lauantai 28. syyskuuta 2013

Menin suorittamaan hygieniapassikokeen

Tämän viikon torstaina kävin yhdistyksen nykyisen järjestötyöntekijän kanssa suorittamassa hygieniapassikokeen. Se vaikutti todella helpolta, ja toivon tosiaan päässeeni läpi. Jos en ollut aivan sekaisin, niin pääsin, luulen ma. Järjestötyöntekijämme ainakin onnistui; sen tiedämme sen ansiosta, että hän paperin palautettuaan vaati saada tietää asian heti, jolloin hänen paperinsa tarkistettiin lennossa. Itse saan tietää omasta tuloksestani vasta jonkun viikon päästä.

Nimittäin on olemassa vaara, että joutuisin jonain kauniina päivänä tekemään jotain enemmänkin Myöhätuuli-toimipisteen keittiössä, ja siksi olisi kaikkien kannalta hyvä, että minulla olisi hygieniapassi suoritettuna.

Testiin sai käyttää aikaa 45 minuuttia. 20 minuutin kuluttua sai palauttaa jo paperin. Itselläni meni hommaan noin kymmenen minuuttia. Jäin odottamaan järjestötyöntekijäämme, sillä hänen hallussaan oli auto. Melko pian vähimmäisajan täytyttyä alkoi huone jo tyhjentyä. Kun toverini paperi oli saatu tarkistettua, niin lähdimme pois mekin.

Minua stressasi se, että jouduin menemään kokeeseen. Mutta huomasin, että vielä enemmän minua rasitti se, että jouduin lähtemään suhteellisen turvallisesta sosiaalisesta kuplastani ja näkemään ja kohtaamaan ammattioppilaitoksen oppilaita siinä paikassa, missä koe järjestettiin. Oli karmeaa. Voi näitä sosiaalisia fobioitani.

PS Asiaan mitenkään liittymättä, mutta tuli vain mieleeni... Hieman alle kaksi kuukautta sitten olin julkaissut hyvin lyhyen blogimerkinnän, jossa kerroin, että ruusunmarjatee puhdistaa teekupistani tummentumia ja olin ihmettelevinäni sitten, että onko siten ruusunmarjatee vaarallista ihmisen elimistölle. Viime aikoina tämä blogimerkintä on kerännyt yllättävän paljon lukijoita. Pelkäävätkö nyt jotkut ihmiset minun takiani, että ruusunmarjatee voi olla terveydelle vaarallista? Mutta oli miten oli, joka tapauksessa ruusunmarjateen kyky puhdistaa teekuppeja on mielenkiintoinen ilmiö.

torstai 26. syyskuuta 2013

Poistin Me olemme kaikki syntisiä -blogin

Joku on voinut huomata profiilistani, että olen poistanut "Me olemme kaikki syntisiä" -blogin(i) interwebistä.

Alun perinhän tämä blogini oli ollut nimeltään "Jumala on heikko ja voimaton maailmassa". Nimi oli viittaus erääseen hienosti muotoiltuun juttuun, jota saksalainen luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) oli sanonut vankilakirjeissään. Bonhoeffer oli kuulunut kansallissosialistien teologiaa vastustaneeseen Tunnustuskirkkoon ja joutunut toimintansa siinä vuoksi sitten vankilaan. Siellä hän oli kirjoittanut kuuluisat kirjeensä, jotka koottiin myöhemmin Kirjeitä vankilasta -kirjaksi. Kirjeissä Bonhoeffer mm. luonnosteli uudenlaista teologiaa. Natsit hirttivät myöhemmin miehen juuri ennen sodan loppumista Euroopassa Flossenbürgin keskitysleirillä siitä syystä, että Bonhoeffer oli lopulta, ennen joutumistaan vankilaan, kallistunut sille kannalle, että tyranninmurha on äärimmäisenä keinona eettisesti oikeutettu, vaikkakaan ei synnitön teko. Kyse Bonhoefferin mielestä oli käsien tahrimisesta, jos vastuunkanto sitä edellytti. Natsiviranomaiset olivat lopulta saaneet selville Bonhoefferin osallisuuden Hitlerin vastaiseen murhasalaliittoon...

Jostain kumman syystä olin sitten muuttanut sekä blogini nimen että osoitteen. Uusi nimi oli "Me olemme kaikki syntisiä". Marraskuussa muutin blogini nimen ja osoitteen vielä kertaalleen. Uusi nimi oli "Oi kurjulaiset kultamunat, joita mielessäni haudon". Myöhemmin lyhensin vielä nimen muotoon "Oi kurjulaiset kultamunat...". Blogini tämä nimi viittaa Maailmankaikkeuden kolmanneksi huonoimpaan runouteen. Jota olivat kuulemma kirjoittaneet vogonit-niminen älyllinen eliölaji.

Oli käynyt niin, että olin kirjoittanut bloginpitoharrastuksestani erääseen Avomielin-nimiseen lehteen. Ja lehden ao. numero oli valitettavasti ehtinyt mennä painoon ennen kuin sain kerrottua blogini nimen muuttamisesta. Ja niin lehteen tuli painetuksi blogini vanha nimi. Tästä syystä jätin vanhannimisenikin blogini olemaan interwebissä. Julkaisin siinä vielä viimeisen merkinnän, josta pääsi blogiini uudessa osoitteessa ja uudella nimellä. Eli tänne.

Avomielin-lehden numeroista julkaistaan aina interwebissä PDF-dokumenttiversio, johon tuo ylle laittamani linkki viittaa.

...Niin, ja tuon numeron kansikuva on minun nuorempana maalaamastani pienestä taulusta.

Olin ajatellut säilyttää vanhan blogini vuoden 2014 maaliskuuhun saakka, mutta onnistuin kyllästymään äskettäin odotteluun, ja niinpä pari päivää sitten siirsin blogini Googlen Bloggerin varmuusvarastoon, josta se poistuu joidenkin kuukausien kuluttua lopullisesti bittien taivaaseen.

Olin luvannut lukijoilleni marraskuussa, etten vuosiin muuta blogini osoitetta. Voi olla, että mainitsin blogini nimenkin muuttamisen samassa yhteydessä. Kuten mainitsin, niin lyhensin myöhemmin blogini nimeä. Tein sen ihan käytännön syistä, siksi että hakukoneissa voisivat näkyä blogini otsikot paremmin.

Viime aikoina olen aina välillä tuumaillut, että on ikävää, kun blogillani ei ole alkuperäistä nimeään "Jumala on heikko ja voimaton maailmassa". Mutta saa jäädä tuumailuksi. Kunniani on kiinni siitä. Tissit.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Toimenpideohjelma islamin maltillistamiseksi

Äsken tapahtui kaksi muslimien järjestämää melkoisen vakavaa terroritekoa:

Pakistanissa messun jälkeen kirkosta tulleeseen väkijoukkoon soluttautuneet kaksi itsemurhapommittajaa olivat räjäyttäneet itsensä. Ainakin 72 ihmistä oli kuollut ja satakunta haavoittunut iskussa. Iskun järjestäjät olivat perustelleet sitä, että "kristityt ovat islamin vihollisia".

Kenian pääkaupungissa Nairobissa sijaitsevassa ostoskeskuksessa terroristit olivat aluksi komentaneet kaikki muslimit ulos. Ne jotka eivät olleet osanneet vastata kysymykseen siitä, kuka oli ollut islamin profeetta Muhammadin äiti, todettiin ei-muslimeiksi ja ammuttiin kuoliaaksi. Perustelu ei-muslimien murhaamiselle oli se, että Kenian armeija on taistellut tiettyä islamilaista terroristijärjestöä vastaan.

Myöskin on vuosien ajan Boko haram -niminen islamilainen järjestö murhannut melkoisen paljon kristittyjä Nigeriassa. Perustelu tälle on ollut se, että järjestö haluaa muuttaa Nigerian islamilaiseksi valtioksi.

Kristittyjä vainotaan muutenkin jatkuvasti ympäri islamilaista maailmaa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli äsken kehoittanut Suomea tekemään jotain vainottujen kristittyjen hyväksi.

