blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

perjantai 30. marraskuuta 2018

Uneni olemisesta erinomainen sotilas

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin sotilas ja oli sota. En tiedä, minkämaalaisia minun puoleni oli. Vihollinen oli jonkin matkan päässä, ja meidän joukkomme oli määrä lyödä se. Olin sotilaana vihreä, ja olin ensin epävarma, että miten toimia tilanteessa. Mutta sitten ryntäsin matalana eteenpäin. Edessä jylläsi minua kohti syvässä liejussa brittisotilas, jolla oli käytössään klassinen Lee-Enfield -pulttilukkokivääri. Jostain syystä tilanteessa ei käytetty luoteja. Minun kiväärissäni oli kiinni pistin, mutta vihollissotilaan kiväärissä ei. Jonkin aikaa vääntelimme kiväärejämme toisiaan vasten, kunnes sain osuttua häneen muutaman kerran pistimellä.

Vihollinen lopulta antautui. Ja kas kummaa, myös sotilas, johon olin osunut pistimellä, oli edelleen suhteellisen vetreässä kunnossa.

Komentava upseeri sanoi minulle taistelun jälkeen, että olen todella erinomainen sotilas.

Taisi kuulua samaan unisikermään sellainenkin, että pestini sotilaana oli kestänyt kovin lyhyen aikaa. Ylläni oli vihreä ja omasta mielestäni varsin käytännöllinen sotilasunivormu, vaikka en enää ollutkaan osa tämän valtakunnan asevoimia. Ajattelin, että palautan univormuni seuraavana päivänä, jolloin otan käyttööni siivilivaatteet.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Mikä on konservatismi

Konservatismi on poliittinen ideologia. Se kunnioittaa uskontoa ja perinteitä ja varsinkin itselleen sopivanlaisia auktoriteetteja. Konservatismi suhtautuu kriittisesti ajatukseen ihmisestä pohjimmiltaan hyvänä olentona.

Aatteen nimeen liittyy se, että konservatismi pyrkii säilyttämään kaiken hyvän. Konservatismi hylkää vallankumouksen ja kannattaa vähittäisiä tolkullisena pidettäviä muutoksia olemassaolevan yhteiskunnan ja järjestelmän sisällä. Tämä voidaan esittää vastakohtaparilla:

evoluutio <> revoluutio

Joskus konservatiivit voivat myös pyrkiä palauttamaan aiemmin vallinnutta järjestelmää.

Toisaalta konservatiivit voivat esittää, että joskus on hyvä suostua uudistuksiin, jotta voi pelastaa mahdollisimman paljon hyvää yhteiskunnassa. Konservatiivisena voidaan myös pitää periaatetta, jonka mukaan politiikassa tulee aina pyrkiä siihen, ettei poliittisista päätöksistä seuraa tahattomasti mitään ikävää tai vahingollista.

Konservatismin mukaan vähäosaisista tulee pitää huolta. Toisaalta aatteen määritelmään ei kuulu se, missä määrin kunnollista ja tehokasta tämän huolenpidon tulee olla.

Konservatismia on ollut olemassa historian aikana monenlaista. Pahimmillaan kyseessä on äärivanhoillinen oppi, joka kieltää uskonnonvapauden, painaa vähäväkiset alas ja hallitsee pelolla. Toisaalta konservatismi voi myöskin olla sopusoinnussa demokraattisten arvojen kanssa.

Poliittisessa keskustelussa on aiheuttanut sekaannusta se, että 1930-luvulta alkaen on Yhdysvalloissa nimitetty liberalismiksi kaikenlaista suhteellista edistyksellisyyttä tai vasemmistolaisuutta. Maassa "konservatismi" ja "liberalismi" esitetään toistensa vastakohtina, mitä ne eivät alkuperäisen määritelmän mukaan ole (liberalismista olen julkaissut blogimerkinnän aikaisemmin).

maanantai 26. marraskuuta 2018

Kiireeni vuoksi petin unessani sotilastoverini

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain etelän maassa turistimatkalla. Ja kuten unessa usein sattuu, niin tässäkin unessa oli eräs järjetön asia, joka unessa kuitenkin vaikutti täysin tolkulliselta. Nimittäin unessani ao. maa käytti turisteja sotilaallisiin tehtäviin.

