blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kannatan Katalonian oikeutta itsenäisyyteen

Katalonialla on mielestäni oikeus itsenäisyyteen. Mielestäni myöskin Suomella on ollut oikeus itsenäistyä Venäjästä. Ja olisi ollut sitä ennen Ruotsista.

Siperialla on oikeus erota Venäjästä. Virolla oli ensin oikeus itsenäistyä Venäjästä ja myöhemmin Neuvostoliitosta. Yhdysvalloilla oli oikeus erota Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Skotlannilla, Walesilla, Pohjois-Irlannilla ja Cornwallilla on oikeus itsenäistyä Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Samoin kuin Englannilla.

Itä-Timorilla oli oikeus itsenäistyä Portugalista ja myöhemmin Indonesiasta, Indonesialla Alankomaista ja Intialla Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Kenialla oli oikeus itsenäistyä Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Meksikolla oli oikeus itsenäistyä Espanjasta.

Kiinallakin on oikeus olla itsenäinen. Sama pätee Japaniin ja Koreaan tai Koreoihin.

Kurdeillakin on oikeus perustaa oma valtio. 25. syyskuuta Herran vuonna 2017 he pitivätkin Irakin osassa Kurdistania kansanäänestyksen itsenäisyydestä, ja 92 prosenttia äänensä antaneista kannatti itsenäistymistä.

Katalonialla on oikeus erota Espanjasta.

Jos Katalonia itsenäistyy, niin maalla on sen jälkeen oikeus niin halutessaan liittyä osaksi mitä tahansa eri maiden yhteenliittymiä ja sopimuksia. Maan itsenäistyminen ei tarkoita kategorista maahanmuuttajavastaisuutta, eristäytymistä tai fasismia.

Liberalismiin eli vapauden aatteeseen kuuluu ajatus kansojen itsemääräämisoikeudesta.

Huomenna sunnuntaina 1. lokakuuta Herran vuonna 2017 pidetään Kataloniassa kansanäänestys itsenäistymisestä. Tai ainakin yritetään pitää. Espanjan viranomaisilla on kädet täynnä työtä yrittäessään estää sitä. Kataloniaan on tuotettu runsaasti espanjankielisiä poliiseja tarkoitusta toteuttamaan.

PS. Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostossa Barcelonassa työskentelevä Janne Riitakorpi kertoo blogissaan julkaisemassaan pitkässä merkinnässä Katalonialla on oikeus kansanäänestykseensä Katalonian viime aikojen historiasta, joka on johtanut tähän. Riitakorpi esittää, että Espanja on vuosien väärän taktiikan jälkeen menettänyt pelin ja Katalonian.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Vihreiden Touko Aalto ja kansalaistottelemattomuus hyveenä

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto on sitä mieltä, että omaa harkintaa käyttäen kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää. Hän on myös samassa yhteydessä sanonut, ettei viranomaisten toimintaa saa väkivaltaisesti estää.

Jo kristittyjen pyhän kirjan Raamatun tuoreimmassa neljänneksessä Uudessa testamentissa on, nimittäin Apostolien teoissa, lausuttu kannanottona, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä. Näin maallistuneessa yhteiskunnassa Jumalan tilalle voi halutessaan asettaa vaikka korkeimman periaatteen tai ihmisoikeussäännöstöt.

Olen Touko Aallon ja Apostolien tekojen kanssa tässä asiassa täysin samaa mieltä. Jos omatunto sanoo, että jokin laki on väärin, niin sitten sitä lakia ei tarvitse noudattaa. Lainsäädännön kohtia ja viranomaisten toimenpiteitä voi jopa aktiivisesti vastustaa, kunhan tekee sen väkivallattomasti. Apostolien teoissa mainittu uskonnollinen aktivismi oli muuten myös luonteeltaan väkivallatonta.

Ja on kyse sitten demokratiasta, kuten Suomi tai Yhdysvallat, tai diktatuurista, kuten natsi-Saksa, Neuvostoliitto tai Saudi-Arabia, niin lakia vastaan asettuva toki voi joutua sitten vastuuseen arvovalinnastaan.

Olen periaatteessa itsekin valmis luopumaan lain noudattamisesta, jos tarve niin vaatii. Ja toivon, että jos niin teen, niin sitten minussa on myös miestä ottaa vastaan kohtalon iskut, joilla viranomaisto sitten mahdollisesti minua lyö. Mutta en kehota ketään toimimaan vastoin lakeja. On jokaisen omantunnon asia, mitä lakeja kannattaa ja mitä asettuu vastustamaan.

Suomalainen taiteilija ja toisinajattelija Carl-Gustaf Lilius oli muistaakseni aikoinaan kertonut kannattavansa maailman pienintä vähemmistöä, yksilöä. Yksilöllisen ihmisen asia on toimia yksilön puolesta.

torstai 28. syyskuuta 2017

Tokaisu kansojen itsemääräämisoikeudesta ja liberalismista

Se joka vastustaa kaikkea nationalismia, vastustaa myös liberalismia, sillä liberalismiin kuuluu ajatus kansojen itsemääräämisoikeudesta, joka on nationalismia.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Ranskan verbi 'manger' ja italian verbi 'mangiare'

Olen tiennyt, että espanjan ja portugalin kielten syödä-verbi comer tulee latinan ilmaisusta comedere. Se on suomeksi kirjaimellisesti "syödä yhdessä". Pelkkä tavallinen "syödä" on latinaksi edere.

