Buddha, Sokrates, apostoli Paavali, älykännykkä ja tiedon hankkiminen

Jos rukouksen, uskonnon, riittien oikean suorittamisen, mystisen kontemplaation, silkan filosofoinnin tai järkeilyn tai meditaation avulla saisi tietoa todellisesta maailmasta, jo Siddharta Gautama (n. 624-360 eKr.), filosofi Sokrates (470/469-399 eKr.) ja apostoli Paavali (n. 3-64 jKr.) olisivat käyttäneet älykännykkää.

Tähänastisen käytännön elämästä nousseen parhaan tiedon mukaan tuollaiseen tarvitaan kuitenkin empiirinen tiede, jossa on kyse sellaisesta järjestelmällisen tiedon hankinnan muodosta, jossa pyritään poistamaan mahdollisimman pitkälle ihmisen subjektiivisuuden vaikutus.

Lopullisestihan ei tällaista voida todistaa, mutta tiede periaatteessa ja ihan käytännön syistä olettaa, että on olemassa oman mielen ulkopuolinen maailma, josta on mahdollista saada, vaikkakin sitten epätäydellisesti, todellista tietoa. Ihminen ei voi kokea todellisuutta ja ulkomaailmaa suoraan sellaisina kuin ne ovat, vaan ne näyttäytyvät meille sellaisina kuin ne näyttäytyvät, meidän aivojemme, hermostomme, mielemme ja aistijärjestelmämme suodattamina ja muokkaamina. Mittalaitteet toki auttavat sitten saamaan jotain muutakin kenties esiin.

Tieteessä ratkaisevat kokeet ja havainnot. Ilman niiden tuloksia kyseessä ovat vain mielipiteet. Uskonnot ja erilaiset filosofiat uskovat, että on olemassa totuus. Tiede taas on vaatimattomampi ja pyrkii ainoastaan tiedon hankkimiseen. Ja tämä tieto ei ole tai sen ei katsota olevan laadultaan absoluuttista. Tieteellisiä tuloksia tarkastellessa tulee pitää mielessä, mistä vain on kysymys: parhaan tietomme mukaan.

Olemassaolon perimmäiset totuudet ovat olemassaolon perimmäisiä totuuksia vain niihin uskovan mielessä. En minä silti uskontoa tyrmää. Uskonnon totuudet silti ovat vain yksilön ja yhteisön omia "totuuksia".

Käsittääkseni myös etiikan väittämät "oikeasta" ja "väärästä" ovat uskontoa tai ennakkoluuloa. Skotlantilainen filosofi, taloustieteilijä ja historioitsija David Hume (1711-1776) on tullut tunnetuksi muun ohella nk. Humen giljotiinin keksijänä. Sen mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Vaikka toki ihmiset yleensä suhtautuvat melko intohimoisesti kannattamiinsa etiikan alaan kuuluviin väittämiin. Mutta se heille sallittakoon, ainakin jossain määrin.

Rakkaus ja raiskaaminen ovat silti yhtä ja samaa molekyylibiologiaa.

Siitä huolimatta myös minulla itselläni on käsityksiä "oikeasta" ja "väärästä". En kuitenkaan väitä näiden käsitysteni olevan universaaleja totuuksia.

Yhteiskunnan koossa pysyminen voi pitemmällä tähtäimellä joka tapauksessa vaatia jonkinlaisen yhteisen jaetun Suuren kertomuksen olemassaoloa. Sen ei tarvitse välttämättä olla uskonto. Kuvaannollisesti ihmiset kokoontuvat mielellään yhteisen toteemieläimen ympärille. Ja yhteiskunta tarvitsee toimiakseen myös eettisiä sääntöjä. Niitäkään ei voida todistaa oikeiksi. Niihin voi vain uskoa.

Ihminen on kertomuksia rakastava eläin, ja näiden kertomusten ei tarvitse olla aivan faktisesti tosia. Ne ovat silti niihin uskoville merkityksellisiä.

Vähäeleinen nationalismi on hieno asia

Kannatan vähäeleistä nationalismia. Liika hilluminen on kaikissa asioissa pahasta.

Maltilliset nationalismin ilmaisut olkoot minun puolestani kaikki sallittuja.

Liberaali nationalismi on kaunista. Silti olen vähällä antaa toisen isovarpaani etnonationalismille. Selitän seuraavassa miksi.

Liberaaleille nationalisteille voi olla luonnollista sellainen, että kovan luokan asiantuntijoita päästetään työskentelemään maahamme, sillä tällaiset ihmiset eivät yleensä tuo mukanaan kovin tuhoavaa kulttuuria ja toiseksi myöskin heistä on suurehkoa taloudellista hyötyä isänmaallemme.

Entäs jos ulkomailta muuttaisi näitä kovan luokan asiantuntijoita Suomeen miljoonan yksilön verran vuodessa, ja silti kaikille maamme asukkaille oltaisiin saatu rakennettua asunnot ja muu elämistä varten tarvittava infrastruktuuri?

Entäs jos tällainen määrä kovan luokan asiantuntijoita muuttaisi Suomeen miljoonan henkilön verran joka vuosi kymmenen vuoden ajan?

Maamme tärkein alkuperäiskansa, etniset suomalaiset, huomaisivat pian jääneensä vähemmistöön omassa maassaan, ja vielä enemmän tämä koskisi tietenkin toista alkuperäiskansaamme, etnisiä saamelaisia, jotka ovat jo alun perinkin eli n. 1500 vuoden ajan olleet Suomenniemellä vähemmistöä.

Jos meidän etnisyydellämme ei katsota olevan väliä, niin ei kyllä Amerikan alkuperäisasukkaillakaan siinä tapauksessa pitäisi olla, tai olla ollut.

Apatia elämänasenteena

Oma elämän tarkoitukseni on periaatteessa järjestäytynyt, sivistynyt yhteiskunta.

Mutta aina tämä ei riitä. Siksi minulla on vaihtoehtokin olemassa. Se on apatia. Kreikaksi sana on apatheia.

Jo muinaiset kreikkalaiset, tai tarkemmin sanottuna ainakin stoalaisen filosofian kannattajat, kannattivat apatiaa. Se merkitsi heille tavoiteltua tilaa, jossa ihminen on välinpitämätön niiden asioiden suhteen, jotka eivät ole hänen omassa vallassaan — eli stoalaisen määritelmän mukaan kaikkien ihmistä hänen ulkopuoleltaan kohtaavien asioiden suhteen.