Ja mikä mielenkiintoisinta, niin muslimit vihaavat kristittyjäkin enemmän ateisteja. Islamilaisessa maailmassa ateismi tapaa olla melko lailla laiton aate. Myöskin juutalaisuus on muslimien piirissä erittäin vihattu uskontona ja etnisenä ryhmänä. Tämä on näkynyt länsinaapurissakin.

Joku voi nyt todeta, että nämä terroristit ovat vain ääriaineksia ja että todellinen islam on "rauhan uskonto". Tämä ilmaisu tarkoittaa kuitenkin islamissa sitä, että rauha vallitsee sitten kun muslimit hallitsevat koko maailmaa. Islam on paitsi uskonto, niin myös poliittinen liike, johon kuuluu tahto hallita.

Islamin perustanut profeetta Muhammad, jota muslimit tapaavat pitää elämäntavan ikuisena esikuvana ja erehtymättömänä etiikan opettajana, oli paitsi uskonnonperustaja niin myös moninkertainen raiskaaja, orjanomistaja, sota- ja rosvopäällikkö, joka myös pani "vaimoaan" Aishaa, kun tämä oli täyttänyt yhdeksän vuotta. Lisäksi profeetta Muhammad oli ollut sitä mieltä, että islamista luopunutta tulee rangaista kuolemalla. Ja myöskin muslimit lähtivät profeettansa kuoleman jälkeen tämän käskyjen mukaisesti alistamaan maailmaa islamille. Islam on maailman suvaitsemattomin uskonto.

Profeetta Muhammad muistuttaa muuten Tshingis-kaania, mutta jälkimmäinen eroaa hänestä edukseen siinä, että oli uskonnollisesti suvaitsevainen.

Ehdotankin toimenpide-ohjelmaa islaminuskon kohtuullistamiseksi. Minusta länsimaissa voitaisiin kieltää kaikki sellainen islam, joka perustaa oppinsa profeetta Muhammadiin. Ainoastaan maltillinen islam tulisi sallia. Se tunnettaisiin siitä, että maltilliset muslimit halveksivat profeetta Muhammadia.

Uskon, että maltillinen islam tulisi muistuttamaan jossakin määrin nykyistä liberaalijuutalaisuutta.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Suomalaiskiinalaisissa juhlissa

Tuli oltua tänään sunnuntaina suomalaiskiinalaisissa tai kiinalaissuomalaisissa juhlissa eräässä keskiluokkaisessa kodissa Espoossa. Veljeni olivat siellä. Siellä vallitsi melkoinen melu suuren osan ajasta, sillä naispuoliset kiinalaiset puhuivat kovaan ääneen kiinaksi keskenään. Paikalla oli myös yksi hirvittävän nuori nainen, joka sattui olemaan kanta-asukkisuomalainen ja joka siitä huolimatta osasi kiinaa sujuvanoloisesti. Ilmeisesti lausui kiinaa hyvin selkeästi, ymmärsin.

Erään kiinalaisen nuoren miehen kanssa juttelin välillä niitä näitä pihalla. Mies vaikutti mukavalta ja tolkulliselta. Hän ihmetteli, miten näköiseni heppu voi olla jo 43-vuotias. Tämä on nähty jo ennenkin, mutta hyvä että olen vieläkin itseäni nuoremman näköinen. Se on parempi kuin olla itseään vanhemman näköinen.

Sain viettää paljon aikaa yli puolivuotiaan veljentyttäreni kanssa.

Kun ruokailun aika koitti, niin oli monilla jo hirmuinen nälkä. Mutta ruokaa olikin sitten järjettömän paljon. Oli sisäfilettä. Oli Kasler-lihaa. Oli sian kieliä ja vartaassa kanansydämiä. Sian kielet oli vähän outo ruokailukokemus. Oli salaattia. Oli nuudeleita. Otin aluksi liian vähän niitä, ja myöhemmin en enää viitsinyt pyytää nuudeliastiaa lähelleni. Toisaalta lihaa tuli syötyä niin paljon, että minua rupesi yskittämään. Sellainen paljastus, että aina kun nautin ruokaa hieman enemmän kuin olisi tarpeen, minua rupeaa yskittämään. Kutsun sitä allergisuudeksi kaikelle ruoalle. Ehkä kyseessä on jonkinlainen rasitusastma. Ruoissa oli sen verran tulisuutta, että nenäni valui hyvin runsaasti. Nenäni valuu kyllä ympäri vuoden aina silloin tällöin, mutta nyt sillä oli todellista syytä valumiseen. Jouduin hakemaan keittiöstä itselleni lisää talouspaperia. Kuitenkin minä pidän tulisesta ruoasta.

Olisi ollut myös jonkinlaista pekonikäärylettä tms., mutta unohdin ottaa itselleni yhden sellaisen.

Tarjolla oli punaista ja valkoista versiota chileläisestä Gato negro -viinistä. Hieman ihmettelen sitä, että mitä järkeä on siinä, että on olemassa valkoviiniversio "musta kissa" -nimisestä viinistä. Nautin itse puolitoista lasillista punaviiniversiota. Arvostan sitä, että punaviineissä tapaa olla enemmän makua kuin valkoviineissä. Nautin myös Coca-Colaa ja Vichy-vettä. Ja lopuksi yhteensä vähemmän kuin lasillisen verran kahta eri kermasherryä.

Samaan aikaan kun tarjottiin kermasherryä, jaettiin juhlijoille myös juustokakkua. Se oli ihan mainiota, ja kermasherry sopi hyvin sen kanssa yhteen, kuten isäntä oli itse päätellytkin. Niin, ja tarjottiin myös kahvia ja teetä. Minä pyysin itselleni kupillisen kahvia. Myös oli perinteisiä voisilmäpullia ja mustikkapullia. Nautin yhden voisilmäpullan.

Ruokailun jälkeen erityisesti tapahtui jako kahtia mies- ja naisväen välillä. Miesväki puhui keskenään melko pitkään rakentamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Enimmäkseen en ollut kiinnostunut tästä keskustelusta, mutta kuuntelin melko sujuvasti ja näyttelin kiinnostunutta. Jossain väleissä puutuin puheeseen ja sanoin jotain mielestäni järkevää. Kuten sen, että yhdistyksen, jonka aktiivi olen, yhden toimipisteen ulko-oven luokse oli tehty kaupungin toimesta kulkuramppi fyysisesti vammaisia varten.

Olen jo aikaisemmin kerran tullut sen verran "kaapista ulos", että olen paljastanut olevani Vantaan mielenterveysyhdistyksen aktiivi. Joka on juuri tämä yhdistys, jonka toimipisteeseen rakennettiin kulkuramppi. Toimipiste on nimeltään Myöhätuuli.

Voisin nyt paljastaa itsestäni sen verran lisää, että olen itse myös mielenterveyskuntoutuja. Olen ollut kuitenkin vuosien ajan yksi niistä, jotka pitävät yhdistystä pystyssä. Hyvä että myös fyysisesti vammaiset pääsevät nykyään paremmin "kerholle", kuten sitä kutsun.

Olin näissä juhlissa lähes kuuden tunnin ajan. Ja sinä aikana en käynyt tarpeillani kertaakaan. Tämä voi johtua ihan siitä, että nautin nesteitä juhlissa melko vähän, ja söin kiinteätä ravintoa huomattavan paljon suuremmassa määrin. En usko, että kyseessä olisi paranormaali ilmiö.

Kun alettiin tehdä lähtöä kukin omaan kotiinsa, alkoi talon emäntä jaella ylijäänyttä ruokaa lähtijöille. Sain mukaani tavallista lihaa. En suostunut ottamaan siankieliä. Olisin ottanut mielelläni kanansydämiä, mutta sitä lajia ei tainnut enää olla. Sain nyt tietää, että riisiäkin olisi ollut ruokailussa tarjolla, kun sitä minulle nyt tarjottiin. En ottanut riisiäkään mukaani, enkä salaattia.

