"Ja suvi suloinen"

Elämme nyt "suvea" eli kesää nyt suurin piirtein sen puolivälissä.

Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Tämä lausuma ei suinkaan löydy Suvivirrestä, tuosta ikivireästä Suomen koulujen päättäjäisjuhlissa laulettavasta virrestä. Joka laulu on Suomen virallisen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 571, ja suomenruotsalaisessa virsikirjassa se on numerolla 535. 

Virressä on kuusi säkeistöä, mutta Suomessa koulujen päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti niistä vain kolme ensimmäistä.

Ja tämän tekstini ensimmäisenä kappaleena toimivasta siteerauksesta ehkä vain kolme (tai 80) prosenttia lukijoistani osaa tietää, mistä se on peräisin. Mutta siteerauksen lähteestä ei ole kuitenkaan tässä kirjoituksessani nyt kysymys. 

2020-luvulla Suvivirren sanoituksesta joku on tehnyt myös maallisemman version.

Sillä Suvivirsi on nimensä mukaisesti todellakin virsi, ei rock-kappale, ei humppaa eikä juomalaulu. Esim.

Jotkut ihmiset ovatkin röyhkeästi vaatineet, että kristinuskoista laulua ei pitäisi laulaa ainakaan julkisten koulujen tilaisuuksissa. Tekeehän Suvivirren laulaminen tavallaan julkisista kouluista tunnustuksellisia. Mutta ainakaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen sen enempää kuin Suomen virallisen ortodoksisen kirkon uskonnonopetus ei ole ollut Suomen julkisissa kouluissa tunnustuksellista enää aikoihin.

Nimittäin perusopetus- ja lukiolaeissa käsite "oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus" oli korvattu jo vuonna 2003 käsitteellä "oppilaan oman uskonnon opetus", mihin liittyi myös opetuksen muuttaminen virallisesti tunnustuksettomaksi.

Ja koulujen päättäjäisjuhlat kai eivät ole edes mitään uskonnonopetuksellisia tilaisuuksia.

Olen sikäli vapaa-ajattelijoiden kannalla, että valtion ja julkisen vallan muutenkin tulee olla suhteessa uskontoihin sitoutumaton. Tämä ei tarkoita, etteikö valtio voisi ryhtyä rajoittaviin toimiin jotain uskontoa kannattavaa uskonnollista yhdyskuntaa vastaan, mikäli se osoittautuisi kannattavan pyhää sotaa, runsaahkosti eriäviä oikeuksia eri sukupuolille, vapaan tieteenharjoituksen kieltämistä tai lasten alistamista uskomushoidoille.

Tai jos osoittautuisi, että jokin sellainen haluaa kieltää uskonnon, uskonnollisen yhdyskunnan ja niiden pyhinä pitämien asioiden ja tahojen vapaan kritisoimisen.

Jos jotkut tahot haluavat tällaisen kieltää, niin se voi kertoa siitä, että he pelkäävät uskontonsa olevan väärässä. Tällaisia ihmisiä ovat mm. Iranin islamilaisen tasavallan vallanpitäjät ja patriarkaatti.

Samanlaisia ihmisiä tässä suhteessa ovat olleet myös natsit ja kommunistit.

Tällaiset ihmiset haluavat uskoa, että on olemassa "perimmäinen totuus", jonka juuri heidän poppoonsa tuntee mutta eivät muut ihmiset. Tieteen piirissä taas tavoitellaan objektiivista totuutta, joka ei riipu siitä, mitä yksilöiden pään sisällä koetaan kulloinkin ja eri kulttuurien piirissä "totuuksina". Vaikka uskonto on yhteisöllinen asia, niin uskontojen "totuudet" ovat kuitenkin subjektiivisia, eli niihin uskotaan, vaikka niiden puolesta ei ole olemassa kouriintuntuvaa todistusaineistoa ja vaikka niitä ei voitaisi edes testata objektiivisin menetelmin.

Mutta käsitellään välillä taas Suvivirttä. Sen ensimmäistä säkeistöä voidaan pitää yleisuskonnollisena, joten en sitä menisi missään nimessä kieltämään.

Virren toisen säkeistön loppupuolella kuitenkin jo lausutaan tällaista:

Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

Tätä voi vielä hyvällä tahdolla pitää yleisuskonnollisena lausumana, joten en minä sitä edes periaatteessa menisi kieltämään.

Kolmas säkeistö kuitenkin menee jo huomattavasti tunnustuksellisemmaksi:

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Kun mainitaan "Herran kansa", niin kyse ei periaatteessa voi olla enää yleisuskonnollisesti lausumasta. Jos kouluissa kerran tavataan laulaa kolme ensimmäistä säkeistöä virrestä, niin kolmannen laulaminen on mielestäni jo epähienoa. Mutta tämä johtuu vain siitä, että kannatan uskonnonvapautta. Se sisältää niin oikeuden kannattaa uskontoa kuin kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan mutta myös oikeuden olla kannattamatta uskonnon dogmeja ja myös oikeuden kritisoida niitä ja vieläpä oikeuden olla halutessaan kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Neljännessä mainitaan Jeesus Kristus, joka sattuu olemaan normikristinuskoisten uskonnossa pyhä, erittäin keskeinen ja jopa jumalallinen hahmo, joten neljäs säkeistö on mielestäni hieman ikävä.

Viides säkeistö on muuten ihan okei mielestäni, mutta "Siionin kasteen" mainitseminen tekee laulusta jälleen uskonnollisesti tunnustuksellisen:

Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

"Siion" tarkoittaa juutalaisten valtion wanhaa pääkaupunkia, joka on pyhä kaupunki myös kristityille. Ja periaatteessa myös muslimeille. Nimellä on myös laajempi uskonnollinen merkitys kristinuskossa.

Saaronin liljan mainitseminen taas on mielestäni okei, koska se mainitaan Raamatun Laulujen laulussa (entiseltä suomenkieliseltä nimeltään Korkea veisu), joka on oikeastaan rakkausrunoutta, vaikka sille on kyllä löydetty uskonnollistakin tulkintaa.

Suvivirren kuudes säkeistö on onnellisesti ei-tunnustuksellinen vaikkakin yleisuskonnollinen. Ainakin minun mielestäni.

...Uutisten mukaan Espoon kaupunki on jopa saanut 10.000 euron uhkasakon tapauksessa, jossa oppilas oli joutunut kuuntelemaan Suvivirren ja Varpunen jouluaamuna -laulun koulun juhlatilaisuuksissa.

Kävin lukaisemassa täten myös Varpunen jouluaamuna -musiikkikappaleen sanat. Mielestäni laulu on siinä määrin yleisuskonnollinen, että en menisi itse puuttumaan sen käyttöön julkisissa kouluissa.

Lähtisin itse purkamaan asiaa joka tapauksessa uskonnonvapaus edellä. Laulun eli Suvivirren sanat sopivassa määrin uusiksi, ja 50 vuoden päästä meillä on oleva jo pitkäaikainen perinne laulun laulamisesta koulujen päätösjuhlissa. Silloin se kuuluu "suomalaiseen kulttuuriin", johon aina vedotaan Suvivirren puolustukseksi.

Lopuksi "pieni" lisäosa uskonnonvapauden ja -vapaudettomuuden historiasta Suomenniemeen liittyen:

POST SCRIPTVM:

Voidaan sanoa, että jos ihmisiä ei olisi 1500-luvulla jJs. pakotettu virallisen luterilaisen kirkon jäseniksi, niin luterilaisia voisi koko Suomessa olla tällä hetkellä noin kolme henkeä.

Luterilaisen kirkkokunnan (vastentahtoisehko) perustaja, saksalainen Martti Luther (1483–1646), oli ollut sitä mieltä, että uskontoa saa ja pitää pakottaa ihmisten kurkusta alas. Hän oli myös ollut sitä mieltä, että kristinuskon edun vuoksi ihmisille saa valehdella.

Nykyään monet ovat kuitenkin ajatusmaailmaltaan jo "Luttöä" kehittyneempiä.

Ennen hänen olemassaoloaan oli Suomen keskiaika alkanut silloin, kun Ruotsi pakotti Suomenniemen asukkaat yhteyteensä ja oman verotuksensa piiriin sekä roomalaiskatolisen kirkon huomaan. Tämä tapahtui 1200-luvulla, vaikka aikaisemmin oli luultu sen tapahtuneen jo 1100-luvulla.

Suomalainen "uskonpuhdistus" 1500-luvulla tapahtui siten, että Ruotsin kuninkaan mahtikäskyllä ihmiset siirrettiin roomalaiskatolisen kirkon helmasta luterilaisen kirkon helmoihin.

Ennen ruotsalaisvaltaa kristinusko ei toki ollut ollut Suomenniemen asukkaillekaan aivan tuntematon.  Ensimmäiset kristilliset vaikutteet olivat tulleet tänne itäroomalaisina vaikutteina. Myöhemmin tänne syntyi myös katolisuutta ihan rauhanomaisesti. Siellä täällä lienee ollut jonkin verran kristittyjä ja jopa kristillisiä seurakuntia ennen kuin Ruotsi otti vallan ja toi ihmiset roomalaiskatolisen kirkon helmaan, halusivat nämä sitä tai eivät.

Mielenkiintoista on se, että kristilliseen lähetystyöhön oli aikanaan liitetty myös ajatus oikeudesta verottaa käännytettyjä. Saksalaisia lähetyssaarnaajia oli käynyt täällä suhteellisen menestyksellisesti ennen ruotsalaisvalloitusta vaikuttamassa. Sakemanneja lienee sitten ottanut hieman päähän se, että se olikin Ruotsi, joka rupesi verottamaan täkäläisiä.

Jos uskontoon kuuluu usko yhteen ainoaan Jumalaan – tai suurin piirtein yhteen, kuten tässä, mitä yleensä kristinuskoksi nykyään nimitetään – , ja jos uskonnon Jumala vaatii uskovaisiltaan tahtonsa noudattamista, ja jos uskontoon kuuluu myös velvollisuus lähetystyöhön, niin merkit ovat yleensä aika pahat uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta.

Vuoden 750 islam oli  ollut uskonnollisesti suvaitsevaisempi kuin silloinen kristinusko, joka oli 300-luvulta alkaen omaksunut joukon pahoja tapoja.

Toisaalta islamiin on kuulunut alusta alkaen ja elimellisesti pyhän sodan käynti toisinajattelijoita vastaan. Islamin voidaankin sanoa syntyneen arabien hyökkäyssotaan kuuluvien väkivallantekojen puolustukseksi.

Kristinuskoa vastaan taas on ollut helppo käyttää siihen sisältyviä juttuja yleisestä lähimmäisenrakkaudesta ja Jumalasta rakastavana isänä. Jos vertaa islamiin, niin sitä vastaan ei voi käyttää näitä asioita, koska ne eivät siihen kuulu.

Kristinuskoista kulttuuria on jossain määrin helpompi maallistaa kuin islamilaista kulttuuria. Osasyy tälle on kuitenkin se, että koska kristinusko on perinnöltään vähintään kaksikerroksinen, niin kristinuskon pyhistä teksteistä on vaikeampi johtaa uskonnollista lainsäädäntöä kuin islamin pyhistä teksteistä. Asiaan liittyy se, että jo 40-luvun kirkolliskokouksessa kristinuskoisten johtajat heittivät oppilaidan yli juutalaiset rituaalisäädökset.

Wanhastaan on kuitenkin ollut kristinuskoisuudenkin piirissä, eikä edes niin kovin kaukaisessa menneisyydessä, sellaisia kristinuskon muotoja, jotka ovat kannattaneet uskonnonvapautta. 1500-luvulla oli jo anabaptisteja ja 1600-luvulla kveekareita. Vallanpitäjät ovat kristinuskoisissa maissa nuivineet näihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluneita.

Uudella ajalla Euroopassa syntynyt tiede jätti ennen pitkää jälkeensä islamilaisen kulta-ajan parhaat perinteet filosofiassa, ja islam jäykistyi oikeaoppisuuteensa. Muslimihallitsijoilla oli ennen sitä aikaa, kun länsi valloitti maailman, jo ollut pitkäaikaisia perinteitä siitä, että toisinajattelijoille sälytettiin raskas henkivero maksettavaksi. Tämä vero lisäsi suuresti "halukkuutta" kääntyä islamiin. Ihan niin kuin muslimeiden keskuudessa ei olisi oikein luotettu islamin moraaliseen läpilyöntivoimaan.

On huomattava, että Yhdysvallat on vapaa-ajattelijoiden perustama. Sosialismin wanha klassikko Karl Marx Friedrich Engelseineen arvosti yhdysvaltalaista ihmisoikeuksia suhteellisen paljon arvostavaa uskonnonvapausjärjestelmää.

Ihmisoikeudet ovat modernin tieteen, siihen liittyvän maallistumiskehityksen ja Ranskan suuren vallankumouksen hedelmiä. 

Uskon, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä

Yksi tärkeimmistä roomalaiskatolisen kirkon kristillisuskonnollisista kriitikoista ja yksi 1500-luvun tärkeimmistä "uskonpuhdistajista" eli reformaattoreista oli saksalainen Martti Luther (1483–1546), joka ikään kuin vahingossa tuli perustaneeksi luterilaisen kirkkokunnan.

