maanantai 28. helmikuuta 2022

Ruotsin ja Slovakian välinen jääkiekko-ottelu

Yhtenä lauantaina joku viikko takaperin vanha toverini (eri puolue) herra J ei taaskaan saanut suoratoistopalvelua toimimaan yhteistyössä Google Chromecastin kanssa tavanomaisten lauantaivieraideni ollessa kylässä kämpilläni. Rupesimme sitten katsomaan normaalia televisiota. Ja nämä tyypit päättivät kanavasurffailtuaan, että katsotaan Ruotsin ja Slovakian välistä jääkiekko-ottelua. He äänestivät siis minut kumoon.

Se oli minulle yhtä tuskaa. Siis sen katsominen. Onneksi alkoholi hiukan helpotti oloa. Yritin kovasti olla puolueeton ja olla irvimättä Ruotsia. Slovakia voitti ottelun 4-0.

Jotain sattui ilmeisesti sitten myöhemmin. Nimittäin seuraavana päivänä yhdistykseni Discord-palvelussa olevassa "huoneessa" eräs tuttu nainen oli lausunut: "Jukka Jalonen on vaan niin täydellinen valmentaja... hän saa miehet pelaamaan..."

Itse en voi sietää tällaista nationalismia, joka oli villinnyt kolmea vierastanikin edellisenä päivänä. Enimmäkseen siis kannattivat Suomea silloinkin, kun Suomi ei ollut samanaikaisesti pelaamassa. Eva Biaudetin pitäisi sanoa jotain tällaista vastaan.

Tällaisen nationalismin suhteen olen varsin autisti.

Niinpä lausuin vastauksena tuohon: "Jukka Jalonen my ass."

Vähän myöhemmin lisäsin vielä: "Hirveää nationalismia!!!1!"

Olisi hyvin voinut käydä niin, että kukaan ei enää myöhemmin sen päivän aikana olisi lausunut minulle palvelussa sanaakaan.

Mutta kävi kuitenkin niin, että sama henkilö, jolle olin yllä olevan lausunut, tuli kanssani hölöttämään klo 21.59 joksikin aikaa. Keskustelimme mm. lentomatkustamisen turvallisuudesta. Kuitenkaan muita ei näkynyt.

terveisin nimimerkki Vain liberaaleja nationalisteja äänestävä

perjantai 25. helmikuuta 2022

München, Ukraina ja Putin

Eilen torstaina 24. helmikuuta Jeesuksen vuonna 2022 Putinin omistama Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan. Pari päivää aikaisemmin Putin ja hänen Venäjänsä olivat virallisesti tunnustaneet Itä-Ukrainan "kapinallisalueiden" itsenäisyyden Ukrainasta.

Vuonna 2014:han Venäjä oli Ukrainalta vuokraamassaan Sevastopolin laivastotukikohdassa olleilla sotilaillaan valloittanut Krimin niemimaan. Myöhemmin herra Putin oli järjestänyt siellä "kansanäänestyksen" liittymisestä Venäjään, jonka tulos oli "luonnollisesti" ollut se, että Krim liitetään Venäjään. Venäjä myös alkoi tukea kapinallismielisiä Itä-Ukrainassa. Ilmeisesti myös Venäjän asevoimien sotilaita mukaan lukien panssarivaunuja ja muuta kalustoa osallistui sotaan Ukrainaa vastaan.

Venäjä on taatusti ainoa maa maailmassa, jossa sotilaat voivat lomalla ollessaan ottaa varikolta panssarivaunun ja huristella sillä rajan yli sotimaan veljeskansan maata vastaan.

Mutta, Ukraina oli siihen aikaan täysin valmistautumaton sotaan, joten sekä Venäjä että Ukraina näyttelivät, ettei Putin Venäjineen ollut ryhtynyt sotaan Ukrainaa vastaan.

Kuvaavaa on, että Krimin niemimaan Venäjään liittämisen jälkeen Venäjällä muutettiin lakia sellaiseksi, ettei jatkossa yksikään Venäjän alue voisi äänestää toiseen maahan liittymisen puolesta.

Mutta nyt siis Venäjä oli aloittanut täysin avoimen sodan Ukrainaa vastaan. Joka puolelta, mukaan lukien Krimin niemimaa ja Valko-Venäjä, Venäjän asevoimat iskivät Ukrainan kimppuun. Muun ohella myös Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa pommitettiin. Satamat vallattiin tai saarrettiin.

Rauha on tärkeä asia. Kukaan ei halua sodan hyökyjen vyöryvän omien rajojen yli.

Münchenin sopimus oli vuonna 1938 solmittu sopimus Tšekkoslovakian sudeettialueen luovuttamisesta natsi-Saksalle. Münchenin konferenssi pidettiin ja sopimus allekirjoitettiin 29.–30. syyskuuta sinä vuonna. Paikalla olivat Adolf Hitlerin edustama Saksa, Neville Chamberlainin edustama Yhdistynyt kuningaskunta, Édouard Daladierin edustama Ranska sekä Benito Mussolinin edustama fasistinen Italia.

Kammottava kokonaisen sukupolven miehiä ruhjonut ensimmäinen maailmansota oli vielä ihmisillä tuoreessa muistissa. Siksi Münchenin sopimuksen aikaansaamista tervehdittiin laajoissa piireissä ilolla. On ikonista, kuinka Chamberlain palasi kotiin heiluttaen lappusta ja ilmoittaen: "Rauha meidän aikanamme!"

