Yhteiskunnan sisäisen luottamuksen tärkeydestä

Tietty määrä ihmisten monimuotoisuutta on epäilemättä hyödyllistä työelämässä. Mutta kun sitä on liikaa, niin homma ei toimi enää yhtä tehokkaasti ja mielekkäästi.

Nationalisteille on aina ollut tärkeää yhteiskunnan sisäinen koheesio. Sitä vastoin monikulttuurisuuden kannattajille on aina ollut tärkeää yhteiskunnan hajottaminen toisiaan kyräileviin – tai toisiaan vastaan sodassa oleviin – kuppikuntiin.

Ihmisten tulee voida luottaa toisiinsa. Ihmisten suuri eroavaisuus vähentää heidän välistään luottamusta. Jos tätä luottamusta ei ole, on yhteiskunta hajoamistilassa.

PS. Jostain syystä en ole tänä keväänä bongannut suomalaisesta julkisuudesta juurikaan sodanjulistuksia Putinin "erikoisoperaation" suomalaisessa yhteiskunnassa yllättäen parantamaa sisäistä koheesiota vastaan. Taikka Ukrainan yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Tunnettu Oikeiden Mielipiteiden esittäjä Helsingin sanomat -lehti oli jopa kehunut 3.4. tänä Jeesuksen vuonna 2022 julkaistussa pääkirjoitusartikkelissaan suomalaisen yhteiskunnan sisäistä luottamusta.

Tämä blogini on VANHA

Tämä blogini Oi kurjulaiset kultamunat, joka juuri nyt on silmiesi edessä, on täyttänyt kymmenen vuotta. Tämä on WANHA.

Yli kymmenen vuotta sitten olin arkana ikään kuin harjoitellut etukäteen bloginpitämistä pitämällä jonkin aikaa staattisilla nettisivuillani Tom Kärnän SUO eräänlaista kirjoitustekelettä nimeltä Html-"syöte", johon kuuluivat myös linkit ulkopuolisiin sisältöihin.

Kun katsoo tuon tekeleen sivuja, niin aikamerkintöjen perusteella näyttää siltä kuin olisin harrastanut hommaa aikakoneen kanssa.

Kun olin harrastanut kyseistä toimintoa tarpeeksi, niin minä jo melko lyhyen ajan sisällä ryhdyin pitämään "oikeaa" blogia Googlen Blogger-palvelussa.

Alun perin tämän blogini nimi oli ollut toinen, muistaakseni Jumala on heikko ja voimaton maailmassa. Kyseessä oli ei-sanatarkka siteeraus saksalaiselta luterilaiselta ja natseja niiden vallassaolon aikana vastustaneelta teologilta Dietrich Bonhoefferiltä (1906-1945). Tämä oli alun perin sanonut: "Jumala on voimaton ja heikko maailmassa". Bonhoeffer tunnetaan siitä, että hän pyrki sommittelemaan vankilasta lähettämissään kirjeissä uskonnottoman maailman kristinuskoa. Ja hän oli tehnyt minuun kyllä vaikutuksen. Natsit teloittivat miehen juuri ennen toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa.

Olen lukenut Bonhoefferin Kirjeitä vankilasta pariin otteeseen ja myös erään hänen elämäkertansa. Sekä kirjansa Kutsu seuraamiseen, jota en kuitenkaan ole pitänyt erityisemmin arvossa.

Koska rupesin lopulta pitämään blogini nimeä joitakuita ihmisiä loukkaavana, muutin sen, mutta en enää muista, mihin minä sen muutin. Ja syksymmällä muutin nimen vielä yhden kerran. Ja se oli sitten onneksi viimeinen sitä lajia.

Nimi Oi kurjulaiset kultamunat liittyy maailmankaikkeuden kolmanneksi huonoimpaan runouteen, johon syyllisiä ovat vogonit.

Viimeisin nimi on pitänyt pintansa omassa mielessäni melko pitkään. En halveksi sitä vieläkään.

Kuluvan viikon tiistaina 17.5.2022 vein kääretorttuja yhdistykseni väelle blogini vanhuuden juhlistamiseksi. Tämä vähän vie pois katkeruuttani elämälle siitä, että vuonna 2020 en ollut päässyt juhlimaan 50-vuotispäiviäni yhdistyksen tiloissa alkaneiden koronarajoitusten vuoksi.

