keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Yhdysvaltain uskonnonvapausjärjestelmä on kauneinta, mitä ihminen on luonut maan päälle

Kerron tässä kirjoituksessani Yhdysvaltain uskonnonvapausjärjestelmästä ja sen kehityksestä sekä kehun sitä.

Yhdysvallat itsenäistyi Iso-Britannian kuningaskunnasta vuonna 1776.

Maan perustuslaissa alun perin mainittiin uskonto vain kohdassa, jossa kiellettiin uskonnon käyttäminen pätevyysvaatimuksena julkiseen virkaan.

Vuonna 1791 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi ensimmäisen lisäyksen maan perustuslakiin. Siinä mm. säädettiin kirkon ja valtion erosta ja kiellettiin hallintoa useimmissa tapauksissa sotkeutumasta kansalaisten uskontoon ja uskonnonharjoitukseen.

Perustuslain neljästoista lisäys, joka hyväksyttiin vuonna 1868, lisäsi uskonnonvapautta kieltämällä osavaltioita saattamasta voimaan lainsäädäntöä, joka tukisi tai estelisi mitään uskonnoista.

Vuonna 1878 Yhdysvaltain perustuslain korkein tulkitsija Korkein oikeus määräsi, että perustuslain ensimmäinen lisäys kieltää hallintoa sääntelemästä ihmisten uskoa mutta toisaalta ei uskonnollisia toimia kuten avioliittoa.

Vuonna 1963 Korkein oikeus sääti, että osavaltiot eivät saa vaatia ketään hylkäämään uskomuksiaan saadakseen etuja.

Vuonna 1971 Yhdysvaltain Korkein oikeus kielsi Pennsylvanian osavaltiota hyvittämästä katolisten koulujen opettajien palkkoja.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että Yhdysvaltain uskonnonvapausjärjestelmä on suurin piirtein kauneinta, mitä ihminen on tällä pallolla luonut.

En kuitenkaan kannata sitä varauksetta.

Kannatan kuitenkin ehdottomasti uskonnollisten yhdyskuntien ja valtion eroa. Kannatan myöskin sitä, että uskontoa ei voi käyttää pätevyysvaatimuksena julkiseen virkaan pääsyyn. Kannatan myös sitä, että julkista tukea saavat koulut eivät saa opettaa uskontoa ainakaan tunnustuksellisena.

Mutta mielestäni Yhdysvaltain uskonnonvapausjärjestelmä saisi olla jonkin verran kriittisempi uskontoa kohtaan.

Mielestäni julkiseen virkaan pääsyn ehtona tulisi olla sen, ettei henkilö hyväksy uskonnollista lainsäädäntöä. Lisäksi mielestäni uskonnollista lainsäädäntöä kannattavilta tulee viedä myös äänioikeus.

Ja mielestäni myös sellaisten uskontojen tulee olla kiellettyjä, jotka kannattavat rasismia tai pyhää sotaa toisinajattelevia vastaan tai pyrkivät väkipakolla estämään uskonnon vaihtamisen tai avioliiton solmimisen toisuskoisen kanssa.

...
PS. 30.4.2020. Kirjoitin myös pienen jatkon tälle.

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Kirjaesittely: Mari Manninen: Kiinalainen juttu – 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista

Kiina muuttuu hirvittävää vauhtia. Siksi olikin mukava saada käsiinsä maan nykytodellisuutta käsittelevä Mari Mannisen vuonna 2018 ilmestynyt teos Kiinalainen juttu – 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista.

Suomalaisilla ja yleensäkin länsimaisilla ihmisillä on vääriä luuloja Kiinasta ja kiinalaisesta todellisuudesta. Näitä myyttejä Manninen purkaa kirjassaan.

Itselläni on kiinalaisia sukulaisia, joten Kiina kiinnostaa minua siksikin.

Taisin lukeneisuudestani huolimatta saada kirjasta myös uutta tietoa. Manninen esittelee siinä kiinalaisen todellisuuden tiiviisti ja selkeästi, riittävän perinpohjaisesti ja myös kiinnostavalla tavalla. Vastauksia kysymyksiin sai eikä juurikaan tärkeitä asioita ollut jäänyt kirjasta pois.

