Ruotsidemokraattien johto ei saanut taaskaan kutsua Nobel-gaalaan "äärioikeistolaisuuden" vuoksi

Vuodesta 2010 alkaen Ruotsidemokraattien johtoa ei ole hyväksytty Nobel-juhliin. Samoin on tänäkin vuonna asian laita. Nobel-säätiö perustelee päätöstään seuraavalla tavalla:

Ruotsidemokraatit ei ole kuten muut puolueet. Puolueen tausta on äärioikeistolaisuudessa, ja sen jäsenten toimet osoittavat, ettei puolueessa kunnioiteta perusperiaatetta, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta heidän ihonväristään, alkuperästään tai uskonnostaan

Jos puolueen tausta on äärioikeistolaisuudessa, ja Ruotsidemokraattien todella on, niin voi miettiä, mitä se merkitsee asian kannalta.

Mutta Ruotsidemokraateissa on tehty hartiavoimin työtä, jotta puolueessa olisi mahdollisimman vähän äärioikeistolaisia voimia.

Jos Ruotsidemokraatteja voi vielä nykyään syyttää äärioikeistolaisuudesta, niin voi syyttää myös mm. Ruotsin Vihreitä ja Sosialidemokraatteja.

Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen Saksa on ollut maailmanhistorian paras esimerkki eläintensuojelussa. Lisäksi Hitler oli kasvissyöjä, ja natsi-Saksassa usein eläimiä kohdeltiin paremmin kuin ihmisiä. Suuri osa maan edistyksellisestä eläintensuojelulainssäädännöstä purettiin natsien hävittyä sodan.

Moderni vihreä liike syntyi 1970-luvulla. Vuonna 1945 nuoria olleet saksalaiset olivat 1970-luvulla jo muuta kuin nuoria ja silloin vanhempia olleet olivat 1970-luvulla vielä vanhempia tai jo kuolleita. Joten eläintensuojelun natsistisuudesta ei ollut enää muistuttamassa kovin montaa ihmistä silloin.

Ja Ruotsidemokraatit olivat viime vuonna paljastaneet Sosialidemokraattien äärioikeistolaisen menneisyyden. Puolueen silloin julkaisemassa dokumentissa käytiin seikkaperäisesti läpi Ruotsin lähihistorian pahimmat kipukohdat ja Sosiaalidemokraattien osuus niihin. Siinä käsitellään puolueen suhdetta rotubiologiaan, natseihin, juutalaisiin ja pakkosterilointiin.

Tosin on tässä huomattava, kuten tuossa Ylen artikkelissakin tehdään, että ennen natsimaisuudet olivat Ruotsissa olleet koko yhteiskunnan asia, joten pelkästään Sosialidemokraattien syyttäminen asiasta on toki tuhmaa.

Jos ketään kiinnostaa, niin Suomessa vastaavanlaista meininkiä oli siihen aikaan vähemmän. Tämä johtui varmaan siitä, että suomalaisilla oli omaa kokemusta siihen, kun itseen kohdistetaan rotuoppeja. Tosin kantasuomalaiset silti saattoivat kohdistaa saamelaisiin rodullisia ennakkoluuloja.

Nobel-komitea vaikuttaa tämän kaiken valossa hieman kaksinaismoralistiselta, jos ikävä menneisyys kerran seuraa ja sen tulee seurata aina kaikkia puolueita.

Tosin voidaan tietenkin esittää, että puhdistautuminen vanhoista synneistä vie aikaa. Miten pitkä olisi tämä ajanjakso, jonka puhdistautuminen vaatisi? Entä vaatisiko puhdistautuminen tehokasta katumista? Ovatko Ruotsin muut puolueet harjoittaneet sellaista läheskään yhtä tehokkaasti kuin Ruotsidemokraatit ovat?

Voi myös spekuloida, että jos Ruotsiin suuntautuisi uusnatsien kansainvaellus, niin Ruotsin kaikki eduskuntapuolueet luultavasti pistäisivät silloin rajat kiinni. Jos näin on, niin ne ovat kaikki maahanmuuttovastaisia ja äärioikeistolaisia ihan nykyisen vallalla olevan määritelmän mukaan, jos kerran kaikki maahanmuutto ja kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä.

Nobel-palkinnon saaneita juhlistetaan sitten 10. joulukuuta tänä Jeesuksen vuonna 2019.

PS. En suinkaan tarkoita, että eläinten- ja luonnonsuojelu olisivat huonoja asioita, vaikka ne ovatkin epäilemättä natsistisia. Puhumattakaan hyvinvointivaltion ideasta.

