Eläinten suojeleminen on ihmiskeskeistä

"Yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima", ovat Marx (1818–1883) ja Engels (1820-1895) lausuneet, ja tätä lausumaa olen aikaisemmin käsitellyt tässä blogissani.

Jätän nyt huomiotta sen, että Hitler ja natsitkin ovat suojelleet eläimiä, ja siirryn käsittelemään asiaa yleisemmällä tasolla. Ja vaikka ihmislajikin koostuu biologisesti eläimistä, niin alla kun puhun "eläimistä" tarkoitan kaikkia muita eläinlajeja kuin omaa lajiamme homo sapiensia.

Eläinten suojeleminen on tavallaan ihmiskeskeistä. Ihminen siis suo suojeluaan eläimille omasta tahdostaan, omista arvoistaan ja omasta pitkälle subjektiivisesta ja henkilökohtaisesti maailmankatsomuksestaan käsin.

Eläimet eivät kuitenkaan itse kykene hankkimaan itselleen oikeutta, tai eivät ainakaan ihmisten oikeusistuimissa. Eikö olisi asiallista todeta M:n ja E:n tavoin, että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima? Eläimillä on luonnossa vain ne oikeudet, jotka he itse kykenevät itselleen hankkimaan.

Palataan nyt kuitenkin siihen, että ihminen on eläin ja sellaisena osa luontoa. Jos on tällainen eläinlaji, joka haluaa suojella muita eläimiä, niin se on jokaisen eläinlajin oma asia. Ellei jokin toinen eläinlaji sitten kykene estämään tällaista tahtotilaa ja pyrkimystä.

Olen näköjään ollut "uskonnollisen humanismin" kannattaja jo pitkään

Siitä on jo pitkä aika, kun törmäsin käsitteeseen "uskonnollinen humanismi".

Siinä on se vitsi, jos siinä mitään vitsiä haluaa nähdä, ettei "uskonnollisen humanismin" kannattaja ole pohjimmiltaan juurikaan uskonnollinen tai uskovainen.

Kuten suomenkielinen Wikipedia kertoo, niin hepun nimeltä Edward L. Ericson mukaan...

uskonnolliset humanistit eivät usko jumaliin, henkiin, sielun kuolemattomuuteen, tuonpuoleiseen eivätkä minkäänlaisiin pelastusoppeihin. He rakentavat ihmiskunnan tulevaisuuden älyllisyyden, tieteen, henkisen vapauden, yksilön vastuun ja ihmisten yhteistoiminnan varaan

(Tuo ei taida olla suora siteeraus, mutta se näyttää hyvältä tällä tavalla tekstiin sisennettynä.)

Mielestäni paras suomenkielinen termi asialle voisi olla uskontomyönteinen humanismi.

Hepun mukaan myös hartaus, herkkyys, yhteenkuuluvuus ja pyhyyden kokemus on uskontojen ja uskonnollisuuden ydin ja olennainen osa ihmismieltä, ja se jää joka tapauksessa jäljelle, vaikka usko henkilö-jumalaan häviää.

Yksi syy olla "uskonnollinen humanisti" on se, että mikäli yhteiskunnasta pyritään juurimaan pois uskonnollisuus, voi olla seurauksena se, että ihmiset hakevat näitä kokemuksia järjestäytyneen uskonnon helmasta.

En minä ole ihan viime vuosina tuntenutkaan kovin suurta intoa käydä henkistä sotaretkeä uskontoa sinänsä vastaan. Ja vaikka tuntisin, niin ei uskonnon vastainen "ristiretki" johda kuitenkaan uskonnon häviämiseen, vaan se vain painuu maan alle ja saa ehkä entistä vahingollisempia muotoja.

Satuin yli puoli vuotta sitten lukemaan vapaa-ajattelijoiden lehdestä mentalisti Pete Poskiparran haastattelun, joka oli otsikoitu Kyllästyin olemaan kiukkuinen ateisti. Tuon perusteella Poskipartakin vaikuttaisi olevan "uskonnollisen humanismin" kannattaja.

Itse olen muuten arvostanut "aina" taikureita ja mentalisteja siitä syystä, että nämä ovat varsin hyviä paljastamaan huijauksia.

Törmättyäni aikoinani tähän "uskonnollista humanismia" käsittelevään Wikipedian artikkeliin, totesin olevani itsekin tämän liikkeen linjoilla.

Olen ollut jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että uskontojen kukat saakoot yhteiskunnassa kukkia, kunhan rikkaruohot, joiksi nimittäisin toisinajattelijoiden ja tieteen voimakasta nuivimista sekä uskonnollisen valtion kannattamista, pidetään kurissa.

