keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Kurdit, Rojava, kommunalismi ja nationalismi, osa 2

Syyrian diktatuurivaltion koillisnurkassa sijaitsee tai ainakin on sijainnut (tiedä, miten siellä voi viettää normaalia yhteiskunnallista elämää nyt kun Turkki on sotilaineen huseerannut ja huseeraa siellä edelleen) paikallisten kurdien omin voimin toimeenpanema puoli-itsenäinen alue Rojava (olin julkaissut ensimmäisen kirjoitukseni Rojavasta yli puoli vuotta sitten pian Turkin alueelle hyökkäämisen jälkeen), jossa huomionarvoista on edistyksellinen hallintojärjestelmä. Selostan tässä kirjoituksessa lyhyesti, millainen se on.

Katsoin 26.2. Jeesuksen vuonna 2020 jokunen vuosi aikaisemmin tehdyn dokumentin Diplomaatista anarkisti (engl. alkup. Accidental Anarchist). Sen ohjelmakuvaus kuului näin:
Menestynyt brittidiplomaatti Carne Ross loi uraa mm YK:ssa. Syyrian sota pysäytti Rossin ja hän jätti uransa ja ryhtyi anarkistiksi, joka haluaa tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeuden kaikkialle maailmaan.
Herra Ross tutustui myös Syyrian kurdien tilanteeseen. Dokumentin perusteella hän näytti katsovan, että Rojavan hallintomalli on anarkistinen.

Syyriassa laajalti kannatetun kommunalismin isä, yhdysvaltalainen Murray Bookchin, ei anarkistien tapaan kuitenkaan hylkää valtiota kokonaisuudessaan. Hän vain on kannattanut vallan laajaa hajauttamista.

Kurdien sankari Abdullah Öcalan oli vankilassa ollessaan tutustunut Bookchinin ajatuksiin ja kääntyi marxilaisesta kommunalismin kannattajaksi.

Öcalan taitaa olla vielä nykyäänkin vankilassa.

Syyrian kurdien järjestelmän puolustusvoimien rakenne vaikutti dokumentin perusteella kyllä melko anarkistiselta, mutta minusta koko järjestelmää ei ole syytä kutsua anarkistiseksi, koska Rojavassa on sentään ollut käytössä sellainen kapistus kuin valtio. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että hallinto on rakennettu alhaalta ylöspäin ja paikallisyhteisöillä on maassa/alueella paljon valtaa.

Olen ajatellut lukea jossain vaiheessa Bookchinin luultavasti ainoan suomennetun teoksen Espanjan anarkistit : sankarilliset vuodet 1868-1936.

Bookchinin kommunalismi tuntuu minulle helpommin ymmärrettävältä kuin anarkismi, vaikka senkin voi – halutessaan – liittää osaksi anarkismin aatteellista jatkumoa. Löysin myös tämän mainion Jyri Jaakkolan kirjoituksen kommunalismista.

Rojavan poliittinen järjestelmä on yksinkertaisesti seuraavanlainen: Hyvin paikallisella tasolla ihmiset päättävät naamatusten asioista antiikin Ateenan tapaan – sillä erotuksella, että Rojavassa myös naiset saavat tehdä poliittisia päätöksiä. He myös valitsevat päätöksentekijät ylemmälle tasolle. Ja tällä tasolla valtuutetut tekevät taas päätöksiä. Ja äänestävät ylemmälle tasolle edustajansa. Jne. Lopulta ollaan korkeimmalla tasolla, jonka valtuutetut tekevät päätöksiä koko Rojavaa koskien.

Ilmeisesti alemmat neuvostot voivat myös valita edustajansa tilalle milloin tahansa uuden, jos edellinen ei ole miellyttänyt tarpeeksi.

Ilmeistä on, että Rojavassa jos missä EU:lle ainakin periaatteen tasolla tärkeä subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate on voimassa.

En välttämättä kannata kaikkia hallinnollisia juttuja (enkä minä niistä paljoa tiedäkään), mitä Rojavassa on otettu käyttöön. Mutta tuo demokratian rakentaminen alhaalta ylös, ja klassisen demokratian olemassaolo demokratian perustana pidetyissä paikallisyhteisöissä on minusta idea, joka kannattaisi omaksua Suomeenkin.