...Minusta apatia on ikään kuin varhaislänsimainen vastine buddhalaisuuden valaistumiselle eli nirvanalle.

Apatia on myöskin psykologian alaan kuuluva termi. Niin sitä käsitteitä kierrätetään uusiin tarkoituksiin. Onko tämä sallittua?

Miksi Timo Soinista pidetään

Timo Soini oli jättänyt pitkään johtamansa Perussuomalaiset, jota oli ollut aikoinaan perustamassa, vuoden 2017 puoluekokouksen yhteydessä. Itse asiassa kyse oli siitä, että hän oli yrittänyt tuhota Perussuomalaiset ryhtymällä Juudakseksi, mutta ei puhuta siitä nyt sen enempää. Ennen ryhtymistään Juudakseksi hän oli lausunut, että hän ei ole Juudas.

Soinilta saa aina hyvää Perussuomalaisten haukkumista, ja siksi toimittelijat eivät viitsi suuttua miehelle siitä, että tämä ei pidä Pride-mielenosoituskulkueen sanomasta.

...Hän oli nimittäin lausunut "plokissaan" 27.6.2025 tähän tapaan.

On vuosittaisen valheellisen pride- tuputtamisen aika. Tasavallan presidentti ja kansankirkon arkkipiispa näyttävät esimerkkiä.

En seuraa sokeita taluttajia.

Timo Soini oli myös blogikirjoituksessaan esittänyt, että sukupuolia on vain kaksi kappaletta.

Voit myöskin niin halutessasi käydä lukemassa alle kaksi vuotta vanhan blogimerkintäni aiheesta. En silti edelleenkään pidä kaikesta, mitä Timo Soini tekee tai sanoo. Itse asiassa välttelen melko paljon hänen omiensa tai häntä koskevien tekstien lukemista.

PS. Sain aiheen tämän blogimerkinnän kirjoittamiseen Hommaforum-keskustelupalstalta. Homma on itse asiassa ainoa media, josta tapaan lukea juttua vaikka Timo Soinia koskien.

Miksi yhtäläisten oikeuksien välillä voima ratkaisee

Siteeraan nyt Karl Marxia (1818-1883) (ja Friedrich Engelsiä (1820-1895)): "Yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima."

Mitä tämä tarkoittaa?

Sitä, että Marx piti arvoja ja ideologioita, mukaan lukien uskonnot, historiallisesti syntyneinä ilmiöinä, joiden olemuksen määräsi pitkälti taloudellinen perusta, ja hänen mielestään ne ovat erilaisia eri aikoina ja eri kultuureissa ja yhteiskunnissa.

Marx ei täten uskonut minkäänlaisen objektiivisen eettisen järjestelmän mahdollisuuteen. Siksi hän pyrki mahdollisimman pitkälle olemaan ei-moralisti. Mutta siitä huolimatta hän kykeni selvästi kokemaan moraalista suuttumusta, mikä on jossain määrin ristiriidassa edellä sanotun kanssa. Ilman tätä moraalista suuttumusta Marx ja Engels eivät olisi koskaan luoneet marxilaisen sosialismin ideologiaa.

Marx siis uskoi, ettei oikeus ole pelkästään työläisten puolella vaan että se on myös kapitalistien puolella. Ja näiden yhteiskunnan erilaisten ryhmien oikeuskäsitysten välillä voima ratkaisee sen, kumpi on yhteiskunnassa voimassa.

Kanadan Liberaalinen puolue turvautui tunkkaiseen nationalismiin ja voitti vaalit!!1!

Nationalismissa on kysymys aatteesta, joka painottaa etnisyyden oikeuksia korottaa itsensä kansakunnaksi ja viljellä omaa kulttuuriaan ja puolustaa etujaan.

Kanadan Liberaalinen puolue oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan häviämässä parlamenttivaalit. Puolueen kultapoika, pääministeri Justin Trudeau (s. 1971), joka muuten on maan aikaisemman pääministerin Pierre Trudeaun (1919-2000) – virassa vuosina 1968–1979 ja 1980–1984 – vanhin poika, oli joutunut pitkähkön hallitusajan suoritettuaan lopulta laajaan epäsuosioon. Ja siksi vasta jokunen kuukausi sitten Mark Carney (s. 1965) oli astunut hänen paikalleen uutena Liberaalisen puolueen puheenjohtajana ja sitä myöten pääministerinä.

Trudeau nuorempi oli siis aloittanut uransa maansa pääministerin pallilla vuonna 2015.

Juuri kukaan ei ollut voinut uskoa Kanadan Liberaalisen puolueen selviävän kannatuksensa pohjamudista ylös, vaikka uusi pääministeri olikin hirveän pätevä ja osaava.

Kävi kuitenkin sitten niin, että etelänaapurin Yhdysvaltain vasta virkaansa toisen kerran astunut presidentti Donald Trump oli alkanut vihjailemaan, että Kanadan pitäisi oikeastaan olla Yhdysvaltain 51. osavaltio. (Presidentti oli vihjaillut tuhmia asioita myöskin Tanskaan kuuluvasta Grönlannista sekä Panamaan kuuluvasta Panaman kanavasta. Niin sitä pitää.)

Kanadan opposition pääpuolueen Konservatiivisen puolueen odotettiin siis saavan vaalivoiton tänä Jeesuksen vuotena 2025 viimeistään syksyllä pidettävissä parlamenttivaaleissa. Pierre Poilievre (s. 1979), herttaisen näköinen puolueen puheenjohtaja, rupesi kuitenkin joissakin muissa kysymyksissä peesaamaan presidentti Trumpia.

Pääministeri Carney taas pisti kovan kovaa vastaan. Ja niin hän uudella suosion harjalla uskalsi julistaa parlamenttivaalit pidettäväksi jo paljon ennen syksyä. Ja niin kävi, että hänen puolueensa voitti vaalit vastoin kaikkia aikaisempia ennusteita. Liberaalinen puolue jopati saavutti lähes enemmistön parlamentin alahuoneen paikoista. Aikamoinen torjuntavoitto!

Vanhanaikainen, tympeä ja tunkkainen nationalismi näinollen siivitti Liberaalisen puolueen vaalivoittoon.

Näinhän sitä kuuluu sanoa.

