Taas kerran hirveän syvähenkinen poliittinen itsemäärittelyni

Pitkässä sarjassani "kuinka määritellä itseni poliittisesti":

Olen sosiaaliliberaali ja globaalinationalisti.

Asia vaatii varmuuden vuoksi lyhyen selitysosan:

Liberalismi on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava poliittinen ideologia. Se kieltää syntyperään perustuvat valta- ja moraaliset järjestelmät, ja yksilönvapaus on sille keskeistä.

"Sosiaalin" laitoin tuohon liberaaliuteni määritteeksi, koska en kannata mitään sosiaalisesti vastuuntunnotonta liberalismin muotoa.

Globaalinationalismi taas on aate, joka kannattaa kansakuntien rauhanomaista rinnakkaiseloa ja kilpailua. Toki kansallisvaltiot voivat myös harjoittaa keskenään yhteistyötä yhteisten etujen ja/tai arvojen pohjalta.

30 vuoden kuluttua tällaisten blogimerkintöjen julkaiseminen saattaa olla päättynyt minulta.

PS. Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta koska tänään sattuu olemaan joulupäivä, niin listaan tähän neljä tekstiäni, joilla käsittelen Jeesus Nasaretilaista tai jeesuslaisuutta:

Ensimmäiset kolme löytyvät nettisivuiltani:

Jeesuksen elämä ja raikkaudet

Kristuksen opetuksista ja niiden tarkoituksesta

Uskonto ja maailmankuva (25 vuotta vanha esitelmätekstini)

Ja seuraava on tästä blogistani:

Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään (tämä on melko tuore teksti toisin kuin nuo ylemmät)

Orjalaivojen terva ja oma syyllisyys

Monet suomalaiset kokevat syyllisyyttä orjalaivojen tervasta. Itse tapaan ajatella, että jos joku kokee olevansa syyllinen siihen, niin on ihan OK, että hän pyrkii sitten maksamaan velkaansa takaisin.

Minä taas en ole syyllinen orjalaivojen tervaan, joten minun ei tarvitse kokea asiasta syyllisyyttä eikä myöskään maksella mitään korvauksia kenellekään.

Outoja poliittisia mielipiteitäni

Yli vuosi sitten omaksuin joukon outoja poliittisia mielipiteitä. Voit pitää niitä halutessasi himmeinä.

Ne ovat tällaisia:

Eduskunnan tulisi koostua Suomessa kahdesta kamarista, ala- ja ylähuoneesta.

Alahuoneen jäsenet valittaisiin vaaleilla yhden hengen vaalipiireistä. Tavallisilla äänestäjillä olisi vaaleissa 28 ääntä. Jos vaalipiirissä olisi kaksi ehdokasta, tavallinen äänestäjä antaisi nämä 28 ääntään toiselle ehdokkaista. Jos ehdokkaita olisi enemmän, hän antaisi parhaana pitämälleen ehdokkaalle 20 ääntä ja toiseksi parhaalle kahdeksan ääntä.

Joku voi nyt sanoa, että yhden henkilön vaalipiirit ovat "epädemokraattinen" piirre demokratiassa. Minä taas sanon, että kaikissa demokratioissa sovellettavissa vaalijärjestelmissä on ainakin jotain vikaa. Täydellistä sellaista ei ole.

Parlamenttivaalijärjestelmä, jossa eduskunnan jäsenet valitaan yhden hengen vaalipiireistä, toki hukkaa versiosta riippumatta selvän määrän ääniä, koska läheskään kaikki äänestäjistä eivät saa omaa ehdokastaan taikka puoluettaan ao. vaalipiirissä läpi.

Toinen huono puoli tällaisessa vaalijärjestelmässä on se, että se ei mahdollista sellaista, että eduskunnassa tulee olemaan monipuolinen kokoelma kansanedustajia.

Monet kuitenkin sanovat, ja ovat varmaan oikeassa, että tällaista vaalitapaa noudattavissa parlamentaarisissa demokratioissa hallitusvalta on vakaampi.

Erinomaisen tärkeää vaalitavassa on myös se, että kansanedustajat selkeästi edustavat paikallisia valitsijoitaan.

Lisäksi minä pidän hämmingistä.

"Tavallisia" äänestäjiä olisivat siis tässä mallissani ne äänestäjät, jotka saavat enemmän tulonsiirtoja kuin maksavat veroja.