Olin välillä unohtanut, että mistä tulevat italian verbi mangiare ja ranskan verbi manger. Otin joitakin päiviä sitten selvää. Ne tulevat latinan verbistä manducare, joka on suomeksi "pureskella".

maanantai 25. syyskuuta 2017

Tokaisu kansanryhmää vastaan kiihottamisesta

On yhtä väärin kiihottaa muslimeita kuin natseja vastaan.

Muutin blogini tunnisteita

Viime yönä tein uudistuksia blogini tunnisteisiin. Seuraavassa listaus uudistuksen yksityiskohdista eli siitä, mitä tunnisteet muutin ja miksi:

kiihottaminen kansanryhmää vastaan
-> kiihottaminen

uskonrauhan rikkominen
-> uskonrauha

uskonto / uskonnottomuus
-> uskonnollisuus

natsit / Adolf Hitler
-> natsit

yhteiskunnat ja politiikka
-> yhteiskunnat

oikeus ja ihmisoikeudet ja vapaudet
-> ihmisoikeudet

sanan- ja mielipiteenvapaus
-> sananvapaus

aforismit ja anekdootit
-> mietelmät

aseet tai patologisuus
-> patologia

Tämän tekoni johdosta internet meni nyt ikävä kyllä jossain määrin rikki.

PS. Unenpöpperössä onnistuin kuitenkin tuhoamaan hommassa joukon 'yhteiskunnat ja politiikka' -tunnisteita. Pitää joskus käydä läpi kaikki yli 1400 blogimerkintää, jotta keksisin, mihin kaikkiin se uusi tunnisteen muoto pitikään lisätä.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Monikulturismista seuraa suuret tuloerot

Asta Leppä puhuu Ylen sivuilla julkaistussa kolumnissaan tuloeroista ja siitä, että isot tuloerot yhteiskunnassa on alettu hyväksyä yhä laajemmin. Hän sanoo kirjoituksessaan mm. näin:
Ihmisten asenteet ovat muuttumassa – ja sitä myötä politiikka.

Nyt painotetaan yksilöllisyyttä.

Toki hyvinvointivaltiota vielä arvostetaan, mutta akanvirta on jo näkyvissä – yhä kärkkäämmin kieli kääntyy puhumaan ”holhousyhteiskunnasta”, jossa ihmiset ”verotetaan hengiltä”.

Kansan arvot 2016 -tutkimuksessa näkyikin selvä käänne halukkuudessa maksaa lisää veroja hyvinvointivaltion ylläpitoon. Niinpä tuloerojen kasvulla lienee jo kannatuspohjaa.
Suomessa edistykselliset puolueet Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon kannattavat nykyään monikulturismia. Monikulturismi on monikulttuurisuutta yhteiskuntaan ajava poliittinen ideologia. Monikulttuurisuudessa taas on kyse siitä, että yhteiskunta on hajonnut toisiaan kyräileviin klikkeihin. Monikulttuurisuuden vastakohta on se, että yhteiskunnassa vallitsevat yhteiset minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki ihmiset elävät ja toimivat.

Kun yhteiskunta on pikku hiljaa monikulttuuristunut, niin yhteiskunnan sisäinen luottamus on pikku hiljaa rapautunut. Suomi ei ole enää entinen korkean luottamuksen yhteiskunta. Sellainen on jäänyt Impiwaaraan ja lintukotoon. Kun ei tunneta enää yhteisyyttä muiden suomalaisten kanssa, niin veronmaksuhalukin siinä sitten rapautuu.

Ei pidä ihmetellä sitä, että kun ajetaan yhteiskunnan sisäistä luottamusta alas, niin ennen pitkää aletaan laajalti hyväksymään myös suuremmat tuloerot yhteiskunnassa. Sitä ei pidä ihmetellä, että Kokoomus on ajanut tähän johtavaa politiikkaa. Sehän on kasvottoman pääoman, isänmaattomien sijoittajien ja yhteiskunnallis-taloudellisen eliitin puolue. Kepusta en sano mitään, sillä se pettää aina. RKP on muuten vain nk. paremman väen puolue. Mutta se ihmetyttää, että myös Sosialidemokraateilla, Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on ollut samanlainen politiikka.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Japanilaiset, äännemaailma, pornotähteys

Japanilaisten on vaikea erottaa R- ja L-äänteitä toisistaan. Siksi he voivat sekoittaa toisiinsa Homo Erectuksen ja Homo Electuksen. Tämä voi joskus aiheuttaa sen, että japanilaiset tulevat äänestäneeksi parlamenttiinsa pornotähden.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Burman tilanteesta

Burman tilanne on vaikea. Maassa kohdellaan tylysti rohingyavähemmistöä. Rohingyoista useat kuuluvat erääseen äärijärjestöön, ja tämä osaltaan selittää lähinnä buddhalaisten burmalaisten nuivaa suhtautumista heihin.

