"Kyllä vai ei maahanmuutolle?"

Tässä merkinnässä sanomani on melko tavanomaista tekstiäni, joten varoituksen sana siitä. Oi, katso, siis, jos haluat:

Jeesuksen vuoden 2023 eduskuntavaalit ovat maassamme Suomessa edessä tänä keväänä.

Olen jo joitain vaalikoneita ehtinyt käyttää. Luulen, että niiden tulokset olisivat varsin monella ihmisellä erilaisia, mikäli hakukoneissa eroteltaisiin työperäinen maahanmuutto, maahanmuutto pakolaisena sekä erinäiset kulttuuriset tekijät, jotka voivat vaikuttaa siihen, missä määrin maahanmuuttaja kotoutuu ja missä määrin hän aiheuttaa harmia maamme alkuperäisasukkaille. Suomen alkuperäisasukkaita ovat etniset suomalaiset ja saamelaiset. Suomalaisiin luetaan myös ruotsinkieliset suomalaiset. Ahvenanmaalaiset ovat tavallaan rajatapaus. En tiedä, haluavatko he tulla nimetyksi etnisiksi suomalaisiksi.

Ja tietysti on sitten vielä se, että elääkö maahanmuuttaja pelkästään tai lähinnä sosiaalituilla ja kuinka paljon hän maksaa veroja.

Hyvinvointivaltion ylläpitäminen ei ole halpaa.

Suomen kielen hyvä oppiminen on tietysti välttämätön edellytys elämän rakentamiselle Suomessa. Toki ruotsin kielestäkin voi tähän olla, mutta suomen kielellä pärjää maassamme useammalla alueella kuin ruotsin kielellä. Ei voi olla kunnolla osa vastaanottavaa yhteiskuntaa, jos ei osaa kieltä.

Monet poliitikotkin ja tiedotusvälineetkin pitäytyvät absurdissa kysymyksessä: "Kyllä vai ei maahanmuutolle?"

Pitäisi siis aina kysyä, että millaiselle maahanmuutolle. Muuten kysymyksessä ei ole oikein tolkkua. Jos joku kysyy minulta tuollaisen yksinkertaistetun kysymyksen, niin varmuuden vuoksi vastaan, että vastustan maahanmuuttoa, koska kysyjä luultavasti olettaa, että myönteisen vastauksen antaja kannattaa minkälaatuista maahanmuuttoa tahansa. Tai hän haluaa ainakin uskotella itselleen asian olevan näin.

Rehellinen lähtökohta on se, että tulijan tulee sopeutua. Vähemmän olennaisissa vaatimuksissa voidaan työpaikoillakin joustaa, mutta näidenkin täytyy kuitenkin olla sellaisia, että ne eivät olennaisesti häiritse muita työntekijöitä.

Meidän ei pitäisi erityisemmin tarvita tulijoihin sopeutumista, koska mehän olemme vastaanottava yhteiskunta.

Jos tulijalta puuttuvat halu ja motivaatio sopeutua, niin sellaista ei tarvitse minusta kauheasti katsella.

Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuurisuus, vaan se, että yhteiskunnassa on minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki elävät.

Viime aikoina Suomessakin on kaduilla ja kodeissakin alkanut näkyä enemmän turvattomuutta. Ja tämä ei johdu maamme alkuperäisasukkaiden määrän suhteellisesta lisääntymisestä.

Eräät pitävät salaliittoteoriana näkemystä, että monissa Euroopan maissa olisi käynnissä väestönvaihto. Jos monilla alueilla maanosassamme näkyy runsaasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole alkuperäisasukkaita ja jotka eivät ole myöskään turisteja, niin voidaan kyllä sanoa, että väestönvaihtoa tapahtuu.

Jos väitettäni alkaa vastustamaan, niin toki silloin kannattaa olla valmis selittämään myös sekin, että miksi Amerikkoihin tai Australiaan tai Uuteen-seelantiin muuttaneet valkoiset eurooppalaiset ja heidän jälkeläisensä eivät ole samalla hetkellä näiden maiden ja alueiden alkuperäisasukkaita, kun he ovat onnistuneet astumaan jaloillaan maihin.

Ikääntymään päässyt ja ehkä edelleen pääsevä väestörakenteemme kyllä voisi olla jonkinlainen peruste työperäiselle maahanmuutolle. Mutta maahanmuuton pitäisi olla sitten sellaista, että avoinna olevaan työpaikkaan tulee työntekijä ulkomailta, ja jos mukana tulee puoliso, niin hänellekin on työpaikka katsottuna.

Japanissa ollaan viisaita. He eivät väestöpyramidiaan pyri korjaamaan laajamittaisella maahanmuutolla. Tämä johtuu siitä, että he eivät halua raiskausten, ryöstöjen ja muun väkivallan lisääntyvän maassaan.

