Ei se ole käytännössä mahdollista. Jokainen on toista parempi jossain, jotkut ovat useimpia parempia monissa asioissa. He eivät koskaan ole tasa-arvoisia niiden kanssa jotka ovat hyviä vain merkityksettömissä pikkuasioissa, vaan heillä on aina oleva enemmän vaikutusvaltaa ihmisyhteisössä, niin omassa kuin muissakin yhteisössä.
Noinhan se on, mutta mahdollisuuksien tasa-arvoa olisi mielestäni kuitenkin hyvä yhteiskunnassa tavoitella.
Voidaan myös puhua yleisestä ihmisarvosta, jonka asian toivottaisiin vaikuttavan yhteiskuntaruumiin rakentamisessa. Ihmisen arvo yhteiskunnalle taas voi olla myös negatiivinen. Esim. diktaattorin, kiduttajan, häpeämättömän propagandistin ja valuuttaspekulantin arvo on sellainen, mielestäni.
Kiduttajan ihmisarvo voi olla diktatuurin kidutuskammiossa rääkättävälle poliittiselle vangille negatiivinen, mutta diktaattorille positiivinen. Diktaattorin ihmisarvo puolestaan voi olla hänen orjuuttamilleen alamaisille negatiivinen, mutta hänen kanssaan voimakasta demokratiaa vastaan liittoutuneelle toiselle diktaattorille positiivinen.
Yleisen ihmisarvon määrittely voi siis käydä työlääksi, koska olosuhteet eivät ole vakiot kaikkialla; ihmissyönti on kylläiselle kammottava ajatus mutta nälkään kuolevalle päinvastoin erittäin houkutteleva.
No kyllähän se niin toki tosiasiassa on, että "ihmisarvon" määrittely on suurin piirtein yhtä vaikeata kuin kaikkien mahdollisten tahojen yhteisen ajan. Viittaan tässä nyt yleisen suhteellisuusteorian mukanaan tuomaan maailmankuvaan.
Periaatteessa myös jokaisella ihmisellä on oma "totuutensa" maailmasta. Monella ne tosin muistuttavat toisiaan, mutta aina pieniä eroja silti on.
Liberalismikin, vapauden ideologia, tunnustaa eriävien etujen olemassaolon. Liberalismi kuitenkin olettaa, että niiden välillä voi järkevästi sovitella kansanedustuslaitoksessa.
Ei se ole käytännössä mahdollista.
VastaaPoistaJokainen on toista parempi jossain, jotkut ovat useimpia parempia monissa asioissa.
He eivät koskaan ole tasa-arvoisia niiden kanssa jotka ovat hyviä vain merkityksettömissä pikkuasioissa, vaan heillä on aina oleva enemmän vaikutusvaltaa ihmisyhteisössä, niin omassa kuin muissakin yhteisössä.
Noinhan se on, mutta mahdollisuuksien tasa-arvoa olisi mielestäni kuitenkin hyvä yhteiskunnassa tavoitella.
PoistaVoidaan myös puhua yleisestä ihmisarvosta, jonka asian toivottaisiin vaikuttavan yhteiskuntaruumiin rakentamisessa. Ihmisen arvo yhteiskunnalle taas voi olla myös negatiivinen. Esim. diktaattorin, kiduttajan, häpeämättömän propagandistin ja valuuttaspekulantin arvo on sellainen, mielestäni.
Kaikki on suhteellista , sanoi relativisti.
PoistaKiduttajan ihmisarvo voi olla diktatuurin kidutuskammiossa rääkättävälle poliittiselle vangille negatiivinen, mutta diktaattorille positiivinen.
Diktaattorin ihmisarvo puolestaan voi olla hänen orjuuttamilleen alamaisille negatiivinen, mutta hänen kanssaan voimakasta demokratiaa vastaan liittoutuneelle toiselle diktaattorille positiivinen.
Yleisen ihmisarvon määrittely voi siis käydä työlääksi, koska olosuhteet eivät ole vakiot kaikkialla;
ihmissyönti on kylläiselle kammottava ajatus mutta nälkään kuolevalle päinvastoin erittäin houkutteleva.
No kyllähän se niin toki tosiasiassa on, että "ihmisarvon" määrittely on suurin piirtein yhtä vaikeata kuin kaikkien mahdollisten tahojen yhteisen ajan. Viittaan tässä nyt yleisen suhteellisuusteorian mukanaan tuomaan maailmankuvaan.
PoistaPeriaatteessa myös jokaisella ihmisellä on oma "totuutensa" maailmasta. Monella ne tosin muistuttavat toisiaan, mutta aina pieniä eroja silti on.
Liberalismikin, vapauden ideologia, tunnustaa eriävien etujen olemassaolon. Liberalismi kuitenkin olettaa, että niiden välillä voi järkevästi sovitella kansanedustuslaitoksessa.