"Kyllä vai ei maahanmuutolle?"

Tässä merkinnässä sanomani on melko tavanomaista tekstiäni, joten varoituksen sana siitä. Oi, katso, siis, jos haluat:

Jeesuksen vuoden 2023 eduskuntavaalit ovat maassamme Suomessa edessä tänä keväänä.

Olen jo joitain vaalikoneita ehtinyt käyttää. Luulen, että niiden tulokset olisivat varsin monella ihmisellä erilaisia, mikäli hakukoneissa eroteltaisiin työperäinen maahanmuutto, maahanmuutto pakolaisena sekä erinäiset kulttuuriset tekijät, jotka voivat vaikuttaa siihen, missä määrin maahanmuuttaja kotoutuu ja missä määrin hän aiheuttaa harmia maamme alkuperäisasukkaille. Suomen alkuperäisasukkaita ovat etniset suomalaiset ja saamelaiset. Suomalaisiin luetaan myös ruotsinkieliset suomalaiset. Ahvenanmaalaiset ovat tavallaan rajatapaus. En tiedä, haluavatko he tulla nimetyksi etnisiksi suomalaisiksi.

Ja tietysti on sitten vielä se, että elääkö maahanmuuttaja pelkästään tai lähinnä sosiaalituilla ja kuinka paljon hän maksaa veroja.

Hyvinvointivaltion ylläpitäminen ei ole halpaa.

Suomen kielen hyvä oppiminen on tietysti välttämätön edellytys elämän rakentamiselle Suomessa. Toki ruotsin kielestäkin voi tähän olla, mutta suomen kielellä pärjää maassamme useammalla alueella kuin ruotsin kielellä. Ei voi olla kunnolla osa vastaanottavaa yhteiskuntaa, jos ei osaa kieltä.

Monet poliitikotkin ja tiedotusvälineetkin pitäytyvät absurdissa kysymyksessä: "Kyllä vai ei maahanmuutolle?"

Pitäisi siis aina kysyä, että millaiselle maahanmuutolle. Muuten kysymyksessä ei ole oikein tolkkua. Jos joku kysyy minulta tuollaisen yksinkertaistetun kysymyksen, niin varmuuden vuoksi vastaan, että vastustan maahanmuuttoa, koska kysyjä luultavasti olettaa, että myönteisen vastauksen antaja kannattaa minkälaatuista maahanmuuttoa tahansa. Tai hän haluaa ainakin uskotella itselleen asian olevan näin.

Rehellinen lähtökohta on se, että tulijan tulee sopeutua. Vähemmän olennaisissa vaatimuksissa voidaan työpaikoillakin joustaa, mutta näidenkin täytyy kuitenkin olla sellaisia, että ne eivät olennaisesti häiritse muita työntekijöitä.

Meidän ei pitäisi erityisemmin tarvita tulijoihin sopeutumista, koska mehän olemme vastaanottava yhteiskunta.

Jos tulijalta puuttuvat halu ja motivaatio sopeutua, niin sellaista ei tarvitse minusta kauheasti katsella.

Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuurisuus, vaan se, että yhteiskunnassa on minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki elävät.

Viime aikoina Suomessakin on kaduilla ja kodeissakin alkanut näkyä enemmän turvattomuutta. Ja tämä ei johdu maamme alkuperäisasukkaiden määrän suhteellisesta lisääntymisestä.

Eräät pitävät salaliittoteoriana näkemystä, että monissa Euroopan maissa olisi käynnissä väestönvaihto. Jos monilla alueilla maanosassamme näkyy runsaasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole alkuperäisasukkaita ja jotka eivät ole myöskään turisteja, niin voidaan kyllä sanoa, että väestönvaihtoa tapahtuu.

Jos väitettäni alkaa vastustamaan, niin toki silloin kannattaa olla valmis selittämään myös sekin, että miksi Amerikkoihin tai Australiaan tai Uuteen-seelantiin muuttaneet valkoiset eurooppalaiset ja heidän jälkeläisensä eivät ole samalla hetkellä näiden maiden ja alueiden alkuperäisasukkaita, kun he ovat onnistuneet astumaan jaloillaan maihin.

Ikääntymään päässyt ja ehkä edelleen pääsevä väestörakenteemme kyllä voisi olla jonkinlainen peruste työperäiselle maahanmuutolle. Mutta maahanmuuton pitäisi olla sitten sellaista, että avoinna olevaan työpaikkaan tulee työntekijä ulkomailta, ja jos mukana tulee puoliso, niin hänellekin on työpaikka katsottuna.

