Nato on viimeinen, paras toivomme rauhasta

Vuonna 2014 Putinin omistama Venäjä oli aloittanut jossain määrin verhotun sotansa Ukrainaa vastaan. Sen joukot valtasivat Krimin niemimaan, ja Venäjä liitti sen sitten itseensä. Venäjä myöskin soti itä-Ukrainassa, mutta virallisesti sen sotilaita ja panssarivaunuja ei ollut mukana sodassa, vaikka alueen harvat nk. kapinalliset eivät olisi kyenneet yksin sotilaallisesti yhtään mihinkään Ukrainaa vastaan, vaikka maa oli sotilaallisesti täysin valmistautumaton. Valmistautumattomuuden vuoksi kahdeksan vuoden ajan vallitsi tilanne, jossa sekä aggression kohde Ukraina että Venäjä teeskentelivät ulospäin, että kyseessä ei ollut oikeasti sota.

Demokraattiset länsimaat eivät tuolloin havainneet sitä, että maailmantilanne oli muuttunut perinjuurin. Ne eivät panneet juuri tikkuakaan ristiin auttaakseen Ukrainaa velvollisuudentuntoisia tuomiolauselmia lukuunottamatta.

24. helmikuuta tänä Jeesuksen vuonna 2022 Venäjä aloitti sitten avoimen suurhyökkäyksen Ukrainan kimppuun. Tällä kertaa länsi heräsi. Putinin Venäjä todettiin nyt vihdoin lopulta epäluotettavaksi ja varsin aggressiiviseksi vallaksi.

Kuvaavaa on, että Venäjän tiedotusvälineissä on laitonta, eli vastoin Venäjän diktaattorin Putinin tahtoa, kutsua sotaa siksi mitä se on, eli sodaksi.

Putin on poistanut maastaan kansalaisten vapausoikeudet yhtä tehokkaasti kuin Adolf Hitler aikoinaan Saksasta.

Putinin Venäjällä kansalaiset saavat nykyään suurin piirtein yhtä paljon hallituksesta riippumatonta informaatiota tiedotusvälineistä kuin aikoinaan saksalaiset Hitlerin vallassaolon aikana.

Putinin perustelut hyökkäykselle tuntuvat harhaisilta: natsien poisto Ukrainasta, Naton uhka Venäjälle Ukrainan kautta, ukrainalaisten olemassaolemattomuus venäläisistä erillisenä kansana ja venäläisten kansanmurha Ukrainassa. Mutta Ukrainan parlamentissa ei edes ole äärioikeistolaisilla edustusta ja maan presidentti Volodomyr Zelenskyi on juutalainen, Nato ei voi uhata muuta kuin hyökkääjää eikä Ukraina edes ollut Naton jäsen, ukrainalaiset ovat itsepintaisella puolustuksellaan osoittaneet heidän haluavan olla oma kansansa, ja venäläisiä siviilejä ei ole joukkotuhottu sen enempää kuin yksittäistuhottukaan Ukrainassa.

Ylen uutisartikkelissa siteerataan osittain ukrainalaistaustaista Taras Kuziota, joka työskentelee tutkijana brittiläisessä Henry Jackson -ajatuspajassa: "Putinin tarinassa ukrainalaiset on vain huijattu uskomaan olevansa ukrainalaisia. Ne jotka eivät hyväksy Venäjän linjaa ovat niin kutsuttuja natseja. Putin sanoo, että samalla tavalla kuin hänen isällään hänellä on nyt kunnia taistella natseja vastaan."

Kuzion mukaan Venäjän tiedotusvälineissä on pitkään luotu kuvaa ukrainalaisista, jotka eivät oikeastaan ole olemassa.

Oma mielipiteeni on, että Putinilla on myös herrakansan johtajan mielenlaatu. Tahto valtaan ja niin pois päin.

Onneksi Ukraina on kuitenkin pärjännyt suurhyökkäyksen alettua sodassa melko hyvin, vaikka liikekannallepano maalla oli myöhästynytkin. Sillä oli ollut aikaa valmistautua vuodesta 2014 saakka, ja se sai jo ennen hyökkäyksen alkamista Yhdysvalloilta tuikitärkeää ja paikkansapitävää tiedustelutietoa. Jonkin verran Ukrainan puolustusvoimat on myös saanut ja saa edelleen lännestä elintärkeää aseapua.

Sodan alussa Ukrainan presidentille Volodomyr Zelenskyille tarjottiin turvapaikkaa lännestä. Mies vastasi, ettei hän tarvitse turvapaikkaa vaan ammuksia. Ja jäi johtamaan maansa puolustustaistelua. Hyvä, että jäi, sillä hallituksen johtajan lähteminen maasta olisi varmaankin suuresti heikentänyt ukrainalaisten taistelumoraalia, ja Venäjä olisi voinut saada valloitettua Kiovan.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Nato tai tarkemmin sanottuna NATO on vuonna 1949 perustettu puolustusliitto muinaisen Neuvostoliiton (1922-1991) länsimaille aiheuttaman uhan takia. Naton vastapainoksi Neuvostoliitto perusti sitten Varsovan liiton vuonna 1955.