Kirjoitin ja julkaisin tämän lähinnä sen vuoksi, että saisin järjestettyä itselleni aikaa valmistella jotain paremmin blogini ydinosaamisalueeseen kuuluvaa tekstinpätkää.

Heitto: keho ja sen jätteet

Inhoan jätteiden poistamista ruumiista. Mutta pakko kai se on tehdä.

torstai 19. syyskuuta 2013

Gladiaattorit merkkinä elämän rumuudesta

Minusta tuntuu, että olen viime aikoina alkanut enemmän ymmärtää elämän rumuutta. Samasta syystä, tai halusta ymmärtää sitä, olen myöskin seurannut viime aikoina telkusta "Nolot vartalot" -sarjaa, ja myöskin karaistakseni itseäni (tähän sopisi hymiö).

Olen myöskin viime ajat katsonut sarjaa "Spartacus: Gods of the Arena". Sen tarina (tai "tarina") sijoittuu ajallisesti varsinaista Spartacus-sarjaa edeltävälle ajalle. Spartacus-sarjan ensimmäisessä tuotantokaudessa ("Spartacus: Blood and Sand") oli kysymys siitä, että Spartacus-niminen kaveri joutui orjaksi ja sitä myötä gladiaattorikouluun Capuaan. Miehestä sukeutui varsin hyvä gladiaattori, mutta ura katkesi siihen, että hän ja hänen kaverinsa tekivät kapinan ja pakenivat gladiaattorikoulusta. Sitten syttyi sota Spartacuksen ja Rooman tasavallan välille, koska jälkimmäinen halusi kukistaa orjat, koska nämä olivat vastoin Rooman lakia vapauttaneet itsensä. En koe pilaavani tästä kertomalla kenenkään tv-sarjan katsomisiloa, koska Spartacus oli todellinen historiallinen henkilö, ja hänestä voi itse kukin lukea historiankirjoista. Tai vaikka Wikipediasta.

No, ensimmäisen tuotantokauden kuvaamisen jälkeen nimipääosaa esittänyt heppu oli sattunut kuolemaan, joten ennen kuin alettiin kuvata toista tuotantokautta ("Spartacus: Vengeance") uudella pääosanäyttelijällä tehtiin tuo "välisarja" "Spartacus: Gods of the Arena", jota katson ihan vain huvikseni, kun ei ole muutakaan tekemistä. Odotan kuin kuuta nousevaa varsinaisen sarjan toisen tuotantokauden alkamista. Spartacus on minun sankarini.

Toisen tuotantokauden jälkeen valmistui vielä kolmas tuotantokausi nimeltä "Spartacus: War of the Damned". Siinä sota päättyy.

Spartacuksesta olen kirjoittanut blogiini joskus:

Paha sai yhden kerran palkkansa: Crassus ja Spartacus

Muinaisen Rooman valtakunnan gladiaattori-instituutio kuvaa elämän julmuutta. Tyypillinen gladiaattorikoulun asukki oli orja, joka oli pakotettu gladiaattorikoulutukseen. Vaihtoehtoina gladiaattoriudelle olivat esim. välitön kuolema tai joutuminen kaivosorjaksi. Gladiaattorit opettelivat lähitaistelua, ja lopulta heidät sitten pistettiin areenalle taistelemaan oikeilla aseilla toisia gladiaattoreita vastaan Rooman kansalaisten huviksi. Monet tietenkin kuolivat "ammatissaan". Gladiaattoreitten hommaan kuului se, että piti mahdollisimman hyvin olla näyttämättä ulos pelkoaan, ja myöskään kipua ei saanut näyttää. Kuolema piti kohdata rohkeasti. Yksittäiset gladiaattorit saattoivat nousta juhlituiksi kansansuosikeiksi, mutta suosio päättyi, jos gladiaattori kuoli tai haavoittui vakavasti. Kyseessä oli kuitenkin vain kansanhuvi, ja gladiaattoreilla ei katsottu olevan ihmisarvoa. Jos gladiaattori kuitenkin selvisi tarpeeksi monesta taistelusta, niin hän saattoi päästä vapaaksi.

Kokeneet gladiaattorit olivat toki parhaista parhaimpia taistelijoita, ja tämä selittää sen, miten oli mahdollista se, että Spartacus ja hänen gladiaattorikoulusta karanneet toverinsa onnistuivat selviämään ensimmäisistä yhteenotoistaan roomalaisten armeijoiden kanssa. Sekä se, että he onnistuivat kouluttamaan heidän luokseen saapuneet köyhät ja karanneet orjat sotilaiksi ja muokkaamaan sekalaisesta seurakunnasta tehokkaan sotakoneen, jolla onnistuivat puolustamaan pitkään vapauttaan.

Vertaisin gladiaattori-instituutiota härkätaistelu-instituutioon. Toinen eroaa toisesta siinä, että toisessa on julmaan spektaakkeliin sidottuina pelkästään ihmisiä, ja toisessa myös eläimiä. Elämä on julmaa, se!

...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kenties hieman lapsekas rakkaudentunnustukseni Kanadalle

Tämä on sellainen blogimerkintä, jonka kirjoittaminen ja julkaiseminen ei varsinaisesti sopisi minun ikäiselleni miehelle.

Vuosia sitten seurasin aktiivisesti fiktiivistä tv-sarjaa "Chicagon ratsupoliisi" (engl. alkup. "Due South"), jonka pääosassa oli Benton Fraser -niminen Kanadan ratsupoliisin konstaapeli.

Kanadan ratsupoliisista ihan aluksi jotain. Se on englanninkieliseltä nimeltään Royal Canadian Mounted Police, jonka lyhenne on RCMP. RCMP toimii Kanadassa liittovaltion poliisiviranomaisena ja lisäksi myös useimpien provinssien ja territorioitten poliisiviranomaisena. Punatakkinen RCMP:n jäsen on tunnettu Kanadan symboli, vaikka sitä univormua lierihattuineen RCMP:n jäsenet eivät ole vuosikymmeniin enää käyttäneet muuten kuin seremoniallisissa tarkoituksissa.

Kanadan ratsupoliisi kuulemma välttää perinteen mukaan kovia otteita. Niiden sijaan se yrittää sovitella ja neuvotella, minkä vuoksi pääsykokeissa ja koulutuksessa otetaan huomioon kommunikointitaidot. RCMP:n jäseneksi hakevan ei tarvitse osata toista kotimaista.

Ja sitten takaisin sarjaan. Konstaapeli Fraser oli ajanut takaa isänsä murhaajia etelänaapurin puolelle - hänen isänsä oli ollut myös ratsupoliisi - ja tietyistä syistä johtuen oli joutunut sitten jäämään Kanadan Chicagon suurlähetystön yhteyshenkilöksi yhdysvaltalaisiin viranomaisiin päin.

Fraser oli ihme mies. Hän mm. kykeni todisteita maistamalla saamaan paljon asioista selville, ja hän oli myös varsin sivistynyt henkilö sen ansiosta, että hänet kasvattaneet isovanhemmat olivat olleet kirjastovirkailijoita; hän oli lukenut paljon. Hänellä oli myös kumppaninaan susi, joka oli saanut nimensä Kanadan entisen pääministerin Diefenbakerin mukaan. Diefenbaker oli myös loistava poliisi"koira", joka osasi lukea kaikenlaisia karttoja. Konstaapeli Fraserille ei tuottanut myöskään vaikeuksia rikollisten jahtaaminen talojen kattojen kautta. Hän ystävystyi Chicagon poliisin etsivän Ray Vecchion kanssa, jonka apuna hän tuli sitten ratkaisseeksi rikoksia ja muitakin ongelmia. Sarjassa myös painotetaan kanadalaisten kohteliaisuutta ja melko yleistä harmittomuutta.

"Chicagon ratsupoliisia" voisi mielestäni parhaiten kuvailla komedialliseksi draamasarjaksi.

Ei muuta siitä aiheesta sitten kuin se, että sarja sai minut tajuamaan, että Kanada on hyvä maa. Ja tästä syystä minä olen tämän kirjoittanut.