Itselleni voisi kuitenkin tulla kummitusolo, jos pääsisin itse osallistumaan suoraan paikallisdemokratiaan, jonka kautta koko valtio rakennettaisiin. Mutta en silti haluaisi periaatteessa hylätä mallia.

Rojavan paikallisdemokratiamalli suosii tietenkin poliittisesti aktiivisimpia yksilöitä. Vääristymää voisi korjata tietenkin ottamalla käyttöön sveitsiläistyyppisen suoran demokratian sen rinnalle.

...
PS. 22.6.2020: Ja sama toisella kielellä: Curdes, Rojava, comunalisme e nasionalisme.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Perustuslaillinen oikeus lähteä maasta

”Näitä tapauksia on ollut, että on perusteltu maahantuloa suomalaisen oikeudella lähteä maasta. No kyllä, sinulla on oikeus lähteä, mutta Virolla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan”, Tiihonen sanoo.
Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 24.5. tänä Jeesuksen vuonna 2020 julkaistussa uutisartikkelissa Viron ja Suomen rajavartijat työskentelevät yhdessä satamissa säästääkseen ihmisten aikaa ja rahaa – ”Yksi kaveri kertoi, että hänen pitäisi päästä Viroon ostamaan tupakkaa”.

Tällainen lausuma on tietenkin yhtäpitävä Suomen ja Viron lainsäädäntöjen kanssa, mutta siitä saa sellaisen vaikutelman kuin rajavartija Tiihonen olisi kalastelemassa maahanmuuttokriittisyyden syvissä vesissä.

Nimittäin jos kerran Virolla on oikeus olla vastaanottamatta suomalaisia, niin siitä voi saada sellaisen kuvan kuin suomalaisilla olisi myös oikeus olla vastaanottamatta ulkomaalaisia, jotka ovat kultamunia ja suuri rikkaus pottunokkaisille suomalaisille ja joita ilman ei edes olisi kulttuuria.

Ja sitä paitsi Tiihosen pitäisi rajavartiohenkilönä tietää, että tuollaiset lausunnot satavat Perussuomalaisten laariin, ja pitää muistaa, että sellaisia lausuntoja ei saa Suomessa antaa.

Hyviä esimerkkejä siitä, mitä virkamies taas saa lausua julkisesti, antaa Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen Twitter-syötteessään. Sekä Pat Frustod nettisivuillaan.

torstai 21. toukokuuta 2020

Koronavirus ja minä, osa 2

Olen ollut viimeksi kuluneiden viikkojen aikana aina välillä veljieni kanssa videopuhelinyhteydessä. Olemme yleensä käyttäneet Google Duoa hommaan. Pienin pikkuveljistäni asuu tätä nykyä Indonesian Balilla.

Olen myöskin tavallista enemmän soitellut ihmisille ihan tavallisella puhelimella.

Olen oppinut myöskin – lopulta – käynnistämään FlightGear-lentosimulaattoripelissä pelin oletuslentokoneen Cessna 172:n moottorin. Se olikin edellytys sille, että pääsin lentämään koneella.

Ja olen jonkin verran lentänytkin. FlightGear on mahtava. Aluksi kyseessä oli melko masentava simulaattoriohjelma, koska se on varsin realistinen. Se rankaisee osaamattomuudesta ja hölmöilystä.

Olen jättänyt sittemmin internetselaimessa pelattavan Geo-FS-lentosimulaattoripelin pelaamisen vähemmälle. Kyseessä kuitenkin on lähinnä eräänlainen lelu, jos sitä vertaa FlightGeariin. Lisäksi graafisesti se on onneton (parempiresoluutioisen ilmakuviin perustuvan maaston saa maksamalla kympin verran vuodessa). Geo-FS:stä on lähinnä vain oppimaan lentokoneella lentämisen peruskuvioita. Laskeutumisen opettelussa se on jossain määrin pätevä peli myös.

FlightGearissa on sellainen ongelma, jos sitä ongelmana haluaa pitää, että kun siihen on mahdollista asentaa käytettäväksi muitakin lentokoneita, niin pitää sitten jokaisen lentokoneen jutut opiskella erikseen. Mikä on kyllä tietenkin luonnollista. Ennen kaikkea se, miten moottorin tai moottorit saa käynnistymään.

