maanantai 27. syyskuuta 2021

Kirjaesittely: Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Mark Mansonin kirjoittama Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (julkaistu v. 2016, ja suomennos julkaistu v. 2018) on eräänlainen oma-apukirja.

Mutta se ei kerro siitä, kuinka ihminen voi saavuttaa menestyksen ja täydellisen onnen tilan.

Sen ydinasia ei myöskään ole piittaamattomuus, hällä väliä -asenne tai nihilismi. Sen sijaan sen sanoma on, että elämässä on tärkeitä asioita ja vähemmän tärkeitä asioita. Manson esittää, että on keskityttävä oikeasti tärkeisiin asioihin ja muista asioista voi sitten olla piittaamatta paskaakaan.

Kirjan alkulehdillä Manson mainitsee renttukirjailijaksi nimitetyn Charles Bukowskin, joka osasi olla piittaamatta paskaakaan. Maininta ilahdutti minua. Olen joskus nuorempana lukenut Bukowskia.

Kirjoittaja kertoo kirjassa aiheeseen liittyen myös omasta elämästään.

Kirjan ensimmäisellä puoliskolla käsitellään yleensä elämää ja sen ongelmakenttiä.

Sen jälkeen siinä käsitellään perusteellisesti arvoja.

Kirja käsittelee myös rakkautta.

Yksi tärkeimmistä asioista, mitä Manson siinä käsittelee, on se, että ihminen on itse vastuussa omasta elämästään. Ja vastuussa myös siitä, mitä tehdä ongelmilleen. Kirjoittaja ei kuitenkaan puhu kapitalistisen eetoksen mukaisesti siitä, että on työläisestä itsestään kokonaan kiinni, mikä on hänen asemansa työmarkkinoilla. Ja tämä oli minusta myönteistä.

Mutta tuosta vastuusta siitä, mitä tehdä omille ongelmilleen muuten tulee mieleeni logoterapia. Joka on ainoa terapiasuuntaus, joka onnistuu olemaan samalla myös elämänfilosofia.

Oma-apukirjaksi Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on melko raikas. Ja sillä oli minuun terapeuttinenkin vaikutuksensa. Päätinkin kirjaa lukiessani olla henkinen sosialisti, vaikka Manson ei sosialismia kirjassaan propagoikaan.

tiistai 21. syyskuuta 2021

Patriarkaatti iski WTC-torneihin 11.9.2001

Jokunen päivä sitten tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun terroristit olivat iskeneet Yhdysvaltain itärannikolle 11.9.2001. Silloin he olivat kaapanneet neljä matkustajalentokonetta. Kaksi niistä he lensivät New Yorkin WTC-torneihin, jotka jonkin ajan päästä romahtivat, yhden lensivät päin Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennusta Pentagonia. Yhdellä heidän oli ollut tarkoitus lentää Yhdysvaltain kongressitaloa päin, mutta tässä he eivät onnistuneet, sillä matkustajat olivat ryhtyneet kapinoimaan. Lentokone sen sijaan putosi hallitsemattomasti maahan.

Iskuissa kuoli yhteensä lähes 3.000 ihmistä, joista yli 2.700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä lentokoneissa. Välillisesti iskun seurauksena oli kuollut vuoden 2016 heinäkuuhun mennessä vielä ainakin 1.064 ihmistä, lähinnä syöpään sairastuneita pelastustyöntekijöitä.

Iskussa oli kyse patriarkaatin hyökkäyksestä suhteellisen liberaalin maan kimppuun. Terroristien mielipiteitten mukaan naisilla ja tytöillä ei ollut yhtä paljoa ihmisarvoa kuin miehillä ja pojilla. Heidän mielestään naispuolisilla ihmisillä tuli olla miespuolinen holhooja. Heidän mielestään miehille tuli olla helppoa ottaa naisesta avioero, mutta he ylenkatsoivat naisten oikeutta ottaa avioero miehestään.