Millä tavalla natsi-Saksan ja Venäjän asevoimien maavoimat eroavat toisistaan

Kysymys: Millä tavalla natsi-Saksan ja Venäjän maavoimat eroavat toisistaan?

Vastaus: Natsi-Saksan maavoimissa raiskaaminen oli ollut kiellettyä.

Totuudessa eläminen syvähenkisenä oppaana

Ihmisen todellinen kutsumus on elää Jumalan tahdon mukaisesti, totuudessa.

Tuohon tapaan on venäläinen kirjailija Leo Tolstoi (1828-1910) ajatellut. Vaikka Venäjää tällä hetkellä johtaa Ukrainan-syöjä, ja potentiaalinen Suomen- ja maailman-syöjä, Putin, joka haluaa alistaa kaiken rautakorkonsa alle ja jonka vuoksi venäläisyys ei nykyään ole Suomessa kovinkaan suuressa huudossa, niin Tolstoi ainakin edustaa, minun mielestäni, hyvää venäläisyyttä.

Tolstoita inhottivat kiihkonationalismi ja imperialismi, ja sota. Kai voidaan sanoa, että koko hänen ikänsä totuus oli hänen ainoa sankarinsa.

Kirjailijana hän edusti realismia. Olen lukenut nuorempana kaiken hänen suomennetun tuotantonsa, varmaankin yksin Lapsuutta, poikaikää ja nuoruutta (1852, 1854, 1857) lukuunottamatta.

Luin tietenkin aikoinani hänen mammuttiromaaninsa Sodan ja rauhan (1865–1869), jonka keskiössä olivat Napoleonin sodat ja niiden aika. Teoksessaan hän toi esiin myös sellaisen filosofisen näkemyksen, että todellisuudessa pienet ihmiset vaikuttavat yllättävän paljon maailmanhistoriaan suurten henkilöiden sijaan.

Minusta Sodasta ja rauhasta saattoi päätellä, että kirjailijalla saattoi olla jonkinlainen kristillinen maailmankatsomus pohjalla. Hän ainakin tajusi siihen aikaan (evankelisen) kristinuskon perusasian.

Myöhemmin kirjailija tuli ikään kuin hulluksi. Siteeraan siihen liittyen Wikipediaa:

Teoksessa Tunnustus (1882) Tolstoi kuvaa niitä kokemuksiaan, jotka järkyttivät häntä ja saivat lopulta muotoilemaan uuden uskonnon. Kaunokirjallisuutta tärkeämmiksi Tolstoille tulivat nyt kirjoitukset, joissa hän esitti käsityksiään uskonnollisista, moraalisista, yhteiskunnallisista ja taiteeseen liittyvistä kysymyksistä, kuten teoksessa Mitä on taide? (1898).

Leo Tolstoi tuolloin alkoi tuomita kaiken aikaisemmin kirjoittamansa kelvottomaksi. Ja hän perusti eräänlaisen uskonnon, jota alettiin nimittää hänen mukaansa tolstoilaisuudeksi. Sille olivat ominaisia totuudellisuus, ehdoton rauhanaate, valtionvastaisuus ja seksuaalinen pidättyväisyys myös avioliitossa. Tolstoilaisuutta on nimitetty myös kristilliseksi anarkismiksi.

Tolstoilaisen maailmankatsomuksen katsannossa tuomarin ammatissa toimiminen oli syntiä, koska tuomari joutui tuomitsemaan muita ihmisiä, ja Kristus taas oli ollut tuomitsemista vastaan.

Tolstoilaisuus on minun mielestäni uskonnon sijaan pikemminkin eräänlaista järkeisoppia, tai järkeen luottavaa elämänkatsomusta kuorrutettuna Jeesuksen Vuorisaarnan kunnioittamisella. Mutta kun Tolstoi itse halusi esitellä aatteensa uskonnon muodossa, niin hän liitti siihen sitten "Jumalan". Jumalan, jolla ei hänen "uskonnossaan" ollut oikeastaan muuta tekemistä kuin toimia moraalinvartijana. Uskonnon moraalisäännöt on naulattu taivaaseen ja uskovaisen tuntee siitä, että hän noudattaa niitä. Toki ikuisesta helvetinpiinasta rangaistuksena ei sitten puhuttu mitään.

Kai voidaan kaikesta huolimatta todeta, että Leo Tolstoille totuus oli korkein arvo, vaikka hän olikin lopulta vähän himmeä. Toteaisin myös, että mies teki arvokasta työtä siinä, että hän kykeni kaivamaan ulostuloillaan runsaasti maata Venäjän tsaarin hallinnon arvovallan alta.

Tolstoilaisuuden tähti himmeni jo ensimmäisen maailmansodan aikana, ja Suomen sisällis/kansalaissodan aika melko lailla hävitti maastamme kaiken "venäläismielisyyden", jollaiseksi saatettiin ajatella tai kokea sekä Tolstoi että tolstoilaisuus.

Pidän Tolstoista myös sen vuoksi, että hän aina oli valmis puolustamaan Venäjän tsaarin hallinnon alistamia ja sortamia vähemmistökansoja. Hän toki puolusti myös yleensä maansa vähäväkisiä.

Venäjän ja Japanin keisarikuntien välillä käytiin sota vain jokunen vuosi ennen kirjailija Tolstoin kuolemaa vuosina 1904 ja 1905. Sodan kulku oli Venäjän kannalta surkea ja tappiollinen. Tolstoi kuulemma koki vanhan vanhan miehen surua Venäjän kärsimien tappioiden vuoksi. Mutta tämä tekee hänestä vain inhimillisen.

Erika Vikman, UMK, Hitler ja euroviisut

Olen saanut sen käsityksen, että Erika Vikman -niminen laulaja on voittanut juuri Uuden musiikin kilpailun ja tulee edustamaan täten Suomea Eurovision laulukilpailussa tänä Jeesuksen vuonna 2025.

Vikmanin laulu on nimeltään Ich komme. Se on saksaa ja tarkoittaa suomeksi "Minä tulen".

Löysin muistilokeroistani kuitenkin sellaisen asian kuin että tunnettu itävaltalais-saksalainen poliitikko, diktaattori ja kansanmurhaaja Adolf Hitler (1889-1945) olisi joskus puheessaan lausunut: "Er kommt, er kommt!" Suomeksi tämä tarkoittaa: "Hän tulee, hän tulee!" Mies viittasi tällä lauseella silloin itseensä.