Suomenkielisessä blogosfäärissä on toki joitakin tätäkin vanhempia ja edelleen aktiivisia blogeja, mutta suhteessa ei niitä kyllä montaa ole.

Olen blogissani käsitellyt oikeastaan varsin monia aiheita taivaan ja maan väliltä. Kuitenkin Oikotieto-palvelu, joka luetteloi Suomen poliittiset blogit, oli lisännyt tämänkin listaukseensa jo muinoin, koska käsittelen usein siinä poliittisluontoisia aiheita. Ja myös kaksi muuta blogiani: Mullokala seikkailee -siteerausblogin ja Elämän julon piinan.

Viimeisin tieto blogieni nimistä, osoitteista sun muusta löytyy nettisivujeni sivulta Tom Kärnä – blogi.

Täällä kilistelen nyt itsekseni.

Fairphone, Reilun kaupan puhelin hankittu

Olin jo pitemmän aikaa pohtinut sellaista, että voisin hankkia puhelimekseni jossain vaiheessa alankomaalaisen Fairphone-yhtiön puhelimen, joka jollakin lailla tavallaan edustaa Reilua kauppaa.

Fairphone on siis Android-älypuhelin, mutta sen valmistuksessa on edistyksellistä ja raikasta henkeä. Se on mahdollisimman pitkälle valmistettu ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja se on rakenteeltaan sillä lailla modulaarinen, että monet sen osat voi käyttäjä itse vaihtaa. Se saa myös varsin pitkään päivityksiä, eli puhelimen  elinkaari on pitkä, jos ei sitä itse riko, ja valmistajan sivuilla ajoissa rekisteröimällä ostamansa puhelimen saa lisää takuuaikaa sille.

Vuonna 2021 eräs hyvä kaverini nimeltä Lasse oli kertonut vaihtavansa osittain Applen tuotteisiin niiden pitkän käyttöiän ja suhteellisen luotettavuuden vuoksi. 

Sain tästä sitten herätteen siihen, että rupesin suunnittelemaan Fairphone-puhelimen ostoa. Vuoden 2021 syksyllä Fairphone 4 -julkaistiin, ja Suomessa ainoa operaattori, joka sitä myy, on Elisa. Ensin Elisa myi puhelinta vain yritysasiakkaille, mutta sitten saivat lopulta yksityisasiakkaatkin vuoronsa. Koska omistamani Nokia 6.2 oli tuleva saamaan vielä jonkin aikaa päivityksiä, päätin toistaiseksi odottaa ennen kuin vaihtaisin.

Vuoden 2022 keväällä olin tehnyt havainnon, että Elisan sivuilla Fairphone-puhelimet alkavat olla vähissä. Ja kun tein myös havainnon, että ei ole mitään hajua siitä, milloin tulee seuraava puhelimen versio ulos, alkoi olla kiire.

Niinpä menin ja tilasin torstai-iltana 7.4.2022 Fairphone-puhelimen. Kalliimman ja paremman version vihreällä värityksellä. Puhelin maksoi selvästi alle 700 euroa. Valitsin maksusuunnitelmaksi, että maksan sen hinnan pois 12 kuukaudessa.

Puhelimessa on 256 gigatavua massamuistia ja kahdeksan gigan verran käyttömuistia. Käyttöjärjestelmänä on (näin aluksi) Android 11. Lisäksi se on 5G-yhteensopiva puhelin, mikä tuntuu luonnolliselta tässä hintaluokassa.

Maanantaina 11.4. kävin hakemassa uuden puhelimeni R-kioskilta.

Näin minulla meni puhelimen käyttöönoton kanssa:

En heti aluksi pistänyt sisään SIM-korttia ja muistikorttia. Sen sijaan käynnistettyäni puhelimen toimitin sen käyttökuntoon kämpässäni olevan langattoman Wifi-yhteyden avulla.

Pistin kännykän hakemaan pilvestä varmuuskopiot, ja kaikki meni mukavasti. Wanhat sovellukseni tulivat kaikki asennetuiksi automaattisesti. Uutena automaattisesti asennettuna sovelluksena puhelimessa oli Ääninauhuri.