Luther apostoli Pavlvkseen (suomenkielisessä Raamatussa Saulin roomalainen nimi Pavlvs on ollut muodossa "Paavali") aitojen kirjeitten opetuksiin perustuen oli sitä mieltä, että oleellista ei ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii vaan se, että Jumala armahtaa.

Kyse ei käsittääkseni ole tässä pelkästään alkuperäisistä Pavlvksen teologisista ajatuksista vaan myös kristinuskoisten mestarin, 30-luvulla rankasti teloitetun Jeesus Nasaretilaisen, opetuksesta.

Itse kannatan sikäli tätä ajatusta, että kannattaa luopua omasta yrityksestään kelvata "Jumalalle" ja vain avata itsensä "Hänen" "pyhälle hengelleen" taikka voimavaikutukselleen. Jos näin voi sanoa. (Koen joka tapauksessa olevani ei-teisti, ei teisti.)

Mutta palatakseni Lutheriin. Hän oli Pavlvkseen tältä osin nojautuvassa teologiassaan ollut sitä mieltä, että ihminen on kuin ratsu, jolla ratsastaa joko Jumala tai Paholainen. Hän oli tahdon vapauteen liittyen jopa kirjoittanut kirjan nimeltä Sidottu ratkaisuvalta.

Hän oli sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut jotkut ihmiset taivaaseen. Epäsuorasti hän oli toki myös sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut toiset ihmiset helvettiin. (Jätän nyt käsittelemättä helvetinpiinaopin, koska se ei tähän käsittelyyn isommin kuulu, mutta tämän linkin kautta pääsee halutessaan tarkastelemaan omaa käsitystäni asiasta.)

Itse olen tahdon vapaudesta sitä mieltä, että ihminen tekee päätöksiä ja valintoja kuten muutkin eläimet (ihminen on biologisesti katsoen eläin). Ihmisen päätösten ja valintojen maailma vain on erittäin paljon monimutkaisempi ja monipuolisempi kuin melkein kaikilla muilla eläimillä, koska ihmisen aivot mahdollistavat monipuolisen kulttuurin ja uuden luomisen.

Mutta vaikka ihminen täten onkin kuin "luomakunnan kruunu" – tällaista ilmaisua ei muuten Raamatusta löydy – niin ihmisellä niin kuin kaikilla muillakin elävillä valitsijoilla ja päätösten tekijöillä valinnat ja päätökset riippuvat kaikista tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet hermoston tilaan kullakin hetkellä.

Ei ole ihmiselläkään fysiikan rautaisten lakien syy-seuraus-suhteesta vapaita aivojen toiminnan tiloja. 

Mutta itse uskon myös, että kysymys tahdon vapaudesta ei ole kovin oleellinen. Mielestäni sillä ei ole väliä, kuka tai mikä on ohjaksissa. Kannattaa vain nauttia kyydistä. Tämä on minun mielipiteeni.

Ja kysymys tahdon vapaudesta on filosofinen eikä niinkään kovin tieteellinen ongelma.

Tiede kun käyttää tieteellistä menetelmää saavuttaakseen objektiivista tietoa.

Tiede ei kuitenkaan pyri saavuttamaan mitään perimmäistä tietoa tai totuutta, koska sellainen ei ylipäätään ole mahdollista objektiivisen tarkastelutavan kautta.

Perimmäiset totuudet jäävätkin uskontojen, elämänfilosofioiden, silkan filosofoinnin (parhaimpana esimerkkinä kenties rationalisti | Sokrates (470/469–399 eKr.)), mietiskelyn ja meditoinnin sekä subjektiivisten käsitysten heiniksi.

Minusta on järkevää olettaa, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä, sillä objektiivisesti sellainen ei ole osoitettavissa olevaksi.

Jokainen voi kuitenkin subjektiivisesti uskoa ihan mitä haluaa. Oman pään sisäiset "totuudet" ovat täysin normaaleja asioita ja toivottavasti sallittujakin nyt ja aina.

Jokainen voi myös itse päättää, mitä ajattelee "tahdon vapaudesta".

PS.:

Minulla on piintynyt tapa kirjoittaa latinankieliset sanat siten, että U:n korvaan V:llä ja J:n I:llä. Tapani johtuu siitä, että latinan kielessä kyse oli ollut saman äänteen eri versioista. "V" ja "I" lausutaan latinassa joko konsonanttisempana taikka vokaalisempana versiona riippuen siitä, millaisessa ympäristössä sanassa se sijaitsee.

Darwin-palkintoja myönnetään nykyään myös keinoälyn älyttömän käytön aiheuttamille katastrofeille

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on pyrkinyt kiinnittämään vakavaa huomiota myös laittomaan maahanmuuttoon. Onhan ihan normaalia, että laiton maahanmuutto pidetään kurissa. Laillinen on eri asia. Mutta lienee edelleen totta, että Yhdysvaltain omat kasvis- ja hedelmäviljelykset eivät luultavasti kykenisi tuottamaan halpoja elintarvikkeita ilman laittomia maahanmuuttajia, mutta jätetään tämä yksityiskohta nyt liiemmälti huomiota.

Itse olen sitä mieltä, että niin maassa kuin maassa tulisi asettaa voimakkaat sanktiot yrityksille, jotka käyttävät sellaista työvoimaa, jolla ei ole lainsäädännön mukaista maassaolooikeutta.

Ja vielä isommat sanktiot orjatyövoiman käytöstä.

Kuulemma monesta on alkanut tuntua siltä kuin Yhdysvaltain rajaviranomaiset pyrkisivät nykyään siihen, että mahdollisimman monet maahanpyrkijät tulisivat käännytetyiksi rajalla. Hirveän monet maahantulijat tulevat hirveän syynätyiksi.

Kun olen katsellut Yhdysvaltain rajaohjelmia vuosien ajan, niin vielä en ole tainnut nähdä niissä sellaisia jaksoja, jotka ajallisesti sijoittuisivat presidentti Trumpin toiselle kaudelle, siis vuoden 2025 tammikuussa alkaneelle (nelivuotiselle) kaudelle.

Tunnettu yhdysvaltalainen tieteen pilalehti Annals of Improbable Research on 35 vuoden ajan palkinnut oikeita tieteellisiä tutkimuksia varjonobeleillaan. Nämä on tähän asti jaettu piintyneesti Yhdysvaltain kamaralla. Palkinnon saavat tutkimukset ovat sellaisia, joita ei voi eikä pitäisi toistaa. Toisaalta tutkimusten on tarkoitus saada ihmiset nauramaan, ja sitten miettimään.

Tänä Jeesuksen vuonna 2026 lehti on päättänyt kuitenkin pitää varmuuden vuoksi palkintojenjakotilaisuuden Yhdysvaltain ulkopuolella, jotta varmistettaisiin se, että mahdollisimman moni palkinnonsaajista pääsisi paikalle. Sveitsin Zürich on ystävällisesti luovuttanut tilat lafkan käyttöön tätä arvokasta tarkoitusta varten.

Syyskuun kolmantena päivänä tilaisuus tulee nyt sitten siis oleman pidettävä.

Jatkossa palkintojenjako ilmeisesti pidetään joka toisena vuonna Zürichissä ja joka toisena vuonna jossain muussa kaupungissa mutta ei välttämättä Sveitsissä.

Mutta Yhdysvaltoja ei pitopaikkana silti kokonaan unohdeta. Palkintoinstituution perustaja ja tekijämies Marc Abrahams on lausunut, että heidän nykyinen politiikkansa johtuu vain siitä, että varmistetaan, että palkintojen voittajat voivat matkustaa ja tavata toisensa. Hän sanoo, että huolimatta nykyisistä oudoista tuulista tiede ja tutkijat ja suuren yleisön rakkaus tieteeseen voivat edelleen hyvin Yhdysvalloissa.

Suunnitelmaan kuuluu myös, että tänä vuonna 2026 kolmen viikon kuluttua varsinaisesta palkintojenjakotilaisuudesta pidetään Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan Massachusettsin osavaltion Cambridgessä, joka sijaitsee Bostonin vieressä, lyhyt ja suppea tilaisuus yöaikaan. Se tulee sisältämään:

• lyhyitä puheita menneitten vuosien palkinnonsaajilta 
• Tom Lehrerin (1928–2025), yhdysvaltalaisen muusikon, lauluja. Lehrer oli tullut tunnetuksi nasevista, humoristisista ja usein poliittisluontoisista lauluistaan. Ne olivat olleet suosittuja 1950- ja 1960-luvuilla. Miehen laulut olivat tavanneet parodioida musiikin lajeja, usein alkuperäisillä melodioilla
• tieteeseen liittyviä maalauksia "Huonon taiteen museosta" (engl. Museum of Bad Art (MOBA))

Lopuksi vielä jotenkin aiheeseen liittyen yhtä sun toista:

Jotkut tuntevat entuudestaan Darwin-palkinnot (engl. Darwin Awards ). Ne on jaettu ihmisille, jotka ovat onnistuneet poistamaan itsensä ihmiskunnan geenipoolista jollakin hölmöllä tavalla. (Toisille yksilöille on taas voitu myöntää pelkkiä kunniakirjoja.)

Uusinta uutta tällaisten palkintojen alalla on kuitenkin AI Darwin Awards. "AI"-lyhenne viittaa keinoälyyn, ja näitä palkintoja jaetaan tapauksille, joissa on saatu aikaan traagisimmat tuotokset keinoälyn käytössä.

Yksi lukuisista palkinnonsaajaehdokkaista on nyt tänä ensimmäisenä palkintojenjakovuonna Yhdysvaltain maahantulo/muutto ja tullilaitos ICE (ICE=U.S. Immigration and Customs Enforcement). AI Darwin Awards -palkintolautakunnan sivuilla lukee tällainen kuvaus syynä ehdokkuudelle:

(ICE) and the Department of Homeland Security for deploying an AI tool to screen 10,000 new recruit applications, confidently assuming that any résumé containing the word “officer” indicated law enforcement experience.

Kyse on tässä siis siitä, että ICE oli ottanut käyttöön keinoälyn, jonka piti raakata etukäteen ehdokkaita sen työntekijöiksi, kun näitä piti saada nopeasti lisää presidentti Trumpin raja- ym. politiikan toimeenpanon kunnolliseksi mahdollistamiseksi. Keinoäly raakkasi palvelukseen sopiviksi lukemattomat sellaiset hakijat, joiden hakemuksissa luki missä tahansa yhteydessä sana "officer". Hakijoita ilmeisesti oli riittänytkin. Ilmaisun oli haluttu tarkoittavan henkilöä, jolla on kokemusta lainvalvontaviranomaisen työstä, mutta tämän filosofisen virheen vuoksi alkuseulasta pääsi aika moni sellainen ihminen koulutukseen, joka oli ollut virkailija jossain muussa mielessä taikka vain halusi lainvalvontaviranomaiseksi, siis ICE:hen, vaikka ei omannut muodollista pätevyyttä.

No, virheitä sattuu.

Itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että generatiivinen keinoäly on saatanasta, tai ainakin syvyydestä, vaikka traagisiin virheisiin sen soveltamisessa ei syyllistyttäisiinkään.

Se vie leipää kirjoittajien suusta ja kopioi muiden tekstejä esittäen niiden olevan omiaan, ja vieläpä jo heikentää kuvataiteilijoiden ja näyttelijöiden toimeentuloa.

Minkä lisäksi sen käyttö vaatii erittäin paljon sähköä, jota tarvittaisiin muuallakin. Niin, ja lisäksi tietoteknisten laitteiden hinnat ovat runsaasti olleet kallistumassa, koska keinoälyä tekevät yhtiöt ovat hamunneet itselleen hirveitä määriä käyttömuisteja sekä massamuisteja.

Tällä hetkellä jo valtavan suuri osa koko World Wide Webin sisällöstä on keinoälyn tuottamaa. Minua ovat erityisesti ärsyttäneet sivustot, joissa kirjoittajaksi esitetään jokin suomalaisella nimellä ja ulkonäöllä varustettu henkilö mutta joiden tuotoksia pitemmälle lukiessa aina tapaa törmätä sellaiseen kielenkäyttöön, joka ei ole kantasuomalaista. Tie vie sylttytehtaalle.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra! 

Mutta onneksi keinoäly sentään vie leipää suomalaisten toimittajienkin suusta. 

...

PS. 10.7.2026: Mainitaan sitten vielä sekin, että generatiivinen keinoäly on tehnyt merkittävän helpoksi myös mm. rahan huijaamisen ihmisiltä ja identiteettivarkaudet.

Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta

Noin yksi ja puoli kuukautta sitten mieleeni oli noussut ajatus kaiken turhuudesta. Tämän laukaisi päähäni se, että satuin kuulemaan Tuomari Nurmion ikivireän "lastenlaulun" Lasten mehuhetki vuodelta 1981.

Onnistuin myös lopulta keksimään, mihin ajatus kaiken turhuudesta liittyi.

