Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.) oli
roomalainen lakimies, kirjailija ja poliitikko. Hän oli
erittäin taitava puhuja, ja vaikutti Rooman valtakunnan
hallinnon korkeimmassa päättävässä elimessä senaatissa pitkään.
Cicero oli ensimmäinen senaattiin päässyt suvussaan. Siksi
hän oli homo novus, ja vanhojen
senaattorisukujen jäsenet suhtautuivat häneen kriittisesti. Hänellä oli erityisesti tämän vuoksi elämässään näytön paikka.
Cicero loi ensimaineensa lakimiehenä ja puhujana kolmannen orjasodan (73-71 eKr.) jälkeen vuonna 70 eKr. Silloin hän
toimi syyttäjänä jutussa, jossa syytettynä oli Sisilian
entinen maaherra Gaius Verres, jota saaren asukkaat olivat
syyttäneet kohtuuttomasta riistosta. Verres joutui lähtemään maanpakoon Ciceron ansiosta.
Vaikka Verres oli roomalaiselta kantilta hirvittävä mäntti, niin hänen
hyväkseen roomalaisten olisi täytynyt kuitenkin lukea se, että mies vahvisti saaren linnoituksia silloin, kun mannermaalla
riehui kolmas orjasota (juuri se sota, jossa kuuluisa entinen gladiaattori Spartacus vaikutti).
Tasavallan aikaisessa Rooman valtakunnassa maan korkeimmat
virkamiehet olivat kaksi konsulia. Cicero toimi konsulina
vuoden 63 eKr. Virkakautensa aikana hän kukisti tasavaltaa
uhanneen Catilinan salaliiton. Tämä on keskiössä englantilaisen kirjailijan Robert Harrisin vuonna 2009 ilmestyneessä historiallisessa romaanissa Salaliitto (suomennos ilmestyi vuotta myöhemmin).
Lucius Sergius Catilina oli hyvin rumaksi sanottu roomalainen poliitikko ja kyseisen salaliiton päätekijä. Hän kuului kansanomaiseen populaarien puolueeseen ja julisti radikaalia ohjelmaa harvainvallan lopettamisesta ja velkojen mitätöinnistä. Häntä kannattivat myös monet sotaveteraanit.
Cicero kuului optimaatteihin eli vanhan aristokratian kannattajiin, vaikka hän oli myös valmis uudistuksiin säilyttääkseen tasavallan eheänä.
Kirja on toinen osa Harrisin Ciceron elämää käsittelevässä kolmiosaisessa Rooma-kirjasarjassa. Osat voi lukea myös erillisinä kirjoina, kuten minä teen. Sarjan ensimmäinen osa oli ollut vuonna 2006 ilmestynyt Imperium ja kolmas osa on vuonna 2015 ilmestynyt Diktaattori.
Salaliitto-romaanissa tasavalta on vaarassa, ja laillisuuden puolella tähän asti ollut Cicero joutuu vakavasti pohtimaan sitä, mitä asioita on moraalista tai välttämätöntä tehdä tasavallan pelastamiseksi sen vihollisilta. Ja pelastaakseen oman henkensä.
Kirjassa myös annetaan pieni vihje siitä, mikä on voinut olla ensiaskel Marcus Antoniuksen vuosia myöhemmin selväksi käyneelle antipatialle Ciceroa kohtaan.
Kirjan kertojana toimii Ciceron orja ja sihteeri Tiro, mies, joka muuten keksi pikakirjoituksen, jotta hänen olisi helpompi saada kirjoitettua muistiin herransa merkittäviä puheita.
Robert Harris on kirjoittanut romaaninsa verevästi. Minun oli helppo uppoutua sen maailmaan, ja itse asiassa lukiessa sitä rupesin jopa miettimään, millaista elämäni olisi ollut Rooman senaatin jäsenenä kirjan kuvaamana aikana. Olisin ollut roomalaiselta kantilta katsoen ääripopulaari, mutta kuitenkin kyennyt olemaan yhteistyössä Ciceron kanssa. En olisi mennyt mukaan Catilinan salaliittoon.
Kirjassa ei ollut kerrassaan mitään vikaa. En paljasta kaikkea juonesta, vaikka tarpeeksi suuren osan siitä voi lukea ihan historiankirjoista.
Olin aikaisemmin lukenut Harrisilta ainoastaan Kolmannen valtakunnan salaisuuden, joka sijoittuu vaihtoehtohistoriaan, jossa natsi-Saksa oli voittanut toisen maailmansodan. (Jos ketään kiinnostaa, niin siinä on päähenkilönä SS:ään kuuluva poliisimies, jota alkaa kiinnostaa se, mihin kaikki juutalaiset ovat kadonneet.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti