Liberalismi on vapautta ja yksilöä kannattava poliittinen ideologia

Liberalismi on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava poliittinen ideologia. Se kieltää syntyperään perustuvat valta- ja moraaliset järjestelmät, ja yksilönvapaus on sille keskeistä.

Liberalismi kannattaa sellaisia ajatuksia ja ohjelmia kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja markkinatalous, kansallinen itsemääräämisoikeus, demokratia, oikeusvaltio, ihmisten oikeus päättää omasta elämästään, tiede, sekulaari hallinto, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, sukupuolten tasa-arvo ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä.

Liberalismi hyväksyy ajatuksen eriävien yhteiskunnallisten etujen olemassaolosta, mutta liberalismin aatemaailman mukaan kansanedustuslaitoksessa voidaan järkevästi sovitella eri etujen välillä.

Alun perin liberalismi oli nimenomaan porvariston ideologia. Alkuaikoinaan liberalismi oli käytännössä sosiaalisesti vastuuntunnoton aate. Ja aivan alussa se mieluiten soi vapauden vain kovin rajatulle osalle ihmisiä. Voidaankin sanoa, että alussa liberalismi ei ollut vapauden aate, vaan vapauden motelli, jossa se saatettiin alulle.

Teollistuminen osaltaan synnytti liberalismin, ja kun työväenliikkeestä oli pikku hiljaa tulossa voimatekijä, myös liberaaleissa piireissä alettiin yhä useammin hyväksyä sosiaaliohjelmat työläisten ja kurjien ja köyhien olojen parantamiseksi.

Vaikka toki oli olemassa myös varhain liikkeellä olleita uuden sosiaalisen liberalismin edustajia, kuten englantilainen filosofi ja taloustieteilijä John Stuart Mill (1806-1873).

Alkuperäistä liberalismia voidaan nimittää klassiseksi liberalismiksi erotukseksi demokraattisemmasta sosiaalisesta liberalismista. Tosin myös jotkut sosiaalisesti vastuuntuntoisemmat liberaalit nimittävät itseään klassisen liberalismin kannattajiksi.

1900-luvun puolella liberaalit puolueet joutuivat yhä enemmän vakavaan kilpailutilanteeseen sosialististen puolueitten kanssa ja enemmän tai vähemmän kuihtuivat. Silti riippumatta siitä, nimittävätkö ihmiset itseään nykyään Suomessa ja länsimaissa liberaaleiksi, yleensä he kannattavat enemmän tai vähemmän liberalismin ydinajatuksia. Liberalismi on ajanut itsensä läpi.

1800- ja 1900-luvun vaihteen tienoilla saksalainen sosialidemokraattinen teoreetikko Eduard Bernstein (1850-1932) oli sittemmin kuuluisaksi tulleessa teoksessaan Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät) pyrkinyt irrottamaan marxilaisen sosialismin aatteen utopioista ja kiinnittämään sen nk. porvarilliseen demokratiaan ja liberalismin vapausajatuksiin, ja koska tämä bernsteinilaisuus on aikaa myöten jossain määrin muodostunut sosialismin standardiksi länsimaissa, voidaan nykyään sanoa, etteivät sosiaalinen liberalismi ja sosialismi ole enää välttämättä toistensa kanssa vakavasti ristiriidassa.

Liberalismi on nykyään jopa niin suosittu leima itseen pantavaksi, että nykyään jotkut esiintyvät liberaaleina, vaikka kannattavat sen kanssa ristiriidassa olevia asioita, kuten sananvapauden vakavaa rajoittamista, syrjintää tai vaikka kansalaisten suuren enemmistön pakottamista opiskelemaan mikroskooppisen pienen kielellisen vähemmistön äidinkieltä koulussa.

Asiaa toki sotkee sekin, että Yhdysvalloissa on 1930-luvulta alkaen nimitetty kaiken maailman edistyksellisiä liberaaleiksi riippumatta siitä, onko heidän ajatusmaailmansa vahvasti liberaali. Tämä johtuu presidentti Franklin Delano Rooseveltista, joka ilmaisi aikoinaan olevansa liberaali ja jonka suuri yleisö tuntee 1930-luvun syvän laman vaivaaman maansa lukemattomien ilman omaa syytään vaikeuksiin joutuneitten ihmisten auttamiseksi perustamista sosiaalisista ohjelmista.

Omasta mielestäni liberalismissa on vain kaksi selvää vikaa. Ensinnäkin se, että aate on perinteisesti luottanut siihen, että ihminen on taloudellisesti laskelmoiva rationaalinen olento. Kun ihminen ei ole sellainen, vaan hän on biologisen evoluution tuote ja hänen aivonsa ja mielensä ovat myös sen tuottamia. Ihminen on myös eläin, eikä hän ole pohjimmiltaan hyvä tai ainakaan täysipäisesti hyvä. Ja toiseksi se, että liberalismi pyrkii atomisoimaan yhteiskunnan kohtelemalla ihmisiä vain yksilöinä, kuin toisistaan irrallisina saarekkeina, vaikka tosiasiassa ihmisillä on perheet ja he kuuluvat eri yhteisöihin. Nämä molemmat liberalismin piirteet ovat nähdäkseni peräisin siitä, että aate alun perin oli ollut porvariston ideologia.

PS. 28.11.2018. Olen sittemmin julkaissut myös vastaavanlaisen kirjoituksen konservatismista.

...
PS. 28.6.2022: Ja sama Lingua Franca Novan kielellä: Libralisme es un ideolojia per libria e individua.

...

PS. 15.10.2021: Lisäsin seuraavan tekstinpätkän tekstiin: "Ja aivan alussa se mieluiten soi vapauden vain kovin rajatulle osalle ihmisiä. Voidaankin sanoa, että alussa liberalismi ei ollut vapauden aate, vaan vapauden motelli, jossa se saatettiin alulle."