Hitler kuitenkin on länsimaisissa yhteiskunnissa, vaikkakaan ei islamilaisissa maissa eikä länsimaisesta imperialismista kärsimään joutuneissa maissa (tämän linkin takaa alempaa ao. dokumentista löytyy siihen asiaan liittyvä traagisen hauska tapauskertomus suoraan Etelä-Afrikan rotusortohallinnon ajoilta), tunnettu absoluuttisen pahan edustajana, joten siksi voi sanoa Erika Vikmanin ja tämän kappaleen Ich komme valitsemisen Eurovision laulukilpailuun olevan huono ratkaisu.

Sanomani ei liity siihen, että olisin misogyyni, vaan Hitleriin. Ei naisoletetuillakaan ole oikeutta lähennellä kansallissosialistista aatetta, ei edes vahingossa.

Orjalaivojen terva ja oma syyllisyys

Monet suomalaiset kokevat syyllisyyttä orjalaivojen tervasta. Itse tapaan ajatella, että jos joku kokee olevansa syyllinen siihen, niin on ihan OK, että hän pyrkii sitten maksamaan velkaansa takaisin.

Minä taas en ole syyllinen orjalaivojen tervaan, joten minun ei tarvitse kokea asiasta syyllisyyttä eikä myöskään maksella mitään korvauksia kenellekään.

Natsi-Saksa = Neuvostoliitto = natsi-Saksa = Venäjä = natsi-Saksa

Natsi-Saksan (1933-1945) ja Neuvostoliiton (1917/1922-1991) välisestä vuoden 1941 kesäkuun 22. päivänä alkaneesta sodasta on ukrainalainen (ja neuvostoliittolainen) juutalainen kirjailija Vasili Grossman (1905-1964) lausunut näin:

Ensimmäiset taistelut käytiin julmuudella, joka leimasi koko yhteenottoa kahden pahan imperiumin välillä.

Olen kuullut, että natsi-Saksan asevoimien Wehrmachtin sotilas oli sodan alkamisen aattona loikannut Neuvostoliittoon varoittaakseen maan johtoa siitä, että Saksa oli aikeissa hyökätä. Neuvostoliiton johtaja ja diktaattori Josif Stalin käski teloittaa loikkarin.

Stalin luotti niin kovasti natsi-Saksan johtajaan Adolf Hitleriin, ettei uskonut Saksan voivan hyökätä, tai ainakaan nyt vielä. Asiaan toki vaikutti luonnollisen toiveajattelun lisäksi sekin, että Neuvostoliiton tiedustelu ei ollut ollenkaan havainnut Saksan hankkivan talvivarusteita joukoille. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ollut mikään ovela juoni Saksan johdon taholta, jolla yritettiin peitellä hyökkäysvalmisteluita, vaan kyse oli siitä, ettei Saksan johto, tai ainakaan maan diktaattori Hitler, uskonut sodan kestävän edes jouluun saakka.

Stalin ja hänen kommunistinen puolueensa toki olisivat kyllä silti omasta puolestaan myös olleet valmiita sopivan tilaisuuden koittaessa hyökkäämään Saksaan, mutta Hitlerin Saksa ehti hyökätä ensin. Vaikka näiden kahden suuren maan poliittisissa järjestelmissä oli paljolti samaa, niin niiden hallitsevat ideologiat kuitenkin myös hieman erosivat toisistaan. Tämä aiheutti välillä hankausta, vaikka Neuvostoliiton kommunistinen puolue olikin määrännyt jo vuoden 1939 elokuussa maan valtiollisen lehdistön lopettamaan sanalliset hyökkäykset natsi-Saksaa vastaan. Neuvostoliiton lehdistö alkoi tuolloin rummuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan olevan natsi-Saksan sijaan rauhaa uhkaavia valtoja.

Kun kansallissosialistisen työväenpuolueen hallitsema Saksa ja kommunistisen puolueen hallitsema Neuvostoliitto, kaksi totalitarismin opein hallittua diktatuuria, vuoden 1939 syyskuussa väkivalloin olivat lakkauttaneet yhteisvoimin ja -toimin Puolan valtion ja jakaneet sen alueen keskenään...

...Niin jos silloin näiden sotilaallisten erikoisoperaatioiden johdosta Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olisivat julistaneet sodan Saksan lisäksi myös toiselle hyökkääjävaltioista eli Neuvostoliitolle, niin Suomella ei olisi nykyään itänaapurinaan Valtakuntaa, jonka johto ajattelee tähän tapaan:

Jos alue on joskus ollut tsaarin hallinnon alaista tai Neuvostoliiton maata, niin se kuuluu Venäjälle. Jos alueella asuu etnisiä venäläisiä, Venäjän kansalaisia tai venäjän kieltä puhuvia, niin alue kuuluu silloin vähintäänkin Venäjän suojelun piiriin. Jos taas alue ei ole ollut tsaarin, Neuvostoliiton tai nyky-Venäjän hallussa, niin kyseessä on virhe, joka pitää korjata.

Helsingissä on uskomatonta kyllä tuomiokirkko

Maamme Suomen pääkaupungissa Helsingissä sijaitsee tuomiokirkko.

Nimitys johtuu siitä, että alun perin oli käännetty väärin ruotsin kielen ilmaisu "domkyrka", joka tarkoittaa piispan kotikirkkoa. Yhdyssanan ensimmäinen osa "dom" tulee latinan sanasta domus, joka tarkoittaa kotia tai taloa.

Lisäksi Suomessa on muitakin "tuomiokirkkoja".

Suomi on todellakin tuomion temppeleiden maa... Terveiset Indiana Jonesille!

...Eräissä muissa länsimaisissa kielissä "tuomiokirkkoa" voidaan nimittää katedraaliksi.

PS. Helsingin tuomiokirkolla on toinenkin nimi. Se on Suurkirkko.

Natsismi on maailman vanhin tunnettu poliittinen ideologia

Listafriikki-sivustolla oli julkaistu artikkeli 10 uskomatonta löydöstä Google Earth -karttapalvelusta. Muun ohella artikkelissa kerrotaan, että vuonna 1967 Yhdysvaltoihin San Diegon kaupungin lähettyville oli rakennettu laivaston tukikohta ja koulutuskeskus. Eräässä alueen kompleksissa neljä toisistaan irrallista, L-kirjaimen muotoista rakennusta muodostavat yhdessä erään maailmanhistorian tunnetuimmista symboleista: hakaristin. Tämä on herättänyt suurta vihastusta. Kohun noustua Yhdysvaltain laivasto oli luvannut käyttää 600.000 dollaria muodon naamiointiin ja peittämiseen: "Emme halua, että meidät yhdistetään johonkin niin vastenmieliseen kuin hakaristi".

