Juha Kurvinen on suomalainen moottorisahajonglööri. Yli kymmenen vuotta sitten hän teki joidenkin suomalaisten kanssa matkan jo edesmenneen
Pohjois-Korean entisen diktaattorin Kim Il-sungin syntymäpäiville. Hänet
ja monet muut eri maiden estradi- yms. taiteilijat oli kutsuttu sinne
esiintymään taidekilpailussa.
Matkastaan Kurvinen kirjoitti kirjan Sirkus Pjongjang, jonka alaotsikko kuuluu keikka Pohjois-Koreaan.
Kurvinen
ei ollut itse mitenkään kallellaan Pohjois-Korean järjestelmään päin,
mutta toivoi keikan auttavan häntä saamaan lisää töitä. Ennen lähtöä hän törmäsi sattumalta kyllä joihinkin Pohjois-Korea -uskovaisiin.
Kun
hän oli päässyt maahan asti, niin alkoi helvetti. Päiväohjelma oli
tiukka. Se sisälsi harjoituksia ja kaiken maailman virallisten
nähtävyyksien näkemistä. Ja propagandaa oli joka puolella. Joka paikasta
– ihmisten rintamuksistakin – häntä ja hänen kollegojaan katselivat Pohjois-Korean ensimmäisen diktaattorin Kim
Il-sungin yli-inhimillisen viisaat ja nerokkaat kasvot.
Oli
kuinka kutsuttu vieras hyvänsä, niin Pohjois-Koreassa kannatti pitää
suunsa supussa omista ajatuksistaan, ellei halunnut, että itse tai joku
muu joutuu suuriin vaikeuksiin. Vieraat eivät päässeet menemään
minnekään ilman että oli "päällystakki" mukana. Vessaankin pääsy ilman
sitä saattoi olla hankalaa.
Pohjois-Korean suuren
vierasjoukon rohkeimpiin ihmisiin kuului laulaja ja evankelista Viktor Klimenko, jota
ei kuitenkaan sentään ihan tapettu.
Jos joku ei asiaa
tiedä, niin voin tässä mainita, että Pohjois-Korean pääkaupungissa
Pjongjangissa saavat asua vain maan eliittiin kuuluvat ihmiset.
Harvoilta ulkomaisilta turisteilta on pääsy mahdollisimman tiukasti
kielletty kaikkiin sellaisiin paikkoihin ja sijainteihin, joissa he
voisivat saada "väärän" kuvan maasta ja sen kansalaisten elämästä ja
elinolosuhteista. Erityisesti on rajoitettu turistien yhteyksiä
tavallisiin pohjoiskorealaisiin. Nämä onkin peloteltu puolikuoliaiksi jo
valmiiksi, jotta mahdollisimman vähän "väärän tiedon" tartuntoja
tapahtuisi.
Lopulta koittivat itse esiintymiset.
Pjongjangissa oli panostettu suuresti kulisseihin. Itse homma saatiinkin
sitten suoritettua, mutta Kurvinen koki palkintojenjaon yhteydessä
eräänlaisen pettymyksen.
Pohjoiskorealaisilla oli muuten tavallaan erikoinen suhde moottorisahoihin.
Juha
Kurvinen tovereineen ja muine kollegoineen sai henkilökohtaisesti kokea
Pohjois-Koreassa sellaisen maan, joka mahdollisimman paljon muistuttaa George Orwellin totalitaristista dystopiaa kuvaavassa romaanissaan Vuonna 1984
esittelemää maata. Ja huomautan vielä, että "dystopia" ei ole kehu.
Kurvinen oli saanut aikaiseksi mainion matkakertomuksen. Se on täynnä
asiaa, mutta melko lyhyt. Kirja on itse asiassa painettu melko
suurilla kirjasimilla, jotta se ei jäisi niin kovin ohueksi. Sivuja on 192. Mutta se
oli minulle mainio kevyt välipala edellisen lukemani tietokirjan jälkeen, vaikka sisälsikin myös ikäviä asioita.
Bongasin kirjasta myöskin yhden selvän virheen. Epilogissa Kurvinen esittää, että Kim Jong-nam olisi ollut Kim Il-sungin poika, vaikka tämä oli oikeasti tämän pojan Kim Jong-ilin poika.
Pohjois-Korean
matkalla on myös yhteys Kurvisen myöhempään mielisairaalareissuun. Mies
oli nimittäin kerran saanut jonkinlaisen tärskyn päähänsä, jonka
yhteydessä lääkäri oli kirjoittanut tietenkin muistiin merkintöjä
tapauksesta. Kun Kurvinen meni myöhemmin toiselle lääkärille, niin tämä
lueskeli näitä merkintöjä ja kysyi häneltä, että mitä hän tekee
työkseen. Hän vastasi, että hän on moottorisahajonglööri. Ja missä hän
on ollut viimeksi töissä. Kurvinen vastasi, että Kim Il-sungin syntymäpäivillä
Pohjois-Koreassa. Lääkäri passitti hänet sitten näiden tietojen perusteella Kupittaan sairaalan psykiatriselle osastolle. Hän ei meinannut
päästä sieltä ollenkaan pois, mutta onneksi potilastoveri vinkkasi
hänelle, että kannattaa tehdä osoitteenmuutosilmoitus. Kurvinen teki
sitten virallisen osoitteenmuutoksen isänsä luokse. Isä asui toisessa
kunnassa. Kurvinen passitettiin sitten toisessa kunnassa sijaitsevaan
sairaalaan, josta hänet päästettiin kahden viikon tarkkailujakson
kuluttua pois.
Juha Kurvinen on kertonut mielisairaalareissustaan blogissaan. Miehen ao. blogiteksteillä on saattanut olla merkitystä siinä, että Kupittaan sairaalan väärinkäytökset paljastuivat.
Muuten suhteellisen pian Kurvisen ja kumppaneiden Pohjois-Korean esiintymismatkan jälkeen maailman edistyksellisimmän maan senaikainen
diktaattori Kim Jong-il kuoli, ja sitten maan johtoon astui dynastian
kolmas polvi, herra nimeltä Kim Jong-un.
Kurvinenhan joutui uudestaan gestapoiduksi tuon mielivaltaisen moottorisahavangitsemisensa jälkeen, tällä kertaa Paiholaan. Hän kirjoitti blogiinsa siitäkin reissusta moniosaisen jatkokertomuksen otsikolla "Paiholan pauhut" - jonka poisti blogistaan.
VastaaPoistaIlmeisesti siksi, että hänet siirrettiin sieltä mielivaltaisesti uudestaan Kupittaalle ainoana tarkoituksena kiristää hänet rajoittamaan sanavapauttaan, tai muuten olisi edessä vuosikymmenien keskitysleirittäminen.
Eikä Kurvisen Kupittaa-bloggauksillakaan liene sen suurempaa osaa ollut nyt käytävään prosessiin Kupittaan väärinkäytöksistä: hän on itse useampaan otteeseen kritisoinut, kuinka asiassa jaastetaan vain ja ainoastaan kolmea vanhuspsykiatrista osastoa, vaikka samanlaisia ja pahempia väärinkäytöksiä ja mielivaltaisia väkivaltaisuuksia esiintyy edelleen kautta koko "sairaalan".
Okei. Olin itsekin muistavinani, että jotain sieltä blogista oli häipynyt.
PoistaPistin tuonne Kupittaa-linkin.
Poista