Kerran lensin Havaijin pääsaaren Oahun ympäri Cessnalla, ja kun pääsin takaisin lähtökentän luokse, niin hajotin koneeni iskeytymällä kiitorataan.

Tein lentäessäni muuten havainnon, että Oahulla sijaitsee useita lentokenttiä. Olisin voinut laskeutua mille niistä tahansa, mutta halusin välttämättä lentää saaren ympäri. Kävin välillä myös matalalennossa katselemassa merellä seilaavia laivoja.

Mutta olen sittemmin alkanut jo oppia laskeutumaan Cessnalla hajottamatta konetta.

...Kiva että olen pitkästä aikaa päässyt käsiksi lentosimulaattoripelimaailmaan!

Tarkoitukseni on ollut alkaa opetella myös toisenlaista peliä, nimittäin Freeciviä. Kyseessä on avoimen lähdekoodin versio tai eräänlainen klooni kuuluisasta Civilization-pelisarjasta. Toivottavasti ennen syksyä pääsen siihen jo jollakin lailla sisään.

Joskus lähiaikoina tulen julkaisemaan tässä blogissani merkinnän eräästä ikivanhasta tietokonepelistä.

Makeaa olen syönyt viime aikoina suhteellisen paljon. Lauantaisin on kämpilläni pidetty normaali kulttuurielämätapahtuma, jonka yhteydessä tarjoan vierailleni mm. keksejä. Nykyään myös noin kerran viikossa jonain arkipäivänä eräs Hannu-niminen ystäväni on tullut käymään lentääkseen kanssani lentosimulaattoreilla. Myöskin välillä on ystäväni Virpi tullut käymään, yleensä koiransa kanssa, ja tällöin olen myös saattanut tarjota kahvitukset.

Olen katsonut ohjelmia televisiosta. Olen katsonut ohjelmia Ylen Areenasta. Olen katsonut ohjelmia käyttämästäni tallennuspalvelusta. Kumma kyllä vastoin odotuksiani televisio-ohjelmat eivät ole onnistuneet loppumaan minulta.

Välillä kyllä jouduin olemaan ilman tuoretta tai minulle tuoreentuntuista kirjallisuutta, koska sain H. P. Lovecraftin Kootut teokset 1:n luettua loppuun monta päivää ennen kuin pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot jälleen osittain aukesivat.

Lainasin eilen kirjastosta varaamani Joseph Hellerin romaanin Lopun ajat, joka on tavallaan eräänlainen jatko kirjailijan sotakertomusiloittelulle Me sotasankarit (engl. Catch-22).

Kirjastossa ei näkynyt minun lisäkseni ensimmäistäkään toista asiakasta. Niin paljon se rokottaa käyntiä, ettei saa jäädä notkumaan kirjastoon selaillakseen nimikkeitä. Itse asiassa kirjastossa oli sopiviin paikkoihin laitettuna kevyet selityksillä varustetut esteentapaiset, ettei voinut ihminen kuvitella saavansa haahuilla laajemmin paikan päällä.

Koronarajoitusaikana olen vähentänyt kirjoittelemista toisenkieliseen blogiini. Toisaalta olin kirjoittanut "pöytälaatikkoon" tekstejä sen verran runsaasti, ettei nyt tarvitsekaan olla tässä kirjoittamisessa kovin aktiivinen.

Kesäkuun alussa rajoituksia jälleen hieman löysätään.

Yhdistykseni on ollut nyt aika monen viikon ajan kiinni.

Sen verkkoläsnäolo on kuitenkin ollut oikeastaan kiitettävän laajaa, vaikkakin on tapahtunut vain virka-aikaan. Viime aikoina arkisin klo 13-14 on aina ollut Facebookissa jollakin teemalla nk. Facebook-live, jota on videokuvan kautta vetänyt jompi kumpi yhdistyksen järjestötyöntekijöistä. Discord-palvelussa yhdistyksellä on ollut oma "huone", ja siellä on pidetty "aamukahvit" arkisin klo 10.00-10.30 ja "päiväkahvit" klo 12-13. Tällöin on joku yhdistyksen työntekijöistä ollut läsnä.

