Yli vuosi sitten omaksuin joukon outoja poliittisia mielipiteitä. Voit pitää niitä halutessasi himmeinä.
Ne ovat tällaisia:
Eduskunnan tulisi koostua Suomessa kahdesta kamarista, ala- ja ylähuoneesta.
Alahuoneen jäsenet valittaisiin vaaleilla yhden hengen vaalipiireistä. Tavallisilla äänestäjillä olisi vaaleissa 28 ääntä. Jos vaalipiirissä olisi kaksi ehdokasta, tavallinen äänestäjä antaisi nämä 28 ääntään toiselle ehdokkaista. Jos ehdokkaita olisi enemmän, hän antaisi parhaana pitämälleen ehdokkaalle 20 ääntä ja toiseksi parhaalle kahdeksan ääntä.
Joku voi nyt sanoa, että yhden henkilön vaalipiirit ovat "epädemokraattinen" piirre demokratiassa. Minä taas sanon, että kaikissa demokratioissa sovellettavissa vaalijärjestelmissä on ainakin jotain vikaa. Täydellistä sellaista ei ole.
Parlamenttivaalijärjestelmä, jossa eduskunnan jäsenet valitaan yhden hengen vaalipiireistä, toki hukkaa versiosta riippumatta selvän määrän ääniä, koska läheskään kaikki äänestäjistä eivät saa omaa ehdokastaan taikka puoluettaan ao. vaalipiirissä läpi.
Toinen huono puoli tällaisessa vaalijärjestelmässä on se, että se ei mahdollista sellaista, että eduskunnassa tulee olemaan monipuolinen kokoelma kansanedustajia.
Monet kuitenkin sanovat, ja ovat varmaan oikeassa, että tällaista vaalitapaa noudattavissa parlamentaarisissa demokratioissa hallitusvalta on vakaampi.
Erinomaisen tärkeää vaalitavassa on myös se, että kansanedustajat selkeästi edustavat paikallisia valitsijoitaan.
Lisäksi minä pidän hämmingistä.
"Tavallisia" äänestäjiä olisivat siis tässä mallissani ne äänestäjät, jotka saavat enemmän tulonsiirtoja kuin maksavat veroja.
Ne äänestäjät taas, jotka ovat veronmaksajina nettoveronmaksajia eli he maksavat enemmän veroja kuin saavat tulonsiirtoja, saisivat enemmän ääniä vaaleissa.
28 äänen sijaan riippuen maksamiensa verojen määrästä nettoveronmaksajakansalaisilla olisi kullakin joko 35, 42, 49, 56, 63 tai 70 ääntä. Kansalaisista ylimpiin veronmaksuluokiin kuuluvia olisi vain vähän, joten heillä ei olisi valtiovallan suhteen kohtuutonta vaikutusvaltaa.
Ylimääräisten äänien antaminen nettoveronmaksajille saisi nämä vahtimaan valtion taloudenpitoa. Ja sitä paitsi, jos ihminen harjoittaisi kovasti verosuunnittelua, hänen äänimääränsä vähenisi, eli malli tukisi suurituloisempien ihmisten rehellisyyttä yhteiskunnassa. Pitäisi heidän muutenkin olla rehellisiä, mutta silti...
Kussakin vaalipiirissä siis alahuoneeseen tulisivat valituiksi ne ehdokkaat, jotka saisivat eniten ääniä.
Lopuksi laskettaisiin puolueitten saamat kokonaisäänimäärät. Niiden perusteella tulisivat valituiksi ylähuoneen jäsenet suhteellisella vaalitavalla suljetulla listavaalilla, nk. pitkiltä listoilta. Vaalissa tulisivat 20 henkilöä valituiksi.
Ylähuoneen jäsenten vaalitapa tasapainottaisi alahuoneen jäsenten vaalien "epädemokraattisuutta".
Alahuone valitsisi pääministerin.
Kaikkien lakien tulisi saada alahuoneen lisäksi hyväksyntä myös ylähuoneen enemmistöltä tullakseen laiksi. Sama pätisi myös kansainvälisiin sopimuksiin.
Ylähuoneen jäsenten virkakausi olisi 12 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että ylähuoneen jäsenten kokonaismäärä olisi 60 henkeä.
Ylähuoneen jäsenen jätettyä virkansa hän ei saisi toimia poliittisessa puolueessa taikka virassa kolmeen vuoteen.
Alahuoneen jäsenten vaalit voitaisiin hoitaa myös siirtoäänivaalitavalla, mutta sitten pitäisi erikseen äänestää vaaleissa ylähuoneen jäsenistä.
Periaatteessa olisin valmis mallini hyväksymisen yhteydessä hyväksymään myös sen, että äänioikeusikärajaa alennettaisiin 15:een vuoteen.
Lisäksi kannattaisin sitä, että otettaisiin käyttöön kahden presidentin järjestelmä. Ylähuone valitsisi keskuudestaan kaksi presidenttiä. Presidenttien virkakausi olisi yhden vuoden mittainen, alkaisi vuoden alussa, ja presidenttiä ei voisi valita uudelleen virkaan seitsemään vuoteen virkakauden päättymisen jälkeen.
Presidentit pyrittäisiin valitsemaan kahdesta ikään kuin vastakkaisesta puolueesta.
Presidentit toimisivat valtionpäämiehinä. He olisivat puoluepolitiikan yläpuolella. Heidän tehtävänsä olisi myös valvoa eduskuntaa, hallitusta ja hallintoa. Heillä olisi kummallakin veto-oikeus toistensa päätöksiin. Yhteisestä päätöksestä he voisivat myös erottaa pääministerin.
PS. Eduskuntavaalimalliani olisi yleensä vaikea soveltaa liittovaltioihin. Esim. Yhdysvaltain parlamentin, kongressin, ylemmässä kamarissa on kaksi edustajaa 50 osavaltiosta, joten hankalaksi varsinkin siellä menisi.