan tasaveroiseksi suomen ja ruotsin kielen rinnalle. Tasaveroiseksi viralliseksi kieleksi.

– Englannin nostaminen viralliseksi kieleksi ei heikennä eikä ole uhka. Se avaa mahdollisuuksia, joita ei pidä jättää käyttämättä. Se vahvistaisi Suomen asemaa kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaavasta työvoimasta. Se olisi lupaus siitä, että asiointi ja elämä onnistuu täällä myös Englanniksi. Lupaus siitä, että olet tervetullut.

Kirjoittaja kunnioittaa englannin kieltä suuresti. Tämä näkyy myös siinä, että hän kirjoittaa kielen nimen isolla alkukirjaimella. Mutta miksi englannin tulisi olla ainoa uusi virallinen kieli Suomessa? Varmasti ranskalaiset ja lukemattomat muutkin ranskaa osaavat olisivat kiitollisia siitä, että heidän kielestään on tullut virallinen asiointikieli Suomeen? Entäs sitten kiinalaiset? Mandariinikiinaa puhutaan äidinkielenä enemmän maailmalla kuin englantia. Ja arabia ja venäjä nyt ainakin tarvitsevat virallisen kielen aseman Suomessa. Puhumattakaan espanjasta.

Kansainvälisyys on muutakin kuin englannin kieli.

Se auttaisi kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaavasta työvoimasta, ja tiettyihin kielellisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset tuntisivat itsensä tervetulleiksi Suomeen, jos heidän kielensä olisi Suomessa virallinen.

Niinhän sitä pakkoruotsista sanotaan, että jos oppii yhden kielen, niin oppii toisenkin. Tämä varmasti pätee myös englantiin, mandariinikiinaan, arabiaan, venäjään, saksaan ja espanjaan. Puhumattakaan gandasta.

Mutta miten minusta tuntuu, että englantia tasaveroiseksi kieleksi suomen ja ruotsin rinnalle nostavat ihmiset tuijottavat kysymystä vain omasta ahtaasta näkövinkkelistään eli siitä, että he itse osaavat englantia. Pelkän englannin osaaminen oman äidinkielen lisäksi voi kutistaa ajattelun ja maailmankuvan kovin ahtaisiin raameihin. Elämää oikeasti on englanninkielisen maailman ulkopuolellakin.

Malta on hyvä esimerkki maasta, jossa englantia on ruvettu ylen määrin arvostamaan. Maltalaiset eivät nykyään enää kauheasti arvosta omaa arabiapohjaista kieltään, kun englanti on "hienompi".

Englannin kielen palvojat ovat suomalaisen kulttuurin vihollisia. Ja ihmiskunnan vihollisia. Heille erilaisuus ja kulttuurien kirjo eivät ole rikkauksia. He haluavat tehdä maailmasta tasapaksun puuron.

Englannin kielen nostaminen tasa-arvoiseen asemaan Suomessa merkitsisi pitemmällä tähtäimellä jossain määrin samaa asiaa kuin kansan vaihto.

Myös on huomioitava tässä keskustelussa se ko. kirjoituksessakin mainittu asia, että jos jotain ulkopuolista työvoimaa suomalainen työelämä tarvitsee, niin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että viranomaiset saisivat tehtyä päätökset työluvista riittävän aikaisessa vaiheessa. Ja toiseksi, jos suomalaisessa työelämässä ei tarvitsisi enää osata suomea, niin eivätkö ulkomaalaisperäiset siloin ole vähemmän kiinnittyneitä suomalaiseen työelämään kuin olisivat siinä tapauksessa, että osaisivat suomea? Suomen kielen voimaperäiseen ja tehokkaaseen opetukseen ulkomaalaisille kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Saamelaiskielten puhujille yhteinen kirjakieli?

Tällä hetkellä elossa olevia saamelaiskieliä on yhdeksän. Näistä kolmea eli pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea puhutaan Suomessa. Pohjoissaamen puhujia on Pohjolassa ylivoimaisesti eniten.

Saamelaiskielet muodostavat murrejatkumon, mutta kaikki niistä eivät ole keskenään ymmärrettäviä. Tämä on ymmärrettävää, koska saamenkielten esimuoto rantautui näille lakeuksille jo hieman ennen suomen kielen esimuotoa.

Saamelaiskielet ovat eriytyneet kauemmas toisistaan kuin suomen kielen eri murteet. Mutta kun kirjakieli on tuonut suomen kielen puhujien kielimuotoja hieman lähemmäs toisiaan, niin eikö sama voisi tapahtua myös saamen eri kielimuodoille?