Maahanmuuttajat tulevat myös paremmin osaksi vastaanottavaa yhteiskuntaa, kun heidän määränsä on pieni.

Huoltosuhde on maassamme jo melko heikko. Mutta Perussuomalaisetkaan tuskin repisivät pelihousujaan, mikäli maahanmuuttajat integroituisivat hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan antaen sille oman arvokkaan ja hyödyllisen kontribuutionsa.

Itse olen ollut Perussuomalaisten jäsen, ja minulla on kiinalaisia sukulaisia. Han-kiinalaiset ovat keskimäärin kovia opiskelemaan ja tekemään työtä. Siitä huolimatta, että jotkut heistä tykkäävät pureskella kananvarpaita, en heitä torju.

Monietnisyydessä ei ole kyse siitä, että yksi ryhmä pitää toisen ryhmän edustajia ali-ihmisinä, vaan ennen kaikkea ja varsinkin kulttuurivaikutteiden leviämisestä.

Ottaisin myös Suomeen mieluummin 50.000 buddhalaista, taolaista, kungfutselaista tai uskonnotonta han-kiinalaista ennemmin kuin 5000 ihmistä sellaisia maahanmuuttajia, jotka kannattavat uskonnollista, poliittista tai poliittisuskonnollista pakkovaltaa, tai sellaisia, joiden mielestä Suomen alkuperäisasukkaat ovat ali-ihmisiä vakaumuksen, pukeutumisen, tapojen, seksuaalisen suuntautumisen tai rotutyypin perusteella. Hätätilassa voisin hyväksyä joitakin kristittyjäkin.

Minusta olisi hyvä tehdä melko yleiseksi sellainen sääntö, että Suomeen voisi muuttaa töihin, jos saa palkkaa enemmän kuin mikä on mediaanipalkka ao. alalla.

Läntisen naapurimaamme Ruotsin ongelmista voi oppia sen että vahva talous ei takaa sisäistä turvallisuutta, kun eriytyminen kasvaa liian suureksi. Suomessa sama kehitys voi olla nopeampaa, sillä samanlaista taloudellista vahvuutta ei maallamme ole. Ruotsi on siis myös osannut tehdä jotain oikein.

Myös Suomessa jo olevien maahanmuuttajien työllistymisessä on ongelmia.

Ruotsista voi ottaa mallia, miten käy, kun lisätään maahanmuuttoa nk. urku auki. Käy huonosti. Yhtiöiden omistajat ja sijoittajat tietenkin haluavat suurentaa voittonsa, koska heille ei riitä mikään, ja sen takia haluavat halpaa työvoimaa. Tunnettu saksalainen taloustieteilijä ja työväenliikkeen merkittävä teoreetikko Karl Marx (1818-1883) olikin aikoinaan todennut, että kapitalismi tarvitsee työtttömien vara-armeijan. Koska työn ylisuuri kysyntä alentaa palkkoja. Monikulttuurisuus eli yhteiskunnan hajottaminen toisiaan kyräileviin kuppikuntiin on se liima, joka pitää kapitalistit ja varsin monet Suomen vasemmistolaisista yhdessä kannattamassa rajoittamatonta maahanmuuttoa. Sitä minä en tosin ymmärrä, että miksi.

Mutta hyvinvointivaltio ja vapaa maahanmuutto eivät sovi hyvin yhteen.

Mitä vapaampi maahanmuutto, niin sitä enemmän veronmaksajat rasittuvat siitä, että tulijoista varsin moni tulee nauttimaan yleisen sosiaaliturvamme etuja. Lopulta veronmaksajista parhaat alkavat kyllästyä osaansa lypsylehminä. Ne jotka kykenevät, vähentävät työntekoaan. Taikka sitten muuttavat toiseen maahan.

Jos sosiaaliturvan taso on maassa hyvä, huonosti työhön kykenevät etsiytyvät mielellään siihen. Ja hyvinvointivaltio on natisemassa liitoksissaan.

Yhdysvalloissa on mahdollista elää, jos on terve ja jos saa hyvää palkkaa työstään, tai jos on riittävästi muuta tuloa, tai perintöä. Maassa on sosiaaliturvan taso paljon heikompi kuin Suomessa. Palkat taas ovat suurempia ja verotus kevyempää, tai näin on ainakin jos ihmisellä on riittävästi koulutusta tai ammattitaitoa.

Toki Yhdysvalloissa sosiaaliset ongelmat ovat myös suurempia kuin, mutta kun rahaa on, niin ei tarvitse sielläkään asua slummissa.