Tšekkoslovakian saksankieliset asukkaat asuivat ennen kaikkea sudeettialueella. Mutta myös maan rajalinnoitukset sijaitsivat alueella. Niinpä sopimuksen seurauksena natsi-Saksan oli varsin helppo ottaa ja liittää myös tynkä-Tšekkoslovakia alueeseensa.

Putinin virallinen Venäjä oli suuttunut siitä, että Ukraina oli halunnut lähestyä Euroopan unionia ja puolustusliitto Natoa. Putinin mielestä maan länsisuuntaus oli ja on uhka Venäjälle. Vaikka oikeasti Ukrainan länsisuuntaus on uhka ainoastaan Putinin kyvylle ja mahdollisuuksille alistaa se. Jos Ukraina olisi osa Natoa, hyökkäys Ukrainaan olisi ollut hyökkäys koko puolustusliittoa vastaan. Ja EU-jäsenyyskin antaisi tiettyä ulkopoliittista selkänojaa, jonka avulla vastustaa Putinin painostusta ja uhkailuja.

Nato on ollut varsin onnistunut valinta sen jäsenmaille. Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei yksikään maa ole koskaan sen historian aikana hyökännyt

Naton jäsenmaiden velvollisuuksiin ei muuten kuulu auttaa sotilaallisesti sellaista jäsenmaata, joka on aloittanut hyökkäyssodan kolmatta maata vastaan.

Vuonna 2008 Venäjä oli hyökännyt Georgiaan. Vuonna 2014 se oli tehnyt rajoitetun sotilaallisen haltuunoton Ukrainassa, ja eilen se oli aloittanut avoimen sotilaallisen hyökkäyksen maahan.

Monilla Neuvostoliitosta irtautuneilla sekä Neuvostoliiton alistussuhteesta irtautuneilla mailla oli ollut 1990-luvun alussa kiire järjestää puolustuksensa kuntoon. Nämä maat eivät halunneet olla enää Venäjän taikka sen suurversion alistamina. Niinpä oli luonnollista perustaa sotilaallinen turvallisuutensa liittoutuneena puolustusliitto Naton suojissa.

Georgia ja Ukraina eivät kumpikaan ole Naton jäseniä. Siksi Putinin Venäjän oli helppo hyökätä näihin maihin.

Putinin Venäjä hyökkää ainoastaan sellaisiin maihin, joihin se uskaltaa hyökätä.

Nyt olisi Suomelle oikea hetki hakea puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Enemmistö suomalaisista oli muuten tammikuussa kannattanut Suomen jäsenyyttä Natossa, mikäli Venäjä aloittaa avoimen sodan Ukrainaa vastaan.

Putin ja hänen Venäjänsä ovat ainakin turmelleet nyt vuosikymmenien ajaksi näiden veljeskansoina toisiinsa suhtautuneiden kansojen suhteet. Putinin kuoltua kestänee ainakin puoli vuosisataa ennen kuin Ukrainan voi kuvitella suhtautuvan Venäjään ja venäläisiin mutkattomasti ja ystävällisesti. Mutta sekin riippuu täysin Putinin jälkeisen Venäjän toimista.

Venäjä on fasistinen maa ja Putin jonkinlaisena arkkikonservatiivina esiintyvä autokraatti. Välttämättä hänellä ei silti ole minkäänlaista muunlaista ideologiaa kuin oman vallan ja maallisen mammonan suojelu. Korkeintaan siihen voi lisäksi lukea kuuluvaksi myös "Venäjän suuruuden", mutta luulisin, että sekin olisi sitten alisteinen em. ideologian osille.

Tosin on hyvinkin mahdollista ja jopa ehkä todennäköistä, että Putinista on tullut harhainen isoisä.

Mutta, joka tapauksessa, Putinin Venäjä oli äskettäin vaatinut vastauksia reaalipoliittisiin kysymyksiinsä. Oma vastaukseni sille voisi kuulua seuraavalla tavalla, ja uskon, että vastaukseni on täynnä realismia: "Me uskomme Naton rauhantahtoisuuteen. Me emme usko Venäjän rauhantahtoisuuteen."

Mukavaa muuten, että Ukraina on vuoden 2014 jälkeen ilmeisesti jonkin verran onnistunut parantamaan asevoimiensa valmiutta vastata sotilaallisiin aggressioihin. Toivottavasti Ukraina pärjää. Kansojen itsemääräämisoikeutta kannattavien maiden olisi hyvä auttaa maata puolustautumisessa edes (mittavalla) materiaalisella avulla. Ja perusteellisilla vaikuttavilla lisäpakotteilla Putinin Venäjää vastaan. Ilmeisesti joitain päätöksiä tämän asian suhteen on jo tehty.

Aggressiiviset diktaattorit tulee pysäyttää.