Kanadaa usein verrataan sen suureen eteläiseen naapuriin Yhdysvaltoihin. Jotkut ovat sitä mieltä, että Kanada on sellainen kuin Yhdysvaltojenkin tulisi jossain määrin olla.

Niin Kanada kuin Yhdysvallatkin ovat syntyneet alun perin eurooppalaisten maananastuksesta Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkailta. Tässä on suuri yhteinen verenruskea synnin tahra molempien maiden kilvessä. Jos ei sitä oteta huomioon, niin Kanada näyttäisi olevan suurin piirtein mainio maa.

Intiaaneilla ja eskimoilla oli hieman toimimaton ulkomaalaispolitiikka.

Vertailen seuraavassa hieman Yhdysvaltoja ja Kanadaa toisiinsa:

Yhdysvalloissa ja Kanadassa kansalaiset omistavat suuren määrän aseita. Yhdysvalloissa niistä koituu enemmän ongelmia ja Kanadassa vähemmän. Tämä johtuu paitsi Kanadan tasaisemmasta tulonjaosta, niin myös siitä, että kanadalaiseen kulttuuriin ei kuulu etelänaapurista tuttu väkivallan palvonta.

Kanadalle ei myöskään ole läheskään niin leimallista paikallisen neekeripopulaation suhteellinen köyhyys, vaikka Kanadassa on neekereitä paljon enemmän kuin yleensä kuvitellaan.

Ja kuten jo mainitsin, niin Kanadassa on Yhdysvaltoja tasaisempi tulonjako.

Kanada ei myöskään ole harrastanut pahemmin imperialistisia hyökkäyksiä muuhun maailmaan.

Ja sitten muihin kysymyksiin.

Kanada tuottaa valtavia määriä vaahterasiirappia, jota se myy ennen kaikkea etelänaapuriinsa. Itse en kuitenkaan kauheasti pidä vaahterasiirapista. Olin nimittäin kerran ostanut sitä saadakseni tietää, että miltä se maistuu. En kuitenkaan keksinyt sille sitten mitään isompaa käyttöä, ja annoin jäljellä olevan osan aineesta yhdelle tutulleni.

Suomalaiset tietävät, että Kanadan ja Suomen ilmasto muistuttavat toisiaan. Vaikkakin Kanadassa on pohjoisessa ja vuoristoissa alueita, jotka karuilla olosuhteillaan hakkaavat Suomen Lapin 5-0.

Kanada on periaatteessa monikulttuurinen maa. Tämä on kuitenkin ollut siinä mielessä rajoitettua viime aikoihin asti, että Kanadaan on muuttanut alueen ulkopuolelta ennen kaikkea eurooppalaista valkoista väkeä, jonka uskonnollinen tausta on ollut kristinuskossa (ja joissakin tapauksissa juutalaisuudessa). Tämä väestön ylivoimaisen pääosan kulttuuri ei ole sisältänyt kovin jyrkästi keskenään ristiriidassa olevia arvomaailmoja ja maailmankuvia. Siksi Kanada on vieläkin kasassa. Kanadassa on myöskin maahanmuuttopolitiikka ollut senkaltaista, että maahan on pyritty päästämään ennen kaikkea sellaista väkeä, jonka on katsottu hyödyttävän Kanadaa taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti. Eli Kanadaan on päässyt, jos on pystynyt elättämään itsensä ilman sosiaalitukia ja elämään ihmisiksi. Tämä on osa vastausta siihen kysymykseen, jonka eräs tuttuni on minulle esittänyt, että kun minä vastustan monikulttuurisuutta, niin miksi minä silti pidän Kanadasta.

Ja seuraavaksi hieman kevyempää musiikkiin liittyvää tavaraa.

"Chicagon ratsupoliisin" päähenkilön konstaapeli Fraserin esittäjä Paul Gross oli esittänyt eräässä sarjan jaksossa balladia "Ride Forever". Tykästyin siihen melko kovasti vaikka en olekaan hevosihmisiä.

Kun täytin 40 vuotta, niin kahden muun juhlan jälkeen lähdin veljieni ja parin kaverini kanssa mökille juhlistamaan tapahtumaa lisää. Nuorempi pikkuveljeni Joonas oli opetellut esittämään kappaleen "Ride Forever" kitaran kanssa. Ja hän esittikin illemmalla. Oli jo hämärää. Olin todella liikuttunut, vaikka Joonas käyttikin esitykseen käheää countryheavy-ääntään. Laulun loputtua minä menin mökin terassilta pihalle ja suutelin ruohoa lipputangon edessä. Mainittakoon vielä, että sinä kesänä me pidimme lipputangossa Kanadan lippua. Terassille jääneet olivat luulleet, että olin mennyt virtsaamaan, mutta kerroin heille sitten, että mitä olin tehnyt.

Välihuomautuksena sanoisin, että itselläni ei itse asiassa olisi mitään sitä vastaan, että Suomi liittyisi osaksi Kanadaa. Liittymisneuvotteluissa tulisi toki pitää kiinni siitä periaatteesta, että Suomi olisi sitten kansakunta kansakunnan sisällä ja sillä olisi liittovaltiossa laajennettu itsehallinto. Olisin valmis sietämään myös kuningattaren (taikka tulevaisuudessa kuninkaan) maan päänä, vaikka tähän asti olen ollut melko paljon tasavallan kannalla.

En ole siltikään käynyt ikinä elämäni aikana Kanadassa, enkä luultavasti tule ikinä käymäänkään. Paitsi että passini on vanhentunut, niin minä olen sellainen ihminen, joka ei ikinä matkusta minnekään. Tai matkustan korkeintaan mökille. Sinne on autolla, jos ei matkan varrella pysähdy kertaakaan, hyvissä olosuhteissa ja kohtuullisen lujaa ajaen noin tunnin ajomatka. Valitettavasti teleportaatiota (Wikipedia-artikkeli) ei ole vielä keksitty. Mutta jos minun olisi pakko jonnekin Kanadassa matkustaa, niin ehkä tekisin matkan Vancouveriin, koska siellä on kuvattu useita näkemiäni Kanadaan sijoittuvia tv-sarjoja. Elämäni on ollut intertekstuaalista. Kanadaan päästyäni minä luonnollisestikin suutelisin Kanadan maaperää.

"Ride Forever" -kappaleen aidossa ympäristössä eli "Chicagon ratsupoliisin" jaksossa All The Queen's Horses pääset näkemään ja kuulemaan, osittain, tätä linkkiä klikkaamalla. Youtube-palvelussa.

Ja saman kappaleen pääset kuulemaan kokonaisuudessaan Paul Grossin konserttitaltionnista tätä linkkiä klikkaamalla. Samoin Youtube'issa.

Toivottavasti pysyvät siellä vielä jonkin aikaa.

Kappaleen sanat, jotka olen omakätisesti tarkistanut ääninauhalta, ovat tässä:


Ride Forever

Well, I was born up north of Great Slave, 1898
And I rode near all my life on a ranch near Devil's Gate
And I've seen this world about me bend and flip and change
Hey, it feels like rain -- that's a thunder cloud
I've been called a coward, but I've seen two World Wars
'N' I lost my son, Virgil, my Korean reward
And my Lucy died last summer -- you ask me if I cry?
Hell, I'll show you tears, they're all over this ground
They're falling from these blue Alberta skies

We're gonna ride forever
You can't keep horsemen in a cage
Should the angels call well it's only then
When I pull in the reins.

And they tell me I'm an old man, they tell me I am blind
They took my driver's license, this house ain't far behind
I say jump back all you big suits, you've got something wrong
'Cause I ain't gone, I ain't gone
I am still breathing, I still have my pride
I have my memories, your life, it never dies
Like the wind that blows in thunder
Like the stallion on the fly, I got it all
And I'm standing tall underneath these blue Alberta skies

We're gonna ride forever
You can't keep horsemen in a cage
Should the angels call well it's only then
When I pull in the reins.

So I say to all you old men, don't let yourselves get broke
If you think the world's gone crazy
And it's scratching at your throat
It's time to dust off that old saddle, get it on a horse
Kick up your spurs, we're gonna run like stink
We're gonna tear across these blue Alberta skies

3X:

We're gonna ride forever
You can't keep horsemen in a cage
Should the angels call well it's only then
When I pull in the reins.

