perjantai 30. heinäkuuta 2021

Uskontojen ikuisesta helvetinpiinasta

Onko ikuista helvetinpiinaa, ja pitäisikö sellaisen olemassaoloon uskoa?

Sen olemassaoloon nykyään ei enää hirveän moni usko länsimaissa. Tämä johtuu maallistumisesta.

Ikuisessa helvetinpiinassa on nimensä mukaisesti kyse siitä, että Viimeisen tuomion jälkeen osa väestöstä joutuu elämään ikuisuuden silloista jo ei-biologiseksi muuttunutta mutta kuitenkin tajuista elämäänsä sellaisessa elämäntilanteessa, joka tuntuu yksilöstä itsestään olevan ihan syvältä. Eli se on hirveää. Ikuisesti.

Itse olen sitä mieltä, että rajallisesta väärinteosta tulee rangaistuksenkin olla äärellinen. Mielestäni opin ikuisesta helvetinpiinasta on voinut keksiä vain perverssi mieli.

Mutta en tällä tarkoita, että kaikki ikuisen helvetinpiinan olemassaoloon uskovista ihmisistä olisivat perverssejä. He uskovat siihen, koska heidän uskontonsa mukaan sellainen on olemassa. Muita perusteitahan ei tarvita!

Mutta tärkeä kysymys on tietenkin se, että onko oppi siitä totta.

Diktatuureissa vain harvat ihmiset ovat tosiasiassa valmiita vastustamaan omilla valinnoillaan ja teoillaan väärämielistä komentoa. Tosiasiassa vain jotkut ryhtyvät siihen. He ovat sankareita, ja heitä kutsutaan toisinajattelijoiksi. Harvat siihen ryhtyvät, vaikka rangaistus diktatuurin vastustamisesta sanoin ja teoin on mahdollisesta ankaruudestaan huolimatta todellisuudessa vain rajallinen, ei ääretön.

Jos ikuinen helvetinpiina olisi todellisuutta, ja jos sen olemassaolo voitaisiin aukottomasti todistaa minulle, niin minä ainakin pyrkisin viimeiseen saakka olemaan joutumatta sinne. Tekisin mitä vain sen luoja minulta tahtoisi: rukousten lisäksi tarvittaessa myös murhaisin, kiduttaisin, raiskaisin, ryöstäisin, syyllistyisin joukkotuhontaan. En minä nyt ikuiseen piinaan haluaisi joutua.

Mutta onneksi ikuisen helvetinpiinan olemassaoloa ei ole aukottomasti todistettu.

PS.:

Sain inspiraation tämän kirjoittamiseen siitä, että eräs puolivanha ystäväni A oli yli vuosi takaperin antanut minulle 50-vuotislahjaksi kuulun yhdysvaltalaisen baptistisaarnaajan Billy Grahamin lyhyehkön pamfletin Elämästä on kysymys vuodelta 1982 (angl. alkup. It’s About Life.). Kuluvan vuoden 2021 heinäkuun loppupuolella vihdoin tartuin kirjaan lukeakseni sen kulttuuriantropologisesta näkökulmasta tarkastellen.

Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa yli 20 vuotta sitten nettisivuillani julkaisemani – erään kaverini vähemmän tyylikkääksi nimittämän – kirjoitukseni Onko tai pitäisikö olla ikuista helvetinpiinaa.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Tuliliemen tuttavana, osa 3

Tämä blogikirjoitus on kolmas osa kirjoitussarjaa Tuliliemen tuttavana.

Viime vuoden 2020 keväällä olin ruvennut pitämään selkeää rajaa alkoholinkäytölleni. Sitä ennen olin joutunut olemaan jonkin aikaa kokonaan tai melkein kokonaan ilman alkoholia, koska terveydenhoitaja ja lääkäri olivat siihen kehottaneet.

Olen onnistunut järkevässä alkoholinkäytössäni melko hyvin. Olen tuskin koskaan ollut viimeisten 16 kuukauden aikana humalassa, ja elämä on ollut melko halpaa, kun on tullut juotua viiden euron oluita – vastakohtana yhden euron oluille – melko vähän.

Yhden euron oluita en ole juonut juuri ollenkaan. Vieläkään.

Syksyllä, jos minut päästetään terveyskeskuksen labraan, saatan päästä tietämään, että näkyykö alkoholinkäytön suhteen suhteellisen terve elämäntapani maksa-arvoissani myönteisesti. Jotain osviittaahan siitä on jo aikaisemmin ollut.

