Suomalaiskiinalaisissa juhlissa

Tuli oltua tänään sunnuntaina suomalaiskiinalaisissa tai kiinalaissuomalaisissa juhlissa eräässä keskiluokkaisessa kodissa Espoossa. Veljeni olivat siellä. Siellä vallitsi melkoinen melu suuren osan ajasta, sillä naispuoliset kiinalaiset puhuivat kovaan ääneen kiinaksi keskenään. Paikalla oli myös yksi hirvittävän nuori nainen, joka sattui olemaan kanta-asukkisuomalainen ja joka siitä huolimatta osasi kiinaa sujuvanoloisesti. Ilmeisesti lausui kiinaa hyvin selkeästi, ymmärsin.

Erään kiinalaisen nuoren miehen kanssa juttelin välillä niitä näitä pihalla. Mies vaikutti mukavalta ja tolkulliselta. Hän ihmetteli, miten näköiseni heppu voi olla jo 43-vuotias. Tämä on nähty jo ennenkin, mutta hyvä että olen vieläkin itseäni nuoremman näköinen. Se on parempi kuin olla itseään vanhemman näköinen.

Sain viettää paljon aikaa yli puolivuotiaan veljentyttäreni kanssa.

Kun ruokailun aika koitti, niin oli monilla jo hirmuinen nälkä. Mutta ruokaa olikin sitten järjettömän paljon. Oli sisäfilettä. Oli Kasler-lihaa. Oli sian kieliä ja vartaassa kanansydämiä. Sian kielet oli vähän outo ruokailukokemus. Oli salaattia. Oli nuudeleita. Otin aluksi liian vähän niitä, ja myöhemmin en enää viitsinyt pyytää nuudeliastiaa lähelleni. Toisaalta lihaa tuli syötyä niin paljon, että minua rupesi yskittämään. Sellainen paljastus, että aina kun nautin ruokaa hieman enemmän kuin olisi tarpeen, minua rupeaa yskittämään. Kutsun sitä allergisuudeksi kaikelle ruoalle. Ehkä kyseessä on jonkinlainen rasitusastma. Ruoissa oli sen verran tulisuutta, että nenäni valui hyvin runsaasti. Nenäni valuu kyllä ympäri vuoden aina silloin tällöin, mutta nyt sillä oli todellista syytä valumiseen. Jouduin hakemaan keittiöstä itselleni lisää talouspaperia. Kuitenkin minä pidän tulisesta ruoasta.

Olisi ollut myös jonkinlaista pekonikäärylettä tms., mutta unohdin ottaa itselleni yhden sellaisen.

Tarjolla oli punaista ja valkoista versiota chileläisestä Gato negro -viinistä. Hieman ihmettelen sitä, että mitä järkeä on siinä, että on olemassa valkoviiniversio "musta kissa" -nimisestä viinistä. Nautin itse puolitoista lasillista punaviiniversiota. Arvostan sitä, että punaviineissä tapaa olla enemmän makua kuin valkoviineissä. Nautin myös Coca-Colaa ja Vichy-vettä. Ja lopuksi yhteensä vähemmän kuin lasillisen verran kahta eri kermasherryä.

Samaan aikaan kun tarjottiin kermasherryä, jaettiin juhlijoille myös juustokakkua. Se oli ihan mainiota, ja kermasherry sopi hyvin sen kanssa yhteen, kuten isäntä oli itse päätellytkin. Niin, ja tarjottiin myös kahvia ja teetä. Minä pyysin itselleni kupillisen kahvia. Myös oli perinteisiä voisilmäpullia ja mustikkapullia. Nautin yhden voisilmäpullan.

Ruokailun jälkeen erityisesti tapahtui jako kahtia mies- ja naisväen välillä. Miesväki puhui keskenään melko pitkään rakentamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Enimmäkseen en ollut kiinnostunut tästä keskustelusta, mutta kuuntelin melko sujuvasti ja näyttelin kiinnostunutta. Jossain väleissä puutuin puheeseen ja sanoin jotain mielestäni järkevää. Kuten sen, että yhdistyksen, jonka aktiivi olen, yhden toimipisteen ulko-oven luokse oli tehty kaupungin toimesta kulkuramppi fyysisesti vammaisia varten.

Olen jo aikaisemmin kerran tullut sen verran "kaapista ulos", että olen paljastanut olevani Vantaan mielenterveysyhdistyksen aktiivi. Joka on juuri tämä yhdistys, jonka toimipisteeseen rakennettiin kulkuramppi. Toimipiste on nimeltään Myöhätuuli.

Voisin nyt paljastaa itsestäni sen verran lisää, että olen itse myös mielenterveyskuntoutuja. Olen ollut kuitenkin vuosien ajan yksi niistä, jotka pitävät yhdistystä pystyssä. Hyvä että myös fyysisesti vammaiset pääsevät nykyään paremmin "kerholle", kuten sitä kutsun.

Olin näissä juhlissa lähes kuuden tunnin ajan. Ja sinä aikana en käynyt tarpeillani kertaakaan. Tämä voi johtua ihan siitä, että nautin nesteitä juhlissa melko vähän, ja söin kiinteätä ravintoa huomattavan paljon suuremmassa määrin. En usko, että kyseessä olisi paranormaali ilmiö.

Kun alettiin tehdä lähtöä kukin omaan kotiinsa, alkoi talon emäntä jaella ylijäänyttä ruokaa lähtijöille. Sain mukaani tavallista lihaa. En suostunut ottamaan siankieliä. Olisin ottanut mielelläni kanansydämiä, mutta sitä lajia ei tainnut enää olla. Sain nyt tietää, että riisiäkin olisi ollut ruokailussa tarjolla, kun sitä minulle nyt tarjottiin. En ottanut riisiäkään mukaani, enkä salaattia.

Kirjoitin ja julkaisin tämän lähinnä sen vuoksi, että saisin järjestettyä itselleni aikaa valmistella jotain paremmin blogini ydinosaamisalueeseen kuuluvaa tekstinpätkää.