Tämän Ylen vuonna 2016 julkaiseman artikkelin mukaan hakaristisymbolilla on ikää vähintään 11.000 vuotta. Vanhin tunnettu hakaristi tunnetaan Intiasta. Sieltä se levisi sitten ympäri maailmaa. Eli hakaristin on täytynyt olla Intian niemimaalla olemassa jo silloin, kun ensimmäiset esisuomalaiset tallustelivat jään alta paljastuvalla Suomenniemellä.

Tosin voi olla joskus niinkin, että jotkut kulttuurit ovat keksineet hakaristin ihan itsenäisesti.

Voi siis sanoa, että hitleriläinen kansallissosialismi eli tuttavallisemmin natsismi on maailman vanhin tunnettu poliittinen ideologia.

Varsin monissa kulttuureissa on käytetty hakaristisymbolia. Hakaristi on ollut ja on edelleen intialaisten uskontojen pyhä merkki. Muinaiset kreikkalaiset ja keltit ovat käyttäneet hakaristia. Vuoden 1918 keväällä sisällissotamme vielä riehuessa Suomen ilmavoimat oli ottanut tunnuksekseen sinisen mahallaan olevan hakaristin. Ja suomalainen taiteilija Akseli Gallen-Kallela piirteli aikoinaan joka paikkaan hakaristejä. Olen nähnyt Gallen-Kallelan töitä joskus Helsingin Ateneumissa.

Wikipediasta löytyy artikkeli, josta saa hyvän kuvan hakaristin levinneisyydestä historiassa. Levinneisyys on ollut todella laaja.

Ihmiskunnan turmelus on siis sanoinkuvaamaton ja mittaamaton.

Liberalismin ja nationalismin välisestä suhteesta

Nationalisteja eli kansallismielisiä ovat kaikki ne ihmiset, joiden identiteetille omalla etnisellä ryhmällä on paljon merkitystä.

Kansallinen itsemääräämisoikeus on liberaali periaate. Siksi voidaan sanoa, ettei liberalismi suhtaudu kategorisen kielteisesti nationalismiin. Viime vuosisatojen historia itse asiassa on täynnä liberaaleja nationalistisia vallankumouksia. Liberaali nationalismi on nimensä mukaisesti liberaalia nationalismia. Liberaalit itse asiassa keksivät nationalismin.

Liberalismi suhtautuu jossain määrin nuivasti muuhun kuin liberaaliin nationalismiin. Liberaali nationalismi on sellainen nationalismin muoto, joka itsessään ei suhtaudu selvän syrjivästi tai vihamielisesti vieraisiin etnisyyksiin.

Konservatiivien parissa on myöhempinä aikoina paljon apinoitu liberalismia nationalismin kannattamisessa. Tosin konservatiivien kansallismielisyys on tavannut olla keskimäärin vähemmän liberaalia ja avaramielistä kuin liberaalien kansallismielisyys.

Vasemmistopopulismin patoamiseksi

Kuten Helsingin sanomien 22.10.2023 julkaistussa artikkelissa oli annettu ymmärtää, niin vasemmistopopulismi voi olla sangen vaarallista siitä taudista kärsivän yhteiskunnan jäsenille. Argentiinan esimerkki pelottaa.

Minusta pitäisi olla olemassa perustuslakiin kirjattu instituutio, joka patoaisi vasemmistopopulistien "julkista rahaa kaikkeen hyvään" -ideologiaa, jolla nämä pyrkivät lahjomaan äänestäjiä.

Minusta sellaiseksi instituutioksi sopisi eduskunnan toinen kamari, jonka nettoveronmaksajat valitsisivat.

Nykyinen eduskunta siis toimisi tässä esittämäni mallin ollessa käytössä ja toiminnassa alahuoneena, joka valitsisi hallituksen ja säätäisi lait ja perustuslain. Ylähuoneen tehtävä taas olisi rajoittaa alahuoneen jäsenten mahdollisuuksia tuhlata rahaa. Ylähuone käsittelisi kaikki budjettilait. Jos ylähuone ei hyväksyisi alahuoneen ehdotusta budjettilaiksi, alahuone voisi joko hylätä ehdotuksensa tai vaihtoehtoisesti se voisi yrittää kumota ylähuoneen veton 2/3:n enemmistöllä.

Ylähuoneen hyväksynnän myös vaatisivat kansainväliset sopimukset.

Kaikki ne äänestäjät, jotka maksaisivat enemmän veroa kuin saisivat tulonsiirtoja, olisivat äänioikeutettuja ylähuoneen vaaleissa. Periaatteessa ylähuoneen äänestäjät voisi jakaa verojenmaksunsa suuruuden perusteella luokkiin. Äänestäjien äänimäärä riippuisi siitä, mihin luokkaan hän kuuluu. Jos esim. äänestäjiä olisi 500.000, niin heillä voisi olla yhteensä 20 miljoonaa ääntä, joista puolet jaettaisiin tasan jokaiselle äänioikeutetulle ja puolet taas verojenmaksun suuruuden perusteella.

Ylimääräisten äänien antaminen nettoveronmaksajille saisi nämä vahtimaan valtion taloudenpitoa. Ja sitä paitsi, jos ihminen harjoittaisi kovasti verosuunnittelua, hänen äänimääränsä vähenisi, eli malli tukisi paremmin paremmin tuloja ansaitsevien rehellisyyttä yhteiskunnassa.

Mutta minusta kuitenkin olisi helpommin toteutettavissa sellainen malli, jossa nettoveronmaksajilla olisi kaikilla sama äänimäärä ylähuoneen vaaleissa.

Ukrainan oikeus ammuskella saamillaan aseilla Venäjän puolelle rajaa

Moni ei ota sitä huomioon, mutta Venäjä on oikeasti saanut aikaan myös paljon hyvää viime aikoina paljon pahan ohella. Nimittäin sen, että sen länsinaapurit ovat hakeutuneet puolustusliitto Naton jäseniksi. Suomi ja Ruotsi ovat molemmat nykyään sen jäseniä!