Siksi Yhdysvaltoihin muuttavat työhalukkaat ja työhön myös kykenevät ihmiset. Maahanmuutto Suomeen taas on enemmänkin sosiaaliturvaperusteista.

Ja Suomessa pääkielenä on englantiin verrattuna pieni kieli, jota kutsumme suomeksi, jota kunnioitan suuresti, mutta joka on haasteellisempaa kuin englanti oppia puhumaan edes huonosti. Suomen kielen etuja ovat sen foneettisuus ja se, että paljon uusia sanoja voi saada aikaan muodostamalla yhdyssanoja ja etu- ja jälkiliitteiden avulla. Nämä edut eivät kuitenkaan riitä, vaikka englannissa on luultavasti enemmän perussanoja opeteltavaksi kuin missään muussa kielessä. Mutta sitä on suhteellisen helppo tosiaan oppia puhumaan huonosti.

Jos suomen kieltä ei maamme työelämässä edes tarvitse ulkomailta saapuneen työntekijän oppia, kun englannillakin pärjää, niin hän voi helpommin karistaa maamme tomut jaloistaan, kun sille päälle sattuu. Paikallisen kielen taito sitoo maahanmuuttajaa Suomeen. Se auttaa integroitumisessa.

Suomeen tulee myös jonkin verran opiskelijoita ulkomailta. Paikallisen kielen taidon tärkeys pätee heihinkin. Olen myös ajatellut, että voitaisiin muuttaa opiskeleminen kokonaan lainaperusteiseksi. Opiskelijalla joko olisi omaa varallisuutta, tai sitten pankin lainaamaan varallisuutta. Idea tässä olisi se, että opiskelijan valmistumisen jälkeen hän voisi kymmenen vuoden ajan vähentää verotuksessa opintolainansa. Tällainen systeemi auttaisi opiskelijaa, myös alkuasukkaita, jäämään töihin Suomeen opiskeluitten päättymisen jälkeen.

Ilmasto maassamme on jonkin verran haasteellinen. Se hankalalla luonteellaan myös epäilemättä alentaa maamme bruttokansantuotetta. Yhä mustemmaksi käyvä alkutalvi ei myöskään auta asiaa.

Perseilijöiden poistaminen maastamme muuten lisäisi maahanmuuttajien kunnioitusta maamme alkuperäisasukkaissa.

Olemme ilmeisesti menossa yhteiskunnan turvallisuudessa alaspäin.

Suomen työperäinen maahanmuutto ei kuitenkaan voi pohjautua siihen, että tänne tulee nimenomaan matalapalkka-alojen työntekijöitä, joiden taloudellinen pärjääminen perustuu osaksi toimeentulotukeen ja sosiaaliturvan avustuksiin.

Suomalaisilta työntekijöiltä – viittaan tässä taas etnisyyteen – voisi pienentää verotusta taikka maksaa heille enemmän palkkaa. Jos suomalaisia työntekijöitä korvataan maahanmuuttajilla, niin työttömyyskortistossa olevien henkilöiden määrä säilyy korkeana, ja sen lisäksi maksetaan vielä uusille matalapalkka-alojen työntekijöille tukia, jotta he tulisivat taloudellisesti toimeen.

Suurissa maahanmuuttajamaissa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kaikissa pyritään suojelemaan kotimaista työtä. Työviisumin saa näihin maihin helpommin, jos ulkomainen työntekijä ei tule tekemään sellaista työtä, jonka myös paikallinen voisi tehdä.

Suomessa maahanmuuttopolitiikka on jo epäonnistunut.

Mitä tulee viime aikoina paljon puheena olleeseen "inkluusioon" eli heikommin oppivien oppilaiden mukaan ottaminen tavallisiin luokkiin kouluissa ja Suomen oppimistulosten romahtamiseen. Meitä vielä hetken aikaa köyhempi etelänaapurimme Viro lyö nykyään meidät Pisa-tuloksissa jo melkein kuusi-nolla.

Viron koulumaailmassa ei ilmeisesti ole niin paljoa kuin meillä harrastettu tuhoisia kokeiluja. Lisäksi heidän maassaan ei ole niin paljoa varsinaisia maahanmuuttajia kuin meillä, suhteessa väkilukuun.

Jos luokissa on paljon hälyä ja häirintää, niin kaikkien koululaisten oppimistulokset heikkenevät. Sekään ei auta, jos luokassa on sellaisia oppilaita, joiden vanhemmat pitävät naispuolisia opettajia ali-ihmisinä.

Vielä vähemmän auttaa se, jos mennään kouluissa aina heikoimman oppilasaineksen mukaan. Toki se voi näyttää suhteellisesti paremmalta, kun kympin ja ysin oppilaat putoavat lähemmäs häntäpäätä. Tai sitten näiltä menevät hermot. Mutta ei se hyvää tee yhteiskunnalle.