Se liittyi siihen, että minua jonkin verran ottaa päähän eettisten pyrintöjen turhuus. Eetikkona oleminen ja eläminen on kovin hedelmätöntä.

Asiaan jotenkin liittyen, siteeraan alla kristinuskoisten pyhän kirjan Raamatun vanhimmassa 3/4-osassa eli Vanhassa testamentissa olevaa Saarnaajan kirjaa, tarkemmin sanoen sen luvun yhdeksän jaetta 11. Raamatun versio on Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Raamattu vuodelta 1992. Oi, katso:

Vielä tämän minä havaitsin auringon alla:

Juoksu ei ole nopeiden vallassa
eikä sota sankareiden,
ei leipä viisaiden,
ei rikkaus kyvykkäiden
eikä menestys älykkäiden.

Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.

Siteeraan vielä saman luvun alusta jakeet yhdestä kolmeen:

Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!

Minusta on nyt parasta panna aikaisempaa enemmän painoa estetiikalle. Estetiikka on hyvä, ja kaunista.

Ja kauneutta voi löytää vaikka mistä asioista.

...Mieleeni on noussut silti myös ajatus pyrintöjen turhuudesta elämässä yleisemminkin, sillä vaikka maailmankaikkeuden ensimmäinen perustava aines on järjestys, niin toinen sellainen on kaaos, joka on yhtä todellinen ja kiinteä osa todellisuutta kuin edellinenkin...

PS. Nousi ja tuli tässä myös elävästi mieleeni blogitekstini maailmankaikkeuden kahdesta kaistasta, joista vasemmanpuoleinen on kuollut elämätön maailmankaikkeus ja oikeanpuoleinen on elämä ja sen eri ilmenemismuodot.

Illuusiot, osa kaksi

Me ihmiset olemme voimakkaasti kulttuuria luova ja sitä ja tietoa edelleen välittävä varsin älykäs tasankoapinalaji. Nykyiset isojen ihmisapinoiden joukkoon lasketut simpanssit ja kongonsimpanssit eli bonobot ovat tavallaan meidän rinnakkaisversioitamme, sillä heillä ja meillä on ollut yhteiset esi-isät joskus noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Kulttuuria luovina ja välittävinä lajeina niiden ja eri gorilla- ja orankilajien yksilöt eivät kuitenkaan pääse lähellekään meidän tasoamme, vaikka simpanssit kuulemma suoriutuvat ihmistä paremmin muistipeleissä.

On kuulemma varsin todennäköistä, että meidän ja noiden yhteinen esi-isä kulki kahdella jalalla. Sahelinapinaihminen on voinut paljon muistuttaa tätä otusta.

Ihmissuvun lähimpiä esi-isiä on nimitetty suomen kielessä apinaihmisiksi erotuksena simpansseihin ja bonoboihin, sekä gorilloihin, orankeihin ja gibboneihin johtavista polveutumislinjoista, joihin kuuluvia siis tavataan kaikkia nimittää ihmisapinoiksi. Ensimmäisessä yhdyssanallisessa termissä "apina" on määrite, kun taas jälkimmäisessä pääsana. On kätevää tehdä tällainen erotus.

Lajimme homo sapiensin olemus voimallisena kulttuuriolentona ja kulttuurinluojalajina on kaikki seurausta siitä, että olemme joskus 70.000 vuotta sitten saaneet – ehkä kyseenalaiseksi siunaukseksi – sen, että me kykenemme kuvittelemaan paljon sellaisia asioita, joiden ei voida osoittaa olevan olemassa, ja jopa uskomaan niihin syvästi ja vakaumuksellisesti. Minulla itsellänikin on tähän lajiin kuuluvia perustelemattomia uskomuksia: arvomaailmani, eettiset ja moraaliset käsitykseni. Kaikki käsitykset perimmäisistä totuuksista ja elämän tarkoituksesta ovat tätä samaa. Mutta tämä lajimme erikoinen piirre on mahdollistanut myöskin yksilömäärältään suuret ihmisyhteisöt. Ne ovat mahdollisia, koska kykymme uskoa objektiivisesti katsoen olemattomiin tai todistamattomissa oleviin asioihin tekee mahdollisesti myös nk. kokoontumisen lipun ympärille. Eli toisin sanoen laajalla joukolla ihmisiä voi olla jokin yhteinen asia, johon he uskovat ja jonka puolesta he voivat elää ja vaikka kuolla.

Olen periaatteessa katsonut, että illuusioille ei olisi tarvetta sikäli, että haluaisin olla mies ilman illuusioita. Olen ajatellut, että kaipa sitä onkin ihan sopivaa olla jonkin verran kyyninen, kun elämä ja maailma ovat mitä ovat.

Olen kuitenkin todella tullut huomaamaan, että ihmiset tarvitsevat illuusioita. Niiden ansiosta he jaksavat elää sen sijaan, että olisivat kuin Mika Waltarin maailmankuulun romaanin Sinuhe egyptiläinen Horemhebin kaltainen hahmo, joka luottaa ainoastaan keihääseensä mutta joka ei todella kykene iloitsemaan elämästä.

En silti katso voivani itse uskoa johonkin illuusioon pitäen sitä todella ei-illuusiona, eli varmasti todellisena. Mutta minä haaveilen siitä, että voisin.

Tosin kova pala voi ihmiselle olla, jos todellisuus joskus sitten oikein pakottaa hänen illuusionsa romahtamaan.

Lajimme yksilöiden elämä on hankalaa ja monimutkaista. Miljoona vuotta sitten eläneiden erilaisten pystyihmisten maailmankatsomus oli ollut mukavampi ja yksinkertaisempi. Heillä oli paljon vähemmän illuusioita kuin meillä. Tosin pystyihmiset eivät olisi kyenneet keksimään sellaisia asioita kuin esim. silmäneula, keihäänheittokeppi, jousipyssy, henkimaailma, uskonnollisuus, rukoileminen, temppeli, valtio, metallit, kaivostoiminta, paperi, savukas ruuti, irtokirjasimet ja painokone, taivaanmekaniikka, tiede, höyrykone, sähkö, ihoa tuhoamaton saippua, vesivessa, moottori, moderni fysiikka eli kvanttifysiikka ja yleinen suhteellisuusteoria, lentokone, transistorit ja GPS-tyyppinen paikannus.

Kulttuurin kritisoiminen on fobiaa yhtä kaikki

Islamin, kansallissosialismin ja kristinuskon kritisoiminen on rasismia, sillä nykyään rasismiksi katsotaan myös kulttuurin arvosteleminen.

Lisäksi tuollaisessa toiminnassa on kyse myöskin fobiasta, elikkä islamofobiasta, kansallissosialismifobiasta ja kristinuskofobiasta.

Fobiassa on kyse sairaalloisesta pelosta, ja siten näissäkin fobioissa, sen sijaan että foobikoksi leimaamisella yritettäisiin ennalta estää asiallinen kritiikki.

Marxilaisia sosialidemokraatteja ja liberaaleja voi hyvällä syyllä nimittää äärioikeistolaisiksi tai saatanallisiksi, sillä nämä tahot ovat aikuisen oikeasti sitä mieltä, että kulttuureja voi ja saa arvostella.

Jos kutsuisin itseäni ateistiksi

Jos kutsuisin itseäni ateistiksi, niin se tarkoittaisi vain sitä, että vaikka en kiellä yhdenkään "ainoan" Jumalan, tai muunkaan jumalan, olemassaoloa, niin en usko, että on olemassa tieteellisiä, objektiivisia, perusteita uskoa, että jokin jumalista, tai yleensä jumalia, olisi olemassa.

Jos nimittäisin itseäni kulttuurikristityksi, niin se tarkoittaisi sitä, että arvostaisin sellaista kristillisyyttä, joka ei halua yhteiskunnassa sortaa toisinajattelijoita. Toisin sanoen esim. kveekarismia. Kristillisyys on kuitenkin keskimäärin ollut melko sortavaa historian aikana.

Toisaalta kveekarismi on jonkinlainen spiritualismin alalaji. Siis siinä merkityksessä, että uskotaan voitavan olla yhteydessä johonkin suurempaan kuin itse, tai "Korkeimpaan", kokonaan ilman välihenkilöitä tai välineitä välissä. Spiritualismi ei ole myöskään kirjanuskovaisuutta.

Kun kveekarismi on spiritualismia, niin on kyseenalaista, että voisiko edes alkuperäistä 1600-luvun kveekarismia nimittää kristinuskon alalajiksi, vaikka kveekarismi syntyi kristinuskoperusteisesti kristinuskoisen kulttuurin piirissä. (Olen käynyt elämäni aikana yhden kerran kveekariseurakunnan kokouksessa monta vuotta sitten. Yksi hyvä kaverini vei minut tuolloin autollaan sinne, ja mielenkiinnosta hän tuli mukaan. Valitettavasti hän nukahti hiljaisen tunnin aikana, ja ihmetteli sen päätyttyä, että kuinka lyhyeltä ajalta yksi tunti tuntuikaan. Siinä hän oli tuolilla istuen torkkunut.)

Lopuksi haluan vielä mainita sen, minkä olen blogeissani tähän mennessä tuonut esiin jo monta kertaa. Sen, että lajimme homo sapiensin olemus voimallisena kulttuuriolentona ja kulttuurinluojalajina, on kaikki seurausta siitä, että olemme joskus 70.000 vuotta sitten saaneet – ehkä kyseenalaiseksi siunaukseksi – sen, että me kykenemme kuvittelemaan paljon sellaisia asioita, joiden ei voida osoittaa olevan olemassa, ja jopa uskomaan niihin syvästi ja vakaumuksellisesti. Minulla itsellänikin on tähän lajiin kuuluvia perustelemattomia uskomuksia: arvomaailmani, eettiset ja moraaliset käsitykseni. Kaikki käsitykset perimmäisistä totuuksista ja elämän tarkoituksesta ovat tätä samaa. Mutta tämä lajimme erikoinen piirre on mahdollistanut myöskin yksilömäärältään suuret ihmisyhteisöt. Ne ovat mahdollisia, koska kykymme uskoa objektiivisesti katsoen olemattomiin tai todistamattomissa oleviin asioihin tekee mahdollisesti myös nk. kokoontumisen lipun ympärille. Eli toisin sanoen laajalla joukolla ihmisiä voi olla jokin yhteinen asia, johon he uskovat ja jonka puolesta he voivat elää ja vaikka kuolla.

Ja siihen jotenkin myös liittyen: kuten olen myöskin lausunut useaan kertaan, niin monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuuri vaan se, että yhteiskunnassa on olemassa yhteiset minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai melkein kaikki elävät. Ja jos mennään kveekareita huomattavan paljon kauemmas historiaan, niin Rooman valtakunnan viranomaiset aikoinaan ainakin joskus vainosivat kristittyjä, koska nämä eivät yleensä suostuneet edes yhtä ainutta suitsukkeenmurusta uhraamaan keisarin puolesta. Tällainen käyttäytyminen käsitettiin epälojaalisuudeksi valtiota kohtaan. Kristityt kyllä halusivat tuolloin esiintyä lainkuuliaisina valtion alamaisina, mutta Rooman valtakunnan minimisäännöt vaativat tuolloin uskollisuuden osoittamista teoilla.

Mikä on sinun toteemieläimesi? Mitä tabuja sinulla on?

Kirjaesittely: Terry Pratchett: Niistäjä

Olen tainnut lukea elämäni aikana englantilaisen kirjailijan Terry Pratchettin (1948-2015) Kiekkomaailma-sarjan romaaneja ainakin useita. Tosin en mitenkään kovin kronologisessa järjestyksessä. Sarjan tarinat tapahtuvat litteällä planeetalla, joka sijaitsee neljän melko suurikokoisen norsun päällä, jotka puolestaan seisovat vielä suurikokoisemman kilpikonnan, joka vaeltaa avaruudessa, päällä.

Sarjan maailmassa luonnonlait eroavat hieman meidän maailmamme luonnonlaeista, ja magiakin saattaa olla läsnä. Maailman teknologinen taso on jonkin verran meidän maailmaamme jäljessä, mutta vain jonkin verran.

Minua itseäni miellyttää se, että Kiekkomaailman väestöön kuuluu muitakin älyllisiä lajeja ihmisten lisäksi, sellaisia kuten ihmissudet, vampyyrit, peikot ja kääpiöt. Meidän maailmastammehan toinen älyllinen laji, neandertalinihminen, oli hävinnyt kokonaan jo noin 40.000 vuotta sitten. Floresinihminen oli hävinnyt vasta jonkin verran aikaisemmin. Mainitsen tämänkin lajin, koska huolimatta pienestä aivotilavuudestaan sillä oli saattanut olla yhtä suuret älynlahjat kuin myöhäisillä pystyihmisillä. Toisaalta viimeiset pystyihmisistä ovat saattaneet elää samoihin aikoihin kuin viimeiset floresinihmisistä.

Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuva romaani Niistäjä on julkaistu vuonna 2011 nimellä Snuff ja suomeksi viisi vuotta myöhemmin.

