Miksi Ukrainalla on oikeus olla itsenäinen maa mutta Katalonialla ei ole?
torstai 27. kesäkuuta 2024
Lyhyt kysymys maiden itsenäisyydestä
tiistai 25. kesäkuuta 2024
Maallista lakia tulee totella enemmän kuin Jumalaa
Uskonnonvapaus osa se ja se:
Vain sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla demokraattisessa maassa sallittuja, jotka kannattavat ajatusta, että maallista lakia tulee totella enemmän kuin Jumalaa.
torstai 20. kesäkuuta 2024
Empirismi ja naturalismi, tieteen kaksi peruspalikkaa
Empirismi ja naturalismi ovat tieteen filosofisia perusoletuksia.
Filosofiset oletukset ovat melko lailla todistamattomia ehkä lukuunottamatta sitä vanhaa Descartesin väitelausetta: "Ajattelen, olen siis olemassa." Niin, ja sellaisia tieteitä kuin matematiikka ja logiikka.
Tietoa todellisuudesta saa vain havainnoimalla. Pelkällä päättelyllä voidaan vain organisoida tätä tietoa.
Tiede ja tieteellinen menetelmä taitavat olla paras keino tuottaa tietoa maailmasta, mutta silti sekään ei pysty todistamaan olematonta olemattomaksi. Siihen ei pysty kukaan tai mikään muukaan. Tässä olemassaolon taistelussa ainoa oikea Jumala, Zeus, Pallas Athene, Bona Dea, Teutates, hattivatit, saunatontut ja Lentävä spagettihirviö lienevät samalla viivalla.
Vaikka ulkomaailman olemassaoloa ei voidakaan todistaa, käytännössä sen olettaminen on hyödyllistä, koska ilman tätä oletusta voisi ihmisolennon olla vaikea elää elämäänsä. Vähintään pitää ajatella, että koska ulkomaailma näyttää olevan olemassa, niin siksi ehkä kannattaa pelata tässä pelissä mukana. Tällaista tietoteoreettista näkemystä kutsutaan realismiksi. Realismi tarkoittaa sellaista näkemystä, jonka mukaan on olemassa ulkomaailma, jonka olemassaolo tai ominaisuudet eivät riipu siitä, mitä mieltä me siitä olemme.
Realismia on kahta lajia. Naiivin realismin mukaan koemme todellisuuden täsmälleen sellaisena kuin se on. Esim. jos joku ihminen näkisi hallusinaation, niin se merkitsisi tämän realismin version mukaan sitä, että hallusinaatiossa näkyvä tai kuuluva jokin olisi oikeasti olemassa. Epäsuoran realismin mukaan taas emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä jossain määrin subjektiivisia käsityksiä, jotka syntyvät aistijärjestelmämme ja aivojemme avulla, muodostamina ja muokkaamina. Tieteessä kannatetaan näistä kahdesta jälkimmäistä.
Naturalismi taas tarkoittaa sitä, että vain havaittavissa olevasta voi tehdä havaintoja. Havaittavissa oleva tarkoittaa luonnollisia ilmiöitä, jotka voidaan selittää luonnonlaeilla ja fysikaalisilla prosesseilla. Havaitseminen voidaan tehdä joko omin silmin tai havaintolaitteiden avulla.
Jotkut ajatusrakennelmat ovat sellaisia, että ne tehokkaasti estävät testaamisensa. Tämä seikka ei kuitenkaan ole todiste ajatusrakennelman totuudesta.
Teorian kumoamista kutsutaan falsifioinniksi. Tieteellinen teoria taas on sellainen ajatusrakennelma, jonka pitää ainakin periaatteessa olla kumottavissa tieteellisellä menetelmällä. Jos ajatusrakennelma on sellainen, ettei sitä voida testata, sitä ei voida kutsua ainakaan tieteelliseksi teoriaksi. Tosin tiukasti ottaen vain tieteelliset teoriat ovat varsinaisia teorioita. Ajatusrakennelmat, jotka eivät ole tieteellisiä, ovat parhaimmillaankin vain hyviä arvauksia tai oletuksia. Arkipuheessa taas termiä "teoria" käytetään löysemmin.
Toisaalta teorian puolesta tulee olla myös positiivista todistusaineistoa, jotta sitä voidaan kutsua tieteelliseksi teoriaksi.