Itse muuten olin aikoinaan peruskoulun kolmannelta luokalta yhdeksännelle luokalle musiikkiluokalla. Se oli hieno yhteisö. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla ja äitini konttoristi Nokialla. Siis siihen aikaan, kun Nokia ei vielä valmistanut kännyköitä. En ollut syntynyt kultalusikka suussa ja silti pääsin musiikkiluokalle ihan vain musikaalisuuteni ansiosta. Tosin sössin sen mahdollisuuden, mutta monet muut eivät.

Yle oli julkaissut jokin aika sitten koulukoneen, jonka avulla saa nähdäkseen haasteellisten oppilaiden määrän kouluissa. Hakukone oli koostettu laillisesti julkisesti saatavilla olevia tietoja käyttäen. Ja voi että siitä nousi poru. Sekä opetusministeri Li Andersson (vas) että tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) olivat arvostelleet hanketta.

Linkittämäni Helsingin sanomat -lehden artikkeli oli julkaistu 19.2.2023. Samaan aiheeseen liittyen olin muuten jo jokunen viikko aikaisemmin eli 8.2. julkaissut tässä blogissani merkinnän Koulumme, edistykselliset ihmiset ja monikulttuurisuus.

Ennen wanhaan suomettuminen oli ollut maan eli Suomen tapa. Vain jotkut harvat ihmiset uskalsivat siihen aikaan mennä vastavirtaan. Heitä kutsuttiin Kristilliseksi liitoksi (nykyinen Kristillisdemokraattinen puolue) ja Perustuslaillisiksi. Näiden lisäksi vastarannankiiskejä oli luultavasti muutama muukin. Tällaisia ihmisiä varten oli varattu myös haukkumasana äärioikeistolainen.

Siihen aikaan itäisestä naapurimaastamme, totalitaristiseen ideologiaan perustuvasta sortovaltiosta Neuvostoliitosta ei saanut sanoa mitään pahaa, tai ei ainakaan julkisesti. Ajatustenlukuteknologiaa ei vielä ollut keksitty. Toivottavasti ei vieläkään.

Mutta Neuvostoliittoa piti kehua sen saavutuksista, tai oli paha ihminen. Nykyään suomettumista ensimmäkseen pidetään maassamme pahana asiana, jollainen ei saisi toistua.

Silti nykyäänkään ei saa vielä kaikesta puhua. Tai saa puhua, mutta sitten jotkut yrittävät vaientaa, tai ainakin viedä julkaisuoikeudet. Useimmat varmaankin ovat tietoisia siitä, että Suomessa on ilmiöitä, joilla on yhteys ongelmiin. Ongelmia vain ei voi ratkoa, jos niistä pitää vaieta.

Neuvostoliitossa oli vaikenemisen kulttuurin vuoksi mm. hirvittävät luontotuhot eivätkä tuon suuren maan poliitikotkaan saaneet välttämättä saman asian vuoksi kaikkea tarpeellista tietoa käyttöönsä, tietoa jota ilman on vaikea hallinnoida yhteiskuntaa ja sen toimintoja.

PS. Minusta me voisimme ottaa oppia Tanskan sosialidemokraattisesta puolueesta. Se on niin kiva.

Sukupuolten tasa-arvosta ja samanarvoisuudesta

Viime Jeesuksen vuoden 2022 melko lopulla tuli ulos sellainen uutinen, että nainen vihdoin kelpaa kolaritestien törmäys­nuken malliksi. Uutinen on siksi hyvä, että naiset keskimäärin loukkaantuvat liikenneturmissa miehiä herkemmin. Hehän ovat keskimäärin rakenteeltaan miehiä hentorakenteisempia ja lyhyempiä.

Jos puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, niin mielestäni on mahtavaa, että suomen kielessä on kaksi sanaa eli samanarvoisuus ja tasa-arvo, jotka tarkoittavat melkein mutta eivät täysin samaa asiaa. Itse käsitän asian niin, että "samanarvoisuus" merkitsee ennen kaikkea sukupuolten filosofista ja uskonnollisluonteista samanarvoisuutta. "Tasa-arvo" taas viittaa poliittiseen tasa-arvoon.

Yhteiskunnallinen samanarvoisuus on filosofinen abstraktio, joka ei ole tieteellisessä mielessä falsifioitavissa, kun taas tasa-arvoisuuden voisi kuvitella olevan ainakin periaatteessa saavutettavissa ja myös osoitettavissa todeksi. Tosin sukupuolten tasa-arvoa arvona ei voida myöskään perustella muuten kuin uskonnollisluonteisilla väittämillä.