Niistäjän juoni alkaa siitä, kun paikallinen diktaattori Vetinari määrää työholistin Vartiostonsa komentajan Sam Vimesin lähtemään puolisonsa, hirveän rikkaan lady Sybilin, kanssa maalaiskartanoon lomalle. Vaimoke oli itse asiassa toivonut tällaista jo pitkään.

Sam Vimes on entinen katujen kasvatti ja kokenut katupappelija, joka oli myöhemmin onnistunut luomaan menestyksellisen uran poliisivoimissa. Hän on hirvittävän pätevä, ja sitä paitsi rehellinen. Ja Vetinari vaikuttaa luottavan häneen.

Vetinarin valtakunta on diktatorisesta hallinnostaan huolimatta oikeusvaltio. Minua miellyttää tämä. Vetinarikin on mielestäni hienosti luotu persoona.

Vimesillä ja Sybilillä on myös pieni poikansa mukana lomareissulla. Tämä Sam Vimes nuorempi pitää erityisen paljon ulostetta käsittelevistä kirjoista. Niiden ansiosta hän on myös oma-aloitteisesti saanut tartuttua muunkinlaiseen kirjallisuuteen.

Komentaja Vimes joutuu nyt kohtaamaan maaseudun kurjan tylsyyden ja pelottavat luonnoneläimet, joista hänellä ei ole kokemusta. Suurella henkilökunnalla varustettuun kartanoon heitä seuraa myös Vimesin taatusti luotettava ja vakaa "herrasmiespalvelija", jolla on hieman samanlainen tausta kuin isännällään. Palvelija ei kuitenkaan ole poliisilaitoksen palveluksessa eikä ole siellä koskaan ollutkaan.

Maaseudulla ihmisillä on myös erilaiset tavat ja erilainen mentaliteetti kuin kaupungissa.

Sen lisäksi että hän pääsee nyt olemaan enemmän poikansa kanssa, Vimes pelkää muuten joutuvansa kokemaan täyttä tylsyyttä aivan koko lomansa ajan.

Mutta vanhan poliisin nenä on vainukas. Rikos haisee siihen.

Ja mitä tästä sitten seuraa, kun tällainen poliisi pistää nenänsä asioihin oman toimivalta-alueensa ulkopuolella.

Niistäjässä käsitellään paljon hiisiongelmaa. Jos en hiisiä aikaisemmin ole tässä maininnut, niin näitä pidetään kirjan maailmassa jonkin verran haitallisena väkenä. Toisaalta hiidet kuuluvat siinä myös älyllisiin lajeihin, vaikka voivatkin olla muulajisten mielestä aikamoinen riesa.

Tässä romaanissa ei käsitellä ollenkaan Kiekkomaailman maantiedettä, ja magiakin on paikalla vain viitteenomaisesti. Sen sijaan eri älyllisten lajien enemmän tai sitten vähemmän rauhaisa rinnakkaiselo samalla planeetalla tuodaan voimallisesti esiin.

Ja täytyy sanoa, että uppouduin kirjan maailmaan oikein urakalla.

Uskontojen "totuudet" ovat muuttuvaisia, ja se pitää vain hyväksyä

Periaatteessa ja käytännössäkin yksikään uskonnoista ei ole nk. kiveen hakattu. Ne kaikki muuttuvat aikaa myöten.

Mielestäni uskonnollisten yhdyskuntien ja kaikkien muidenkin tahojen tulisi hyväksyä sellainen totuus, että uskontojen "totuudet" ovat muuttuvaisia.

Miete: luonto, tasa-arvo ja ihminen

Luonto ei ole tehnyt ihmisiä tasa-arvoisiksi. Ihminen voi sen tehdä.

Jedi-uskonto eli tuttavallisemmin sanoen jedismi

On ollut jo pitemmän aikaa olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti ottaneet omakseen vuonna 1977 aloitetussa Tähtien sota -tieteisfantasiaelokuvasaagassa nähdyn jediritarien uskonnollishenkisen filosofian. Viime vuoden 2024 joulukuussa olin luvannut lukijoilleni tutustua myöhemmin siihen syvemmin ja voivani mahdollisesti kirjoittaa lopulta blogimerkinnän aiheesta.

Wikipedian jediuskontoa eli jedismiä käsittelevässä artikkelissa sanotaan tällaista:

Rauhaa ja oikeutta puolustavat jediritarit pystyvät elokuvasarjassa käyttämään ympäristön ja ihmisten mielien muokkaamiseksi Voimaa

Artikkelissa sanotaan myös seuraavaa:

Jedismi perustuu Voiman seuraamiseen. Voima on jedeille maailmankaikkeuden perustava olemus. [...] Jedit uskovat Voiman lisäksi ihmisen pyhyyteen ja vastustavat siksi kidutusta, kuolemanrangaistusta ja julmuutta. He uskovat oikeudenmukaisiin ja myötätuntoisiin lakeihin, tasa-arvoon, vastavuoroisuuteen, henkisen kasvun ja tietoisuuden hyötyihin, omantunnon vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen sekä uskonnon ja valtion erottamiseen ja sanan-, yhdistymisen ja ilmaisunvapauteen

Tämä kuulostaa minusta varsin hyvältä. Lisäksi tietysti Voima sitoo maailmankaikkeuden yhteen. Jedi-ritarit palvelevat tiedon, oikeuden ja totuuden vartijoina.

Mutta minusta on kuitenkin varsin selvää, että tosiolevaisen maailmamme "jediritarit" eivät kykene käyttämään Voimaa mihinkään isompaan ympäristön tai muiden olentojen mielien manipulointiin.

Jedismi ilmeisesti oli noussut tunnetuksi vuonna 2001, jolloin sähköpostitse toteutettujen kampanjointien innoittamina sadat tuhannet ihmiset ilmoittivat sen uskonnokseen pitkälle englanninkielisten maiden Uuden-Seelannin, Australian, Britannian ja Kanadan väestönlaskennoissa.

Osa jedismin uskonnokseen ilmoittautuneista oli tehnyt sen protestoidakseen viranomaisten utelua vastaan ja varmaan myöskin parodioidakseen uskontoa. Jotkut ehkä tekivät sen vain vitsinä. 

Eräät tekivät sen ilmeisesti kuitenkin tosissaan.

Väitetään, että liikkeen kannatus on edelleen kasvussa. Minua tämä ei sinänsä haittaisi, mikäli osaavat olla ihmisiksi ja mikäli eivät ala harrastaa jonkinlaista jaettua psykoottisuutta.

Uusiseelantilaisen Jedi Church -ryhmän mukaan jediuskonto on aina ollut olemassa, ja saagan elokuvista se sai vain nimensä. Uskovaisuus on teissä vahvana, mutta sehän ei ole synti.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa Church of Jediism -nimisen uskontokunnan perustivat veljekset Daniel ja Barney Jones vuonna 2007. Tietojeni mukaan Daniel Jones oli häädetty pohjois-Walesissa sijaitsevasta kaupasta vuonna 2009 sillä perusteella, että mies ei ollut suostunut riisumaan huppua päästään. Kaupan omistaja lausui tästä asiasta tuolloin näin: "Hänelle ei ole annettu porttikieltoa. Jedit [sic] ovat hyvin tervetulleita asioimaan kaupoissamme vaikkakin me pyydämme heitä riisumaan hupun päästään. Obi-Wan Kenobi, Yoda ja Luke Skywalker näyttäytyivät kaikki huputtomina silti menemättä koskaan Pimeälle puolelle ja me tiedämme, että ainoastaan keisari ei koskaan riisunut huppua päästään."

Yhdysvaltalainen Jedi-sääntökunnan temppeli (Temple of the Jedi Order) -uskontokunta oli perustettu vuonna 2005 Texasin osavaltiossa. Uskontokunnan nettisivujen mukaan heidän sivustonsa ei ole roolipelisivusto, uskontokunta ei opeta mystisiä voimia taikka sitä, kuinka rakentaa valosapeleita, sivusto ei ole Tähtien sota -elokuvasaagan fanisivusto, uskontokunnalla ei ole mitään tekemistä sen enempää George Lucasin kuin Disneynkään kanssa eikä uskontokunta ole tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka vain haluavat pitää rinnassaan merkkiä, jossa lukee "olen jedi".

Joten alkaa vaikuttaa jo järkevältä noin yleisuskonnollisessa ja yleisinhimillisessä mielessä tämä.

George Lucas, joka on syyllinen Tähtien sota -elokuviin, oli tutkinut aikoinaan lujasti erilaisia uskonnollisia näkökulmia maailmaan, ja sitten oli ympännyt niitä luomaansa saagaan. Siteeraan vielä Wikipediaa:

Jedismissä nähdään piirteitä kristinuskosta, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja juutalaisuudesta. Jedit voivat olla samanaikaisesti sekä jedistejä että esimerkiksi kristittyjä. Jedismiin kuuluu pelastuksen tematiikka, joka löytyy myös kristinuskosta. Jedismin Voiman olemus muistuttaa hindulaisuuden Om-käsitettä. Buddhalaisuudesta jedismissä muistuttavat meditointi ja henkiset harjoitukset, joilla jeditaitoja vahvistetaan. Myös taolainen tasapainon käsite esiintyy jedismissä. Jedin harjoittelussa on piirteitä kiinalaisista ja japanilaisista taistelulajeista. Jedin etiikka on verrattavissa Japanin samuraiden ja Kiinan shaolin-munkkien etiikkaan, ja siinä on nähty myös Platonin ja stoalaisten vaikutusta.

Minä olin luullut Japanin samuraiden suhtautuneen tavallisiin japanilaisiin ihmisiin raa'an ylimielisesti. Mutta olkoon muuten hyvä. Jätin tuohon selvyyden vuoksi mukaan Wikipedia-artikkeliin sisällytetyt muihin artikkeleihin osoittavat linkit .

Tuo yhdysvaltalainen Temple of the Jedi Order (Jedi-sääntökunnan temppeli) vaikuttaa minusta varsin täysipainoiselta tekeleeltä. Heidän uskontonsa opinkappaleet yms. löytyvät Doctrine-sivulta. Siellä määritellään jedi-usko, esitellään jedien kolme opinkappaletta, "jedi-koodi", jedien meditaatiolauselma, 16 opetusta ja 21 maksiimia.

Koska en ole vielä käännynnäinen, olen suomentanut tähän parhaan kykyni mukaan noista ainoastaan jedi-uskon, sillä noiden kaikkien käsittelemisessä menisi minulta ikä ja terveys:

Jedi uskoo...

In the Force, and in the inherent worth of all life within it.

 Voimaan, ja kaiken sen piirissä olevan elämän synnynnäiseen arvoon

In the sanctity of the human person. We oppose the use of torture and cruel or unusual punishment, including the death penalty.

ihmispersoonan pyhyyteen. Vastustamme kidutuksen käyttöä ja julmia tai epätavallisia rangaistuksia ml. kuolemanrangaistus

In a society governed by laws grounded in reason and compassion, not in fear or prejudice.

yhteiskuntaan, jota hallitsee järkeen ja myötätuntoon, ei pelkoon ja ennakkoluuloon, perustuva lainsäädäntö

In a society that does not discriminate on the basis of sexual orientation or circumstances of birth such as gender, ethnicity and national origin.

yhteiskuntaan, joka ei diskriminoi seksuaaliseen suuntautumiseen tai synnyinperusteisiin olosuhteisiin, sellaisiin kuten sukupuoli (biologinen tai "sosiaalinen"), etnisyys ja kansallinen alkuperä

In the ethic of reciprocity, and how moral concepts are not absolute but vary by culture, religion and over time.

vastavuoroisuuden etiikkaan, ja että moraalikäsitykset eivät ole absoluuttisia vaan vaihtelevat kulttuurista ja uskonnosta toiseen ajan kuluessa

In the positive influence of spiritual growth and awareness on society.

henkisen kasvun ja yhteiskuntaa koskevan tietoisuuden positiiviseen vaikutukseen

In the importance of freedom of conscience and self-determination within religious, political and other structures.

omantunnonvapauden ja itsemääräämisoikeuden tärkeyteen uskonnollisten, poliittisten ja muiden rakenteiden sisällä

In the separation of religion and government and the freedoms of speech, association and expression.

uskonnon ja hallinnon eroon ja sanan-, yhdistymis- ja ilmaisunvapauteen

Ihmiseläimet

Ihminen on eläin, mutta kulttuuriolentona hän on lajina aivan ylivoimainen muihin eläimiin verrattuna, ja tämä pätee myös jos ihmistä verrataan varislintuihin, delfiineihin, norsuihin, muihin nisäkkäisiin, muihin kädellisiin ja jopa muihin ihmisapinoihin. Ihminen on eläin ja kädellinen, joka kykenee välittämään tietoa puhumalla, ja jo muutaman tuhannen vuoden ajan hän on kyennyt välittämään tietoa myös kirjoittamalla. Hän kykenee puhumaan muiden ihmisten kanssa myös ajallisesti ja paikallisesti kaukaisista asioista. Hän kykenee kaiken tämän lisäksi myös muodostamaan uskomuksia kuvitteellisista asioista, ja sen ansiosta hän kykenee paitsi orjuuttamaan lajitovereitaan niin myöskin ja ennen kaikkea muodostamaan suuriakin yhteisöjä.