Lyhenne NATO tulee englannin kielen sanoista North Atlantic Treaty Organization eli suomeksi tiukasti käännettynä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö. Järjestön toinen virallinen nimi on ranskaksi, ja se kuuluu Organisation du traité de l’Atlantique.

Nato on puolustusliitto, eli jos jotain sen jäsenmaata vastaan hyökätään, liiton piirissä katsotaan hyökkäyksen kohdistuvan silloin kaikkiin sen jäsenmaihin, ja yhteisiin toimenpiteisiin ryhdytään.

Nato ei edellytä eikä velvoita jäsenmaitaan liittymään sen jonkin jäsenmaan hyökkäyssotaan.

Naton olemassaolon luoma pelote on toiminut hyvin, sillä sen historian aikana yksikään sen jäsenmaista ei ole joutunut kokemaan toisen maan asevoimien hyökkäystä.

Etelänaapurillamme, veljeskansallamme Virolla ei ole ilmavoimissaan tunnistamiseen tai torjuntaan kykeneviä lentokoneita. Ilmavalvonnasta ja tunnistamisesta vastaavat Nato-liittolaiset parven vahvuisella yksiköllä eli neljä torjuntahävittäjää Liettuasta, jos olen ymmärtänyt oikein.

Viro hoitaa kuitenkin oman leiviskänsä yhteisestä puolustuksesta hyvin, sillä se käyttää puolustusvoimiensa ylläpitoon kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on Naton yhteinen suositus.

Jäsenmaiden yhteiset harjoittelut tuovat jäsenmaiden joukkoja yhteen myös joskus.

Suomen valtionjohto korostaa äskettäin julkaistussa selonteossaan, että puolustusliiton "jäsenyys ei velvoittaisi Suomea ottamaan alueelleen ydinaseita, pysyviä tukikohtia tai joukkoja".

Kun Nato vuonna 1949 perustettiin, niin perustajäsenet Norja ja Tanska asettivat jäsenyytensä alkuvaiheessa yksipuolisia rajoitteita jäsenyydelleen. Eli ne eivät rauhan aikana sallineet Nato-joukkojen pysyviä tukikohtia alueilleen. Myöhemmin kiellettiin myös ydinaseiden sijoittaminen. Tämä auttoi olematta ärsyttämään Neuvostoliittoa. Ja tarpeen vaatiessahan maiden eduskunnat ja hallitukset saattoivat niin halutessaan kyllä muuttaa maansa linjaa.

Uusien Naton jäsenmaiden liittymissopimuksiin ei ole myöskään asetettu ennakkorajoituksia.

Kuitenkin, kun Nato 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa laajentui itäiseen Keski-Eurooppaan ja Baltiaan, laajentumispolitiikan lähtökohtana oli, että uusiin jäsenmaihin ei sijoitettaisi ydinaseita eikä pysyviä joukkoja tai tukikohtia.

Myöhemmin eli vuonna 2016, kun Venäjän vaarallisuudesta oli puolustusliiton piirissä tehty uusi arvio, eräisiin Venäjän rajanaapureihin sijoitettiin pysyviä Naton joukkoja. Joukko-osastot on sijoitettu jäsenmaihin niiden omasta pyynnöstä.

Tällainen joukkojen ja kaluston asettelu maksaa selvää rahaa, joten sellaiseen ei ryhdytä kevyin perustein.

Melkein jokainen Euroopan unionin jäsenmaista on myös Naton jäseniä, mistä syystä ei ole ollut tarpeen ryhtyä perustamaan EU:n yhteisiä puolustusvoimia. Vaikka EU:lla on oma turvallisuuspoliittinenkin ulottuvuutensa, se jää kuitenkin kovin vajaaksi, koska melkein kaikkia jäsenmaata puolustaa jo Nato. Siksi Nato on hyvä valinta Suomellekin tänä vaikeana nykyaikana.

Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ilman Natoa, vaikka sen solmiminen olisi tosielämässä mahdollistakin, ei voisi toimia kovin hyvin, koska vaikka Ruotsilla on kelvolliset meri- ja ilmavoimat, sen maavoimat sen sijaan ovat vielä tällä hetkellä ala-arvoisen heikot, koska Ruotsi oli takavuosina Neuvostoliiton romahdettua omaan mahdottomuuteensa ajanut maavoimansa alas. Ruotsi on toki viime vuosina pyrkinyt parantamaan tilannetta, mutta kunnolliseen maavoimien tasoon on sillä vielä matkaa.

Putin joka tapauksessa haluaisi Suomen jäävän yksin. Puolustusliitto Naton jäseneksi liittyminen tekee myös kunniaa sotaveteraaneillemme juuri tästä syystä: ei koskaan enää yksin. Suomi hoitaa jatkossakin oman puolustuksensa, mutta puolustusliitto Naton jäsenenä puolustusvoimiemme tukena olisivat ennen kaikkea muuta Naton jäsenmaiden ylivoimaiset ilmavoimat ja laivasto, ja lisäksi saisimme puolustusliitolta arvokasta tiedustelutietoa, eli maallamme ja puolustusvoimillamme olisi parempi tilannekuva.