Kirjoitukseni ensimmäisen kappaleen asian ohella olen kuitenkin löytänyt joitakin muitakin ongelmia sukupuolten tasa-arvon käsitteessä:

Naiset kouluttautuvat keskimäärin enemmän kuin miehet.

Poikien koulumenestys on keskimäärin pienempi kuin tyttöjen.

Miehet ottavat keskimäärin enemmän riskejä kuin naiset.

Miessukupuolen edustajia on keskimäärin vastakkaisen sukupuolen edustajien vaikeampi raiskata kuin naissukupuolen edustajia on, jo pelkästään sukupuolisidonnaisista anatomisista yksityiskohdista johtuen. Toisaalta nainen voi tulla myös raiskauksesta raskaaksi, mikä on melko paha juttu ainakin minun mielestäni, kun taas mies ei voi.

Miessukupuolen edustajat ovat keskimäärin vahvempia kuin naissukupuolen edustajat. Tämä osaltaan näkyy myös raiskaustilastoissa. Miehet raiskaavat naisia enemmän kuin naiset miehiä.

Miessukupuolen edustajissa on vähä-älyisiä sekä huippuälykkäitä enemmän kuin naissukupuolen edustajissa. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että älykkyyden periytymisellä on jotain tekemistä X-kromosomin kanssa. Koska naisella niitä on kaksi, tämä tasoittaa naisilla älykkyyden vaihtelua.

Miehet syrjäytyvät yhteiskunnassa enemmän kuin naiset. Miessukupuolen edustajissa on enemmän kuin naissukupuolen edustajissa pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomia, päihdeongelmaisia, vankeja ja seksiä saamattomia.

Kansanterveystilastoissa miehillä on enemmän sairautta kuin naisilla.

Miehet kuolevat nuorempina kuin naiset.

65 vuoden eläköitymisikä tarkoittaa että suomalaiselle naiselle tulee keskimäärin 20 eläkevuotta ja suomalaiselle miehelle 14 eläkevuotta. Tämä on selvää kansallisvarallisuuden siirtoa naissukupuolelle.

Muurareista suurin osa on miehiä ja samoin viemärinpuhdistajista ja roska-auton kuljettajista. Näillä aloille soisi myös ilmestyvän lisää naisia. Jos feministit pitävät naisten pienempää edustusta yhteiskunnan huipulla tasa-arvon puutteena, niin toki tulee pitää sellaisena sitäkin, että miehet joutuvat melko lailla hoitamaan monet raskaat ja likaiset hommat. Eli sellaiset hommat, joista niiden tekijät eivät saa yhteiskunnallista statusta.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, kun naisillakin on miesten tavoin vapaus enemmän tai vähemmän valita, mihin kouluttautuu ja mitä työtä aikoo tehdä, lisääntyy työelämän jakautuminen "miesten" ja "naisten" töihin.

Naisten hypergamia eli taipumus valita itselleen sukupuoliystävyysmies yhteiskunnalliselta statukselta itseään korkeammalta yllättäen lisääntyy tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Naiset keskimäärin arvostavat eri asioita potentiaalisessa sukupuoliystävyyshenkilössä kuin miehet.

Koska naiset Suomessa ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. niin aikaisempaakin suurempi osa miehistä syrjäytyy parisuhde- ja seksimarkkinoilta. Toisaalta taas miesten yhteiskunnallinen eliitti, eli miehet, joilla on statusta, on hyvin haluttua kamaa niinsanotusti naisten keskuudessa. Koska miehiä on kuitenkin suurin piirtein yhtä paljon kuin naisia, tai ainakin ennen vanhusikää on, tämä aiheuttaa sen, että jotkut miehet saavat pillua niin paljon kuin vain haluavat. Sitä tulee ovista ja ikkunoista, joskus jopa seinän läpi. Tämä voi merkitä tällaisilla miehillä myös yhteen ja ainoaan sukupuoliystävyyshenkilöön sitoutumisen halun vähenemistä. Myöskin lienee totta, että melkein nainen kuin nainen, kunhan on alle 50-vuotias, saa niin halutessaan ainakin seksiä elämäänsä piristämään. Samaa ei voi sanoa läheskään jokaisesta miehestä.

Jotkut feministit katsovat seksiä ja parisuhdetta saamattomia miehiä nenänvarttaan pitkin ja sanovat: "Ei seksin puutteeseen kuole!" Tällaiset ihmiset ovat yhtä täynnä myötätuntoa kuin jotkut Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen jäsenet, jotka sanovat slummien asukkaille: "Jokaisesta voi tulla halutessaan toimitusjohtaja tai rikas." Tällainen suhtautuminen nousee siitä, että nämä ihmiset katsovat toisten olevan itseään alempiarvoisia. Heistä ei tulisi hyviä sosialisteja kyllä. Eikä heitä voi katsoa yhteiskunnallisesti hyödyllisiksi.