Yksi tärkeä syy minulle tähän asenteeseeni on ollut se, että likimain kaikilla ihmisillä, ja myös tieteellistä ja järkiperäistä ajattelua kannattavilla ihmisillä, on runsaasti sellaisia käsityksiä, jotka eivät nk. pidä missään määrin vettä. Mielettömiä olemme tässä mielessä kaikki. No emme välttämättä aivan samassa määrin mielettömiä, sillä ihmisissä on eroja, mutta mielettömiä yhtä kaikki. Ihmiset ovat kaikki vailla "Jumalan" kirkkautta.

Rakkaus ja raiskaaminen ovat tieteelliseltä kannalta katsottuna samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Vaikka ihmiset kuinka uskoisivat tieteeseen, niin arvot ja muu henkilökohtainen maailmankatsomus tuovat tieteen ohella muuta merkitystä, ja järjestystä, ihmisten ja yhteiskuntien elämään ja toimintaan.

Olemassaolon perimmäisissä kysymyksissä ei kuitenkaan voi olla objektiivisia todisteita yhtään mistään.

Sallittakoon radikaali ja hieman epätavallinenkin esimerkki aiheesta. Ainakin periaatteessa tieteessä voitaisiin tutkia sitä, että millä lailla raiskaajan väkivallanteostaan saamaa nautintoa voitaisiin lisätä. Mutta tosiasiassa kuitenkin ihmisten omasta päästään keksimät lait, normit, arvot ja henkilökohtainen maailmankatsomus rajoittavat sitä, mitä tieteessä tutkitaan ja voidaan tutkia. Ne vaikuttavat niin tutkijan, tutkimuksen rahoittajan kuin tieteellistä tutkimusta säänteleviä lakeja säätävien tahojen toimintaan.

Tuollaista vapaan tieteellisen tutkimuksen rajoittamista voidaan pitää eräänlaisena poliittisena konservatismina, mutta minusta näyttää siltä, että likimain kaikki ihmiset kannattavat sitä. Mitä tahansa ei voida tutkia tieteellisesti koska aina tulee elämän eli muiden ihmisten asettamia esteitä sellaisen tielle. Kyllä eläinlajimme homo sapiens on sitten konservatiivisista konservatiivisin!

Siteeraan muistinvaraisesti: kuten eräs henkilö on aikoinaan jossakin lausunut: "Arvot ovat kaikki uskontoa tai ennakkoluuloja.

Ne johtuvat siitä, että ihminen on tarinoiden luomista ja kertomista rakastava voimakkaasti kulttuuria luova, säilyttävä ja välittävä eläinlaji.

Vasemmistoliberalismia ei ole olemassa

Liberalismi painottaa paljon vapautta. Koska vapaus on sille selvästi tärkeämpi asia kuin tasa-arvo, sitä voi pitää porvarillisena ideologiana. Tästä syystä ei voi olla olemassa sellaista asiaa kuin "vasemmistoliberalismi". Sen sijaan voi olla olemassa suhteellisen liberaalia sosialidemokratiaa.

Ehkä voidaan sanoa, että voisi olla olemassa myös suhteellisen liberaalia sosialismiakin. Jos talouselämä perustuisi merkittävässä määrin julkisen vallan omistamiin yrityksiin, niin sosialistinen järjestelmä voisi silti olla suhteellisen liberaalilla tavalla sosialistinen, mikäli järjestelmä sisältäisi kansanedustuslaitoksen ja mikäli se kunnioittaisi varsin paljon liberalismin vapausoikeuksia.

Buddha, Sokrates, apostoli Paavali, älykännykkä ja tiedon hankkiminen

Jos rukouksen, uskonnon, riittien oikean suorittamisen, mystisen kontemplaation, silkan filosofoinnin tai järkeilyn tai meditaation avulla saisi tietoa todellisesta maailmasta, jo Siddharta Gautama (n. 624-360 eKr.), filosofi Sokrates (470/469-399 eKr.) ja apostoli Paavali (n. 3-64 jKr.) olisivat käyttäneet älykännykkää.

Tähänastisen käytännön elämästä nousseen parhaan tiedon mukaan tuollaiseen tarvitaan kuitenkin empiirinen tiede, jossa on kyse sellaisesta järjestelmällisen tiedon hankinnan muodosta, jossa pyritään poistamaan mahdollisimman pitkälle ihmisen subjektiivisuuden vaikutus.

