Kannabiksen päihdekäytön laillistaminen ja suora demokratia

Viime viikonloppuna Vihreiden puoluekokouksessa saatiin erittäin niukalla eli vain kahden äänen enemmistöllä aikaan päätös, että Vihreät pyrkii laillistamaan kannabiksen päihdekäytön. Muitakin päätöksiä siellä tehtiin, mutta puoluekokous tulee varmaankin merkittyä historiankirjoihin juuri tästä tehdystä päätöksestä.

Paholaisen asiaa ajamatonta Paholaisen asianajaja -blogia pitävä Juha Leinivaara oli lausunut blogissaan, että tämä Vihreiden päätös edesauttaa suuresti hänessä halua äänestää puoluetta.

Itse en olisi menossa niin pitkälle.

En siis olisi menossa edes tämän asian vuoksi äänestämään Vihreitä. Mutta olisin kyllä valmis äänestämään kannabiksen päihdekäytön laillistamisen puolesta päättäjiä sitovassa kansanäänestyksessä.

Olen viime ajat kannattanut lämminsydämisesti liberaalia huimausainelainsäädäntöä.

Valitettavasti Suomessa ei ole käytössä suoraa demokratiaa. Suora demokratia antaa tavallisille kansalaisille välineen päättäjiä sitovien kansanäänestysten kautta kävellä tarpeen vaatiessa lakiasäätävien puolue-edustajien tahdon yli.

Mutta ymmärrän kyllä, miksi niin monet poliitikot vastustavat sitä. Syy on se, että he uskovat suomalaisten olevan sveitsiläisiä paljon typerämpiä. Sveitsi on vuodesta 1848 saakka kukoistanut suoran demokratian avulla.

Vegaanistumiseni tiellä on joitakin esteitä

Blogistikollegani Pekka oli jokin aika sitten blogissaan käsitellyt jossain määrin vihamieliseltä kantilta vegaanista ravintoa. Hänen tekstinsä oli ironinen mukaelma Laura Frimanin kolumnista, jossa oli annettu ymmärtää, että "ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää" (Pekan kuvaus kolumnista). Pekan blogimerkintä inspiroi minut lopulta kirjoittamaan tämän tekstin, jonka kirjoittaminen oli väikkynyt mielessäni jo pitempään, vaikka en todellakaan ole kovin asiantunteva asiassa:

Pidän muita eläimiä kivoina asioina Maapallolla. Koen jonkinlaista yhteyttä niihin. Minusta muilla eläimillä on, jos ei ihmisarvoa, niin kuitenkin eläinarvo. Mielestäni muita eläimiä tulee kohdella hyvin. En oikeastaan pidä kauhean mukavana sitä, että me joudumme syömään muita eläimiä tai niistä saatua maitoa elääksemme.

Vegaanistumiseni tiellä on kuitenkin joitakin esteitä.

Ihminen on luotu sekasyöjäksi. Ihminen on kukoistanut tähän asti sellaisena. Ilman sitä emme olisi selvinneet hengissä.

Ihminen ei myöskään selviä ilman B₁₂-vitamiinia. Sitä saa eläimistä.

Kasveista sitä ei saa.

Joidenkin vegaaniruokavalioon soveltuvien elintarvikkeiden, kuten merilevien ja sienten, on aiemmin todettu sisältävän B₁₂-vitamiinia. Todellisuudessa ne sisältävät lähinnä B₁₂-vitamiinin analogeja, joilla ei ole biologista aktiivisuutta ihmiskehossa ja jotka estävät aktiivisen B₁₂-vitamiinin toimintaa kehossa. Merilevien ja sienten käyttö ei täten turvaa ihmisen B₁₂-vitamiinin saantia. Ilmeisesti myöskään fermentoitu ruoka ei auta asiassa.

Joihinkin vegaanisiin juomiin B₁₂-vitamiinia on lisätty.

Voin sanoa omasta puolestani, että onneksi B₁₂-vitamiinia ei saa levästä. En nimittäin erityisemmin pidä siitä. Vielä vähemmän pidän ajatuksesta, että pitäisi purkista nauttia B₁₂-vitamiininsa. Se tuntuu jotenkin epäluonnolliselta.