...
PS 31.5.2015: Löysinpä Kanadaa käsittelevän blogin Kovien arvojen Kanada. Työhön Kanadaan haluavien kannattaa lukea blogin merkintä Töihin Kanadaan, mutta millaisiin olosuhteisiin. Kanada on maa, joka pyrkii siirtolaisista valitsemaan kermat päältä.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kokoomusnuoret kannattaa väärää kulttuuria monikulttuurisuutta kannattavan opetus- ja kulttuuriministeriön mielestä

Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Immo Parviainen kertoo seuranneensa keskustelua Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) tavoiteohjelman aloitteista.

– Ne ovat räväköitä, nämä suunnitelmat, Parviainen kommentoi. Parviainen suunnitteleekin kokoomusnuorille sapiskaa. Tämän vuoden keväällä ministeriö oli myöntänyt KNL:lle 650.000 euroa valtion avustusta. Poliittisista nuorisojärjestöistä liitto sai toiseksi eniten avustusta keskustanuorten jälkeen.

"Räväkkyys" tarkoittaa hänen puheissaan sitä, että KNL ei kannata valtion määrittelemiä "perusarvoja", ja siksi voitaisiin nuorisojärjestöltä poistaa valtionavustukset vaikka kokonaan. Toisaalta Parviainen muistaa kuitenkin huomauttaa, että järjestöt voisivat radikalisoitua, jos ne jätettäisiin järjestelmän ulkopuolelle.

Itse ihmettelen, että miksi rekisteröityjen puolueitten tai niitten alajärjestöjen tulisi kannattaa jotain tiettyä valtion määrittelemää aatetta. Puolueitten kesken ei kuitenkaan voida päästä yhteisymmärrykseen siitä, että mitä ovat nämä "suomalaiset perusarvot". Ja eikö useimpien eduskunnassa edustettujen puolueiden ideologiaan kuulu paitsi moniarvoisuuden idea, niin myös paljon kohkattu monikulttuurisuus? Jos pitää olla vain yhtä mieltä asioista, niin eikö se pitäisi voida sanoa ääneen? Toisaalta mihin puolueita sitten tarvittaisiin, jos niin olisi?

Itse en koskisi nykyisenkaltaiseen Kokoomus-puolueeseen pitkällä tikullakaan kyllä, mutta oli ihan pakko vähän ihmetellä näin blogissani. Äänestän toista puoluetta.

Tuula Väätäinen (sd.) haluaa laittomille islamistitaistelijoille sotaveteraanin kohtelun Suomessa

Demarikansanedustaja Tuula Väätäinen kyseli juuri kirjallisessa kysymyksessään, että kun Suomen kansalainen lähtee yksityishenkilönä sotimaan maailman suvaitsemattomimman uskonnon (nk. rauhanuskonto) pyhän sodan puolesta Syyriaan, niin miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuu tällaisen yksilön saamiin sotavammoihin, että saako hän niiden takia lääketieteellistä hoitoa ja kuntoutusta ja mihin toimiin Suomen hallitus aikoo ryhtyä, jotta nämä saisivat sen mitä ansaitsevat, eli kohtelun suomalaisina sotaveteraaneina.

Vastaus, mitä tällainen luuseri (anteeksi anglismi) ansaitsee, olisi luonnollisesti se, että Suomessa sotaveteraanin kohtelun saavat ainoastaan ne, jotka ovat sotineet Suomen puolustusvoimien sotilaina.

Kokoomuksen kansanedustaja Sofia Vikman ihmetteli omassa vastineessaan Väätäiselle varsin asiallisesti, että tilannetta ei voida verrata siihen, että suomalainen lähtee puolustusvoimien kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon. Ja mainitsee sotaseikkailijan mahdolliset sotarikokset myös samaan syssyyn. Tuula Väätäisen kirjallisen kysymyksen perusteella voisi kyllä väittää, että 97 prosenttia suomalaisista kansanedustajista on järjen jättiläisiä häneen verrattuna. Mutta toivottavasti kyseessä oli kuitenkin hetkellisessä mielenhäiriössä syntynyt aivopieru häneltä. En halua uskoa hänestä pahaa.

...
PS 14.9.2013:

Nimimerkki "Jaska Brown" oli kirjoitellut blogiinsa jo kuukausi takaperin satiirisen merkinnän siitä, että pitäisi ruveta laajentamaan sotaveteraanin käsitettä. Nyt tiedämme, mistä Tuula Väätäinen tai hänen eduskunta-avustajansa oli saanut idean.

Ja "Jaska Brown" huomattuaan, että todellisuus oikeasti matkii hänen blogitekstiään oli päivitellyt asiaa blogissaan juuri äsken.

PS 16.9.2013:

Ja kävi vielä niin, että nimimerkki "Yrjöperskeles" julkaisi blogissaan sopivasti laajennetun version SDP:n kansanedustaja Tuula Väätäisen ao. ehdotuksesta. Me teemme tämän tulevaisuutta varten, ettäs tiedätte. Jotta monikulttuurisuus täydesti toteutuisi. Oi, katso blogimerkintä:

Henkilökohtainen puolustustila ja pilkkarikos

Niin että Tuula Väätäinen ja myös hänen kanssasisarensa saavat varmaan laillisesti ottaa mallia tästä laajennuksesta. Ei tarvitse "Yrjöperskeleeltä" kysyä lupaa. Tekijänoikeudet ovat kylläkin hänen. Jäämme odottamaan toimenpiteitänne.

torstai 12. syyskuuta 2013

Hullu ruotsalaiskynäilijä: Ruotsista luopuminen eristäisi Suomen

Ajattelin kommentoida hieman Ylen oikeaoppista uutista ihan vain vittuillakseni takaisin:

Keskustelu ruotsin kielen asemasta Suomessa aiheuttaa reaktioita myös Ruotsissa. Journalisti ja kirjailija Herman Lindqvistin uudessa kirjassa käydään läpi maiden pitkää yhteistä historiaa, joka kirjoittajan mukaan on unohtunut molemmissa maissa.

Ruotsi ja Suomi ovat erottamattomat, sanoo kirjailija Herman Lindqvist. Teoksessaan "När Finland var Sverige", eli Kun Suomi oli osa ruotsia, Lindqvist luotaa maiden lähes 700-vuotista yhteistä taivalta.

Ilman Suomea ei olisi nykyisen kaltaista Ruotsia eikä nykyisen laista Suomea ilman Ruotsia, arvioi Lindqvist.

- Jos ruotsalaiset eivät olisi tulleet Suomeen 1100-luvulla, novgorodilaiset olisivat kyllä varmasti tulleet. Suomesta olisi tullut venäläinen alue. Maaorjuus, ortodoksinen kirkko. Ja kielenä olisi nyt varmasti venäjä.


Maaorjuus olisi toki tullut ja ortodoksisuuskin. Itse asiassa Suomessa oli ennen Ruotsin kuninkaan suorittamaa valloitusta vereä seurakuntaelämä. Ja kristinuskon muoto oli tullut lähinnä Itä-Rooman puolesta. Mutta kun Ruotsissakin on pitkälle luovuttu kristinuskosta, niin olisiko sillä kristinuskon muodolla nykyään sitten niin kauheasti väliä? Suomen kieli olisi toki vaihtunut venäjäksi samassa määrin kuin paikalliset kielet ovat vaihtuneet venäjäksi Virossa, Latviassa ja Liettuassakin, eli ei ihan täydellisesti. Ehkä enemmänkin, mutta onko venäjän kieli sitten kauhean paljon huonompi kieli kuin ruotsin kieli, joka olisi ollut vaihtoehtona? Jos Ruotsin valta Suomessa olisi kestänyt vielä sadan vuoden päästä, suomen kielestä olisi nykyään jäljellä vain muisto.

Keskusteluun niin sanotusta pakkoruotsista kirjailija Lindqvist ei mielellään osallistuisi, mutta sanoo kuitenkin sen verran, että Suomen on syytä vaalia ruotsin kieltä.