Ne äänestäjät taas, jotka ovat veronmaksajina nettoveronmaksajia eli he maksavat enemmän veroja kuin saavat tulonsiirtoja, saisivat enemmän ääniä vaaleissa.

28 äänen sijaan riippuen maksamiensa verojen määrästä nettoveronmaksajakansalaisilla olisi kullakin joko 35, 42, 49, 56, 63 tai 70 ääntä. Kansalaisista ylimpiin veronmaksuluokiin kuuluvia olisi vain vähän, joten heillä ei olisi valtiovallan suhteen kohtuutonta vaikutusvaltaa.

Ylimääräisten äänien antaminen nettoveronmaksajille saisi nämä vahtimaan valtion taloudenpitoa. Ja sitä paitsi, jos ihminen harjoittaisi kovasti verosuunnittelua, hänen äänimääränsä vähenisi, eli malli tukisi suurituloisempien ihmisten rehellisyyttä yhteiskunnassa. Pitäisi heidän muutenkin olla rehellisiä, mutta silti...

Kussakin vaalipiirissä siis alahuoneeseen tulisivat valituiksi ne ehdokkaat, jotka saisivat eniten ääniä.

Lopuksi laskettaisiin puolueitten saamat kokonaisäänimäärät. Niiden perusteella tulisivat valituiksi ylähuoneen jäsenet suhteellisella vaalitavalla suljetulla listavaalilla, nk. pitkiltä listoilta. Vaalissa tulisivat 20 henkilöä valituiksi.

Ylähuoneen jäsenten vaalitapa tasapainottaisi alahuoneen jäsenten vaalien "epädemokraattisuutta".

Alahuone valitsisi pääministerin.

Kaikkien lakien tulisi saada alahuoneen lisäksi hyväksyntä myös ylähuoneen enemmistöltä tullakseen laiksi. Sama pätisi myös kansainvälisiin sopimuksiin.

Ylähuoneen jäsenten virkakausi olisi 12 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että ylähuoneen jäsenten kokonaismäärä olisi 60 henkeä.

Ylähuoneen jäsenen jätettyä virkansa hän ei saisi toimia poliittisessa puolueessa taikka virassa kolmeen vuoteen.

Alahuoneen jäsenten vaalit voitaisiin hoitaa myös siirtoäänivaalitavalla, mutta sitten pitäisi erikseen äänestää vaaleissa ylähuoneen jäsenistä.

Periaatteessa olisin valmis mallini hyväksymisen yhteydessä hyväksymään myös sen, että äänioikeusikärajaa alennettaisiin 15:een vuoteen.

Lisäksi kannattaisin sitä, että otettaisiin käyttöön kahden presidentin järjestelmä. Ylähuone valitsisi keskuudestaan kaksi presidenttiä. Presidenttien virkakausi olisi yhden vuoden mittainen, alkaisi vuoden alussa, ja presidenttiä ei voisi valita uudelleen virkaan seitsemään vuoteen virkakauden päättymisen jälkeen.

Presidentit pyrittäisiin valitsemaan kahdesta ikään kuin vastakkaisesta puolueesta.

Presidentit toimisivat valtionpäämiehinä. He olisivat puoluepolitiikan yläpuolella. Heidän tehtävänsä olisi myös valvoa eduskuntaa, hallitusta ja hallintoa. Heillä olisi kummallakin veto-oikeus toistensa päätöksiin. Yhteisestä päätöksestä he voisivat myös erottaa pääministerin.

PS. Eduskuntavaalimalliani olisi yleensä vaikea soveltaa liittovaltioihin. Esim. Yhdysvaltain parlamentin, kongressin, ylemmässä kamarissa on kaksi edustajaa 50 osavaltiosta, joten hankalaksi varsinkin siellä menisi.

Natsi-Saksa = Neuvostoliitto = natsi-Saksa = Venäjä = natsi-Saksa

Natsi-Saksan (1933-1945) ja Neuvostoliiton (1917/1922-1991) välisestä vuoden 1941 kesäkuun 22. päivänä alkaneesta sodasta on ukrainalainen (ja neuvostoliittolainen) juutalainen kirjailija Vasili Grossman (1905-1964) lausunut näin:

Ensimmäiset taistelut käytiin julmuudella, joka leimasi koko yhteenottoa kahden pahan imperiumin välillä.

Olen kuullut, että natsi-Saksan asevoimien Wehrmachtin sotilas oli sodan alkamisen aattona loikannut Neuvostoliittoon varoittaakseen maan johtoa siitä, että Saksa oli aikeissa hyökätä. Neuvostoliiton johtaja ja diktaattori Josif Stalin käski teloittaa loikkarin.