Tieteen valtavirta muuttuu, jos havainnot vaativat korjauksia teorioihin. Tämä tapahtuu viimeistään silloin, kun edellinen sukupolvi tutkijoista on mennyt hautaan.
Empirismissä on kyse siitä, että tieteellisen teorian oikeellisuus varmistetaan havainnoilla. Kyse on tässä siis havainnoista, joita voi kuka tahansa samoilla aisteilla ja samankaltaisilla aivoilla varustettu ihmisyksilö tehdä. Tapahtuman tai ainakin koeasetelman tulee olla toistettavissa. Teorian katsotaan tieteen piirissä olevan voimassa niin kauan kuin sitä ei ole saatu kumottua havainnoin. Mitä pitempään teoria kestää kumoamisyrityksiä, sitä vahvemmin perusteltuna sitä tieteen piirissä pidetään.
Tieteessä siis teoriaa ei voida lopullisesti todistaa oikeaksi, mutta vääräksi se (todennäköisesti) voidaan. Melkein kaikki mahdolliset tieteelliset teoriat tullaan älyllisten lajien – näitä on maailmankaikkeudessa todistetusti ainakin yksi – toimesta osoittamaan vääriksi tai yleisemmän teorian erityistapauksiksi. Jälkimmäisestä on hyvänä esimerkkinä newtonilainen mekaniikka, joka ei ole täsmällisesti aivan totta, mutta toimii riittävän hyvin ei-relativistisilla nopeuksilla. Niillä nopeuksilla yleisen suhteellisuusteorian mukaisten relativististen laskujen mukaan otto on yleensä vain turhaa vaivaa, kun tarkoituksiin riittävän tarkka tulos saadaan ilman noita erityisen monimutkaisia laskuja.
"Totuus" ei varsinaisesti kuulu tieteelliseen sanastoon, mutta voidaan katsoa tieteen ainakin lähestyvän sitä. Todennäköisesti kuitenkin kaikki tieteelliset "tosiasiatkin" ovat korkeintaan osatotuuksia siitä objektista, jota me kutsumme maailmankaikkeudeksi ja jonka osa me olemme. Tieteitten piirissä silti puhutaan tiedosta, vaikka tiedeyhteisö onkin sitä mieltä, että tieto on jossain määrin epävarmaa. Osa maailmasta ja sitä vallitsevista laeista voi myös sijaita peruuttamattomasti jonkinlaisen havaintohorisontin ulkopuolella.
Tiede on myös tasa-arvoista, sillä se ei katso rotua, etnisyyttä, sukupuolta, sukupuolista suuntautuneisuutta tai identiteettiä tai uskontokuntaa. Tiedettä ei kukaan omista. Se, mikä on tieteen kulloinenkin sana, riippuu kunkin tieteen alan tutkijoiden konsensuksesta.
Lempiaiheisiini kuuluu nykyään tiedon suhde metafysiikkaan. Arvoja ja muita henkilökohtaisen maailmankatsomuksen asioita ei voida millään lailla osoittaa oikeiksi. Näillä väittämillä ei ole minkäänlaista viittaussuhdetta muuhun kuin mielen sisältöihin. Eli ne eivät viittaa empiirisesti todennettavissa oleviin ulkomaailman asioihin.
Oletamme tieteessä, että maailma toimii ainakin pitkälle determinististen luonnonlakien mukaan – vaikka kvanttifysiikan mukaan kausaliteetti on tilastollinen –, että oma tietoisuuden kokemus on seurausta näiden lakien toiminnasta ja että tietoa voi saada tutkimalla maailmaa objektiivisten havaintojen kautta.
Filosofisia, uskonnollisia ja etiikan kysymyksiä koskevat kysymyksenasettelut ihmiset taas joutuvat ratkaisemaan oman henkilökohtaisen maailmankatsomuksensa kautta. Tämä koskee myös uskovaisia tutkijoita. Tieteen parissa työskennellessään nämäkin silti noudattavat tieteellistä metodia.
Joka tapauksessa empirismi ja naturalismi näyttävät olevan toimivia työkaluja. Jos ulkomaailma on olemassa jollakin lailla, niin niiden avulla on saatu paljon uutta tietoa viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Vaikka tieto on aina epävarmaa, niin ilman näitä "kapistuksia" sitä olisi erittäin paljon vaikeampi hankkia. Pelkällä filosofian harjoittamisella, uskonnolla, meditaatiolla, mietiskelyllä, järkeilyllä tai rukoilemisella tiedonhankinnan tulos olisi lähellä nollaa.