Olin luullut Fairphonessa olevan nk. puhdas Android, kuten Nokia 6.2:ssakin. Jotenkin arvostan sitä, ettei puhelimen valmistaja pistä kännykkään kaikkea omaa räynäänsä. Vaikka toki voi jokainen toivoa, että valmistaja myös mahdollisimman hyvin optimoisi puhelimen. Mutta kävi ilmi, että puhelimessa oleva Androidin versio onkin muokattu. Joku Googlen sovellus oli asiasta maininnut. Puhelimen käyttöjärjestelmä tosin näyttää ja vaikuttaa erittäin paljon puhtaalta Androidilta.

Puhelin pyysi alussa myös valitsemaan hakukoneen. Valitsin siksi yksityisyyttä kunnioittavan DuckDuckGo:n, josta käytän diminutiivisesti itse keksimääni suomenkielistä nimitystä Ankatin. Ankattimen mukana tuli puhelimeen Ankattimen weppiselain, josta sain eräitä arvokkaita virikkeitä, joista kerron joitakin kuukausia myöhemmin.

Latasin puhelimelle sovelluspäivitykset sekä laitoin sen tekemään järjestelmäpäivitykset. Kaikki meni mukavasti.

Koska olin Lasselle kertonut sähköpostitse ostoksestani, hän tuli samana iltana käymään. Nautimme molemmat käsipelillä vasta ostamallani japanilaisella söpöllä kahvimyllyllä jauhamastani sivettikissakahvijauheesta keittämääni kahvia sekä nautimme sen kanssa vieraani mukanaan tuomat rahkapiirakat.

Lasse piti tarjoamastani kahvista. Hänestä se maistui pehmeälle. Itse pidän kahvilajista senkin vuoksi, että minun ei tarvitse laittaa siihen mitään sekaan.

Puhelimen mukana olisi muuten eräiden tietojen mukaan pitänyt tulla pienen ruuvimeisselin, mutta jäin ilman. Tosin onhan minulla jo vanhastaan pieniä ruuvimeisseleitä. Ja niitä saa kaupasta lisää.

Se minulla oli ollut jo tiedossani, että Fairphone ei toimita kännykän mukana laturia vähentääkseen maailmassa elektroniikkajätteen määrää.

Fairphone-puhelimen takakannen irrottamisessa ei onneksi tarvita ruuvimeisseliä. Kännykän sivussa on Fairphone 4:ssä kiva lokonen, jonka avulla avaaminen onnistui. Kansi tuntui sitä irrottaessa vähän turhan heiveröiseltä, mutta onnistuin olemaan rikkomatta sitä, ehkä kämpilläni käymässä olleen kännyköitten suhteen hyvin kokeneen toverini avulla. Hän sen nimittäin lopulta avasi.

Fairphone tuntuu kuitenkin jämäkältä ja hyvältä kädessä. Ja se taitaa olla jonkin verran painavampi kuin nokialaiseni.

Kännykän oikealle sivulle asemoitu sormenjälkitunnistin toimii erinomaisesti ja juohevasti. Pistin sen tunnistamaan kummankin käden etusormien sormenjäljet. Sormenjälkilukija toimii myös virtanappina.

Puhelimen näytön käyttöliittymä oli sikäli nyt muuttunut, että kun edeltävät ajat Nokia 6.2:ni oli ollut käytössä elenavigointi, niin nyt näytön alalaidassa näkyvät navigaatiopainikkeet. Ne saisi asetuksista vaihdettua pois, mutta päätin pitää ne toistaiseksi, koska oikeastaan pidän niistä.

Näytön vasemmasta laidasta esiin pyyhkäistävä Discover-uutissyöte avaa uutislinkit haluamassani sovelluksessa, joka on Firefox Focus, Google Chromen sijaan. Iloitsen tästä ominaisuudesta suuresti.

Tosin Discoverin oma hakutoiminto käyttää aina väistämättä ja piintyneesti Googlea.

Viestintäsovellukset sain käyttökuntoon pikaisesti. Samaten nettipankkini.

Kävin hankkimassa lisää takuuaikaa puhelimelle. En Fairphonen sivuilta suoraan löytänyt tietoa tästä asiasta ennen kuin hakukoneeseen laitoin hakulausekkeeksi "fairphone warranty" ilman lainausmerkkejä. Lisätakuun järjestäminen oli jonkin verran monimutkainen toimenpide, mutta selvisin siitä. Sain takuuajan pidennettyä viiteen vuoteen.