Japanissa ollaan viisaita. He eivät väestöpyramidiaan pyri korjaamaan laajamittaisella maahanmuutolla. Tämä johtuu siitä, että he eivät halua raiskausten, ryöstöjen ja muun väkivallan lisääntyvän maassaan.

Maahanmuuttajat tulevat myös paremmin osaksi vastaanottavaa yhteiskuntaa, kun heidän määränsä on pieni.

Huoltosuhde on maassamme jo melko heikko. Mutta Perussuomalaisetkaan tuskin repisivät pelihousujaan, mikäli maahanmuuttajat integroituisivat hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan antaen sille oman arvokkaan ja hyödyllisen kontribuutionsa.

Itse olen ollut Perussuomalaisten jäsen, ja minulla on kiinalaisia sukulaisia. Han-kiinalaiset ovat keskimäärin kovia opiskelemaan ja tekemään työtä. Siitä huolimatta, että jotkut heistä tykkäävät pureskella kananvarpaita, en heitä torju.

Monietnisyydessä ei ole kyse siitä, että yksi ryhmä pitää toisen ryhmän edustajia ali-ihmisinä, vaan ennen kaikkea ja varsinkin kulttuurivaikutteiden leviämisestä.

Ottaisin myös Suomeen mieluummin 50.000 buddhalaista, taolaista, kungfutselaista tai uskonnotonta han-kiinalaista ennemmin kuin 5000 ihmistä sellaisia maahanmuuttajia, jotka kannattavat uskonnollista, poliittista tai poliittisuskonnollista pakkovaltaa, tai sellaisia, joiden mielestä Suomen alkuperäisasukkaat ovat ali-ihmisiä vakaumuksen, pukeutumisen, tapojen, seksuaalisen suuntautumisen tai rotutyypin perusteella. Hätätilassa voisin hyväksyä joitakin kristittyjäkin.

Minusta olisi hyvä tehdä melko yleiseksi sellainen sääntö, että Suomeen voisi muuttaa töihin, jos saa palkkaa enemmän kuin mikä on mediaanipalkka ao. alalla.

Läntisen naapurimaamme Ruotsin ongelmista voi oppia sen että vahva talous ei takaa sisäistä turvallisuutta, kun eriytyminen kasvaa liian suureksi. Suomessa sama kehitys voi olla nopeampaa, sillä samanlaista taloudellista vahvuutta ei maallamme ole. Ruotsi on siis myös osannut tehdä jotain oikein.

Myös Suomessa jo olevien maahanmuuttajien työllistymisessä on ongelmia.

Ruotsista voi ottaa mallia, miten käy, kun lisätään maahanmuuttoa nk. urku auki. Käy huonosti. Yhtiöiden omistajat ja sijoittajat tietenkin haluavat suurentaa voittonsa, koska heille ei riitä mikään, ja sen takia haluavat halpaa työvoimaa. Tunnettu saksalainen taloustieteilijä ja työväenliikkeen merkittävä teoreetikko Karl Marx (1818-1883) olikin aikoinaan todennut, että kapitalismi tarvitsee työtttömien vara-armeijan. Koska työn ylisuuri kysyntä alentaa palkkoja. Monikulttuurisuus eli yhteiskunnan hajottaminen toisiaan kyräileviin kuppikuntiin on se liima, joka pitää kapitalistit ja varsin monet Suomen vasemmistolaisista yhdessä kannattamassa rajoittamatonta maahanmuuttoa. Sitä minä en tosin ymmärrä, että miksi.

Mutta hyvinvointivaltio ja vapaa maahanmuutto eivät sovi hyvin yhteen.

Mitä vapaampi maahanmuutto, niin sitä enemmän veronmaksajat rasittuvat siitä, että tulijoista varsin moni tulee nauttimaan yleisen sosiaaliturvamme etuja. Lopulta veronmaksajista parhaat alkavat kyllästyä osaansa lypsylehminä. Ne jotka kykenevät, vähentävät työntekoaan. Taikka sitten muuttavat toiseen maahan.

Jos sosiaaliturvan taso on maassa hyvä, huonosti työhön kykenevät etsiytyvät mielellään siihen. Ja hyvinvointivaltio on natisemassa liitoksissaan.