Alkoholinkäyttöni on ollut kuitenkin säännöllistä, vaikka maltillista.

1990-luvun nörttien kuningatar, yhdysvaltalainen näyttelijä Claudia Christian oli aikoinaan puhunut naltreksoni-nimisen aineen puolesta taistellessaan alkoholiriippuvuuspaholaista vastaan. Tarkistin asian, ja hän näyttäisi olevan edelleen elossa. Hän onkin vain lähes viisi vuotta minua vanhempi. Voisi olettaa, että hän edelleen kannattaisi naltreksonia. En viitsi tutkia interwebbiä saadakseni vahvistusta asialle, joten oletan vain niin.

Naltreksoni toimii siten, että se vähentää alkoholin nauttimisesta aiheutuvaa mielihyvää.

En ole itse käyttänyt naltreksonia tai mitään muutakaan alkoholiriippuvuutta vähentämään tarkoitettua lääkeainetta. Asian esille tuominen tässä johtuu seuraavasta:

Kun vähensin elämässäni oluen määrää, itse määrän vähäisyys on ohjelmoinut aivoistani pois alkoholinhimon. Tämä johtuu siitä, että harvoin pääsen enää nykyään kunnon nousuhumalaan. Koska nousuhumalan paras kärki on poissa, sitä ei enää kaipaakaan.

Saattaa lisäksi olla, että asiaan vaikuttaa sellainenkin oletettu asia kuin Pyhä henki (tai pyhä henki), mutta en ole varma asiasta.

Tosin en ehkä koskaan ole kunnolla ehtinyt olemaan ryyppäämisen ammattilainen.

...

PS. 8.9.2021: No kerrotaan sitten vaikka tässä nyt, että maksani kunto on erinomainen labratulosten perusteella.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Sosiaaliturvatili, jota myös perustiliksi sanotaan: suppea esittely

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on kansalaisen kannalta melko monimutkainen.

Sosiaaliturva myös heikentää kannustimia työntekoon, sillä mitä enemmän henkilö ansaitsee työnteolla, sitä vähemmän sosiaaliturvaa hän saa. Toisaalta hyvinvointivaltiossa köyhiä ei haluta jättää oman onnensa nojaan ilman julkisen vallan tarjoamaa viimekätistä tukea. Monien mielestä vähiten huono kompromissi tämän ongelmakentän heikentämiseksi saavutetaan sosiaaliturvatileillä, joissa sosiaaliturva otetaan omalta sosiaaliturvatililtä, minkä jälkeen korkeammalla veroprosentilla paikataan tiliin tullutta aukkoa. Käytännön sovelluksissa valtio hoitaa tarvittavan turvan viime kädessä, mikäli tililtä loppuvat rahat.

Jo 1990-luvulla hallituksen talousneuvosto oli suosittanut tutkimusta sosiaalitilien soveltuvuudesta Suomeen, ja sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtioneuvoston kanslia ovat hahmotelleet tätä 2000-luvulla.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla oli ehdottanut vuonna 2010 työttömyystilien käyttöönottoa Suomessa.

Vihreiden Grand Old Man Osmo Soininvaara (anteeksi anglismi) on kuusi vuotta sitten kirjoituksessaan hyvinvointivaltion solakoittamisesta lausunut mm. seuraavaa:

Voisi myös ottaa mallia Aasian nousevista talouksista, jotka rakentavat yhteiskuntaa puhtaalta pöydältä. Singaporessa osa veroista maksetaan henkilökohtaisille sosiaalitileille. Niistä maksetaan terveydenhoito ja monet sellaiset sosiaalietuudet, joista meillä vastaa valtio tai kunta. Jos tilillä on rahaa työuran lopussa, säästyneet rahat siirtyvät kasvattamaan eläkettä. Sairaalan ovelta ei käännytetä, vaikka tili on tyhjä. Silloin kulut maksaa valtio. Tämä nerokas sosiaalinen innovaatio alentaa hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksia merkittävästi. Tulonsiirroista suurin osa on tulonsiirtoja itseltä itselle; yhteiskunnan kassan kautta elinvaiheelta toiselle. Kun raha on omaa, sitä ei ylikäytä tai tuhlaa niin kuin jos raha tulisi valtiolta.