Täytyy muuten antaa lopuksi eräille länsivalloillekin satikutia. Budapestin sopimuksessa vuonna 1994 Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat olivat taanneet Ukrainan itsenäisyyden ja rajat. Ukraina luovutti sopimuksen myötä ydinaseensa Venäjälle. Kun Venäjä oli aloittanut aggressionsa Ukrainaa vastaan vuonna 2014, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat eivät lähettäneet sotilaita sopimuksen rikkojaa vastaan. Tämä ei ollut kovin hienoa, ja ne rikkoivat täten itsekin osaltaan sopimusta vastaan.

keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Kirjaesittely: Trevor Noah: Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Trevor Noah on eteläafrikkalainen koomikko ja juontaja. Hänen syntymävuotenaan 1984 Etelä-Afrikassa oli vielä voimassa vuodesta 1948 alkaen käyttöön otettu raju rotuerottelujärjestelmä, joka määritteli ei-valkoiset ali-ihmisiksi. Vaikka jonkinlaista rotuerottelua oli harjoitettu maassa jo aikaisemmin valkoisten hyväksi, niin Kansallispuolueen saatua vallan rotuerottelusta rakennettiin kokonainen yhteiskuntajärjestelmä.

Valkoiset olivat siis hierarkiassa korkeimmalla, ja vain heillä oli tasavallassa äänioikeus. Sitten olivat intialaiset ja värilliset. Värillisiksi kutsuttiin sekarotuisia valkoisen ja mustan jälkeläisiä. Alimmaksi oli määritelty mustat ja khoisan-kansojen edustajat. Khoisanit luettiin ilmeisesti mustiksi varsinaisten mustien lisäksi. Mustiksi määritellyille oli määritelty Etelä-Afrikan sisällä omat "kotimaansa", nk. bantustanit, jotka olivat muodollisesti itsenäisiä mutta riippuvaisia Etelä-Afrikasta, jolle tuottivat halpaa työvoimaa. Yleensä mustiksi luetut eivät saaneet mitään korkeampaa koulutusta myöskään.

Vuoden 1993 vapaisiin ja yleisiin vaaleihin rotusortohallinnon olemassaolo lopulta päättyi.

Trevor Noah kirjoitti aikuisiällä kirjan Born a Crime, joka julkaistiin vuonna 2016. Suomeksi kirja julkaistui vuonna 2020 nimellä Laiton lapsi : värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa. Hän kertoo siinä, millaista hänen elämänsä oli ollut lapsena ja nuorena kotimaassaan.

Mutta sitten itse kirjan tarinaan. Noahin xhosa-kansaan kuuluva äiti Patricia Nombuyiselo oli päättänyt panna valkoista miestä; kyseessä oli tuttu sveitsinsaksalainen ei-rasistinen mies nimeltä Robert.

Tällainen oli Etelä-Afrikassa tietenkin laitonta. Äidille olisi käynyt, että isä ei olisi ollenkaan osallistunut lapsensa elämään, mutta isä pyrki olemaan osa sitä niin hyvin kuin niissä olosuhteissa pystyi.

Noahia hänen äitinsä joutui hänen sekarotuisuutensa vuoksi piilottelemaan viranomaisilta suuren osan hänen lapsuusiästään.

Laiton lapsi piirtää mainion kuvan Trevor Noahin äidistä Patriciasta, joka varsin tarmokkaasti ja vitsaa säästämättä piti huolta lapsestaan ja ajoi tätä eteenpäin yhteiskunnassa. Mainittava on, että Patricia opetti osaamansa kielet, mukaan lukien englannin, pojalleen, ja muita kieliä Trevor oppi sitten kaduilla.

Kirjoittaja oppi englantia, afrikaansia, zulua, xhosaa, tswanaa, tsongaa ja jonkin verran saksaakin.

Trevorin elämä oli lapsena ja nuorenakin köyhää ja jossain määrin kurjaakin, mutta ei koskaan toivotonta. Siitä hänen äitinsä piti huolen.

Mies omaksui neekereiden kulttuurin, mutta pärjäsi hyvin valkoistenkin kanssa, koska tunsi näiden kulttuurin ja tavat.

Trevor oppi elämässään myös sen, että kieli ylittää ihmisten väliset raja-aidat.

Lapsena kirjoittaja oli ollut varsin villi mutta hyvin utelias uusien asioiden suhteen.

Olin tavannut viime vuosina katsoa televisiosta miehen vanhemmilla päivillään aloittamaa yhdysvaltalloissa pidettävää showta Daily Show with Trevor Noah, jonka nimi koronapandemia-aikana muuttui muotoon Daily Social Distancing Show with Trevor Noah, eli ohjelmaan tuotiin mukaan sosiaalisen etäisyyden pitäminen. Tällöin ohjelmastudiossa oli samanaikaisesti vähemmän väkeä. Ohjelma sai minut kiinnostumaan Noahin kirjasta.

Laittoman lapsen perusteella en saanut miehestä missään määrin kuvaa kusipäänä tai edes idioottina.

Kirja on hyvin kirjoitettu, ja sitä saattoi hyvin lukea siitä huolimatta, että kirjoittaja kertoi paljon elämänsä, ja äitinsä elämän, traagisemmistakin puolista. Elämäntarina soljui mukavasti.

Huomaa, että mies on humoristi, kun oli saanut elämäkerralliseen kirjaansakin sisällytettyä myöskin melko hauskaa kamaa. Ja traagisissakin asioissa voi nähdä huumoria. Minulla olikin usein varsin hauskaa kirjaa lukiessani.

Pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot muuten olivat kohdelleet Laitonta lasta bestseller-kirjana, eli saadakseen sen lainaan oli pitänyt melko pitkään odotella lainausjonossa. Se on edelleen melko lainattu kirja mutta nykyään sen saanee varauksen tehtyään jo suhteellisen pian lainattua.