He halveksivat ja nuivivat voimakkaasti myös homoseksuaaleja ja toisinajattelijoita. He olivat sitä mieltä, että kenelläkään heidän uskonyhteisöönsä kuuluvalla ei ollut oikeutta kääntyä pois siitä kuolemantuomion uhalla.

torstai 16. syyskuuta 2021

Kannabiksen päihdekäytön laillistaminen ja suora demokratia

Viime viikonloppuna Vihreiden puoluekokouksessa saatiin erittäin niukalla eli vain kahden äänen enemmistöllä aikaan päätös, että Vihreät pyrkii laillistamaan kannabiksen päihdekäytön. Muitakin päätöksiä siellä tehtiin, mutta puoluekokous tulee varmaankin merkittyä historiankirjoihin juuri tästä tehdystä päätöksestä.

Paholaisen asiaa ajamatonta Paholaisen asianajaja -blogia pitävä Juha Leinivaara oli lausunut blogissaan, että tämä Vihreiden päätös edesauttaa suuresti hänessä halua äänestää puoluetta.

Itse en olisi menossa niin pitkälle.

En siis olisi menossa edes tämän asian vuoksi äänestämään Vihreitä. Mutta olisin kyllä valmis äänestämään kannabiksen päihdekäytön laillistamisen puolesta päättäjiä sitovassa kansanäänestyksessä.

Olen viime ajat kannattanut lämminsydämisesti liberaalia huimausainelainsäädäntöä.

Valitettavasti Suomessa ei ole käytössä suoraa demokratiaa. Suora demokratia antaa tavallisille kansalaisille välineen päättäjiä sitovien kansanäänestysten kautta kävellä tarpeen vaatiessa lakiasäätävien puolue-edustajien tahdon yli.

Mutta ymmärrän kyllä, miksi niin monet poliitikot vastustavat sitä. Syy on se, että he uskovat suomalaisten olevan sveitsiläisiä paljon typerämpiä. Sveitsi on vuodesta 1848 saakka kukoistanut suoran demokratian avulla.

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Vegaanistumiseni tiellä on joitakin esteitä

Blogistikollegani Pekka oli jokin aika sitten blogissaan käsitellyt jossain määrin vihamieliseltä kantilta vegaanista ravintoa. Hänen tekstinsä oli ironinen mukaelma Laura Frimanin kolumnista, jossa oli annettu ymmärtää, että "ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää" (Pekan kuvaus kolumnista). Pekan blogimerkintä inspiroi minut lopulta kirjoittamaan tämän tekstin, jonka kirjoittaminen oli väikkynyt mielessäni jo pitempään, vaikka en todellakaan ole kovin asiantunteva asiassa:

Pidän muita eläimiä kivoina asioina Maapallolla. Koen jonkinlaista yhteyttä niihin. Minusta muilla eläimillä on, jos ei ihmisarvoa, niin kuitenkin eläinarvo. Mielestäni muita eläimiä tulee kohdella hyvin. En oikeastaan pidä kauhean mukavana sitä, että me joudumme syömään muita eläimiä tai niistä saatua maitoa elääksemme.

Vegaanistumiseni tiellä on kuitenkin joitakin esteitä.

Ihminen on luotu sekasyöjäksi. Ihminen on kukoistanut tähän asti sellaisena. Ilman sitä emme olisi selvinneet hengissä.

Ihminen ei myöskään selviä ilman B12-vitamiinia. Sitä saa eläimistä.

Kasveista sitä ei saa.

Joidenkin vegaaniruokavalioon soveltuvien elintarvikkeiden, kuten merilevien ja sienten, on aiemmin todettu sisältävän B12-vitamiinia. Todellisuudessa ne sisältävät lähinnä B12-vitamiinin analogeja, joilla ei ole biologista aktiivisuutta ihmiskehossa ja jotka estävät aktiivisen B12-vitamiinin toimintaa kehossa. Merilevien ja sienten käyttö ei täten turvaa ihmisen B12-vitamiinin saantia. Ilmeisesti myöskään fermentoitu ruoka ei auta asiassa.

Joihinkin vegaanisiin juomiin B12-vitamiinia on lisätty.

