Suomen siirtomaaton menneisyys

Suomen tulisi olla ylpeä siitä, ettei Suomella ole koskaan ollut siirtomaita. Tässä on yksi iso asia, jolla Suomi-kuvaa saadaan ulkomailla kiillotettua!

Sosialismi = sosiaalisuus?

Minun tulkintani mukaan woke- ja cancel-kulttuurit sekä ajatus kulttuurisesta omimisesta eivät kuulu liberalismiin, koska liberalismi on vapauden ideologia. Rapakon takana Yhdysvalloissa voidaan kuitenkin nimittää myös ei-liberaaleja aatemaailmoita liberaaleiksi, koska maassa on 1930-luvulta alkaen väärennetty liberalismin ideologiaa. Tämä on sotkenut keskustelua myös Amerikan mantereen ulkopuolella, koska Yhdysvalloista ennen pitkää leviää moni niin hyvä kuin pahakin asia eteenpäin.

Liberalismi on ollut perinteisesti ja se voi olla nykyäänkin erittäin porvarillinen ideologia. Maltillisessa muodossaan puhutaan nk. sosiaalisesta liberalismista.

Voi toki puhua myös suhteellisen liberaalista sosialidemokraattisesta aatteesta, jos vasemman puolen aatteista voi tällä lailla puhua.

Itse kannatan ainakin varsin suurta osaa liberalismin aatesisällöistä. Lisäksi minussa elelee myös jonkinlainen kunnioitus marxilaisen ja sosialidemokraattisen työväenliikkeen perintöä kohtaan. Tai ainakin sitä, mitä nimitetään bernsteinilaisuudeksi.

Liberalismi on siis parhaimmillaan sosiaalinen ideologia.

Sellaiseen jotenkin liittyen, Yhdysvalloissa on tavattu nimittää sosialismiksi pohjoismaista, laajassa mielessä sosialidemokraattista hyvinvointivaltiota. Olen aikaisemmin vastustanut tällaista nimittelyä. Sittemmin olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että sosialismissa on kyse vain pitkälle viedystä yhteiskunnallisesta sosiaalisuudesta.

Eli mitä enemmän sosiaalinen, niin sitä enemmän sosialistinen, ja kääntäen.

Tässä täytyy muistaa, että kommunistiset diktatuurit ovat olleet ja ovat edelleen toisaalta varsin epäsosiaalisia maiden muodollisesta sosialismista riippumatta, koska niissä on työläisiltä viety näiden poliittiset oikeudet aina sananvapautta myöten.

Pohjoismaisessa yhteiskuntajärjestelmässä on siis tämän tulkinnan mukaan kyse sosiaalisuudesta ja samassa määrin sosialismista. Mutta koska tässä järjestelmässä kuitenkin varsin pitkälle säilytetään yksityiset yritykset, niin sosialismia eli sosiaalisuutta ei ole näissä maissa viety hirvittävän pitkälle.

Pohjoismainen yhteiskuntajärjestelmä on siis tämän tulkinnan mukaan osittain sosialistinen eli sosiaalinen ja osittain ei-sosialistinen eli ei-sosiaalinen.

Voidaan toki kysyä, että millainen olisi maa, joka olisi täysin sosiaalinen eli sosialistinen ja jossa ihmisillä olisi myös kaikki poliittiset oikeudet. Tällaiset maat ovat olleet harvinaisuuksia viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana.

Ylen perussuomalaistuminen ei varmaan haittaisi ketään, jos sen tarjoamat uutiset olisivat edelleen yhtä luotettavia kuin nykyään

Joku ajattelee, että uutiset voivatkin mennä nettiin. Ei tarvita valtakunnallisia uutisia, kun voi seurata somea, josta saa sellaisia uutisia kuin haluaa. Juuri siksi tarvitaan jokin taho, joka jakaa luotettavaa tietoa ja myös uutisia, joita ei haluaisi kuulla. Some on täynnä salaliittoteorioita ja valeuutisia. Naapurimaan informaatiovaikuttaminen on läsnä vähän kaikessa. Joku voi toivoakin, että tällainen ”uutisvälitys” saa ihmisten mielissä suuremman tilan, mutta se on aika epäisänmaallisesti ajateltu.

Näin oli Vihreiden Grand Old Man – anteeksi anglismin käyttö – Osmo Soininvaara lausunut blogissaan 5.5. Jeesuksen vuonna 2023 julkaisemassaan merkinnässä Miksi Yleisradiota tarvitaan.

Minun silmäni kiinnittyivät tuossa nimenomaan kohtaan, jossa sanottiin: "Ei tarvita valtakunnallisia uutisia, kun voi seurata somea, josta saa sellaisia uutisia kuin haluaa. Juuri siksi tarvitaan jokin taho, joka jakaa luotettavaa tietoa ja myös uutisia, joita ei haluaisi kuulla."

