maanantai 27. helmikuuta 2017

Onko pahanlaatuista kulttuuria vastaan taisteleminen asein rasismia?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli äskettäin käynyt kiertokäynnillä Washington DC:ssä sijaitsevassa Kansallisessa afroamerikkalaisen historian ja kulttuurin museossa. Hän oli sihissyt siellä oikeutta ja totuutta ja siinä elimistön tilassa lausunut seuraavaa:

– Juutalaisyhteisöömme suunnatut antisemitistiset uhkaukset ovat hirveitä, ja ne ovat tuskallinen ja hyvin surullinen muistutus, että vielä on tehtävä töitä ennakkoluulojen ja vihan juurimiseksi

– Tämä kiertokäynti oli merkittävä muistutus siitä, miksi meidän on taisteltava kaikkea kiihkoilua, suvaitsemattomuutta ja vihaa vastaan

Trumpin lausumat liittyvät siihen, että viime viikon maanantaina 11:een juutalaisyhteisöjen keskukseen eri puolilla Yhdysvaltoja oli soitettu pommiuhkauksia ja Saint Louisissa Missourin osavaltiossa vandaalit olivat kaataneet 170 hautakiveä juutalaisten hautausmaalla. Jotka teot saattavat liittyä toisiinsa.

Jotkut ovat sanoneet, että kun Yhdysvallat liittyi sotaan natsi-Saksaa vastaan vuoden 1941 joulukuussa jälkimmäisen johtajan Adolf Hitlerin julistettua sodan Yhdysvalloille, niin maa taisteli silloin rasismia vastaan. Sodan lopulla paljastui holokausti eli Saksan kansallissosialistien juutalaisiin kohdistama kansanmurha, ja sodan jälkeen pidettiin myös Nürnbergin oikeudenkäynnit, joissa tuomittiin joukko natsi-Saksan johtajia kuolemaan taikka vankeuteen.

Onko niin, että pahanlaatuista kulttuuria saa vastustaa sotimalla oikein asein sitä vastaan, vai onko sellainen rasismia ja/tai kiihottamista kansanryhmää vastaan ja/tai uskonrauhan rikkomista?

perjantai 24. helmikuuta 2017

Uni siitä, että olin roomalainen

Näin vähän alle viikko sitten sellaista unta, joka sijoittui Rooman valtakuntaan.  Matkasin vaunuissa jonkin ylhäisehkön roomalaisen herran kanssa. Kerroin hänelle salaisuuden, että olin ulkomaalainen. Samassa tajusin, että latinan kielessä ei ole ulkomaalaista tarkoittavaa sanaa ja korjasin sanomalla, että olen kotoisin Rooman valtakunnan ulkopuolelta. Keskustelukumppanini sanoi siihen, että minä kyllä näytän aivan roomalaiselta. Sanoin hänelle sitten, että olen omaksunut roomalaisen kulttuurin ja käyttäydyn aivan kuin roomalaiset. Keskustelu käytiin periaatteessa suomeksi, mutta eivätpä ne käyttäneet latinaa myöskään Antonius ja Kleopatra -elokuvassa eivätkä Spartacus -tv-sarjassa. En osaa niin hyvin latinaa, että unistani voisi tulla latinankielisiä.

En kyllä tiedä, olinko unimaailmassa saanut hankittua Rooman kansalaisuuden.

Sitten siinä sattui yhtä sun toista. Muistan epämääräisesti vain osasia siitä, mitä unessa tuon jälkeen tapahtui. Varmaan se kaikki oli kovin tärkeätä. Sen kyllä muistan hyvin, miten uni päättyi. Olin jossain talossa. Joku päätti iskeä minua pitkäteräisellä miekalla, ja kyseessä oli naispuolinen henkilö. Nappasin äkkiä käsiini jonkin tavaran, jonka sijoitin itseni ja miekan väliin. Torjunta onnistui. Pelkäsin sitten tietenkin, että kohta tulee toinen isku. Toimin kuitenkin salamannopeasti ja onnistuin riisumaan naisen aseista.

Ihmettelen tuota miekkaa näin jälkeen päin. Uni sijoittui aikakauteen, jolloin raskas jalkaväki oli Rooman legioonien pääaselaji eli aikaan ennen 200-lukua jKr. Se ei ollut 1. vuosisadalla jKr. Rooman ratsuväessä käyttöön otettu pitempiteräisempi miekka spatha, sillä siinä oli väisti. Varsinainen anakronismi. Keskiaikainen miekka lähellä Rooman klassista aikaa.

