keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Kaiken nationalismin vastustajista pieni tokaisu

Ilman nationalisteja Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt Venäjästä, ja kuuluisimme siihen edelleen, ja nykyään useimmat meistä puhuisivat äidinkielenään venäjää.

Kaiken nationalismin vastustajat pelaavat Venäjää hallitsevan sekurokratiajuntan ja sen johtajan Vladimir Putinin pussiin.

maanantai 28. tammikuuta 2019

perjantai 25. tammikuuta 2019

Kuolemanpelosta

Aika ajoin olen kärsinyt kuolemanpelosta. Kerran se käväisi minulla jopa ylikierroksilla. Löhösin punkassa, ja sain yhtäkkiä ehdottoman varmuuden siitä, että kuolen aivan pian. Olin täydellisessä paniikissa. Onneksi tunne meni pian ohi.

Sittemmin olen saanut asian järjestykseen. Olen nimittäin oppinut ajattelemaan, että niin kauan kuin hengitän, elän vielä. Ja sitten jos en hengitä, niin olen kuollut enkä huomaa koko asiaa.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Tokaisu kansallismielisestä käytännöstä ulkomaalaisia kohtaan

Rikollisuus ei ole ihmisoikeus. Meidän kannattaisi omaksua sellainen käytäntö, että oleskeluluvan, pakolaisaseman ja saadun kansalaisuuden menettää, jos syyllistyy rikokseen. Tämä säästäisi niin kantasuomalaisia kuin maassamme asustavia tai turisteina käyviä ulkomaalaisia, monelta harmilta. Lisäksi se parantaisi kantasuomalaisten kuvaa maahanmuuttajista ja vähentäisi pelkoja heitä kohtaan.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Tyytyväistä sikaa

Haluaisin niin kovasti olla tyytyväinen sika tai edes laiskanpulskea jalli.

Alun perin olin ajatellut julkaisevani tämän ajatuksen itselleni vähämerkityksellisemmissä sosiaalisen median osissa, mutta muotoiltuani ajatuksen valmiiksi ja täydelliseksi huomasin, että se on minulle sen verran merkityksellinen, että kannattaa julkaista se täällä, pääblogissani.

perjantai 18. tammikuuta 2019

EU:n uusi tekijänoikeusdirektiivi tuhoaa kaiken

Viime syksynä hyväksyttiin EU:ssa uusi tekijänoikeusdirektiivi. Nyt ollaan tekemässä viimeisiä pohdintoja sen lopullisesta sisällöstä ennen sen voimaansaattamista.

Mm. internetin hakukoneet käyttävät ilmaiseksi sisällöntuottajien julkaisuja. Direktiivin tarkoitus on antaa sisällöntuottajille jonkinlainen oikeutettu pala siitä tulosta, mitä hakukoneitten omistajat ja muut tahot saavat sisällöntuottajien tuotoksista esitellessään niitä hakujensa tuloksissa tai muuten.

Direktiiviä on esitelty myös meemientappodirektiivinä. Pahimmassa tapauksessa kun myös meemit ovat sen tulilinjalla. On mainittu myös, että linkittäminen sosiaalisessa mediassa sellaiseen sisältöön, mitä ei itse omista, tulisi direktiivin voimaantulon myötä EU:ssa laittomaksi.

Tim Berners-Lee oli yhdessä Robert Cailliaun kanssa vuonna 1990 luonut WWW:n, jossa on siis kyse siitä, että internetissä olevia sivuja voidaan linkittää toisiinsa. Tähän keksintöön perustuu koko nykyinen webbi.

Ja nyt EU uhkaa sitä. Jos direktiivi pannaan karvoineen kaikkineen lopulta täytäntöön, EU:sta tulee internetin Pohjois-Korea 2. Muu maailma, poislukien Pohjois-Korea 1 ja osa vähemmän kehittynyttä maailmaa, tulee kuitenkin jatkamaan perinteisen WWW:n kanssa. Vain me EU:ssa jäämme ilman.

Asiaan liittyen mobiili-fi-sivustolla julkaistui mainio uutisartikkeli Google testaa miltä EU:n tekijänoikeusuudistus saisi sen hakukoneen näyttämään – eikä lopputulos näytä kovin käyttäjäystävälliseltä.

Artikkeli kannattaa käydä vilkaisemassa, ja kannattaa myös klikata ao. kuvat auki täysikokoisina, niin saa käsityksen siitä, mikä meillä saattaa kohta olla edessämme.

Jos EU:n direktiiviehdotus hyväksytään karvoineen kaikkineen, niin meillä on edessämme WWW, jossa ei voi millään lailla ainakaan kuvata, mitä linkin takaa löytyy.