Lääkkeet minä kyllä syön purkista, mutta se on eri asia. Ravinnon ei mielestäni tulisi olla lääkemuodossa.

Minusta pitäisi jalostaa tai geeniterapioida ruokakasveja sellaisiksi, että ne tuottaisivat B₁₂-vitamiinia.

Tiedän, että vegaaninen ruokakin voi maistua suussani hyvältä. Vuonna 1996 olin osallistunut silloisen yhden kaverini, joka sattui olemaan adventisti, kanssa adventistien nuortenleirille. Siellä sai nautittavakseen hyvää kasvisnakkia. Myöhemmin firma, joka sitä valmisti, meni kuulemma konkurssiin.

Tiedän kuitenkin kasvis- ja vegaanisten ruokien valikoimien kasvaneen ja parantuneen kaupoissa sittemmin.

1990-luvun jälkipuoliskolla, kun kävin säännöllisesti kirkossa, yksi naispuolisista seurakuntalaistutuistani oli kertonut minulle kokeilleensa kerran vegaaniksi ryhtymistä. Kokeilu oli vienyt häneltä joksikin aikaa hiukset.

Vegaaniksi aikovan on hyvä tietää melko paljon ihmislajin ravitsemuksesta.

Yksi sukulaisistani on vegaani. Viimeksi elokuussa ollessani hänen, vanhemman pikkuveljeni ja tämän lapsen kanssa mökillä, hän oli toinen niistä ihmisistä siellä, jotka valmistivat meille ruokaa. Hyvää tuli. Hän antoi minun myös maistaa jotain vegaanista grillimakkaraa, joka oli makunsa ja rakenteensa puolesta yllättävän hyvää.

Yksi vegaanistumiseni esteistä on se, että en ole kauhean hyvä laittamaan ruokaa. Yhdistyksessäni saan periaatteessa joka arkipäivä nauttia kunnollisen lounaan, joka on hyvää kotiruokaa. Ja jos ryhtyisin vegaaniksi, joutuisin käytännössä opettelemaan ruoanlaiton kokonaan uudelleen.

Yksi minua hieman vegaanistanut asia elämässäni on ollut viime aikoina se, että minulla on ollut jo vuosien ajan jonkinlaista yliherkkyyttä maitotuotteille. Kyseessä ei ole laktoosi-intoleranssi, vaan jokin muu. Välillä, kun olen einestä ruoaksi ollut valitsemassa kaupassa, olen ihan oman mielenterveyteni vuoksi välillä valinnut ihan suosiolla vegaanisen eineksen, jotta vatsani ei mene kuralle.

Puhun lokakuussa lääkärini kanssa uudestaan asiasta.

Vegaaniuden puolesta puhuu jossain määrin se, että kasvisruoan tuottaminen vaatii vähemmän maa-alaa kuin liharuoan tuottaminen. Tosin pitemmällä tähtäimellä meidän kannattaisi vähentää ihmislajin määrä yhteen tai edes neljään miljardiin yksilöön. Sellainen auttaisi paljon. Jos taas jossakin maassa tällä hetkellä lisäännytään turhan runsain mitoin, niin siinä maassa kannattaa ehdottomasti siirtyä syömään pelkästään vegaanista ruokaa. Tai turvautumaan edes ehkäisyyn.

Ylenmääräistä väestönlisäystä ehkäisevät tyttöjen ja naisten koulutus, sosiaaliturvan olemassaolo ja toimiva perhesuunnittelu. Kiinassa oli ennen wanhaan ollut käytössä myös valtion pakottama yhden lapsen politiikka, josta on sittemmin luovuttu.