Elisa ei myy Fairphone 4:ään suojakuoria, Siksi seuraavana yönä tilasin toisesta verkkokaupasta sellaisen. Varmuus aina paras.

Elisa oli puhelimen kolmosversioon myynyt varaosiakin. Valitettavasti ei enää 4-versioon, joten jos joudun sellaisia joskus hankkimaan, joudun tilaamaan jostain muualta, kuten valmistajalta itseltään.

Nyt vain pitää pitää muutenkin hyvää huolta uudesta puhelimestani. Koska hinta ja pitkä elinkaari.

Ostamani suojakuori toimii ihan hyvin.

Loppukaneetiksi sanoisin, että samalla rahalla, jonka käytin Reilun kaupan puhelimeen, olisin saanut jonkin verran tehokkaamman ja resurssi- ja ominaisuusrikkaamman "tavallisen" älypuhelimen. Mutta Fairphonen mukana saa joukon henkisiä arvoja, puhelimella on odotettavissa varsin pitkä elinkaari älypuhelimeksi ja sitten on vielä se, että melkein kaikista nykyälypuhelimista poiketen puhelimen takakannen saa irrotettua ja vieläpä vaihdettua komponentteja, eikä pelkästään akkua.

Post Scriptum:

Kuten hyvin tiedetään, niin Google elää mainostuloista, joten sen on saatava hankittua mahdollisimman paljon rahanarvoista tietoa Maapallon internettiin kytkeytyneistä asiakkaista. Google ei tee tätä pahuuttaan, vaan siksi, että muuten se häviäisi kilpailussa.

Jeesuksen vuoden 2022 alussa olin törmännyt uutiseen, jonka mukaan Fairphone 4 -älypuhelimen saa nyt myös ilman Googlen palveluja.

Kyse on e Foundationin Murena-brändin puhelimesta, jonka Androidiin perustuvasta /e/OS-käyttöjärjestelmästä on riisuttu pois kaikki tai melkein kaikki Googlen palvelut ja sovellukset.

Kävin tarkastamassa tietokantaa puhelimeen saatavista sovelluksista. Eräät Googlen sovelluksista ovat näköjään kuitenkin asennettavissa Murenaan.

Ilmeisesti sovellustarjontaa muuten löytyy varsin runsaastikin, mutta jostain syystä listalta ei löydy suomalaisia pankkisovelluksia. Ehkä pankit eivät tee sovelluksistaan riittävän vapaasti saatavia.

Muuten minä voisin innostuakin tuollaisesta konseptista, mutta ilman rahaa on hiukan vaikea elää nyky-Suomessa. Joten Murena ei sopisi ainakaan ainoaksi älypuhelimeksi.

Murena-älykännykät maksavat myös jonkin verran enemmän kuin "normaalit" Fairphone-puhelimet, vaikka se tuskin on isompi este kenellekään, koska hintaero on sen verran pieni kuitenkin prosenteissa mitattuna.

Tulisiko Venäjän ja manner-Kiinan yhdistyä

Jokin aika sitten törmäsin seuraaviin kahteen uutisartikkeliin, joista ensimmäinen on Ylen ja toinen MTV:n sivuilla:

Laitetaanko Kiinallekin kohta pakotteita? Tutkijan mukaan Kiina ei aio kääntää selkäänsä Venäjälle, ja pian se saattaa maksaa siitä 

Venäjän Lavrov: "Kiinan kanssa siirrymme kohti oikeudenmukaista ja demokraattista maailmanjärjestystä"

Manner-Kiina ei halua polttaa siltoja länteen, koska taloussuhteet sen kanssa ovat maalle erittäin tärkeitä, mutta toisaalta se ei halua hylätä tärkeää kaveriaan, Putinin Venäjää, joka auttaa sitä olemalla vastapainona Yhdysvaltain ja lännen vaikutusvallalle maailmassa. Manner-Kiina varmaankin pyrkii ottamaan kaiken taloudellisen hyödyn siitä yhteistyöstä, mitä se voi Putinin Venäjän kanssa vielä tehdä.