Yhdistykseni hallitus oli kokoontunut 11.5.2020 etäkokouksessa.

Sen tekemistä päätöksistä – en ole itse hallituksen jäsen – yhdistykseni kävijöitä välittömästi koskee ja kiinnostanee seuraava asia:

Kesäkuussa kokoonnumme ulkosalla piknikin ja kivan yhteistoiminnan merkeissä. Tapaamisilla pyrimme säilyttämään turvavälit ja huolehtimaan hygieniasta. Yhdistys tarjoaa kahvit, mutta jokainen tuo itse nauttia haluamansa ruokaeväät omatoimisesti.

Piknik-kokoontumiset alkavat kesäkuun ensimmäisellä viikolla, 3.6. alkaen. Lauhatuulen (Simonkylässä) kupeessa kokoonnutaan aina keskiviikkoisin klo 12-14 ja Myöhätuulen (Pähkinärinteessä) lähistöllä torstaisin klo 12-14. Kellonaikoihin saattaa tulla vielä muutoksia, mutta viikonpäivissä ilmeisesti pitäydytään.

Lomauttamattomat työntekijämmekin pitävät heinäkuussa lomansa. Tällöin, oletan, vapaaehtoisilla on mahdollisuus vetää ulkorientoja. Minua on pyydetty vetämään Discord-istuntoja, ja aion siihen ryhtyäkin.

Kyllähän se olisi pitänyt tietää, ettei ihan normaaliin päiväjärjestykseen päästä vielä kesäkuussakaan yhdistyksessäni. Suomen hallituksen määrittämä kesäkuun 1. päivästä alkaen voimassa oleva uusi 50 henkilön kokoontumisraja ei toki koskaan täyttyisi ainakaan länsipuolen kerholla, mutta liian tiivis kokoontuminen olisi tietenkin potentiaalinen sairauden levittäjä, ja se olisi erityisen paha, koska kävijäistömme on keskimäärin suhteellisen iäkästä. Veikkaan, että keskimääräinen kävijä on yli 50-vuotias. Lisäksi kävijäistössämme on ilmeisesti runsaasti ihmisiä, joilla on sydän- ja verisuonisairauksia tai diabetes.

Ensialkuun minua nämä yhdistykseni hallituksen tekemät linjaukset kyllä masensivat.

Onneksi olen oppinut lentämään Cessna 172:lla. FlightGearissä on ihastuttavan paljon kyllä lisää kaikenlaista, mitä voi oppia ja kokeilla. Minulla on sen ansiosta vuosiksi tekemistä.

Ja todennäköisesti Sali aukeaa kesäkuussa. Minä ja eräs toverini odotamme sitä innolla.

...
PS. 19.6.2020: Voit niin halutessasi lukea myöhemmin julkaisemani blogimerkinnän Lentosimulaattoripelaaminen, uusi vanha harrastus.

...
PS. 4.7.2020: Voit niin halutessasi lukea myöhemmin julkaisemani blogimerkinnän TOAW, maailman paras sotapeli vuodelta 1998.

maanantai 18. toukokuuta 2020

Kirja-arvio: H. P. Lovecraft: Varjo Innsmouthin yllä

Lainasin ennen yhteiskunnan koronavirussulkua kaupunginkirjastosta yhdysvaltalaisen kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin (1890-1937) Kootut teokset 1:n.

Kirja sisältää novellinpituisia kertomuksia yhteensä kahdeksan.

Lovecraft on tunnettu siitä, että hän on luonut Cthulhu-mytologian, jota hän esittelee useissa kertomuksistaan. Kirjailijan alkuperäinen ajatus oli ollut se, että pahat jumalolennot hallitsevat kaoottista kaikkeutta. Myöhemmät kirjailijat ovat muokanneet mytologiaa. August Derleth, joka oli kristitty, lisäsi tarinastoon hyvän ja pahan välisen taistelun. Lovecraft itse oli ateisti.

Lovecraft on myös tunnettu siitä, että hän muistuttaa ulkonäöltään Facebook-mies Mark Zuckerbergia. Edellinen oli kirjoittanut kuvitteellisista kammotuksista. Jälkimmäinen taas on luonut elävän elämän kammotuksen.