EU:n direktiiviehdotus tuntuu sikälikin hieman yliampuvalta, että jo hyvin pitkän aikaa on ollut sisällöntuottajille olemassa helppo tapa estää hakukoneita indeksoimasta niiden sisältöjä. Se on tällainen lyhyt HTML-koodin pätkä, joka HTML-sivuilla, joista WWW siis koostuu, sijoitetaan sivun HTML-koodissa otsaketietoihin:
<meta name="robots" content="noindex, nofollow">

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kipu ja tuska

Maailmankaikkeus on yksi helvetin esikartano. Tai sanotaan, että riittävän suurella varmuudella asuinpaikkamme Maapallo on sellainen, ja suurin piirtein riittävällä varmuudella voidaan myös todeta muun maailmankaikkeuden olevan tässä suhteessa samanlainen paikka.

Taannoin luin Ylen sivuilta uutisartikkelin, jossa käsiteltiin kipua. Siinä sanottiin mm. näin:
20 vuotta kipukroonikkoja hoitanut Ojala ei teeskentele hyvää mieltään. Hän osaa nauttia elämästä kivun kanssa. Miten ihmeessä se on mahdollista?

– Keskeistä on hyväksyminen. Sen hyväksyminen, että krooninen kipu on totta, se on minussa eikä sitä saa pois. Sen kanssa on oppinut tulemaan toimeen.
Voisiko tämä olla totta? Luulisi ainakin, ettei tällainen asenne huonontaisi oloa. Ja jos olisi, niin pätisikö sama myös henkiseen tuskaan?

maanantai 14. tammikuuta 2019

Venäläinen luuli minua sotilaaksi

Lauantaina ylläpidin kollegani kanssa yhdistykseni lauantaiaukioloa. Eräs yhteinen tuttumme soitti minulle sitten kertoakseen, että on ollut hänellä pahaa norovirusta eikä sen vuoksi pääse kämpilleni osallistumaan ylläpidon jälkeiseen kulttuurielämätapahtumaan.

Koska soittanut oli ollut perinteisesti  se, joka tapahtumaa varten oli ostanut maissi- tai perunalastuja, niin ylläpitäjäkollegani meni matkallamme kämpilleni käymään kaupassa ostaakseen sellaisia. Kaupan oven vieressä olivat mies ja nainen olleet keskustelemassa venäjäksi. Kollegani mentyä kauppaan mies tuli kysymään minulta takistani ja siinä olevista merkeistä. Mies oli luullut minua jonkin sortin sotilaaksi. Selitin hänelle, että en ollut sotilas vaan olin ostanut merkit takkiini Varusteleka-nimisestä kaupasta. Erotessamme mies teki kunnioitusta ilmaisevan eleen. Mies meni vielä hetkeksi juttelemaan em. naisen kanssa.

Sitten kaupasta sattui tulemaan eräs tuttu naishenkilö, jonka kanssa juttelin niitä näitä jonkin aikaa. Sitten em. mies ja nainen lähtivät menemään ja ohi kulkiessaan mies vielä heilautti minulle ystävällisesti kättään. Heilautin itsekin kättäni.

Sitten kollegani tuli kaupasta.

PS. En ollut koskaan aikaisemmin kuvitellut, että joku voisi pukeutumiseni vuoksi luulla minua sotilaaksi. Mutta ehkä tämän voi ymmärtää, kun kyse oli ulkomaalaisesta.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Tiedän, miksi "suvaitsevaiset" säännöllisesti natsittelevat muita ihmisiä

Jotkut "suvaitsevaiset" tapaavat nimitellä sellaisiakin ihmisiä natseiksi tai fasisteiksi, jotka eivät todellakaan edusta näitä aatteita. Esim. sellaisia ihmisiä, jotka kannattavat demokratiaa ja vastustavat poliittista väkivaltaa ja kiihkonationalismia.

Mutta luulen tietäväni, miksi nämä ihmiset harrastavat tällaista. He itse kannattavat natsismin/fasismin nousua merkittävimmäksi voimaksi yhteiskunnassa, ja siksi yrittävät saada muut ihmiset ajattelemaan, että natsismi/fasismi on vain yksi aate muiden joukossa. Tässä auttaa se, että he ryöstöviljelevät natsismia/fasismia yleisleimakirveenä.

Aika ovelaa porukkaa.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Erilaisia näkökulmia omaan poliittiseen katsantooni

Minua voi pitää konservatiivisena liberaalina tai liberaalina konservatiivina.

Minua voi pitää demokraattisia arvoja kannattavana konservatiivina. Demokraattisilla arvoilla tarkoitan liberalismin vapausoikeuksien kannattamista ja kaikkiin ihmisiin suhtautumista täysien ihmisoikeuksien pohjalta.