Herättyäni rupesin valmistelemaan jokalauantaista vastaanottoa. Yhdeltä tutultani oli tullut viesti, että hän ei äkkiä puhjenneen räkätaudin vuoksi pääse tulemaan. Kämpilleni tuli kuitenkin kolme muuta tuttua. Kun kaksi näistä oli jo saapunut, lausuin heille latinaksi, että P. oli ilmoittanut minulle, ettei tule tänään. En tiedä, olinko käyttänyt hyvää latinaa, mutta varmaankin roomalainen olisi ymmärtänyt, mitä sanoin.

Kun kolmas hepuista saapui paikalle, niin tällä oli meille tuliaisia kaupunkikäynniltä. Minulle hän antoi klassikon, antiikintutkija Jerome Carcopinon (1881-1970) teoksen ”Sellaista oli elämä keisarien Roomassa”. Kirjassa saattaa olla vanhentunutta tietoa, mutta odotan mielenkiintoista lukukokemusta kuitenkin. Mutta saattaapi olla, että ensin luen pari muuta kirjaa, koska olemassa oleva lukulistani sitä vaatii.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Elämän tarkoitus ja elämän merkitys

En ole ensimmäinen, joka asian on huomannut, mutta englannin kielessä ei ole ilmaisua "elämän tarkoitus" vaan "elämän merkitys", meaning of life. Edellinen tarkoittaa jotain uskonnollista tai kokonaisvaltaisen maailmankatsomuksen mukaista. Jälkimmäinen on paljon vaatimattomampi ilmaisu.

Ihminen näyttää janoavan kuitenkin elämän tarkoitusta. Elämän merkitys ei monelle ole tarpeeksi suureellista. Siksi maallisistakin ideologioista parhaiten näyttävät menestyvän sellaiset, jotka toimivat uskonnon korvikkeina ja täten tarjoavat elämän tarkoituksen. Sellaiset kuin marxilaisuus, marxismileninismi ja monikulturismi.

Olisi kuitenkin hienoa, jos ihmisille riittäisi elämän merkitys. Se tekisi elämän yksinkertaisemmaksi.

Rupesin pohtimaan näitä asioita, kun yhtenä päivänä oli paljon valvottu viikonloppu takana enkä ollut vielä kokonaan toipunut siitä. Silloin tajusin, että minulla ei ole elämän tarkoitusta. Samalla muistin englannin kielen vastineen ilmaisulle.

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että mietin vakavissani sellaista, että maallisillekin ihmisille pitäisi olla olemassa omia riittejä, esim. kunnolliset hautaanpanijaiset lisukkeineen. Mietin maallisen kirkon mahdollisuutta. Sitä olen tehnyt aikaisemmin jo valvetilassakin.

Muistan, kuinka eräällä keskustelufoorumilla oli vuosia sitten eräs henkilö lausunut, että hänelle sopisi sellainen kirkko, jonka jäsenten ei tarvitsisi uskoa Jumalaan.

Terminator-elokuvien John Connor on fiktiivinen henkilö, mutta hän on lausunut: "There's no fate but what we make for ourselves". Suomeksi sanottuna se kuuluu: "Ei ole muuta kohtaloa kuin se minkä luomme itsellemme". Lausuma on minusta liioitteleva. Ihminen ei pelkästään luo omaa kohtaloaan, vaan siihen vaikuttavat hänen itsensä lisäksi monet tekijät, joista useat ovat hänen vaikutusvaltansa ulkopuolella. Mutta elämän merkitykseen se sopii hyvin. Elämämme merkitys on se, minkä itse siksi luomme.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kohtaamisteoria toiminnassa ja käytännössä

Kohtaamisteoriassa on kyse siitä, että ihmisellä on ennakkoluuloja johonkin ihmisryhmään kuuluvia kohtaan, mutta sitten kun hän tutustuu näihin, niin  ennakkoluulot hälvenevät.