Mitä tulee naisten hypergamiaan, niin sille on olemassa kuitenkin luonnollinen selitys. Nimittäin naisilla on kullakin vain joitakin harvoja isokokoisia sukusoluja nimeltä munasolut. Niitä pitää käyttää harkiten. Miehillä taas on sukusolujaan eli siittiöitä tuhlattavaksi asti. Ja naiset joutuvat kehollaan panostamaan lapsen saantiin paljon enemmän kuin miehet: sikiön kehittyminen ja kantaminen kohdussa vaativat paljon resursseja naisen ruumiilta. Lisäksi tulee vielä mahdollinen sikiön syntymän jälkeinen imetysruljanssikin. Joten naisten valikoivuus vastakkaisen sukupuolen edustajien suhteen tulee tämän asian kautta varsin ymmärrettäväksi.

Uimahalleissa on naissiivoojat miesten puolella, mutta ei miessiivoajia naisten puolella. Tämä on myöskin selkeä puute sukupuolten tasa-arvon kannalta.

Uimahalleissa naiset saavat halutessaan käyttää kokovartalopukua, mutta samaa iloa ei suoda miehille.

Vain nainen voi tulla raskaaksi. Mies ei. Siitä huolimatta miehillä ei ole Suomessa oikeutta kohdunvuokraamiseen. Toisaalta naiset joutuvat säännöstelemään omaa raskaaksituloaan seksikäyttäytymisellään, mistä asiasta miehet taas eivät samalla lailla kärsi.

Pakollinen asepalvelus koskee Suomessa vain miehiä. Naisia ei koske asevelvollisuus, vaan he sen sijaan saavat niin halutessaan mennä suorittamaan varusmiespalveluksen. Joku voi tähän nyt sanoa vastaväitteenä, että koska naiset synnyttävät, niin siksi heidän ei ole pakko suorittaa varusmiespalvelusta. Mutta naisille ei ole kuitenkaan asetettu velvollisuutta synnyttää. Ei ainakaan meidän yhteiskunnassamme. Ja abortin saa myös kuka tahansa nainen Suomessa niin halutessaan. Lapsia ei naisen ole koskaan pakko saada.

Kannatan toki sellaista, että kummastakin sukupuolesta parhaat pääsisivät hoitamaan kansakuntamme sotilaallista puolustusta.

Naisten asepalveluksen vapaaehtoisuutta voi toki niin halutessaan perustella sillä, että kansakunnan uusintamisessa naisten lukumäärä on tärkeämpi kuin miesten. Miehet sopivat siis tältä kantilta katsoen paremmin tykinruoaksi kuin naiset.

Nainen saa halutessaan abortoida sisällään kasvavan sikiön, mutta hänen sukupuoliystävyysmiehellään ei ole asiassa mitään sananvaltaa. Jos nainen taas haluaa synnyttää sikiön, jolloin tästä tulee syntymän ihmeessä täysivertainen ihminen, niin hänen sukupuoliystävyysmiehensä ei voi estää tätä millään laillisella keinolla. Onneksi sentään, jos naista vatsan puolelle potkaisemalla mies aiheuttaa sikiön abortoitumisen, niin häntä ei voida silloin syyttää lain edessä murhasta. Tai siis ei ainakaan Suomessa. Suomalaisessa yhteiskunnassahan ennen syntymää sikiö on vain potentiaalinen ongelmajäte samalla kun se on (vain) potentiaalinen ihminen. Joten siksi mies saa tällaiseen syyllistyttyään vain syytteen pahoinpitelystä, ellei nainen kuole.

Historiallisesti naisten asema on lähes yhteiskunnasta riippumatta ollut heikompi kuin miesten. Onneksi asiaan on tullut melko lailla muutosta parempaan suuntaan varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa viimeksi kuluneiden noin 155 vuoden aikana.

Voin siis joka tapauksessa perustellusti sanoa, että vaikka uskon sukupuolten samanarvoisuuteen, joka usko on oikeastaan uskonnollista laatua oleva eikä todeksi osoitettavissa oleva väittämä, niin varsinkin sukupuolten tasa-arvo on melko lailla hyvin ongelmallinen asia. Sukupuolten tasa-arvon käsite vaikuttaa tosielämässä olevan melko lailla stiiknafuulia.