Stalin luotti niin kovasti natsi-Saksan johtajaan Adolf Hitleriin, ettei uskonut Saksan voivan hyökätä, tai ainakaan nyt vielä. Asiaan toki vaikutti luonnollisen toiveajattelun lisäksi sekin, että Neuvostoliiton tiedustelu ei ollut ollenkaan havainnut Saksan hankkivan talvivarusteita joukoille. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ollut mikään ovela juoni Saksan johdon taholta, jolla yritettiin peitellä hyökkäysvalmisteluita, vaan kyse oli siitä, ettei Saksan johto, tai ainakaan maan diktaattori Hitler, uskonut sodan kestävän edes jouluun saakka.

Stalin ja hänen kommunistinen puolueensa toki olisivat kyllä silti omasta puolestaan myös olleet valmiita sopivan tilaisuuden koittaessa hyökkäämään Saksaan, mutta Hitlerin Saksa ehti hyökätä ensin. Vaikka näiden kahden suuren maan poliittisissa järjestelmissä oli paljolti samaa, niin niiden hallitsevat ideologiat kuitenkin myös hieman erosivat toisistaan. Tämä aiheutti välillä hankausta, vaikka Neuvostoliiton kommunistinen puolue olikin määrännyt jo vuoden 1939 elokuussa maan valtiollisen lehdistön lopettamaan sanalliset hyökkäykset natsi-Saksaa vastaan. Neuvostoliiton lehdistö alkoi tuolloin rummuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan olevan natsi-Saksan sijaan rauhaa uhkaavia valtoja.

Kun kansallissosialistisen työväenpuolueen hallitsema Saksa ja kommunistisen puolueen hallitsema Neuvostoliitto, kaksi totalitarismin opein hallittua diktatuuria, vuoden 1939 syyskuussa väkivalloin olivat lakkauttaneet yhteisvoimin ja -toimin Puolan valtion ja jakaneet sen alueen keskenään...

...Niin jos silloin näiden sotilaallisten erikoisoperaatioiden johdosta Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olisivat julistaneet sodan Saksan lisäksi myös toiselle hyökkääjävaltioista eli Neuvostoliitolle, niin Suomella ei olisi nykyään itänaapurinaan Valtakuntaa, jonka johto ajattelee tähän tapaan:

Jos alue on joskus ollut tsaarin hallinnon alaista tai Neuvostoliiton maata, niin se kuuluu Venäjälle. Jos alueella asuu etnisiä venäläisiä, Venäjän kansalaisia tai venäjän kieltä puhuvia, niin alue kuuluu silloin vähintäänkin Venäjän suojelun piiriin. Jos taas alue ei ole ollut tsaarin, Neuvostoliiton tai nyky-Venäjän hallussa, niin kyseessä on virhe, joka pitää korjata.

Olkoon Voima kanssanne, kediivit

1970-luvulla alkunsa saaneen Tähtien sota -avaruusoopperaelokuvasaagan – sarjan nimi on Star Wars englanniksi alkuperäiskielellä – maailmassa tärkeällä sijalla on mystinen Voima – englanniksi the Force.

Saagan alkuperäisen trilogian – elokuvat IV, V ja VI – yksi päähenkilöistä, vanhahko viisas jediritari Obi-Wan Kenobi on lausunut Voimasta näin:

The Force is what gives a Jedi his power. It's an energy field created by all living things. It surrounds us and penetrates us. It binds the galaxy together.

Voisin suomentaa tuon omakätisesti näin:

Voima on se, mikä antaa jedille hänen voimansa. Se on kaikkien elävien asioiden luoma energiakenttä. Se ympäröi meitä ja läpäisee meidät. Se sitoo galaksin yhteen.

Tähtien sota on avaruusooppera, joka sijoittuu ihan omaan maailmaansa, jossa fysiikan lait eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin meidän maailmankaikkeudessamme. Mutta se on minusta, kuten monesta muustakin, tarinana mahtava keksintö. Ainakin wanhoina hywinä aikoina, jolloin ei ollut vielä maailmaamme ilmestynyt Jar Jar Binksiä ja kaikkea alkuperäistä trilogiaa myöhemmin valmistunutta sälää.