Saamelaiskielistä kuudella on jo oma kirjakielensä. Mutta olisiko siis mitenkään mahdollista, että saamelaiskieliä osaavat tai tuntevat kielentutkijat perustaisivat komitean tutkimaan mahdollisuutta kehittää saamelaiskielten puhujille yhteinen kirjakieli?

perjantai 8. marraskuuta 2019

Vladimir Putin vinkuu Wikipedian "virheellisyydestä"

Mitä Wikipediaan tulee, on parempi korvata se isolla, uudella venäläisellä tietosanakirjalla, joka on sähköisessä muodossa. – – Ainakin se tulee sisältämään luotettavaa tietoa, joka on esitetty hyvällä ja modernilla tavalla
Venäjää hallitsevan sekurokratiajuntan johtajan, diktaattori Vladimir Putinin kerrotaan sanoneen näin Kremlissä järjestetyssä tapahtumassa, jossa käsiteltiin venäjän kielen tulevaisuutta. Putinin kommentti oli vastaus erään yliopiston edustajalle, joka valitti oikeistuinten käyttävän Wikipediaa ratkaisujensa valmistelussa.

Wikipedia on suhteellisen luotettavana pidetty verkosta löytyvä tietosanakirja. Sieltä löytyvä tieto on yleensä varsin luotettavaa, jos se on kirjoitettu suhteellisen paljon puhutulla ja käytetyllä kielellä, kuten englannilla. Wikipedian pienemmillä kielillä kirjoitetuissa versioissa, kuten suomenkielisessä, saattaa olla enemmän virheellisyyksiä. Venäjä kuuluu periaatteessa suuriin kieliin, mutta venäjänkielisestä Wikipediasta en osaa sanoa kuitenkaan mitään.

Kun Putin kerran nyt kiinnittää huomiota Wikipedian "virheellisyyteen", niin kyse lienee siitä, että hän ei pidä sellaisista tietosanakirja-artikkeleista, joissa on hänen hallintonsa pysyvyyden kannalta haitallista aineistoa. Mutta niinhän se on, että jos mikä tahansa hallinto saisi vapaasti määrätä tietosanakirjojen sisällöistä, niin niiden näkökulmista tulisi varmaankin varsin yksipuolisia ja puutteellisia. Ja luulisi tämän pätevän ennen kaikkea diktatuureihin, jollainen nyky-Venäjä on.

Jos Vladimir Putin saisi tahtonsa läpi ja syntyisi hänen ja hänen hallintonsa kannalta "luotettavaa" tietoa sisältävä verkkotietosanakirja, niin voi spekuloida sillä, minkälaista tietoa tai "tietoa" se sisältäisi.

Veikkaan, että siellä sanottaisiin, ettei Neuvostoliitto hyökännyt Puolaan vuoden 1939 syyskuussa. Ja veikkaan, että siellä sanottaisiin, että Talvisota oli seuraus Mainilan laukauksista, jotka Suomen sanottaisiin ampuneen. Ja veikkaisin, että siellä sanottaisiin, että Neuvostoliiton miehittämillään Puolan alueilla järjestämän "kansanäänestyksen" tulos oli ollut se, että lähes jokainen sikäläinen kannatti alueen liittämistä Neuvostoliittoon. Ja veikkaisin, että Neuvostoliiton varsin veristä diktaattoria Stalinia siellä ylistettäisiin. Ja veikkaisin, että siellä sanottaisiin, että Viro, Latvia ja Liettua liittyivät Neuvostoliittoon vuonna 1940 vapaaehtoisesti. Ja veikkaisin, että siellä annettaisiin ymmärtää, etteivät Neuvostoliiton sotilaiden Saksassa ja Saksan miehittämissä maissa harjoittamat raiskaukset sodan lopulla olleet suurin piirtein järjestelmällisiä ja Neuvostoliiton johdon sallimia. Ja veikkaisin, että siellä sanottaisiin, että Neuvostoliiton romahdettua puolustusliitto NATO laajeni sen sijaan että sanottaisiin, että kyseenä olevat maat halusivat välttää jatkossa Venäjän aggressiot NATO:n jäsenmailleen tarjoaman suojelun avulla.

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Päivi Räsänen ei ole sananvapauden sankari

Kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustaja (ja puolueen entinen puheenjohtaja) Päivi Räsänen sai kutsun poliisikuulusteluun, koska oli lyhytviestipalvelu Twitterissä puhunut tuhmasti eli siitä, että Raamatussa sanotaan homoseksualismin olevan syntiä. Tarkemmin sanottuna kyse oli kansanedustajan sitä koskevasta taivastelusta, että Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko oli suhtautunut seksuaalivähemmistöjen ja laajemmin tasa-arvoa kannattavien Pride-tapahtumaan myötämielisesti.

Lisäksi Kristillisdemokraatit, puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Räsänen etunenässä, tyrmää kannabiksen laillistamisen. Räsänen on siviiliammatiltaan lääkäri, ja seikalla saattaa olla tämän asian suhteen merkitystä.

Päivi Räsäsestä päätettiin sitten aloittaa esitutkinta. Tässä on varmaan hyvä mainita se, että nyt ei olekaan kyse äskettäisestä Twitter-kannanotosta, vaan kyseessä oleva lausunto on peräisin vuodelta 2004. Se sisältyi Luther-säätiön julkaisemaan Räsäsen kirjoitukseen Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, joka oli Raamattuun ja sen tulkintaan liittyvä, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeva kannanotto. Silloin 15 vuotta sitten oli päätetty olla nostamatta syytettä asiasta.