Tärkeitä esimerkkejä noista kuvitteellisista asioista ovat uskontojen, ideologioiden ja etiikan väittämät.

Muistaakseni natsi-Saksan SS- ja Gestapo-johtaja Heinrich Himmler (1900-1945 jJs.) oli nimittänyt juutalaisia ihmiseläimiksi. 

Vaikka olen biologisessa mielessä aina pitänyt ihmistä eläimenä muiden joukossa, niin viime vuoden 2025 (jJs.) heinäkuussa olin ruvennut oikein kunnolla painottamaan itselleni sitä, että me kaikki ihmiset olemme eläimiä. Tämä on tuottanut minulle mielihyvää ja mielenylennystä ja tuottaa edelleen.

Ei ole häpeä olla eläin.

Uskon myös natsien olevan eläimiä, ja heidän aatteensa perustanut uskonnollisluontoinen johtaja Hitler (1889-1945 jJs.) olisi varmaankin ensimmäisenä rientänyt olemaan samaa mieltä kanssani asiasta, jos olisi kehdannut. Mitä hän ei olisi kuitenkaan tehnyt, koska hän uskonnottomuudestaan huolimatta ei ollut imagosyistä eronnut roomalaiskatolisen kirkon jäsenyydestä ja koska hän teeskenteli kansalle pitävänsä Saksaa edelleen kristittynä kansakuntana. (Puolueen omissa taistelujoukoissa Waffen SS:ssä sekä kansallissosialistisissa ilmavoimissa Luftwaffessa ei ollut sotilaspappeja eikä -pastoreita. qvod erat demonstrandvm.)

Tulisiko kirkolla olla naispappeja?

Olen itse ollut sitä mieltä, että protestanttisissa kirkoissa on ainoastaan pastoreita tms., koska nimitys "pappi" tuntuu viittaavaan jonkinlaiseen jumaluuden tms. ja ihmisen välihenkilöön. Pastorit taas ovat pelkästään yliopisto- tai muulla tavalla koulutettuja maallikkosaarnaajia. Mutta se ei ole nyt kauhean tärkeää. Kiitoksia.

Ilmoitan tässä myös paheksuvani sitä, että kun maassamme puhutaan "kirkosta", niin oletuksena tarkoitetaan Suomen virallista evankelisluterilaista kirkkoa. Jatkan paheksumista myöhemmin tässä kirjoituksessa, mutta ensin toiseen asiaan.

Roomalaiskatolisilla ja ortodokseilla lienee omissa kirkoisssaan oikeita pappeja.

Protestanteilla on siis pelkästään pastoreita tai muita sellaisia. Oman mielenrauhani vuoksi nimitän tässä kirjoituksessani kaikkia protestanttisten kirkkojen pastoreita tms. pelkiksi pastoreiksi.

Voidaan kysyä, että pitäisikö Suomen virallisessa evankelisluterilaisessa kirkossa olla naispastoreita.

Aiheeseen liittyen internet osaa kertoa näin:

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit vihittiin 6.3.1988. Päätös pappisviran avaamisesta oli tehty kirkolliskokouksessa kaksi vuotta aiemmin. Viran avaamisesta naisille oli äänestetty kirkolliskokouksessa jo aiemmin kolmeen kertaan, mutta vaadittava ¾ ääntenenemmistö saatiin vasta vuonna 1986.

Pastorinviran avaaminen naissukupuolen edustajille vuonna 1986 oli osaltaan johtunut muuten siitä, että Suomen virallisella evankelisluterilaisella kirkolla oli alkanut olla vaikeuksia saada virkoihinsa tarpeeksi miespuolisia pastoreita. Tarve on keksintöjen isä, tai äiti. Mutta sekään ei ole nyt tärkeää.

Minusta on periaatteessa jokaisen kirkkokunnan ihan oma asia, että mitä sukupuolta tai sukupuolia heidän pastorinsa ovat. Uskonnonvapauden toteutumisen kannalta kai pitäisi olla kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla valta ja oikeus itse määrittää, keitä he valitsevat papin, pastorin, saarnaajan tai kirjanoppineen virkaan. Toki sillä edellytyksellä, että on etukäteen mahdollisimman hyvin valtiovallan toimesta estetty ihmisten painostaminen kuulumaan tai liittymään johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnollisten yhdyskuntien ei myöskään mielestäni saa antaa jaella yhteiskunnassa määräyksiä siitä, että heidän pyhiä tuntojaan ei saa loukata. Kunhan ei kirkossa tai temppelissä tms. taikka hautajaisissa häiriköidä, niin uskonnollisia tunteita tulee saada liberaalissa | demokratiassa loukata. Koska muuten asioista tulisivat määräämään suvaitsemattomimmat uskonnolliset tahot. (Epäliberaalit demokratiat voivat olla eri asia, toki.)

Mutta Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko – jatkossa käytän tästä lyhennettä SVELK – on sikäli hiukan eri asia, koska kyseessä on Suomen valtion kannalta virallinen kirkkokunta. Sen toimintaa koskee kirkkolaki.

Muuten Suomessa on toinenkin virallinen kirkkokunta, nimeltään Suomen ortodoksinen kirkko. Se on melko piskuinen, ja monet pitävät sitä suvaitsevaisena kirkkona, vaikka ortodoksisuus on menneiden vuosisatojen aikana eri valtakunnissa tavannut olla vallanpitäjien uskollinen käsikassara, joka on sortanut varsinkin toisinajattelijoita. Toisaalta tuossa suhteessa ihan samanlaista väkeä ovat olleet luterilaiset toimijat.

Mutta lisäksi Suomen virallisessa ortodoksisessa kirkossa ei ole vieläkään hyväksytty naisia papeiksi. Ei kovin suvaitsevaista. Eikä homoseksuaaleja. Eikä siellä päättävissä piireissä taideta juuri hyväksyä homoseksuaalisia avioliittojakaan.

Kun meillä Suomessa on nämä kaksi virallista kirkkokuntaa, niin mielestäni tavallaan voisi hyväksyä sen, että niiden virallisuuden vuoksi niiden toimintaa ja oppia tulisi koskea laajemmin kuin muita uskonnollisia yhdyskuntia yleisen mielipiteen. Jos yleinen mielipide on Suomessa sitä mieltä, että naisten pitää saada olla näissä kirkoissa pappeja tai pastoreita, niin näiden kirkkojenkin se pitäisi hyväksyä.

Mutta jos kysytte minun mielipidettäni asiaan yleisemmin, niin itse kannatan protestanttisuuden periaatetta "yleinen pappeus" mahdollisimman tiukasti. Minusta kirkkokunnassa ei tarvitse eikä pidä olla pastoreita ollenkaan. Kirkossa olkaamme kaikki tasa-arvoisia hengellisiä toimijoita.

Ja jos palaan vielä hetkeksi kirjoitukseni melko alussa mainitsemaani paheksuntaani, niin aina jos joku alkaa puhua "kirkosta", niin minä voin kysyä, että mistä kirkosta nyt on kysymys. Ja sitten onkin kiva katsoa, että osaako puhuja kertoa, mistä kirkosta hän oli nyt halunnut puhua.

Historiallisesti sen enempää roomalaiskatolinen kuin evankelisluterilainen kirkkokaan eivät olleet perustaneet Suomessa kirkkoaan vapaaehtoiseen liittymiseen ja kuulumiseen.

Siksi on minusta tavallaan kiva juttu, että mitä enemmän SVELK:stä eroaa jäseniä, niin sitä vähemmän on jatkossa ihmisillä sosiaalista painetta kuulua siihen.

Vuonna 1923 Suomen sivistyneistö oli jo siinä määrin maallistunutta väkeä, että kyettiin saattamaan voimaan uskonnonvapauslaki. Tämä ei olisi maassamme onnistunut ilman maallistumiskehitystä. Luterilaisuus on pohjimmiltaan suvaitsematon uskonnonmuoto.

Mutta tuonkin tärkeän lainsäädännön voimaantulon jälkeen saattoi eräissä piireissä SVELK:n jäsenyys olla merkki kuulumisesta kunnon ihmisiin.

Jumalan määritelmäni

Otsikossa sana "jumala" on isolla alkukirjaimella, mutta tämä johtuu siitä, että suomen kielessä virkkeen ja otsikon ensimmäinen sana tavataan kirjoittaa isolla alkukirjaimella.

Yksijumalaisissa uskonnoissa, kuten kristinuskon eri muodoissa, voidaan toki oman uskonnon jumalaa tarkoittava termi "jumala" kirjoittaa isolla alkukirjaimella ihan vain sen vuoksi, että kun uskonnon piirissä oletetaan kyseessä olevan ainoa jumala, niin silloin sana "jumala" on ikään kuin tämän jumalan nimi, tai ainakin toimii nimen korvikkeena.

(Sanoin tuossa "kuten kristinuskon eri muodoissa", vaikka normikristinuskoon kuuluva kolminaisuusoppi tekee monelle vaikeaksi uskoa, että kyseessä todella on yksijumalainen uskonto. Ainakin kyseessä on jonkinlainen sekasotku jos ei muuta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.)

Ja sitten siihen jumalan määritelmääni:

Jumala, tai jumala, on kuolematon taikaolento, joka riippuen uskonnosta saattaa olla luonut maailman tai sitten ei, ja saattaa vaikuttaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti maailmassa taikka sitten ei. Hän saattaa myös joissakin uskonnoissa vaatia ihmisiä noudattamaan tahtoaan. Jotkut taas voivat sanoa, että hän on "ainoastaan" jonkinlainen maailmansielu, jolla ei ole sen kummemmin mielen toimintaa. Vaikka mikä minä olen arvostelemaan häntä.

Vielä tähän päivään mennessä ei ole kuitenkaan saatu luotua kunnollista eli toimivaa tutkimusohjelmaa jumalien tutkimiseksi empiirisesti. Jokin jumalista, tai useampikin, voi silti olla olemassa, aivan kuten Russellin teekannu.

Babylon 5 -sarja näkyy ilmaiseksi ja laillisesti ja on näkyvä yhä enemmän Youtube-palvelussa

Oi, katso, mitä tuolle oli yllättäen tapahtunut melkein välittömästi, alatekstissä. Toivottavasti palaa takaisin.

1990-luvulla tehtiin eräs maineikas fiktiivinen tieteissarja nimeltään Babylon 5. Olen viime aikoina kantanut yhden kaverini minulle valmistamaa Babylon 5 -kaulariipusta kaulassani piintyneesti, koska se symbolisoi totalitarismin vastaisuutta ynnä muuta mukavaa. Lisäksi sarja oli ollut oikeasti todella hyvä.

Eräs yhdistykseni tuore työntekijä H oli jokin aika sitten innoittunut minun ja jonkun toisenkin B5-sarjaa koskevista selonteoista. Hän sitten joutui kuitenkin pian huomaamaan, että sarjaa ei löydy mistään suoratoistopalveluista.

Viime viikon sunnuntaina törmäsin kuitenkin tähän AfterDawn-sivustolla julkaistuun uutisartikkeliin, jossa kerrotaan, että sarja on nyt julkaistu sen tekijänoikeuksien omistajan, Warner Bros. Discoveryn, toimesta vihdoin laillisesti verkkoon globaalisti. Ja mikä parasta, niin sarjaa voi katsoa täysin ilmaiseksi, sillä jakelukanavaksi on valittu YouTube.

Mielenkiintoista kyllä, niin sarja julkaistaan jakso kerrallaan, yksi viikkoa kohti. Youtube-palvelussa on julkaistuna jo mm. sarjan puolitoistatuntinen pilottielokuva The Gathering sekä jokunen jakso, ja olettaisin, että muut sarjaan liittyvät elokuvat, joista merkittävin on In the Beginning, seuraavat myös jossain vaiheessa perässä.

In the Beginning on The Gatheringin ohella mielestäni ainoita B5-elokuvia, jotka sopivat saumattomasti sarjan rakenteeseen. Minun kannaltani niillä muilla elokuvilla ei ole niin väliä, vaikka ehkä kerran ne voivat jotakuta viihdyttää.

In the Beginning kertoo taustaa sille, miksi diplomatian ym. ym. keskukseksi neutraalille avaruuden alueelle perustettu jättimäinen avaruusasema nimeltä Babylon rakennettiin. Taustalla oli ikävä lajien välisestä valitettavasta väärinkäsityksestä johtunut sota, joka oli käydä ihmiskunnalle kovin kalliiksi.

Lajien välinen ymmärrys on elintärkeää.

Babylon 5:ttä tehtiin siis viisi tuotantokautta, ja sarjan yleinen juonirakenne oli lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoista oli kuvattu. Sarjassa myöskin noudatetaan melko hyvin fysiikan lakeja. Ja sarjan tekoaikaan 1990-luvulla se Babylon 5:n piirre oli ollut lähes ennen näkemätön tieteissarjoissa, että se mitä sarjassa oli aikaisemmin tapahtunut, vaikutti myös siihen, mitä sarjassa tapahtuu tai voi tulevaisuudessa tapahtua.