Vuonna 1994 olin tutustunut uudestaan entiseen luokkakaveriini, joka, paitsi että tiesi paljon PC-tietokoneista, niin tunsi myöskin Lovecraftin tuotantoa. Hän esitteli minulle sitä.

Lopulta tänä Jeesuksen vuonna 2020 olin päättänyt lopultakin tutustua siihen hieman syvemmin. Minua itseäni kiinnosti kirjailijassa ja hänen tuotannossaan ennen kaikkea Cthulhu-mytologia.

Sitä on hyödynnetty myös muussa kulttuurissa, kuten elokuvissa ja populaarimusiikissa. Oma suosikkini on aikuisten piirretty South Park, jossa psykopaattinen pikkulapsi Eric Cartman ystävystyy pitkäaikaisesta unestaan heränneen Cthulhun kanssa.

Mitä tulee kirjailijan kykyyn tuottaa kauhua, niin minua hänen kertomuksensa eivät pelottaneet juuri ollenkaan. Edes yöllä. Mutta Lovecraftin puolustukseksi on sanottava, että nykylukijat on nykyaikainen viihdekoneisto parkkiinnuttanut. Sata vuotta sitten Lovecraftin tuotokset ovat todennäköisesti tuntuneet ihmisistä suhteellisen pelottavilta.

Käsittelen tässä yhtä kertomuskokoelman novellia nimeltä Varjo Innsmouthin yllä, joka on ilmestynyt vuonna 1931.

Kertomuksen kertojaminä on kiinnostunut Massachusettsissa sijaitsevasta Innsmouth-nimisestä merenrantakaupungista ja päättää lähteä katsastamaan sitä. Hän on kuullut siitä jänniä juttuja, ja haluaa paikan päällä myös tutustua paikalliseen arkkitehtuuriin.

Pahinta kertomuksessa on se, että jo sen melko alussa Lovecraft paljastaa osan siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ei olisi tarvinnut.

En viitsi liian paljoa kertoa kertomuksen juonesta, mutta kirjailijan teos on kuitenkin kekseliäästi sommiteltu. Se on omaperäinen, ja juoni pitää pihdeissään. Ihastelin kovasti kertomuksen suhteellisen nerokasta rakennetta lukiessani sitä.

Tämän kanssa on nähty vaivaa, ajattelin.

Kootut teokset 1:tä lukiessani rupesin myös miettimään syytöksiä Lovecraftin muukalaispelosta ja silkasta rasismista. Kahlatessani kertomuksia läpi tein päätelmän, että väitteissä saattaa olla jotain perää. Itse pidän itseäni maahanmuuttokriittisenä ihmisenä, mutta Lovecraftin mielipiteissä on jotain niin kovin karkeaa. Aina silloin tällöin näissä kertomuksissa väikkyy kammo sekarotuisuutta tai vierasta kohtaan.

Sata vuotta sitten rasismi oli valkoisen rodun piirissä paljon yleisempää kuin nykyään, joten voidaan sanoa Lovecraftin tässä heijastaneen kulttuuria, jossa hän oli kasvanut. Kirjailijan synnyin- ja kotimaassa Yhdysvalloissa rotuerottelu ja neekereiden, mulattien ja Amerikan alkuperäisasukkaiden eriarvoinen kohtelu olivat tuolloin voimissaan.

H. P. Lovecraft muuten jo vuonna 1906 esitti tiedelehti Scientific Americanin julkaisemassa kirjeessään, että tähtitieteellisten observatorioitten tulisi etsiä Neptunuksen takaista planeettaa koordinoidusti. Kirjailija antoi planeetalle nimen Yuggoth, jota hän käyttikin myöhemmin kertomuksissaan. Kun Pluto löydettiin vuonna 1930, hän muistutti ystävilleen, että oli ennustanut sen olemassaolon.

Kootut teokset 1:ssä Yuggoth tuodaan esiin vuonna 1930 ilmestyneessä kertomuksessa Kuiskaus pimeässä.

Kirjailijan kertomuksista välittyy muutenkin kuva siitä, että hän seurasi aktiivisesti luonnontieteiden kehitystä.