Minua voi periaatteessa pitää myös epädogmaattisen vasemmistolaisuuden edustajana, koska sosiaalinen liberalismi ja bernsteinilainen sosialidemokratia eivät ole kauhean kaukana toisistaan, ja koska periaatteessa kannatan työntekijöiden oikeuksia.

Voi myös sanoa, että kotimaassani olen ihmiskasvoisen nationalismin edustaja.

Jos asuisin ulkomailla, minua voisi sanoa globaalinationalistiksi (globaalinationalismi on lyhyesti sanottuna suurin piirtein sama kuin nationalismi plus runsaasti liberalismia, eli kannatetaan paitsi kansakuntien välistä rauhanomaista kilpailua, niin myöskin kansainvälistä yhteistyötä). Minua toki voi nimittää sellaiseksi jo Suomessakin.

Minua voisi sanoa myöskin sellaiseksi ihmiseksi, joka haluaa ympätä 1930-luvun Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) aatteeseen voimakkaasti liberalismia.

Minusta voisi myös sanoa, että vaikka en kannata uskontojen sinänsä kieltämistä, niin vastustan jyrkästi kaikenlaista teokratiaa.

Lisäksi minusta voisi sanoa, että olen sitä mieltä, että suvaitsevaisuuden puolustamiseksi sen tulee olla valikoivaa.

maanantai 7. tammikuuta 2019

Konservatismista, "konservatismista", liberalismista ja "liberalismista"

Olen julkaissut tässä blogissani niin liberalismin kuin konservatismin esittelyt. Tämän vuoksi esittelen ne tässä uudestaan vain hyvin lyhyesti:

Liberalismi on vapautta ja yksilöä kannattava aate, jonka ihmiskuva on jossain määrin positiivinen.

Konservatismi taas on aate, joka pitää arvossa perinteitä, uskontoa ja auktoriteettia ja jonka ihmiskuva on jossain määrin pessimistinen.

Muuten ajattelin käsitellä tässä merkinnässä yhdysvaltalaista käsitystä "liberalismista" ja "konservatismista".

Alkuperäisessä merkityksessään liberalismi ja konservatismi eivät olleet toistensa vastakohtia, vaan niiden aatemaailmat olivat osittain päällekkäisiä ja yhteensopivia. Ja ovat muuten sitä edelleenkin.

Yhdysvaltalaisessa katsannossa taas "liberalismi" ja "konservatismi" ovat toistensa vastakohtia. Tämä käsitys juontaa juurensa aina 1930-luvulle asti, jolloin Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt, Demokraattisen puolueen mies, esiintyi "liberaalina". Presidentin ja hänen kannattamiensa sosiaaliohjelmien vuoksi termi "liberalismi" muodostui ennen pitkää merkitsemään maassa jonkinlaista vasemmistolaisuutta tai edistyksellisyyttä. Kehitys saavutti päätepisteensä 1960-luvulla, jolloin aikaisemmin rotuerottelua kannattanut Demokraattinen puolue käänsi takkinsa ja ryhtyi tukemaan kansalaisoikeusliikettä ja puolustamaan myös neekereiden oikeuksia. Presidentti Kennedyn aikana kansalaisoikeusliike pääsi aallon harjalle, ja miehen tultua murhatuksi hänen varapresidenttinään toiminut Lyndon B. Johnson ajoi kansalaisoikeuslainsäädännön läpi.

Näin yhdysvaltalaisessa katsannossa voidaan varsin monesta asiasta nykyään esittää sekä "liberaali" että "konservatiivinen" näkemys.

"Puhtaasti" "liberaali" kannattaa sosiaaliohjelmia, naisten laajoja aborttioikeuksia, yritysten toiminnan säätelyä ja eläinten- ja ympäristönsuojelua ja suhtautuu kriittisesti isänmaallisuuteen.

"Puhtaasti" "konservatiivi" taas on päinvastaista mieltä asioista.

Mutta toki harva poliitikko tai poliittinen ajattelija Yhdysvalloissa kuuluu puhtaasti kumpaankaan tyyppiin. Yhdysvaltalaisen ihmisen poliittinen ajattelu voi sisältää piirteitä kummastakin tyypistä.

Olen huomannut, että suomalaisessa keskustelussa ja uutisartikkeleissa menevät varsin usein iloisesti sekaisin alkuperäiset liberalismin ja konservatismin määritelmät nyky-yhdysvaltalaisten kanssa. Tämä sekoittaa mieliä ja keskustelua.