Yhdysvalloissa on mahdollista elää, jos on terve ja jos saa hyvää palkkaa työstään, tai jos on riittävästi muuta tuloa, tai perintöä. Maassa on sosiaaliturvan taso paljon heikompi kuin Suomessa. Palkat taas ovat suurempia ja verotus kevyempää, tai näin on ainakin jos ihmisellä on riittävästi koulutusta tai ammattitaitoa.

Toki Yhdysvalloissa sosiaaliset ongelmat ovat myös suurempia kuin, mutta kun rahaa on, niin ei tarvitse sielläkään asua slummissa.

Siksi Yhdysvaltoihin muuttavat työhalukkaat ja työhön myös kykenevät ihmiset. Maahanmuutto Suomeen taas on enemmänkin sosiaaliturvaperusteista.

Ja Suomessa pääkielenä on englantiin verrattuna pieni kieli, jota kutsumme suomeksi, jota kunnioitan suuresti, mutta joka on haasteellisempaa kuin englanti oppia puhumaan edes huonosti. Suomen kielen etuja ovat sen foneettisuus ja se, että paljon uusia sanoja voi saada aikaan muodostamalla yhdyssanoja ja etu- ja jälkiliitteiden avulla. Nämä edut eivät kuitenkaan riitä, vaikka englannissa on luultavasti enemmän perussanoja opeteltavaksi kuin missään muussa kielessä. Mutta sitä on suhteellisen helppo tosiaan oppia puhumaan huonosti.

Jos suomen kieltä ei maamme työelämässä edes tarvitse ulkomailta saapuneen työntekijän oppia, kun englannillakin pärjää, niin hän voi helpommin karistaa maamme tomut jaloistaan, kun sille päälle sattuu. Paikallisen kielen taito sitoo maahanmuuttajaa Suomeen. Se auttaa integroitumisessa.

Suomeen tulee myös jonkin verran opiskelijoita ulkomailta. Paikallisen kielen taidon tärkeys pätee heihinkin. Olen myös ajatellut, että voitaisiin muuttaa opiskeleminen kokonaan lainaperusteiseksi. Opiskelijalla joko olisi omaa varallisuutta, tai sitten pankin lainaamaan varallisuutta. Idea tässä olisi se, että opiskelijan valmistumisen jälkeen hän voisi kymmenen vuoden ajan vähentää verotuksessa opintolainansa. Tällainen systeemi auttaisi opiskelijaa, myös alkuasukkaita, jäämään töihin Suomeen opiskeluitten päättymisen jälkeen.

Ilmasto maassamme on jonkin verran haasteellinen. Se hankalalla luonteellaan myös epäilemättä alentaa maamme bruttokansantuotetta. Yhä mustemmaksi käyvä alkutalvi ei myöskään auta asiaa.

Perseilijöiden poistaminen maastamme muuten lisäisi maahanmuuttajien kunnioitusta maamme alkuperäisasukkaissa.

Olemme ilmeisesti menossa yhteiskunnan turvallisuudessa alaspäin.

Suomen työperäinen maahanmuutto ei kuitenkaan voi pohjautua siihen, että tänne tulee nimenomaan matalapalkka-alojen työntekijöitä, joiden taloudellinen pärjääminen perustuu osaksi toimeentulotukeen ja sosiaaliturvan avustuksiin.

Suomalaisilta työntekijöiltä – viittaan tässä taas etnisyyteen – voisi pienentää verotusta taikka maksaa heille enemmän palkkaa. Jos suomalaisia työntekijöitä korvataan maahanmuuttajilla, niin työttömyyskortistossa olevien henkilöiden määrä säilyy korkeana, ja sen lisäksi maksetaan vielä uusille matalapalkka-alojen työntekijöille tukia, jotta he tulisivat taloudellisesti toimeen.

Suurissa maahanmuuttajamaissa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kaikissa pyritään suojelemaan kotimaista työtä. Työviisumin saa näihin maihin helpommin, jos ulkomainen työntekijä ei tule tekemään sellaista työtä, jonka myös paikallinen voisi tehdä.

Suomessa maahanmuuttopolitiikka on jo epäonnistunut.