Itselläni olisi tällainen ratkaisuehdotus:

Ne rohingyoista jotka eivät kuulu äärijärjestöön, voitaisiin päästää Burman pysyviksi asukkaiksi. Eli maahan voisivat jäädä rohingyoihin kuuluvat uskonnottomat, kristityt ja buddhalaiset. Lisäksi tulisi auttaa niitä rohingyoja, jotka kuuluvat äärijärjestöön, mutta haluaisivat päästä siitä eroon. Nämäkin ihmiset tulisi päästää Burman pysyviksi asukeiksi.

Äärijärjestöön kuuluvat rohingyat taas voitaisiin toimittaa mihin tahansa sellaiseen maahan, jonka asukkaista selvä enemmistö kuuluu myös samaan äärijärjestöön. Se olisi nk. win-win-tilanne. Uudessa kotimaassaan nämä saisivat perseillä ihan miten tahtoisivat. Ja Burmassa taas vallitsisi rauha maassa.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Äärijärjestöistä

Islam on vaikea uskonto ja poliittinen oppijärjestelmä. Islamilaiseen yhteisöön kuuluvat usein sanovat haluavansa, että me normaalit ihmiset suhtautuisimme heihin ihan tavallisina ihmisinä.

Tämä on kuitenkin vaikea vaatimus. Koska islamin perustaja profeetta Muhammad oli aikoinaan määrittänyt naisen alempiarvoisemmaksi kuin miehen. Ja ei-muslimit alempiarvoisemmiksi kuin muslimit. Ja määritti islamista luopumisen ja itsensä ja islamin arvostelemisen kuolemantuomion arvoiseksi teoksi. Ja koska hän määräsi seuraajansa valloittamaan maailman miekalla islamille. Ja koska islamin piirissä profeetta Muhammad katsotaan nykyäänkin oikean opin erehtymättömäksi vartijaksi ja oikean elämäntavan täydelliseksi esikuvaksi.

Jotta islamilaiseen yhteisöön kuuluvat ihmiset voisi ottaa tosissaan normaaleina ihmisinä, heidän olisi hyvä sanoutua irti islamin perustajasta. Se puhdistaisi ilmaa.

Ja jotta joku ei nyt pääse sanomaan, että minä demonisoin kaikki muslimit, niin en suinkaan. Sanon, että toki islamilaiseen yhteisöön kuuluvista useat ihmiset saattavat olla kunnollisia kivoja ihmisiä, mutta ei se tarkoita, ettei heidän järjestelmänsä olisi mätä. Voidaan tässä yhteydessä viitata vaikka natseihin. Olihan juutalaisten pelastaja Oskar Schindlerkin natsi, mutta hänen ihmismäisyytensä ei tarkoita sitä, etteikö natsien järjestelmä olisi ollut mätä. Ja olisi sitä edelleenkin.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pääsin toimituksen palkattomaksi työharjoittelijaksi nollatuntisopimuksella

Hikipedia on melkein kuin vapaa tietosanakirja Wikipedia, mutta edellinen on tehty enemmän hupimielessä.

Jokunen vuosi sitten Tuomo "Squirrel" (suomeksi "orava") Hämäläinen, josta käytän jatkuvasti nimitystä "eräs hyvä nettituttuni" ja joka on Hikipedia-aktivisti, pyysi minua kirjoittamaan Hikipediaan artikkelin Muutospuolueesta (täällä blogissani juttua siitä täällä). Kirjoitin sen. Se oli sitten ensimmäinen Hikipediassa julkaistu artikkelini.

Kuluvan vuoden alkukesästä olin järjestänyt itselleni potkut erään vähälevikkisen julkaisun toimituskunnasta. Siinä oli käynyt niin, että kun toimituskunta tai sen johto – en ollut paikalla siinä kokouksessa – oli päättänyt, että kirjoitustani juutalaisten pelastajasta Oskar Schindleristä ei julkaista. Suutuin asiasta sen verran, että päätin jättää julkaisun tekemisen toistaiseksi, julkaisun jota olin ollut tekemässä aika monen vuoden ajan, ensin aikoinaan myös taittajana.

Julkaisin myöhemmin pienin muutoksen em. kirjoitukseni täällä blogissani otsikolla Lempinatsini Oskar Schindler, kansanmurhan vaikeuttaja.

Jokunen viikko myöhemmin em. "orava", vai pitäisikö häntä kutsua Hämikseksi, pyysi minua sitten kirjoittamaan lisää artikkeleita Hikipediaan. Sovimme, että kirjoitan novialin kielellä artikkelin novialin kielestä ja esperantoksi artikkelin esperanton kielestä. Se oli olevinaan hyvä vitsi, kun normaali Hikipedian kuluttaja ei osaa esperantoa tai novialia. 3. syyskuuta lähetin editorilleni novialinkielisen kirjoitukseni. Joku päivä myöhemmin lähetin perään hänen pyytämänsä lisäyksen, jossa sanon, että tiedätkö, että novial on myös ehkäisyvälinemerkki.

Esperantonkielinen artikkelini olikin sitten vaikeampi tapaus. Huomasin, että olin vuosien kuluessa onnistunut unohtamaan huomattavan osan siitä, mitä tiesin esperantosta. Lisäksi harmaakaihini vaikeutti huomattavasti omistamani esperanton taskusanakirjan, joka sisältää myös kielen kieliopin, lueskelemista.