Eräs kaverini oli suositellut, että minä katsoisin Ylen Areenasta Ihmisen kaupunki -dokumenttisarjan (engl. alkup. The Life-Sized City) Kapkaupunkia käsittelevän jakson, jotta saisin vähän lisäperspektiiviä asiaan. Katsoin sen. (Jakso on Areenassa nähtävissä vielä kuukauden päivät.)

Ohjelmasta näki sen, että kehitys on rotusorron jälkeisessä Etelä-Afrikan tasavallassa vielä kehittymässä. Puutetta ja köyhyyttä on maassa vielä paljon. Mutta toivo ei ole menetetty.

Mitä tulee Laittoman lapsen sisältämään hauskaan aineistoon, niin voin tässä lopussa varmaan tuoda esiin yhden sattumuksen, joka Trevor Noahille oli elämässään tapahtunut. Kerron asiasta tässä omin sanoin:

Trevor Noah oli teini-ikäisenä aloittanut uransa myymällä piraatti-CD-musiikkilevyjä. Jossain vaiheessa hän laajensi sitten liiketoimintaansa ryhtymällä myös tiskijukaksi.

Mutta hän huomasi, että yleisö ei välttämättä osannut tanssia uusien kappaleiden soidessa.

Niinpä hän palkkasi joukon tanssijoita. Näistä yksi oli erityisen taitava. Tästä tuli tanssiryhmän tähti ja vetäjä.

Päätanssijan nimi oli Hitler.

Miestä aina kannustettiin huutamalla "Go Hitler!".

Trevor Noahin liiketoimet aikaa myöten laajenivat. Häntä pyydettiin jopa valkoisten esikaupunkeihin.

Kerran hänet pyydettiin juutalaiseen kouluun.

Keikalla siellä kaikki meni hyvin siihen saakka, kun päätanssijan vuoro tuli.

Yleisö meni täysin hiljaiseksi ja jäykäksi.

Paikallinen nainen tuli ja vetäisi töpselin seinästä.

Ja Trevor Noahin ja tämän välille sukeutui riita. Kummankin mielestä toinen oli rasisti. Noah näki tuon juutalaisen naisen vain yhtenä valkoisista. Ja hän sanoi naiselle, että Nelson Mandelan ansiosta me voimme tehdä ihan mitä haluamme.

Etelä-Afrikassa eivät valtaapitävät valkoiset olleet huomanneet kovin tarkasti selittää mustille, mikä Adolf Hitler oli ollut miehiään. Ja koska sodan aikana valkoiset olivat jopa halunneet mustia mukaan Hitlerin vastaiseen sotaan, monet mustat päättelivät tästä, että Hitler on jotenkin erityisen voimallinen hahmo. Ja saattoivat antaa sitten lapsilleen sellaisiakin nimiä kuin Hitler.

Trevor Noah sanoo kirjassaan, että eivät mustat miettineet yleensäkään kovin tarkasti, millaisia länsimaisia nimiä lapsilleen antoivat. Omakielisiä nimiä he sen sijaan miettivät tarkasti. Niillä piti olla jokin erityinen merkitys.

Mustassa Afrikassa tunnettiin enemmän muita, valkoisten Afrikassa suorittamia, kansanmurhia. Hitlerin ja natsien Euroopassa suorittamat olivat tuntemattomampia.

PS. Aiheeseen jotenkin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa yli viisi vuotta vanhan blogimerkintäni Mitä mieltä minä olen neekereistä.

...

PS. 7.8.2022: Olen julkaissut kolme siteerausta kirjasta Mullokala seikkailee -siteerausblogissani: Mitä rotujen sekoittuminen tekee institutionalisoituun rasismiin perustuvissa yhteiskunnissa; Apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa kiinalaiset luokiteltiin mustiksi mutta japanilaiset valkoisiksi; Yhteinen kieli rasististen ennakkoluulojen heikentäjänä.

keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Voisin kannattaa kuolettavan tylsää sosiaalisen median yhteisöpalvelua

Facebook on kaupallisten periaatteiden mukaan toimiva hirvittävän suosittu sosiaalisen median yhteisöpalvelu.

Facebookin ja esimerkiksi lyhytviestipalvelu Twitterin algoritmit on ohjelmoitu suosimaan kuohuttavinta ja sitä myöten keskustelua herättävintä sisältöä.

Samalla algoritmit suosivat salaliittoteorioita ja disinformaatiota. Ja siksi ne leviävät meemien tavoin, tai kun koronaviruspandemia on vielä päällä, niin yhtä hyvin voidaan sanoa, että virusten tavoin.

Facebook myös tekee ihmisiä jossain määrin henkisesti riippuvaisiksi "tykkäyksistä", joita palvelun käyttäjät voivat tehdä toistensa julkaisuille.

Onkin sanottu, että koko Facebook perustuu hyvin pitkälti nimenomaan huomiohuoraamiseen.

Koska Facebook on voittoa tuottamaan pyrkivä liikeyritys, sen ei kuitenkaan kannata ruveta säätelemään kovin voimakkaasti sisältöjä, joita ihmiset julkaisevat palvelussa. Siinä nimittäin sulaa voitto.

On kuvaavaa, että yhtiö – nykyään se on nimeltään Meta –  on pyrkinyt vaikenemaan kuoliaaksi sen itsensä tilaaman tutkimuksen tulokset, että palvelun käyttö aiheuttaa masennusta ja riittämättömyyden tunnetta nuorille ja varsinkin nuorille naisille, kun he vertailevat itseään toisiin ihmisiin.