PS. Lopuksi voin tarjota linkin Tiedepalstalla 7.6.2024 keskusteluketjussa Naturalismi ja ateismi ja jumalat ja enkelit nimimerkin Varaktori kirjoittamaan yhteenvetoon, joka koskee keskustelupalstakäyttäytymistä, tieteen peruspilareita ja tieteen suhdetta uskontoon, jumaliin ja ateismiin.
tiistai 18. kesäkuuta 2024
Perussuomalaiset EU-vaaleissa: kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen
Pitää nyt sitten pitkästi lässyttää tästä aiheesta, vaikka aihe ei liene kovin seksikäs.
Perussuomalaiset ikään kuin vedettiin kölin alitse yli viikko sitten sunnuntaina 9. kesäkuuta vuonna 2024 päättyneissä Euroopan unionin parlamentin vaaleissa. Valtamedia oli toki kaiken aikaa heittänyt kapuloita puolueen ja sen ehdokkaiden rattaisiin, mutta nyt näyttää siltä, että puolue ei pärjännyt omilla avuillaankaan kovin hyvin.
Suomella on 15 paikkaa europarlamentissa, ja Perussuomalaiset sai vaaleissa läpi vain yhden ehdokkaistaan. Eli nyt on yksi vähemmän puolueella paikkoja kuin edellisellä kaudella oli ollut.
Puolueen isoin hallituskumppani epäkansallinen Kokoomus taas pärjäsi erinomaisesti. Kokoomus pärjää aina. Kokoomus on kuin saostuskaivo: isoimmat kokkareet kelluvat aina pinnalla. Hyväosaiset ja hienot ihmiset kun äänestävät lähes aina.
Näissä vaaleissa ilmeisesti mielipidetiedustelut onnistuivat olemaan jossain määrin väärässä.
Pohjoismaiden ulkopuolisissa EU-maissa ilmeisesti on päässyt lisää maahanmuuttokriittisiä voimia parlamenttiin. Valitettavasti osa näistä lienee poliittisesti perverssejä.
Monet Perussuomalaisia kannattaneista toki varmaan ymmärsivät ennen vaaleja, että jos maamme velkaantumista ei nyt saada kuriin, niin pieneläjillä on myöhemmin sitten paljon vaikeampaa. Tämä on minusta hieno realistinen piirre puolueessa. Vasemmistopuolueilla eli Sosialidemokraateilla, Vihreillä ja Vasemmistoliitolla taas ei ole ainakaan kovin paljoa tällaisia estoja todellisuuden suhteen.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on sopivasti varoittanut sittemmin hallitusta EU:n tarkkailuluokalle joutumisesta. Tämä merkitsee sitä, että Persujen asettaman valtiovarainministeri Purran saksia voidaan taas tarvita. Emmehän halua joutua Kreikan tielle. Mutta jos sille joutuisimme, niin olisi mielenkiintoista nähdä, millä ihmeen lailla eduskunnan vasemmistopuolueet haluaisivat ratkaista ongelman.
Joillekin Perussuomalaisten kannattajille taas Perussuomalaisten nykyinen hallitustaival on siltikin voinut näyttäytyä sellaisena, että puolue tekee vähempiosaisiin kohdistuvia leikkauspäätöksiä ja silloinkin, kun ei tarvitsisi.
Joillekin on myös voinut olla liikaa Purran budjettileikkauksia koskeva huumori.
Suurin syy puolueen huonoon menestykseen voi kuitenkin piillä siinä, että Perussuomalaisten kannattajakunta on kovin EU-kriittistä. Ei luoteta siihen, että EU:sta kuitenkaan tulisi paljoa hyvää. Vaikka europarlamentissa voi kuitenkin heittää kapuloita rattaisiin huonoille päätöksille ja tukea hyviä. Nykyään EU-maissa sovellettavasta lainsäädännöstä leijonanosa taitaa tulla EU:sta, ei kansallisesta eduskunnasta. Tämä on tosiasia, vaikka siitä ei pitäisi, joten Perussuomalaisten kannattajienkin kannattaisi hiukan perehtyä EU:hun ja kiinnostua siitä.