Yhden wanhan kaverini kanssa olin muuten juuri saanut päätettyä katsomismaratonin. Siitä ei ole montaa päivää, kun olimme katsoneet alusta loppuun aina viimeiseen jaksoon saakka – minun tai hänen DVD-levyiltään – Babylon 5:n. 

Ja alla linkit joihinkin omiin verkkoteksteihini, joissa jonkin verran käsittelen aihetta:

omilla nettisivuillani:
Babylon 5 -tieteissarja

blogeissani:

Vuosi 2024 alkaa kohta olla mennyt (sisältää muun ohella kivan kuvan Babylon 5 -riipuksestani)

Omat esikuvani (fiktiivisiä sekä tosielämän esikuviani)

Pari hajamietelmääni nk. generatiivisesta keinoälystä sekä Babylon 5 -tieteissarjasta 

PS. Olen kertonut asiasta jo työntekijä H:lle. Hän ilahtui.

...

PS. 18.2.2026:  ...ja katosi lähes samantien, ilman selityksiä. Toivottavasti palaa pian takaisin.

Kaaoksen ja mielipuolisuuden voimat maailmassa, suhtaudu

Olen joskus ilmaissut näissä blogeissani (esim. 10.10.2023), että minulle on tärkeää taistella maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan ja että lopullinen päämäärä elämässä on järjestäytynyt, sivistynyt yhteiskunta.

Haluaisin esittää nyt lopulta ylläolevaan varauksen: minulle on tärkeää taistella maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan, mikäli niitä vastaan on ylipäätään mahdollista taistella.

Pari hajamietelmääni nk. generatiivisesta keinoälystä sekä Babylon 5 -tieteissarjasta

Alemmas olen koonnut jonkin verran räynää historiasta, sekä muutamia harvoja ajatuksiani nk. generatiivisesta keinoälystä. Mutta ensin pitkä kulttuuripitoinen johdanto, ennen kuin päästään asiaan:

Vuosina 1993-1998 tehtiin viisi tuotantokautta Babylon 5 -nimistä fiktiivistä tieteisdraamasarjaa.

Sarja näytettiin myös Suomen televisiossa. Sen oli luonut J. Michael Straczynski (lyhennetysti JMS) (s. 1954).

Babylon 5:n juonen suuret linjat oli lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoa oli kuvattu.

Sarjassa keskiössä on jättimäinen neutraalille avaruuden alueelle pystytetty avaruusasema, jonka syntyyn oli vaikuttanut suuresti se, että kymmenisen vuotta takaperin erään valitettavan lajien välisen väärinymmärryksen seurauksena ihmiskunta oli joutunut melkein tuhon omaksi jouduttuaan sotaan sotilasteknologisesti hieman edistyneempää lajia vastaan. Sota ihme kumma päättyi jostain kumman syystä juuri ennen kuin tuo laji sotakoneineen olisi päässyt Maapallon ja sen ihmisasujaimiston kimppuun. Lopputulosta pidettiin outona paremmissakin piireissä.

Rakennettiin sitten avaruusasema, ja rakennettiin useaan kertaan. Viimeisen, pysyvänoloisen, nimeksi tuli sitten Babylon 5. Tämän tarkoitus oli toimia diplomatian, kaupankäynnin ja turismin ym. keskuksena ja solmukohtana. Useat lajit lähettivät asemalle suurlähettiläänsä.

Babylon 5 -avaruusasemalla on käytössä keskipakoisvoimaan perustuva keinopainovoima, kun paremman ja hienomman käyttöönottoon ei ole tietotaitoa. Aseman johto annetaan ihmislajin hoidettavaksi, koska nämä olivat vasta olleet vähällä joutua suoranaisen holokaustin kohteeksi. Maapallo nimittää siis sille sotilaskuvernöörin.

Sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella punotaan juonenlankoja kokoon ja esitellään perusasiat hommasta. Toisesta tuotantokaudesta neljänteen sisältää vallan tuhottomasti dramatiikkaa ja eeppisyyttä. Viidennellä tuotantokaudella taas valmistellaan sarja lopettamiseen. Ja kaikki on tehty ilman mustavalkoisia kysymyksenasetteluita. Ja ihmiset ja muunlajiset eliöt kehittyvät kukin omaan suuntaansa.

Minusta hauskinta sarjassa ovat paitsi uroscentaurien hiusmuoti, niin myös se, että naamatukkataulun karvoituksesta jossain määrin näki eri ihmishenkilöistä, että millä tuotantokaudella ollaan. Mutta nämä ovat vähemmän tärkeitä yksityiskohtia sarjassa.

Mitä tulee Babylon 5 -avaruusaseman ihan normaalien fysiikan lakien mukaan keskipakoisvoiman avulla toteutettuun keinopainovoimaan, niin on aivan luonnollista, että sitä ei sarjassa teknisistä syistä saatu näyttämään täsmälleen sellaiselta kuin se olisi oikealla avaruusasemalla.

Ja näyttelemisen hankaluus taas oli syy sille, että sarjan näyttelijät eivät puhuneet omanlajistensa kanssa omaa äidinkieltään jatkuvasti. Nämä puhuivat sen sijaan englantia. Ihan kuin näyttelijöillä sekä sarjan katsojilla olisi ollut korvassaan yksinkertainen versio Baabelin kalasta, joka osaa kääntää toisen puhuman kielen ainoastaan englannin kielelle.

Ja nyt pääsen vihdoin otsikon ilmaisemaan asiaan. Eli (vain) muutama sananen aiheesta, eikä mitään ihmeempää:

Vuoden 2022 loppupuolella nousi suuren yleisön tietoisuuteen sellainen asia kuin generatiivinen keinoäly. Tämä keksintö perustuu siihen, että ohjelmiston annetaan oppia erittäin suuren esimerkkiaineiston avulla "maailmasta", ja lopulta ohjelmisto kykenee olemaan tavallaan "luova", eli se kykenee luomaan oppimansa pohjalta jotain uudenlaista, kuten tekstiä, kuvia ja videoita.

Allekirjoittanut ja jokunen muukin ihminen on kuitenkin ehtinyt jo todeta, että generatiivisen keinoälyn tuotokset ovat usein hengettömiä. Mutta ne perustuvatkin siihen, että "apina näkee jotain", ja sitten "apina tekee jotain". Mutta englanninkielisestä sanonnasta kopsaamani "apina" ei ole tässä elävä biologisen evoluution synnyttämä olento vaan sieluton generatiivinen keinoäly, joka kykenee vain muodostamaan uusia yhteyksiä sitä ohjaavan algoritmin avulla.

2020-luvulla on World Wide Web ehtinyt jo verrattain lyhyessä ajassa täyttyä generatiivisen keinoälyn tuottamasta roskasta. Todennäköisesti suurin osa sen sisällöstä on nykyisin jo generatiivisen keinoälyn tuottamaa. Kotimaisten kielten keskuksen vuoden 2025 sanapoimintojen listalta löytyykin sitä kuvaava sana:

tekoälylieju (engl. AI slop) tekoälyn avulla nopeasti tuotettu tyhjänpäiväinen sisältö, joka määrällään peittää paikkansapitävän tiedon ja harkiten luodut sisällöt 

Generatiivinen keinoäly ehtii myös tuottaa aikayksikköä kohden karkeasti arvioiden noin 10.000 kertaa enemmän epäpätevää tietoa kuin ihminen kykenee korjaamaan yhden sen tuottaman tietopuolisesti "horjuvan" "artikkelin". Toki samalla päästään – ainakin ennen pitkää – huomattavasta osasta itsetyytyväisiä, muita ihmisiä konservatiivisesti "valistavia" toimittajia eroon, mutta ehkä generatiivisen keinoälyn meidät siitä maksamaan panemaan hinta on kuitenkin liian suuri.

Olen ehtinyt viimeksi kuluneina kuukausina törmäämään tuhottoman moneen "suomenkieliseen" artikkeliin, jonka kirjoittajaksi on ilmoitettu suomensuomalaisella nimellä varustettu valkoisen näköinen henkilö mutta jonka "kirjoittama" teksti on varsin suurella todennäköisyydellä toteutettu kuitenkin keinoälyn avulla. Ja nämä tekstit on vielä voitu julkaista jonkin suomalaisen fi-domainnimen alla. Tällainen on usein saatu haltuun varmaankin siksi, että jokin taho on ensin luopunut aikasemmin käyttämästään domainnimestä, tai on unohtanut uusia sen Traficomilla. Jo vuosien ajan muutkin tahot kuin taatusti suomalaiskansalliset ovat saaneet vapaasti hankkia Suomi-domainnimiä. Tapa ilmaista asiat epäsuomalaisesti viimeistään paljastaa näissä huijarin. Taikka sellaiset kirjoitus- tai logiikkavirheet, jollaisiin suomensuomalainen ei syyllistyisi.

Jos jo suomen keskikokoisella kielialueella tällainen on muodostunut ongelmaksi, niin voi kysyä, että millainen sitten on tilanne englannin, saksan, espanjan, ranskan tai portugalin kokoisilla huomattavan paljon suuremmilla kielialueilla.

Keinoälyt kuulemma myös varastavat oikeiden kirjoittajien hengentuotoksia internetistä kopioimalla ne ja vain hieman muunneltuina julkaisevat ne sitten WWW:n ihmeellisessä maailmassa. 

Itse kannatan varsin vahvasti ihmistä sanataiteen ja muunkin taiteen tekijänä. Olen luomun kannalla! 

Generatiivista keinoälyä kannattaa mielestäni käyttää ennen kaikkea muuta yhteenvetojen tekemisessä koskien sellaisia aiheita ja aineistoja, jotka itse jo tuntee erinomaisesti. Se nimittäin osaa "hallusinoida". Eli se tuottaa välillä väärää informaatiota, koska sillä ei ole itsellään kykyä ajatella. Kyseessä on lähinnä ennustuskone, joka arvailee, mitä sen käyttäjän antaman syötteen perusteella pitäisi "lausua" vastauksena pyyntöön.

Ja toiseksi, ei ihminen opi mitään kunnolla, jos antaa generatiivisen keinoälyn tehdä työn puolestaan.

Jos generatiivinen keinoäly ei aina ole hyödyllinen eikä vahingollinen, niin se voi olla kuitenkin viihdyttävä ollen samalla harmiton. Yhteen aikaan netissä oli ollut generatiivisen keinoälyn hyödyntämiseen perustuva palvelu, jossa käyttäjä saattoi olla olevinaan keskustelemassa eri historian henkilöiden kanssa. Mentaalihygienian kannalta oli erinomaista, että palvelun tuottanut taho oli päättänyt olla sisällyttämättä siihen eri uskontojen pyhiä hahmoja! Itse "keskustelin" tuolloin kerran lyhyesti Egyptin viimeisen faraon, Ptolemaios-sukuisen Kleopatran  (69 – 30 eJs.) kanssa. Olenkin muuten ruvennut katsomaan Ylen Areenasta klassista historiallista elokuvaa Kleopatra vuodelta 1963. Päänäyttelijät esittävät minusta osansa siinä mainiosti. Elisabeth Taylor (1932 – 2011 jJs.) esittää rainassa Kleopatraa, Rex Harrison | Gaivs Ivlivs Caesaria (100 – 44 eJs.) ja Richard Burton (1925 - 1984 jJs.) | Marcvs Antonivsta (83/82 – 30 eJs.). Olen vasta melko alussa elokuvassa, mutta Caesarin ottopoikaa testamentin kautta suoritetun adoption kautta, Gaivs Octavivs Thvrinvsta (63 eJs. – 14 jJs., Rooman valtakunnan yksinvaltiaana vuodesta 27 eJs.), esittävä vähemmän tunnettu näyttelijä Roddy McDowall (1928 – 1998 jJs.) vaikuttaa myös hyvältä valinnalta osaansa. Olen toki nähnyt elokuvan jo aikaisemmin, mutta siitä saattaa olla kymmeniä vuosia. Adoption myötä Octavivksen klaaninimen olisi pitänyt muuttua muotoon Octavianvs, mutta hän käytti sen sijaan adoptioisänsä nimeä, ja aluksi myös sen takia, että hän halusi saada puolelleen alkuperäisen Caesarin alaisuudessa eri sotatoimissa palvelleet kokeneet legioonalaiset.

Mutta tuolle hirviölle, siis generatiiviselle keinoälylle, on olemassa vielä yksi hyvä käyttökohde jo mainitsemieni lisäksi. Olen sen itse juuri keksinyt. Se, että tehdään sellainen uusi Babylon 5 -sarja, jossa keinoälyn annetaan tuottaa, mahdollisimman aidosti, sekä keskipakoisvoimaan perustuva keinopainovoima että erilajisten olentojen puheet näiden omalla äidinkielellä.

Toki teknisesti tämä ehdotukseni lienee mahdollista toteuttaa kunnolla vasta joskus 2030-luvulla.