On järkevää sanoa, että Facebookin käyttäjät eivät ole Metan asiakkaita, vaan maksavat mainostajat. Näiden ehdoilla koko palvelua viime kädessä kehitetään.

En pidätä hengitystä odottaessani Facebookin parantumista, mutta seuraavassa joitakin ajatuksia siitä, millainen olisi minun mieleni mukainen sosiaalisen median yhteisöpalvelu.

Minä olen muuten yrittänyt blogijulkaisuissani olla aina maltillinen ja jossain määrin myös sosiaalisen median yhteisöpalveluissa, joita olen käyttänyt. En ole pyrkinyt kuohuttamaan. Paitsi että ehkä pari kertaa olen. En ole täydellinen.

Kannatan ehdottomasti sellaista, että sosiaalisen median yhteisöpalvelun algoritmit suosisivat vähemmän kuohuttavia julkituloja. Tällainen varmaankin johtaisi parempaan lopputulokseen koko maailman kannalta. Kannatan oikeastaan sitä, että palveluiden algoritmit suosisivat tylsää sisältöä. Niin, ja söpöjä kissa- ja muita eläinvideoita tarvitaan lisäksi silti aina, vaikka ne eivät olisi tylsiä, koska ne ovat melko harmittomia.

Kannatan myös sellaista, että sosiaalisen median yhteisöpalvelun ei tulisi toimia samanmielisten kaikukoppana. Niiden ei pidä tukea ihmisten kuplaantumista. Palveluiden ei minusta tulisi hirveän paljon oletuksena suositella juuri ao. käyttäjälle "eniten sopivaa" sisältöä.

Kannatan sitä, että oletuksena palvelun käyttäjän julkaisut olisivat julkisia. Kuitenkin kannatan myös sitä, että palvelussa tulisi voida erikseen määrittää, haluaako julkaisunsa näkymään vain valituille henkilöille, kaikille palvelun käyttäjille taikka olevan myös WWW:n hakupalveluiden indeksoitavissa. Jokaisella julkaisulla tulee olla oma internet-osoitteensa, jotta sen voi halutessaan jakaa myös palvelun ulkopuolelle.

Kannatan "tykkäysten" piilottamista niiden kohteelta, ettei niihin tule himo.

Kannatan sitä, että sosiaalisen median yhteisöpalvelussa on mahdollista julkaista pitkiä viestejä.

Kannatan sellaista, että kukaan ei voisi ryhtyä palvelussa toisen "kaveriksi", vaan jokainen vain tilaisi sellaista sisältöä, mitä haluaisi.

Kannattaisin sellaista, että palvelussa olisi mahdollista luoda yritykselle, yhdistykselle ja yhteisölle sivuja sekä myös fanisivuja.

Kannatan myös sitä, että sosiaalisen median yhteisöpalvelu ei tukisi äänestäjien johtamista harhaan. Palveluun tarvittaisiin siis faktojentarkistusta.

Mutta en kannata sellaista, että lainsäädännöllä sosiaalisen median yhteisöpalvelut pakotettaisiin tukemaan "totuutta". Jos lainsäädännöllä ne sellaiseen pakotettaisiin, niin tosiasiassa vallassaolijat silloin määräisivät, mikä on "totuus". Politiikassa on paljon normatiivista tai sellaista, mihin liittyy normatiivisuus. Arvoasioissa ei voida todeta sitä, mikä on "totuus". Arvoasiat ovat uskontoa ja ennakkoluuloja, vaikkakin välttämättömiä sellaisia.

Mielestäni käyttäjien sananvapauden tulee mahdollisimman pitkälle säilyä palvelussa.

Kannatan sitä, että sosiaalisen median yhteisöpalvelussa tulee olla sallittua kaikkien pyhien asioiden arvostelemisen ja pilkkaamisenkin, on sitten kysymys pyhistä teksteistä, pyhistä uskomuksista, pyhistä ihmisistä, pyhistä profeetoista tai henkilöhahmoista, jumalista tai Jumalasta tai pyhistä arvoista taikka uskonnollisesta lainsäädännöstä. Sama pätee tietenkin yleisemmin politiikan ilmiöihinkin.

Kannattaisin kuitenkin sellaista, että kaikkein kammottavin sisältö olisi kiellettyä. Tarkoitan sisältöjä, joihin sisältyy väkivallalla uhkailemista, terrorismin tukemista, lapsipornoa, kostopornoa tai "doksausta" eli toisten ihmisten henkilötietojen luvatonta jakelemista julkisuuteen.

Jotta sosiaalisen median yhteisöpalvelu voidaan järjestää kaikilta osin toimivaksi, se tarvitsee myös palkattuja työntekijöitä.

Joten kannatan sitä, että palvelu olisi mainosrahoitteinen. Toisaalta kaikkien mainosten tulee olla palvelussa vähemmän silmille pomppaavia sekä myös ja ennen kaikkea täysin kohdentamattomia. Mainosten kohdentamattomuus tuo palvelulle vähemmän rahaa, mutta säilyttää käyttäjien yksityisyyttä.