Teorian paikkansapitävyys on myös todistettu käytännössä. Edistyksellisillä yliopistotason punavihreillä suvaitsevaisilla naisilla on nimittäin ollut ennakkoluuloja uusnatseista. Mutta he ovat menneet rohkeasti tutustumaan näihin. Ja he ovat sitten huomanneet, että uusnatsit ovat ihmisiä siinä kuin muutkin. Näin nämä hienot naiset ovat luopuneet kansallissosialismifobiastaan ja käyvät uusnatsien luona päiväkahveilla aina silloin tällöin, ja kaikilla on niin mukavaa!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Uudet mustat housut, saatana

Menin jokin aika sitten yhden tutun pariskunnan kyydillä käymään Varustelekassa, joka on armeija- ja retkeilyvaatteita, -asusteita ja varusteita myyvä liike Helsingin Konalassa.

Päällimmäisenä oli sellainen, että tarvitsin uudet reisitaskuhousut. Niiden oli tarkoitus olla nytkin mustat. Olen niin musta. Siteeraan modernia sananlaskua: "Timo pesee kasvojaan, muttei puhtaaksi tule milloinkaan." Samanlainen olen minäkin.

Minulle on yksinkertaisesti yksinkertaisinta käyttää mustaa vaatetusta, niin ei tarvitse hirveästi miettiä vaatteitteni värityksiä. Talvisin ja välikausilla kaikki muu vaatetukseni on mustaa paitsi kaulaliina ja kalsarit ja paidat. Yksi käyttämistäni pitkähihaisista paidoista on kuitenkin mustanpuhuva. Kesäisin olen värikkäämmin pukeutunut.

Minulle nousi Leka-käynnillä nyt mieleen sellainen outo ajatus, että mitäs jos joskus vaihtaisin värini harmaaseen. Silloin en sitä ajatellut, mutta Yhdysvaltain sisällissodassa Etelävaltioitten sotilaathan pukeutuivat harmaaseen, ja minähän en kovin edistyksellinen ole, vaikka yksi parhaista kavereistani on Vihreitten jäsen ja vaikka vastustan orjuutta. No, kaveripiiriini kuulu kyllä yksi kepulainenkin. Culpa mea!

Tällä kertaa minun ei tarvinnut ostaa maanmainiota kofeiinisuklaata, koska sitä oli niin paljon vielä jäljellä.

Olin saanut jokin aika sitten päähäni, että kokeilen vaihtaa housujen vyön henkseleihin. Ostinkin jossain määrin elastiset henkselit. Mustat. Otan ne käyttööni ensi viikolla.

Minulle oli nimittäin tullut mieleen, että henkselit ovat oikeastaan rennompi housujen ylhäälläpitoväline kuin vyö. Ja minähän olen kovin rento muutenkin.

Myöskin menin ja ostin paketillisen Pyynikin panimon oluita. Se sisältää kuusi erilaista olutta. Valitettavasti kaikki ovat maitokauppavahvuisia, koska sääntö-Suomi. Vasta äskettäin avasin paketin ja otin oluet siitä ulos.

Yhden vanhimmista elossa olevista kavereistani olisi pitänyt tulla pitkästä aikaa käymään. Ensin hänelle tuli työeste, joten käynti siirtyi seuraavaan viikkoon. Sillä viikolla esteeksi tuli kaverini sairastuminen. Ja käynti siirtyi taas seuraavalle viikolle. Kun alkoi ajankohta taas olla lähellä, soitin hänelle. Hän kertoi, että hänellä on keuhkokuume ja että hänen tulehdusarvonsa ovat korkeuksissa. Hän kertoi piipahtaneensa asian vuoksi sairaalassakin. Hän kuulosti puhelimessa kovin nuutuneelta sekä yskäiseltä.

Hän oli onnistunut sairastumaan virallisella loma-ajallaan.

Olin Pyynikin kuusi erilaista olutta ostanut Varustelekasta juuri sitä silmällä pitäen, että olisin juonut ne tämän kaverini kanssa. Mutta nyt en tiedä, milloin saan ne kurmaistua alas. Tai en minä kurmaise niitä. Minä aina maistelen oluet. Kutsun sitä syvähenkisyydeksi.

Vanhan kaverini olotila on luultavasti jo vähän parempi. Soittelinkin hänelle välillä uudestaan. Parempi lienee antaa hänen rauhassa parantua. Ehkä jonain viikonloppuna pääsee taas käymään, lähimmän kuukauden aikana.