Minusta olisi hauskaa, jos Yle tarjoaisi paljon sellaisia uutisia, joita vihreät ja vasemmistolaiset sekä vihervasemmistolaiset eivät haluaisi kuulla. Mutta me emme taida nyt vielä olla sellaisessa tilanteessa, vai?

Ilmeisesti tätä nykyä Vihreiden kannattajista 82 prosenttia pitää suomalaista mediaa moniäänisenä mutta perussuomalaisista vain 30 prosenttia.

Jos Ylen tarjoamat uutiset kuitenkin olisivat yhtä luotettavia kuin nykyään, niin ei varmaan haittaisi Vihreitäkään, vaikka Ylen toimittajien kannattama poliittinen ideologia tulisi jossain vaiheessa olemaan enimmäkseen melko lailla sama kuin on Perussuomalaisilla. Yhtä monimuotoinen kuin nyt median anti olisi joka tapauksessa silloinkin.

PS.:

Jos Ylen sanoma ei kannaltani riittävässä määrin kuitenkaan perussuomalaistu, niin sanon toimittajille Trotskia mukaillen, että tervemenoa historian roskatynnyriin.

Viime aikoina on pinnalle noussut ihmistä yleensä varsin hyvin matkimaan kykenevä generatiivinen keinoäly. Epistolaa kykenee keinoälykin suoltamaan päivittäin, ja usein varsin tehokkaastikin. Joten tulevaisuudessa emme tarvitse enää kovinkaan montaa toimittajaa.

Minusta on kuitenkin sääli, että näyttää siltä kuin generatiivinen keinoäly osoittaisi Turingin testin epäpäteväksi: sellaisen avulla ei ilmeisesti kyetäkään viime kädessä erottamaan älyllistä olentoa älyttömästä.

Kävin tekemässä testin nimeltä Poliittinen kartta

Nolanin kartta on yhdysvaltalaisen ääriliberaaliaktivistin David Nolanin luoma ja vuonna 1969 julkaisema poliittisen kirjon malli, joka pyrkii yksilöimään poliittiset aatteet perinteistä vasemmisto-oikeisto-akselia paremmin. Nolanin kartassa on taloudellisen vapauden ja henkilökohtaisen vapauden akselit.

Törmäsin jokin aika sitten Nolanin karttaan perustuvaa testiin. Se on suomennettu nimellä Poliittinen kartta.

Satuin tekemään sen 15.8.2023. Tästä pääset katsomaan tulokseni, jos kiinnostaa.

Ärsyttävää testissä oli kannaltani se, että yhteenkään kysymykseen ei voinut ottaa täysin neutraalia kantaa. Mutta kai se jotain kertoo kuitenkin.

Äärioikeistoa on kolmea lajia

Äärioikeistoa on karkeasti ottaen kolmea lajia: niitä jotka keskittyvät juutalaisten vastustamiseen, niitä jotka keskittyvät muslimeitten vastustamiseen, ja niitä jotka keskittyvät natsien vastustamiseen.

PS. Älä kysy, mitä minä tarkoitan tällä.

Nisäkäsmaailmassa sukupuolia on kaksi

Kaikkien nisäkkäiden maailmassa suvunjatkaminen tapahtuu kahden sukupuolen kautta.

Lisääntymisasian ulkopuolella sukupuolten maailma voi kuitenkin olla nisäkkäillä monimuotoisempi.

PS.:

Skepsis-yhdistyksen | Skeptikko-lehden numerossa 4/2019 julkaistussa Osmo Tammisalon kirjoittamassa artikkelissa Terve sielu väärässä ruumiissa (sivuilla 28-30) lausutaan juuri tämän blogimerkinnän kannalta osuvasti:

BIOLOGINEN SUKUPUOLEN MÄÄRITELMÄ on täsmällinen ja yksiselitteinen: se sukupuoli, jolla on isommat sukusolut, on naaras. Se, jolla sukusolut ovat pienemmät, on koiras.

Määritelmä mahdollistaa sen, että osa yksilöistä on sukupuolettomia (ei lainkaan sukusoluja) ja että osa yksilöistä on molempia (omistaa suuret ja pienet sukusolut). Biologinen määritelmä mahdollistaa myös sen, että yksilö voi kokea olevansa eri sukupuolen kehossa.

Kirjaesittely: Patrik Ouředník: Europeana: 20. vuosisadan lyhyt historia

Hyväätarkoittavat liberaalit ja marxilaiset olivat ajatelleet, että 1900-luku oli oleva järjen aikakausi. Mutta siitä huolimatta ja välittämättä sille sijoittui kaksi maailmansotaa, jo 1800-luvun puolella alkanut Belgian kuninkaan Leopold II:n omassa Kongon vapaavaltiossa suorittama paikallisten ihmisten kansanmurha, Saksan Lounais-Afrikassaan suorittama hererojen ja namojen kansanmurha, Turkin toimeenpanema armenialaisten kansanmurha, Neuvostoliiton toimeenpanema ukrainalaisten kansanmurha eli holodomor ja natsien toimeenpanema juutalaisten kansanmurha eli holokausti, Punaisten khmerien Kamputseassa suorittama oman kansansa kansanmurha sekä omasta mielestään tieteeseen ja järkeen uskovien itsensä marxilaisiksi nimittäneiden veriset diktatuurit. Inhimillinen mielenmaisema on muutakin kuin hänen järkensä. Anteeksi paatokseni.