Koska Venäjä ja manner-Kiina ovat kuin paita ja peppu, voidaan nostaa esille myös kysymys, että kannattaisiko maiden yhdistyä. Kumpikin maa on ihmisoikeuksia vastaan törkeästi rikkovia diktatuureja, joille moraaliset arvot ovat vastenmielisiä tai vähintäänkin yhdentekeviä.

Manner-Kiinalle yhdistyminen toisi paljon synergiaetuja. Ja Venäjän diktaattoria, entistä muinaisen Neuvostoliiton (1922-1991) turvallisuuspalvelun KGB:n virkailijaa Putinia voisi miellyttää ajatus maansa viemisestä takaisin kommunismin helmaan.

Toisaalta manner-Kiinassa virkamiesten ja poliitikkojen on nykyään kiellettyä olla uskovaisia, ja se voisi harmittaa Putinia maiden yhdistyttyä. Putinhan on ainakin esiintynyt ortodoksisen kirkon suojelijana ja päällepäsmärinä. Mutta toisaalta mies saattaisi ajatella kuvaannollisesti, että kyllä Pariisi on aina yhden (anti)messun arvoinen.

Enemmän kuin manner-Kiinan jumalattomuus, voisi Putinia ärsyttää se, että manner-Kiinan väkiluku on moninkertainen Venäjään verrattuna, ja selvä valtaenemmistö manner-Kiinan kansalaisista edustaa maan valtaväestöä, han-kiinalaisia. Maiden yhdistyttyä Putin joutuisi toteamaan, että venäjää äidinkielenään puhuvat venäläiset olisivat vähemmistönä omassa maassaan.

Mutta maiden yhdistymisestä seuraisi kyllä hieno sekasotku.

PS.:

Venäjän on ounasteltu tänään 9. toukokuuta Jeesuksen vuonna 2022 aloittavan täyden liikekannallepanon ja julistavan ao. sodan kahdeksantena vuotena sodan Ukrainalle. Tätä kirjoittaessani, ajastaessani ja tarkistellessani en vielä tiedä, tapahtuuko tämä todella.

Mutta 9. toukokuuta on tavattu Venäjällä ja eräissä muissa entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa joka tapauksessa juhlistaa liittoutuneiden voittoa natsi-Saksasta vuonna 1945. Länsi-Euroopassa päivää on vietetty jo vuorokautta aikaisemmin. Tämä johtuu aikavyöhyke-erosta.

Vaikka voitto natseista on inhimilliselle ja järkevälle ihmiselle toki juhlimisen arvoinen asia, niin yhtä siunauksellisena ei voi pitää sitä, mitä Neuvostoliiton voitto merkitsi niille itäisen Euroopan maille, jotka joutuivat sen seurauksena Neuvostoliiton rautakoron alle.

Jos ketään kiinnostaa, niin Neuvostoliitto oli saanut nimensä siitä, ettei maassa ollut enää jonkinlaista demokratiaa edustavia työläisten neuvostoja, vaan ne oli sulautettu osaksi diktatuurin valtio-puolue-apparaattia. Samanlaisesta syystä toisen maailmansodan jälkeen muodostetun Itä-Saksan virallinen nimi oli Saksan demokraattinen tasavalta.

...

PS. 10.5.2022: Tähän sopii laittaa linkki Helsingin sanomat -lehden tuoreeseen HS-analyysiin: Voitonpäivä tuli, lässähti ja meni – Tietääkö Putin enää itsekään, mitä hän sodaltaan haluaa?.

En enää vihaa esperanton kieltä yhtä paljon kuin aikaisemmin

Minulle ei edelleenkään ole luontevaa ymmärtää kaikkia esperanton kielen piirteitä, mutta täytyy myöntää, että aika on "pyöristänyt" minua siinä mielessä, että paljon suuremmassa määrin hyväksyn nykyään esperanton karvoineen kaikkineen.

Esperantossa on kyse kansainvälisen apukielen ideasta, siis siitä, että on väärin, että ihmisten pitää kansainvälisissä suhteissa joutua puhumaan sellaista kieltä, joka on jonkun toisen mutta ei oma äidinkieli. Kyse on siis tarpeesta tehdä tässä suhteessa ihmisistä tasa-arvoisia.

Puolanjuutalainen silmälääkäri Ludovic Lazar Zamenhof julkaisi vuonna 1887 suunnitelman uudesta kansainväliseksi apukieleksi kehittämästään kielestä salanimellä Dr. Esperanto. Ja tästä salanimestä muodostui sitten kielen nimi esperanto.