Käyttäisinkö heijastinta?

Heijastimen käyttö kyllä lisää turvallisuutta. Jotkut saattavat kuitenkin sanoa siitä: "Se on ruma ja epäkäytännöllinen."

Olen jossain määrin samaa mieltä. Ennen kaikkea epäkäytännöllisyydestä. Olen tavannut vihata niitä muovisia narun päässä roikkuvia heijastimia, jotka heiluvat ja heiluvat.

Harvemmin itse olen viime vuosina ollutkaan liikkeellä pimeän tai hämärän aikoihin. Mutta aina välillä kuitenkin.

Mutta kun oma vaatemuotini on ollut viime vuosina kovin mustaa, niin päätin joku vuosi sitten lopulta olla ystävällinen itseäni kohtaan, ja äkkitilanteita pelkääviä autoilijoitakin kohtaan, ja ostaa heijastimia. Ostin suomalaiselta ihmisoikeusjärjestöltä Electronic Frontier Finlandilta kolmen kappaleen paketin jousiheijastimia.

Jousiheijastimet ovat sellaisia, että jos niitä ei käytä, niin ne voi pitää suorina. Mutta ne saa kätevästi myös kääriytymään itsestään haluamansa asian ympärille. Olenkin käyttänyt siitä pitäen kahta niistä takkieni hihojen ympärillä ja yhtä yleensä selässäni kulkevan reppuni kantokahvassa.

Yksi sun toinen taho valmistaa tai myy jousiheijastimia. Ne ovat varsin käteviä.

Jos aikuiset eivät itse viitsi pitää heijastimia, niin ajatelkaa edes lapsia.

Tulisiko kirkoissa pitää koulujen joulujuhlia?

Näin sanottiin Ylen uutisessa:

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi 5. marraskuuta antamassaan ratkaisussa, että koulun yhteisiä juhlia, kuten joulujuhlia, itsenäisyyspäiväjuhlia tai kevätjuhlia ei pidä järjestää kirkoissa.

Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen perusteli ratkaisua sillä, että juhlat ovat osa koulujen pakollista opetusta, jonka tulee olla ei-tunnustuksellista. Kirkkorakennus taas välittää jo itsessään uskonnollisia merkityksiä.

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo taas ovat lausuneet olevansa sitä mieltä, että kaikki mahdollinen, myös koulun yhteiset joulujuhlat, tulee voida järjestää kirkossa. Ilmeisesti tässä kyse on siitä, että kirkon seinät eivät tee vielä joulujuhlasta uskonnollista tapahtumaa. Eli kirkkorakennuksessa voi olla myös ei-tunnustuksellisia tilaisuuksia. Sinänsä järkevältä tämä tuntuu. Aina ei välttämättä ole löydettävissä tarpeeksi isokokoisia julkisia tiloja käytettäväksi kaikkialla Suomessa.

Orpo ja Kulmuni vakuuttavat, ettei linjaus koske ainoastaan evankelisluterilaisen valtavirran kirkkoja. Eli jos minulla olisi oma kirkkokunta, vaikka nimeltään Anti-islamilainen liiga, niin myös siellä tulisi voida järjestää joulujuhlia.

Mutta luultavasti tällaisten järjestäminen kirkoissa vaatisi ao. kirkkorakennuksen haltijalta myös myönteisen tahdonilmauksen. Pitäisikö ristit sitten ottaa pois kirkon seiniltä tapahtuman ajaksi, on toinen asia. Itse olen sitä mieltä, että pitäisi, sillä sellainen voi loukata jotakuta.

Loppujen lopuksi kannatan kuitenkin sellaista, että julkisen vallan tiloissa tulisi pitää koululaisten yhteiset joulujuhlat. Juhlien pitäisi olla sellaiset, että yksikään koululaisista eivätkä varsinkaan heidän vanhempansa loukkaantuisi mistään niiden piirteestä. Ja jos ei kyetä sopimaan sopivasta joulujuhlien muodosta, jos loukkaantumista tulee liian paljon, niin pitäisi pitää lyhennetty joululuhla. Opettajat luokissaan näinollen sanoisivat oppilailleen: "Nyt on joulu. Hyvää joulua tai vaihtoehtoisesti joulunaikaa kaikille. Saatte lähteä kotiin."

Mielestäni on vanhempien asia, jos he haluavat koulun virallisten joulujuhlien jälkeen viedä pilttinsä kristilliseen joulutilaisuuteen. Tämä ei ole julkisen vallan velvollisuus eikä edes oikeus.