Lopullisestihan ei tällaista voida todistaa, mutta tiede periaatteessa ja ihan käytännön syistä olettaa, että on olemassa oman mielen ulkopuolinen maailma, josta on mahdollista saada, vaikkakin sitten epätäydellisesti, todellista tietoa. Ihminen ei voi kokea todellisuutta ja ulkomaailmaa suoraan sellaisina kuin ne ovat, vaan ne näyttäytyvät meille sellaisina kuin ne näyttäytyvät, meidän aivojemme, hermostomme, mielemme ja aistijärjestelmämme suodattamina ja muokkaamina. Mittalaitteet toki auttavat sitten saamaan jotain muutakin kenties esiin.

Tieteessä ratkaisevat kokeet ja havainnot. Ilman niiden tuloksia kyseessä ovat vain mielipiteet. Uskonnot ja erilaiset filosofiat uskovat, että on olemassa totuus. Tiede taas on vaatimattomampi ja pyrkii ainoastaan tiedon hankkimiseen. Ja tämä tieto ei ole tai sen ei katsota olevan laadultaan absoluuttista. Tieteellisiä tuloksia tarkastellessa tulee pitää mielessä, mistä vain on kysymys: parhaan tietomme mukaan.

Olemassaolon perimmäiset totuudet ovat olemassaolon perimmäisiä totuuksia vain niihin uskovan mielessä. En minä silti uskontoa tyrmää. Uskonnon totuudet silti ovat vain yksilön ja yhteisön omia "totuuksia".

Käsittääkseni myös etiikan väittämät "oikeasta" ja "väärästä" ovat uskontoa tai ennakkoluuloa. Skotlantilainen filosofi, taloustieteilijä ja historioitsija David Hume (1711-1776) on tullut tunnetuksi muun ohella nk. Humen giljotiinin keksijänä. Sen mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Vaikka toki ihmiset yleensä suhtautuvat melko intohimoisesti kannattamiinsa etiikan alaan kuuluviin väittämiin. Mutta se heille sallittakoon, ainakin jossain määrin.

Rakkaus ja raiskaaminen ovat silti yhtä ja samaa molekyylibiologiaa.

Siitä huolimatta myös minulla itselläni on käsityksiä "oikeasta" ja "väärästä". En kuitenkaan väitä näiden käsitysteni olevan universaaleja totuuksia.

Yhteiskunnan koossa pysyminen voi pitemmällä tähtäimellä joka tapauksessa vaatia jonkinlaisen yhteisen jaetun Suuren kertomuksen olemassaoloa. Sen ei tarvitse välttämättä olla uskonto. Kuvaannollisesti ihmiset kokoontuvat mielellään yhteisen toteemieläimen ympärille. Ja yhteiskunta tarvitsee toimiakseen myös eettisiä sääntöjä. Niitäkään ei voida todistaa oikeiksi. Niihin voi vain uskoa.

Ihminen on kertomuksia rakastava eläin, ja näiden kertomusten ei tarvitse olla aivan faktisesti tosia. Ne ovat silti niihin uskoville merkityksellisiä.

Keksimäni seksikäs poliittinen järjestelmä

Joskus muinoin olen julkaissut tässä blogissani todella järkyttävän poliittisen tekstin. Ja itse asiassa, pian sen julkaisun jälkeen julkaisin saman tien toisen blogimerkinnän, jossa lausuin, etten kannatakaan em. blogimerkinnässäni kannattamia ajatuksia. Mutta oli se hauska ajatuskoe.

Tässä olisi kuitenkin ikään kuin moniulotteisempi, leppeämpi ja miellyttävämpi versio siitä tekstistä. Tämä teksti itse asiassa myöskin auttaa minua antamaan arvon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille, ja toivottavasti tekee niin joillekin muillekin:

Poliittisen järjestelmän tulee mielestäni olla seksikäs. Tämä toteutuisi minusta hyvin seuraavilla ehdoilla:

Sellaisissa valtiollisissa vaaleissa, joissa valitaan lainsäätäjiä, miespuolisilla äänestysikäisillä henkilöillä tulee olla kolme ääntä. Naispuolisilla äänestysikäisillä henkilöillä tulisi taas olla vain kaksi ääntä.

Toisaalta naiset olisivat ainoita, joilla olisi oikeus toimia pääministerinä sekä poliittisen puolueen puheenjohtajana.

Muunsukupuolisilla – joukkoon luettaisiin tässä ihan järjestelmän vuoksi  transseksuaalien lisäksi myös homoseksuaalit ja aseksuaalit – äänestysikäisillä henkilöillä taas ei olisi eduskuntavaaleissa äänioikeutta.