Ao. paikan turistien oli määrä piakkoin lähteä suorittamaan tehtävää. Minulla oli jokin kiireellinen asia, joka piti katsoa läpi, ja sen vuoksi myöhästyin sotilaskulkuneuvosta.

Muille turisteille kyseinen sotilastehtävä osoittautui rankaksi ja vaaralliseksi.

Kun turistit palasivat tukikohtaan, niin olin erittäin pahoillani. Tunsin pettäneeni sotilastoverini, kun useat näistä palasivat haavoittuneina tai ruumispussissa.

Ilmoitin esimiehelleni olevani valmis lähtemään mihin tahansa vastaavaan tehtävään, mutta tämä sanoi, että meillä ei taida olla enää miesvoimaa sellaisiin.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Ensimmäinen maailmansota päättyi yli sata vuotta sitten, ja Ylen rakastama nationalismi-aihe

11. marraskuuta Herran vuonna 2018 oli ensimmäisen maailmansodan päättymisen satavuotispäivä. Pariisissa satavuotisjuhlallisuudet jatkuivat valtiojohtajien rauhanfoorumilla. Yle julkaisi aiheeseen liittyen sen tyyliä kuvaavalla tavalla otsikoidun uutisartikkelin Macron ja Merkel tuomitsivat nationalismin rauhanfoorumissa. Artikkelissa sanotaan mm.:
Kolmipäiväisen rauhanfoorumin avanneet Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel tuomitsivat kansalliskiihkon.

Macron totesi nationalismin, rasismin, antisemitismin ja ääriajattelun uhkaavan maailman vakautta yhtä lailla kuin talouteen, ympäristöön ja siirtolaisuuteen liittyvät haasteet uhkaavat sitä.
Mielestäni ääri-ihmisten muuttoliike valtioiden rajojen yli tulisi tukahduttaa. Muuttoliikkeen rajoittaminen on kuitenkin vastoin EU:n epävirallista valtionuskontoa monikulturismia, joten en pidätä hengitystäni odotellessani tuota.

Oma mielipiteeni asiasta on, että rasismi, antisemitismi ja ääriajattelu uhkaavat maailman vakautta. Mutta nationalismi vain kiihkonationalismin muodossa. Ja ihan oikeinhan artikkelissa sanotaankin, että presidentti Macron ja pääministeri Merkel tuomitsivat kansalliskiihkon, eivät sinänsä nationalismia. Yle oli vain hieman vetänyt mutkat suoriksi otsikointia artikkelille tehdessään. Tiedetään, mikä on Ylen lempiaihe. Se on nationalismi ja sen kauheus.

Ylen sivuillaan usein harrastamasta kaiken nationalismin vastustamisesta sanoisin, että hullua olisi kieltää ukrainalaisia ajattelemasta, että he ovat Venäjän kansasta erillinen kansansa. Tai ollut kieltää vuonna 1804 haitilaisia itsenäistymästä Ranskasta sillä perusteella, että he eivät ole oma kansansa. Tai vaikka kieltää nykyäään Palestiinan arabeja muodostamasta omaa kansakuntaansa. (Palestiinan tapaus on kyllä sikäli kinkkinen, että jotta kiisteltyjen alueiden palestiinalaisten itsenäistyminen voisi tapahtua, niin heidän ja arabimaailman on ensin taattava Israelille turvalliset ja tunnustetut rajat.) Hullua olisi myös ajatella, että ei olisi haitannut yhtään, että virolaiset olisivat vaihtaneet kielensä venäjään ja sulautuneet isokokoisempaan kansanryhmään.

Yhtä hullua kuin vastustaa kaikkea nationalismia on vastustaa kaikkea sosialismia sillä perusteella, että Adolf Hitler ja Pol Pot olivat sosialisteja.