Ennen esperantoa monet kieliaktivistit olivat kannattaneet volapükiä, jonka oli luonut vuosina 1879-1880 saksalainen pappi Johann Martin Schleyer. Esperanton synnyttyä volapükin suosio hiipui kuitenkin nopeasti.

Voidaan sanoa, että esperanto on kaikkien aikojen suosituin kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli. Näitä erilaisia kieliä on myös kehitetty melkomoinen määrä viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana. Melkein kaikki niistä ovat kuitenkin jääneet tähdenlennoiksi tai alkutekijöihinsä.

Zamenhof teki esperanton melko helpoksi kieleksi oppia. Se on kieliopiltaan yksinkertainen ja säännöllinen. Sen johtimilla kieleen on helppo muodostaa uusia sanoja.

Itse asiassa johtimet tekevät esperantosta uskomattoman monipuolisen.

Esperanto on sekakieli. Sen kieliopissa on piirteitä eri kielistä ja kieliryhmistä, hieman jopa kiinan kielestä.

Esperanto on kieliopiltaan myös varsin keinotekoinen kieli.

Esperanton sanasto on peräisin länsimaisista kielistä, mikä tarkoittaa germaanisia kieliä mukaan lukien englanti sekä romaanisia kieliä ja latinaa. Sen sanastoa voisi verrata englantiin, jossa on kerrostumat anglosaksista, viikinkien kielestä eli "muinaisnorjasta", normanniranskasta ja latinasta.

Toisaalta suomen kielessäkin on erittäin paljon enemmän tai vähemmän vanhoja lainasanoja eri indoeurooppalaisista kielistä, jotka on tarpeen vaatiessa mukautettu suomen äännejärjestelmään.

Esperanton perussanasto on pieni. Mutta kuten sanoin, uusia sanoja on helppo muodostaa siihen.

Äännemaailmaltaan esperanto on lähinnä slaavilainen kieli, vaikka se, että sanapaino sijaitsee kielessä aina toiseksi viimeisellä tavulla, tuo myöskin tiettyä romaanisten kielten sävyä ääntämiseen.

Olin ennen ajatellut, että kansainvälisen apukielen tulee perustua jossain määrin latinaan. Tämä on vain subjektiivinen mielipiteeni, mutta minusta latina kuulostaa komeimmalta sellaisenaan. Mikään latinaan perustuva kieli, joka lähdekielestään eroaa yksinkertaisuuden vaatimusten vuoksi kuitenkin paljon, ei ole lopulta yhtä komea kieli kuin latina. Jos taas kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli muistuttaa hyvin paljon latinaa, kuten tämä hahmotelmani sukupuolineutraalista latinasta, se ei ole tarpeeksi helppo oppia, jotta laajemmat joukot voisivat omaksua sen kansainväliseksi apukielekseen.

Kansainvälinen apukieli voidaan toki niin halutessa perustaa siihen, että ennen kaikkea sanasto otetaan latinasta, mutta heivataan pois kaikki tai melkein kaikki sijamuodot, epäsäännölliset piirteet ja verbien persoonataivutukset kielessä. Jos niin tehtäisiin latinassa, niin törmättäisiin siihen ongelmaan, että latinassa on useampijuurisia sanoja. Joko nämä juuret säilytetään, jolloin kielestä tulee komeampi samalla kun siitä tulee vaikeampi, tai säilytetään vain yksi juurista sanaa kohti, jolloin siitä tulee tylsempi ja kurjempi. Minun mielestäni.

Nykyään en pidä enää järkevänä sitä, että kansainvälisen apukielen tulisi perustua jotenkin latinaan.

En inhoa nykyään sitä, että esperanto on "kirottu sekakieli", kuten olen tavannut sitä joskus nimittää.

Se, että esperanto tekee ihmiset kielellisesti tasa-arvoisiksi, näkyy siinäkin, että kieli on sekä sekakieli että keinotekoinen kieli.

En inhoa myöskään kielen slaavilaista äännemaailmaa. En edes inhoa enää esperanton lintua tarkoittavaa substantiivia birdo.

Ennen inhosin esperanton keinotekoisuutta. En inhoa enää.