Mari Mannisen kirjassaan käsittelemiä myyttejä ovat mm. seuraavat:
  • Kiinalla on 5000-vuotinen historia
  • Kiinan muuri näkyy Kuuhun
  • Kiinalaisilla ei ole käytöstapoja
  • Tiibetiläiset ovat rauhaa rakastavaa kansaa
  • Kiinassa suunnitellaan politiikkaa sadan vuoden tähtäimellä
  • Kiinalaiset ovat lyhyitä
  • Kiina on kommunistinen
  • Kiinalaiset syövät aina riisiä
  • Kiinalaiset syövät koiria
  • Pekingin ilmansaasteet ovat maailman pahimmat
  • Kansalaisjärjestöt eivät saa toimia Kiinassa
  • Kun osaa kiinaa, pystyy juttelemaan 1,4 miljardin ihmisen kanssa
  • Kiinalainen tuote on huonolaatuinen
  • Kiinassa media on täysin sensuroitua
Ja varmaankin on myös tarpeen lisätä tähän loppuun se, että kirjoittaja ei millään lailla ihannoi Kiinan hallitsevaa kommunistista puoluetta. Realismi on Mannisella hallussa.

Kiinan muutosvauhti on kuitenkin hirmuinen. Vuonna 2025 tämä kirja on siksi luultavasti jo vanhentunut, ja Manninen lienee itse ensimmäisenä tämän tunnustamassa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Jeesuslisko ja muut otukset

Euroopassa mietitään taas, saako profeettaa kuvata lehdessä ja miten. Eläinten nimistössä uskonnolliset ja loukkaavat nimet on kielletty. Niinpä ilkikurinen kuoriaistutkija ei saisi nimetä vaikkapa uutta kähmäkorvakärsäkkään alalajia muhammediksi. Jeesus on kyllä saanut nimikkoeläimen.
Siteeraus on Helsingin sanomat -lehdessä 16.1.2015 julkaistusta artikkelista Jeesusliskon vesijuoksu (joka maksumuurin takana).

Jeesusliskon virallinen nimi on näköjään viherbasiliski, ja lajin tieteellinen nimi on Basiliscus plumifrons.

Eläin pystyy ilmeisesti pitempiäkin matkoja juoksemaan veden päällä, mutta toisin kuin Jeesus, se jatkaa matkaa uiden, jos vauhti loppuu.

Myönnän jeesusliskon kuuluvan lempieläimiini.

Adolf Hitlerin mukaan nimetty otus Anophthalmus hitleri taas on sokea kovakuoriainen, joka elää vain viidessä luolassa Sloveniassa. Lajinimen oli alun perin muuten pitänyt olla kunnianosoitus herra Hitlerille, ja on käytäntönä, ettei lajien kerran saamia tieteellisiä nimiä vaihdeta. Itse olin luullut, että laji oli nimetty noin alkuperäiselle Hitlerille vittuilun vuoksi, mutta olinkin väärässä.

On myös yhdysvaltalaisen kirjailijan H. P. Lovecraftin luomaan (tai perustamaan) Cthulhu-mytologiaan kuuluvan hullun muinaisen jumalolennon suuren Cthulhun mukaan nimetty Sollasina Cthulhu. Se edustaa merimakkaroiden varhaista kehitysvaihetta ja eli 430 miljoonaa vuotta sitten, eli ei valitettavasti elä enää nykyään (olen muuten päättänyt tutustua tänä vuonna tarkemmin Cthulhu-mytologiaan).

Itse olen sitä mieltä, että periaatteessa kaikkien pyhien hahmojen mukaan pitäisi saada nimetä eläinlajeja. Profeetta Muhammadin mukaan voitaisiin nimetä esim. jokin kaiken tieltään syövä muurahaislaji. Lentävän spagettihirviön mukaan voitaisiin nimetä... hitto, en nyt keksi.

...
PS. 4.7.2020: Laitetaan sitten tämä tänne: olin myöhemmin saman vuoden aikana lukenut hieman Cthulhu-mytologiaan liittyviä teoksia.

torstai 6. helmikuuta 2020

Tuliliemen tuttavana, osa 2

Tämä blogikirjoitus on toinen osa vuoden 2019 lokakuussa julkaistuneelle verrattain pitkälle merkinnälle Tuliliemen tuttavana, osa 1.