Osa Nato-maista kuitenkin rajoittaa edelleen Venäjän raa'an aggression kohteeksi vuodesta 2014 ja vielä enemmän vuodesta 2022 joutuneelle Ukrainalle antamiensa aseiden käyttöä niin, että niillä ei saa ampua rajan takana oleviin Venäjän sotilastukikohtiin.

Olisiko samaa periaatetta pitänyt länsiliittoutuneiden soveltaa vuodesta 1940 alkaen natsi-Saksan alueeseen? Jätän nyt huomiotta sen, että syyskuussa 1939 Puolan kimppuun oli käynyt natsi-Saksan lisäksi myös Neuvostoliitto, joka liittyi leikkiin mukaan sitten kun se oli saanut ensin lyötyä Japanin, kun tämä oli huseerannut Kiinan pohjoisrajan tienoilla. Asiaan liittyi tuolloin myös Mongolia, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen liittolainen. Natsi-Saksa oli vasta toinen.

Yhdistynyt kuningaskunta sekä Ranska olivat tuolloin julistaneet sodan Saksalle mutteivät kuitenkaan Neuvostoliitolle.

Vuonna 1940 Saksa kuitenkin löi ensin Tanskan ja Norjan ja seuraavaksi nopeassa tahdissa myös Ranskan, Belgian, Alankomaat ja Luxemburgin. 

Saksan asevoimat eivät olleet varustukseltaan ollenkaan ylivoimaisia vastustajiinsa nähden, mutta sen joukot olivat keskimäärin paremmin koulutettuja ja varsinkin johdettuja. Lisäksi pervitiinin karkinomainen käyttö antoi saksalaiselle osapuolelle merkittävän lisäedun. Saksalaiset sotilaat eivät väsyneet koskaan, ja lisäksi huumeen käyttö lisäsi sotilaan rohkeutta. Rohkeat ja taitavat zombit eivät häviä taistelussa kovin helposti.

Saksa löi myös Ranskaan sijoitetut Yhdistyneen kuningaskunnan joukot mutta natsi-Saksan diktaattorin Hitlerin sotilaallisen taitamattomuuden vuoksi päästi huomattavan osan Dunkerquen alueelle perääntyneistä brittisotilaista pakenemaan kaiken maailman kiireellä kootuilla paateilla kanaalin yli. Mukana oli toki muunmaalaisiakin sotilaita, jotka näin pelastuivat.

Hitler ei tarjonnut kunniallista rauhaa Ranskalle, nyt entiselle suurvallalle, jonka se oli perusteellisesti lyönyt. Sen sijaan hän halusi päästä sopimukseen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa maailman jaosta, mutta maan uuden hallituksen pääministeri Winston Churchill katsoi, ettei Hitlerin sanaan tässä vaiheessa ollut mitään syytä enää luottaa. Oli aika jatkaa taistelua.

Yhdistynyt kuningaskunta taipui, muttei tuhoutunut. Koska Hitler ei ollut koskaan vakavissaan miettinyt, että pitäisi ehkä valmistautua ajoissa maihinnousuun Britteinsaarille, niin valmisteluja sellaista varten ei ollut tehty kunnolla ja ajoissa. Ja toiseksi, Hitler antoi wanhan kaverinsa Hermann Göringin johtaa Saksan ilmavoimien Luftwaffen sotatoimia kuin ne olisivat maihinnousuprojektista erillinen osa sotaa.

Taistelun Englannista aikana Yhdistyneen kuningaskunnan maavoimat, mukaan lukien tykistö ja panssariase, olisivat olleet likimain puolustuskyvyttömiä, jos saksalainen osapuoli olisi saanut siirrettyä mittavan määrän joukkoja ja kalustoa rantaan asti.

Joka tapauksessa länsirintaman mittavan voiton ansiosta Hitler alkoi kuvitella olevansa sotilaallinen nero. Hän alkoi yhä enemmän sekaantua sotatoimien johtamiseen, ja yhä enemmän sitten myös hänen sotilaallinen neroutensa heikkeni hänen jatkaessaan vuonna 1936 aloittamaansa huumeiden käyttöä.

Ja vuoden 1941 joulukuussa Japani kävi Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston kimppuun Pearl Harbourissa tehokkaalla hyökkäyksellä saaden näin Yhdysvallat mukaan maailmansotaan. Lisämausteen antoi sitten Hitler, joka julisti sodan Yhdysvalloille. Ja sitten se oli menoa.

Tämän pitkän johdannon jälkeen täytyy minun esittää sellainen tärkeä kysymys, että kun jotkut vaatimalla vaativat, ettei nykyisessä sodassa heidän Ukrainan käyttöön antamillaan aseilla saa ampua rajan takana oleviin Venäjän sotilastukikohtiin, niin onko tilanne nyt yhtään erilainen kuin länsiliittoutuneiden tilanne oli ollut vuonna 1940.

Olisiko Yhdistyneen kuningaskunnan, ja Yhdysvaltain ja Kanadan pitänyt olla ammuskelematta toisen maailmansodan aikana Saksan rajan takana oleviin kohteisiin?

Jos vastaus on kielteinen, niin miksi Ukrainalta sitten pitäisi vaatia tuollaista?

Ihan lopuksi on varmaankin hyvä kertoa ihan tavallinen vitsi:

Eräs mies totesi kavereilleen: "Hei, Hitlerhän ei ollutkaan niin paha mies loppujen lopuksi." Kaverit ihmettelivät, mutta mies selitti: "Hän sentään tappoi Hitlerin."

On löydetty Crassuksen rakennuttama valli, jolla hän pyrki estämään Spartacuksen orja-armeijan pakoonpääsyn

Oli kevätaika Italiassa, sata vuotta ennen Kristuksen ristiinnaulitsemista.

Tämä siteeraus on peräisin skotlantilaisen kirjailijan James Leslie Mitchellin (alias Lewis Grassic Gibbon, 1901-1935) teoksesta Spartacus, värssy jolla kirja sekä alkaa että johon se myös loppuu.

Viimeisten 300 vuoden aikana monissa ihmisissä inspiraatiota herättänyt Spartacus on historiallinen henkilö. Hän oli tärkein Italiassa vuosina 73-71 eKr. riehuneen roomalaisia vastaan suunnatun orjakapinan johtajista. Tämä kolmas oli vaarallisin kolmesta Roomaa vastaan käydystä orjakapinasta.