Ja Varustelekasta oli sopiva housukoko sillä kertaa lopussa, joten ostin housut ylipitkillä lahkeilla varustettuina. Ja kyllä, ne ovat olleet sittemmin parannuskäsittelyssä. Em. pariskunnan toinen osapuoli mittasi uuden pituuden lahkeille, ja eräs hänen tuttunsa lyhentää ne. Ehkä homma on jo tehty. Joka tapauksessa luulen saavani ne uudistettuina käsiini, tai jalkoihin, ensi viikolla.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kansallismielisyys ja isänmaallisuus

Liberaali Tuukka Kuru sanoo 1.2.2017 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Nationalismia ilman kansakuntaa? seuraavalla tavalla:
Nationalismilla on kaksi pääsuuntausta, joista käytetään termejä liberaalinationalismi ja etnonationalismi. Liberaalinationalismi ei ota ainakaan julkisesti kantaa ihmisen rotuun ja syntyperään, minkä vuoksi sitä on usein sovellettu etnisesti hajanaisissa valtioissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Etnisyyteen ankkuroimaton kansallisuusaate perustuu ainakin teoriassa yhtenäisiin poliittisiin ihanteisiin, kuten tasavaltalaisuuteen, yksilönvapauksiin tai demokratiaan. Liberaalinationalismin näkökulmasta kuka tahansa voi olla liberaalin kansakunnan jäsen, kunhan vain jakaa kyseisen valtion yhteiset arvot. Nämä arvot pyritään usein peittelemään maalaisjärjen tai kohtuuden kaapuun, vaikka todellisuudessa ne yleensä heijastelevat valtion suurimman etnisen ryhmän arvomaailmaa.
Etnonationalismi perustuu etnisesti yhtenäiselle kansakunnalle, jota yhdistää syntyperä, kieli ja historia. Etnonationalismi on toiminut nationalismin synonyymina niissä maissa, jotka ovat etnisesti homogeenisiä ja joissa yhdellä kulttuurilla tai uskonnolla on hegemonia. Etnonationalismin näkökulmasta kansakunta edustaa laajennettua perhettä, jonka jäseniä ovat kaikki samaan etniseen ryhmään kuuluvat. Etnonationalismi korostaa ihmisen ryhmäidentiteetin orgaanisuutta, eli yhteenkuuluvuuden tunteen luonnollista syntymistä samannäköisten, samaa kieltä puhuvien ja samalla tavalla käyttäytyvien ihmisten välillä. Tunteen luonnollisuutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, kuinka suuren osan käyttäytymisestään ja koko olemuksestaan ihminen näkee juontuvan suoraan hänen etnisestä taustastaan[...]
Jokin aika sitten yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä tuli käymään eräs uskovainen mies. Tämä puheidensa perusteella piti Yleisradion artikkeleita melkein Jumalan sanaan verrattavana asiana. Hän luotti yhtiöön ja sen sanomaan. Tähän yhtiöön, jonka toimittajien oli vielä jonkin aikaa sitten pakko kannattaa monikulturismia.

Mies myöskin osaltaan Ylen vaikutuksesta erotti puheessaan nationalismin isänmaallisuudesta. Hänelle nationalismia oli pelkästään yhtä lajia: kiihkosellaista.

Aikoinaan Suomi oli ollut noin sadan vuoden ajan osa Venäjä keisarikuntaa, sen autonomisena suuriruhtinaskuntana. Jos nationalismi olisi aina pelkästään pahasta, niin me suomalaiset olisimme toki voineet kohdistaa isänmaallisuutemme pelkästään Venäjän keisarikuntaan oman kansamme ja kansakuntamme unohtaen. Olisimme sulautuneet ennen pitkää osaksi isovenäläisiä, mikäli isänmaallisuutemme olisi ollut pelkästään keisarikuntaan kohdistuvaa.

Jopa Karl Marx oli aikoinaan ennustanut, että pienet kansat tulevat sulautumaan suurempiin. Onneksi hän osittain erehtyi.

Mutta nationalismin peikko oli iskenyt meihinkin, ja me korostimme erityislaatuisuuttamme. Pidimme kiinni omista tavoistamme, kielestämme, kulttuuristamme, uskonnostamme ja omista laitoksistamme.