Mutta jos olisi olemassa sellainen presidentinvirka, joka ei sisältäisi isompaa poliittista vallankäyttöä, ja toivottavasti sellainen olisi, niin muunsukupuoliset olisivat ainoita, jotka voitaisiin asettaa ehdolle tähän virkaan. Heillä olisi myös tässä vaalissa äänioikeus. Muunsukupuolisilla olisi vaalissa neljä ääntä ja miessukupuolisilla sekä naissukupuolisilla kummallakin vain yksi.

Samoin muunsukupuoliset olisivat ainoita, jotka pääsisivät oikeusistuimien tuomareiksi.

Muunsukupuoliset myöskin olisivat ainoita, jotka voisivat toimia valtiollisen ja yleisuskonnollisen Korkeimman olennon tai Tuntemattoman jumalan kultin pappisvirassa. (Kävisi myös: pastafarismi.)

Niiden päättävien elinten vaaleissa, joissa ei päätetä varsinaisesta lainsäädännöstä, muunsukupuolisilla olisi äänioikeus sekä vaalioikeus. Tällaisissa vaaleissa muunsukupuolisilla olisi kolme ääntä ja naissukupuolisilla sekä miessukupuolisilla vain yksi ääni kummallakin.

PS.:

Mallini mielestäni vähentäisi sukupuolten välistä repivää poliittista kilpailua. Lisäksi se on mielestäni seksikäs.

Mutta hauskinta tässä kirjoituksessani on mielestäni, jos siinä mitään hauskaa on, että siinä esittelemääni mallia voivat vastustaa niin oikeistolaiset, sananvapauden kannattajat, kansallissosialistit, liberaalit, konservatiivit, liberaalit, feministit, fasistit, sananvapauden vastustajat, vihreät, oikofoobikot, kiihkoilijat, demokratian kannattajat, rivologit, vähäuskoiset, Kumbayan laulajat, uskonnollisesti välinpitämättömät, kansallissosialismifoobikot, demokratian vastustajat, autokratian kannattajat, vasemmistolaiset, isänmaalliset, kerubinkasvoiset, juutalaisten hyväksyjät, sekulaarin valtion kannattajat, sosialidemokraatit, totalitarismin kannattajat, maltilliset, keskustalaiset, nekrospirituaalit, antisemiitit, sosialistit, rasistit, kommunistit, maskulinistit, "kolmannen tien" kannattajat, marxilaiset, ateistit, anarkistit, epäisänmaalliset, uskonnottomat, anarkokapitalistit, teistit, ihmisvihaajat, ihmiskasvoisen uskonnon kannattajat, minarkian kannattajat ja kiihkouskovaiset ml. teokratian kannattajat. Vain muutamia mainitakseni.

Kansalaisluottamuksen menetys ihmisille, jotka vastustavat sekulaaria valtiota?

Mielestäni tulisi ottaa uudelleen käyttöön kansalaisluottamusinstituutio. Mutta tässä kannattamassani versiossa siitä ihminen voitaisiin tuomita kansalaisluottamuksensa menettämään siten, että hän menettäisi sen myötä paitsi äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden niin myöskin oikeuden toimia julkisessa virassa, mikäli hän kannattaisi muuta kuin sekulaaria valtiota.

Sekulaarilla valtiolla en tarkoita uskonnonvastaista vaan uskonnollisesti sitoutumatonta valtiota.

Ja asiaan kuuluisi se, että luonnollisesti sellaisten uskontojen tulisi olla maassa kiellettyjä, jotka eivät hyväksy sekulaaria valtiota.

Antisiionismi on rasistinen ideologia

Siionismissa on kyse juutalaisesta kansallisuusaatteesta. Antisiionismin mukaan taas nimenomaan juutalaisilla ei saa olla omaa maata. Se on siis rasistinen ideologia.

Ihmiset, jotka puhuvat "russofobiasta" tai "islamofobiasta"

Ne jotka puhuvat "russofobiasta", ovat pohjaltaan samankaltaisia ihmisiä kuin ne, jotka puhuvat "islamofobiasta". Vielä puuttuisi sellainen, että puhuttaisiin "kansallissosialismifobiasta".

PS. Tämä taitaa olla ennätys tässä blogissani: viisi aivan lyhyttä blogimerkintää peräjälkeen julkaistuna.