Spartacus oli loistava strategi ja organisaattori ja hänellä oli luultavasti myös sydän paikallaan.

Spartacus armeijoineen löi useita roomalaisia armeijoita, mukaan lukien konsulien johtamat armeijat. Kaksi konsulia olivat korkeimmat virkamiehet Rooman tasavallassa.

Kun kukaan roomalainen johtajahahmo ei enää hevillä uskaltanut ryhtyä johtamaan orjakapinan kukistamista, niin Rooman rikkain mies Marcus Licinius Crassus (115/114-53 eKr.) päätti ottaa haasteen vastaan. Orjakapina oli uhka hänen omaisuudelleen ja hengelleen ja voitto Spartacuksen armeijasta olisi myöskin eduksi hänen poliittisille pyrkimyksilleen.

Crassus omilla varoillaan sitten koulutti ja varusti erittäin suurikokoisen armeijan. Ilmeisesti hän myös johti sitten tätä armeijaa yksin, eli sen ylintä johtoa ei normaalin roomalaisen tavan mukaan jaettu kahdelle hengelle. Senaatti päätti suostua tähän, koska lopulta oli jouduttu toteamaan, että kriisi on todellinen, että pahaiset orjat osaavatkin taistella roomalaisia sotilaita vastaan.

Siinä sitten ehti tapahtua yhtä sun toista. Pikakelaan tarinan loppuun.

Ennen päästyään turvaan Alppien solien kautta orja-armeija kääntyi takaisin etelään. Varmuutta päätöksen syistä ei ole.

Spartacuksen armeija päätyi lopulta Etelä-Italiaan.

Sen oli ollut tarkoitus purjehtia merirosvojen avustuksella Siciliaan keräämään voimia ja uusia rekryyttejä. Sicilia oli myöskin merkittävä viljantuotantoalue. Merirosvot kuitenkin pettivät heidät. Ehkä ei olisi kannattanut maksaa näille mitään etukäteen.

Orja-armeija oli nyt Italian saappaankärjessä. Crassus rakennutti heidän liikettään sieltä pois estämään linnoitusjärjestelmän valleineen ja kaivantoineen kannaksen poikki.

Spartacus joukkoineen, tai ainakin suuri osa orja-armeijasta, kuitenkin onnistui taistelemaan itsensä läpi esteitten. He pyrkivät nyt Italian saappaankorkoon. He eivät kuitenkaan päässeet sinne. He joutuivat kääntymään pohjoiseen. He kohtasivat Crassuksen armeijan 400 kilometriä pohjoisempana.

Spartacus lopulta joukkoineen hävisi viimeisen taistelunsa joutuessaan vastakkain Crassuksen johtaman roomalaisen armeijan kanssa. Ratkaiseva tekijä tässä viimeisessä taistelussa oli ilmeisesti Rooman legioonien parempi kuri. Toki legioonalaisten määrä oli myös nyt roomalaisessa armeijassa melko suuri.

Spartacus mitä luultavimmin kuoli taistelussa, mutta roomalaiset eivät kyenneet tunnistamaan hänen ruumistaan. Osa orja-armeijasta oli päässyt pakoon Crassuksen joukoilta, mutta Gnaeus Pompeius Magnus (106-48 eKr.), joka oli ollut nitistämässä roomalaista sissiliikettä Hispaniassa, oli ehtinyt palata Italiaan ja löi tämän joukon, orja-armeijan rippeet.

Crassus antoi ristiinnaulita vangiksi saamansa orja-armeijan taistelijat Via Appian varrelle.

Crassusta otti päähän se, että hän sai kunnianosoitukseksi tasavallalta, jota hän oli rahaa, hikeä ja vaivaa säästämättä palvellut, vain ovation, kun taas Pompeius sai triumfin, vaikka koskaan aikaisemmin ei roomalaisen armeijan lyöneelle sellaista ollut myönnetty.

Italian saappaankärjestä on muuten juuri löydetty Crassuksen valli, jolla hän pyrki estämään Spartacuksen orja-armeijan pakoonpääsyn.

PS. Julkaisin aikoinaan nettisivuillani kirjoituksen kolmannesta orjakapinasta, joka ei mitä luultavimmin sisällä viimeisintä ja parasta tietoa aiheesta, mutta sillä pääsee ainakin alkuun.

Palaisimmeko monipuoliseen jumalmaailmaan?

Elisabeth Järnefeltin (1839-1929) eräs sukulainen, olikohan eno, oli muistini mukaan kerran lausunut näin: "Yhteen Jumalaan ei voi uskoa, sillä jokaisella kansalla on oma jumalansa, joka tahtoo muiden kansojen turmiota. Moneen jumalaan taas on järjetöntä uskoa."

Kun katsoo maailman menoa, niin huomaa, että ihmisillä on erilaisia jumalia ja idoleita, ovat nämä sitten todellisia tai kuvitelmaa. Maailma on niiden täyttämä vähintäänkin kuvaannollisesti.

Jumalia on oletetusti miljoonia, eikä voi valita yhtä ainoaa, vaan pitää olla eklektinen jumalien suhteen.

Toivoisinkin siis oikeastaan, että ottaisimme takaisin monihenkisen jumalmaailman. Jokainen voisi sitten itse niin halutessaan rakentaa näistä oman jumalhierarkian.

Monoteistiksi tunnustautuvat ovat oikeastaan eräänlaisia ateisteja, sillä he kieltävät hirmu monen jumalan olemassaolon.

Polyteismi on minusta siksi parempi juttu kuin monoteismi, että polyteismin mukana tulee ainakin minimaalinen uskonnollinen suvaitsevaisuus. Ei polyteismiin uskovissa kulttuureissa ainakaan ole yleensä vaadittu, että koko muun maailman on tanssittava oman jumalan pillin mukaan.

Tosin moniin animistisuskonnollisiin kulttuureihin kuuluneet ihmisten uhraamiset pitäisin mielelläni poissa edelleen. Onneksi kuitenkaan muinaiset esikristillisen ajan roomalaiset eivät yleensä uhranneet ihmisiä, vaan pitivät sellaista toimintaa barbaarisena (ja kostivat semmoisen Gallian druideille). Hyvä, Rooman valtakunta!