Jos Venäjän keisarikunta ei olisi ruvennut suomalaisten kannalta kiristämään ruuvia liikaa laajan maan yhtenäistämistarpeiden verukkeella, suomalaiset olisivat varmaankin mielellään edelleenkin kohdistaneet isänmaallisuuden tunteensa niin omaan kansakuntaansa kuin samalla myöskin Venäjän keisarikuntaan.

Nykyaikainen nationalismi on melko lailla liberalismin vesa samaten kuten liberalismi on modernisoitumisen vesa. Se on syntynyt sen myötä, kun on alettu luopumaan uskosta ruhtinaanvaltaan Jumalan arvosta ja alettu uskomaan, että vallan oikeutus nousee kansasta. Nykyaikaista nationalismia ei voisi olla ilman maallistumista.

Nationalismi on liberaalissa muodossaan liberaali aate. Myöskin oppi kansan itsemääräämisoikeudesta on liberaalia perua.

Etnisesti melko homogeenisenä kansakuntana suomalaisille on luontevaa kannattaa liberaalin Tuukka Kurun mainitsemaa etnonationalismia.

Yhdysvallat ja Kanada perustuvat maina maahanmuuttajiin, jotka olivat ja ovat edelleenkin vieneet alkuperäisasukkailta, intiaaneilta ja eskimoilta, heidän maansa. Sellaista kohtaloa en toivo yhdellekään kansalle enkä kansakunnalle. Koska näiden maiden maahanmuuttajaväestöllä ei ole yhteistä taustaa, heidän on luontevaa kannattaa liberaalinationalismia.

Minun on kuitenkin itseni ollut vaikea kokea olevani nationalisti. Koska ei ole omaa ansiotani, että olen syntynyt suomalaiseksi, ei kenenkään muun ansio tai vika, että on syntynyt osaksi jotain muuta kansaa tai etnistä ryhmää ja koska useat eri kansat tai etniset ryhmät saattavat suomalaisten ohella olla ihan kunnollisia.

Kuru sanoo saman kirjoituksensa melko alussa:
Nationalismi on ideologia, jonka mukaan jokaisella kansakunnalla tulisi olla oikeus päättää itsenäisesti omista asioistaan. Kyseinen ideologia nostaa kaiken poliittisen toiminnan keskipisteeksi kansakunnan, joka tarkoittaa samalla alueella asuvaa ja yhtenäisen hallinnon alaisuudessa elävää ihmisjoukkoa, joka kokee keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Tuota minä kyllä kannatan, eli taidan sittenkin olla jossain määrin nationalisti.

Nationalismin ilkeämmät muodot, joista pahin esimerkki ovat Saksan kansallissosialistit ja heidän rikoksensa, eivät saa minua hylkäämään ja hylkimään kaikkea nationalismia. Ei sosialidemokraattienkaan tarvitse hävetä sitä, että sosialidemokraattisen liikkeen toinen fraktio, marxistileninistit, loivat vankileirien saariston, johon kuului myös tuhoamisleirejä ja joista kansallissosialistit ottivat mallia. Eikä sitä, että Kamputseassa marxistileninistit tuhosivat suuren osan omasta kansastaan. Eikä sitä, että Kiinassa marxistileninistit aiheuttivat nälänhädän. Eikä sitä, että Neuvostoliitossa Ukrainassa marxistileninistit olivat tehneet aikaisemmin aivan saman ja vieläpä ihan tahallaan. Eikä sitä, että nykyään marxistileninistinen Pohjois-Korea on mahdollisimman pitkälle saatettu malli vankileiristä jättiläiskoossa.

Eikä Vihreiden tarvitse eikä pidä hävetä itseään siksi, että kansallissosialistit olivat maailman parhaita eläintensuojelijoita.

On olemassa ihmiskasvoista sosialismia, ja on olemassa myöskin ihmiskasvoista, liberaalia nationalismia. Sellaiset ajatussuuntaukset taas, jotka kyseenalaistavat jonkin ihmisryhmän ihmisarvon, ovat poikkeuksetta haitaksi niin ihmiskunnalle kuin kansakunnille yleensäkin.

Meille suomalaisille historia on suonut sellaisen ylentävän oikun, että Suomella ei ole koskaan ollut siirtomaita. Vanhojen siirtomaavaltojen asukkaille voi olla suomalaisia vaikeampaa irrottautua rasistisista asenteista.