Ja mainoksilla varmistetaan myös se, ettei MeWe-palvelun tyyliin tarvitsisi mainostaa käyttäjille vähän väliä maksullista premium-versiota palvelusta. Sellainen palvelun käyttäytyminen häiritsee minua enemmän kuin kohdistamattomat mainokset.

Palvelun kännykkäsovelluksessa voisivat tosin ärsyttää mainokset enemmän, jos ne vievät ruudusta turhan suuren tilan, kuten todennäköisesti vievät, mutta sen kanssa täytyisi vain elää.

Kannatan sitä, että palvelu tulee rakentaa teknisesti sellaiseksi, ettei kukaan, erityisesti rikolliset ja mainostajatahot, kykenisi koneellisesti imuroimaan palvelun syvyyksistä käyttäjien profiilien tietoja.

Palvelun tai tuotteen mainostamisen yksityisviesteissä tulisi olla kiellettyä.

PS. Olen käyttänyt elämäni aikana sosiaalisen median yhteisöpalveluista Facebookia, Diasporaa ja MeWe:ä. Kaksi jälkimmäistä puolustavat käyttäjien yksityisyyttä. Nykyään käytän näistä vain Diasporaa, ja sekin toimii minulla nykyään ainoastaan eräänlaisena arkistona, kun palvelussa ei ole enää mukana kavereitani aktiivisina käyttäjinä. Lyhytviestipalveluista olen joskus kokeillut Twitteriä ja Gabiä.

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Amnesty syyttää Israelia apartheidista

Useita päiviä sitten oli tullut julki ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti, jossa väitetään, että Israelin valtio kohdistaa palestiinalaisiin sortotoimia, jotka täyttävät "apartheidin tunnusmerkistön".

Apartheidissa oli alun perin ollut kyse Etelä-Afrikan tasavallassa vuodesta 1948 alkaen käyttöön otetusta rajusta rotuerottelujärjestelmästä, joka määritteli ei-valkoiset ali-ihmisiksi. Vaikka jonkinlaista rotuerottelua oli harjoitettu maassa jo aikaisemmin valkoisten hyväksi, niin Kansallispuolueen saatua vallan vaaleissa tuona vuonna rotuerottelusta rakennettiin kokonainen järjestelmä.

Valkoiset olivat siis Etelä-Afrikan virallisessa hierarkiassa korkeimmalla, ja vain heillä oli tasavallassa äänioikeus. Sitten olivat intialaiset ja värilliset. Alimmaksi oli määritelty neekerit ja khoisan-kansojen edustajat. Neekereille oli määritelty Etelä-Afrikan sisällä omat "kotimaansa", nk. bantustanit, jotka olivat muodollisesti itsenäisiä mutta riippuvaisia Etelä-Afrikasta, jolle tuottivat halpaa työvoimaa. Yleensä neekerit eivät saaneet mitään korkeampaa koulutusta myöskään.

Vuoden 1993 vapaisiin ja yleisiin vaaleihin rotusortohallinnon olemassaolo lopulta päättyi.

Amnesty Internationalin kansainvälisoikeudellisten asioiden johtaja Solomon Sacco on sanonut olettamaansa Israelin apartheid-asiaan liittyen Ylelle puhelinhaastattelussa näin: "Meidän viestimme on, että palestiinalaisilla on vähemmän oikeuksia kuin Israelin juutalaisilla ja että Israelin valtio varmistaa, että heillä on jatkossakin vähemmän oikeuksia".

Amnestyn mukaan raportti osoittaa, että Israel kohtelee palestiinalaisia väestöllisenä uhkana. Sacco sanoo, että selkein osoitus tästä on se, että sotien aikana paenneiden palestiinalaisten paluu Israeliin on kielletty.

"Tarkoitus on pitää yllä sellaista väestötasapainoa, joka on Israelin enemmistölle hyödyllinen", Sacco sanoo.

Kuitenkin, jos kiisteltyjen alueiden palestiinalaiset, joista suuri enemmistö kuuluu islamilaiseen yhteisöön, saisivat päättää, niin ei-muslimeihin kohdistuisi vakavia sortotoimia, jotka perustuvat siihen, että islam syntyi 600-luvulta jKr. alkaen väkivallassa ja väkivallasta ja arabien väkivallan perustelemiseksi, ja sen ydin on edelleen väkivalta toisinajattelijoita, naissukupuolen edustajia ja homoseksuaaleja kohtaan.

Jos palestiinalaishallinto saisi päättää, niin islamiin olisi laillista kääntyä, mutta islamista pois kääntyminen olisi laitonta. Ja islamin pyhän kirjan Koraanin, islamin oletetun profeetan Muhammadin ja islamin Jumalan Allahin tietopohjainenkin kriittinen arviointi olisi lailla, luultavasti kuolemanrangaistuksen uhalla, kiellettyä.

Kyllä tätä voikin pitää hyvällä syyllä "väestöllisenä uhkana". Leimallisesti juutalainen maa on paljon miellyttävämpi asua ja elää kuin leimallisesti islamilainen maa.

Palestiinalaishallinnon – tai -hallintojen, sillä onhan niitä käytännössä kaksi: yksi Länsirannalla ja toinen Gazan kaistalla – mielipide on ollut, että jos näille alueille muodostetaan jonain päivänä oma valtio palestiinalaisille, niin siellä ei saa asua juutalaisia.

Israelissa taas on alusta saakka saanut asua niin arabeja kuin muslimeita.