Parlamentiksi Euroopan unionin parlamentilla on kuitenkin yllättävän vähänlaisesti valtaa. Kuulemma se vahvistaa EU-lait mutta ei tee lakialoitteita eikä määrittele unionin talouspoliittisia tavoitteita saatikka osallistu talouspolitiikan toimeenpanoon. Ja joitain muita pikku valtaoikeuksia sillä on näiden lisäksi.
Perussuomalaisten kannattajakunnasta vielä tänä vuonnakin saattaa suuri osa ollut sellaista väkeä, että globalisaatio tapaa iskeä siihen turhan pahasti.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra vaikutti järkyttyneeltä puolueensa huonosta menestyksestä, ja tämä on ymmärrettävää. Olen itsekin hieman järkyttynyt. Ja pöllämystynyt.
Persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä taas on lausunut, että eurovaalien heikko tulos on herättänyt puolueessa hämmennystä.
Myöskin hyvänlaatuisella poliittisella keskustelupalstalla Hommaforumilla on ehditty jo melko pitkästi käsitellä aihetta Mikä meni EU vaaleissa vikaan? Analyysiä vaalitaktisista virheistä.
Minua itseäni on henkilökohtaisesti ärsyttänyt nyt Perussuomalaisten hallitustaipaleessa se, että hallitus on ilmeisesti tärkeänkin järjestötoiminnan tukia Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen STEA:n kautta kutistamassa rajusti. Toivon toki tämän olevan vain näköharhaa.
Siitä puheen ollen voin kertoa, että itselleni ovat tärkeitä mielenterveysjärjestöt, jotka toiminnallaan ja työllään tukevat ihmisten mielenterveyttä sekä vähentävät julkisen vallan tarvetta hoitaa ihmisiä kalliissa sairaalahoidossa. Mutta ihmisillä on erilaisia prioriteetteja eikä voida tieteellisesti todistaa mitään prioriteettia tai arvomaailmaa oikeaksi.
Sanoisin myös, että todennäköisesti vasta tapahtunut aikuiskoulutustuen lakkauttaminenkin on ollut huono päätös.
Kaikesta huolimatta voi olla niin, ettei nykyinen hallitus kykene yrityksistään huolimatta taittamaan valtion velkaantumista.
Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismini) Osmo Soininvaara on viime Jeesuksen vuonna 2023 muistaakseni lausunut, että tarvitaan vielä enemmän sopeutusta kuin hallitus on määräämässä. Soininvaaran mielestä nimittäin tarvitaan miljardeja euroja lisää uusien hyvinvointialueiden rahoittamiseen, jotta saadaan homma toimimaan kunnolla tai edes välttävästi.
Mutta Soininvaara ei ole aikoihin ollut kovin aktiivipoliitikko, joten siksi hänellä on varaa lausuilla tuollaista.
Minusta se kuulostaa joka tapauksessa hyvältä ja oikealta, vaikka en nykyisiäkään sopeutuksia kaikkia kykene täysillä hyväksymään.
Veronkanto-oikeuden antaminen hyvinvointialueille voisi auttaa niitä saamaan hommasta kiinni. Olikohan niin, että Soininvaara on kannattanut tätä?
Parlamentaarinen Yle-työryhmä on nyt leikkaamassa Yleltä 200 miljoonaa euroa. Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljän vuoden jaksolle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.
Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljälle vuodelle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.
Onneksi Suomen hallitus leikkaa runsaasti myös kansalaisjärjestöjen kehitysviestinnästä.
Kuulemma yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch on pöyristynyt monen muun ohella leikkauksesta. Kyseessä on järjestön tärkein julkinen rahoitusinstrumentti, jolla on rahoitettu muun muassa kansalaisjärjestöjen yritysvastuutyötä.
Periaatteessa kannatan ihmisoikeuksien globalisaatiota, kuten olen useita kertoja lausunut eri blogeissani, joten jossain määrin sikäli ymmärrän Finnwatchin väen ärtyneisyyttä.
Wikipediassa sanotaan järjestöstä mm.: "Finnwatch tarkkailee suomalaisten ja Suomeen vahvasti sidoksissa olevien yritysten toiminnan globaaleja vaikutuksia. Järjestö osallistuu selvitystensä pohjalta yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä pyrkii vaikuttamaan muun muassa Suomen ja EU:n yritysvastuupolitiikkaan. Järjestö on selvityksissään ottanut kantaa mm. osinkoverotukseen sekä aggressiiviseen verosuunnitteluun."