Liberaalin nationalismin kanssa ovat sopusoinnussa sellaiset asiat kuin maahanmuutto, kansainvälinen yhteistyö, kansainvälinen kauppa, opiskelijavaihto, kulttuurien väliset vaikutteet.

Nationalisti ainoastaan tarkastelee näitä ja muita kysymyksiä kansakunnan edun, pysyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Minun mielestäni sellainen toiminta, joka edistää kansakunnan korvautumista jollain toisella kansanryhmällä, on haitallista, eikä sellaiseen tulisi ketään kannustaa. Mielestäni kansakunnalla on oikeus itsesäilytykseen.

Mielestäni yksikään poliittinen puolue, joka ei ole tässä kirjoituksessani esittämässäni mielessä nationalistinen, ei ole isänmaallinen.

On tietenkin suomalaisten oma asia päättää, millä kriteereillä suomalaiseksi tullaan. Mutta mitä tulee Kurun tekstissään mainitsemiin nationalismin kahteen eri muotoon liberaalinationalismiin ja etnonationalismiin, niin mielestäni Suomessa nationalismi voi ja saa olla kumpaakin. Oman etnisyytemme ydin on osaltaan verenperinnössä, mutta kuten Italian fasistidiktaattori Benito Mussolini oli sanonut vuonna 1933:
Rotu. Se on tunne, ei realiteetti. Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia ainakin on tunnetta. En voi koskaan uskoa, että biologisesti puhtaita rotuja voitaisiin osoittaa olevan nykyään olemassa.
Osaksi suomalaisuutta voi maahanmuuttaja tulla, jos hän haluaa olla suomalainen. Ja kunnioittaa suomalaisuutta ja suomalaisia, näiden kulttuuriperintöä, kieltä. Ja haluaa tuntea Suomen historian. Ei halua eristäytyä suomalaisista eikä pidä heitä ali-ihmisinä heidän etnisyytensä tai maailmankatsomuksensa vuoksi.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ylen asema neutraalina ja asiansa osaavana mediana ihmisten mielissä (tokaisu)

Ne jotka ovat Ylen toimittajien kanssa samaa mieltä asioista, pitävät sitä poliittisesti neutraalina ja asiansa osaavana mediana. Ne jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä asioista, eivät pidä.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Lakoninen runo ilosta

Hypin ja pompin ilosta
Loistan kilpaa tähtien kanssa
Kun yhdistykseni toimipisteen verkkojärjestelmä saatiin lopulta kuntoon

perjantai 10. helmikuuta 2017

Uni rikollisesta nerosta

Näin jokin aika sitten unta, joka oli tavattoman mielenkiintoinen sekä melko pelottava. Se oli tällainen:

Joku rikollinen nero oli keksinyt keinon, millä tavalla saa lukemattomat ihmiset noudattamaan tahtoaan. Minä ja pari muuta ihmistä halusimme tehdä tälle stopin. Löysimme epäilyttävän kellaritilan, johon laskeuduimme. Sitten asianomainen miespuolinen rikollinen nero ilmestyikin yllättäen paikalle naispuolisen oppilaansa kanssa.

Tässä tilanteessa olimme melko aseettomia. Rikollinen nero antoi minulle kannettavan laitteen, josta lähti valo. Ehkä hän ajatteli, että olisin hänen puolellaan. Mutta minä osoitin laitteella häntä itseään ja haukuin häntä lukuisin ilmaisuin.

Mutta laite ei toiminut odotetusti. Se ei vaikuttanut suurrikolliseen millään lailla. Hän ei edes masentunut. Ehkä laite ei toiminut oikein pelkillä haukkumasanoilla. Tai ehkä rikollinen oli antanut laitteen minulle testatakseen, olenko hänen puolellaan.