Mainitsen vielä, että yhdysvaltalaisessa politiikassa on yksi tärkeä alue, jossa ei voida selkeästi erottaa toisistaan "liberaalia" ja "konservatiivista" mielipidettä. Tämä on sananvapaus. Yhdysvaltain perustuslaki on sikälikin edistyksellinen, että se, toisin kuin Suomen perustuslaki, takaa ihmisen vapauden myös mielipiteenilmaisun jälkeen. Mutta Yhdysvalloissa on silti joitakin poliitikkoja, jotka mielellään rajoittaisivat sananvapautta.

Yhdysvalloissa niin "liberaalit" kuin "konservatiivit" voivat haluta rajoittaa sananvapautta. Mutta näillä "puolueilla" on selkeät erot siinä, että millaisia mielipiteenilmaisuja halutaan kieltää.

"Konservatiivi" voi haluta kieltää rumia sanoja, seksuaalissävytteistä sisältöä ja Raamatun pilkkaamista. "Liberaali" taas voi haluta yleensä "väärää" mieltä olevien mielipiteiden esittämisen kieltämistä ja jotkut "liberaaleista" voivat jopa haluta kieltää "väärään" ryhmään kuuluvan tai "kuuluvan" paikalla olon samassa paikassa kuin kieltäjä itse on, koska tämä on hänelle pelkällä olemassaolollaan "uhka".

perjantai 4. tammikuuta 2019

Uneni keskiaikaiseen Turkuun menemisestä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli keskiaikainen Suomi. Joukko tavallisia ihmisiä, joihin minä kuulun, valmistautuu periaatteessa Ruotsin kuninkaan alaisen ritariarmeijan hyökkäykseen. Puolustusvarustuksia rakennetaan ja parannellaan.

Päätämme, että joidenkin on lähdettävä Turkuun, jossa Ruotsin kuningas oli paraikaa pitämässä majaansa, pyytämään tätä puuttumaan asiaan. Minä ja eräs nainen lähdemme matkaan.

Kävelemme Turkuun Hämeen härkätien kautta.

Lopulta pääsemme Turkuun. En kauheasti kiinnitä unessa huomiota siihen, että kaupungin rakennuskanta on hieman komeampaa kuin mitä voisi keskiaikaiselta Turulta odottaa. Olen jollain katutasoa korkeammalla paikalla, ja näen alhaalla jousimiehen, josta aprikoin, että tämä voisi olla Robin Hood.

Menen alas, ja taitaa olla, etten sittenkään tavannut Robin Hoodia.

En kovin hyvin myöskään muista, että Ruotsin kuninkaan olisin tavannut Turussa. Uneen tuli myöskin varsin erikoisia unenkäänteitä, joiden vuoksi en oikein pysty enää seuraamaan, mitä unessa sitten vielä tapahtui.

Uneni liittyy jossain määrin aikoinaan lukemaani mainioon kirjaan Matkaopas keskiajan Suomeen.

PS. Hämeen härkätien lähistöllä sijaitsee muuten kesämökki, jolla tapaan kesäisin aina välillä käydä.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Olen kehittänyt fiktiivisen suuren kertomuksen itselleni

Sanotaan, että suuret kertomukset ovat kuolleet.

Jokunen viikko tai kuukausi takaperin olin julkaissut blogimerkinnän, jossa käsittelin rakastamaani fantasiakauhu-tv-sarjaa Supernatural, jossa kaksi veljestä nitistelee ihan ammatikseen demoneita ja muita öttiäisiä. Tai tarkemmin sanoen he tekevät kyllä hommaa vapaaehtoistyöpohjalta, koska ei kukaan maksa heille siitä.

En varsinaisesti itse nykyään usko henkimaailmojen olemassaoloon, joten en pidä kauhean uskottavana sellaista, että joku voisi oikeasti tappaa demoneita. Mutta Supernatural on kuitenkin kannaltani edelleen hyvin viihdyttävä. Kun katsoo viihdettä, ei ole kauhean tärkeätä uskoa kaikkeen siihen, mitä siinä esitetään olevaksi. Ja Supernaturalin tekijät eivät väitäkään sarjan olevan muuta kuin fiktiota.

Kuitenkin, Supernaturaliinkin liittyen, keksin jokin aika sitten sellaisen ajatuksen, että minä tapan demoneita itsekin, mutta vain kuvaannollisesti. Tärkeää on joka tapauksessa muistaa, että ihmisen on tärkeää tunnustaa omat itsessä luonnostaan piilevät demoninsa. Ilman sitä on vaikea taistella kuvaannollisia ulkoisia demoneita vastaan tehokkaasti.

Voisin myös kuvitella, että maailmassa vallitsee eeppinen metafyysinen taisto hyvän ja pahan välillä. Mutta tätä ei voi todistaa. Siihen voi vain uskoa. Ja ensimmäisenä myönnän itse, että tällainen usko on vain uskoa, ei tietoa tieteellisessä mielessä.

Tämä on minun suuri kertomukseni.