PS. Ylen rakastamaan nationalismi-aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogistani kirjoitukseni Antinationalisteista ja Heikko nationalismi ja vahva nationalismi. Jos haluat lukea nationalismin patologisemmasta muodosta, niin voit lukea kirjoitukseni Lempinatsini Oskar Schindler, kansanmurhan vaikeuttaja ja Ernst Jünger, demokratiaa vastustava kansalliskonservatiivi. Jälkimmäiseen kirjoitukseen liittyen mainitsen tässä vielä, että vaikka Ernst Jünger oli antidemokraatti, niin hän ei ollut antisemiitti, mitä taas natsit olivat.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Uskonnon merkityksestä

Kyllä minä ymmärrän ihmisten taipumuksen uskontoon. Uskonto auttaa ihmistä kestämään mahdottomissa tilanteissa. Minä ymmärrän ihmisten tuskan.

Ja samalla minun tulee ymmärtää myös oma janoni Suurta kertomusta kohtaan, vaikka uskonto on minusta pitkälle kulunut pois aikojen saatossa.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Entä jos valittamisen sijaan Suomessa olisi siivoojalla varaa käyttää palveluita?

Kokoomushenkisen Verkkouutiset-verkkosivuston sivuilla julkaistun uutisartikkelin mukaan Kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen mielestä suomalaisilla tulisi olla paremmat mahdollisuudet palvelujen hyödyntämiseen:
HS kirjoittaa kotitaloustyön taakasta. Entä jos valittamisen sijaan Suomessa olisi ihmisen varaa käyttää palveluita? Ravintolailtaa varten ei pitäisi säästää eikä insinöörin kannattaisi mankeloida lakanoita itse. Palvelutalous myös ekologinen tapa nostaa tuottavuutta!
Itse en täysin ymmärrä, miten palvelutalous pelkästään tässä auttaisi. Insinöörit eivät ole ainoita, jotka voisivat tarvita mankelointia. Ehdotankin, että taloudellisesti huonoimmassa asemassa olevien suomalaisten palkkoja nostataan riittävälle tasolle, jotta heilläkin olisi varaa siihen, mihin insinööreillä. Lastentarhojen työntekijät, siivoojat ja lähihoitajat olisivat iki-innoissaan, mikäli heillä olisi varaa ravintolailtoihin ja siivoajien palkkaamiseen kotejaan varten. Sitten kun meillä on palvelutalous.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Kirja-arvostelu: Robert Harris: Salaliitto

Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.) oli roomalainen lakimies, kirjailija ja poliitikko. Hän oli erittäin taitava puhuja, ja vaikutti Rooman valtakunnan hallinnon korkeimmassa päättävässä elimessä senaatissa pitkään.

Cicero oli ensimmäinen senaattiin päässyt suvussaan. Siksi hän oli homo novus, ja vanhojen senaattorisukujen jäsenet suhtautuivat häneen kriittisesti. Hänellä oli erityisesti tämän vuoksi elämässään näytön paikka.

Cicero loi ensimaineensa lakimiehenä ja puhujana kolmannen orjasodan (73-71 eKr.) jälkeen vuonna 70 eKr. Silloin hän toimi syyttäjänä jutussa, jossa syytettynä oli Sisilian entinen maaherra Gaius Verres, jota saaren asukkaat olivat syyttäneet kohtuuttomasta riistosta. Verres joutui lähtemään maanpakoon Ciceron ansiosta.

Vaikka Verres oli roomalaiselta kantilta hirvittävä mäntti, niin hänen hyväkseen roomalaisten olisi täytynyt kuitenkin lukea se, että mies vahvisti saaren linnoituksia silloin, kun mannermaalla riehui kolmas orjasota (juuri se sota, jossa kuuluisa entinen gladiaattori Spartacus vaikutti).

Tasavallan aikaisessa Rooman valtakunnassa maan korkeimmat virkamiehet olivat kaksi konsulia. Cicero toimi konsulina vuoden 63 eKr. Virkakautensa aikana hän kukisti tasavaltaa uhanneen Catilinan salaliiton. Tämä on keskiössä englantilaisen kirjailijan Robert Harrisin vuonna 2009 ilmestyneessä historiallisessa romaanissa Salaliitto (suomennos ilmestyi vuotta myöhemmin).