Itse koen unen liittyvän valtamedian toimittajien melkein rikkumattomaan yksimielisyyteen sellaisissa asioissa kuin Suomen kansan etu, Perussuomalaiset, monikulturismi, sukupuolineutraalisuusideologia ja vihaideologia islamin paijaaminen myötäkarvaan. Jokin aika sitten on kuitenkin ilmestynyt olemaan uusi nettilehti nimeltä Oikea media, joka olemassaolollaan heikentää ainakin hieman mediakentän yksisilmäisyyttä. Toivotan lehdelle hyvää ja menestyksekästä tulevaisuutta. Julkaisin vähän aikaa sitten blogissani merkinnän siitä. Olen myöskin ruvennut jakelemaan lehden tuotoksia linkitys- ja siteerausblogissani Mullokala seikkailee.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Minun ei tarvitse uhrata neitsyttä Baalille

Minun olisi pitänyt julkaista tämä jo viime viikon perjantaina, jolloin oli kolmas päivä helmikuuta ja jolloin oli vuosipäivä joltakin kantilta jonkin verran älyttömälle projektilleni nimeltä novialin kieli, sen parantaminen ja suomen- ja novialinkielisen novialin kielisivuston aikaansaaminen. Muun ohella projektini on jossain määrin älytön sen vuoksi, että novialia osaa tällä hetkellä maailmassa suurin piirtein kourallinen ihmisiä.

Puoli kolmen jälkeen yöllä sinä päivänä havahduin siihen, kun päähäni nousi ajatus, että tämä yksi asia oli jäänyt tekemättä. Päätin sitten, että en jaksa nousta ylös kirjoittaakseni merkinnän alusta loppuun, sillä en ollut vielä aloittanutkaan. Ja aamulla olisi minun kannaltani aikainen ylösnousu, jotta pääsisin hoitamaan normaaleja päivän tärkeitä toimia. Illemmalla en enää viitsinyt kirjoittaa merkintää, koska en yleensä mielelläni julkaise blogissani mitään aamun jälkeen.

Kielisivustoni osat ovat tässä:

Novial ja sen kielioppi

Pieni novial-suomi- sanastoni

Noin vuosi sitten 3. päivänä helmikuuta vuonna 2016 olin ihastunut novialin kieleen. Lyhyesti sanottuna novial on tanskalaisen kielitieteilijän Otto Jespersenin (1860-1943) vuonna 1928 esittelemä keinotekoinen kansainväliseksi apukieleksi tarkoitettu kieli. Lyhyesti sanottuna se on mielestäni enemmän kuin germaanisen ja romaanisen kielen fuusio. Englannin kieli on paljon huonompi. Tai ainakin minun mielestäni on. Yllä olevista linkeistä pääset tutustumaan kieleen tarkemmin, jos kiinnostusta riittää.

Puoli vuotta sitten eli 3. elokuuta vuonna 2016, kun olin ollut ihastunut novialiin jo puolen vuoden ajan, julkaisin blogissani merkinnän, jossa esitin, että jos seuraavien puolen vuoden aikana lakkaan pitämästä novialin kielestä, niin uhraan neitsyen Baalille.

Kolmas päivä helmikuuta vuonna 2017 tuli ja meni, enkä ole lakannut pitämästä novialista ja hylännyt sitä. Tämä on jossain määrin kummallista ottaen huomioon historiani kielten parissa. Mutta minun ei näin ollen tarvitse uhrata neitsyttä Baalille.

Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa nettisivuiltani kirjoitukseni Miksi englannin kieli ei sovi kansainväliseksi apukieleksi.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Ei edes Yhdysvallat saa kiduttaa, vaikka onkin maailman napa

Kiduttaminen on väärin.

Vesikidutuksessa kiinnisidotun kuulusteltavan pään päälle kaadetaan vettä, mikä aiheuttaa hukkumisrefleksin. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA käytti aiemmin vesikidutusta kuulusteluissaan. Maan edellinen presidentti Barack Obama oli kieltänyt sen käytön vuonna 2009.

Yle kertoo uutisartikkelissaan, että tammikuussa virkaansa astunut Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut, että hän periaatteessa hyväksyy vesikidutuksen. Hän oli lausunut: "Ehdottomasti, minusta se toimii".

Trumppi kuitenkin sanoi riippuvan puolustusministeriöstä ja CIA:sta, otetaanko menetelmä käyttöön: "Jos he eivät halua käyttää sitä, se sopii. Jos he haluavat, työskentelen sen mahdollistamiseksi. Haluan tehdä kaikkea, mitä meidän sallitaan tehdä ja jos se on laillista".

