Vegaanistumiseni tiellä on joitakin esteitä

Blogistikollegani Pekka oli jokin aika sitten blogissaan käsitellyt jossain määrin vihamieliseltä kantilta vegaanista ravintoa. Hänen tekstinsä oli ironinen mukaelma Laura Frimanin kolumnista, jossa oli annettu ymmärtää, että "ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää" (Pekan kuvaus kolumnista). Pekan blogimerkintä inspiroi minut lopulta kirjoittamaan tämän tekstin, jonka kirjoittaminen oli väikkynyt mielessäni jo pitempään, vaikka en todellakaan ole kovin asiantunteva asiassa:

Pidän muita eläimiä kivoina asioina Maapallolla. Koen jonkinlaista yhteyttä niihin. Minusta muilla eläimillä on, jos ei ihmisarvoa, niin kuitenkin eläinarvo. Mielestäni muita eläimiä tulee kohdella hyvin. En oikeastaan pidä kauhean mukavana sitä, että me joudumme syömään muita eläimiä tai niistä saatua maitoa elääksemme.

Vegaanistumiseni tiellä on kuitenkin joitakin esteitä.

Ihminen on luotu sekasyöjäksi. Ihminen on kukoistanut tähän asti sellaisena. Ilman sitä emme olisi selvinneet hengissä.

Ihminen ei myöskään selviä ilman B₁₂-vitamiinia. Sitä saa eläimistä.

Kasveista sitä ei saa.

Joidenkin vegaaniruokavalioon soveltuvien elintarvikkeiden, kuten merilevien ja sienten, on aiemmin todettu sisältävän B₁₂-vitamiinia. Todellisuudessa ne sisältävät lähinnä B₁₂-vitamiinin analogeja, joilla ei ole biologista aktiivisuutta ihmiskehossa ja jotka estävät aktiivisen B₁₂-vitamiinin toimintaa kehossa. Merilevien ja sienten käyttö ei täten turvaa ihmisen B₁₂-vitamiinin saantia. Ilmeisesti myöskään fermentoitu ruoka ei auta asiassa.

Joihinkin vegaanisiin juomiin B₁₂-vitamiinia on lisätty.

Voin sanoa omasta puolestani, että onneksi B₁₂-vitamiinia ei saa levästä. En nimittäin erityisemmin pidä siitä. Vielä vähemmän pidän ajatuksesta, että pitäisi purkista nauttia B₁₂-vitamiininsa. Se tuntuu jotenkin epäluonnolliselta.

Lääkkeet minä kyllä syön purkista, mutta se on eri asia. Ravinnon ei mielestäni tulisi olla lääkemuodossa.

Minusta pitäisi jalostaa tai geeniterapioida ruokakasveja sellaisiksi, että ne tuottaisivat B₁₂-vitamiinia.

Tiedän, että vegaaninen ruokakin voi maistua suussani hyvältä. Vuonna 1996 olin osallistunut silloisen yhden kaverini, joka sattui olemaan adventisti, kanssa adventistien nuortenleirille. Siellä sai nautittavakseen hyvää kasvisnakkia. Myöhemmin firma, joka sitä valmisti, meni kuulemma konkurssiin.

Tiedän kuitenkin kasvis- ja vegaanisten ruokien valikoimien kasvaneen ja parantuneen kaupoissa sittemmin.

1990-luvun jälkipuoliskolla, kun kävin säännöllisesti kirkossa, yksi naispuolisista seurakuntalaistutuistani oli kertonut minulle kokeilleensa kerran vegaaniksi ryhtymistä. Kokeilu oli vienyt häneltä joksikin aikaa hiukset.

Vegaaniksi aikovan on hyvä tietää melko paljon ihmislajin ravitsemuksesta.

Yksi sukulaisistani on vegaani. Viimeksi elokuussa ollessani hänen, vanhemman pikkuveljeni ja tämän lapsen kanssa mökillä, hän oli toinen niistä ihmisistä siellä, jotka valmistivat meille ruokaa. Hyvää tuli. Hän antoi minun myös maistaa jotain vegaanista grillimakkaraa, joka oli makunsa ja rakenteensa puolesta yllättävän hyvää.