Olen saanut sen käsityksen, että George Lucasin (s. 1944) tähän elokuvalliseen eepokseensa leipoman jediuskonnon jotkut ihmiset nykymaailmassa uskovat oikeasti olevan totta, eli he kannattavat sitä. Tällaisia ihmisiä ei luultavasti montaa ole, mutta he ovat silti olemassa. Merkillinen on tämä maailma. Mutta on maailmassa hullumpaakin ja mielettömämpääkin henkistä tavaraa luotu.

Välillä puhun sitten kätevästi jostakin muusta:

Joitakin viikkoja sitten olin julkaissut tässä blogissani merkinnän otsikolla Mitä olen "uskonnollisesti" nykyään.

Blogitekstini oli huomattavasti pitempi, mutta lausuin siinä mm. seuraavaa:

Tapaan avautua siis edelleen kuvitteellisen Jumalan Pyhälle hengelle.

Nimitin juuri Pyhää henkeä kuvitteelliseksi. Olen itse asiassa sitä mieltä, että Pyhän hengen ei tarvitse olla varsinaisesti henki, vaan kyseessä voi olla esim. maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvä juttu. Paljon todennäköisemmin ja todistettavammin kyseessä on kuitenkin pelkkä hyväätekevä psykologinen ilmiö.

Minulle Pyhä henki ei ole komentaja vaan enemmänkin kuvitteellinen yhteistyökumppani.

Joskus aikoinaan olin sanonut blogissani, että Jumala vaikuttaa ainoastaan ihmisen mieleen. Tämä kuulostaa minusta edelleen järkevältä kannanotolta. Jumala tekee niin, vaikkei edes olisi olemassa.

Viimeksi kuluneiden vuosien aktiivisin ja perusteellisin lukijakommentoijani, nimimerkki QroquiusKad, oli kommentoinut blogimerkintääni seuraavalla tavalla:

Voisiko tuota uskontokäsitystä tulkita jotenkin siten, että koet Jumalan maailmankaikkeutta koordinoivaksi perusenergiaksi ja Pyhän Hengen sen vaikutukseksi Maan ja sen asujaimiston osalta?

Lausuin hänelle vastaukseksi: "Ehkä juuri niin."

Mieleeni tuli tämän jälkeen outo ajatus, että "uskonnollinen" ajatusmaailmani on jollakin lailla sukua Tähtien sodan jediuskonnolle.

Wikipedian jediuskontoa eli jedismiä käsittelevässä artikkelissa sanotaan tällaista:

Rauhaa ja oikeutta puolustavat jediritarit pystyvät elokuvasarjassa käyttämään ympäristön ja ihmisten mielien muokkaamiseksi Voimaa

En minä ainakaan usko, että jediuskonnon kannattajat pystyisivät tuohon.

Artikkelissa kuitenkin sanotaan myös seuraavaa, ja minusta tuo kuulostaa melko hyvältä:

Jedismi perustuu Voiman seuraamiseen. Voima on jedeille maailmankaikkeuden perustava olemus. [...] Jedit uskovat Voiman lisäksi ihmisen pyhyyteen ja vastustavat siksi kidutusta, kuolemanrangaistusta ja julmuutta. He uskovat oikeudenmukaisiin ja myötätuntoisiin lakeihin, tasa-arvoon, vastavuoroisuuteen, henkisen kasvun ja tietoisuuden hyötyihin, omantunnon vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen sekä uskonnon ja valtion erottamiseen ja sanan-, yhdistymisen ja ilmaisunvapauteen

Mutta linkitetään tähän lopuksi aikamoinen liuta siteerauksia Obi-Wan Kenobilta, jota olen pitkään tavannut leikillisesti kutsua Obi-Wan Ubikinoniksi. En muuten ole ubikinonikauppias enkä saa euroakaan siitä, jos lukija ostaa jostain tämän blogimerkintäni inspiroimana ubikinonia. Tässä siis linkki liutaan:

149 Best Obi-Wan Kenobi Quotes From The Star Wars Franchise

PS. Jätän tarkoituksella myöhempään ajankohtaan tarkemman tutustumiseni jedisuskontoon. Ja kun sen olen jossain vaiheessa omasta mielestäni riittävässä määrin tehnyt, voin harkita uuden blogimerkinnän kirjoittamista aiheesta.

Ainoastaan raukat harjoittavat sensuuria ja mielipiteiden vaientamista

"Väärien" mielipiteiden vaientamista ja sensurointia yrittävät yleensä ne ihmiset, jotka eivät pärjää avoimessa keskustelussa, sekä ne, jotka syvällä sisimmässään pelkäävät, ettei heidän maailmankatsomuksensa olekaan totta.