Lucius Sergius Catilina oli hyvin rumaksi sanottu roomalainen poliitikko ja kyseisen salaliiton päätekijä. Hän kuului kansanomaiseen populaarien puolueeseen ja julisti radikaalia ohjelmaa harvainvallan lopettamisesta ja velkojen mitätöinnistä. Häntä kannattivat myös monet sotaveteraanit.

Cicero kuului optimaatteihin eli vanhan aristokratian kannattajiin, vaikka hän oli myös valmis uudistuksiin säilyttääkseen tasavallan eheänä.

Kirja on toinen osa Harrisin Ciceron elämää käsittelevässä kolmiosaisessa Rooma-kirjasarjassa. Osat voi lukea myös erillisinä kirjoina, kuten minä teen. Sarjan ensimmäinen osa oli ollut vuonna 2006 ilmestynyt Imperium ja kolmas osa on vuonna 2015 ilmestynyt Diktaattori.

Salaliitto-romaanissa tasavalta on vaarassa, ja laillisuuden puolella tähän asti ollut Cicero joutuu vakavasti pohtimaan sitä, mitä asioita on moraalista tai välttämätöntä tehdä tasavallan pelastamiseksi sen vihollisilta. Ja pelastaakseen oman henkensä.

Kirjassa myös annetaan pieni vihje siitä, mikä on voinut olla ensiaskel Marcus Antoniuksen vuosia myöhemmin selväksi käyneelle antipatialle Ciceroa kohtaan.

Kirjan kertojana toimii Ciceron orja ja sihteeri Tiro, mies, joka muuten keksi pikakirjoituksen, jotta hänen olisi helpompi saada kirjoitettua muistiin herransa merkittäviä puheita.

Robert Harris on kirjoittanut romaaninsa verevästi. Minun oli helppo uppoutua sen maailmaan, ja itse asiassa lukiessa sitä rupesin jopa miettimään, millaista elämäni olisi ollut Rooman senaatin jäsenenä kirjan kuvaamana aikana. Olisin ollut roomalaiselta kantilta katsoen ääripopulaari, mutta kuitenkin kyennyt olemaan yhteistyössä Ciceron kanssa. En olisi mennyt mukaan Catilinan salaliittoon.

Kirjassa ei ollut kerrassaan mitään vikaa. En paljasta kaikkea juonesta, vaikka tarpeeksi suuren osan siitä voi lukea ihan historiankirjoista.

Olin aikaisemmin lukenut Harrisilta ainoastaan Kolmannen valtakunnan salaisuuden, joka sijoittuu vaihtoehtohistoriaan, jossa natsi-Saksa oli voittanut toisen maailmansodan. (Jos ketään kiinnostaa, niin siinä on päähenkilönä SS:ään kuuluva poliisimies, jota alkaa kiinnostaa se, mihin kaikki juutalaiset ovat kadonneet.)

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Ääriliikkeiden tasa-arvosta

Yksi syy siihen, miksi mainitsen natsismin blogissani niin usein, on se, että kannatan kaikkien ääriliikkeiden tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa.

Toinen tärkeä syy tälle on se, että jos puhuu islamista, niin voi saada valtionsyyttäjänviraston kimppuunsa. Olen katsonut, että natseista ja natsismista puhuminen on sikäli turvallisempaa.

Ja koska kannatan ääriliikkeiden tasa-arvoa, niin hassuttelen välillä puhumalla natsismista tai natseista samalla lailla halaten kuin jotkut oikeinajattelijat puhuvat islamista. Matkin oikein näitä ihannoijia.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Yhdysvaltain välivaaleissa kongressin edustajainhuoneeseen tuli valituksi kaksi uusnatsinaista

Yhdysvalloissa pidettiin viime viikon tiistaina 6.11. herran vuonna 2018 välivaalit. Minnesotassa ja Michiganissa valittiin kongressin alempaan kamariin edustajainhuoneeseen Yhdysvaltain ensimmäiset uusnatsinaiset, Heidi Flick ja Ilse Hagen. He kuuluvat Demokraattiseen puolueeseen, joka näissä vaaleissa onnistui valtaamaan edustajainhuoneeseen enemmistön.