Olin siis jo kuukausien ajan elänyt vähällä alkoholilla. En ollut sataprosenttisesti pysynyt irti siitä, mutta käytännössä olin elänyt viimeiset viisi kuukautta kertaakaan humaltumatta. Nk. sähköpostijuopotteluissa ja Sali-käynneillä olin nauttinut alkoholittomia. Samoin melkein aina lauantaivastaanotoillani, joita olen viime kuukausina pitänyt vain parittomilla viikoilla.

Itse asiassa alkoholinkäyttöni on pysynyt siinä määrin kovasti aisoissa, että olen onnistunut omaksumaan jopa jonkinlaisen raittiin ihmisen maailmankuvan.

Ja ilokseni voin todeta sen, ettei menneiden kuukausien aikana minulla ole käytännössä ollut himoa alkoholiin. Voisin antaa ansion tästä oletetulle Jumalalle.

Tottumus alkoholiin on mennyt aivojen alkoholissa marinoinnin myötä.

Lisäksi näinä aikoina eläminen tuli halvaksi, kun ei tarvinnut ostaa koko ajan viiden euron oluita Alkosta.

Keskiviikkona 15. tammikuuta tänä vuonna 2020 kävin Myyrmäen terveysaseman laboratoriossa. Jouduin odottamaan näytteenottohuoneeseen pääsyä vain puolen tunnin ajan, mikä oli täyttä plussaa.

Ja minut täysin yllättäen jo samana päivänä tulivat tulokset verikokeista. Kävin katsomassa niitä Maisa-portaalissa.

Hemoglobiini ja glukoosi olivat viitearvojen sisällä. Maksaan liittyvät aspartaattiaminotransferaasiarvo ja alaniiniaminotransferaasiarvo olivat myöskin viitearvojen sisällä.

Mutta mm. alkoholin suurkulutukseen liittyvä glutamyylitransferaasiarvo (lyhyemmin sanottuna GT) taas oli selvästi koholla. Interwebistä löytämäni tiedon mukaan arvo nousee myös mm. maksan kasvaimien yhteydessä ja silloin kun sapen kulku on estynyt. Lisäksi myös eräät lääkeaineet (esim. epilepsialääkkeet), akuutti haimatulehdus, sydän- ja keuhkoinfarkti, keuhkokuume, sydämen vajaatoiminta ja lihavuus voivat nostaa arvoa.

GT-arvo oli toisaalta tullut selvästi alaspäin. Suunta oli hyvä.

Periaatteessa tiedän myös, että tietyt lääkkeeni eivät oikein sovi hyvin yhteen alkoholin nauttimisen kanssa.

23. tammikuuta kävin terveydenhoitajan pakeilla. Tämä totesi GT-arvoa lukuun ottamatta arvojen, mukaan lukien verenpainearvojen, olevan hyvät. Hän punnittuaan minut totesi painonikin hieman alentuneen. Hän kuulosti tyytyväiseltä siitä, että painon aleneminen on jatkunut, vaikka määrä olikin suhteellisen pieni.

Hän sanoi, että minun kannattaa vielä olla vähissä alkoholeissa. Ja kolmen kuukauden kuluttua minun tulisi taas mennä verikokeisiin.

Suhteellisen alkoholittoman viiden kuukauden kauteni aikana ainakin jossain määrin olin itse asiassa pelännyt kuolevani, ja olin kovasti kuunnellut ruumiini kolotuksia ja tuntemuksia. Mutta veriarvojen jo kohtuullinen hyvyys ja terveydenhoitajan käsitys tilanteestani nostivat harteiltani tämän taakan.

Olin ollut huolissani myös siitä, että hedelmien syöntini kerryttäisi rasvaa maksaan. Lääkärini oli nimittäin varoittanut muun herkun korvaamisesta hedelmillä. Mutta tämäkin pelko oli sitten ollut aiheeton.

Terveydenhoitajalla käynnin jälkeen joka tapauksessa päätin, että koko lopun elämäni tulen olemaan ryyppäämättä eli siis pyrin olemaan vahvasti humaltumatta koskaan. Tämä olisi terveellistä sekä mielelle että ruumiille. Kun olen jo melko iäkäs, niin ruumis kestää ryyppäämistä vähemmän kuin kaksikymppisenä ja myöskin toipuu siitä hitaammin.

