keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Yllättävä onnellisuus ja tyytyväisyys

Tunnen erään vanhuksen R, jolla on tapana valittaa ahdistuksestaan ja joka ei lue tätä blogia. Mies on muuten hyvin älykäs, ja hänet tavatessani minulla on tavannut olla pyrkimys aina jollakin lailla koettaa piristää häntä.

Minulla on ollut omatkin pitkäaikaiset ahdistukseni, ja olin tavannut ajatella, että minusta tulee jossain vaiheessa R 2. Ostan hänelle viestikapulan, ja kun jonain päivänä hänestä tulee enemmän liikuntakyvytön, hän antaa viestikapulan minulle, ja minä jatkan sitten narisemista hänen puolestaan.

Hyvin harvoin kuitenkaan olen itse suuremmin valittanut elämäni asioista ystävilleni ja tuttavapiirini jäsenille. Jotta vaikuttaisin normaalilta ympäristöni silmissä, keksin kuitenkin aina jonkin poliittisesti korrektin tavan valittaa pikkaisen.

Enimmäkseen olen kuitenkin pitänyt mölyt mahassani valituksen aiheistani.

Melko äskettäin olin jutellut Discord-palvelussa kolmen tuttuni kanssa. Sanoin heille, että jos olisin jokin verran vammaisempi, niin voisin päästä asumaan "vammaisasuntoon". Olin osittain tosissani. Kyseessä oli itse asiassa vanha maneerini. Nämä rupesivat heti perustelemaan minulle sitä, että miksi minun ei pitäisi sellaiseen mennä asumaan.

Olen tavannut ajatella, että olisin oikeastaan mieluummin tyytyväinen sika kuin onneton filosofi, mutta sille tielle en ole päässyt. Ehkä olen ainakin huono filosofi.

Ennen viime kesää olin saanut päähäni, jossa oli edelliset vuodet asunut jonkinlainen agnostinen kristinuskon muoto, ajatuksen, että on tarpeetonta elää kuin Jeesus Nasaretilainen olisi myös Kristus, pelastaja (tämä muutos ajatuksissani on tietenkin muuttanut täysin suhteeni peruskristilliseen jouluun). Jostain syystä tämä ajatus on auttanut minua.

Olen myös mahdollisesti oppinut olemaan piittaamatta paskaakaan.

Yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä oli ollut harjoittelemassa opiskelija M. Kun yksi kävijöistä, joka ei ollut edellä mainittu R, tapasi yhteen aikaan valittaa vähän väliä asioista elämässään, niin M osoitti minun suuntaani ja sanoi, että katso miten Tom on aina myönteinen sairauksistaan huolimatta.

Itse asiassa olenkin huomannut, että kun ennen wanhaan tapasin ajatella, että lasi on puoliksi tyhjä, niin nykyään ajattelen, että se on puoliksi täysi.

On se kummallista. Varsinkin, kun kyse ei ole siitä, että ulkoiset olosuhteet elämässäni olisivat muuttuneet parempaan suuntaan.

Siinä mielessä ne ovat itse asiassa muuttuneet pikkaisen huonommiksi, että viime vuosien aikana seuranani olleet vatsavaivani ovat hieman laajentuneet.

Pluspuolelle laskisin kuitenkin sen, että vaikka käytän nykyäänkin säännöllisesti alkoholia, niin tätä nykyä en ole juuri koskaan humalassa. Tämä seikka johtuu siitä, että upea ruumiini kestää nykyään alkoholia kovin heikosti verrattuna siihen, miten se kesti ollessani 20-vuotias. Joten sitä on pakko käyttää selvästi aikaisempaa vähemmän, kun ei halua useaa päivää kestäviä krapuloita.

PS. Lisäksi haluan lausua mielipiteeni olevan, että tämä meidän koronapandemia-aikamme on kyllä varsin syvältä.

perjantai 24. joulukuuta 2021

Ajanlaskumme

Kristillinen ajanlasku perustuu Jeesus Nasaretilaisen – tai jos niin halutaan sanoa: Jeesuksen Kristuksen – oletettuun syntymävuoteen.

Rooman valtakunnassa tasavallan aikana eli vuosina 509-27 eKr. vuodet laskettiin jokapäiväisiä tarpeita varten valtion kahden korkeimman virkamiehen, konsuleiden hallintokausien mukaan. Sivistyneet ihmiset tietenkin tiesivät myös, kuinka pitkä aika oli Rooman oletetusta perustamisvuodesta, joka oli nykyajanlaskun mukaan 753 eKr.

Hirvittävän sivistyneeksi mainittu Scythia Minorissa eli Mustanmeren vieressä nykyisten Romanian ja Bulgarian valtioitten alueella vaikuttanut munkki Dionysius Exiguus (n. 470 - n. 544 jKr.) keksi kristillisen kalenterin. Hänen aikaansa edeltäneinä parina vuosisatana vuodet oli laskettu keisari Diocletianuksen (virassa 284-305 jKr.) mukaan. Koska Diocletianus oli vainonnut kristittyjä, ja se oli hävytöntä, Dionysius päätti, että tarvitaan parempi kalenterijärjestelmä. Mies käytti keksimäänsä kalenteria kuitenkin vain pääsiäisen päivämäärän määrittämiseen.