Eikä siinä vielä kaikki. Artikkeliani kirjoittaessani olin huomannut tuskallisesti myös sen, että esperanto on kielenä melko lailla perseestä. Luettelen tässä kaikki ne piirteet, joista en esperantossa pidä:

Esperanto on sukupuolisovinistinen. Nykyisin voitaisiin sanoa, että se on seksistinen. Jos esperantonkielinen substantiivi tarkoittaa sukupuolista olentoa, sen perusmuoto tarkoittaa mies- tai urospuolista. Nais- tai naaraspuolisen merkitsemiseksi joutuu liittämään sanaan erityisen päätteen.

Esperantossa on monen länsimaisen kielen tapaan kaksi hän-pronominia, joista kumpikin on sukupuolisidonnainen.

Esperanto on rakenteeltaan kovin epäluonnollinen.

Esperanto ei ole mitenkään kauhean vaikea kieli, mutta siinä on myös näennäisesti helppoja piirteitä. Tarkoitan tällä sitä, että kun sanoja voidaan esperantossa johtaa ja muodostaa etu- ja jälkiliitteillä ja yhdyssanoja muodostamalla, niin tätä tehdään joskus myöskin tarpeettomasti, silloinkin kun olisi olemassa jo hyviä ja käytännössä käyttökelpoisia kansainvälisiä sanoja ao. asioita merkitsemään.

Esperanto on äännemaailmaltaan slaavilainen. Viittaan tällä nimenomaisesti niihin esperanton äänteisiin, joita suomalainen voisi nimittää s-äänteiksi. Niitä on esperantossa yksi vähemmän kuin mitä niitä on venäjän kielessä. Esperanton kehittäjän L. L. Zamenhofin äidinkieli oli venäjä.

Esperanton useissa kirjaimissa on päällä tarke, mikä vaikeuttaa kielen kirjoittamista tietokoneella.

Kaikissa näissä esperanton piirteitä koskevissa näkemyksissäni on tietenkin kyse ennen kaikkea subjektiivisista mielipiteistä. Monet ovat varmaankin joissakin ja jotkut ehkä jopa kaikissa näissä kysymyksissä kanssani eri mieltä. Ja saattaapi olla, että kaikki slaavinkieliset ihmiset pitävät huomautustani esperanton slaavilaisesta äännemaailmasta perverssinä. Koska joidenkin ihmisten äidinkieli nyt on oikeasti sellainen.

Hyviä puolia esperanton kielessä mielestäni ovat nämä:

Esperanton kielioppi on varsin helppo oppia.

Esperanto on hyvin säännöllinen kieli. Se ei sisällä epäsäännönmukaisuuksia. Kieli on myös foneettinen, eli sitä lausutaan täsmällisesti niin kuin kirjoitetaan.

Esperanto sisältää suomen tapaan mahdollisuuden muodostaa sanoja johtamalla ja muodostamalla yhdyssanoja.

Esperantoa on lupa kirjoittaa myös ilman em. tarkkeita. Tarkkeet merkitään kuitenkin jollakin lailla kirjoitukseen erillisten kirjaimien avulla (vaikkakin pahimmillaan se tekee tekstistä susiruman).

Esperantossa pääsanan määritteet sijaitsevat ennen pääsanaa. Vihaan käänteistä järjestystä, joka toteutuu romaanisissa kielissä ja latinassa. Tosin latina näyttää ja kuulostaakin hyvältä siitä huolimatta, jos sitä lausutaan siten kuten Ciceron aikana lausuttiin.

Lisäksi koska esperanto on kaikkien aikojen ylivoimaisesti eniten puhuttu ja käytetty kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli, niin kielellä harjoitettu julkaisutoiminta on ollut mittavaa. Itsekin muuten omistan sellaiset esperantonkieliset kirjat kuin Aleksis Kiven romaanin Sep fratoj, Kalevalan, Tove Janssonin kirjan Muminvalo ja mainion kaikkien aikojen klassikon La Nova testamento.

Mutta vihaan nykyään kuitenkin esperantoa. Ja tavallaan arvostan novialia.

Itse asiassa olen myöskin kateellinen esperanton kielelle ja juuri siitä syystä, että koska kieltä on käytetty suhteellisen runsaasti, niin aineistoa kielellä ja kielestä löytyy runsain mitoin. Minä taas olen itse joutunut omin käsin rakentamaan novial-suomi-sanaston, koska sellaista ei ollut aikaisemmin ollut.

13. päivänä syyskuuta olin vihdoin saanut valmiiksi esperantonkielisen Hikipedia-artikkelini, ja lähetin sen editorilleni. Hän julkaisi sen vielä samana päivänä.

Hänen pistettyään julkaisuun kirjoitukseni kävimme Facebookin pikaviestimessä mm. seuraavanlaisen keskustelun:

(klo 23.35.33)
  Tom Kärnä:


ajattelin, että voin alkaa nimittää itseäni tässä vaiheessa jo hikipedian hyvin osa-aikaiseksi toimittajaksi



(klo 23.35.50)
  editorini:


Palkattomaksi harjoittelijaksi nollatuntisopimuksella.



(klo 23.35.58)
  Tom Kärnä:


joo, se sopii minulle



(klo 23.36.06)
  editorini:


Titteli on Teidän!