Alle kymmenen vuotta sitten eli vuonna 2013 ajatushautomo Libera oli julkaissut raportin Perustili – toimeliaisuuteen, työllistämiseen ja säästämiseen kannustava sosiaaliturvan kokonaisuudistus.

En ollut oikein uskoa silmiäni, kun lyhyen aikaa sitten kuluvana vuonna 2021 Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö oli julkaissut samasta aiheesta oman raporttinsa Perustili – tie kannustavaan ja läpinäkyvään sosiaaliturvaan (alaotsikko Kansalaiset mukaan oman elämänsä säätelyyn).

Perustilin käyttöönotto Suomessa merkitsisi siis tulonsiirtojärjestelmän kokonaisuudistusta, jossa jokainen täysi-ikäinen suomalainen saisi tietynkokoisella alkupääomalla varustetun perustilin. Tililtä voisi nostaa rahaa vapaasti kuukausittaisen nostorajan puitteissa. Tiliä pääomitettaisiin tilin omistajan työnteolla: jokaisesta tilipussista siirtyisi pieni osa perustilille. Tilille voisi myös säästää tämän summan yli. Työnantajamaksut suoritettaisiin automaattisesti. Tuloverot maksettaisiin silloin, kun tililtä nostetaan rahaa.

Perustili mahdollistaisi työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen, eli sikäli se toimisi kuin perustulo. Mallin kantava ajatus olisi, että työnteon tulisi aina kannattaa. Perustilin voisi viedä pakkaselle, ja tilin mahdollinen positiivinen saldo vapautuisi eläkeiässä vapaaseen käyttöön. Negatiivinen saldo annettaisiin siinä vaiheessa anteeksi.

Perustilin yksi tarkoitus olisi tuoda omavastuuta sosiaaliturvaan. Osa ihmisen sosiaaliturvasta nimittäin rahoitettaisiin ensisijaisesti siltä.

Näin mm. ansiosidonnainen voitaisiin tehdä velkamaiseksi hieman autovakuutusbonusten tavoin, niin että ihmisen kannattaa yrittää pitää työttömyysjaksonsa lyhyenä.

Mm. Singaporessa ja Malesiassa on käytössä perustilit, joissa yhdellä tilillä turvataan monenlaisia riskejä vastaan, esimerkiksi työttömyys, eläköityminen, sairastuminen ja vammautuminen.

Sosiaalitili voi myös luoda työikäisille kannusteen pitää huolta omasta terveydestään, koska se johtaisi korkeampaan eläkkeeseen.

Sosiaalitili lisäisi ihmisen vastuullisuutta elämästään kuitenkaan tiputtamatta häntä viimesijaisen turvan ulkopuolelle.

Ruotsissa on laskettu, että kaikkia tulonsiirtoja ja palveluita koskeva tilimalli pudottaisi marginaaliverot puoleen nykyisestä.

Perustilijärjestelmä muuttaisi sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaisemmaksi, vähemmän yksilöä kyttääväksi ja kannustaisi ihmisiä työntekoon samalla kun se kuitenkin säilyttäisi sosiaaliturvan.

Perustilimallia voi pitää myös sikäli ideologisesti neutraalina, että periaatteessa, jos ihminen kannattaa sosiaaliturvan, huokean terveydenhuollon ja ammattiyhdistysliikkeen olemassaoloa, hän voi kannattaa perustilijärjestelmää, pitää hän sitten itseään vasemmistolaisena tai oikeistolaisena. Vallassa olevat voivat aina säätää järjestelmän parametrejä omasta ideologiastaan lähtien.

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön malli on esitellyt siis perustilimallin, joka "pyrkii olemaan sekä realistinen että tarpeeksi yksinkertainen, jotta se voidaan ottaa asteittain käyttöön verrattain lyhyelläkin aikavälillä". Malli pyrkii myös olemaan kustannusneutraali.

Kyllähän nuo näyttävät asian melko hyvin miettineen. On vielä huomattava tästä mallin versiosta seuraava asia: "Perustilin käyttöönotto ja käyttöoikeus perustuvat täysin automaatioon, eikä oikeuden määrittämiseen liity lainkaan manuaalista työtä tai harkintaa. Tulotiedot saadaan automaattisesti tulorekisteristä, opintotiedot opintorekisteristä ja asumista sekä ikää koskevat tiedot väestörekisteristä." Mutta jos perustilin saldo menee nollaan, kansalainen alkaa saada osallistumistiloa, joka on vastikkeellinen etuus. Kovat toimet eivät kuitenkaan ole tämän raportin työkalupakissa, vaan "lempeä ohjaaminen": "sosiaaliturvan uudistamisen vähimmäisvaatimuksena on se, että ihmisten käytettävissä olevia tuloja ei uudistuksella heikennetä".