H. P. Lovecraftin koottuja teoksia on vielä viisi lisää. Kestää vähintään useita vuosia, ennen kuin olen saanut luettua ne kaikki. Juu, aion lukea loputkin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Minulle tärkeimmät Raamatun opetukset

Minulle tärkeimmät kristillisen Raamatun opetukset ovat seuraavat neljä, jotka löytyvät kaikki Uudesta testamentista:

Jeesus oli opettanut, että vaikeampi on rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan kuin kamelin neulansilmän läpi. Oppilaat olivat seuraavaksi kysyneet Jeesukselta: "Voiko sitten kukaan pelastua?" Jeesus oli vastannut heille: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista." Jos ihminen luulee kykenevänsä muuttamaan itsensä moraaliseksi, niin hän erehtyy.

Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa: Jokaiselle päivälle riittää sen oma huoli.

Jeesuksen opetus Getsemanen puutarhassa, kun häntä tultiin vangitsemaan ja hänen oppilaansa löi ylipapin palvelijalta miekalla korvan irti. Jeesus paransi korvan ja sanoi: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Käsittääkseni Jeesus opetti tässä, että häntä ja hänen opetuksiansa ei pidä levittää eikä puolustaa aseellisesti.

Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa: Ihmisen tulee kohdella muita niin kuin hän toivoo muiden kohtelevan itseään. Ihminen kun on, mitä hän on, niin on vaikea elää perusteellisesti tämän säännön mukaan. Mutta tällä ihanteella on silti ollut vaikutuksensa kulttuuriin. Luulen, että sen enempää protestanttista byrokratiaa kuin hyvinvointivaltiotakaan ei olisi syntynyt kulttuurista, josta olisi puuttunut tämän säännön tuntemus.

...
PS. 22.6.2020: Ja sama toisella kielellä: A me ensenias la plu importante de Biblia.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Voiton päivän juhlaan tuotakoon hieman lisäsisällystä

Tänään 8. päivänä toukokuuta vietetään ympäri Eurooppaa Voiton päivää natseista saadun voiton kunniaksi. Venäjällä päivää tavataan viettää vasta päivää myöhemmin, koska natsi-Saksa antautui Neuvostoliitolle päivän vaihduttua 9. päiväksi. Neuvostoliitossa aikavyöhykellisistä syistä päivä vaihtuu aikaisemmin kuin lännempänä.

Tänä Jeesuksen vuonna 2020 Voiton päivää vietetään varsin todennäköisesti koronaviruspandemian vuoksi kuitenkin hillitymmin ja vältellen suuria ihmisjoukkoja ja niiden muodostamista. Euroopassa ainoa poikkeus tästä lienee Valko-Venäjä, jonka diktaattori Lukašenka ei kauheasti usko koronaviruksen olevan vaaraksi. Maassa pidetäänkin huomenna Voiton päivän sotilasparaati.

On sääli, että samalla kertaa natsi-Saksan kanssa Neuvostoliitto ei kaatunut, tämä toinen totalitaristinen persläpi ja diktatuuri.

Neuvostoliitto kaatui kuitenkin omaan mahdottomuuteensa myöhemmin, vuonna 1991.

Ehdotankin, että Voiton päivää viettäisiin tästä pitäen natsi-Saksasta saadun voiton sekä Neuvostoliiton kaatumisen kunniaksi.

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Koronavirus ja minä, osa 1½: Kerho aukeaa kesäkuun alussa, kaupunginkirjastojen toiminta käynnistyy ajan kanssa

Maanantai-iltana oli pidetty Suomen hallituksen tiedotustilaisuus koskien korona-rajoitusten osittaista poistamista. Ennen sitä hallitus oli kokoustanut kahtena päivänä asian tiimoilla. Edellytykset valmiuslain mahdollistamien laajojen rajoitusten olemassaololle kun olivat nimittäin heikenneet aivan riittävästi.

Minun kannaltani tärkein asia tässä on se, että nyt on näytetty vihreää valoa sen, mistä käytän nimitystä kerho, aukaisemiselle kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Yhdistykseni paikallinen toimipiste on toiminut minulla olohuoneen jatkeena, paikkana, jossa voi tavata ihmisiä, ja vapaaehtoistyöpaikkana, ja siellä olen arkisin saanut nauttia myös huokean lounaan sekä runsaasti kahvia. Molemmat toimipisteet aukeavat sitten samaan aikaan.