Mitä tulee viime aikoina paljon puheena olleeseen "inkluusioon" eli heikommin oppivien oppilaiden mukaan ottaminen tavallisiin luokkiin kouluissa ja Suomen oppimistulosten romahtamiseen. Meitä vielä hetken aikaa köyhempi etelänaapurimme Viro lyö nykyään meidät Pisa-tuloksissa jo melkein kuusi-nolla.

Viron koulumaailmassa ei ilmeisesti ole niin paljoa kuin meillä harrastettu tuhoisia kokeiluja. Lisäksi heidän maassaan ei ole niin paljoa varsinaisia maahanmuuttajia kuin meillä, suhteessa väkilukuun.

Jos luokissa on paljon hälyä ja häirintää, niin kaikkien koululaisten oppimistulokset heikkenevät. Sekään ei auta, jos luokassa on sellaisia oppilaita, joiden vanhemmat pitävät naispuolisia opettajia ali-ihmisinä.

Vielä vähemmän auttaa se, jos mennään kouluissa aina heikoimman oppilasaineksen mukaan. Toki se voi näyttää suhteellisesti paremmalta, kun kympin ja ysin oppilaat putoavat lähemmäs häntäpäätä. Tai sitten näiltä menevät hermot. Mutta ei se hyvää tee yhteiskunnalle.

Itse muuten olin aikoinaan peruskoulun kolmannelta luokalta yhdeksännelle luokalle musiikkiluokalla. Se oli hieno yhteisö. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla ja äitini konttoristi Nokialla. Siis siihen aikaan, kun Nokia ei vielä valmistanut kännyköitä. En ollut syntynyt kultalusikka suussa ja silti pääsin musiikkiluokalle ihan vain musikaalisuuteni ansiosta. Tosin sössin sen mahdollisuuden, mutta monet muut eivät.

Yle oli julkaissut jokin aika sitten koulukoneen, jonka avulla saa nähdäkseen haasteellisten oppilaiden määrän kouluissa. Hakukone oli koostettu laillisesti julkisesti saatavilla olevia tietoja käyttäen. Ja voi että siitä nousi poru. Sekä opetusministeri Li Andersson (vas) että tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) olivat arvostelleet hanketta.

Linkittämäni Helsingin sanomat -lehden artikkeli oli julkaistu 19.2.2023. Samaan aiheeseen liittyen olin muuten jo jokunen viikko aikaisemmin eli 8.2. julkaissut tässä blogissani merkinnän Koulumme, edistykselliset ihmiset ja monikulttuurisuus.

Ennen wanhaan suomettuminen oli ollut maan eli Suomen tapa. Vain jotkut harvat ihmiset uskalsivat siihen aikaan mennä vastavirtaan. Heitä kutsuttiin Kristilliseksi liitoksi (nykyinen Kristillisdemokraattinen puolue) ja Perustuslaillisiksi. Näiden lisäksi vastarannankiiskejä oli luultavasti muutama muukin. Tällaisia ihmisiä varten oli varattu myös haukkumasana äärioikeistolainen.

Siihen aikaan itäisestä naapurimaastamme, totalitaristiseen ideologiaan perustuvasta sortovaltiosta Neuvostoliitosta ei saanut sanoa mitään pahaa, tai ei ainakaan julkisesti. Ajatustenlukuteknologiaa ei vielä ollut keksitty. Toivottavasti ei vieläkään.

Mutta Neuvostoliittoa piti kehua sen saavutuksista, tai oli paha ihminen. Nykyään suomettumista ensimmäkseen pidetään maassamme pahana asiana, jollainen ei saisi toistua.

Silti nykyäänkään ei saa vielä kaikesta puhua. Tai saa puhua, mutta sitten jotkut yrittävät vaientaa, tai ainakin viedä julkaisuoikeudet. Useimmat varmaankin ovat tietoisia siitä, että Suomessa on ilmiöitä, joilla on yhteys ongelmiin. Ongelmia vain ei voi ratkoa, jos niistä pitää vaieta.

Neuvostoliitossa oli vaikenemisen kulttuurin vuoksi mm. hirvittävät luontotuhot eivätkä tuon suuren maan poliitikotkaan saaneet välttämättä saman asian vuoksi kaikkea tarpeellista tietoa käyttöönsä, tietoa jota ilman on vaikea hallinnoida yhteiskuntaa ja sen toimintoja.

PS. Minusta me voisimme ottaa oppia Tanskan sosialidemokraattisesta puolueesta. Se on niin kiva.