(klo 23.36.20)
  Tom Kärnä:


kiitos!!



(klo 23.37.00)
  Tom Kärnä:


tästä se lähtee!



(klo 23.37.25)
  editorini:


Koskaan ei mene niin huonosti että sitä ei voisi mutiloida titteleillä!



(klo 23.37.47)
  Tom Kärnä:


niin juu kyllä



(klo 23.38.01)
  Tom Kärnä:


pitää päivittää nyt profiilitietoni joka paikkaan



(klo 23.38.17)
  editorini:


Käyntikortit pitää ainakin painaa uusiksi.



(klo 23.39.33)
  Tom Kärnä:


minulla ei ole sellaisia



(klo 23.40.38)
  Tom Kärnä:


menen päivittämään tietojani


...Olin kirjoittanut pikaviestinjuttelutekstini ilman isoja alkukirjaimia ja pisteitä. Lukijani toki tietävät, että kun kirjoitan julkiseksi aiottua tekstiä, niin oikeakielisyyteni on erittäin horjumaton. Mutta tällaista epävirallisempaa hölötystä kirjoittaessa koen olevan järkevää nopeuttaa prosessia yksinkertaistamalla kirjoitustapaani...

Julkaisua seuraavana päivänä kävin yhden tuttuni kanssa läpi kirjoitustani, ja huomasin siinä valtavan määrän virheitä. Taisi olla henkilökohtainen ennätykseni. Kirjoitin muistiin välttämättömät korjaukset ja lähetin tiedon niistä "oravalle".

Mutta mitä tulee suhteeseeni Hikipediaan, niin nyt voidaan sanoa, että olen onnistunut maksimoimaan kurjuuteni.

Novialista kirjoittamani novialinkielinen Hikipedia-artikkeli löytyy täältä. Esperantonkielinen tekstini esperantosta taas tuli julkaistuksi suomenkielisen esperanto-artikkelin lisäosana. Tekstini löytyy täältä, ja joudut jonkin verran vierittämään sivua alaspäin nähdäksesi sen. Se löytyy otsakkeen Ĉu vi parolas la malsanon? (suomeksi "Puhutko (sitä) sairautta?") alta. Pari vuotta vanhempi ja jossain määrin jo vanhentunut kirjoitukseni Muutospuolueesta löytyy täältä. Editorini oli laittanut siihen mukaan kivan kuvituksen.

PS. Ympäri internettiä kävin myöskin muokkaamassa, kuten sanottu, profiilejani siten, että lisäsin tiedon Hikipedian toimittajuudestani niihin. Yhteen näistä se ei tosin mahtunut mukaan, koska ao. palvelussa oli 140 merkin rajoitus itse-esittelylle.

torstai 14. syyskuuta 2017

Tunisia kumosi musliminaisten ja ei-muslimien avioliitot kieltävän lain

Yle julkaisi sivuillaan uutisartikkelin otsikolla Tunisia kumosi musliminaisten ja ei-muslimien avioliitot kieltävän lain – "Olemme esimerkki arabimaailmalle".

Olen varsin tyytyväinen tapahtuneeseen. Tuollaista täytyy kunnioittaa. Uutisessa todetaan, että kiellon kumoaminen on osa presidentti Beji Caid Essebsin pyrkimystä naisten ja miesten täyteen tasa-arvoon.

Artikkelissa myöskin sanotaan, että Tunisia on täten kumonnut "40 vuotta vanhan lain". Mutta syy siihen, miksi ympäri islamilaista maailmaa ei ole vielä sallittu samalla lailla musliminaisten avioliiton solmimista ei-muslimien kanssa, johtuu siitä, että islamin 600-luvulla perustanut profeetta Muhammad oli kieltänyt sen. Ranskan vallan aikana tietenkin musliminaisten avioliitto ei-muslimien kanssa oli ollut sallittu.

Mutta: kunnioitan.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Suomalaisesta Jollasta suomalaiseen nokialaiseen ja kääntäen

Aikoinaan suutuin Nokialle oikein pahasti, kun se siirtyi tekemään Windows-puhelimia. Ajattelin silloin, että Nokian tulee kääntyä pahuudestaan elävän Jumalan puoleen ja alkaa tekemään Linuxilla varustettuja puhelimia.

Niin, Nokian ura Meego-puhelimien valmistajana jäi kovin lyhyeksi. Meego oli Nokian ja Intelin yhteistyössä kehittämä mobiililaitteisiin tarkoitettu Linuxin levitysversio. Sen sijaan tuli Windows. Olisihan Nokia silloin voinut, jos sen mielestä Meego ei ollut vielä täysin valmis ohjelmistoarkkitehtuuri, ruveta valmistamaan Android-puhelimia, mutta ei, kun se halusi erottautua. Windowsilla! Eräs sukulaiseni, joka on kovan luokan Windows-tietokoneasiantuntija, on sitä mieltä, että Nokia teki elämänsä virheen luopuessaan Meegosta.

Siihen asti kaikki käyttämäni kännykät olivat olleet Nokian valmistamia. Ensimmäisen kännyköistäni olin saanut vuonna 2001 joululahjaksi. Kyseessä oli sittemmin klassikoksi muodostunut 3310.