Syytekohtana on nyt "kiihottaminen kansanryhmää vastaan". (Kyseinen pykälä on sillä lailla suunniteltu, että sen perusteella tuomioistuimessa tuomitun ei itse asiassa ole tarvinnut kiihottaa kansanryhmää vastaan.)

Omasta mielestään Räsänen ilmaisee kannanotoissaan vain jokaiselle kansalaiselle kuuluvaa sanan- ja uskonnonvapautta. Hän kokee, että poliisitutkinta on yksi osoitus siitä, että Suomessa kavennetaan sananvapautta.

Tämän artikkelin mukaan kansanedustaja Räsänen on kertonut ateistien lähetelleen hänelle viestejä, joissa he puolustavat hänen sananvapauttaan. Räsänen sanoo: "He ovat olleet pöyristyneitä tämän poliisitutkinnan johdosta. Heidän viestinsä on ollut, että vaikka he ovat jyrkästi eri mieltä kanssani, niin silti minun täytyy saada sanoa oma mielipiteeni."

Kyseisen artikkelin mukaan Päivi Räsänen puolustaa vankasti sanan- ja uskonnonvapautta sitä vastaan hyökkääviä vastaan. Ensi alkuun pidinkin hänen artikkelissa sanomastaan, kun hän jopa sanoo olevansa erittäin laajan sananvapauden kannalla. Kuulostaa liberaalilta ja raikkaalta. Räsäsen mielestä koko länsimainen yhteiskuntakäsitys nousee ennen kaikkea sananvapauden periaatteesta. Olen asiasta samaa mieltä. Hän sallii myös sen, että kristinuskoa arvostellaan rajustikin.

Seuraavaksi Päivi Räsänen kuitenkin vetää tavallaan maton juuri sanomansa alta. Islamia koskevista pilapiirroksista hän nimittäin lausuu:
Tietysti sen tyyliset piirrokset voivat jossain merkityksessä olla myös osuvia. Mutta kun tiedetään, kuinka vakavasti sellainen voi järkyttää yhteiskuntarauhaa, niin tässä kohtaa sananvapauden rajoittamien on viisaampaa
Räsänen toisin sanoen on valmis joustamaan sananvapauden kohdalla, jos jotkut ihmiset kovasti uhkaavat tappaa omien pyhien arvojensa loukkaajat. Tällainen auttaa ihmisiä, joilla on tällaisia asenteita, olemaan kokematta näkemystensä vastaista tietoa. Tällainen näkökanta tukee juuri kaikkein suvaitsemattomimpia, julmimpia ja typerimpiä asenteita, mitä Maa päällään kantaa.

Meillä on kuule välillä ollut Valistuskin.

Ei Räsänen sitten ollutkaan mikään sananvapauden sankari.

Mutta palataanpa sitten siihen syytteeseen. Valtionsyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan epäilty rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten. Hän lausuu: "Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä".

Tämän perusteella ei pelkästään pitäisi kieltää kristittyjen pyhää kirjaa Raamattua, joka on homoseksuaalien vastainen, vaan myös islaminuskoisten pyhä kirja Koraani, joka myöskin on homoseksuaalien vastainen. Ne ovat molemmat muuten melko wanhoja, vaikkakin Koraani on Raamattua jonkin verran nuorempi.

Uskon, että Raamattu voidaan kyllä Suomessa kieltää. Mutta en usko suin surminkaan, että valtionsyyttäjänvirasto koskaan saisi päähänsä ajaa Koraanin kieltämistä.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Tokaisu kaiken nationalismin vastustajista

Eräät pitävät nationalismia kategorisesti pahana asiana. Kuitenkin nämä ihmiset saattavat pitää heimoutumista samanmielisten kanssa täysin oikeutettuna asiana ja ideologiseen heimoonsa kuulumattomia huonoina, oikeastaan vähäisempinä, ihmisinä.

perjantai 1. marraskuuta 2019

"Ei robottiautoille!" sanoo Steve Wozniak, toinen Applen perustajista

Toinen kuulun Apple-ohjelmistoyhtiön perustajista, Steve Wozniak, oli alun perin kannattanut ajatusta itsestään kansalaisia kuljettavista robottiautoista. Miehen mieli on kuulemma sittemmin muuttunut täysin.

Hän sanoo, että tieliikenteessä on yksinkertaisesti liikaa ennalta arvaamattomia tilanteita itseajavalle autolle. Wozniakin mielestä tekniikka toimii parhaiten ihmiskuljettajan apurina, ”turvaverkkona”.

Lukemassani uutisartikkelissa ei asiaa ollenkaan mainita, mutta lumisten maiden, kuten Suomen, olosuhteet ovat talvisin sellaisia, että robottiautot eivät nykyisellään kykene suoriutumaan niistä. Paitsi että talvella on liukasta, niin robottiauton keinoaivojen on vaikea ymmärtää talvisessa maisemassa, missä se tie kulkee ja mihin se loppuu. Tiemerkinnät voivat olla lumen, jään tai sohjon peitossa, ja lumipenkat häiritsevät näkyvyyttä.

Ehkä joskus 25 vuoden kuluttua tilanne on jo parantunut tässä suhteessa, mutta aivan heti näin ei tapahtune.