Presidentti Trump on nyt tässä paitsi kusipää, niin myös hieman pelkuri, kun piiloutuu asiassa puolustusministeriön ja CIA:n taakse. Miksei hän yksinkertaisesti sano, että hänestä kiduttaminen on fantsu asia?

Minusta kiduttaminen on väärin, vaikka en voi sitä todistaakaan. Kyseessä on samanlainen leijuva asia kuin vaikkapa kysymys Jumalan tai enkeleiden olemassaolosta. Mutta sitä pitää pärjätä sillä mitä on. Ihminen kannattaa niitä arvoja mitä kannattaa.

Varmaankin on olemassa pahempia kidutuksen muotoja kuin vesikidutus, mutta se ei tee sitä hyväksyttäväksi.

Kysyn vain, että mitä kaikkia tuikitärkeitä tietoja Yhdysvaltain viranomaiset saisivatkaan siitä, millä kaikilla tavoin Donald Trump ja hänen läheisensä ovat työskennelleet ja toimineet maansa vahingoksi, jos heihin käytettäisiin vesikidutusta. Toki Trumpin läheisten sotkeminen mukaan on jonkin verran epäreilua, jos he vastustavat vesikidutusta, mutta jos Trumppi itse sanoo, että vesikidutus toimii, niin miksi ei!

Trump-uutisia on joka paikassa. Mutta kirjoitin tämän merkinnän, koska kerran olin luvannut ja koska asia on tärkeä. Melkein joka toinen ulkomaanuutinen näyttää vielä tänäkin päivänä jollakin lailla käsittelevän Trumpia, joten näistä on runsaudenpulaa, mutta julkaisen tämän silti.

En edelleenkään pidä Trumpia maailman paskamaisimpana jätkänä, mutta aika piru hän mielestäni nyt on, kun tuottaa tuollaisen ulostulon.

Ennen Trump ja ennen kaikkea hänen presidentinvaalivoitostaan järkyttyneet ihmiset Suomessa, Yhdysvalloissa ja muualla länsimaissa olivat minulle suuri huvituksen aihe (kuten tästä ja tästä voit päätellä). Mutta nyt olen minäkin hieman järkyttynyt. Trumppi vei minulta ilon!

Jos Yhdysvallat nyt tosiaan taas rupeaa kiduttamaan ihmisiä, niin toivon kaikkien siihen osallistuvien palavan helvetin tulessa. Silti muistuttaisin, että maailma on tässä kyseisessä suhteessa täynnä vielä pahempia persläpiä kuin Yhdysvallat. Islamilaisessa maailmassa, Pohjois-Koreassa, Kiinassa ja Venäjällä harjoitetaan kidutusta melkoisen paljon. Näistä pahin paikka luultavasti on Pohjois-Korea Islamilaisen valtion ohella. Siellä täällä muuallakin kidutetaan ihmisiä myös...

...
PS 7.2.2017: Lisäsin tekstiin maininnan siitä, että presidentti Trump vei minulta ilon.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

On aloittanut uusi demokraattisemman henkisen journalismin lipunkantaja ja nettilehti, nimeltään Oikea Media

Maanantaina verkossa aloitti uusi lehti nimeltä Oikea Media. Julkaisu haluaa antaa äänen hiljaiselle enemmistölle maassamme. Lehden on tarkoitus olla laadukas.

Oikean median päätoimittajana toimii tällä hetkellä Marko Hamilo, joka on tullut tunnetuksi tiedetoimittajana.

Uskon ja toivon, että Oikea Media tullee antamaan hyvän vaihtoehdon niille suomalaisille uutislehtien kuluttajille, joita valtamedian yksisilmäisyys häiritsee.

Toivon, että lehti kykenee tarjoamaan valtamedian julkaisuille hyvän vastuksen julkaisemalla asiallista ja oivaltavaa materiaalia. Jos se siinä onnistuu, niin valtamedia ei kykene jatkossa niin kovin hyvin vallitsemaan omilla katsomuksillaan meneillään olevaa kulttuurisotaa.

Saattaapi olla, että tulen jatkossa itsekin jakamaan Mullokala seikkailee -linkitys- ja siteerausblogissani lehden tuotoksia. Itse asiassa toivon voivani vähentää Ylen juttujen jakamista viikonloppuisin, jolloin olen sitä välillä harjoittanut.

Joka tapauksessa kauan eläköön moniääninen, laadukas tiedonvälitys!