– Presidentti Trumpista huolimatta maassamme on tervetulleesti lisääntynyt moninaisuus, toteaa vaaleissa äänestänyt minnesotalainen Herbert Mock ja lähtee raahustamaan kohti paikallista Demokraattisen puolueen päämajaa, kurjaa talorähjää.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Suomen kielestä lähes tasa-arvoinen kieli Pohjoismaiden neuvostoon

Tämän tapahtumista olisi ollut minun vielä vähän aikaa aikaisemmin vaikea uskoa. Sitä, että 31.10. ja 1.11.2018 Pohjoismaiden neuvosto oli kokoontunut yhteen Oslossa, ja kokouksessa oli päätetty suomen ja islannin kielten aseman selkeästä parantamisesta.

Tästä alkaen siis myös suomen ja islannin kielet ovat tasavertaisia kieliä ruotsin, tanskan ja norjan kielien rinnalla neuvoston kokouksissa.

Ainoa miinus tässä on se, että ruotsi, tanska ja norja säilyvät edelleen Pohjoismaiden neuvoston sihteeristön työkielinä, eli sellaisiksi eivät pääse suomi ja islanti. Jatkossa on kuitenkin neuvoston sihteeristön kokoonpanon aina oltava sellainen, että henkilöstössä on kunkin Pohjoismaan kielen perusteellisesti osaavia työntekijöitä.

Olisiko ollut kauhean suuri kustannus, jos olisi järjestetty sihteeristön kokouksiin tulkit?

Mutta olen kuitenkin kauhean tyytyväinen tapahtuneeseen. Nyt Suomi ja suomen kieli eivät ole enää ollenkaan lapsipuolen asemassa Pohjoismaiden neuvostossa. Olemme nyt lähes tasa-arvoisessa asemassa.

Olen monituiset viime vuodet kertonut kaikille, jotka ovat halunneet kuunnella, että olen periaatteessa osaamatta ruotsin kieltä niin kauan kuin suomen kieli (pidän myös islannin kielen tasa-arvoisuutta tärkeänä, koska olen kansallisliberaali) ei ole tasa-arvoinen kieli Pohjoismaiden neuvostossa ja niin kauan kuin Suomessa on olemassa sellainen instituutio kuin pakkoruotsi.

Nyt on toinen näistä kurjista asioista enimmäkseen häipynyt. Joten nyt vain odottelemaan pakkoruotsin poistamista Suomen kouluista.

Asiaan liittyy se, että aion myöskin ruveta kertaamaan ruotsin kieltä heti, kun molemmat vaatimukseni ovat riittävässä määrin tyydytetty. Tulen myös ostamaan silloin ruotsin kielen oppikirjoja, sanakirjan ja kieliopin.

PS. Pakkoruotsin tarpeellisuutta on perusteltu sillä, että ruotsinkielisten kansalaisten tulee voida saada palveluja äidinkielellään niillä alueilla, joilla asuu merkittävässä määrin ruotsinkielisiä. Itse kannatan ruotsinkielisten kansalaisten kielellisten palveluiden turvaamista lämpimästi. Mutta pakkoruotsi on siihen asiaan väärä lääke. Voimaperäinen ruotsin kielen tunkeminen koululaisten ja opiskelijoiden kurkusta alas on saanut aikaan sen, että vain noin prosentti suomenkielisistä osaa riittävässä määrin ruotsin kieltä kyetäkseen palvelemaan ruotsinkielisiä kansalaisia. Toisaalta monet ovat pakkoruotsin tuputtamisen vuoksi saaneet kielestä kylläkseen ja inhoavat sitä. Ruotsin kielen merkitys maailmalla on mikroskooppisen pieni. Vain vähän isompi kuin suomen kielen merkitys. Itse ehdottaisin sellaista, että pakkoruotsi lopetetaan kouluista ja ruotsinkielisen kansanosan tulee itse tuottaa mahdollisimman paljon ruotsin kieltä osaavia asiakaspalvelijoita. Toiseksi ehdotukseeni kuuluu myös se, että virastojen työntekijöille maksetaan enemmän palkkaa, jos he kykenevät palvelemaan myös sillä kielellä, jonka osaajista on pulaa. Näin toimitaan Kanadassakin kahden tärkeimmän puhutun kielen, englannin ja ranskan, osaajien suhteen.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kaksi erilaista suhtautumistapaa aborttiin