Myöhempi anglosaksinen teologi, historioitsija ja kronikoitsija Beda Venerabilis (672/673–735) tunnetaan parhaiten teoksestaan Historia ecclesiastica gentis Anglorum (Englannin kansan kirkkohistoria), joka on anglosaksien historian ja kristinuskoon kääntymisen keskeinen lähde. Tämän teoksen ansiosta hän sai nimen "Englannin historiankirjoituksen isä".

Beda on myös toiselta kantilta historiankirjoituksen isä, nimittäin siitä syystä, että hänen mainitussa teoksessaan käyttämänsä tapa ajoittaa tapahtumat Kristuksen syntymävuoden perusteella eli merkinnällä anno Domini (Herran vuonna) yleistyi teoksen saaman suosion vuoksi. Ja niin oli lopullisesti kristillinen ajanlasku syntynyt ja otettu käyttöön.

Roomalaisen kansallisuuden oman legendan mukaan heidän keskuspaikkansa Rooma oli suden kasvattamien kaksoispoikien Romuluksen ja Remuksen perustama.

Yhtä lailla legendojen hämäriin jäävät Jeesus Nasaretilaisen syntymä ja ensimmäiset vuodet. Emme oikeastaan tiedä, minä vuonna tai minä vuodenaikana Jeesus syntyi.

Jotkut häveliäämmät ihmiset käyttävät eKr- ja jKr. -lyhenteiden sijaan merkintöjä eaa. (ennen ajanlaskumme alkua) ja jaa. (jälkeen ajanlaskumme alun).

Mutta meidän ajanlaskumme joka tapauksessa perustuu kyseisen hepun olemassaoloon, joka jossakin määrin lienee historiallinen tosiasia, joka löytyy legendojen sisältä.

Itse olen sitä mieltä, että voisi eKr.- ja jKr. -lyhenteet muuttaa muotoon eJN. (ennen Jeesus Nasaretilaista) ja jJN. (jälkeen Jeesus Nasaretilaisen) koska kaikki eivät pidä Jeesus Nasaretilaista Jumalan poikana ja pelastajana.

Dionysius Exiguusin ajanlaskussa on vain yksi isompi virhe. Se että koska hänen aikanaan laskento ja matematiikka eivät tunteneet käsitettä nolla, niin siksi ajanlaskustamme puuttuu vuosi 0. Vuotta 1 eKr. seuraa suoraan vuosi 1 jKr.

Meille tutummat intialaiset numerot (tai arabialaiset, kun arabit ne länsimaihin sitten välittivät) nollineen tulivat tunnetuiksi Euroopassa 1100-luvulta alkaen persialaisen tutkijan Al-Khwarizmin (n. 800–840) vuonna 825 laatiman arabiankielisen oppikirjan, jonka nimi on suomeksi Laskenta intialaisilla numeroilla ja joka 1100-luvulla osittain käännettiin latinaksi nimellä Algoritmi de numero Indorum, kautta. Vasta 1400-luvulla numeroiden uusi merkintätapa kuitenkin yleistyi ja näin tapahtui sekä läntisessä Euroopassa että Itä-Roomassa.

PS. Ja hyvää joulua tai vastaavaa kaikille lukijoilleni!

keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Miksi pahaa tapahtuu hyville ihmisille?

Teodikea-ongelmaksi nimitetään kristillisen kirkon piirissä sitä kysymystä, että miksi hyvä Jumala sallii kaiken epäoikeudenmukaisuuden, kärsimyksen ja pahan tapahtua ihmisille, myös kunnollisille sellaisille.

NCIS-sarjassa 18. tuotantokauden jaksossa 9 käytiin seuraavanlainen keskustelu rikosteknisen tutkijan Kasey Hinesin ja kuolemansyyntutkija Jimmy Palmerin välillä:

– Kaiken kokemasi jälkeen... Miksi sinä jouduit niin koville? Miksi niin käy hyville ihmisille kuten sinä, kun taas minä... kun me muut jatkamme surutta elämää?

– Noinko sinä ajattelet?

– Ajattelen, näen, tunnen.

– No niin, hyvä on. Pohditaanpa asiaa. Se, mitä olen oppinut kaikesta kokemastani on, että kukaan ei selviä elämästä täysin surutta.

– Enpä oikein tiedä.

– Minä tiedän. Mietitäänpä "Kahta kaupunkia".

– Nyt putosin kärryiltä.