Olin ajatellut aikaisemmin, että kerhon sulkioloa kestän toukokuun puoleen väliin saakka, jolloin ratkean jollakin lailla. Mutta tämä hyvä uutinen on saanut minut ajattelemaan, että sinnittelen kestävyyteni äärirajoilla kesäkuun alkuun saakka.

Tosin vielä aukeamista ei ole kirkossa kuulutettu, koska yhdistykseni hallitus ei ole vielä käsitellyt asiaa, mutta minun on pakko ajatella, että kerho aukeaa kesäkuun alussa, sillä muuten en kestäisi.

Yhdistykseni verkkotoiminta on ollut tänä rajoitusaikana kiitettävän laajaa. Tämä on antanut minullekin pienen ylimääräisen ikkunan maailmaan, jossa ihmiset hengittävät.

Toinen minulle henkilökohtaisesti erinomaisen tärkeä asia hallituksen tiedotustilaisuuden annissa oli se, että pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot (nk. Helmet-kirjastot) saavat välittömästi ottaa vastaan palautettavia kirjoja. Kirjastojen tilat avataan jossain määrin normaaliin käyttöön kesäkuun alusta alkaen.

Joutuu jonkin aikaa vielä odottelemaan, että pääsee myös lainaamaan kirjoja. Olen viime aikoina lukenut erittäin hitaasti H. P. Lovecraftin Kootut teokset nro 1:tä. Lovecraft on hämmästyttävässä määrin samannäköinen kuin Facebook-mies Mark Zuckerberg, mutta ei ole yhtä paha kuin hän.

Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa siirrytään lähiopetukseen 14.5.

Samana päivänä lukioita, ammatillisia oppilaitoksia, yliopistoja ja vapaata sivistystyötä koskevat ehdottomat rajoitukset poistuvat.

Samaten Schengenin sisärajat ylittävän työmatkaliikenteen rajoituksia puretaan tietyin edellytyksin. Ulkomaanmatkailua ei kuitenkaan vielä avata.

Etätyösuositus on edelleen voimassa.

14.5. myöskin ulkoharrastuspaikat avataan kokoontumisrajoituksia noudattaen.

1.6. ravitsemisliikkeiden asteittainen avaaminen voidaan aloittaa tietyin edellytyksin. Toivottavasti myös lempikapakkani Sali aukeaa normaalilla tavalla. Siellä tulee olemaan ilmeisesti avaamisen jälkeen oma keittiö.

Samana päivänä urheilukilpailut ja -sarjat voidaan käynnistää erityisjärjestelyin.

Jatkossa kesäkuun alusta alkaen 50 hengen kokoontumisrajoitusta sovelletaan yleisesti. Tähän astihan rajoitus on koskenut 10 hengen kokoontumisia.

Hallitus toivoo arkijärkeä ja suositusten noudattamista kansalaisilta. Samaa toivon minäkin, vaikka olen oppositiota.

Hallitus sanoo, että koska epidemian hillitsemisessä on onnistuttu hyvin, on mahdollista siirtyä hybridistrategiaan: testaa, jäljitä, eristä. Tavoite on edelleen suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Rajoituksia voidaan joka tapauksessa uudelleen kiristää, mikäli aihetta ilmenee.

PS. Korona on kuulemma siirtänyt tuhansien suomalaisten kiireettömät leikkaukset ja hätistänyt ihmiset vastaanotoilta, ja haitta ihmisten terveydelle voi olla isompi kuin koronan vaikutukset. Itsekin muuten jätin menemättä huhtikuun aikana verikokeisiin. Olin kuitenkin itse päätellyt, että kyse ei ole minun kannaltani kuolemanvakavasta asiasta. Muuten sitten vain jännitetään, että osuuko koronapandemian huippu Suomessa kesään vaiko syksylle. Jos huippu saavutetaan vasta syksyn aikana, niin silloin riesana on myös flunssavirus, ja menee elämä kenties vaikeaksi.