Toinen ehkä huonona pidettävä asia polyteismissa on se, että animistisessa maailmankuvassa jumalten tahto saattaa olla kovin häilyväinen, sillä animistisen maailmankuvan jumalat ovat kuin ihmisiä, joilla on supervoimia. Koska ihmisen tahtokin voi muuttua, sama voi tapahtua myös jumalan tahdolle.

Moni ei sitä tiedä, mutta muinaiset juutalaisetkin olivat alun perin uskoneet jumalien moneuteen. Israelilaiset erosivat monista muista kansoista tässä suhteessa ainoastaan siinä, että vaikka he tunnustivat monien jumalien olemassaolon, he palvoivat näistä ainoastaan yhtä: Israelin jumalaa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jumalaa.

Valitettavasti juutalaisten etninen uskonto muuttui ennen kaikkea persialaisen vaikutuksen vuoksi aikojen kuluessa sellaiseksi, että uskottiin, että vain oma jumala on olemassa ja muita jumalia ei ole, tai jos on, niin kyseessä on vain paha henki tms. Tästä on aiheutunut paljon riesaa juutalaisuuden vaikutuksesta syntyneitten lähetysuskontojen kristinuskon ja islamin myötä. Islamiin on myös sisäänkirjoitettu pyhä sota toisinajattelijoita vastaan.

PS. Lähes 30 vuotta wanha kirjoitukseni Uskonto ja maailmankuva voi antaa taustaa tälle kirjoitukselleni siinä mielessä, että se käsittelee uskonnollisia maailmankuvia yksilön maailmankuvien psykologisten kehitystasojen näkökulmasta.

Suomen vähärasistisuus lyhyesti

Suomen alkuperäisasukkaat ovat varsin harvoin ryöstäneet, raiskanneet tai tappaneet maahanmuuttajia.

PS. Lisää tietoa Suomen vähärasistisuudesta löydät tästä osoitteesta.

Bass Reeves (1838-1910) oli hieno Deputy U.S. Marshall ja neekeri

Bass Reeves (1838-1910) oli miespuolinen neekeri, joka tunnetaan siitä, että hän toimi hyvän aikaa Yhdysvaltain liittovaltion apulaissheriffinä (Deputy U.S. Marshall englanniksi).

Bass Reeves syntyi orjuuteen Arkansasin osavaltioon kuuluvassa Crawfordin piirikunnassa. Hän ja hänen perheensä kuuluivat Arkansasin kansanedustajalle William Steele Reevesille. Yhdysvaltain vuosina 1861-1865 riehuneen sisällissodan aikana hänen omistajansa taistelivat osavaltioiden laajoja oikeuksia ja neekeriorjuuden säilyttämistä kannattavan Konfederaation puolella.

Yksi tärkeä sytyke sodan synnylle oli ollut se, että Yhdysvaltain presidentiksi oli tullut valituksi Republikaanisen puolueen ehdokas Abraham Lincoln (1809-1965), joka vastusti neekeriorjuuden laajentamista uusiin läntisiin alueisiin. Etelävaltioitten valkoiset pelkäsivät jäävänsä maan kongressissa vähemmistöön asioista päätettäessä, jos läntiset alueet säilytettäisiin yleisesti orjuudesta vapaina.

William Reeves otti tietenkin Bassin mukaan sotaan. Erään pokeripelin yhteydessä Bass kuitenkin hyökkäsi tämän pojan Georgen kimppuun. Hän pakeni orjuuttajiltaan intiaanialueelle, jossa hän oppi cherokeen ja creekin kielet, paikalliset tavat ja jäljittäjän taidot. Lopulta hänestä tuli maanviljelijä.

Vuoden 1875 paikkeilla hänet palkattiin Yhdysvaltain liittovaltion apulaissheriffiksi 200 muun henkilön ohessa. Hän oli silloin 37-vuotias.

Bass tunsi hyvin intiaaniterritorion ja palveli lainvartijana tällä tavattoman laajalla alueella alueella yli 32 vuoden ajan, alueella, joka nykyisin tunnetaan Oklahoman osavaltiona.

Voisin kuvitella, että Bassin työ saattoi olla tavallistakin vaikeampaa, kun välttämättä ihan kaikki Yhdysvaltain valkoiseen väestönosaan kuuluvat eivät halunneet tuolloin kunnioittaa Reevesin virkamerkkiä.

Bass oli erinomainen aseenkäyttäjä. Hän käyttöaseensa olivat Winchester-makasiinikiväärin versiot 1873 ja 1892. Hän käytti myös lyhyen aikaa Colt Peacemaker -revolveria. Näihin aseisiin sopivat samat patruunat, mikä oli kätevää.

Jos ketään kiinnostaa, niin on olemassa sanonta, jonka mukaan Winchester oli ase, joka valloitti lännen, ja toinen sanonta, jonka mukaan Colt Peacemaker teki ihmisistä tasa-arvoisia.

Bass toi tuomarin eteen eräät kaikkein häikäilemättömimmistä karkureista. Hän ei myöskään koskaan haavoittunut, vaikka erinäisissä tilanteissa hänen hattunsa ja vyönsä saivat osumia.

Bass jäljitti ja tappoi pahamaineisen Jimm Webbin, joka oli murhannut 11 ihmistä.

Hän koki elämässään monenlaisia tragedioita. Bass kerran ampui vahingossa asettaan puhdistaessaan miehen, mikä johti oikeusjuttuun, jossa hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä hänen hyvän maineensa ansiosta. Hänen vaimonsa Nellie Jennie kuoli vuonna 1896. Hän meni myöhemmin naimisiin Winnie Sumterin kanssa.

Bassin täytyi kerran pidättää poikansa Benjamin "Bennie" Reeves murhasta. Poika vapautui vankilasta yhdentoista vankeusvuoden jälkeen ja eli lopun elämänsä mallikansalaisen tavoin.

Oklahomasta tuli osavaltio Yhdysvaltoihin vuonna 1907. Bass oli silloin 68-vuotias. Hän ryhtyi silloin Muskogeen poliisin palvelukseen, jossa hommassa työskenteli viimeiset kaksi vuotta työurastaan ennen kuin eläköityi.

Bass Reeves oli uransa aikana pidättänyt mahdollisesti jopa 3000 henkilöä. Itseään puolustaakseen hän oli joutunut tappamaan 14 lainsuojatonta.

Mies kuoli vuonna 1910 munuaistulehdukseen.

Bass Reevesistä on myös julkaistu mini-tv-sarja Lawmen: Bass Reeves vuonna 2023.