Kyllä tuo kuulostaa minusta suhteellisen järkevältä.
Minusta Finnwatch voisi ottaa kuitenkin lusikan kauniiseen käteen ja alkaa vastustaa sellaista maahanmuuttoa, josta on vain haittaa Suomen alkuasukkaille. Ruotsin tie pelottaa. Ja myöskin sen kannattaisi alkaa vastustaa matalapalkkatyöläisten laajempaa maahantuloa. Suomi tarvitsisi suuripalkkaisten ihmisten maahanmuuttoa, ja heistä on OECD-maiden kesken varsin suuri kilpailu. Suomi on nykyään vielä pitkälle turvallisehko maa, mutta erilainen ja jossain määrin vaikeahko suomen kieli sekä se, että maassamme suuripalkkainen työntekijä saa käteensä verojen jälkeen suhteellisen pienen summan palkkaa voivat ajaa osaajat pois. Esim. jossain Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Sveitsissä suuripalkkaisten palkat ovat myöskin suurempia kuin Suomessa.
Jo aiemmin hallitus oli leikannut miljardi euroa kehitysyhteistyöstä. Voi kysyä, että kuinka monta vuosikymmentä tai -sataa oli ollut tarkoitus antaa kehitysapua?
Kehitysmaita auttaisi luultavasti parhaiten reilu kauppa, joka sisältäisi myöskin veroparatiisien nutistamisen.
Luultavasti niitä auttaisi myös valtionvelkojen mitätöinti. Ongelma tässä ratkaisussa olisi vain se, että milläs estettäisiin kehitysmaita ottamasta itselleen uudestaan kohtuutonta määrää velkaa.
Monikulttuurisuuskoordinaattoreille voitaisiin myös lakata maksamasta julkisesta pussista palkkaa. Minusta näille palkan maksamisen tulisi tapahtua hyväntekeväisyyden keinoin.
Ja Perussuomalaisten europarlamentaarikkona yhden kauden toiminut Teuvo Hakkarainen putosi näissä vaaleissa pois europarlamentista.
Olin aikoinaan sanonut, että vika ei ole siinä, että Teuvo on äijä, vaan se, että hän on liian äijä. Hän sanoo sittemmin kuitenkin raitistuneensa.
Hakkarainen ei ilmeisesti, omien sanojensakaan mukaan, ollut ollut kovin aktiivinen vallankäyttäjä EU-parlamentissa. Ainakin tästä syystä Perussuomalaiset oli päättänyt pudottaa hänet ehdokaslistoilta.
Teuvo sitten taisi suuttua tästä hieman. Hänen olisi kyllä kannattanut testamentata äänensä jollekin sellaiselle ehdokkaalle, jota olisi eniten arvostanut.
Sen sijaan hän päätti katkaista välit puolueeseensa ja kumma kyllä meni suostumaan Vapauden liiton ehdokkaaksi jo ennen kuin oli edes ottanut selvää, että mitä kaikkia asioita tämä puolue kannattaa ja ajaa. Vapauden liitto on ilmeisesti kansalliskonservatiivinen, yrittäjämyönteinen, yksilönvapausmyönteinen ja lokalistinen puolue, joka kannattaa Suomen eroamista Euroopan unionista, eurovaluutasta ja puolustusliitto Natosta. Nykyisessä maailmantilanteessa erityisesti Natosta eroaminen tuntuu hullun hommalta.
Vapauden liitto oli syntynyt vuonna 2022, kun Valta kuuluu kansalle -niminen toinen mikropuolue oli hajonnut, koska osa sen jäsenistä vastusti Venäjän julman diktaattorin Vladimir Putinin jatkuvaa ja intensiivistä perseennuolemista.
VKK:ta johtanut aikoinaan Perussuomalaisista erotettu Ano Turtiainen on ilmeisesti kannattanut viime aikoina ajatusta siitä, että Maa on oikeasti litteä, ja hän yritti myös yhdessä vaiheessa muuttaa puolueensa nimeksi Valta kuuluu Kristukselle, mutta hanke epäonnistui, kun ei ollut toimittu asiassa tarpeeksi Suomen lain mukaan.