Voin sanoa omasta puolestani, että onneksi B12-vitamiinia ei saa levästä. En nimittäin erityisemmin pidä siitä. Vielä vähemmän pidän ajatuksesta, että pitäisi purkista nauttia B12-vitamiininsa. Se tuntuu jotenkin epäluonnolliselta.

Lääkkeet minä kyllä syön purkista, mutta se on eri asia. Ravinnon ei mielestäni tulisi olla lääkemuodossa.

Minusta pitäisi jalostaa tai geeniterapioida ruokakasveja sellaisiksi, että ne tuottaisivat B12-vitamiinia.

Tiedän, että vegaaninen ruokakin voi maistua suussani hyvältä. Vuonna 1996 olin osallistunut silloisen yhden kaverini, joka sattui olemaan adventisti, kanssa adventistien nuortenleirille. Siellä sai nautittavakseen hyvää kasvisnakkia. Myöhemmin firma, joka sitä valmisti, meni kuulemma konkurssiin.

Tiedän kuitenkin kasvis- ja vegaanisten ruokien valikoimien kasvaneen ja parantuneen kaupoissa sittemmin.

1990-luvun jälkipuoliskolla, kun kävin säännöllisesti kirkossa, yksi naispuolisista seurakuntalaistutuistani oli kertonut minulle kokeilleensa kerran vegaaniksi ryhtymistä. Kokeilu oli vienyt häneltä joksikin aikaa hiukset.

Vegaaniksi aikovan on hyvä tietää melko paljon ihmislajin ravitsemuksesta.

Yksi sukulaisistani on vegaani. Viimeksi elokuussa ollessani hänen, vanhemman pikkuveljeni ja tämän lapsen kanssa mökillä, hän oli toinen niistä ihmisistä siellä, jotka valmistivat meille ruokaa. Hyvää tuli. Hän antoi minun myös maistaa jotain vegaanista grillimakkaraa, joka oli makunsa ja rakenteensa puolesta yllättävän hyvää.

Yksi vegaanistumiseni esteistä on se, että en ole kauhean hyvä laittamaan ruokaa. Yhdistyksessäni saan periaatteessa joka arkipäivä nauttia kunnollisen lounaan, joka on hyvää kotiruokaa. Ja jos ryhtyisin vegaaniksi, joutuisin käytännössä opettelemaan ruoanlaiton kokonaan uudelleen.

Yksi minua hieman vegaanistanut asia elämässäni on ollut viime aikoina se, että minulla on ollut jo vuosien ajan jonkinlaista yliherkkyyttä maitotuotteille. Kyseessä ei ole laktoosi-intoleranssi, vaan jokin muu. Välillä, kun olen einestä ruoaksi ollut valitsemassa kaupassa, olen ihan oman mielenterveyteni vuoksi välillä valinnut ihan suosiolla vegaanisen eineksen, jotta vatsani ei mene kuralle.

Puhun lokakuussa lääkärini kanssa uudestaan asiasta.

Vegaaniuden puolesta puhuu jossain määrin se, että kasvisruoan tuottaminen vaatii vähemmän maa-alaa kuin liharuoan tuottaminen. Tosin pitemmällä tähtäimellä meidän kannattaisi vähentää ihmislajin määrä yhteen tai edes neljään miljardiin yksilöön. Sellainen auttaisi paljon. Jos taas jossakin maassa tällä hetkellä lisäännytään turhan runsain mitoin, niin siinä maassa kannattaa ehdottomasti siirtyä syömään pelkästään vegaanista ruokaa. Tai turvautumaan edes ehkäisyyn.

Ylenmääräistä väestönlisäystä ehkäisevät tyttöjen ja naisten koulutus, sosiaaliturvan olemassaolo ja toimiva perhesuunnittelu. Kiinassa oli ennen wanhaan ollut käytössä myös valtion pakottama yhden lapsen politiikka, josta on sittemmin luovuttu.