Abortin vastustaminen on kaikkien mistä hyvänsä syystä tehtävien aborttien vastustamista, ja abortin kannattaminen taas merkitsee sitä, että kuola valuu suusta abortin ollessa mielessä.

PS. Onko olemassa muita tapoja suhtautua aborttiin kuin nämä kaksi?

maanantai 5. marraskuuta 2018

Halla-ahon ja juutalaisuuden suhteesta

Juutalaisuus on paitsi uskonto, niin myös uskonnon ympärille syntynyt etninen ryhmä. Juutalainen ei ole pelkästään juutalaista uskontoa kannattava ihminen, vaan myös jokainen juutalaisen naisen lapsi on juutalainen vakaumuksestaan riippumatta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on käsittääkseni sionisti, eli hän kannattaa kansallista kotimaata juutalaisille. Ja sehän on nykyään olemassa, nimittäin Israel.

Halla-aho ei ole joillekin tarpeeksi natsi, vaikka joidenkin mielestä hän on liikaa natsi.

Taannoin minua nauratti, kun Twitterissä käydyssä keskustelussa joku yritti vääntää Hallista juutalaisista, kun luuli tämän olevan antisemiitti.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Lopetan sekä Twitterin että Gabin käytön

Nykyään pidän kolmesta neljään blogia, kun valikoimaan syntyi Elämän julo piina maanantaina. Osaksi tästä syystä olen päättänyt lopettaa pienviestipalveluiden Twitter ja Gab käytön, koska nyt minun pitää virtaviivaistaa elämääni. Enkä ole oikein löytänyt hyvää muotoa palveluiden käytölle, vaikka niiden merkkimäärärajoitus on tätä nykyä paljon suurempi kuin mitä ne olivat olleet aikaisemmin. Kun näiden lisäksi olen käyttänyt Diasporaa ja Facebookia, joissa merkkimäärärajoitus on huomattavan paljon suurempi, ja on ikävä aina yrittää tehdä viesteistään erikokoisia versioita, josa haluaa jotain julkaista samasta asiasta.

Eli palveluiden käytön lopettamiseni johtuu ihan käytännön syistä. Toki tämä osuu nyt hyvään saumaan, kun olen juuri aloittanut uuden blogin Elämän julo piina pitämisen, ja Gab on myös tällä hetkellä sattuneista syistä väliaikaisesti alhaalla.

Niin, pidän tätä nykyä laskentatavasta riippuen kolmesta neljään blogia. Se vaatii jonkin verran aikaa, vaivaa ja keskittymistä.

Elämän julo piina oli vähällä aiheuttaa minulle ylimääräistä stressiä. Mutta minun kannattaa aina muistaa, että ei ole mikään pakko koko ajan julkaista siellä jotain.

Ja lopuksi seuraa pitkä Post Scriptum aiheena Gab-palvelu:

Gabia on aikaisemmin syytetty ääriaineksien hyysäämisestä. Ja syytetään edelleen. Mutta tämä on ainakin pitkälle näköharha. Jos palvelussa vallitsee aito sananvapaus, niin silloin sana on vapaa kaikille: tällöin anarkisti syyttää palvelua fasistiseksi tai konservatiiviseksi ja (ääri)konservatiivi tai fasisti anarkistiseksi, marxilaiseksi tai liian liberaaliksi.