Lähimmän 20 vuoden aikana yksi eläimiä sortamaton vaihtoehto, josta saa myös B₁₂-vitamiinia ja joka ihastuttaa minua, tulee todennäköisesti olemaan nk. koeputkiliha. Kyse on siitä, että eläimen lihaksesta on otettu nk. satelliittisoluja, joiden avulla saa laboratorio-olosuhteissa valmistettua jonkinlaista oikeaa eläimen lihaa, jonka takia eläintä itseään ei tarvitse tappaa. Tällä hetkellä – vuonna 2021 – kehitys on kuitenkin vasta sen verran pitkällä – että osataan valmistaa vain jonkinlaista jauhelihaa muistuttavaa lihaa. Kokolihan valmistamiseksi tulisi oppia, miten keinokudokseen saadaan verisuonia. Singaporessa muistaakseni myydään jo nykyään kanan koeputkilihaa.

Tulevaisuudessa ihmisen ei siis tarvitse välttämättä valita vegaaniuden ja eläinten sortamisen välillä, mitä tulee ravinnon hankkimiseen.

Yksi asia on kuitenkin mielestäni varmaa. Vegaanisen ruoan syöminen lisääntyy kyllä, kun kaupasta saa paljon erinomaista, maistuvaa, ravitsevaa ja riittävän halpaa vegaaniruokaa ja vegaanisia ruoanvalmistuksen raaka-aineita. Tie lihansyöjän sydämeen käy vatsan kautta.

PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogista unikertomukseni Päätin ryhtyä vegaaniksi.

...

II myöhempi PS: Kirjoituksessa mainitsemani sukulainen kommentoi toisaalla sitä lausumalla näin: "Hyvä oli kirjoitus! Ainoa asia mikä tuli mieleen oli että vegaanisen ruoan laittaminen olisi vaikeaa. Kun tuntee perus ruoanlaittotermit niin se on aika helppoa."

Kirjaesittely: Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Jokin aika sitten olin saanut lukaistua brittiläiskyproslaisen kirjailijan Alex Michaelidesin vuonna 2019 julkaistun romaanin Hiljainen potilas (engl. alkup. Silent Patient).

Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään useasti kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan.

Tästä kirja alkaa. Sen päähenkilö taas on miespuolinen terapeutti, joka hakeutuu ennen pitkää töihin sairaalaan, jossa Aliciaa hoidetaan. Vaikka uranäkymät siellä eivät ole loistavanpuoleiset.

Tärkeä kysymys on nyt se, että onnistuisiko hän Alician terapiassa, onnistuisiko hän saamaan tämän vielä puhumaan. Jos jos onnistuu, niin mitä potilaan tekemään murhaan liittyen paljastuu?

Hiljaisen potilaan lukeminen oli minulle varsin pitkän aikaa pakkopullaa. Tarina ei oikein vetänyt mukaansa. Vasta kun kirjan sivuilla olin ehtinyt jo melko pitkälle, eteen tuli jotain yllättävää ja mielenkiintoisempaa.

Saatan joskus lopettaa romaanin lukemisen kesken, jos se on huono, pitkästyttävä tai liian väkivaltainen. Nyt on tietysti hyvä, että en tällä kertaa lopettanut kesken, sillä nyt sain kirjoitettua tämän kirjaesittelyn.

Myöhempi mielenkiintoisuus kirjassa ei varsinaisesti pelasta sitä. Lähden kaljalle. Kalja on ystävä.

Hiljainen potilas on Michaelidesin ensimmäinen julkaistu romaani. Siitä on myös kirjoitettu useita kirja-arvioita suomeksikin. Mutta ei kai yksi lisää haittaa.

Ja kuulemma oikeudet kirjaan on myyty 40 kielelle. Toivottavasti tarinan mielenkiintoisuus on kuitenkin parempi myöhemmissä.

PS. Itse asiassa tänä Jeesuksen vuonna 2021 vuonna Michaelidesilta onkin ilmestynyt uusi kirja, nimeltään Neidot (engl. alkup. Maidens). Pääkaupunkiseudun kirjastojen verkkopalvelun Helmetin tietojen perusteella kirjaa on tilattu lukuisia kirjastoihin. Tällä hetkellä (31.8.2021, jolloin ajastin tämän julkaistumaan) kappaleita on ko. kirjastoissa vain yksi.