- Jos ruotsin kielen opetusta Suomessa vähennetään, Suomi eristyy muusta Pohjolasta. Suomessa kuitenkin halutaan, että Suomea pidetään Pohjoismaana.


Samalla lailla tietenkin Ruotsi eristäytyy Suomesta, jos Ruotsin kouluissa ei ole pakollisena oppiaineena suomen kieltä. Ja Suomi eristäytyy Saksasta, jos saksan kieli ei ole Suomen kouluissa pakollinen. Ja Ruotsi eristäytyy Ranskasta, jos ranskan kieli ei ole kouluissa pakollinen. Ja Yhdysvallat eristäytyy samoin Ranskasta, jos ranskan kieli ei ole sen kouluissa pakollinen. Ja Ruotsista, jos ruotsin kieli ei ole kouluissa pakollinen.

Jos Ruotsissa halutaan, että Suomen kouluissa pakotetaan ihmiset opiskelemaan ruotsin kieltä, niin voimmehan me suuntautua sitten muihin maihin jatkossa enemmän. Varsinkin kun ruotsalainen yhteiskunta tekee hidasta itsemurhaa poliittisine korrektiuksineen, islam-kultin nuolemisineen ja sananvapauden vainoamisineen. Keskimääräinen ruotsalainen on suomalaista huomattavasti typerämpi.

Ruotsin kielen asemasta käyty kiivailu Suomessa on noteerattu myös Ruotsin parlamentissa. RKP:n sisarpuolueen, Kansanpuolueen, kansanedustaja Anita Brodén, järkyttyi suomalaisten kollegoidensa saamista uhkauksista ja teki Ruotsin hallitukselle kirjallisen kysymyksen ruotsin kielen asemasta Suomessa.


On toki väärin uhkailla väkivallalla pakkoruotsin kannattajia, mutta ymmärtää pitää toisaalta sekin, että kansan suuren enemmistön pakottaminen opiskelemaan mikroskooppisen pienen vähemmistön kieltä voi herättää ärtymystä.

Suomen eduskunnassa joku voisi tehdä kirjallisen kysymyksen suomen kielen asemasta Ruotsissa. Se on todella järkyttävän huono, joten asialle olisi hyvä tehdä jotain. Jos ruotsalaiset koululaiset kaikki jossain vaiheessa opiskelisivat suomen kieltä, niin ainakin sillä ruotsalaiset voisivat osoittaa, että he eivät ole kovakalloisia.

- Ilman muuta Suomi tulee aina kuulumaan pohjoismaiseen yhteisöön. Haluan vain, että tätä hyvää asiaintilaa ei hukata. Meidän on Pohjoismaissa niin helppo kommunikoida yhteisellä kielellä.

Niin, ja se yhteinen kieli on englanti. Toki toivoisin, että se kieli olisi joku muu kuin englanti, mutta tärkeintä minulle taitaa olla se, ettei se ainakaan ole ruotsi. Ennen kaikkea ruotsalaisen ylimielisyyden takia.

Suomessa varttuneen Herman Lindqvistin mukaan yhteinen menneisyys on unohtumassa sekä Ruotsissa että Suomessa.

- Se on jopa koomistakin joskus. Puhutaan esimerkiksi ylpeästi jääkiekosta ja Suomen leijonasta, mutta sehän on ruotsalainen leijona. Juhana III piirsi sen olleessaan herttuana Suomessa ja asuessaan Turun linnassa.


Ei Ruotsissakaan asu luonnonvaraisena leijonia. Jos Suomen vaakunan leijonasta tehdään tällainen poliittinen kysymys, niin mehän voimme piirtää uuden leijonan sen tilalle.

...
PS Lisäsin seuraavan välistä jääneen kappaleen: "On toki väärin uhkailla väkivallalla pakkoruotsin kannattajia, mutta ymmärtää pitää toisaalta sekin, että kansan suuren enemmistön pakottaminen opiskelemaan mikroskooppisen pienen vähemmistön kieltä voi herättää ärtymystä."

II PS 29.9.2013: Voit halutessasi lukea myös blogimerkintäni Ruotsalaiset eivät välitä kansallispäivästään.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kokoomuksen Nuorten Liitto löysi jyvän!

Euroopan parlamentin, ei kun Euroopan Unionin parlamentin, jäsen Hannu Takkula (kesk.) pitää erittäin huolestuttavana Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) tuoreessa ensi vuoden tavoiteohjelmassa ilmaistuja kantoja, jotka hänen omassa mielessään tuntuvat pohjautuvan rasistiseen ja eristäytyvään maailmankuvaan. Erityisen ikävänä ja hämmentävänä Takkula pitää KNL:n halua poistaa laki, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan.

Ja tietenkin myöskin Demarinuorten puheenjohtaja Joona Räsänen tyrmää Kokoomusnuorten ohjelmaluonnoksessaan esittämät ajatukset "kylmänä, raadollisena ja ihmisoikeuksia loukkaavana". Räsäsen mukaan Kokoomusnuorten linja kertoo "nuorisojärjestön halusta palauttaa Suomi keskiajalle".

Itse en kyllä usko, että KNL haluaisi palauttaa Suomen keskiajalle. En usko, että KNL:n ohjelmaluonnoksesta löytyy mitään viitettä sellaisesta. Mutta lämpimikseenhän Joona Räsänen vain puhuukin.

Kansanedustaja Päivi Lipponen, jonka miesaviohenkilö on Suomen juro jöröttäjä Paavo Lipponen, on myös sitä mieltä, että KNL:n "rasismi" on paha asia. Kyseessä on sama nainen, joka taannoin tamperelaisen pizzerian murhapolton tapauksessa oli tuominnut tapauksen rasismina, mutta sitten kun oli käynyt ilmi, että pizzerian omistavat karvakädet olivat itse polttaneet pizzeriansa vakuutuspetoksen vuoksi, niin Päivi ei enää sitten huutanut rasismia eikä myöskään järjestänyt suunnittelemaansa rasismin vastaista mielenosoitusta. Rasismi pizzerian kanssa samassa rakennuksessa asuvia Suomen alkuperäisasukkaita kohtaan kun ei ole mitään oikeaa rasismia hänen mielestään. Aprikoin noin olevan. Jotkuthan siinä olivat kuolleetkin, mutta eivätpä olleet tummapigmenttisiä muslimeita.

Itse en olisi huolissani KNL:n satunnaisesti osoittamasta terveestä järjestä, ennemminkin KNL:n taipumuksesta kannattaa kuntien terveydenhuollon, päiväkotien ja koulujen yksityistämistä (tms.).

Yleisradion yksityistämisen voisin sen sijaan hyväksyä, koska se on propagandatuutti. Tosin Ylen Areenaa jäisin varmaankin kaipaamaan.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että Suomi ei todellakaan tarvitse kovin tulkinnanvaraisia lakeja eikä ainakaan sellaisia, joiden perusteella voidaan tuomita ainoastaan kantasuomalaisia eikä ollenkaan maahanmuuttajaperäisiä ihmisiä.

Itse vastustan rasismia eli ihmisarvon riistämistä joltakin ihmiseltä hänen rotunsa tai etnisen alkuperänsä perusteella sekä myös kiihottamista väkivaltaan ihmisiä kohtaan.

KNL:n puheenjohtaja Susanna Koski kiistää, että hänen poppoollaan olisi mitään tekemistä (pahan) Hommaforumin kanssa. Ei varmaan muuten olekaan, sillä Kokoomuksen jäsenistä varmaankin vain alle yksi prosentti on jollakin lailla tekemisissä Hommaforumin kanssa. Tähän alle yhteen prosenttiin kuuluu surullisen hahmon ritari Ilkka Partanen, josta olen kirjoittanut. (Ja toiseksi Hommaforum on poliittisaiheista keskustelua varten perustettu keskustelupalsta kun taas Kokoomus on poliittinen rekisteröity puolue.)