Esperanton kielessä sanaluokka määräytyy päätteestä. O on substantiivin pääte, A adjektiivin pääte, E on adverbin pääte ja I verbin infinitiivin pääte. En enää inhoa tätäkään keinotekoista piirrettä, vaan sen sijaan pidän sitä nerokkaana ja kielen oppimista helpottavana.

Esperanton kielessä nk. Zamenhofin pronominitaulukosta löytyvät tiedot, miten useimmat pronomineista muodostetaan. Taulukko on täysin keinotekoinen, mutta en enää inhoa sitä, vaan pidän sitä myös nerokkaana ja kielen oppimista helpottavana.

Ennen kaikkea pidän esperantossa siitä, että J-kirjain lausutaan siinä samoin kuin suomessa tai useimmissa germaanisissa kielissä taikka esim. latinassa. Tosin esperantossa kirjain on oikeastaan puolivokaali, eli joissakin tapauksissa kirjain lausutaan kuten suomen I, silloin kun sitä edeltää sanassa vokaali eikä sen jälkeen tule vokaalia.

Pidän yhtä paljon esperantossa siitä, että siinä muodostetaan yhdyssanoja ja että pääsanan määritteet sijaitsevat ennen pääsanaa.

Esperanton verbioppi on myös nerokas ja monipuolinen.

Minusta on mukavaa, että esperantossa kolmannen persoonan possessiivipronominit on erotettu käsitteellisesti nk. refleksiivisestä possessiivipronominista.

Pidän esperantossa myös siitä, että siinä kulkeminen johonkin suuntaan erotetaan paikallaolosta:

mi promenas en kaverno (kävelen luolassa)

mi promenas al kaverno (kävelen luolalle)

mi promenas en kavernon (kävelen luolaan)

Seuraavaksi voisin luetella niitä piirteitä, joista en esperantossa vieläkään pidä.

Esperantossa on ainakin yksi sellainen substantiivi, jota voi nimittää harmittavaksi kämmiksi. Naimatonta henkilöä tarkoittaa substantiivi fraŭlo. Tämä on esimerkki Zamenhofin kielitaidon puutteista. Sana tulee nimittäin saksan kielen neitiä tarkoittavasta sanasta Fräulein, joka kirjaimellisesti tarkoittaa pikkurouvaa. Saksan kielessä rouvaa tarkoittavaan sanaan Frau lisätään pääte -lein, ja näin saadaan neitiä tarkoittava sana Fräulein.

Esperantossa siis sana fraŭlo tarkoittaa etymologian kannalta hieman järjettömästi poikamiestä ja fraŭlino neitiä.

Lopuksi on otettava huomioon vielä esperanton selvä sukupuolisovinismi, jota minä inhoan:

Esperantossa on monien indoeurooppalaisten kielten tapaan kaksi hän-pronomia, jotka ovat molemmat sukupuolisidonnaisia. Pronominia li käytetään mies- tai urospuolisesta ja pronominia ŝi nais- tai naaraspuolisesta. Minusta on hyvin vanhanaikaista, ettei kielessä ole olemassa myös sukupuolisesti neutraalia hän-pronominia näiden lisäksi.

Kaikkein kauhein piirre esperantossa on mielestäni se sukupuolisovinismiin liittyvä piirre, että tietyt perustavat seksuaaliseen olentoon liittyvät sanat ovat sataprosenttisesti mies- tai urospuolista tarkoittavia, ja sanasta -in-päätteen avulla muodostettu muoto merkitsee sitten nais- tai naaraspuolista. Esim. substantiivi patro merkitsee isää, ja sanasta muodostetaan "äiti" lisäämällä in-pääte, jolloin saadaan sana patrino. Järjetöntä!

PS. Helsingin esperantoseuran sivuilta pääsee opettelemaan esperanton kieliopin ja perussanastoa osastolta Esperanton avain. Laajempi sivusto taas on Lernu (suomeksi "Opi"), jolta löytyy myös esperanton kurssi, muuta opintomateriaalia ja keskustelupalsta. Lisäksi on olemassa Finna babilejo, joka on kaikille avoin suomenkielisille esperantisteille tarkoitettu sivusto.

...

PS. 16.5.2022: Tuli tätä blogimerkintää melko raskaasti muokattua käytännöllisten syiden takia.