Logoterapia: terapiasuuntaus ja elämänfilosofia

Logoterapia on terapiasuuntaus, joka on samalla myöskin eräänlainen elämänfilosofia. Termin etuliite logo- tulee kreikan kielen monimerkityksisestä sanasta logos, joka viittaa sekä henkeen (henkiseen) että tarkoitukseen, muun ohella. Logos sattuu olemaan myös jossain määrin tärkeä termi kristittyjen Uudessa testamentissa – Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla "Alussa oli logos..." –, vaikkakaan logoterapialla ei ole mitään tekemistä sinänsä kristinuskon kanssa eikä minkään muunkaan uskonnon kanssa.

Logoterapian kehitti wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl  (1905–1997).

Teini-ikäisenä hän oli aloittanut kirjeenvaihdon psykiatrialle järisyttävän merkityksen jo siinä vaiheessa antaneen Sigmund Freudin (1856-1937) kanssa. Vuonna 1923 hän oli saanut lukio-opinnot suoritetuksi, ja tämän jälkeen hän opiskeli lääketiedettä Wienin yliopistossa. Hän erikoistui neurologiaan ja psykiatriaan, painopisteen ollessa masennus ja itsemurhat. Frankl alkoi kyseenalaistaa Freudin lähestymistapaa psykoanalyysiin. Vuodesta 1926 alkaen hän kehitti teoriaansa, jonka oli nimennyt logoterapiaksi.

Vuonna 1930 Frankl väitteli tohtoriksi, ja sen jälkeen hän hankki kokemusta Steinhofin psykiatrisessa sairaalassa, jossa hän hoiti itsemurhaan taipuvaisia naisia. Vuonna 1937 hän perusti oman praktiikkansa. Natsi-Saksan vuonna 1938 suorittama Itävallan valloitus rajoitti hänen mahdollisuuksiaan hoitaa potilaita; Nürnbergin rasistiset rotulait olivat astuneet myös Itävallan alueella voimaan. Vuonna 1940 hän aloitti työskentelyn neurologian laitoksen johtajana Rotschildin sairaalassa, joka oli ainoa sairaala Wienissä, jossa edelleen hyväksyttiin juutalaista alkuperää olevat työntekijät. Hän onnistui myös auttamaan lukuisia potilaita välttämään natsien mielenterveyspotilaisiin kohdistuvan murhaohjelman.

Frankl oli saanut viisumin Yhdysvaltoihin vuonna 1939, mutta koska oli huolissaan vanhemmistaan, hän päästi sen vanhenemaan. Vuonna 1942 vasta avioitunut Frankl joutui juutalaisena keskitysleirille. Hän selvisi hengissä läpi kolmen vuoden leiriajan neljällä eri keskitysleirillä, mukaan lukien Auschwitz.

Frankl oli aloittanut jo ennen vuotta 1942 käsikirjoituksen Ärztliche Seelsorge (suomennettu nimellä Olemisen tarkoitus). Natsien löydettyä sen käsikirjoitus tuhottiin. Hänen toiveensa saada teos valmiksi ja haaveensa siitä, että saisi olla perheensä kanssa jälleen yhdessä esti häntä menettämästä toivoa muuten toivottomassa tilanteessa. Hän oli vähällä menehtyä lavantautiin mutta hän piti itsensä elämässä kiinni kirjoittamalla käsikirjoitustaan uudestaan varastetuille papereille. Leireillä hän huomasi, että vangit joilla oli jotain merkitystä elämässään selvisivät todennäköisimmin kuin ne, jotka olivat menettäneet kaiken toivon.

Logoterapian filosofia tuli näin edelleenkehitetyksi ja testatuksi natsien keskitys- ja tuhoamisleireillä. Kokemus niistä osoitti Franklille, että ihmisillä on kyky löytää merkitys elämässä, jopa kaikkein absurdeisimmissa ja tuskallisimmissa olosuhteissa.

Frankl vapautui vuoden 1945 huhtikuussa ja palasi Wieniin saaden tietää, että hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa olivat kaikki menehtyneet leireillä. Vain hänen sisarensa Stella säilyi hengissä, koska tämä oli päässyt lähtemään Australiaan aiemmin ennen muun perheen pidätystä.