Yksi vegaanistumiseni esteistä on se, että en ole kauhean hyvä laittamaan ruokaa. Yhdistyksessäni saan periaatteessa joka arkipäivä nauttia kunnollisen lounaan, joka on hyvää kotiruokaa. Ja jos ryhtyisin vegaaniksi, joutuisin käytännössä opettelemaan ruoanlaiton kokonaan uudelleen.

Yksi minua hieman vegaanistanut asia elämässäni on ollut viime aikoina se, että minulla on ollut jo vuosien ajan jonkinlaista yliherkkyyttä maitotuotteille. Kyseessä ei ole laktoosi-intoleranssi, vaan jokin muu. Välillä, kun olen einestä ruoaksi ollut valitsemassa kaupassa, olen ihan oman mielenterveyteni vuoksi välillä valinnut ihan suosiolla vegaanisen eineksen, jotta vatsani ei mene kuralle.

Puhun lokakuussa lääkärini kanssa uudestaan asiasta.

Vegaaniuden puolesta puhuu jossain määrin se, että kasvisruoan tuottaminen vaatii vähemmän maa-alaa kuin liharuoan tuottaminen. Tosin pitemmällä tähtäimellä meidän kannattaisi vähentää ihmislajin määrä yhteen tai edes neljään miljardiin yksilöön. Sellainen auttaisi paljon. Jos taas jossakin maassa tällä hetkellä lisäännytään turhan runsain mitoin, niin siinä maassa kannattaa ehdottomasti siirtyä syömään pelkästään vegaanista ruokaa. Tai turvautumaan edes ehkäisyyn.

Ylenmääräistä väestönlisäystä ehkäisevät tyttöjen ja naisten koulutus, sosiaaliturvan olemassaolo ja toimiva perhesuunnittelu. Kiinassa oli ennen wanhaan ollut käytössä myös valtion pakottama yhden lapsen politiikka, josta on sittemmin luovuttu.

Lähimmän 20 vuoden aikana yksi eläimiä sortamaton vaihtoehto, josta saa myös B₁₂-vitamiinia ja joka ihastuttaa minua, tulee todennäköisesti olemaan nk. koeputkiliha. Kyse on siitä, että eläimen lihaksesta on otettu nk. satelliittisoluja, joiden avulla saa laboratorio-olosuhteissa valmistettua jonkinlaista oikeaa eläimen lihaa, jonka takia eläintä itseään ei tarvitse tappaa. Tällä hetkellä – vuonna 2021 – kehitys on kuitenkin vasta sen verran pitkällä – että osataan valmistaa vain jonkinlaista jauhelihaa muistuttavaa lihaa. Kokolihan valmistamiseksi tulisi oppia, miten keinokudokseen saadaan verisuonia. Singaporessa muistaakseni myydään jo nykyään kanan koeputkilihaa.

Tulevaisuudessa ihmisen ei siis tarvitse välttämättä valita vegaaniuden ja eläinten sortamisen välillä, mitä tulee ravinnon hankkimiseen.

Yksi asia on kuitenkin mielestäni varmaa. Vegaanisen ruoan syöminen lisääntyy kyllä, kun kaupasta saa paljon erinomaista, maistuvaa, ravitsevaa ja riittävän halpaa vegaaniruokaa ja vegaanisia ruoanvalmistuksen raaka-aineita. Tie lihansyöjän sydämeen käy vatsan kautta.

PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogista unikertomukseni Päätin ryhtyä vegaaniksi.

...

II myöhempi PS: Kirjoituksessa mainitsemani sukulainen kommentoi toisaalla sitä lausumalla näin: "Hyvä oli kirjoitus! Ainoa asia mikä tuli mieleen oli että vegaanisen ruoan laittaminen olisi vaikeaa. Kun tuntee perus ruoanlaittotermit niin se on aika helppoa."