Suomen kielestä lähes tasa-arvoinen kieli Pohjoismaiden neuvostoon

Tämän tapahtumista olisi ollut minun vielä vähän aikaa aikaisemmin vaikea uskoa. Sitä, että 31.10. ja 1.11.2018 Pohjoismaiden neuvosto oli kokoontunut yhteen Oslossa, ja kokouksessa oli päätetty suomen ja islannin kielten aseman selkeästä parantamisesta.

Tästä alkaen siis myös suomen ja islannin kielet ovat tasavertaisia kieliä ruotsin, tanskan ja norjan kielien rinnalla neuvoston kokouksissa.

Ainoa miinus tässä on se, että ruotsi, tanska ja norja säilyvät edelleen Pohjoismaiden neuvoston sihteeristön työkielinä, eli sellaisiksi eivät pääse suomi ja islanti. Jatkossa on kuitenkin neuvoston sihteeristön kokoonpanon aina oltava sellainen, että henkilöstössä on kunkin Pohjoismaan kielen perusteellisesti osaavia työntekijöitä.

Olisiko ollut kauhean suuri kustannus, jos olisi järjestetty sihteeristön kokouksiin tulkit?

Mutta olen kuitenkin kauhean tyytyväinen tapahtuneeseen. Nyt Suomi ja suomen kieli eivät ole enää ollenkaan lapsipuolen asemassa Pohjoismaiden neuvostossa. Olemme nyt lähes tasa-arvoisessa asemassa.

Olen monituiset viime vuodet kertonut kaikille, jotka ovat halunneet kuunnella, että olen periaatteessa osaamatta ruotsin kieltä niin kauan kuin suomen kieli (pidän myös islannin kielen tasa-arvoisuutta tärkeänä, koska olen kansallisliberaali) ei ole tasa-arvoinen kieli Pohjoismaiden neuvostossa ja niin kauan kuin Suomessa on olemassa sellainen instituutio kuin pakkoruotsi.

Nyt on toinen näistä kurjista asioista enimmäkseen häipynyt. Joten nyt vain odottelemaan pakkoruotsin poistamista Suomen kouluista.

Asiaan liittyy se, että aion myöskin ruveta kertaamaan ruotsin kieltä heti, kun molemmat vaatimukseni ovat riittävässä määrin tyydytetty. Tulen myös ostamaan silloin ruotsin kielen oppikirjoja, sanakirjan ja kieliopin.

PS. Pakkoruotsin tarpeellisuutta on perusteltu sillä, että ruotsinkielisten kansalaisten tulee voida saada palveluja äidinkielellään niillä alueilla, joilla asuu merkittävässä määrin ruotsinkielisiä. Itse kannatan ruotsinkielisten kansalaisten kielellisten palveluiden turvaamista lämpimästi. Mutta pakkoruotsi on siihen asiaan väärä lääke. Voimaperäinen ruotsin kielen tunkeminen koululaisten ja opiskelijoiden kurkusta alas on saanut aikaan sen, että vain noin prosentti suomenkielisistä osaa riittävässä määrin ruotsin kieltä kyetäkseen palvelemaan ruotsinkielisiä kansalaisia. Toisaalta monet ovat pakkoruotsin tuputtamisen vuoksi saaneet kielestä kylläkseen ja inhoavat sitä. Ruotsin kielen merkitys maailmalla on mikroskooppisen pieni. Vain vähän isompi kuin suomen kielen merkitys. Itse ehdottaisin sellaista, että pakkoruotsi lopetetaan kouluista ja ruotsinkielisen kansanosan tulee itse tuottaa mahdollisimman paljon ruotsin kieltä osaavia asiakaspalvelijoita. Toiseksi ehdotukseeni kuuluu myös se, että virastojen työntekijöille maksetaan enemmän palkkaa, jos he kykenevät palvelemaan myös sillä kielellä, jonka osaajista on pulaa. Näin toimitaan Kanadassakin kahden tärkeimmän puhutun kielen, englannin ja ranskan, osaajien suhteen.