3310:n jälkeen käytin paria muutakin nokialaista. Nokian petoksen vuoksi siirryin sitten ulkomaisiin Android-puhelimiin. Näin ensimmäistä kertaa käytössäni oli älypuhelimia. Android-puhelimia tuli näin ollen silloin kulutettua kaksi. Seuraavaksi siirryin kotimaiseen Jollaan, joka on myöskin Linux-puhelin.

Jollassa oli aluksi käyttöjärjestelmänä Sailfish 1, mutta se koki muodonmuutoksen, kun kehittäjät halusivat, että heidän järjestelmäänsä voisi käyttää myös taulutietokoneissa, joten käyttöjärjestelmäksi vaihtui Sailfish 2.

Jollan kehittäjistö koostui ennen kaikkea entisistä nokialaisista. Siksi monen sovelluksen nimi oli suomenkielinen. Ja koska Jolla on suomalainen tuote, niin sen päivitysten nimet ovat olleet suomalaisten järvien ja jokien nimiä.

Hankin Jollani vähän yli kolme vuotta sitten elokuussa.

Jolla-puhelimeni oli kirveellä veistetyn näköinen. Mutta näyttö oli suurehko. Koska Jollassa oli sovellusvalikoima suhteellisen pieni, järjestelmään sisältyi tuki Android-sovelluksille. Eri Android-sovelluskauppoja oli kolme asennettavissa puhelimeen. Yksi näistä oli kiinalainen, ja huomasin, että on vaikea ymmärtää kiinankielistä tekstiä. Venäläiseen Jandexiin en viitsinyt luottaa, joten jäljelle jäi sovelluskaupoista yksi.

Sääli, että vanhoja Meegon sovelluksia ei ollut voinut saada Jollaan mukaan.

Aluksi Jollastani puuttui jopa tuki tekstin kopioimiselle Android-sovelluksesta Sailfish-sovellukselle ja kääntäen. Mutta en joutunut montaa kuukautta odottamaan, kun tämä ilmestyi puhelimeen.

Jouduin kerran toimittamaan Jollani huoltoon, koska siihen oli tullut kaksi vikaa. Ensinnäkin näytön keskivaiheilla oli kapea vaakasuuntainen alue, joka ei reagoinut kosketukseen. Ja toiseksi näytön yhden kulman tienoille oli ilmestynyt pieni määrä keltaisuutta. Operaattorillani ei ollut antaa minulle lainakännykkää huollon ajaksi, mutta onneksi yksi hyvä kaverini lainasi varakännykkänsä minulle.

Sain sitten kännykkäni takaisin. Siihen oli vaihdettu näyttö. Mutta ei kestänyt montaa kuukautta, kun keltaisuutta ilmestyi taas näyttöön. Tällä kertaa se ilmestyi eri nurkkaan. Mutta ei onneksi levinnyt lujaa tahtia. Näytön kosketusvika taas ei palannut.

Yhdellä hyvällä kaverillani on ollut käytössään myös Jolla. Hänenkin kännykkänsä oli kärsinyt keltaisuudesta, joten mieleeni oli tullut, että onko kyseessä kenties jossain määrin tyyppivika. Mutta en ole lukenut mistään, että niin olisi.

Kun vuoden 2017 kesä tuli, yksi toinen hyvä kaverini kertoi hankkineensa Nokia 3:n. Nokia oli ryhtynyt taas kännykkäbisnekseen. Sen nykyisiä kännyköitä valmistaa suomalainen yritys HMD Global. Nokia 3 oli vähätehoisin ja karvahattuisin Nokian uusista moderneista kännykkämalleista, mutta siinä oli pari hyvää puolta kuitenkin. Kaverini oli sitä mieltä, että se riittäisi myös minun tarpeisiini hyvin, ja totesi myös sen hyvinä puolina, että siinä on likaa hylkivä näyttö, siinä on puhdas Android ilman monien kännykänvalmistajien vähemmän tarpeellisia omia räyniä ja lisäksi siihen on luvattu päivitykset pitkäksi ajaksi.

Nokia kaiken muun ohella lanseerasi myös eräänlaisen uusversion klassikosta, Nokia 3310:sta. Sitä on kuulemma paljon sekä kehuttu että haukuttu.

Ostin mustanvärisen version Nokia 3:sta. Malli on siitä hassu, että siinä on epämodernisti fyysiset hipaisunavigointinäppäimet alalaidassa, eikä niitä mustassa mallissa edes näe muuta kuin sopivasta kulmasta sopivassa valaistuksessa katsoen, mutta näppäinten sijainnin oppii kuitenkin nopeasti. Niitä on kolme.

Tulin kuitenkin saaneeksi omistukseeni maanantaikappaleen. Kännykässäni oli kaksi vikaa. Ensimmäinen oli se, että navigointinäppäimet elivät välillä omaa elämäänsä. Ja toiseksi, kännykkä välillä jähmettyi. Vein sen sitten huoltoon. Operaattorin asiakaspalvelija oli sitä mieltä, että kestää alle kaksi viikkoa luultavasti, niin saan kännykkäni takaisin. Mutta sain sen takaisin vasta kolmen viikon ja kahden päivän kuluttua. Tämä johtui siitä, että kännykkään piti vaihtaa näyttö sekä alalaidan navigointinäppäimet. Ja ne piti tilata Kiinasta.