Frankl näki ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen. Logoterapian perustana onkin oletus, että elämällä on aina tarkoitus, jota ihminen mielellään tavoittelee. Näkemykseen kuuluu myös ajatus, että jos ihminen on mahdottomassa tilanteessa, niin ainoa asia, mihin hän voi vaikuttaa, on silloin hänen oma suhtautumisensa.

Logoterapian kolme perusperiaatetta ovat:

• Elämällä on merkitys kaikissa olosuhteissa, myös hirveimmissä niistä.
• Tärkein motivaatiomme elämälle on löytää merkitys sille.
• Meillä on vapaus löytää merkitys siinä, mitä teemme, ja mitä koemme, tai ainakin asenteessa, jonka otamme kohdatessamme muuttamattomissa olevan kärsimyksen.
  

Terapia-nimityksestä huolimatta ei ole olemassa varsinaista rajattua "logoterapiatekniikkaa" (vrt. psykoanalyysi tai kognitiivinen psykoterapia), vaan logoterapeutti käyttää parhaaksi katsomiaan tekniikoita. Ja kuten sanoin, niin kyse on siinä myös elämänfilosofiasta. Siksi logoterapiaa voidaan soveltaa monilla elämänalueilla. Logoterapia on levinnyt psykoterapian ulkopuolelle useille elämän alueille ja ammatteihin. Se sopii erinomaisesti työnohjaukseen ja valmennukseen. Logoterapia painottuu siihen, mitä hyvää ja ehjää vielä on jäljellä, minkä varaan voi rakentaa tulevaisuutta. 

Olen tuntenut erään ihmisen, joka on minua paremmin perehtynyt logoterapiaan. Hän on käynyt aikoinaan yhdistyksessäni esitelmöimässä. Kerran hän oli sanonut minulle, että minullakin on elämässä tämä yksi juttu, jonka ansiosta minäkin toteutan logoterapian filosofiaa...

Perussuomalaisten vuoden 2021 puoluekokous meni

Marsalkka Mannerheim (1867-1951) on jopa Jussi Halla-ahoon (1971-) verrattavissa oleva suurmies.

Viime viikonloppuna pidettiin Seinäjoella Pohjanmaalla Perussuomalaisten puoluekokous. Minä en mennyt sinne, mutta vaikka asun Vantaalla, en toisaalta osallistuisi myöskään Helsingissä pidettävään puoluekokoukseen. Länsi-Vantaan Pähkinärinteessä pidettävään puoluekokoukseen voisin osallistua, jos saisin pitää koko kokouksen ajan halutessani paperipussia päässä.

Voit niin halutessasi käydä lukemassa Jussi Halla-ahon avajaispuheen puoluekokouksesta. Siinä hän havainnollisti mainiosti asioita laiskiaisen ja keisaripingviinin avulla.

Riikka Purra (s. 1977) sai puolueen puheenjohtajavaalissa 774 ääntä, joka merkitsee selvää enemmistöä annetuista äänistä. Hänestä tuli täten Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja neljä vuotta tointa hoitaneen Suomen virallisen pahan miehen ja sylkykupin Jussi Halla-ahon jälkeen. Puolueen sisällä kauhean suosittu Hallis oli jokunen kuukausi ennen puoluekokousta kertonut aikovansa olla ryhtymättä ehdolle uudelle kaudelle.

Riikka Purra on paitsi Perussuomalaisten ensimmäisen kauden kansanedustaja, niin myös Kirkkonummen kunnanvaltuutettu. 

Hieman triviaa lisää hänestä: Vuonna 2016 Purra oli siirtynyt Perussuomalaisten puoluetoimistolle työskentelemään suunnittelijana. Hän toimi presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren kampanjapäällikkönä Suomen presidentinvaalissa vuonna 2018. Purra valittiin puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi vuoden 2019 kesäkuussa pidetyssä puoluekokouksessa.

Toiseksi vaalissa tuli kansanedustaja Sakari Puisto, joka sai 252 ääntä (20,74 %). Kolmanneksi tuli lohjalainen kaupunginvaltuutettu, kulkutautimyönteinen Ossi Tiihonen 181 äänellä (14,9 %) ja neljänneksi rahoitusammattilainen Kristiina Ilmarinen 7 äänellä (0,58 %).