Ehdotankin, että jatkossa termiä "sukupuolten tasa-arvo" vältetään käyttämästä, ellei sillä tarkoiteta suppeampaa tasa-arvon sisällystä eli ennen kaikkea sitä, että kummankin sukupuolen edustajat ovat keskimäärin äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia. Lisäksi tulisi olla selvää, ettei esim. työhönotossa ketään saisi syrjiä sukupuolen perusteella.

Koulumme, edistykselliset ihmiset ja monikulttuurisuus

Edistykselliset ihmiset kuulemma kannattavat monikulttuurisuutta. Mutta jos he saisivat valita, niin laittaisivatko he lapsensa mieluummin sellaiseen kouluun, jonka oppilaat koostuisivat Suomen alkuperäisistä kanta-asukkaista, jos kyseessä olisi koulu, jossa oppilaiden oppimistulokset ovat hyviä, vai laittaisivatko he sen sijaan lapsensa mieluummin monikulttuuriseen kouluun, jossa oppilaat kuuluvat eri heimoihin kielen, kulttuurin ja taustalla olevien arvojen mukaan, jossa suuri osa oppilaista ei kunnioittaisi opettajia näiden sukupuolen takia ja jossa hyvienkin oppilaiden oppimistulokset olisivat heikompia, koska opetukseen ei pystyisi keskittymään hälyn, ongelmaisten oppilaiden ja häirinnän vuoksi?

...

PS. 16.2.2023: Julki tuli Helsingin sanomat -lehdessä tällainen uutinen: Monet vanhemmat uhkaavat muutolla, jos Helsinki ajaa läpi koulushoppailua estävän suunnitelmansa.

Järjestäytyneen uskonnon vääryydestä

Turkin (Türkiye) autoritaarisesti toimiva presidentti ja hallitsija Erdoğan on viime aikoina pelannut poliittista peliään esittämällä, että Ruotsin ja Suomen tulee luovuttaa kaikki maan terroristeiksi leimaamat sille. Muuten maa ei, jos se olisi hänestä kiinni, hyväksyisi maitamme puolustusliitto Naton jäseniksi. Jäseneksi pääseminen vaatii kaikkien jäsenmaiden parlamenttien hyväksynnän, ja Turkki (Türkiye) ja sen ohella Unkari ovat asiassa nyt haranneet vastaan. Tässä miehen agendassa on ikävää vain se, että Erdoğan nimittää oikeastaan kaikkia sellaisia ihmisiä terroristeiksi, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan jostain hänen mielestään tärkeästä kysymyksestä. Tai ainakin, jos sattuvat myös olemaan kurdeja.

Tanskalainen poliitikko Rasmus Paludan oli sitten mennyt polttamaan Ruotsissa islamin pyhän kirjan Koraanin. Se on maassa ja muissa Pohjoismaissa ilmeisesti laillista, vaikka aina bysanttilaisessa Suomessa näin ei ole.

Hallitsija Erdoğan edustaa sunnalaista islamia ja haluaisi kovasti, että Turkista (Türkiye) – ja hänestä – tulisi uuden kalifaatin johtaja. Kalifaatti oli alun perin ollut laaja muinainen valtiomuodostelma, jonka muslimit olivat perustaneet valloitussodilla pakkokäännyttääkseen ei-muslimeita. Toisen, modernimman, näkemyksen mukaan arabit olivat kehittäneet islamin perustellakseen jälkikäteen valloitussotiaan. Turkin sydänmaa oli ennen wanhaan ollut kalifaatin viimeinen johtava alue.

Turkilla (Türkiye) on lähikuukausien aikana edessä parlamenttivaalit. En itse asiassa tiedä, missä määrin presidentti Erdoğanin omavaltaiset otteet ovat viime aikoina onnistuneet nujertamaan poliittisen opposition mahdollisuuksia menestyä vaaleissa.

Herra Erdoğan halusi ottaa em. herra Paludanin koraaninpoltosta pisteitä kotiin rupeamalla syyttelemään Ruotsia islaminvastaisuudesta. Paludan sai sitten vihastuneilta muslimeilta tappouhkauksia.

Raukkamainen muslimiterroristi meni sitten ja tappoi | sopivasti Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2023 Jerusalemissa aseistamattomia ihmisiä.

Rauhanomaisten ja yleistä järjestystä häiritsemättömien mielenosoitusten tulisi olla aina laillisia, ja sellainen tuo Paludanin mielenosoitus oli. Jotkut kiihkouskovaiset vain vetivät siitä hernettä nenäänsä.

Yhteiskuntien tasolla järjestäytyneet uskonnot ovat karmeita. Ne tapaavat saada helposti ihmisten järjen valon sekä inhimillisyyden kaikkoamaan ja vainon valon kukoistamaan. Niiden varjolla tehdään enemmän riistoa ja rikoksia ihmisyyttä vastaan kuin kaikkien muiden ideologioiden yhteensä, vaikka maalliset ideologiat kommunismi eli marksismileninismi ja natsismi ovat 1900-luvulta alkaen pyrkineetkin tekemään parhaansa päästäkseen samantapaiseen tulokseen.