Gabin hurjasta maineesta huolimatta ei Gabissakaan sananvapaus ole ollut ääretön. Palvelun käyttöehdoissa nimittäin kielletään väkivallalla uhkaileminen, terrorismin tukeminen, lapsiporno, kostoporno ja "doksaus" eli toisten ihmisten henkilötietojen etsiminen ja luvaton jakeleminen julkisuuteen. Nämä ovat kaikki mielestäni järkeviä rajoituksia, joita kuka tahansa tolkullinen ihminen voi kannattaa.

Viikko sitten oli Yhdysvalloissa tapahtunut isommanoloinen terrori-isku synagogaan. Oletan, että Gabia syytetään nyt siitä, että terroristilla oli ollut käyttäjätili siinä eikä miehen palvelussa julkaisemia tosifasistisia viestejä ollut saatu poistettua ajoissa. Kun nyt kaiken maailman tekniikan ja rahoituksen puolella vaikutusvaltaiset tahot ovat nimittäin ruvenneet kampittamaan palvelua, ja nyt se on ollut useiden päivien ajan pääsemättömissä. Minusta reaktio tuntuu kuitenkin pikkaisen oudolta, kun suomalaisen median tietojen mukaan miehellä oli ollut Facebookissa kolme tiliä ja Twitterissä kaksi.

Me tarvitsemme kuitenkin vapaata sanaa, vapaampaa kuin mitä Facebook ja Twitter voivat tarjota. Gabilla ei tietenkään ole yhtä paljon taloudellisia resursseja valvoa käyttäjiensä julkaisuja kuin Facebookilla, sillä mainoksista elävällä Facebookilla on noin kaksi miljardia käyttäjää. Gabilla on 465.000 käyttäjää eli 2000 kertaa vähemmän. Olisiko ratkaisuna aikaansaada jonkinlainen vapaaehtoisten valvojien armeija? En tiedä. En tiedä, olisiko sellainen näin paljon pienemmässä palvelussa mahdollistakaan. Hurjemmalta tuntuisi vielä tässä vaiheessa se, että Gab rupeaisi sensuroimaan Facebookin ja Twitterin tapaan varmuuden vuoksi ihmisten julkaisuja.

Jos puhutaan siitä, minkälaisten viestien tulisi internetissä olla lailla sallittuja ja minkä kiellettyjä, niin minusta väkivaltaan yllyttäminen ja sillä uhkaileminen menee rajan yli. Mutta sen sijaan jos vain puhuu, että minusta se ja se on paska ihmisryhmä, niin sen tulisi olla sallittua.

torstai 1. marraskuuta 2018

Tulisiko poliittiset lakot kieltää?

Poliittisia lakkoja. Poliittisia lakkoja. Niitä oli. Äskettäin päästiin niistä taas maassamme eroon, kun hallitus tuli jonkin verran vastaan lakkoilijoita.

Mutta ennen kuin se tapahtui, niin Ylen sivuilla julkaistui poliittisiin lakkoihin liittyen uutisartikkeli Lakkoilu kertoo siitä, että Suomessa ei ymmärretä työn muutosta – talousnobelisti Bengt Holmström kehottaa ay-liikettä heräämään uuteen maailmaan.

Talousnobelisti Holmströmin mielestä Suomen kansantalous tarvitsee myös maahanmuuttoa, koska kansakunta eläköityy ja työllisyysastetta pitää nostaa. Ongelma tässä on vain se, että Suomi ei houkuttele kovin hyvin sellaisia työntekijöitä, joille maksetaan sen verran suurta palkkaa, että he maksavat veroja enemmän kuin kuluttavat julkisia varoja. Suomessa verot ovat suuret ja palkat Yhdysvaltoihin ja Kanadaan verrattuna pienet. Ja ilmasto on mitä on. Ja ei suomen kieli eikä myöskään toinen kansalliskielemme ruotsi kuulu suurten maailmankielien joukkoon. Mutta Kanadalla on enemmän vetovoimatekijöitä kovapalkkaisille asiantuntijoille.