Jordanjoen itäpuolella sijaitsevassa Jordaniassa, joka oli Israelin itsenäisyyssodan osapuoli vuonna 1948, ei ole koskaan saanut maan lain mukaan asua juutalaisia.

Ja mitä tulee Israelin itsenäisyyssodan aikana alueelta poistuneisiin arabeihin ja näiden jälkeläisiin ja heidän oikeuteensa palata Israelin alueelle, niin pitää tässä ottaa oikeudenmukaisuuden nimissä huomioon sekin, että niihin aikoihin arabimaista karkotettiin suuri määrä juutalaisia.

Palestiinalaisten oman valtion syntymisen tärkein ja oikeastaan ainoa este on ollut se, että palestiinalaishallinto on ollut sitä mieltä, että Israelilla ei ole oikeutta olemassaoloonsa, vaan se tulee hävittää. Ennen kuin Israelille taataan turvalliset ja tunnustetut rajat, ei voi olettaa Israelin sallivan uuden palestiinalaisen valtion muodostamista kiistellyille alueille.

Palestiinalaiset ovat Gazan kaistalta käsin tavanneet ampua israelilaisten siviilien, joista osa on palestiinalaisia, niskaan rakettitulta. Eikä siinä ole kyse mistään ilotulitusraketeista.

Täytyy myös muistaa, että nykyinen tilanne juutalaisten Pyhällä maalla oikeastaan juontaa juurensa arabimuslimien 600-luvulla jKr. aloittamaan imperialismiin.

Amnesty sanoo vastustavansa antisemitismiä ja kaikkia rasismin muotoja.

Mutta Israel on kuitenkin se maa alueella, jossa ihmisoikeuksia eniten kunnioitetaan. Israelin omilla arabeilla on äänioikeus, oikeus asettua ehdokkaaksi vaaleissa ja omia puolueita Israelin parlamentissa. Jopa moskeijat ovat laillisia Israelissa.

Amnesty Internationalia voi ehkä nimittää vasemmistolaiseksi järjestöksi. Kuten eräs entinen internetvaikuttaja, nimimerkki Ruukinmatruuna, on sanonut, niin vasemmistolle juutalaiset kelpaavat kuolleina, mutta eivät elävinä.

Yhdysvaltain hallituksen, jota johtaa presidentti Joe Biden Demokraattisesta puolueesta, tiedottaja Ned Price sanoo, että maan ulkoministeriön raporteissa Israelista ei koskaan ole käytetty kyseistä apartheid-termiä: "On tärkeää, että maailman ainoassa juutalaisvaltiossa juutalaisilta ei pidä kieltää heidän itsemäärittelyoikeuttaan".

"Arabikansakunnalla" on vaikka kuinka monta maata, joissa he voivat asua oman halunsa mukaan. Israelin alue on tähän valtavaan alueeseen verrattuna kärpäsenpaskan kokoinen. Suotakoon heille rauha.

...

PS. 10.2.2022: Ikävä tehdä kirjoituksiinsa myöhemmin lisäyksiä, mutta lisäsin tekstiin seuraavan kappaleen: "Täytyy myös muistaa, että nykyinen tilanne juutalaisten Pyhällä maalla oikeastaan juontaa juurensa arabimuslimien 600-luvulla jKr. aloittamaan imperialismiin."

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

TLC-kanava paiseineen, kuin taivaan esikartano minulle

Monelle tällaisen kanavan anti olisi kuin helvetin esikartano. Minulle se taas merkitsee kuin taivaan esikartanoa.

TLC, I'm dynamite!

TLC-kanavalla on näkynyt viime vuosien aikana melkoinen liuta erilaisia tosi-tv-ohjelmia. En minä niistä kaikista ole pitänyt, mutta joistakin olen pitänyt sitäkin enemmän.

Siitä on jo vuosia, kun aloin katsoa TLC:ltä Tohtori paisetta (alkup. engl. Dr. Pimple Popper). Siinä yhdysvaltalainen Los Angelesissa vaikuttava dermatologi tohtori Sandra Lee auttelee ihmisiä erilaisissa ihon ongelmissa, joista merkittävä osa on paiseet ja näppylät sun muut sellaiset, joista hän onkin saanut tämän lempinimensä Dr. Pimple Popper. Ohjelmassa asiakkaita kuvataan alusta alkaen aina siihen asti, kun he ovat toimenpiteessä, jolloin myös kuvataan. Lee on luonteva tv-kasvo. Ohjelmassa aina näytetään viillot ja sisällön puristamiset ja poistot. Lipoomat ja kystat saavat kyytiä kaikkein eniten. Lipoomat ovat hyvänlaatuisia rasvakasvaimia. Kystissa taas on kyse siitä, että ihon alle alkaa kerääntyä pussiin ihosoluja. Olen jo aikoja sitten oppinut sen, että kystaa poistaessa myös sen pussi tulee saada viimeistä palasta myöten kokonaan ulos. Muuten on todellisena vaarana, että kysta uusiutuu.

Kerran muuten ollessani sukulaisteni kanssa kesämökillä, ja tällä kertaa serkkutyttöni K:n ollessa mukana, minä ja K valistimme ihmisiä kystista.

Olen muuten osittain vitsinä kertonut ihmisille, että yhdistykseni paikallisen toimipisteen takahuonetta tulisi voida käyttää mun paiseittenpoistohuoneenani.