Olen saanut myös sen käsityksen, että Anon mielestä normaalia vaalityötä ei puolueen oikeastaan tarvitse tehdä, koska Jumala auttaa.
Ano on käynyt ahkerasti Putinin seminaareissa Venäjällä. Hän on myös ollut sitä mieltä, että jos Venäjä miehittäisi osan Suomea, niin se mahdollistaisi VKK:n paluun Suomen eduskuntaan.
Onneksi siis Suomi on nykyään Naton jäsen.
Teuvo Hakkarainen oli siis Vapauden liiton ehdokkaana saanut 7.414 ääntä, mikä ei läheskään riittänyt valituksi tulemiseen europarlamenttiin. Veikkaan kuitenkin, että jos hän olisi testamentannut äänensä jollekin Perussuomalaisten ehdokkaalle sen sijaan että lähti vieraan puolueen matkaan, niin Persut olisivat saaneet enemmän kuin tuon verran lisää ääniä. Harva kansalainen edes oli tiennyt, että tuollainen puolue oli olemassa, tai jos oli tiennyt, niin ei tietänyt ainakaan puolueesta kovin paljoa. Ja jos oli tiennyt, niin olisi todennäköisesti vieroksunut.
Teuvolle ei kuitenkaan sopinut lähteminen politiikasta vanhemman valtiomiehen tavoin, kun hän oli suuttunut niin kovin kauheasti Persuihin.
Ja oikeastaan tämän ei olisi muutenkaan tarvinnut olla hänen poliittisen uransa loppu. Hän olisi voinut päästä seuraavissa eduskuntavaaleissa läpi Persujen listoilta, ja Suomen eduskunnassa hän olisi voinut olla mies paikallaan. Mutta nyt se ei ole enää mahdollista.
Timo Soini on kaiken aikaa politiikan jättämisensä jälkeen halunnut olla äänessä julkisuudessa. Kaikki muistavat sen, kun hän vuonna 2017 perusti salaliiton epäkansallisen Kokoomuksen ja Keskustan kanssa hajottaakseen Perussuomalaiset. Siinä hommassa kävi kuitenkin sitten niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Soinin ja parin muun hepun perustama Remonttiryhmä, vai mikä sen nimi nyt oli, ei saanut yhtään ehdokastaan läpi Arkadianmäelle Suomen eduskuntaan. Laskelmat oli tehty siinä poppoossa hieman väärin.
Sittemmin Remonttiryhmä on lakkauttanut itsensä.
Timo Soini saa aina tarvitsemiaan 15 minuutin julkisuuksia töräyttäessään jotain Persuista. Media silittää häntä myötäkarvaan.
Voi olla, että Soini edelleenkin toivoisi voivansa olla mukana politiikassa.
Mutta ehkä ei voi olla, koska ryhtyi aikoinaan Juudakseksi pettäessään puolueen, jota oli ollut aikoinaan perustamassa. Kuka häneen nyt enää luottaisi? Ainakaan politiikassa.
Mutta anteeksi, että olin kerran äänestänyt, presidentinvaaleissa, Timo Soinia. Olen myöskin kerran äänestänyt niissä Tarja Halosta. Anteeksi.
Soini on kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: Kokoomus on luultavasti kuolemanvaarallista seuraa hallituksessa. Tosin myös Keskusta on. Muistamme, mitä vuonna 2017 kävi.
Mitä tulee omaan puoluekantaani, niin nykyisellään olen valmis äänestämään kahta erilaista puoluetta: joko Soinin ja soinilaisten lähdön jälkeen uudistuneita Perussuomalaisia, taikka sitten jonkinlaista maahanmuuttokriittistä sosialidemokraattista puoluetta, sellaista kuin Tanskassa on mutta jollaista Suomessa ei ole.
Perussuomalaiset sai siis näissä eurovaaleissa yhden ehdokkaan läpi. Tämä henkilö on Sebastian Tynkkynen.
Tämän linkin takana ovat Tynkkysen nettisivut, jotka ovat toivottavasti aivanpianhetikohta läpikotaisin päivitetyt, kun kerran läpi oli päässyt.
Voi olla, että Suomen 15 europarlamentaarikon taustapuolueista Perussuomalaiset on ainoa, jonka parlamentaarikoista sata prosenttia on homoseksuaaleja. Tästä näkee, kuinka edistyksellinen puolue on kyseessä.