Ja ne maahanmuuttajat eivät myöskään työllisty hyvin, joilla ei riittävää osaamista tai asenne kohdallaan.

Holmström antaisi ulkomailta tuleville mahdollisuuden tehdä työtä työehtosopimuksia huonommilla ehdoilla – siis suomalaisia pienemmällä palkalla ja huonommalla sosiaaliturvalla.
– Se diili kelpaa heille. Sillä lailla he pääsisivät etenemään tikkaita pitkin, eikä se ärsyttäisi suomalaisia niin paljon, Holmström sanoo. Hänen mielestään monesta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun maahanmuuttajat pääsevät suoraan kiinni Suomen "kymmenien vuosien saatossa rakennettuun kattavaan sosiaaliseen järjestelmään."
Minusta tämäkään ajatus ei ole – kokonaan – talousnobelistin arvon mukainen. Jos Suomessa aletaan maksaa ulkomaalaisperäisille asukkaille pienempää palkkaa kuin kanta-asukeille, niin se myös ajaa kantasuomalaisten palkkoja alaspäin.

Tämä on juuri se asia, joka muodostaa oikeistosta ja vasemmistosta liittouman. Oikeisto haluaa ulkomailta muuttavan Suomeen huonommin koulutettuja ihmisiä, jotta nämä polkisivat kantasuomalaisten palkkoja alaspäin, ja näin yritysten omistajat saisivat enemmän voittoa. Vasemmisto taas haluaa samoja ihmisiä maahan, koska välttämättömyys ja luonnollisuus, ja jos ei, niin rasismista on kyse. Ja näin on muodostettu epätodennäköinen liittolaisuus.

Sen sijaan minulle kyllä kävisi se, että vasta maahan tulleiden sosiaaliturva olisi jonkin verran pienempi kuin kantasuomalaisilla. Jos tähän ei ryhdytä, niin Suomi houkuttelee jatkossakin enemmän huonosti työllistyviä ihmisiä, eli sellaisia, joita kantasuomalaiset joutuvat sitten elättämään verorahoillaan.

Mielestäni Suomeen tulisi lähinnä päästää sellaisia työperäisiä ihmisiä, joille maksetaan enemmän palkkaa kuin kantasuomalaisille keskimäärin. Näin nämä maahanmuuttajat kilpailisivat kantasuomalaisten asiantuntijoiden kanssa, ja näistä tulisi rasisteja.

Mitä tulee poliittisiin lakkoihin, niin minusta ne olisi pääsääntöisesti hyvä kieltää. Poliittisista lakoista on varsin usein haittaa niille yrityksille, joilla ei ole mitään tekemistä ao. kiistakysymyksen kanssa. Ja se haittaa Suomen taloutta. Mutta hyväksyisin toki poliittiset lakot siinä tapauksessa, että lakkoilijat maksaisivat täyden hinnan lakkoilustaan siitä kärsimään joutuneille yrityksille.

Kannatan kuitenkin periaatteessa yleissitovuutta, kunhan siinä on jokin tolkku.

Mitä tulee ammattiyhdistysliikkeeseen yleensä, niin minusta sen jäsenyydet tulisi avata myös työttömille. Talousnobelisti Holmströmkin kiinnittää asiaan huomiota lausumalla:
On itsekästä, että vain he, jotka ovat päässeet järjestelmään ja pysyneet siinä mukana, voivat olla äänessä. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä.
Kannatan myös sitä, että ammattiyhdistysjäsenyyden hinnan verovähennysoikeus lopetettaisiin. Kyllä ammattiliittoon kuulutaan, jos siitä koetaan olevan hyötyä. Ja ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on löytää itsestään se hyöty.

Kannatan samanlaista kohtelua luonnollisesti myös työnantajajärjestöille.

Kannattaisin myös ammattiliittojen kanneoikeutta.

Kannatan myöskin työttömyysturvan peruspäivärahan antamista samanlaisena kaikille työttömäksi jääville. Lisäturvasta pitäisi mielestäni kunkin maksaa erikseen.