Uni siitä, että olin roomalainen

Näin vähän alle viikko sitten sellaista unta, joka sijoittui Rooman valtakuntaan.  Matkasin vaunuissa jonkin ylhäisehkön roomalaisen herran kanssa. Kerroin hänelle salaisuuden, että olin ulkomaalainen. Samassa tajusin, että latinan kielessä ei ole ulkomaalaista tarkoittavaa sanaa ja korjasin sanomalla, että olen kotoisin Rooman valtakunnan ulkopuolelta. Keskustelukumppanini sanoi siihen, että minä kyllä näytän aivan roomalaiselta. Sanoin hänelle sitten, että olen omaksunut roomalaisen kulttuurin ja käyttäydyn aivan kuin roomalaiset. Keskustelu käytiin periaatteessa suomeksi, mutta eivätpä ne käyttäneet latinaa myöskään Antonius ja Kleopatra -elokuvassa eivätkä Spartacus -tv-sarjassa. En osaa niin hyvin latinaa, että unistani voisi tulla latinankielisiä.

En kyllä tiedä, olinko unimaailmassa saanut hankittua Rooman kansalaisuuden.

Sitten siinä sattui yhtä sun toista. Muistan epämääräisesti vain osasia siitä, mitä unessa tuon jälkeen tapahtui. Varmaan se kaikki oli kovin tärkeätä. Sen kyllä muistan hyvin, miten uni päättyi. Olin jossain talossa. Joku päätti iskeä minua pitkäteräisellä miekalla, ja kyseessä oli naispuolinen henkilö. Nappasin äkkiä käsiini jonkin tavaran, jonka sijoitin itseni ja miekan väliin. Torjunta onnistui. Pelkäsin sitten tietenkin, että kohta tulee toinen isku. Toimin kuitenkin salamannopeasti ja onnistuin riisumaan naisen aseista.

Ihmettelen tuota miekkaa näin jälkeen päin. Uni sijoittui aikakauteen, jolloin raskas jalkaväki oli Rooman legioonien pääaselaji eli aikaan ennen 200-lukua jKr. Se ei ollut 1. vuosisadalla jKr. Rooman ratsuväessä käyttöön otettu pitempiteräisempi miekka spatha, sillä siinä oli väisti. Varsinainen anakronismi. Keskiaikainen miekka lähellä Rooman klassista aikaa.

Herättyäni rupesin valmistelemaan jokalauantaista vastaanottoa. Yhdeltä tutultani oli tullut viesti, että hän ei äkkiä puhjenneen räkätaudin vuoksi pääse tulemaan. Kämpilleni tuli kuitenkin kolme muuta tuttua. Kun kaksi näistä oli jo saapunut, lausuin heille latinaksi, että P. oli ilmoittanut minulle, ettei tule tänään. En tiedä, olinko käyttänyt hyvää latinaa, mutta varmaankin roomalainen olisi ymmärtänyt, mitä sanoin.

Kun kolmas hepuista saapui paikalle, niin tällä oli meille tuliaisia kaupunkikäynniltä. Minulle hän antoi klassikon, antiikintutkija Jerome Carcopinon (1881-1970) teoksen ”Sellaista oli elämä keisarien Roomassa”. Kirjassa saattaa olla vanhentunutta tietoa, mutta odotan mielenkiintoista lukukokemusta kuitenkin. Mutta saattaapi olla, että ensin luen pari muuta kirjaa, koska olemassa oleva lukulistani sitä vaatii.