En KNL:n ao. kannanotosta huolimatta ole vielä valmis äänestämään Kokoomusta. Nykyisten KNL:n edistyksellisten voimien (toivon huomattavaa osaa libertaristeista pois niistä kyllä) täytyy ensin saada puolue haltuunsa. Siihen voi mennä pitkä tovi eikä välttämättä onnistu edes.

Lopuksi pari linkkiä kansalais- ja yksilönvapauksia ajavan Electronic Frontier Finlandin (Effi) kannanottoihin. Oi, katso:

Effi: Lain tulee suojata sananvapautta paremmin (15.6.2012)

Effi: Manningin tuomio osoittaa: Sananvapauden tila hunningolla (30.7.2013)

...
PS 11.9.2013:

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) oli julkaissut juuri blogissaan merkinnän, jossa hän esittelee kaksi lakialoitetta sananvapauden edistämiseksi. Tämä liittyy tähän samaan asiaan, josta kokoomusnuoret ovat saaneet julkisuudessa sapiskaa viime aikoina, eli näiden ehdotukseen lainsäädännön järkeistämisestä sananvapausrikoksiin liittyen. Hallis oli valmistellut lakialoitteet jo keväällä, ja nyt hän on tällä viikolla jättämässä ne eduskunnan kansliaan. Oi, katso:

Kaksi lakialoitetta sananvapauden edistämiseksi

Itse nimittäisin Halliksen lakialoitteita järjen voitoksi, ja toivottavasti ne pääsevät laiksi asti. Sananvapaus on yksi länsimaisen kulttuurin arvostetuimmista ja merkittävimmistä asioista, ja ihmisoikeuksien kulmakivi, ja sille soisi kunnollisen suojan.

Lisäksi Helena Eronen oli julkaissut blogissaan juuri merkinnän, jossa hän päivittelee suomalaista keskustelun tasoa liittyen ao. kokoomusnuorten ehdotukseen. Oi, katso:

Kiihkeää kiihotusta!

Jännä muuten, miten tärkeää monille ihmisille Suomessakin on vastustaa sananvapautta. Haluaisin sanoa näille ihmisille: tervemenoa historian roskatynnyriin!

Uskon menettäminen elämäntapana (hyvin lyhyt teksti)

Olen kristitty. Välillä minulle on tullut mieleen sellaista, että olen tavallaan menettänyt uskoni ja että se on minulle luonteva tapa olla kristitty.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Länsimaiselle kulttuurille oma lippu

On tullut mieleeni, että olisi kiva, jos länsimaisen kulttuurin juhlistamiseksi olisi olemassa oma lippu. Se voisi olla seuraavanlainen:

Keskellä alempana näkyisi kaksi joonialaista pylvästä. Ne symbolisoisivat kreikkalais-roomalaista perintöämme. Niiden päällä näkyisi Jerusalemin kuningaskunnan ristivaakuna. Se symbolisoisi länsimaisen kulttuurin kristillistä perintöä, ja sen tarkoitus olisi myös ärsyttää muslimeita. Kreikkalaisten pylväitten ja Jerusalemin kuningaskunnan vaakunan vasemmalla ja oikealla puolella näkyisivät miekkaa kädessään pitävät koira ja sika.

torstai 5. syyskuuta 2013

Nokian puhelinliiketoiminta Microsoftin omistukseen

Tiistaiaamuna avasin tietokoneeni ja sen jälkeen nettiselaimeni. Tiede-lehden keskustelupalstalla silmieni eteen osui keskusteluketju, jossa aiheena oli se, että Nokia myy kännykät Microsoftille ja toimitusjohtaja Stephen Elop siirtyy Microsoftille.

Ensin ajattelin luonnollisesti, että kyseessä on huono vitsi. Kävin kuitenkin läpi uutislähteitä, ja minulle selvisi pian, ettei kyseessä ole vitsi eikä myöskään uutisankka: Nokia oli tosiaan sopinut Microsoftin kanssa siitä, että se myy sille matkapuhelinliiketoimintansa, mutta pitää itsellään tällä hetkellä voittoa tuottavan puolen eli verkkoliiketoiminnan.

Nokian johto itsehän oli alun perin sössinut Nokian bisnekset. Jostain syystä se palkkasi sitten kanadalaisen Microsoftin miehen Stephen Elopin toimitusjohtajaksi. Elop hoiti Nokian PR-toiminnan päin persettä, ja Nokia päätti hylätä paitsi Symbianin, niin myös sen korvaajaksi suunnitellun Linux-pohjaisen Meego-käyttöjärjestelmän. Tilalle tuli Microsoftin Windows Phone -järjestelmä. Elopin olisi pitänyt tuottaa Suomeen myös perheensä asumaan, mutta niin ei ikinä käynyt. Eikä Elop ikinä myöskään myynyt Redmondin taloaan Microsoftilassa.

Nokia ei sitten hirveän hyvin pärjännyt uudella strategiallaan. Ja niin se lopulta päätti Stephen Elopin suosiollisella avustuksella myydä halvalla matkapuhelinliiketoimintansa Microsoftille. Nokian ja Microsoftin sopimukseen kuuluu sellainen klausuuli, että ennen vuotta 2016 Nokia ei saa käyttää omaa nimeään mahdollisesti valmistamissaan tai tuottamissaan matkapuhelimissa. Näin oli varmistettu se, että Nokian tunnettu matkapuhelinbrändi ehtisi haipua ihmisten mielissä olemattomiin. Nokian ei enää kannattaisi ruveta käyttämään puhelimissa Microsoftin kanssa kilpailevaa käyttöjärjestelmää, koska pohjalta on hyvin hankala nousta. Stephen Elop on luopunut Nokian toimitusjohtajuuudesta, ja hän tulee siirtymään Microsoftille varatoimitusjohtajaksi.

Voisin ajatella, että nyt minun täytyy lähteä oksentamaan. Mutta se ehkä olisi kannattanut tehdä jo silloin, kun Elop vaihdatti Nokian matkapuhelinten järjestelmän Windows Phoneksi. Kaikki mikä tulee Kanadasta, ei ole kultaa.

Tässä Microsoftin ja Nokian kaupassa on kuitenkin se hyvä puoli, että jatkossa Nokian liiketoiminta on voitollista. Ja toivottavasti Microsoft kärsii erittäin paljon uuden hienon puhelinliiketoimintansa kanssa. Asioista enemmän tietävät monesti vertaavat Microsoftia syöpään. Niin muuten minäkin.

Minulla on ollut aikaisemmin useita Nokian valmistamia kännyköitä. Ensimmäinen kännykkäni oli Nokian 3310-malli, jonka sain vuonna 2011 joululahjaksi. Nykyinen kännykkäni on Nokian viime vuosien Microsoft-kytköksen vuoksi eräs Huawein Android-malli. Ja nyt en luultavasti enää ikinä voi ostaa Nokian puhelinta.

Olen ajatellut ostavani ensi vuonna uuden kännykän. Kännykän jonka käyttöjärjestelmä perustuu Linuxiin. Eli kyseessä on joko Tizenillä varustettu puhelin tai Jollan valmistama Sailfish-puhelin. Jolla-puhelin saattaa olla kyllä liian kallis. Tällä kertaa Android saa jäädä; yritän ikään kuin katsoa asiaa laajemmalta kantilta. Android tarvitsee lisää kilpailua. Tai mahdollisesti hankin Firefox-puhelimen. Olen kaverin kanssa puhunut sellaisesta vaihtoehdosta äskettäin...

tiistai 3. syyskuuta 2013

Löysin itselleni vuoropohjaisen sotastrategiapelin

Vuosia sitten pelasin Windowsissa aina silloin tällöin päivät pitkät vanhempieni minulle 1990-luvulla ostamaa vuoropohjaista sotastrategiapeliä The Operational Art of War (TOAW). Pelissä oli sellainen loistava ominaisuus, että se sisälsi skenaarioeditorin, jolla saattoi tehdä omia "pelejä" peliin. Lähinnä minä sitten pelasinkin itse tekemiäni skenaarioita, vaikka skenaarioeditori oli käyttömukavuudeltaan heikohko. Ennen kaikkea tekemäni Talvisota- ja Operaatio Barbarossa -skenaariot muistuvat mieleeni. Niin, kaikkia skenaarioita kykeni pelaamaan kummalla puolella rintamaa tahansa.