Teokratiat ovat syntiä

Uskonnot ovat erinomainen keino suurten väkijoukkojen ja kansojen hallitsemiseen sekä myös kiihottamiseen. Jos emme sellaista välinettä halua osaksi valtarakenteita, niin meidän tulee tehdä valtioista sekulaareja. Uskonto olkoon yksityisasia. Teokratiat ovat syntiä.

Voisin kannattaa tällaista poliittista aatetta

Erika Vikman -blogimerkintäni julkaisemisen jälkeen minusta on parasta julkaista taas näitä tavanomaisempia ulostulojani:

Kannattaisin poliittista aatetta, joka sisältäisi seuraavanlaiset kannanotot, jos voisin (ja miksi en voisi):

• sananvapaus on kiva asia
  
• kullakin kansalla on oikeus viljellä ja varjella omaa kulttuuriaan, puolustaa etujaan pahassa maailmassa sekä korottaa itsensä kansakunnaksi
• poliitikkojen kannattaa pyrkiä ennalta ehkäisemään poliittisten päätöstensä tarkoittamattomat sivuvaikutukset
• eri kansat, valtiot ja kansakunnat voivat harjoittaa rauhanomaista yhteistyötä keskenään yhteisten etujen ja arvojen pohjalta
• ne voivat myös olla rauhanomaisessa kilpailussa keskenään
  
• ne voivat myös vielä käydä kauppaa toistensa kanssa
• filosofi John Rawlsin (1921-2002) oikeudenmukaisuusteoria on kiva asia
• isänmaallisuuskin on kiva asia
• tieteellinen menetelmäkin on kiva asia
  

PS. Aiheesta huolimatta en ole kertaakaan joutunut sisällyttämään tähän blogimerkintään sellaisia sanoja kuin liberalismi, konservatismi, sosialidemokratia ja nationalismi.

Erika Vikman, UMK, Hitler ja euroviisut

Olen saanut sen käsityksen, että Erika Vikman -niminen laulaja on voittanut juuri Uuden musiikin kilpailun ja tulee edustamaan täten Suomea Eurovision laulukilpailussa tänä Jeesuksen vuonna 2025.

Vikmanin laulu on nimeltään Ich komme. Se on saksaa ja tarkoittaa suomeksi "Minä tulen".

Löysin muistilokeroistani kuitenkin sellaisen asian kuin että tunnettu itävaltalais-saksalainen poliitikko, diktaattori ja kansanmurhaaja Adolf Hitler (1889-1945) olisi joskus puheessaan lausunut: "Er kommt, er kommt!" Suomeksi tämä tarkoittaa: "Hän tulee, hän tulee!" Mies viittasi tällä lauseella silloin itseensä.

Hitler kuitenkin on länsimaisissa yhteiskunnissa, vaikkakaan ei islamilaisissa maissa eikä länsimaisesta imperialismista kärsimään joutuneissa maissa (tämän linkin takaa alempaa ao. dokumentista löytyy siihen asiaan liittyvä traagisen hauska tapauskertomus suoraan Etelä-Afrikan rotusortohallinnon ajoilta), tunnettu absoluuttisen pahan edustajana, joten siksi voi sanoa Erika Vikmanin ja tämän kappaleen Ich komme valitsemisen Eurovision laulukilpailuun olevan huono ratkaisu.

Sanomani ei liity siihen, että olisin misogyyni, vaan Hitleriin. Ei naisoletetuillakaan ole oikeutta lähennellä kansallissosialistista aatetta, ei edes vahingossa.

Elämän tarkoitus paskatehtailu

Vuosia sitten olin lukenut jostain, että eräs lääkäri oli ollut sitä mieltä, että ihminen on paskatehdas. Lääkärit melko yleisestikin tietävät melko paljon ihmisruumiin tuotoksista, joten voisi kuvitella, että jo ennen tuota moni lääkäri on ollut samaa mieltä asiasta.

Minusta olisi kauheaa, jos joskus tulevaisuudessa ihmiskunnalle esitettäisiin objektiiviset todisteet siitä, että elämän tarkoitus olisi toimia paskatehtaana. Ja todisteet asian puolesta olisivat suurin piirtein yhtä vahvat kuin sen väittämän puolesta, että Maa kiertää sen ja aurinkokuntamme auringon yhteistä massakeskipistettä.

Mutta totta kai, jos paskatehdasasian puolesta löydettäisiin objektiiviset todisteet, niin totta kai ne pitäisi tuoda julki, vaikka totuuden julkitulo voisikin aihettaa vastaansanomattomia sosiaalisia seurauksia.