Ja paitsi että fiksu suhtautuminen alkoholiin on syvähenkistä, niin se myös on varsin yhteensopiva harrastukseni nimeltä oluiden maistelu kanssa. Ryyppääminen ei ole oluitten maistelua, vaikka jokainen nautittu olut olisi eri tyyppiä ja vaikka kukin olut maksaisi noin viisi euroa yhden sijaan.

Päätin kuitenkin myös jo hieman höllätä linjaani alkoholin suhteen. Määritin itselleni alkoholia koskevat rajat, joiden mukaan varsinkin seuraavien noin kolmen kuukauden ajan tulen elämään.

Välillä äskettäin olin kuitenkin onnistunut nauttimaan alkoholia kahtena päivänä peräjälkeen. Jatkossa tulee minun pyrkiä siihen, että tällaista tapahtuisi varsin harvoin. Luultavasti onnistun nimittäin syyllistymään moiseen mökkikauden mökkireissuilla. Toivottavasti näin käy vain silloin, ja mökillä päiväannosten tulee olla sitten pieniä.

...

PS. 20.7.2021: Kirjoitussarjan kaikki osat pääset lukemaan (luultavasti) tämän lin

...

PS. 20.7.2021: Kirjoitussarjan kaikki osat pääset lukemaan (luultavasti) tämän linkin kautta.

maanantai 3. helmikuuta 2020

Erityinen illanvietto

Viime viikon torstaina pienempi pikkuveljeni J kysyi minulta sähköpostitse, että olenko tulossa käymään. Vastasin hänelle, että asia riippuu matkallisista seikoista.

Seuraavana päivänä siivoajaystäväni V olisi ollut tulossa käymään paikassa, jota nimitän kerhoksi, mutta hän nukkui hieman liian pitkään. Ja tällä kertaa kerho oli menossa kiinni tuntia tavallista aikaisemmin. Sovimme sitten, että hän tulee myöhemmin illalla käymään kotonani, ja minä tarjoan sitten hänelle kahvipullat.

Mutta, oi, katso: Vanhempi pikkuveljeni S soitti minulle jossain vaiheessa, ja lievästi painosti lähtemään kanssaan J:n luokse. Nyt oli läksiäisjuhlapäivä (en avaa asiaa tässä laajemmin), hän sanoi. Päätin sitten lähteä.

Soitin V:lle lykätäkseni hänen käyntiään.

Lähdin sitten S:n ja hänen perheensä luokse bussilla. Perille päästyäni kävin S:n lapsen L:n kanssa kaupassa ostamassa tälle viikonloppukarkkia.

Sitten lähdin S:n kanssa bussilla menemään J:n luokse. Jossain vaiheessa piti vielä vaihtaa bussia, minkä teimme. Loppupäässä piti vielä jonkin verran kävellä ylämäkeä.

J:n luona oli jo yksi vieraista saapuessamme perille joskus klo 18:n jälkeen. Aikaa myöten sinne saapui vielä neljä lisää.

Istuimme pöydän ääressä. Juttelimme mukavia. Kuuntelimme interwebistä välillä musiikkia. Välillä taas S soitteli kitaraa.

J:llä oli varsin monenlaisia alkoholijuomia, joista valita nautittavansa. Pöydässä oli myös kikherneitä, pähkinöitä, sipsejä ja viinirypäleitä. Nautin itse viinirypäleitä, pähkinöitä ja sipsejä jonkin verran.

Mitä tulee alkoholijuomiin, niin pyrin nauttimaan niitä kohtuudella. Myös siitä syystä, että alkoholitoleranssini ei ollut kovin hyvällä mallilla, koska olin elänyt edeltävät viisi kuukautta lähes ilman alkoholia.

Nautin veden lisäksi aikaa myöten myös hieman skottilaista Sheep Dip -viskiä, joka on lemppariani, saksalaista valkoviiniä, likööriä (tekee hyvää diabetekselle) ja erästä VSOP-konjakkia. Sekä yhden kuravesioluen.

Olo veljeni luona oli enimmäkseen melko lutvakka. Oli hyvää meininkiä paljon.