Ääniä annettiin kokonaisuudessaan 1302. Hylättyjä ääniä oli 87 sekä yksi tyhjä.

Itse ihmettelen sitä, että lähes seitsemän prosenttia äänistä oli hylättyjä.

Mutta parhaat onnitteluni Purralle valinnan johdosta! Hänestä oli ehtinyt tulla sen verran tunnettu hahmo viime vuosina puolueensa piirissä, että ei ole mikään ihme, että hän voitti puheenjohtajavaalin aikamoisella äänisaaliilla.

Kansanedustaja Leena Meri valittiin puoluekokouksessa ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.

Kansanedustaja Mauri Peltokangas valittiin 2. varapuheenjohtajaksi.

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen valittiin Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtajaksi. Eihän ihmisen seksuaalisella suuntautumisella tulisi olla kauheasti väliä politiikassa, mutta mainitsen  tässä kuitenkin sen, että Tynkkynen on homoseksuaali. Homoseksuaalisuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa kuten ei neekeriydessäkään. Vaikkakaan Tynkkynen ei ole neekeri, mutta ei sekään haittaisi minua, jos hän sellainen olisi.

Arto Luukkanen valittiin Perussuomalaisten uudeksi puoluesihteeriksi.

Mitä tulee puheenjohtajavaalissa ehdokkaana olleisiin, niin pidin Purraa ja Sakari Puistoa sopivimpina siihen virkaan. Molemmat ovat mielestäni kohtuullisen halla-aholaisia sekä suhteellisen tolkullisia.

Jos lukija ei tiedä Puistosta mitään, niin tässä olisi hieman luettavaa hänestä valtamediasta (artikkelit julkaistu ennen Perussuomalaisten puoluekokousta):

Yle: Perussuomalaisten johtoon pyrkivä Sakari Puisto kannattaa EU:n paluuta juurilleen – “Yhteisömme on Eurooppa, mutta sen kehitystä tulee tarkastella kriittisesti” 

Iltalehti: Cambridgen fyysikko Sakari Puisto aikoo johdattaa perussuomalaiset pääministeripuolueeksi

...Sakari Puisto on opiskellut fysiikkaa Englannissa sijaitsevassa Cambridgen yliopistossa ja väitellyt alalla tohtoriksikin. Toivon hänellekin hyvää poliittista uraa.

Voit niin halutessasi käydä lukemassa Perussuomalaisten Suomen uutisissa puoluekokouksen jälkeen julkaistun uutisartikkelin Purra edellyttää hallitusyhteistyöltä tavoitteiden saavuttamista: ”Hallituksesta on tultava tuloksia eli sellaisia lainsäädäntömuutoksia, joita me ajamme”.

PS.:

Minä ymmärrän sen, että Perussuomalaisten piirissä pidetään ovea auki muiden puolueiden suuntaan, jotta voidaan joskus tarttua mahdollisuuteen päästä maamme hallitukseen. Koska yhdenkään puolueen kannattajat eivät pitkään kestä sellaista, että ovet hallitukseen ovat kiinni. Mutta minun on vaikea antaa anteeksi Kokoomuksen ja Keskustan petollisuutta vuonna 2017, jolloin ne olivat mukana hajottamassa Perussuomalaisia oman poliittisen painoarvonsa kasvattamiseksi. Kun Jussi Halla-aho oli valittu Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi paikasta luopuneen, puoluetta pitkään luotsanneen Timo Soinin jälkeen vastoin ko. puolueiden toiveita, niin nämä julistivat Halliksen ei-toivotuksi henkilöksi. Puolueiden ehdokas oli ollut Sampo Terho, jolla oli halla-aholaiset poliittiset mielipiteet. Ja aivan ko. puolueiden suunnitelmien mukaisesti Perussuomalaiset hajosivat. Onneksi eivät kahtia sentään. Tietyt tahot, mukaanlukien Timo Soini,  toki lähtivät puolueestaan ja perustivat oman  eduskuntaryhmän nimeltä Sininen tulevaisuus, josta tehtiin myöhemmin puoluekin. Ja Kokoomus ja Keskusta katsoivat tapahtuneen jälkeen, että nyt jäljellä olevassa hallituksessa niiden ei tarvitse enää noudattaa Perussuomalaisten kanssa sovittua hallitusohjelmaa siltä osin mistä ne eivät pitäneet. Mutta, oi, katso: vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset saavuttivat kolmannen perättäisen "jytkyn", ja Sininen tulevaisuus putosi eduskunnasta, koska juuri kukaan ei pitänyt siitä.