Raportin mukaan perustilillä tavoitellaan seuraavia asioita:

  1. Perustili parantaa ihmisten oman elämän suunnittelua.
  2. Perustili lisää ihmisten kykyä reagoida muutoksiin.
  3. Perustilin ansiosta ihmiset tekevät töitä nykyistä enemmän.
  4. Perustili saa ihmiset opiskelemaan nykyistä enemmän.
  5. Perustili helpottaa palvelujen ja etuuksien yhteensovittamista, ja palvelut kohdentuvat nykyistä paremmin.

Joku on myös yrittänyt yhdistää perustilimallin perustuloon. Sivulta löytyy myös kätevä laskuri.

Tältä sivulta taas löytyy pätevänoloinen perustilisimulaatio.

Perustilimalli on hyödyllistä ottaa käyttöön myös siksi, että koska Suomesta on tulossa yhä monikulttuurisempi, niin järjestelmän käyttäminen omaksi hyödykseen luonnollisesti lisääntyy yhteisen arvopohjan hajotessa. Sellainen pitemmällä tähtäimellä rapauttaa hyvinvointivaltion rahoituspohjan.

Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan se, että yhteiskunnassa on voimassa tietyt minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki toimivat.

Suomessa on kuitenkin vielä rakenteellisia ongelmia, jotka rajoittavat perustilijärjestelmästä saatavaa hyötyä: Suomi ei ole koskaan täysin toipunut 1990-luvun alkun lamasta. Lisäksi automaatio ja yritysten tuotannon ulosliputus ovat pitäneet osaltaan työttömyyttä korkeana. Ja kolmanneksi, huomattava osa suomalaisesta työstä on nykyään asiantuntijan työtä. Vain vähän on sellaisia töitä, joita pääsee tekemään vähäisellä tai olemattomalla koulutuksella. Tuotannon tehokkuus merkitsee toki suunnatonta hyvinvointia monille, mutta se ei niin hirveästi lämmitä kaikkein köyhimpiä Suomessa.

Olin aikaisemmin ajatellut, että työstä saadulla palkalla täytyy voida elää. Mutta koska suomalainen työelämä ei kauheasti kaipaa heikkotuottoisia työntekijöitä, niin olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa ehkä kannattaisi ottaa käyttöön myös jonkinlainen automaattinen palkkatuki heikkotuottoisiin töihin. Soininvaaran kaltaiset asiantuntijat saavat pohtia, miten tällainen olisi parasta toteuttaa. Mies oli lausunut kolme ja puoli vuotta vanhassa blogimerkinnässään Suomen työmarkkinat eivät toimi mm. tällaista:

Kaikki on nimittäin kiinni siitä, että pienipalkkaisten asemaa parannetaan. Koska pienimpien palkkojen nostaminen hinnoittelisi vain lisää väkeä työmarkkinoilta, pitäisi pieniä palkkoja tukea täydentävillä tulonsiirroilla. Silloin joitakin palkkoja voitaisiin myös alentaa – se ei köyhdyttäisi palkansaajia, vaan palauttaisi heidät pahimmillaan tilanteeseen, jossa palkka + tulonsiirto olisivat yhdessä niin pieniä kuin palkka on nyt ilman tulonsiirtoja. Useampi pääsisi töihin samalla, kun asteikon alapäähänkin syntyisi palkkaeroja kannustamaan työuralla eteenpäin

...

PS. 20.7.2021: Ja tämä Helsingin sanomat -lehden uutisartikkeli oli minulta unohtunut sisällyttää jollakin lailla mukaan kirjoitukseeni: Ehdotus sosiaali­turvan mullistavasta perus­tilista jakaa mieli­piteitä: "Vaatii onnea, ennakointia ja kovaa elämän­hallintaa". Sosiaaliturvakomitean puheenjohtajan Pasi Moision mukaan tilimalli olisi ennen kaikkea muutos sosiaaliturvan filosofiaan.

torstai 8. heinäkuuta 2021