Minun henkilökohtainen näkemykseni homoseksuaaleista on sama kuin kaikista muistakin ihmisistä, eli saavat olla olemassa, kunhan eivät hypi silmille.
En taida tuntea ketään homoseksuaalia tällä hetkellä. Tunnen kuitenkin yhden muunsukupuolisen, joten saanen yhden pisteen.
Toivotan Sebastian Tynkkyselle nyt lopuksi hyvää, ansiokasta ja hedelmällistä kautta europarlamentissa.
I PS. Otsikkoni ilmaisu "kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen" on peräisen erään vogonit-nimisen avaruudenkävijälajin yksilön runosta, joka on saanut osaltaan edustaa maailmankaikkeuden kolmanneksi huonointa runoutta.
II PS. Tulen muuten mitä luultavimmin ensi vuoden 2025 kesällä johonkin aikaan julkaisemaan seksikkään blogimerkinnän. Tai viimeistään syys- tai lokakuussa. Valitettavasti se ei kuitenkaan sisällä kuvia.
torstai 13. kesäkuuta 2024
Mikä mahdollistaa maahanmuuttajan kotoutumisen
Jos yksilöllä itsellään on voimakas motivaatio tulla osaksi vastaanottavaa yhteiskuntaa, niin silloin hänen kotoutumisensakin on mahdollista.
tiistai 11. kesäkuuta 2024
Tokaisuja liberalismista ja markkinataloudesta
Liberalismi kannattaa vapautta ihmisille ennen kaikkea muuta. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa vapauksiaan.
Markkinatalous toimisi parhaiten silloin, kun kaikilla kuluttajilla on sama määrä rahaa käytettävissään. Tosiasiassa kuitenkin markkinatalous tottelee joidenkin tarpeita paljon paremmin kuin toisten. Tai tämä on siis nykytilanne, joka toivottavasti paranee joskus.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2024
Israelin omaperäinen negatiivisen tuloveron järjestelmä
Työttömyys, köyhyys, tulonsiirrot, kannustinloukut ja matalapalkkatyöt muodostavat lähes joka maassa varsinaisen yhteiskuntapolitiikan Gordionin solmun, joka etsii avaajaansa yhä uudestaan vuosikymmenestä toiseen. Yhteen ongelmaan puuttuminen vaikuttaa aina pahentavan paria muuta.
Perustuloa on esitetty ratkaisuksi tähän ongelmaan. Perustuloksi nimitetään sellaista sosiaaliturvan mallia, jossa verovelvollisille maksetaan riippumatta tuloista tietty summa kuukausittain. Perustulon on tarkoitus korvata muut tulonsiirrot joko kokonaan tai osittain.
Mitä enemmän ihminen ansaitsee, sitä suurempi osa perustulon summasta tulee verotetuksi häneltä pois.
Perustulon tarkoitus on vähentää byrokratiaa ja tehdä työnteosta aina kannattavaa, koska jokainen ansaittu euro lisää tuloja.
On sanottu, että jos perustulon taso on suuri, se maksaa liikaa veronmaksajille, ja jos se on pieni, niin se ei juurikaan yksinkertaista sosiaaliturvajärjestelmää ja sitä myötä vähennä byrokratiaa, koska julkinen valta joutuu sitten joka tapauksessa järjestämään muita tulonsiirtoja kansalaisille.
Nk. negatiivista tuloveron mallia on esitetty em. nk. tavallisen perustulojärjestelmän korvaajaksi. Negatiivinen tulovero on sellainen sosiaaliturvan malli, jossa verovelvollinen maksaa yhteiskunnalle tuloveroa, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn tason eli verotettavan tulon alarajan. Verotettavan tulon alarajan alittavista tuloista valtio taas maksaa verovelvolliselle taloudellista tukea, negatiivista tuloveroa.
On sanottu, että nk. negatiivisen tuloveron malli on poliittisesti helpommin hyväksyttävissä kuin nk. tavallinen perustulojärjestelmä, vaikka se melko pitkälle johtaa samaan tulokseen kuin jälkimmäinen.