Viime aikoina Kokoomuksen piirissä on heitelty ilmoille villisti esitystä, että heidän puolueensa oikeasti kannattaisi maahanmuuttokriittisyyttä. Hah, salli minun nauraa! Kokoomus tekee niin kuin ennenkin eli antaa joidenkin puolueensa jäsenten esittää maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä, jotta jotkut hyväuskoiset äänestäisivät sitten Kokoomusta. Eduskuntavaalien jälkeen nämä puolueen jäsenet, mikäli ovat päässeet eduskuntaan, äänestävät kuuliaisesti monikulttuurisen utopian puolesta (poislukien kuitenkin singaporelaistyyppisen monikulttuurisuuden fasismin).

Sallikaa minun lopettaa tämä kirjoitukseni lisäämällä loppuun muutamia asiaan edes jotenkin liittyviä linkkejä nk. pääblogini eräisiin kirjoituksiin:

Sampo Terho on yhtä paha ihminen kuin tohtori Viha eli Jussi Halla-aho (10.3.2017) 

Höpinöitä Halla-ahosta (julkaistu 13.6.2017 eli juuri sinä vuonna pidetyn Perussuomalaisten puoluekokouksen yhteydessä pidetyn puheenjohtajavaalin jälkeen) 

Olen menossa Voiman pimeällä puolella yhä syvemmälle (7.8.2017) 

Puolueiden puheenjohtajista ainakin Jussi Halla-aho kannattaa rikokseen syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkottamista (25.3.2019)

...Toivottavasti Hallis jaksaa jatkossa vähän viimeaikaista useammin päivitellä kirjoituksia Scripta-blogiinsa. Pääasia joka tapauksessa lienee, että hän toimii politiikassa ja Perussuomalaisissa edelleen lähivuosina itselleen ominaiseen tapaan. Ei kuten Timo Soini, populistisena kansankiihottajana, vaan viileän älyllisenä intellektuellina.

Feminismille altistuminen ongelma?

Jotkut voivat sanoa, että he tarvitsevat yliopistolla turvallisia tiloja, joissa he voivat olla joutumatta kosketuksiin feminismin kanssa ja myöskin olla kuulematta mitään siitä.

Mutta minä sanon teille: Yliopistojen tehtävä on paitsi tehdä tutkimusta, niin myöskin kasvattaa kriittistä ajattelua. Minkäänlaiset "turvalliset tilat" ovat ristiriidassa tämän kanssa. Jos haluat korviesi kuulevan vain omien ennakkoluulojesi mukaista tietoa, älä mene yliopistoon opiskelemaan.

Poliittinen maailmankatsomukseni, versio 3

Globaalinationalismi on vähän tunnettu poliittinen ideologia (blogisti Jaskan alkuperäinen aatteen esittely löytyy täältä). Siinä on ensinnäkin kysymys kansallisuusaatteesta eli ennen kaikkea siitä ajatuksesta, että kansalla kuin kansalla on periaatteessa oikeus itsemääräämisoikeuteen sekä oikeus viljellä omaa kulttuuriaan. Toiseksi aate kannattaa kansakuntien rauhanomaista kilpailua sekä myös niiden yhteistyötä.

Liberalismi taas on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava poliittinen ideologia.

Olen tässä blogissani luetellut pariin | otteeseen kahdella eri tavalla sen, mistä kaikesta oma poliittinen ideologiani koostuu.

Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että yksinkertaisinta minun olisi määritellä se näin:

globaalinationalismi + liberalismi