Tulin heinäkuussa lukeneeksi vihdoin loppuun tšekkiläisen kirjailijan ja kääntäjän Patrik Ouředníkin tietoteoksen Europeana: 20. vuosisadan lyhyt historia, joka alun perin oli ilmestynyt tšekin kielellä vuonna 2001.

Kirjoittaja vyöryttää kirjassaan nimensä mukaisesti lukijan silmien eteen 1900-luvun historian kaikkine kauheuksineen ja myös hyvine puolineen.

Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2022. Itse luin siitä E-kirjaversion silmäongelmieni vuoksi. Paperiversio kirjasta käsittää vain 147 sivua, ja siihen vähäiseen määrään sivuja sitten piti mahduttaa koko 1900-luvun historia. Melko mahdoton ajatus.

Minusta kirjoittaja kuitenkin onnistui tehtävässään riittävän hyvin. Mutta hän oli joutunut kirjoittamaan asiansa erittäin tiiviisti, seikka, joka minua hymyilytti pitkin kirjaa.

Kirjassa oli mukana makuisia yksityiskohtia kyllä muutenkin.

Toki löysin joitakin historian yksityiskohtia, jotka olisi ollut hyvä saada mahdutetuksi mukaan kirjaan. Tosin jos minä löysin tällaisia asioita useita, niin oikeasti hyviä kohtia kirjaa varten olisi varmaan ollut huomattavan paljon enemmän tosiasiassa, mikä olisi paisuttanut kirjan esim. 500-sivuiseksi.

Europeana piti minut pihdeissään hyvin. Ja minun kelpasi lukea se loppuun, kun olin saanut uudet silmät.

Distributismi hajauttaisi taloudellisen vallan yhteiskunnassa

Koska taloudellinen valta tuo mukanaan myös poliittista valtaa, sen tasaisehko jakautuminen kansalaisten kesken myöskin ylläpitää demokratiaa.

Jo 1800-luvun puolella olikin syntynyt distributismiksi kutsuttu poliittinen suuntaus. Wikipediassa löytyy siitä jonkinlainen selvitys, erään Nikolaksen kotisivuilta jopa huomattavasti perusteellisempi.

Aatteen nimen voi sanoa tulevan englannin kielen jakelemista tarkoittavasta verbistä distribute, tai vaihtoehtoisesti, jos sellaista kaipaa, latinan verbistä distribuere.

Distributismi on kannattanut ja kannattaa edelleen taloudellisen vallan hajauttamista.

Distributismin juuret perustuvat 1800- ja 1900-lukujen paavillisiin opetuksiin, joissa korostettiin sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Nimen ideologialle olivat antaneet katoliset ajattelijat, englantilainen Gilbert Keith Chesterton (1874-1936) ja brittiläinen Hilaire Belloc (1870-1953). Aikaa myöten aatteen kannatuspohja laajeni katolisten väestöjen ulkopuolelle.

Distributismin voi katsoa olevan eräs versio kolmannen tien politiikasta, sillä se hyljeksii taloudellisen vallan keskittymistä niin vähälukuiselle kapitalistiluokalle kuin kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtamalle valtiolle.

Distributismin perusideana on ollut kansalaisten omavaraisuuden suosiminen ja kansakunnalle elintärkeiden perusinstituutioiden, kuten avioliiton, perheen ja kodin vahvistaminen. Tämän idean talouspoliittinen osa voidaan jakaa pääasiassa kahteen toisiaan tukevaan suuntaukseen:

1.     omistuksen hajauttaminen kansalaisten kesken
2.     pienyritteliäisyyden tukeminen

Distributismin idea on estää yhteiskunnallista epätasa-arvoa hajauttamalla taloudellinen valta mahdollisimman monelle. Sen sankareita ovat yksinyrittäjä ja perheyrittäjä. Distributismi ei kuitenkaan pyri kokonaan eliminoimaan talouselämästä paljon tätä suurempia taloudellisia yksiköitä, koska sellaisia kuitenkin joskus tarvitaan, mutta se pyrkii minimoimaan ne kevyehköllä julkisen vallan sääntelyllä ja ohjauksella.

Distributismi ei myöskään pyri pakottamaan ihmisiä yrittäjiksi. Palkkatyöläisenä on täysin mahdollista elää distributismin mukaisessa yhteiskunnassa.

Distributismilla ja nationalismilla on yhteistä kansallisvaltion ja kansakunnan merkityksen korostaminen kansantaloudessa. Distributismi onkin ollut usein myös osa nationalististen liikkeiden ohjelmaa.

Koska distributismi pyrkii taloudellisen vallan hajauttamiseen, voidaan sanoa, että aate sopii varsin hyvin yhteen myös demokratian kanssa.