PS. Anteeksi, mutta minun on pakko kertoa vielä pari historiaan liittyvää asiaa, jotka eivät liity millään tavoin blogimerkinnän otsikon ilmaisemaan aiheeseen:

Loppuhyppäys kauas antiikin historiaan

Vuonna 332 eJs. Aleksanteri Suuri (356-323 eJs.) oli valloittanut Egyptin. Noista ajoista alkaen Egyptiä hallitsivat vieraat, kreikkaa äidinkielenään puhuvat hallitsijat.

Egyptiläinen kulttuuri oli ennen makedonialaiskreikkalaista valloitusta ollut jossain määrin sukupuolten välisen tasa-arvon kannalla. Uusien hallitsijoiden perinteisessä kulttuurissa taas naiset olivat olleet selvästi alisteisessa asemassa.

Kleopatra oli ensimmäinen ja viimeinen Egyptin hellenistisperäisistä äidinkielenään kreikkaa puhuneista faaraoista, joka osasi puhua maan alkuperäiskansan afroaasialaiseen kielikuntaan kuuluvaa egyptin kieltä. Hän sattui myös olemaan kaikkien aikojen viimeinen Egyptin faarao.

Kleopatra ei säilyneiden lähteiden perusteella ollut läheskään yhtä kaunis kuin näyttelijä Elisabeth Taylor nuoruuden kukoistuksessaan, mutta hän oli ilmeisesti älykäs ja hyvin sivistynyt nainen ja henkevä ja valloittava persoonallisuus. Hän puhui kreikan ja egyptin ohella sujuvasti useita muitakin kieliä, joihin muuten kuului myös latina.

Octavianvksen voitettua paljon myöhemmin lopulta Kleopatran ja alkuperäisen Caesarin pitkäaikaisen ja pätevän alisotapäällikön Antonivksen yhteisen laivaston Aktionin taistelussa ja näiden lopulta kuoltua ja Octavianvksen valloitettua Egyptin ja annettua surmata varmuuden vuoksi hänen adoptioisänsä ja Kleopatran mahdollisen yhteisen pojan Kaisarionin mies, siis Octavianvs, palasi Roomaan. Hän oli nyt toistaiseksi onnistunut lopettamaan pitkäaikaisen ja hyvin ärsyttävän sisällissotien kauden. Valtakunnan hallinnon keskus senaatti ja Rooman kansa kaipasivat rauhaa ja vakautta. Ja koska Octavianvksen hallinnassa oli merkittävä asevoima, ei senaatti eikä kukaan muu katsonut voivansa mitään sille, että viimeisen sisällissodista voittaja kahmoi käsiinsä pysyvästi oleellisen poliittisen vallan Roomassa. Octavianvkselle senaatti myönsi kunnianarvoisaa tarkoittavan kunnianimen Avgvstvs. Tästä lähtien Octavianvs totteli nimeä Gaivs Ivlivs Caesar Avgvstvs. Hän osasi esiintyä vaatimattomasti ja väitti, ettei hänellä ollut poliittista valtaa yhtään enempää kuin kellä tahansa muulla senaatin jäsenellä. Ainoastaan hänen arvovaltansa oli suurempi kuin muilla. Ja senaatti ja Rooman kansa näyttelivät perässä.

Ja niin oli syntynyt uudestaan Rooman kuningaskunta. Mutta jälkimaailma on puhunut Rooman valtakunnasta tuosta ajasta lähtien keisarikuntana.

Rooma-niminen kaupunkivaltiokokonaisuus, tai sen itiö, oli alun perin syntynyt joskus 700-luvulla eJs. Lativmin alueella. Suurin piirtein samoihin aikoihin Roomasta pohjoiseen oli syntynyt etruskien kaupunkivaltioiden kokoelma. Etruskien valtakunnat lienevät syntyneet siten, että Vähän-Aasian länsirannikolta oli muuttanut väkeä alueelle. Ja nämä olivat sitten alistaneet alkuperäisasukkaat mutta omaksuneet näiden puhuman kielen.

Etruriassa vallitsi jonkinlainen sukupuolten tasa-arvo. Ainakin jos vertaa Rooman kulttuuriin, niin ero Etrurian hyväksi oli tässä suhteessa selvä. Roomalaisessa kulttuurissa taas perheenpään, pater familias (-s oli aikaisemmin toiminut yksikön genetiivin päätteenä latinan kielessä),  valta perheenjäsentensä yli oli ehdoton valtion ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Roomalainen perimätieto oli ollut sitä mieltä, että varhaisimpina aikoinaan Rooma oli ollut kuningaskunta. Viimeiset Rooman kuninkaista ovat saattaneet olla syntyperältään etruskeja, tai ainakin roomalainen perimätieto katsoo näiden olleen heitä.

Lopulta roomalaiset karistivat kuninkaiden raskaan ikeen päältään. Tämä tapahtui ennen vuotta 500 eJs. Entinen kuninkaiden neuvonantajien neuvosto, senaatti ("vanhojen neuvosto" suomennettuna), muuttui nyt uuden tasavallan hallinnon keskukseksi. Otettiin käyttöön erilaiset  kansankokoukset, joiden tehtävänä oli päättää laeista.

Kuningaskunta vaihtui tasavallaksi. Latinaksi kyseinen poliittinen termi kuului res publica, joka tarkoittaa julkista asiaa. Käytännössä roomalaiset tarkoittivat sillä poliittista järjestystä, jossa valta ei ole yhdellä, kuten kuningaskunnissa, vaan monella.

Jopa korkeimman virkamiehen, praetorin, valta oli jaettu kahdelle keskenään samanarvoiselle henkilölle. Myöhemmin virka muuttui kahden consvlin viraksi. Korkeinta virkaa ei voinut periaatteessa pitää hallussaan useaa vuoden pituista kautta peräjälkeen. Vuodet nimettiin sen mukaan, ketkä olivat olleet tuolloin olleet korkeimpina viranhaltijoina.

Äärimmäisissä hätätilanteissa korkein valta saatettiin antaa yksiin käsiin, dictatorille ("sanelija"). Dictatorinkin virkakausi oli määritelty lyhyeksi.

Äänivalta kansankokouksissa oli joka tapauksessa siinä määrin epädemokraattisesti jaettu, että nk. paremmilla kansalaisilla oli uudessa valtiossakin pieneen määräänsä nähden huomattavan paljon poliittista valtaa. Varsinkin kun ottaa sen, että monilla roomalaisilla miehillä oli clienttisuhde patronukseen, joka toimi isäntänä ja suojelijana. Ja clientit tapasivat äänestää kansankokouksissa patronuksensa tahdon mukaan. Ja kun ottaa huomioon vielä senkin, että aluksi varsin monet tärkeät virat oli varattu senaattorisäätyisille henkilöille. Ja sen, että naisilla ei Roomassa ollut poliittisia oikeuksia. Eikä tietenkään orjilla. Eikä muilla ei-kansalaisilla.

Myöhemmin nk. luokkataistelujen seurauksena Rooman nk. parempi väki suostui antamaan hieman periksi vähäosaisimpien kansalaisten poliittisille vaatimuksille. Vallan tasapainoa kallistettiin hieman tavallisen kansan suuntaan, mutta vain hieman. Kapinointi joka tapauksessa loppui.

Noin vuonna 387 eJs. kelttiarmeija valtasi Rooman. Samalla Rooman valtionarkistot paloivat. Ja saatuaan lahjotuksi suurella määrällä kultaa epätoivotut maahanmuuttajat pois roomalaisten ylimyssukujen jäsenten piti kaivaa muistilokeroitaan ja perimätietojaan, jotta voitaisiin koostaa uudestaan kertomus siitä, kuinka tasavalta oli syntynyt.

Näin synnytetty uusvanha tarina on korkeintaan osatotuus ja varmasti jossain määrin vääristelty näkemys oikeasta historiankulusta. Mutta viimeistään näistä ajoista alkaen roomalaiseen itseymmärrykseen kuului se, että he Rooman kansana vihaavat kuningasvaltaa eivätkä koskaan anna sen palata. 

Gaivs Ivlivs Caesarilla ja myös hänen ottopojallaan "Avgvstvksella" on voinut olla omasta mielestään hyviäkin perusteita perustaa uudelleen yksinvalta Rooman valtakuntaan. Vallanhimon ja itserakkauden ja ylimielisyyden lisäksi mielestäni varsin hyvä syy olisi se, että kun 200 edeltävän vuoden aikana Rooma oli muuttunut kaupunkivaltiosta suorastaan maailmanvallaksi, niin on selvää, että sellaista valtakuntaa ei kannattanut eikä voinut pitemmällä tähtäimellä hallita kuin se olisi edelleen yhden kaupungin ja sitä ympäröivän pienehkön maaseutualueen muodostama minivaltio.

Roomalaisen noin vuodesta 387 eJs. alkaen synnytetyn kansallisen mytologian mukaan viimeisen etruskikuninkaan, roomalaiselta nimeltään Lvcivs Tarqvinivs Svperbvs, vallan kaatamisessa oli ollut merkittävässä osassa Brvtvs-niminen aatelinen.

Octavianvs antoi senaatin jäädä olemaan ja samoin hän säilytti konsulinvirat. Näillä ei kuitenkaan ollut jatkossa enää suurta poliittista merkitystä. Rooman valtakunnassa ei enää koskaan palattu tasavaltaan sanan alkuroomalaisessa merkityksessä.

Alkuperäinen Caesar oli ollut poliittisesti tyhmä. Hän tapasi olla jalomielinen roomalaisille poliittisille vihamiehilleen sen sijaan, että olisi antanut teloittaa tai edes karkottaa nämä. Ja hän oikeastaan vähät välitti omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan. Ja hän painosti senaatin myöntämään itselleen elinikäiset dictatorin valtaoikeudet. Voin hyvin kuvitella, että Caesarin murhasalaliittoon osallistunut ylimys, joka sattui muuten olemaan nimeltään Brvtvs, kuten kaukainen historiallinen esikuvansa, tunsi halua päästä osaksi historiallista tapahtumaa, jossa jälleen hankkiudutaan eroon kuninkaasta.

Mutta huonostihan siinä kävi. Kuningas tosin kuoli, mutta tilalle tuli vielä vaarallisempi kuningas, nimittäin sellainen, joka onnistui.

"Avgvstvs" oli verrattuna adoptioisäänsä poliittisesti tavattoman älykäs ja taitava. Hän onnistui luomaan pysyvän hallintomallin, jossa valta oli keskitetty keisarin ja hänen nimittämiensä virkamiesten käsiin. Jopa kristilliseen Raamattuun, Luukkaan evankeliumin toiseen lukuun, on päässyt mukaan pikku pätkä ensimmäisen keisarin propagandan makua:

Siihen aikaan antoi keisari Avgvstvs käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Qvirinivksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Ennen vuotta 212 jJs., jolloin silloinen keisari Caracalla antoi Rooman kansalaisuuden kaikille vapaasyntyisille valtakunnan alueella luvallisesti asuville, vain vähemmistöllä tai pienemmällä vähemmistöllä oli joka tapauksessa ollut Rooman kansalaisuus. Keisarin luultavasti verotuksellisista syistä tekemä laaja kansalaisoikeusuudistus johti ikävä kyllä ennen pitkää siihen, että jatkossa myös Rooman kansalaisia saatettiin oikeudessa tuomita ristiinnaulittavaksi. Tai ainakin, mikäli oli tarpeeksi vähäosainen.

Naisoletetuille roomalaisille suuruudistus aiheutti ennen pitkää sellaisen myönteisen sivuvaikutuksen, että jatkossa heidän etunimensä ei enää tarvinnut olla johdettu heidän isänsä klaaninimestä. (Esim. Marcvs Tvllivksen tyttären, tai tytärten nimi, jos heitä oli siunaantunut enemmän, oli tullut Tvllia.)

Rooman valtakunnan kristillistymisestä seurasi ainakin yksi hyvä asia. 300-luvulta jJs. alkaen kristityssä maailmassa ei enää pahemmin ristiinnaulittu ihmisiä. Toki muuten saatettiin olla julmia tai kusipäisiä myös uuden uskonnon nimissä, mutta ristiinnaulittu ketään ei enää.

...

PS. 30.1.2026: Tulin sitten kirjoittaneeksi eräänlaisen jatkon välittömästi yläpuolella olevalle pitkälle loppupätkälle: Caesar, "keisari". Käsittelen siinä nimitystä "keisari".

Mitä on kunkin ihmisen jumala

Voidaan katsoa, että ihmisen jumala on hänen mielensä ja tarkoitustensa ja päämääriensä ilmentymä ja heijastuma. Siksi on minusta tärkeää kieltää kaikki sellaiset uskonnolliset yhdyskunnat, jotka eivät kunnioita muita jumalia kuin omaansa.

Kyse on siitä, että sallitaanko ja säilyykö moninaisuus ihmiskunnassa. Tämä on tärkeä kysymys. Usein vain yhden jumalan olemassaoloon uskovat haluavat painostaa muita ihmisiä uskomaan uskonnollisesti juuri heidän laillaan. Juutalaiset ovat tärkeä poikkeus tähän melko yleiseen sääntöön, mutta tämä johtuu siitä, että juutalainen uskonto on etninen uskonto, johon ei kuulu toisuskoisten käännyttäminen omaan uskoon. Itse asiassa juutalaisuudessa on tehty päinvastoin varsin vaikeaksi kääntyminen juutalaiseksi.