Pirkka-Pekka Petelius ja hänen sketsinsä

SDP:n kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius on julkisesti pyytänyt anteeksi näyttelijä-aikoinaan saamelaisista tekemiään sketsejä. Hän myös on kertonut haluavansa keskustella loukkausaiheesta maamme mustalaisyhteisön edustajien kanssa, kun hän oli sketseissään aikoinaan käsitellyt ikävämmällä tavalla mustalaisiakin.

Olen sitä mieltä, että periaatteessahan mistä tahansa aiheista tulisi saada tehdä sketsejä.

Todellisuus on kuitenkin sellainen, kuten tästä Ylen uutisartikkelista käy ilmi, että vähemmistöetniseen ryhmään kohdistuvat sketsit voivat aiheuttaa kohtuutonta stressiä ja masennustakin, jos joku ao. sketsin johdosta hieroo ao. vähemmistön edustajan naamaan sketsissä esitettyä karikatyyriä.

Vaikka liberaalina ihmisenä kannatan oikeutta poliittiseen epäkorrektiuteen, niin on selvää, että joskus poliittinen korrektius voi olla oikea valinta ihan ihmisyyden nimissä.

Itselläni muuten on ollut mustalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Saamelaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja minulla ei kuitenkaan ole ollut. Tämä johtuu osaltaan siitä, että yhden serkkutytöistäni biologinen isä on ollut saamelainen. Seikan vuoksi olen tavannut aina ajatella, että ihmisiä ne saamelaisetkin ovat.

Noituus + feminismi = höhlää

Nykyään näemmä yritetään ympätä noituutta feminismiin. Feminismissä on kyse joko aatteesta, joka kannattaa sukupuolten tasa-arvoa, tai vaihtoehtoisesti aatteesta, joka on kiinnostunut vain naissukupuolen etujen ajamisesta.

Naisille kyllä helpommin suodaan oikeus kannattaa kaikkea höhlää, mutta minusta tässä mennään jo melko pitkälle höhläydessä. Siis kannatetaan taikauskoisia käsityksiä ja postmodernia potaskaa edistyksellisyyden nimissä.

Perinteisesti noidat ovat Euroopassa yleensä olleet naispuolisia. Kyseessä olivat joko hassahtaneet tai muuten ympäristön erikoisina pitämät ihmiset, jotka entisinä suvaitsemattomampina aikoina joutuivat helposti yhteisön silmätikuiksi, ja joskus jopa tuomituiksi kuolemaan noitina.

Länsimaiseen perinteeseen noidat varsinaisesti astuivat vasta 1400-luvulla. Noitavainot alkoivat vasta silloin, kun keskiajan yhtenäiskulttuuri oli jo murtunut tai murtumassa. Ylivoimainen valtaosa noidista tuli tuomituksi vasta uudella ajalla. Tärkeä teos yhtenäisen "noituustiedon" syntymisessä oli vuonna 1486 ilmestynyt Noitavasara eli Malleus maleficarum (saks. Der Hexenhammer), jonka oli toimittanut kirjaksi inkvisiittori Heinrich Kramer.

Noituushysteria syntyi, koska papit, aikansa terävimmät miehet, olivat alkaneet uskoa noitien olemassaoloon. Ja sitten, kun papit lakkasivat Valistuksen ja modernin ajattelun myötä pari-kolmesataa vuotta myöhemmin uskomasta näin, noitavainot lakkasivat.

Suomalaisen kulttuurin piirissä kuitenkin nimenomaan miehet olivat toimineet noitina. Niinpä tällä seudulla noitina tuomitutkin olivat olleet lähinnä miehiä. Tiedetään myös, että menneinä aikoina ulkomaalaisten merimiesten piirissä suomalaisia merimiehiä oli tavattu pitää noitina, ja heitä pelättiin. En tiedä, missä määrin tämä noitausko on vielä tänä päivänä elossa.

Jos jotkut feministit ovat niin höhliä, että kannattavat noituutta, niin siitä vain. Mutta heiltä voisi mielestäni odottaa nykyaikana jo jotain parempaa, kun Valistuksen uskomuskriittisetkin ihanteet ja myös tieteellinen ajattelu ovat olleet keskuudessamme vaikuttamassa jo hyvän aikaa. Siteeraan huviksenne pitkän pätkäistön linkittämästäni kirjoituksesta, kohtaa, jossa siteerataan ranskalaisen elokuvaohjaajan ja queer-aktivisti Camille Ducellierin divinatorisen feminismin manifestia:

Divinatorinen feminismi on tie niille, jotka keksivät omat lakinsa ja niille jotka kehittävät herkkyyttään sosiaalisten normien ulkopuolella; samoin kuin niille, jotka toivovat syvästi kaiken järjestyksen räjähdystä.