Usein poliittiseen oikeistoon kuuluvat ovat kannattaneet negatiivisen tuloveron järjestelmää, ja poliittiseen vasemmistoon kuuluvat taas nk. tavallista perustulojärjestelmää. Minkäänlaista yksimielisyyttä asiasta näiden tahojen välillä näyttää olevan vaikea löytää.
Itse voisin hyväksyä minimaalisen perustulon. Se antaisi turvaa elämän murroskohdissa ja auttaisi yksilöä myös sellaisessa tilanteessa, että huonompituottoisesta työstä ei voisi maksaa kovin suurta palkkaa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole kognitiivisesti, koulutukseltaan tai kykenevyydeltään kovan luokan työn tekijöitä.
Olen sitä mieltä, että mitä runsaskätisempi on perustulojärjestelmä, sitä enemmän se aiheuttaa vapaamatkustamista. Perustulojärjestelmän rahoitus kuitenkin vaatii sitä, että ihmiset tekevät työtä.
Jos suuri joukko ihmisiä esim. tekisi vain kymmenen tuntia viikossa töitä, koska perustulo auttaa heitä pärjäämään vähemmillä palkkatuloilla, niin perustulojärjestelmän taloudellinen perusta romahtaisi, koska valtion kyky maksaa perustuloa perustuu siihen, että ihmiset maksavat työstään veroa, sekä siihen, että yritykset maksavat tuloksestaan veroa.
Runsaan sosiaaliturvan tarjoavat yhteiskunnat ovat tähän asti muutenkin vetäneet puoleensa sellaisia maahanmuuttajia, joiden kyky tai halu tehdä palkkatöitä on heikko.
Jo nykyään työnteon laistamista on jonkin verran syntynyt sellaisissa maissa, joissa on ollut pitemmän aikaa runsaskätinen sosiaaliturva.
Työntekoa laistetaan vähemmän sellaisissa maissa, joissa sosiaaliturvan taso on onneton tai vieläkin huonompi.
Kuitenkin vielä minimaalista perustuloakin enemmän olisin kallistumassa Israelissa jo useita vuosia käytössä olleen negatiivisen tuloveron järjestelmän puolelle, koska se näkyy iskevän juuri oikeaan paikkaan.
Israelissa tämä järjestelmä toimii jonkin verran epätavallisesti. Ohjelmasta käytetään englanninkielistä nimitystä Earned Income Tax Credit (EITC). Sitä maksetaan vain pienipalkkaista työtä tekeville ja vain anomuksesta. Koska tuki ei ole työntekijöille automaattinen, niin se jossain määrin aiheuttaa kyllä byrokratiaa. Muissa maissa, joissa on käytössä yleinen palkkatuki pienipalkkaisille, sen saa yleensä automaattisesti.
Israelin EITC myöskin perustuu yksilöiden tuloihin eikä perheiden, toisin kuin vastaavat ohjelmat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa.
Israelin EITC on ilmeisesti onnistunut siinä, miksi perustuloa usein kannatetaan: työn tekemisestä on tullut kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa.
Mallista hyötyvät rahallisesti eniten ne, joiden tulot ovat pienet työtuntien suuresta määrästä huolimatta.
Kannatan Israelin EITC:tä, koska se tukee työntekoa, vähentää vapaamatkustamista ja lisää huonosti koulutetuille ja heikommin työkykyisille mahdollisuutta ansaita elantonsa työnteolla. Ja kuten Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara on aikoinaan sanonut, niin on parempi, että osa ihmisen tuloista koostuu sosiaaliturvasta kuin että se koostuisi siitä kokonaan.
Tässä sitten lopuksi hieman lisää luettavaa aiheesta:
- Osmo Soininvaaran lyhyehkö kirjoitus vuodelta 2017 Israelissa on käytössä negatiivinen tulovero pienipalkkaisille
- Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n sivuilta löytyvä 11 vuotta vanha dokumentti Israelin negatiivinen tulovero on osoittautunut toimivaksi, jossa käsitellään Israelin EICT-mallin lisäksi muitakin perustulomalleja
- Rifka Lebowitzin lyhyt englanninkielinen opassivu Negative Income Tax vuodelta 2018 Israelissa työskenteleville
- Adi Brenderin ja Michel Strawczynskin englanninkielinen varsin perusteellinen yliopistollinen paperi The EITC Program in Israel: Employment Effects and Evidence on the Differential Impacts of Family vs. Individual-Income Based Design vuodelta 2019