PS.:

Mielestäni intialainen käsitys jumalista on kaikkein "järkevin", jos näin saa sanoa. Kaikkein "korkein" on siinä eräänlainen maailmansielu. Korkeampia "varsinaisia" jumalia on nykyhindulaisuudessa kolme:  Brahma on luojajumala, Vishnu on elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näiden voi katsoa olevan maailmansielun ilmentymiä, ja kaikkien muiden jumalien voi taas katsoa olevan näiden kolmen ilmentymiä.

Ilmeisesti 2500 vuotta sitten eläneeksi sanottu buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama uskoi myös jumalien olemassaoloon, mutta hän kuitenkin opetti, että jumalista voi olla apua vain ajallisissa asioissa, mutta jälleensyntymisasiassa he eivät voineet auttaa.

Joka tapauksessa arvostan buddhalaisuudessa sitä, että se hylkää hindulaisuuden kastijärjestelmän sekä ainakin tietyssä määrin myös hindulaisuuteen kuuluvan naisvihamielisyyden. Jälleensyntymiseen sen enempää kuin eräiden uskontojen teologian helvettiin en kuitenkaan itse henkilökohtaisesti usko. Enkä kyllä taivaaseenkaan.

...Kukaan ei muuten voi palata kuoltuaan tuonpuoleisesta kertomaan, että ei siellä olekaan kuolemanjälkeistä elämää.

Minulla itselläni on kuitenkin, kuten kaikilla muillakin ihmisillä, runsain määrin filosofisia tai uskonnollisia ennakkoluuloja, jollaisiin kuuluvat uskonnolliset opinkappaleet ja filosofiset käsitykset sekä arvot ja eettiset ja moraaliset väittämät. Mutta sellaisia ei mielestäni pidä olettaa tiedoksi. Ihmisen lajiolemukseen kuuluu se, että hän uskoo kaiken maailman höpöjen asioiden olevan totta. Mutta ilman taipumusta tähän me emme olisi enää ihmisiä.

Suuri Cthulhu on niin suuri

Minusta on itse asiassa erinomaista todeta, että ei ole olemassa Jumalaa, joka olisi luonut maailmankaikkeuden ja joka sen jälkeen olisi jatkuvasti vaikuttanut ja vaikuttaisi edelleen luomassaan maailmassa.

Ajatus on minusta henkisesti vapauttava.

Tämän blogimerkintäni otsikko olisi voinut muuten myös kuulua "Nykyinen teologiani", mutta se ei olisi ollut kovin seksikäs otsikko.

...Oikeasti maailmankaikkeus on sellainen kuin siinä vaikuttaisi suuri Cthulhu. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

Sanotaan, että Cthulhu olisi yhdysvaltalaisen tunnetun rasistin ja kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin (1890-1937 jJs.) luoma hahmo. Kyseessä on tarinan mukaan voimallinen olento, joka oli toiminut ylipappina mutta jota on pidetty sitten myös jonkinlaisena jumalana.

Jätän nyt toistaiseksi huomioonottamatta sen, että nykylukija ei todennäköisesti kauhistu ollenkaan Lovecraftin "kauhu"tarinoista. Modernin kauhun kyllästämille nykylukijoille kirjailijan tuotokset ovat varsin kevyttä kamaa.

Kirjailija Lovecraft oli ateisti, joka luomallaan suurivoimaisten hirviöiden kansoittamalla maailmalla pyrki demonstroimaan sitä, että ihminen on merkityksetön suuressa, välinpitämättömässä maailmankaikkeudessa. Cthulhu ja muut otukset kuvastavat hänen tuotannossaan tällaista maailmaa.

No, tämä Cthulhu, joka on merkittävin henkilöhahmo kirjailijan tuotannon sisällä, on siis Suurten muinaisten ylipappi. Suuret muinaiset ovat hirviöitä, avaruusolentoja tai pahoja jumalia. Ne/he ovat saapuneet Maapallolle kaukaisilta tähdiltä tai vieraista ulottuvuuksista. Tyypit eivät noudata normaaleja luonnonlakeja, mikä on melko häiritsevää, ja jo pelkkä niiden näkeminen voi tehdä ihmisen hulluksi. Normaalin länsimaisen kulttuurin vastine tälle olisi se, että Jumalan nähdessään ihminen kuolee. Siksi Jumalan pitää pukeutua aina kohtaamispukuun.

Tunnetuin Suurista muinaisista on tämä Cthulhu, joka nukkuu mereen vajonneessa R'lyehin kaupungissa. Erilaiset kultit palvovat Suuria muinaisia jumalina ja toivovat heidän paluutaan.

Lovecraftin kirjoihinsa tuottama maailmankuva hirviöistä yms. ei ole ehdottoman johdonmukainen, mutta tämä on vain järkevää, koska hänen teoksiinsa luomansa maailma nyt on sellainen kuin on. Tämä on niitä tapauksia, joissa johdonmukaisuutta ei edes periaatteessa kannattaisi edellyttää.

Cthulhun kutsun mukaan "suurten muinaisten ylipappi Cthulhu" oli saapunut seuraajiensa kanssa tähdistä miljoonia vuosia sitten ja rakentanut Maapallolle em. R'lyehin kaupungin. Myöhemmin kaupunki oli kuitenkin vajonnut mereen tai jonnekin, missä "kuollut Cthulhu odottaa uneksien". Melko hienoa!

Asiaan liittyy sivujuonteena se, että englantilainen Douglas Adams (1952-2001  jJs.) oli kirjoittanut klassisen kuunnelman, joka paisui maailman ainoaksi viisiosaiseksi romaanitrilogiaksi. Vuosia myöhemmin irlantilainen kirjasarjan suuri fani, irlantilainen Eoin Colfer (s. 1965 jJs.) oli kirjoittanut oikeudenomistajien luvalla kuudennen osan trilogiaan, ja onneksi pieteetillä. Suomeksi sen nimi on Vielä yksi juttu. En minä tätä muuten olisi maininnutkaan, mutta suuri Cthulhu esiintyy romaanissa lyhyessä cameoroolissa.

Ja jos sitten jatkan itse asiassa. Telepaattisten voimiensa avulla Se/Hän – eli Cthulhu – on hankkinut itselleen seuraajia, jotka ympäri maailman irstailevat ja tarjoavat jumalalleen ihmisuhreja. Kun "tähdet ovat oikein", Suuret muinaiset palaavat valtaan palvojiensa tuella. Cthulhu itse kuvataan tarinassa "mustekalan, lohikäärmeen ja ihmiskarikatyyrin" vastenmieliseksi sekoitukseksi. Mutta sehän riippuu ihan yksilöstä ja lajista itsestään, että mitä ja millaista jumalan/eliön fenotyyppiä pitää vastenmielisenä ja mitä ei. Ei koirillakaan ole samanlainen esteettinen maku kuin ihmisillä, ja he/ne sentään tajuavat asioista jotakin.

Tässä on varmaankin nyt sitten huomautettava siitä, että H. P. Lovecraft tykkäsi aina puhua sekasikiöistä.

Minun lempisiteeraukseni kirjailijan tuotannosta on tämä:

He kävelevät näkymättöminä ja pahanhajuisina yksinäisillä paikoilla, joissa sanat on lausuttu ja riitit suoritettu heille otollisena aikana.

Kirjailijan tuotantoa sivuava siteeraus toisen henkilön kynästä taas kuuluu näin:

R'lyeh on kiva paikka (juuri kuten puuhamaa) siellä kaikilla on kivaa, paitsi sitten kun suuri Cthulhu, joka nukkuu talossaan R'lyehissä, herää niin sitten ei enää ole kivaa jos se lähtee pois ja sitten menee turismielinkeino tuolta R'lyehistä niin ja sitten alkaa sataa kaloja, kissoja, ristejä ja pieniä, väkivaltaisesti haisevia sukkia

Tuo oli peräisin vapaan WWW-tietosanakirjan Wikipedian osastosta Huonot vitsit ja muu höpöhöpö/Professori Huonot D.G. vitsit ja muu höpöhöpö, jos joku oikeasti haluaa tietää.

Ja sitten alkaa tylsempi osa blogimerkintää. Periaatteessa tunnen suurta viehtymystä myös Englannissa 1600-luvulla syntyneeseen kveekarismiin (linkin tapana oma esitykseni kveekarismin ideologiasta). Kveekariyhteisön perinteinen nimi on ollut Ystävien uskonnollinen seura. En kovin paljoa välittäisi olla "uskonnollinen". Mutta kveekarismi syntyi aikana, jolloin sekä uskonnollisuus että kristinusko olivat Euroopassa vielä melko kova sana.

(Tuolla en kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin ateisti taikka että kannattaisin filosofista materialismia. Kannatan joka tapauksessa sen toimivuuden ja hyödyllisyyden vuoksi tieteellistä menetelmää eli kannatan metodologista materialismia. Tieteellistä tietoa meillä voi olla vain sellaisista asioista, joita voi tutkia tieteen menetelmin.)

...Kveekarismin keskiössä on usko sisäiseen sanaan, mikä toisaalta on mahdollistanut myös sen eroamista normikristinuskosta. Kveekarismi ei tunne sakramentteja, ei pappeja tai pastoreita, ja sisäinen sana on sen mukaan jokaisessa ihmisessä, ja sitä kuuntelevat voivat sitten toteuttaa yhdessä hengellistä kutsumusta.

Yhdessä kveekarikirjassa mainittiin tässä yhteydessä myös eläminen "elämän keskuksessa".

Tätä nykyä eivät kaikki kveekarit edes pidä kveekarismia, tai itse kannattamaansa kveekarismin muotoa, kristinuskon muotona.

Sisäinen sana vastaa suurin piirtein samaa kuin Pyhä henki normikristinuskossa. Lisäksi kveekarismin mukaan jokaisessa ihmisessä on jotain Jumalasta.

Itse en edes pidä Pyhää henkeä varsinaisesti henkenä vaan ajattelen kyseessä olevan pikemminkin joko eräänlainen hyvää tekevä psykologinen ilmiö taikka kenties jotain, joka on osa maailmankaikkeuden rakennetta.

Viime vuoden maaliskuussa lukiessani erästä vasta suomennettua kveekarien keskuudessa arvostettua teologisluonteista kirjaa tajusin todeta itselleni, että olen oikeastaan materialistiversio kveekarista.

En varsinaisesti kiellä Jumalaa tai jotain jumalista tai jumalia ylipäätään vaan olen pikemminkin metodologisen materialismin kannattaja. Minulla on jonkinlainen alkeellinen tieteellinen lukutaito ilmeisesti. Inhimillinen tiede tuottaa tietoa, ei "totuutta" tai "totuuksia", ja tiedon olemassaolon ratkaisevat viime kädessä objektiiviset havainnot. "Totuudet" taas ovat uskonnon ja filosofoinnin heiniä.

Sittemmin olen kuullut myös sellaista, että osa nykykveekareista on ei-teistejä. Minä taidan sitten varmaan olla sellainen, jos näin saan sanoa. 

Palatakseni vielä H. P. Lovecraftiin... olin muuten törmännyt häneen ensimmäisen kerran 1990-luvulla. Olin tutustunut silloin yhdellä kurssilla uudestaan erääseen lapsuudenkaveriini. Tämän veli arvosti Cthulhu-mytologiaa. Ja siitä se, hyvin pikku hiljaa, oli lähtenyt. Tuolloin opin myös, millä tavoin nimi Cthulhu oikeaoppisesti lausutaan.

Pidentääkseni tätä tekstiä hieman edelleen mainitsen vielä yhden yksityiskohdan "teologiastani". Sen että mielestäni uskonnollisten ihmisten lisäksi myös uskonnottomilla ihmisillä on paljon sellaisia todellisuutta koskevia uskomuksia, joita ei voida osoittaa oikeiksi, eikä yleensä edes vääriksi. Tarkoitan ennen kaikkea etiikkaa ja moraalia koskevia käsityksiä, siis sitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Nämä käsitykset muistuttavat uskonnollisia käsityksiä. Siksi nimitän niitä uskonnollisluontoisiksi. Siteeraan skotlantilaista filosofia David Humea (1711-1776): "Siitä, miten asiat ovat, ei voida johtaa sitä, miten niiden tulisi olla." Rakkaus ja raiskaaminen ovat tieteelliseltä kantilta samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Mutta ihminen keksii omasta päästään eroja näiden välille. Ja se on minusta ihan oikein. Ihminen keksii tarinoita ja välittää kulttuuria ja kulttuurisia käsityksiään eteenpäin.

Ihmislajin edustajat eivät edes kykenisi muodostamaan suuria yhteisöjä mikäli hänellä ei olisi kykyä uskoa mielikuvituksensa luomiin eli nk. hatusta vedettyihin asioihin. Ihminen on aina valmis "kokoontumaan lipun ympärille". Uskonnot, uskonnollisuus, filosofiset käsitykset ja eettiset ja moraaliset väittämät ja järjestelmät ovat kaikki tätä samaa juurta.