Lähimmän 20 vuoden aikana yksi eläimiä sortamaton vaihtoehto, josta saa myös B12-vitamiinia ja joka ihastuttaa minua, tulee todennäköisesti olemaan nk. koeputkiliha. Kyse on siitä, että eläimen lihaksesta on otettu nk. satelliittisoluja, joiden avulla saa laboratorio-olosuhteissa valmistettua jonkinlaista oikeaa eläimen lihaa, jonka takia eläintä itseään ei tarvitse tappaa. Tällä hetkellä – vuonna 2021 – kehitys on kuitenkin vasta sen verran pitkällä – että osataan valmistaa vain jonkinlaista jauhelihaa muistuttavaa lihaa. Kokolihan valmistamiseksi tulisi oppia, miten keinokudokseen saadaan verisuonia. Singaporessa muistaakseni myydään jo nykyään kanan koeputkilihaa.

Tulevaisuudessa ihmisen ei siis tarvitse välttämättä valita vegaaniuden ja eläinten sortamisen välillä, mitä tulee ravinnon hankkimiseen.

Yksi asia on kuitenkin mielestäni varmaa. Vegaanisen ruoan syöminen lisääntyy kyllä, kun kaupasta saa paljon erinomaista, maistuvaa, ravitsevaa ja riittävän halpaa vegaaniruokaa ja vegaanisia ruoanvalmistuksen raaka-aineita. Tie lihansyöjän sydämeen käy vatsan kautta.

PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogista unikertomukseni Päätin ryhtyä vegaaniksi.

...

II myöhempi PS: Kirjoituksessa mainitsemani sukulainen kommentoi toisaalla sitä lausumalla näin: "Hyvä oli kirjoitus! Ainoa asia mikä tuli mieleen oli että vegaanisen ruoan laittaminen olisi vaikeaa. Kun tuntee perus ruoanlaittotermit niin se on aika helppoa."

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kirjaesittely: Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Jokin aika sitten olin saanut lukaistua brittiläiskyproslaisen kirjailijan Alex Michaelidesin vuonna 2019 julkaistun romaanin Hiljainen potilas (engl. alkup. Silent Patient).

Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään useasti kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan.

Tästä kirja alkaa. Sen päähenkilö taas on miespuolinen terapeutti, joka hakeutuu ennen pitkää töihin sairaalaan, jossa Aliciaa hoidetaan. Vaikka uranäkymät siellä eivät ole loistavanpuoleiset.

Tärkeä kysymys on nyt se, että onnistuisiko hän Alician terapiassa, onnistuisiko hän saamaan tämän vielä puhumaan. Jos jos onnistuu, niin mitä potilaan tekemään murhaan liittyen paljastuu?

Hiljaisen potilaan lukeminen oli minulle varsin pitkän aikaa pakkopullaa. Tarina ei oikein vetänyt mukaansa. Vasta kun kirjan sivuilla olin ehtinyt jo melko pitkälle, eteen tuli jotain yllättävää ja mielenkiintoisempaa.

Saatan joskus lopettaa romaanin lukemisen kesken, jos se on huono, pitkästyttävä tai liian väkivaltainen. Nyt on tietysti hyvä, että en tällä kertaa lopettanut kesken, sillä nyt sain kirjoitettua tämän kirjaesittelyn.

Myöhempi mielenkiintoisuus kirjassa ei varsinaisesti pelasta sitä. Lähden kaljalle. Kalja on ystävä.

Hiljainen potilas on Michaelidesin ensimmäinen julkaistu romaani. Siitä on myös kirjoitettu useita kirja-arvioita suomeksikin. Mutta ei kai yksi lisää haittaa.

Ja kuulemma oikeudet kirjaan on myyty 40 kielelle. Toivottavasti tarinan mielenkiintoisuus on kuitenkin parempi myöhemmissä.

PS. Itse asiassa tänä Jeesuksen vuonna 2021 vuonna Michaelidesilta onkin ilmestynyt uusi kirja, nimeltään Neidot (engl. alkup. Maidens). Pääkaupunkiseudun kirjastojen verkkopalvelun Helmetin tietojen perusteella kirjaa on tilattu lukuisia kirjastoihin. Tällä hetkellä (31.8.2021, jolloin ajastin tämän julkaistumaan) kappaleita on ko. kirjastoissa vain yksi.