Käytin vanhaa kunnon Jollaani nokialaiseni huollossaolon ajan.

Mutta kun olin saanut Nokia 3:ni takaisin, se toimi ihan normaalisti. Ja toimii edelleen.

Mutta mitä tulee kännykkäni Androidiin, niin jossain määrin nyt tulee ikävä Sailfishiä. Kun Sailfish kakkosessa on tavattoman toimiva käyttöliittymä. Androidissa taas on vipstaakia vipstaakin perään, vaikka ei sekään ole varsinaisesti huono järjestelmä.

Nokia 3:ssa on yksi huono puoli. Se on se, että äänenlaatu ei ole kaikkein paras. Ja vielä huonompi puoli siinä on se, että viime aikoina olen nukkunut välillä pommiin. Kännykkäni ei ole osannut herättää minua. Oletan, että sen herätystoiminto toimii täsmälleen niin kuin sen pitääkin. Mutta olen ilmeisesti välillä onnistunut läppäisemään torkkuherätyksen pois päältä. Asiaan liittyy kyllä sekin, että lääkäri oli lisännyt diabeteslääkkeeni yöannostuksen puolitoistakertaiseksi. Osittain saattaa olla kyse plasebostakin, mutta olen varma, että uusi lääkkeen "ylimäärä" rentouttaa minua yöllä. Se varmaankin on vaikuttanut siihen, että vastoin tapojani olen onnistunut loikoilemaan punkassa turhankin pitkiä aikoja välillä. Nokialaisessani herätysääni kuuluu myöskin hiljaisemmalla kuin Jollassa, jos siis äänenvoimakkuus on maksimilla.

Päätinkin sitten kokeilla, että miten Jollallani torkkuherätys toimisi. Ja, oi, katso: Viime aikojen testauksessani olen päässyt toteamaan, että juu, Jollani onnistuu herättämään minut aina.

Mutta ajattelen, että Nokia kolmonen on joka tapauksessa ihan kelpo puhelin. Ainakin, jos ei ole yhtä kova nukkumaan aamuisin kuin minä.

torstai 7. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu: Juha Kurvinen: Sirkus Pjongjang

Juha Kurvinen on suomalainen moottorisahajonglööri. Yli kymmenen vuotta sitten hän teki joidenkin suomalaisten kanssa matkan jo edesmenneen Pohjois-Korean entisen diktaattorin Kim Il-sungin syntymäpäiville. Hänet ja monet muut eri maiden estradi- yms. taiteilijat oli kutsuttu sinne esiintymään taidekilpailussa.

Matkastaan Kurvinen kirjoitti kirjan Sirkus Pjongjang, jonka alaotsikko kuuluu keikka Pohjois-Koreaan.

Kurvinen ei ollut itse mitenkään kallellaan Pohjois-Korean järjestelmään päin, mutta toivoi keikan auttavan häntä saamaan lisää töitä. Ennen lähtöä hän törmäsi sattumalta kyllä joihinkin Pohjois-Korea -uskovaisiin.

Kun hän oli päässyt maahan asti, niin alkoi helvetti. Päiväohjelma oli tiukka. Se sisälsi harjoituksia ja kaiken maailman virallisten nähtävyyksien näkemistä. Ja propagandaa oli joka puolella. Joka paikasta – ihmisten rintamuksistakin – häntä ja hänen kollegojaan katselivat Pohjois-Korean ensimmäisen diktaattorin Kim Il-sungin yli-inhimillisen viisaat ja nerokkaat kasvot.

Oli kuinka kutsuttu vieras hyvänsä, niin Pohjois-Koreassa kannatti pitää suunsa supussa omista ajatuksistaan, ellei halunnut, että itse tai joku muu joutuu suuriin vaikeuksiin. Vieraat eivät päässeet menemään minnekään ilman että oli "päällystakki" mukana. Vessaankin pääsy ilman sitä saattoi olla hankalaa.

Pohjois-Korean suuren vierasjoukon rohkeimpiin ihmisiin kuului laulaja ja evankelista Viktor Klimenko, jota ei kuitenkaan sentään ihan tapettu.

Jos joku ei asiaa tiedä, niin voin tässä mainita, että Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa saavat asua vain maan eliittiin kuuluvat ihmiset. Harvoilta ulkomaisilta turisteilta on pääsy mahdollisimman tiukasti kielletty kaikkiin sellaisiin paikkoihin ja sijainteihin, joissa he voisivat saada "väärän" kuvan maasta ja sen kansalaisten elämästä ja elinolosuhteista. Erityisesti on rajoitettu turistien yhteyksiä tavallisiin pohjoiskorealaisiin. Nämä onkin peloteltu puolikuoliaiksi jo valmiiksi, jotta mahdollisimman vähän "väärän tiedon" tartuntoja tapahtuisi.

Lopulta koittivat itse esiintymiset. Pjongjangissa oli panostettu suuresti kulisseihin. Itse homma saatiinkin sitten suoritettua, mutta Kurvinen koki palkintojenjaon yhteydessä eräänlaisen pettymyksen.

Pohjoiskorealaisilla oli muuten tavallaan erikoinen suhde moottorisahoihin.