Liberalismi suhtautuu suvaitsemattomiin uskontoihin suvaitsemattomasti

Mielestäni uskonnonvapauden tulee olla todellista. Mielestäni ei tule sen suhteen antaa erivapauksia niille, jotka uskonnonvapautta vastaan eniten ovat, vaikka se olisi heidän uskontonsa mukaista.

Uskonnon tulisi mielestäni olla joviaali asia. Uskovaisen kohdatessa pyhien tuntojensa loukkaamista hänen tulisi vain kohauttaa olkapäitään ja sanoa: "Aha, sinä olet siis tuota mieltä. Mielestäni sinulla oli oikeus sanoa noin."

Uskonnollisen suvaitsevaisuuden tulee olla uskonnon ydintä. Jos se ei sitä jossain uskonnossa ole, niin sellaisen ei tule liberaalissa yhteiskunnassa myöskään olla sallittu uskonto.

Liberalismi suhtautuu poliittisena ideologiana periaatteessa hyväksyvästi uskonto-nimiseen kulttuuriseen ilmiöön. Tosin tämä koskee vain niitä uskontoja, jotka pysyvät karsinassaan eivätkä pyri hankkimaan pyhille hahmoilleen ja papistolleen poliittista valtaa. Muunlaisiin uskontoihin liberalismi suhtautuu suvaitsemattomasti, koska se haluaa taata ihmisten vapaudet ja oikeudet.

Jos uskonto kannattajiensa pyhien tuntojen takia rajoittaa toisinajattelijoiden tai omien uskovaisten sananvapautta, se vie pohjan kaikilta liberaalin yhteiskunnan oikeuksilta ja vapauksilta, koska sananvapaus on perusta kaikille muille oikeuksille ja vapauksille.

"Monikulttuurinen itsenäisyyspäivätapahtuma"

Kuukausi sitten yksi hyvä kaverini kertoi osallistuneensa "monikulttuuriseen itsenäisyyspäivätapahtumaan" jossakin paikassa.

Voin hyvin kuvitella sitä ihmisten keskinäistä tappelua ja kitaroiden viskomista toisen päähän.

PS. Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuurisuus vaan se, että yhteiskunnassa vallitsevat yhteiset minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai melkein kaikki elävät.

Orjalaivojen terva ja oma syyllisyys

Monet suomalaiset kokevat syyllisyyttä orjalaivojen tervasta. Itse tapaan ajatella, että jos joku kokee olevansa syyllinen siihen, niin on ihan OK, että hän pyrkii sitten maksamaan velkaansa takaisin.

Minä taas en ole syyllinen orjalaivojen tervaan, joten minun ei tarvitse kokea asiasta syyllisyyttä eikä myöskään maksella mitään korvauksia kenellekään.

Natsi-Saksa = Neuvostoliitto = natsi-Saksa = Venäjä = natsi-Saksa

Natsi-Saksan (1933-1945) ja Neuvostoliiton (1917/1922-1991) välisestä vuoden 1941 kesäkuun 22. päivänä alkaneesta sodasta on ukrainalainen (ja neuvostoliittolainen) juutalainen kirjailija Vasili Grossman (1905-1964) lausunut näin:

Ensimmäiset taistelut käytiin julmuudella, joka leimasi koko yhteenottoa kahden pahan imperiumin välillä.

Olen kuullut, että natsi-Saksan asevoimien Wehrmachtin sotilas oli sodan alkamisen aattona loikannut Neuvostoliittoon varoittaakseen maan johtoa siitä, että Saksa oli aikeissa hyökätä. Neuvostoliiton johtaja ja diktaattori Josif Stalin käski teloittaa loikkarin.

Stalin luotti niin kovasti natsi-Saksan johtajaan Adolf Hitleriin, ettei uskonut Saksan voivan hyökätä, tai ainakaan nyt vielä. Asiaan toki vaikutti luonnollisen toiveajattelun lisäksi sekin, että Neuvostoliiton tiedustelu ei ollut ollenkaan havainnut Saksan hankkivan talvivarusteita joukoille. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ollut mikään ovela juoni Saksan johdon taholta, jolla yritettiin peitellä hyökkäysvalmisteluita, vaan kyse oli siitä, ettei Saksan johto, tai ainakaan maan diktaattori Hitler, uskonut sodan kestävän edes jouluun saakka.