Sitten koitti aika, jolloin vaihdoin Windowsin Linuxiin. 2000-luvun alkupuolella Linux oli jo kehittynyt sellaiseksi, että huonotasoiset nörtit ja jotkut tavallisetkin ihmiset kykenivät jo käyttämään sitä. Aluksi jäi TOAW teknisistä syistä pelaamatta, mutta jossain vaiheessa huomasin, että Linuxissa käytettävä Wine-ei-emulaattori mahdollisti TOAW:n pelaamisen Linuxissakin, vaikka se oli Windows-peli. Olin onnellinen. Joku vuosi myöhemmin kävi sitten kuitenkin niin, että TOAW ei suostunut enää käynnistymään Linuxissani. Tämä oli minulle suuri isku. Olen sen verran konservatiivinen, etten sen jälkeen ollut keksinyt mitään sellaista peliä, jota minun tekisi vähänkään enemmän pelata Linuxissani.

Steam on Valven kehittämä internetin kautta toimiva videopelien jakelu-, moninpeli- ja viestintäalusta. Aluksi se myi ainoastaan Windows-pelejä. Myöhemmin valikoimiin ovat tulleet myös Mac OS X -pelit, ja viimeisenä eli tämän vuoden helmikuusta alkaen on pelejä saanut Steamistä myös Linuxille. Joitakin päiviä sitten päätin käydä katsomassa, mitä pelejä Steam tarjoaa Linuxille nykyään.

Kiinnostuin Unity of Command - Stalingrad Campaign -nimisestä pelistä. Kuten TOAW, niin sekin on vuoropohjainen sotastrategiapeli. Latasin pelin demon koneelleni. Kävin läpi ensin pelin tutoriaalin. Kahteen kertaan, sillä toisella kerralla tein tärkeitä muistiinpanoja. Tutoriaali oli hyvä ja havainnollinen. Sitten pelasin yksinkertaisen esittelyskenaarion. Siinä oli kyse siitä, että akselivallat olivat tunkeutuneet Krimille, ja niitten oli tarkoitus valloittaa sekä Kertsin niemimaa että Sevastopol. Skenaarion pelaaminen oli helpohkoa. Tämän jälkeen rupesin pelaamaan Voronezh-skenaariota, joka oli jonkin verran monimutkaisempi. Näin sain lisää tuntumaa peliin. Muita skenaarioita pelissä ei ollutkaan. Tein päätöksen ostaa pelin täysversion. Koko ajan olin muutamalle tutulleni laittanut aiheeseen liittyen sähköpostia kokeillessani tohkeissani peliä.

Kaverini tuli sunnuntaina käymään, ja hän maksoi pelin puolestani luottokortillaan, koska hän oli minulle hieman velkaa.

Unity of Commandin täysversio sisältää monta joko akselivaltojen tai Neuvostoliiton puolella pelattavaa erillistä skenaariota. Lisäksi peli sisältää pitkän kampanjan, jota voi pelata jommalla kummalla puolella. Tässä riittää tahkoamista pitkäksi aikaa.

Toki pelissä on sellainen hieman ikävä puoli, että siinä joutuu pelaamaan pelkästään joko natsi-Saksaa tai Neuvostoliittoa, kun en kauheasti pidä kummastakaan. Mutta tämä on asia, joka pitää vain kestää.

UoC myöskin sisältää eräänlaisen skenaarioeditorin, mutta se ei vaikuta aivan yhtä monipuoliselta kuin TOAW:n vastaava.

Steam on kuin taivaan lahja minulle, vaikka se ei maksakaan minulle tästä mainostamisesta. Kiva että Linuxin käyttäjiäkin otetaan jo huomioon nykyään...

PS 24.12.2013: UoC:n täysversion mukana tulleet uudet skenaariot osoittautuivat aika vaikeiksi. En tiedä, onko minulle ikinä mahdollista saada pelattua peliä "läpi". Ajattelin välillä hengähtääkseni pelailla ilmaisia pelejä Taistelu Wesnothista (Battle for Wesnoth) ja TripleA.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Leego-ukot Indiana Jones -pelissä

Nimimerkki "Nimismies" pitää Nimmari pelaa -nimistä tietokonepeliarvostelublogia. Arvosteluissa käytetään monipuolista suomen kieltä, välillä hieman räävitöntäkin, ja toisinaan ikävä kyllä teksti vilisee myös pelianglismeja. Peliarvostelublogia on kuitenkin sen verran hauska lukea, että usein annan pelianglismit anteeksi.

"Nimismies" oli juuri tullut pitkältä lomalta takaisin blogialustansa ääreen ja julkaisi heti arvostelun mielenkiintoisenoloisesta LEGO Indiana Jones -pelistä. Bloginpitäjä piirtää arvostelussaan sympaattisen kuvan pelistä, jossa pelihahmot ovat legopalikoilla toteutettuja. Se on valitettavasti julkaistu vain Xbox 360:lle eikä Linuxille tai Valven Steam-palveluun. Minua tämä hieman sylettää.

Pelissä on myös edistyksellinen teema: siinä nitistetään vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä muoviarjalaisia. Paha kyllä myös tummahipiäisempiä keihäin aseistautuneita alkuasukkaita niitetään. Mutta ehkä tällä haetaan jonkinlaista epämääräistä tasapainoa peliin. Mutta montaa ihmistä tällainen ilmirasistinen meininki varmaankin sapettaa.

Mutta kannattaa (ehkä) itse mennä lukaisemaan "Nimismiehen" arvostelu pelistä:

LEGO Indiana Jones (Xbox 360)

Muista, että jos olet alle 18-vuotias, niin sinun ei tule katsastaa tätä peliarvostelublogia.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Vuokralaisia kehotetaan ilmiantamaan homoseksuaalit naapurinsa, sanoo ruotsalainen uutinen

Itsehän en kannata mitään homoseksuaalien avioliittoja. Tästä syystä virallinen mielipide on sitä mieltä, että minä olen jonkinlainen homofoobikko. Omasta mielestäni olen lisäksi myös äärikonservatiivi. Venäjällä saattaa kuitenkin olla tapahtunut erittäin kummia.

Ruotsin televisio nimittäin esittää, että eräässä nimeltämainitsemattomassa venäläiskaupungissa olisi erään vuokratalon asukkaita kehoitettu ilmiantamaan homoseksuaaliset naapurinsa, koska "voit helposti joutua homoseksuaalisen propagandan kohteeksi ja se on ensimmäinen askel omalle homoseksuaalisuudellesi".

Vuokratalon asukkaille on uutisen mukaan "hallinnon" nimissä jaettu postilokeroihin lappu, jossa kehotus annetaan. Ilmiantaminen pyydetään osoittamaan poliisille. Asukkaita kehotetaan tarkkaavaisuuteen, koska "homoseksuaali voi näyttää aivan samanlaiselta kuin sinä, mutta voi pyrkiä osoittamaan homoseksuaalisuuden etuja ja yrittää seksuaaliseen suhteeseen sinun tai perheenjäsentesi kanssa".

Jos tämä uutinen pitää paikkansa, niin minusta on menty itänaapurissa jo hieman liian pitkälle. Mitähän Venäjän poliisin pitäisi sitten näille ilmiannetuille homoseksuaaleille tehdä? Minusta on hieman outoa, jos tällaiset ihmiset tosissaan kuvittelevat, että ihminen voi vaihtaa seksuaalista suuntautumistaan kuin paitaa. Ja tuossa näyttäisi olevan hieman sellaistakin sävyä, että suhtaudutaan homoseksuaaleihin kuin pedofiileihin jopa.

Jos uutinen on totta, niin toivottavasti tuollaista on tapahtunut vain yhdessä vuokratalossa Venäjällä. Ja näin sain kuin sainkin kaksi pistettä lopuksi edistyksellisiltä.

...Venäjä muuten ei edes ole kaikkein homofobisimpia maita maailmassa.