Juha Kurvinen tovereineen ja muine kollegoineen sai henkilökohtaisesti kokea Pohjois-Koreassa sellaisen maan, joka mahdollisimman paljon muistuttaa George Orwellin totalitaristista dystopiaa kuvaavassa romaanissaan Vuonna 1984 esittelemää maata. Ja huomautan vielä, että "dystopia" ei ole kehu.

Kurvinen oli saanut aikaiseksi mainion matkakertomuksen. Se on täynnä asiaa, mutta melko lyhyt. Kirja on itse asiassa painettu melko suurilla kirjasimilla, jotta se ei jäisi niin kovin ohueksi. Sivuja on 192. Mutta se oli minulle mainio kevyt välipala edellisen lukemani tietokirjan jälkeen, vaikka sisälsikin myös ikäviä asioita.

Bongasin kirjasta myöskin yhden selvän virheen. Epilogissa Kurvinen esittää, että Kim Jong-nam olisi ollut Kim Il-sungin poika, vaikka tämä oli oikeasti tämän pojan Kim Jong-ilin poika.

Pohjois-Korean matkalla on myös yhteys Kurvisen myöhempään mielisairaalareissuun. Mies oli nimittäin kerran saanut jonkinlaisen tärskyn päähänsä, jonka yhteydessä lääkäri oli kirjoittanut tietenkin muistiin merkintöjä tapauksesta. Kun Kurvinen meni myöhemmin toiselle lääkärille, niin tämä lueskeli näitä merkintöjä ja kysyi häneltä, että mitä hän tekee työkseen. Hän vastasi, että hän on moottorisahajonglööri. Ja missä hän on ollut viimeksi töissä. Kurvinen vastasi, että Kim Il-sungin syntymäpäivillä Pohjois-Koreassa. Lääkäri passitti hänet sitten näiden tietojen perusteella Kupittaan sairaalan psykiatriselle osastolle. Hän ei meinannut päästä sieltä ollenkaan pois, mutta onneksi potilastoveri vinkkasi hänelle, että kannattaa tehdä osoitteenmuutosilmoitus. Kurvinen teki sitten virallisen osoitteenmuutoksen isänsä luokse. Isä asui toisessa kunnassa. Kurvinen passitettiin sitten toisessa kunnassa sijaitsevaan sairaalaan, josta hänet päästettiin kahden viikon tarkkailujakson kuluttua pois.

Juha Kurvinen on kertonut mielisairaalareissustaan blogissaan. Miehen ao. blogiteksteillä on saattanut olla merkitystä siinä, että Kupittaan sairaalan väärinkäytökset paljastuivat.

Muuten suhteellisen pian Kurvisen ja kumppaneiden Pohjois-Korean esiintymismatkan jälkeen maailman edistyksellisimmän maan senaikainen diktaattori Kim Jong-il kuoli, ja sitten maan johtoon astui dynastian kolmas polvi, herra nimeltä Kim Jong-un.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Hikipediassa julkaistiin kirjoitukseni novialin kielestä

Viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä Hikipedia-aktivisti Tuomo "toinen nimi" Hämäläinen ehdotti minulle artikkelien kirjoittamista Hikipediaan, joka on pilaversio Wikipediasta, vapaasta tietosanakirjasta. Englanninkielinen Hikipedian vastine on nimeltään Uncyclopedia.

Minä ja hän sovimme, että kirjoitan artikkelin novialin kielestä novialiksi ja esperanton kielestä esperantoksi. Jo perjantain jälkeisenä yönä olin saanut kirjoitukseni novialista periaatteessa valmiiksi. Jätin asian lopullisen tarkistamisen kuitenkin myöhemmäksi.

Sunnuntaina tein lopullisen tarkistuksen ja lähetin sitten aktivistillemme artikkelini.

Maanantaina muistutin "toista nimeä" artikkelini julkaisuun saattamisesta, ja sitten ei kestänyt kuin pari hetkeä, kun hän jo julkaisi sen. Kiitoksia hänelle ja Herralle!

Myöhemmin kirjoitan sitten sen esperantonkielisen tekstin. Mutta ensin pitää hieman kerrata kielen juttuja.

Hikipedian rättiuusi artikkeli(ni) novialin kielestä löytyy täältä. Olen niin onnellinen siitä.

Jos et tiedä novialista mitään, niin novialin kielioppi, jonka alussa on lyhyt esittelyselostukseni kielestä, löytyy täältä.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Uni aikomuksesta ruveta opiskelemaan urdun kieltä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minä ja eräs tuttuni saimme päähämme, että alamme opiskelemaan urdun kieltä. Urdu on "muslimiversio" Pohjois-Intiassa puhuttavasta hindin kielestä, joka on Intian virallinen kieli. Kielet ovat kaksi eri standardia hindustanin kielestä. Unessa urdu oli olevinaan varsin tärkeä kieli, selvästi tärkeämpi kuin mitä se oikeasti on. Siksi minä ja ko. tuttuni halusimme opiskella sitä. Vaikkakin onhan se elävässä elämässä silti selvästi suomea käytetympi kieli maailmalla. Kahdeksan prosenttia pakistanilaisista puhuu sitä äidinkielenään, se on Pakistanin virallinen kieli englannin ohella ja naapurimaassa Intiassa se on virallinen kieli viidessä osavaltiossa.