Onnistuin myös pysymään melkein selvin päin. Eräs tilaisuuteen osallistuneista naispuolisista ihmisistä sanoikin jossain vaiheessa, että olin porukasta toiseksi järkevin. Paikalla oli myös eräs, joka nautti alkoholia vielä minuakin varovaisemmin.

Jossain vaiheessa J esitti suunnitelmansa. Porukan piti leikata veitsellä paperiarkista Yhdistyneen kuningaskunnan Union Jackejä, jotka piti sitten teipata kiinni pilleihin. Tarkoitus siis oli, että lähtisimme jatkoille erääseen kapakkaan. Tässä vaiheessa löin omalta osaltani pelin poikki ja sanoin olevani lähdössä kotiin. Minulla olikin jotain järkevää tekemistä suunniteltuna seuraavalle päivälle. Halusin olla suhteellisen hyvässä henkisessä kunnossa lauantaina.

Tässä vaiheessa yksi vieraista oli jo ehtinyt lähteä.

J soitti minulle sitten taksin ja lainasi osan taksirahasta. Tässä välissä kaksi kaappia työnnettiin yhteen, ja arkkimandriitta nostettiin nukkumaan niiden päälle.

J asui jonkin verran haasteellisessa paikassa taksin saavutettavuuden kannalta, mutta lopulta taksikuski löysi minut. Tämä oli vanhempi järkevänoloinen nainen. Hän ajoi minut Kehä III:n kautta kotitanhuvilleni. Poikkeuksellisen paljon tulin puhuneeksi hänen kanssaan matkan aikana. Tavallisesti en kauheasti höpise taksikuskien kanssa, varsinkaan ajon aikana.

Paniikkioireilu kuitenkin yritti välillä nousta pintaan. Saattoi johtua ihan alkoholista.

Olin kotona hieman ennen klo 23:ta.

En kuitenkaan ollut nauttinut tarpeeksi vettä ennen nukkumaanmenoani. Uneen pääsy kesti siksi kohtuuttoman kauan. Paniikkikohtauksia iski nimittäin aina välillä. En kuitenkaan jaksanut nousta juomaan vettä. Lopulta sain silti unen päästä kiinni.

Näin ilmeisesti mielenkiintoisia unia. Niistä jäi kuitenkin siinä määrin hatarat muistikuvat, että en voi julkaista unikertomuksia niistä Runo- ja unikertomusblogissani.

Ja, oi, katso: Aamulla heräsin kuin pirteä peipponen. Ja nautitun veden vähyydestä johtuen virtsarakkonikaan ei ollut erittäin täynnä. Virtsarakon epätäysyys aamulla minulla on nykyisin jostain syystä melko epätavallista. Nousin ylös kuin kuumailmapallo.

Suihkussa käynnin jälkeen huomasin kuitenkin hukanneeni kampani. Tiesin, että kämpässäni olisi niitä jossain lisää, mutta en muistanut missä. Enkä löytänyt.

Koska niin oli alun perin sovittu, pidin lauantaina normaalin vastaanoton kämpilläni. Koska en ollut löytänyt kampaa käyttööni, päätin, varsinainen muoti-ikoni kun olen, pistää päähäni M1-kypärän. Väliin laitoin pipon, jotta teräskypärän paino ei kauheasti tuntuisi päänahassa. Tilaisuudessa nautittiin normaaliin tapaan kahvia ja keksejä. Ja tällä kertaa pitkästä aikaa myös olutta sekä viskiä. Tarkoitan, että nyt minäkin otin.

Edellispäivän meiningeistä luultavimmin johtuen tunsin oloni hieman pöllähtäneeksi huolimatta helpoksi osoittautuneesta ylösnoususta.

Jatkossa pitää olla erityisen tarkkana alkoholinkäytön suhteen.

PS. 5.2.2020: Olin unohtanut mainita kirjoituksessani sen, että olin vasta taas käyttöön ottamaani talvitakkiini kiinnityttänyt J:n minulle joululahjaksi hankkiman kangasmerkin, jossa on muinaiskreikkalainen sotilaskypärä ja lyhyt tekstinpätkä klassiseksi kreikaksi, luultavasti jotain hävytöntä. On varsin mahdollista, että J huomasi kangasmerkin paikoillaanolon, vaikka asiaa ei minulle ilmaissutkaan.