perjantai 4. tammikuuta 2013

En ole kveekari, mutta...

Keskiviikkona eräs tuttu nainen kysyi minulta, että mitä ihmettä kveekarit ovat. En jaksanut ruveta selittämään asiaa hänelle siinä paikassa, mutta lupasin palata asiaan myöhemmin ja esittää hänelle jonkinlaisen laajemman selvityksen sähköpostitse. Ja sitten päätinkin, että minä voin yhtä hyvin julkaista sen blogissani. Joten tässä olisi:

Kristillinen uskonsuuntaus Uskonnollinen ystävien seura (alkup. engl. Religious Society of Friends) syntyi 1600-luvulla Englannissa. Se syntyi vastalauseena uskonnollisten muotojen vahvalle painottamiselle. Liikkeen jäseniä haukuttiin sattuneista syistä vapisijoiksi, engl. quakers, ja tästä tulikin liikkeen toinen nimi kveekarit.

Kveekariliike painottaa uskovien yleistä pappeutta ja sitä että Jumalan armo ei ole sidottu näkyviin armonvälineisiin. Hiljaisuus on osa kveekarien jumalanpalvelustapaa: se on keino kuunnella "sisäistä sanaa". Kveekarit ovat arvostaneet rauhaa ja väkivallattomuutta, yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja yksinkertaisuutta ja vaatimatonta elämää. Kveekarismin mukaan jokaisessa ihmisessä on jotain Jumalasta.

Kveekareiden oikeusturva Englannissa oli huono siksikin, että he Uuden testamentin opetukseen perustaen kieltäytyivät vannomasta oikeudessa valaa.

Kveekarit ovat uskonnollisten vainojen takia vuosisatojen aikana usein joutuneet tutustumaan vankiloihin sisältäpäin, ja siksi heistä tulikin vankilaolojen parantamisen esitaistelijoita.

Iso-Britannian kruunu oli ollut velkaa ison summan rahaa William Penn -nimisen kveekarin isälle. Siksi vuonna 1681 kuningas Kaarle II läänitti Pennille alueen Pohjois-Amerikasta. Tämä luovutti saamansa alueen vainotuille uskonveljilleen. Näin syntyi Pennsylvania. Pennsylvaniassa vallitsi täydellinen uskonnonvapaus, mikä oli täysin outo asia niin Euroopassa kuin muualla brittiläisissä Pohjois-Amerikan siirtokunnissa.

Kveekarit käyttäytyivät myös hyvin intiaaneja kohtaan. He eivät pyrkineet tyrkyttämään omia oppejaan ja arvojaan intiaaneille, vaan olivat valmiita itsekin oppimaan näiltä.

1800-luvulta alkaen kveekariliike on hajonnut alasuuntauksiin. Nykyään jotkin kveekarit jopa kieltävät kveekarismin (tai heidän oman kveekarisminsa) olevan kristillinen liike.

Nykyinen kveekarismi voidaan jakaa alasuuntauksiin sen perusteella, onko niiden jumalanpalveluksissa muutakin ohjelmaa kuin yleinen hiljaa oleminen, ja sen perusteella, onko suuntaus konservatiivinen vai liberaali. Konservatiivinen tässä tarkoittaa kristinuskopainotteista perinteisempää kveekarismia ja liberaali sitä, että suuntaus ei ole varsinaisesti sidottu kristilliseen opinkäsitykseen.

Vuonna 1947 Englannin ja Yhdysvaltain kveekarien avustusjärjestöt saivat työstään sodan tuhojen lieventämiseksi Nobelin rauhanpalkinnon.

Taidan itse arvostaa kveekarismia tietyltä osin. Kveekarismin yksinkertaisuus vetoaa minuun. Ja se että kveekarit arvostivat uskonnollista suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa jo kauan ennen kuin siitä tuli muotia. Toisaalta hyväksyn varsin varauksetta asepalveluksen, ja kveekariseurakunnat ovat täynnä pasifisteja.

...
PS. 26.2.2020: Olen itse osallistunut kveekariseurakunnan hengelliseen kokoukseen vain kerran elämäni aikana. Tämä tapahtui joitakin vuosia sitten.

...

PS. 13.9.2020: Olen toiselle kielelle kääntämäni version tästä tekstistä julkaissut myöhemmin tässä blogissani.

6 kommenttia:

  1. Kveekarithan ovat äärimmäisen rauhanomainen liike, joka painottaa yksilön vastuuta ja hengellistä kasvua.
    Tykkään tästä!

    VastaaPoista
  2. Tykkään tästä. Olkoon tieto kanssasi Tom.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mäkin voisin olla kveekari, hyvältä kuulosti!
      Yksinkertaisuudesta senverran, että "Yksinkertaiset tytöt tekevät kaksinkertaisia töitä yksinkertaisella palkalla...

      Poista