Presidentti Zelenskyin legenda

Ukrainalaisen tv-sarjan Kansan palvelija tunnussävelmän sanojen suomennos kuuluu kuulemma näin:

Rakastan maatani, rakastan vaimoani, rakastan koiraani

Olen jäsenenä melkein kaikessa, olen melkein supermies, mutta en sekaannu tappeluihin

Koko piha tietää tuomioni

Olen kansan palvelija

Minulla on melkein kaikkea: ihmisarvo ja kunnia ja jopa hurraahuutoja

Kansa on antanut minulle oman lentokoneen. Mikä ettei? Minulla on oikeus siihen

Mahaani, tähän näin, teetän tatuoinnin:

Kansan palvelija

...

Sanat puhuvat tietysti korruptoituneista poliitikoista ja virkamiehistä.

Kansan palvelija on satiirikomediasarja.

Pääosaa esittää siinä ukrainalainen näyttelijä ja koomikko Volodomyr Zelenskyi. Hän esittää lukion historianopettajaa Vasili Petrovitsh Goloborodkoa, joka kerran yksityisessä tilanteessa avautuu siitä, mitä mieltä hän on maansa hallinnon korruptiosta. Kuitenkin yksi hänen oppilaistaan kuvaa avautumisen. Video lähtee viraaliksi.

Goloborodko päätyy sitten ryhtymään presidenttiehdokkaaksi ja tulee kaikkien yllätykseksi valituksi virkaan.

Sarjaa tehtiin kolme tuotantokautta vuodesta 2015 vuoteen 2019, ja elokuvasovitus julkaistiin siitä vuonna 2016.

Sarjasta tuli hyvin suosittu Ukrainassa.

Zelenskyi päätti sitten ryhtyä presidenttiehdokkaaksi.

Vuonna 2016 oli ollut olemassa puolue nimeltä Ratkaisevan muutoksen puolue. Vuoden 2017 joulukuussa puolueen uudeksi nimeksi tuli Kansan palvelija.

Vuoden 2018 joulukuussa Volodomyr Zelenskyistä leivottiin puolueen presidenttiehdokas seuraavan vuoden vaaleihin. Hän voitti ne selvästi.

Virkaanastujaispuheessaan 21. toukokuuta vuonna 2019 Zelenskyi hajotti parlamentin ja ilmoitti, että ennenaikaiset parlamenttivaalit pidetään 21. heinäkuuta samana vuonna.

Kansan palvelija -puolue pärjäsi vaaleissa hyvin.

Puoluetta on kuvailtu keskustalaiseksi, liberaaliksi ja populistiseksi

Vuodesta 2014 alkaen Venäjä oli harjoittanut peiteltyä sodankäyntiä Ukrainaa vastaan. Vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Venäjä muutti sen avoimeksi sodaksi. Presidentti Zelenskyi joutui vaikean paikan eteen.

Venäjän diktaattorin Putinin perustelut hyökkäykselle tuntuvat harhaisilta: natsien poisto Ukrainasta, Naton uhka Venäjälle Ukrainan kautta, ukrainalaisten olemassaolemattomuus venäläisistä erillisenä kansana ja venäläisten kansanmurha Ukrainassa. Mutta Ukrainan parlamentissa ei edes ole äärioikeistolaisilla edustusta ja maan presidentti Volodomyr Zelenskyi on juutalainen, Nato ei voi uhata muuta kuin hyökkääjää eikä Ukraina edes ollut Naton jäsen, ukrainalaiset ovat itsepintaisella puolustuksellaan osoittaneet heidän haluavan olla oma kansansa, ja venäläisiä siviilejä ei ole joukkotuhottu sen enempää kuin yksittäistuhottukaan Ukrainassa.

Sodan nykyisen vaiheen alussa länsi oli tarjonnut turvapaikkaa presidentti Zelenskyille. Tämä vastasi, että ei hän tarvitse turvapaikkaa vaan ammuksia. Ja jäi Kiovaan.

Länsimaat ovat antaneet ja antavat edelleen runsaasti materiaalista apua Ukrainalle.

Kansan palvelija oli tullut Suomen televisiosta kerran aikaisemmin. Olen katsonut sitä nyt uusintakierroksella. Sarja löytyy myös Ylen Areenasta.