– Charles Dickens ei kirjoittanut: "Ajat olivat mitä parhaimmat ja kaikki oli mahtavaa". Tiedäthän... Ilman pahimpia aikoja meillä ei olisi runoutta eikä surullisia lauluja. Ei mitään, mikä saa arvostamaan parhaita aikoja. Tähdet loistavat vain pimeydessä. Kukaan ei ole immuuni kärsimykselle. Ei kukaan. Hyvää tässä on se, että sinun ja minun kaltaiset ihmiset kestävät sen.

– Onko noin?

– Teemme töitä, jotta voimme loistaa kirkkaina.

– Nyt tiedän, miten sait puhuttua sen tyypin pois ikkunatasanteelta.

Eli lyhyesti sanottuna: hyvä elämässä tuntuu oikeasti hyvältä vain, jos siinä on myös pahaa.

Ainakin minun mielestäni tuossa on melko hyvä vastaus teodikeaongelmaan. Sarjalla on hyvä käsikirjoittaja.

Jäljelle jää ainoastaan se kysymys, että miksi toiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta enemmän kuin toiset. Tosin sen ei tarvitse olla ongelma. Tämä huomio voi vaikuttaa älyttömältä, mutta natsien toimeenpanemasta juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista selvinneistä on huomattu, että vaikka toiset näistä menettivät kokemansa vuoksi uskon Jumalaan, niin toiset taas alkoivat uskoa Häneen kokemansa vuoksi. Elämän merkityksen voi ainakin periaatteessa kokea hurjissa ja mahdottomissakin olosuhteissa.

tiistai 7. joulukuuta 2021

Lisääkö rukous rukouksen kohteen elinikää vai ei

Siitä on jo puolitoista vuosikymmentä, mutta Markus Hirsilä ja Asmo Maanselkä, kumpikin hengelliseltä vakaumukseltaan helluntailaisia, päättivät aikoinaan tutkia tieteellisesti liikkeensä piirissä liikkuvia moninaisia kertomuksia ihmisiä kohdanneista parantumisihmeistä. He olivat tutkimustaan aloittaessaan olleet sitä mieltä, että kun näitä kertomuksia on niin kovin paljon, niin kyllä ainakin joidenkin niistä takana täytyy olla todellisten ihmeiden. Heidän tutkimuksensa otsikko kuului Herra tekee ihmeitä ilman määrää. Se löytyy nykyään ilmeisesti tästä osoitteesta.

He tutkivat kerrotut ihmeet perusteellisesti, mutta yllätyksekseen eivät löytäneet yhtä ainutta aitoa ihmettä. Tämä aiheutti molemmille jonkinlaisen uskonkriisin.

Ja seuraavaksi menemme hiukan ajassa taaksepäin.

Francis Galton (1822-1911) oli paitsi englantilainen ihmelapsi, niin myös aikuiseksi kasvettuaan tutkimusmatkailija, kirjailija, antropologi, psykometrikko* ja tilastotieteilijä, joka aloitti perinnöllisyystutkimukset. Hän oli biologiatieteen evoluutioteorian (ja tässä linkki Wikipedian artikkeliin aiheesta) isän Charles Darwinin serkkupuoli ja lisäksi kveekarisukua.

Kaiken muun ohella tämä nerokas mies on tunnettu siitä vähemmän mairittelevasta tosiasiasta, että hän on eugeniikan eli rodunjalostusopin isä. Sanotaan suoraan, että hän oli rasisti. Onneksi me nykyään tiedämme paremmin nämä rotuasiat. Tiede on nimittäin kehittynyt. Etiikka tosin on kokonaisuudessaan uskontoa ja ennakkoluuloa, mutta vaikka ilman sitä emme tosiasiassa pärjääkään, niin se on kokonaan toinen asia.

Edellä mainitsemaani vähemmän tunnettu asia Galtonista on puolestaan se, että hän selvitti tieteellisesti sitä, että lisääkö rukous omasta tai toisen ihmisen puolesta rukouksen kohteen elinikää vai ei. Siihen liittyen vuonna 1872 häneltä julkaistui artikkeli Statistical Inquiries into the Efficacy of Prayer. Sen pääset halutessasi lukemaan täältä: 

https://galton.org/essays/1870-1879/galton-1872-fortnightly-review-efficacy-prayer.html

Francis Galton tuli tutkimustensa perusteella siihen tulokseen, että rukoilemisesta toisen ihmisen tai omasta puolesta ei ole mitään hyötyä. Lyhyesti sanoen hän nimittäin totesi, että sen enempää kuninkaalliset kuin papistonkaan jäsenet ja lähetyssaarnaajat eivät elä erityisen pitkäikäisiksi.

*Psykometriikka on psykologiaan kuuluva tieteenala, joka soveltaa matematiikkaa ja tilastotiedettä psykologisten ominaisuuksien, kuten tietojen, kykyjen, asenteiden ja luonteenpiirteiden mittaamiseen. Psykometriikka pyrkii myös kehittämään vakioituja mittauskeinoja erilaisten kyselyiden ja kokeiden muodossa. Psykometriikan pohjan loi 1880-luvulla kukapa muu kuin Francis Galton.