Stalin ja hänen kommunistinen puolueensa toki olisivat kyllä silti omasta puolestaan myös olleet valmiita sopivan tilaisuuden koittaessa hyökkäämään Saksaan, mutta Hitlerin Saksa ehti hyökätä ensin. Vaikka näiden kahden suuren maan poliittisissa järjestelmissä oli paljolti samaa, niin niiden hallitsevat ideologiat kuitenkin myös hieman erosivat toisistaan. Tämä aiheutti välillä hankausta, vaikka Neuvostoliiton kommunistinen puolue olikin määrännyt jo vuoden 1939 elokuussa maan valtiollisen lehdistön lopettamaan sanalliset hyökkäykset natsi-Saksaa vastaan. Neuvostoliiton lehdistö alkoi tuolloin rummuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan olevan natsi-Saksan sijaan rauhaa uhkaavia valtoja.

Kun kansallissosialistisen työväenpuolueen hallitsema Saksa ja kommunistisen puolueen hallitsema Neuvostoliitto, kaksi totalitarismin opein hallittua diktatuuria, vuoden 1939 syyskuussa väkivalloin olivat lakkauttaneet yhteisvoimin ja -toimin Puolan valtion ja jakaneet sen alueen keskenään...

...Niin jos silloin näiden sotilaallisten erikoisoperaatioiden johdosta Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olisivat julistaneet sodan Saksan lisäksi myös toiselle hyökkääjävaltioista eli Neuvostoliitolle, niin Suomella ei olisi nykyään itänaapurinaan Valtakuntaa, jonka johto ajattelee tähän tapaan:

Jos alue on joskus ollut tsaarin hallinnon alaista tai Neuvostoliiton maata, niin se kuuluu Venäjälle. Jos alueella asuu etnisiä venäläisiä, Venäjän kansalaisia tai venäjän kieltä puhuvia, niin alue kuuluu silloin vähintäänkin Venäjän suojelun piiriin. Jos taas alue ei ole ollut tsaarin, Neuvostoliiton tai nyky-Venäjän hallussa, niin kyseessä on virhe, joka pitää korjata.

Ainoastaan raukat harjoittavat sensuuria ja mielipiteiden vaientamista

"Väärien" mielipiteiden vaientamista ja sensurointia yrittävät yleensä ne ihmiset, jotka eivät pärjää avoimessa keskustelussa, sekä ne, jotka syvällä sisimmässään pelkäävät, ettei heidän maailmankatsomuksensa olekaan totta.

Kuinka paha ihminen Jussi Halla-aho todellisuudessa onkaan!!1!

Jussi Halla-aho, Suomen virallinen paha ihminen, persu ja Suomen eduskunnan nykyinen puhemies, on vegaani tai ainakin kasvissyöjä, oman kansan puolustaja, kielitieteilijä, innokas työmatkapyöräilijä, sananvapauden ja muiden liberalismin vapausoikeuksien kannattaja, isänmaallinen ihminen, siviilipalvelusmies, Venäjä- ja manner-Kiina-riippuvuuksista irti pyrkijä (Halla-ahon vihamielinen kriittisyys ei ilmeisesti koske Kiinan tasavaltaa, jolla nykyään on hallussaan ainoastaan Taiwan edistyksellisten rosvojen pitäessä valtaa muussa osassa Kiinaa, sekä Tiibetissä) ja Ukrainan itsemääräämisoikeuden tukija.

Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona Jumalalta.

Lisäksi Perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja saksikäsi Riikka Purrakin, valtiovarainministeri, on vegaani tai jotain. Kiristelen hampaitani.

Muun ohella, diktatorisesti hallitun Venäjän valtionmedia oli vuoden 2023 kesäkuussa raivostunut siitä, että Halla-aho oli valittu Suomen eduskunnan puhemieheksi.

Lopuksi siteeraan Keijo Kaarisadetta, joka oli X-palvelussa 10.1.2023 muistiinpanojeni mukaan lausunut näin (en itse käytä X:ää):

Halla-aho ei ymmärrä että jokainen hänen rahoittamastaan kranaatista saava venäläissotilas on jonkun lapsi tai veli. Heillä on koko elämä edessä ja sydän täynnä unelmia. Kuten marssi Kiovaan tai Helsinkiin. Pidetään unelmat elossa eikä lannisteta tykistökranaateilla. #ihmisyys

Jos mielenosoittajat Koraanin sijaan polttelisivat Raamattuja...

Jos mielenosoittajat vaihtaisivat islamin pyhän kirjan Koraanin polttamisen kristinuskoisten pyhän kirjan Raamatun polttamiseen, niin oltaisiinko maassamme silloin kauhean huolissaan mahdollisesta terrorismista, joka aiheutuisi uskovaisten suuttumisesta siihen, että jotkut ovat polttaneet Raamatun?

