Erityinen illanvietto

Viime viikon torstaina pienempi pikkuveljeni J kysyi minulta sähköpostitse, että olenko tulossa käymään. Vastasin hänelle, että asia riippuu matkallisista seikoista.

Seuraavana päivänä siivoajaystäväni V olisi ollut tulossa käymään paikassa, jota nimitän kerhoksi, mutta hän nukkui hieman liian pitkään. Ja tällä kertaa kerho oli menossa kiinni tuntia tavallista aikaisemmin. Sovimme sitten, että hän tulee myöhemmin illalla käymään kotonani, ja minä tarjoan sitten hänelle kahvipullat.

Mutta, oi, katso: Vanhempi pikkuveljeni S soitti minulle jossain vaiheessa, ja lievästi painosti lähtemään kanssaan J:n luokse. Nyt oli läksiäisjuhlapäivä (en avaa asiaa tässä laajemmin), hän sanoi. Päätin sitten lähteä.

Soitin V:lle lykätäkseni hänen käyntiään.

Lähdin sitten S:n ja hänen perheensä luokse bussilla. Perille päästyäni kävin S:n lapsen L:n kanssa kaupassa ostamassa tälle viikonloppukarkkia.

Sitten lähdin S:n kanssa bussilla menemään J:n luokse. Jossain vaiheessa piti vielä vaihtaa bussia, minkä teimme. Loppupäässä piti vielä jonkin verran kävellä ylämäkeä.

J:n luona oli jo yksi vieraista saapuessamme perille joskus klo 18:n jälkeen. Aikaa myöten sinne saapui vielä neljä lisää.

Istuimme pöydän ääressä. Juttelimme mukavia. Kuuntelimme interwebistä välillä musiikkia. Välillä taas S soitteli kitaraa.

J:llä oli varsin monenlaisia alkoholijuomia, joista valita nautittavansa. Pöydässä oli myös kikherneitä, pähkinöitä, sipsejä ja viinirypäleitä. Nautin itse viinirypäleitä, pähkinöitä ja sipsejä jonkin verran.

Mitä tulee alkoholijuomiin, niin pyrin nauttimaan niitä kohtuudella. Myös siitä syystä, että alkoholitoleranssini ei ollut kovin hyvällä mallilla, koska olin elänyt edeltävät viisi kuukautta lähes ilman alkoholia.

Nautin veden lisäksi aikaa myöten myös hieman skottilaista Sheep Dip -viskiä, joka on lemppariani, saksalaista valkoviiniä, likööriä (tekee hyvää diabetekselle) ja erästä VSOP-konjakkia. Sekä yhden kuravesioluen.

Olo veljeni luona oli enimmäkseen melko lutvakka. Oli hyvää meininkiä paljon.

Onnistuin myös pysymään melkein selvin päin. Eräs tilaisuuteen osallistuneista naispuolisista ihmisistä sanoikin jossain vaiheessa, että olin porukasta toiseksi järkevin. Paikalla oli myös eräs, joka nautti alkoholia vielä minuakin varovaisemmin.

Jossain vaiheessa J esitti suunnitelmansa. Porukan piti leikata veitsellä paperiarkista Yhdistyneen kuningaskunnan Union Jackejä, jotka piti sitten teipata kiinni pilleihin. Tarkoitus siis oli, että lähtisimme jatkoille erääseen kapakkaan. Tässä vaiheessa löin omalta osaltani pelin poikki ja sanoin olevani lähdössä kotiin. Minulla olikin jotain järkevää tekemistä suunniteltuna seuraavalle päivälle. Halusin olla suhteellisen hyvässä henkisessä kunnossa lauantaina.

Tässä vaiheessa yksi vieraista oli jo ehtinyt lähteä.

J soitti minulle sitten taksin ja lainasi osan taksirahasta. Tässä välissä kaksi kaappia työnnettiin yhteen, ja arkkimandriitta nostettiin nukkumaan niiden päälle.

J asui jonkin verran haasteellisessa paikassa taksin saavutettavuuden kannalta, mutta lopulta taksikuski löysi minut. Tämä oli vanhempi järkevänoloinen nainen. Hän ajoi minut Kehä III:n kautta kotitanhuvilleni. Poikkeuksellisen paljon tulin puhuneeksi hänen kanssaan matkan aikana. Tavallisesti en kauheasti höpise taksikuskien kanssa, varsinkaan ajon aikana.

Paniikkioireilu kuitenkin yritti välillä nousta pintaan. Saattoi johtua ihan alkoholista.

Olin kotona hieman ennen klo 23:ta.

En kuitenkaan ollut nauttinut tarpeeksi vettä ennen nukkumaanmenoani. Uneen pääsy kesti siksi kohtuuttoman kauan. Paniikkikohtauksia iski nimittäin aina välillä. En kuitenkaan jaksanut nousta juomaan vettä. Lopulta sain silti unen päästä kiinni.

Näin ilmeisesti mielenkiintoisia unia. Niistä jäi kuitenkin siinä määrin hatarat muistikuvat, että en voi julkaista unikertomuksia niistä Runo- ja unikertomusblogissani.

Ja, oi, katso: Aamulla heräsin kuin pirteä peipponen. Ja nautitun veden vähyydestä johtuen virtsarakkonikaan ei ollut erittäin täynnä. Virtsarakon epätäysyys aamulla minulla on nykyisin jostain syystä melko epätavallista. Nousin ylös kuin kuumailmapallo.

Suihkussa käynnin jälkeen huomasin kuitenkin hukanneeni kampani. Tiesin, että kämpässäni olisi niitä jossain lisää, mutta en muistanut missä. Enkä löytänyt.

Koska niin oli alun perin sovittu, pidin lauantaina normaalin vastaanoton kämpilläni. Koska en ollut löytänyt kampaa käyttööni, päätin, varsinainen muoti-ikoni kun olen, pistää päähäni M1-kypärän. Väliin laitoin pipon, jotta teräskypärän paino ei kauheasti tuntuisi päänahassa. Tilaisuudessa nautittiin normaaliin tapaan kahvia ja keksejä. Ja tällä kertaa pitkästä aikaa myös olutta sekä viskiä. Tarkoitan, että nyt minäkin otin.

Edellispäivän meiningeistä luultavimmin johtuen tunsin oloni hieman pöllähtäneeksi huolimatta helpoksi osoittautuneesta ylösnoususta.

Jatkossa pitää olla erityisen tarkkana alkoholinkäytön suhteen.

PS. 5.2.2020: Olin unohtanut mainita kirjoituksessani sen, että olin vasta taas käyttöön ottamaani talvitakkiini kiinnityttänyt J:n minulle joululahjaksi hankkiman kangasmerkin, jossa on muinaiskreikkalainen sotilaskypärä ja lyhyt tekstinpätkä klassiseksi kreikaksi, luultavasti jotain hävytöntä. On varsin mahdollista, että J huomasi kangasmerkin paikoillaanolon, vaikka asiaa ei minulle ilmaissutkaan.