Sananvapauden rajoituksia tarvitsevat kuitenkin ainoastaan ne, joiden mielipide ei pärjää julkisessa keskustelussa. Sama pätee uskontoihinkin. Jos joku uskonto pyrkii rajoittamaan oman oppijärjestelmänsä, profeettansa, Jumalansa, jumalansa tai jumaliensa, pyhän henkilönsä, pyhän kirjansa tai pyhien kirjojensa tai uskonnollisen käytäntönsä taikka papistonsa tai pastoreidensa kriittistä arviointia väkivallalla tai sen uhalla, se on syvältä ja suoraan helvetistä, jos saan käyttää tällaista uskonnollisluonteista termiä.

Tuolla lailla käyttäytyvät uskovaiset vain saavat raskaan rock-musiikin edustajien herjat päälleen. Ansaitusti.

Jos ihminen haluaa rajoittaa muiden ihmisten oikeutta sanoa kriittistä asiaa hänen pyhistä asioistaan, niin hän päinvastoin ansaitsee sen, mitä – rauhanomaisesti – tulee.

Kaikkein suvaitsemattomimpien ja siis pöljimpien ihmisten pillin mukaan tanssiminen johtaa yhteiskunnalliseen helvettiin, jossa ei kovinkaan monilla ole loppujen lopuksi mukava olla.

Poliittisia ideologioita saa Suomenkin lain mukaan lyödä kuin vierasta sikaa. En ymmärrä, miksi uskonnot ovat joku poikkeus. Joillekin toisille taas ihan muut asiat ovat pyhiä. Eihän luulisi olevan valtion tehtävä määritellä, mitä ihminen saa ja ei saa pitää pyhänä.

Uskontokin on pelkkä ihmisen luoma ideologia.

Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta minusta valtion ei tule olla uskonnollisesti sitoutunut johonkin tiettyyn uskonnolliseen ideologiaan tai uskonnolliseen yhdyskuntaan ja sen etujen ajamiseen.

Tämäkin on vain minun mielipiteeni, mutta em. tavoin huonosti käyttäytyvät uskovaiset ovat uskonnolleen parhainta mahdollista antimainosta.

Nämä ovat liberaaleja mielipiteitä.

Liberalismi on muun ohella antiklerikaalinen poliittinen ideologia. Eli se vastustaa pappisvaltaa. Suomen lainsäädäntö taas silittää tätä jossain määrin myötäkarvaan. Eli Suomi ei ole täysin liberaali demokratia.

Suomi ei ole sikälikään liberaali demokratia, että Suomessa on kaksi virallista kirkkokuntaa. Tärkeämpi niistä eli Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko tunnetaan siitä, että vuosisatojen ajan ihmisten oli pakko kuulua siihen. Tämä katkesi sitten vuoden 1923 uskonnonvapauslakiin. Tosin meillä on edelleen nämä kaksi virallista kirkkoa. Joista pienempi eli Suomen virallinen ortodoksinen kirkko edustaa sekin sellaista uskovaisuutta, jossa ollaan kritiikittömiä vallanpitäjiä kohtaan ja palvellaan heitä.

Minulle olisi ihan tolkullista sellainen, että vain sellaiset uskonnot olisivat sallittuja, jotka vastustaisivat väkivallan, myös henkisen sellaisen, käyttöä uskonnon levittämiseen ja ylläpitämiseen. Minulle kävisi myös sellainen, että vapaan uskonnonharjoituksen ehtona kunkin uskonnollisen yhdyskunnan tulisi hyväksyä sukupuolten samanarvoisuus sekä homoseksuaalinen seksuaalinen suuntautuminen. Kumpikin kohta olisi minusta myös hyvä "lakmustesti". Varmuuden vuoksi sanon tässä vielä, että yksikään uskonto sen enempää kuin valtiokaan ei saisi minusta painostaa ihmisiä homoseksuaaleiksi, transvestiiteiksi taikka transseksuaaleiksi. Kannatan myös sitä, että uskonnon tarkoitus ei saisi olla kerätä sen johtajille mammonaa. Tällainen uskonnonvapauslainsäädäntö tukisi ihmisten oikeuksia elää omaa elämäänsä.

Mainitsen tässä myös, että en itse ole varsinaisesti ateisti. Voit niin halutessasi käydä tarkastamassa, millainen "uskonnollinen" katsomukseni on, aikaisemmin julkaisemastani blogimerkinnästä Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään.

Saan kai minä olla vähän vihainen...