Alusta alkaen olen seurannut kanavalla myös Apua, mikä tauti! -ohjelmaa (Body Bizarre). Ohjelmassa seurataan maailman kauheimpia sairauksia ja tiloja, mitä ihmisille on syntynyt ja kehittynyt. Ohjelma on sen verran kauhea, että se aiheuttaa minussa aina eräänlaisen katharsiksen. Ohjelman yhteen jaksoon liittyen olen kirjoittanut jopa runon. Ohjelma on myös suuresti inspiroinut minua pitkän runoni Job saa vastauksen synnyttämisessä.

Jossain vaiheessa TLC:llä oli alkanut myös ohjelma Tohtori jalkapaise (My Feet Are Killing Me). Siinä on kaksi yhdysvaltalaista jalkakirurgia nimeltä Brad Schaeffer ja Ebonie Vincent, jotka hoitavat pois päiviltä ihmisten jalkaongelmia, joista monet ovat varsin karmeita. Kyllä täytyy ihailla näiden ammattitaitoa, kun he jalkoja korjaavat!

Sieltä itsestään alkoi tulla myös ohjelma Paiseklinikka (Bad Skin Clinic). Lontoossa praktiikkaansa pitävä pohjoisirlantilaistaustainen tohtori Emma Craythorne, jolla on hauska aksentti, hoitaa ohjelmassa ihmisten iho-ongelmia pois päiviltä.

Täytyy sanoa, että kyllä ohjelmien nimien suomentajilla on ollut jännää!

Uusimpia tulokkaita sarjassa on Dr. Mercy (nimeä ei ole suomennettu), jossa Mercy Odueyungbo -niminen dermatologi hoitaa Yhdysvalloissa ihmisten iho-ongelmia. Ohjelmassa on vain se paha puoli, että parhaat kohdat siitä on usein sensuroitu. Miksei kukaan ajattele lapsia!? Ne haluavat nähdä paiseiden leikkauksia!!1!

Veikkaan tosiaan, että varsinkin miespuoliset lapset tykkäisivät katsoa paiseohjelmia sensuroimattomina!

Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa (My 600-lb Life) taas iranilaistaustainen lihavuustohtori Younan Nowzaradan, jota potilaat nimittävät tuttavallisesti Doctor Now:ksi, yrittää auttaa vähintään 270 kilon painoisia ihmisiä pudottamaan painoa. Mutta vaikeaa se on. Ohjelma, kun melko pitkään jo olen sitä seurannut, on luonnollisesti alkanut lopulta hieman toistamaan itseään.

Uusi tulokas on Neurokirurgian pioneeri (Neurosurgeon), jossa puolalainen tohtori Mirosław Ząbek tekee taikojaan. Kyseessä on melko vakava ohjelma.

Säästän parhaan melkein viimeiseksi. On myös Satakiloiset siskot (1000-lb Sisters), jonka suomennettu nimi on vähättelyä. Ohjelmassa ovat Amy ja Tammy ja heidän perheensä ja joskus jotkut lähiystävätkin. Kuten ohjelman nimikin kertoo, he ovat siskoksia, ja kummatkin alun perin erittäin voimakkaasti ylipainoisia. Puhumme siis noin 300 kilosta. Henkeä kohti. Ja siskokset yrittävät tietenkin laihduttaa. Voin paljastaa, että toinen on pärjännyt hommassa vähän paremmin kuin toinen. Alun perin he olivat pitäneet yhdessä Youtube-kanavaa ja onnistuneet sitä kautta keräämään miljoonaisen fanijoukon. Ja lopulta sitten heille oli ehdotettu, että he voisivat alkaa tehdä tosi-tv-ohjelmaa. He suostuivat.

Minä ja joukko ystäviä ja tuttuja usein olemme kokoontuneet Discord-palvelun ääreen, kun samalla katsomme TLC:n antia. Yksi heistä on paitsi toinen porukan aktiivisimmista ihmisistä tässä suhteessa, niin myös minun tapaani vannoutunut Tammyn fani. Faniuteni on sen verran ylitsekäyvää, että nk. runoblogissani olen julkaissut jo kolme lyhyttä Tammyyn liittyvää merkintää. Oi, katso:

Tammy

Tammy, toivon antaja

Tammyn raikkaus

Viimeiseksi mainitsen vielä yhden sellaisen ohjelman, jota pikkaisen katselin aikoinaan. Mutta kun sen teema ei ollut kannaltani niin hirveän kiinnostava, niin lopetin kiinnostukseni kokonaan. Ohjelma oli nimeltään Seksileikeistä ensiapuun (Sex Sent Me to the ER). Hauskinta ohjelmassa oli usein tapahtuva ylinäytteleminen. Parasta oli yhdessä jaksossa ollut miehen siveysvyö.

Sellaisiin kanavan ohjelmiin, joita olen tuskin vilkaissut, kuuluvat mm. Upea lihava elämäni (My Big Fat Fabulous Life), jonka päähenkilön ylipaino johtuu ilmeisesti aineenvaihduntasairaudesta, ja 90 päivää morsiamena (90 Day Fiancé: Love Games).

Ihan lopuksi totean aikoinaan kääntäneeni huvikseni Lingua Franca Novan kielelle kolmen em. ohjelmista englanninkielisen nimen. Osaatko arvata, mikä on mikä?:

Dotor crevor de bultetas

Clinica de mal pel

Mea pedes es matante me