Tiedämme kaikki, että silloin ei todellakaan kauhisteltaisi Raamatun polttamista, vaan äärikristittyjä, ja yhteyksiä QAnoniin, trumppilaiseen MAGA-väkeen ym. etsittäisiin ja tarpeen vaatiessa keksittäisiin, ja irtisanoutumisia raamatullisuudesta ja kristinuskovaisuudesta vaadittaisiin, ja tehtailtaisiin rikosilmoituksia Raamatun sisällöstä, eivätkä Matti Vanhanen tai Elina Valtonen pyytäisi anteeksi Vatikaanilta eikä Konstantinopolilta eivätkä edes protestanteilta. Helsingin sanomat -lehti tekisi laajoja juttuja negatiiviseen sävyyn kristityistä, ja voi olla että Yleisradiokin toimisi samoin.

Näin on siksi, koska brittiläisen riippumattoman vasemmistolaisen kirjailijan George Orwellin (1903-1950) allegorisen romaanin Eläinten vallankumous (engl. Animal Farm) lausuma "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" on tässä maailmassa, jota me kaikki kansoitamme, totta.

Tuollaiseen poliittisen ja kulttuurieliitin kaksinaismoralismiin täytyy olla jokin syy. Ehkä se on kiihkouskovaisten "uskonsa suojaamiseksi" harjoittamaan väkivaltaan kohdistuva pelko. Ehkä kyse on "vain" halusta tuhota koko länsimainen sivistys, joka on tuottanut joukon maailman parhaimpia yhteiskuntia demokratioineen, sananvapauksineen, oikeusvaltioineen, vähemmistöjen suojaamisineen, uskonnonvapauksineen, hyvinvointivaltioineen, sukupuolten tasa-arvoineen, inhimillisine rangaistusjärjestelmineen, moderneine talouksineen ja tieteineen.

PS:

Mielestäni mielenosoitusoikeuteen tulee kuulua pyhien tekstien polttaminen ja muunkinlainen rauhanomainen mielenosoittaminen. Jos uskovaiset ottavat sellaisesta herneen nenäänsä, niin se on heidän ongelmansa eikä sen pitäisi olla muiden, heidän ryhmittymäänsä kuulumattomien ongelma. Ja he voivat myöskin itse halutessaan mennä kauppaan ostamaan jonkin toisen uskovaisporukan pyhiä tekstejä ja sitten polttaa niitä.

Jos ihminen pelkää uskoonsa kohdistuvia mielenosoituksia tai vastalauseita, niin hän varmaankin silloin kovasti pelkää, että hänen uskonsa ei todellisuudessa olekaan totta.

Ja tässä samassa todellisuudessa me kaikki elämme.

Kaikenlainen "pyhä sota" toisin ajattelevia vastaan on syntiä.

Väestön vaihtumisen estämättä jättäminen on poliittinen valinta

Se että väestön vaihtuminen jätetään tietoisesti estämättä, on poliittinen valinta. Sitä eivät eduskunnassa viimeksi kuluneina vuosikymmeninä enemmistönä olleet puolueet ole edes pyrkineet estämään, vaan päinvastoin on tehty poliittisia päätöksiä, jotka edesauttavat ja kiihdyttävät väestön vaihtumista.

Jotkut ovat sitä mieltä että Suomi kuuluu kaikille. Sitä voi sanoa asenteeksi tai periaatetason valinnaksi. Sen myötäily edistää väestön vaihtumista.

Aiheeseen jotenkin liittyen, voit myös niin halutessasi käydä katsastamassa alle kaksi vuotta tässä blogissani julkaisemani merkinnän Äärivasemmistolainen väestön vaihtumattomuusteoria.

Jokainen voi kysyä itseltään, että onko Suomen nykyinen demografia edes suurin piirtein samanlainen kuin oli ollut esim. vuonna 1986. Lisäksi voi niin halutessaan käydä lukemassa Professorin ajatuksia -blogista yli vuoden ikäisen blogimerkinnän Kehitysmaalaistuminen etenee. Sekä historioitsija ja kansandustaja Teemu Keskisarjan Suomen uutisissa tammikuussa julkaistun kolumnin, jonka tiivistelmä kuuluu näin:

Suomen väestö vaihtuu. Suunnilleen sukupolvessa on saapunut puolisen miljoonaa asukasta, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Vaihdos on järeämpi kuin 1940-luvulla, jolloin siirtoväki koostui oman maan kansalaisista.