torstai 7. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu: Juha Kurvinen: Sirkus Pjongjang

Juha Kurvinen on suomalainen moottorisahajonglööri. Yli kymmenen vuotta sitten hän teki joidenkin suomalaisten kanssa matkan jo edesmenneen Pohjois-Korean entisen diktaattorin Kim Il-sungin syntymäpäiville. Hänet ja monet muut eri maiden estradi- yms. taiteilijat oli kutsuttu sinne esiintymään taidekilpailussa.

Matkastaan Kurvinen kirjoitti kirjan Sirkus Pjongjang, jonka alaotsikko kuuluu keikka Pohjois-Koreaan.

Kurvinen ei ollut itse mitenkään kallellaan Pohjois-Korean järjestelmään päin, mutta toivoi keikan auttavan häntä saamaan lisää töitä. Ennen lähtöä hän törmäsi sattumalta kyllä joihinkin Pohjois-Korea -uskovaisiin.

Kun hän oli päässyt maahan asti, niin alkoi helvetti. Päiväohjelma oli tiukka. Se sisälsi harjoituksia ja kaiken maailman virallisten nähtävyyksien näkemistä. Ja propagandaa oli joka puolella. Joka paikasta – ihmisten rintamuksistakin – häntä ja hänen kollegojaan katselivat Pohjois-Korean ensimmäisen diktaattorin Kim Il-sungin yli-inhimillisen viisaat ja nerokkaat kasvot.

Oli kuinka kutsuttu vieras hyvänsä, niin Pohjois-Koreassa kannatti pitää suunsa supussa omista ajatuksistaan, ellei halunnut, että itse tai joku muu joutuu suuriin vaikeuksiin. Vieraat eivät päässeet menemään minnekään ilman että oli "päällystakki" mukana. Vessaankin pääsy ilman sitä saattoi olla hankalaa.

Pohjois-Korean suuren vierasjoukon rohkeimpiin ihmisiin kuului laulaja ja evankelista Viktor Klimenko, jota ei kuitenkaan sentään ihan tapettu.

Jos joku ei asiaa tiedä, niin voin tässä mainita, että Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa saavat asua vain maan eliittiin kuuluvat ihmiset. Harvoilta ulkomaisilta turisteilta on pääsy mahdollisimman tiukasti kielletty kaikkiin sellaisiin paikkoihin ja sijainteihin, joissa he voisivat saada "väärän" kuvan maasta ja sen kansalaisten elämästä ja elinolosuhteista. Erityisesti on rajoitettu turistien yhteyksiä tavallisiin pohjoiskorealaisiin. Nämä onkin peloteltu puolikuoliaiksi jo valmiiksi, jotta mahdollisimman vähän "väärän tiedon" tartuntoja tapahtuisi.

Lopulta koittivat itse esiintymiset. Pjongjangissa oli panostettu suuresti kulisseihin. Itse homma saatiinkin sitten suoritettua, mutta Kurvinen koki palkintojenjaon yhteydessä eräänlaisen pettymyksen.

Pohjoiskorealaisilla oli muuten tavallaan erikoinen suhde moottorisahoihin.

Juha Kurvinen tovereineen ja muine kollegoineen sai henkilökohtaisesti kokea Pohjois-Koreassa sellaisen maan, joka mahdollisimman paljon muistuttaa George Orwellin totalitaristista dystopiaa kuvaavassa romaanissaan Vuonna 1984 esittelemää maata. Ja huomautan vielä, että "dystopia" ei ole kehu.

Kurvinen oli saanut aikaiseksi mainion matkakertomuksen. Se on täynnä asiaa, mutta melko lyhyt. Kirja on itse asiassa painettu melko suurilla kirjasimilla, jotta se ei jäisi niin kovin ohueksi. Sivuja on 192. Mutta se oli minulle mainio kevyt välipala edellisen lukemani tietokirjan jälkeen, vaikka sisälsikin myös ikäviä asioita.

Bongasin kirjasta myöskin yhden selvän virheen. Epilogissa Kurvinen esittää, että Kim Jong-nam olisi ollut Kim Il-sungin poika, vaikka tämä oli oikeasti tämän pojan Kim Jong-ilin poika.

Pohjois-Korean matkalla on myös yhteys Kurvisen myöhempään mielisairaalareissuun. Mies oli nimittäin kerran saanut jonkinlaisen tärskyn päähänsä, jonka yhteydessä lääkäri oli kirjoittanut tietenkin muistiin merkintöjä tapauksesta. Kun Kurvinen meni myöhemmin toiselle lääkärille, niin tämä lueskeli näitä merkintöjä ja kysyi häneltä, että mitä hän tekee työkseen. Hän vastasi, että hän on moottorisahajonglööri. Ja missä hän on ollut viimeksi töissä. Kurvinen vastasi, että Kim Il-sungin syntymäpäivillä Pohjois-Koreassa. Lääkäri passitti hänet sitten näiden tietojen perusteella Kupittaan sairaalan psykiatriselle osastolle. Hän ei meinannut päästä sieltä ollenkaan pois, mutta onneksi potilastoveri vinkkasi hänelle, että kannattaa tehdä osoitteenmuutosilmoitus. Kurvinen teki sitten virallisen osoitteenmuutoksen isänsä luokse. Isä asui toisessa kunnassa. Kurvinen passitettiin sitten toisessa kunnassa sijaitsevaan sairaalaan, josta hänet päästettiin kahden viikon tarkkailujakson kuluttua pois.

Juha Kurvinen on kertonut mielisairaalareissustaan blogissaan. Miehen ao. blogiteksteillä on saattanut olla merkitystä siinä, että Kupittaan sairaalan väärinkäytökset paljastuivat.

Muuten suhteellisen pian Kurvisen ja kumppaneiden Pohjois-Korean esiintymismatkan jälkeen maailman edistyksellisimmän maan senaikainen diktaattori Kim Jong-il kuoli, ja sitten maan johtoon astui dynastian kolmas polvi, herra nimeltä Kim Jong-un.

3 kommenttia:

  1. Kurvinenhan joutui uudestaan gestapoiduksi tuon mielivaltaisen moottorisahavangitsemisensa jälkeen, tällä kertaa Paiholaan. Hän kirjoitti blogiinsa siitäkin reissusta moniosaisen jatkokertomuksen otsikolla "Paiholan pauhut" - jonka poisti blogistaan.

    Ilmeisesti siksi, että hänet siirrettiin sieltä mielivaltaisesti uudestaan Kupittaalle ainoana tarkoituksena kiristää hänet rajoittamaan sanavapauttaan, tai muuten olisi edessä vuosikymmenien keskitysleirittäminen.

    Eikä Kurvisen Kupittaa-bloggauksillakaan liene sen suurempaa osaa ollut nyt käytävään prosessiin Kupittaan väärinkäytöksistä: hän on itse useampaan otteeseen kritisoinut, kuinka asiassa jaastetaan vain ja ainoastaan kolmea vanhuspsykiatrista osastoa, vaikka samanlaisia ja pahempia väärinkäytöksiä ja mielivaltaisia väkivaltaisuuksia esiintyy edelleen kautta koko "sairaalan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei. Olin itsekin muistavinani, että jotain sieltä blogista oli häipynyt.

      Poista
    2. Pistin tuonne Kupittaa-linkin.

      Poista