Divinatorinen feminismi ehdottaa rationalismin erottamista radikaalifeminismistä, josta puuttuu täysin esoteeristen traditioiden huomioon ottaminen; joihin kuuluvat esimerkiksi astrologia, alkemia, seremoniallinen magia ja ennustaminen.

Divinatorinen feminismi on synkretismi. Kuten Monique Wittig kuvaili artikkelissa La Pénsee straight (”Heteroajattelu”) sukupuoliluokkien kumoaminen ja kartesiolaisen ajattelun hajottaminen – täällä ja nyt – on edelleen kiistattoman tehokas näkökulma politiikkaan.

Tässä synkretismissä ammennetaan vapaasti radikaalifeminismistä ja materialistisesta feminismistä. Kyseessä on todellisuus, joka on noussut näkyväksi seksuaalisesti liberaalin feminismin, feministisen pornon ja kyberfeminismin myönteisestä vaikutuksesta, mutta josta ei poissuljeta pakanallista, hengellistä ja esoteerista ulottuvuutta. Tämä esoteerinen pyrkimys, joka eroaa synkretismissään radikaalisti essentiaalisen feminismiin mahdollisesti sulautettavista vaihtelevista periaatteista, on feminiininen juoni sallia hengellisen ja poliittisen yhdistäminen.

– –

Koska väkijoukkojen varjossa ihmisiä kiehtovat selvänäköisyys, ennustustaito, mesmerismi, chakraterapia, transsendentaali mediaatio, shamanismi, institutionaalinen psykoterapia, antipsykiatria, situationistinen psykomaantiede, sukupuolien sekoittuminen, seksityö, androgynia, transsukupuolisuus, ja kaikenlainen kiistaton irstaus ja lain rikkominen; sanokaamme noidat elävät…

Siirtomaavaltojen vetämät keinotekoiset valtioiden rajat Afrikassa

Okumu ei säästele sanojaan kertoessaan, mitä Afrikan eurooppalaistamisyritykset ovat saaneet aikaan. Yksi ilmeisimmistä ongelmista on keinotekoisten valtiorajojen veto, toinen eurooppalaisen poliittisen mallin pakkoistuttaminen. Esimerkiksi klaanipohjaisiin yhteiskuntiin eurooppalainen demokratiamalli istuu huonosti, muistuttaa Okumu.

”Meillä on satojen vuosien poliittinen perinne, jossa valta on klaanin vanhimmilla, ei presidentillä. Eurooppalaista mallia ei voi noin vain siirtää Afrikkaan. Nyt yhä useammat afrikkalaiset kysyvät, voisiko olla jokin muu järjestäytymisen tapa, sellainen, joka sopisi Afrikalle?”

Näin sanoo valtion ja kansalaisyhteiskunnan välistä dialogia edistävän Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu kehitysyhteistyöjärjestöjen sivustossa Fingossa 6.11.2019 julkaistun artikkelin Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu: ”Eurooppalaiset, luopukaa ylpeydestänne ja kysykää meiltä suoraan mitä haluamme ja tarvitsemme” mukaan.

Hänen mainitsemansa eurooppalaisten siirtomaavaltojen vetämät keinotekoiset valtionrajat Afrikassa ovat tosiasia. Itse olenkin sitä mieltä, että valtioiden rajoja piirrettäessä tulisi pyrkiä kansallisvaltioihin, jotka voisivat niin halutessaan sitten olla yhteistyössä muiden maiden kanssa ja vaikka muodostaa, jos niin haluavat, valtioiden välisiä yhteenliittymiä ja yhteistyöelimiä.

Monikulttuurisissa maissa on melko lailla mahdotonta rakentaa kansakuntaa ja aikaansaada yhteisille arvoille, tavoille ja tottumuksille ja yhdessä jaetulle kulttuurille ja keskinäiselle luottamukselle perustuvaa hyvinvointivaltiota.

Myöskin olisi mielestäni ihanne, että samalla alueella asuva kansa ei olisi jakaantunut usean suvereenin valtion alueille asumaan.

Mutta mielestäni Africa Platformin pääsihteeri Paul Okumu menee metsään tuossa, kun hän hehkuttaa klaanipohjaista hallintomallia, jossa ylin valta on klaanin vanhimmilla. Mielestäni demokratiaa tarvitsevat kaikki tavalliset ihmiset. Demokraattiset, liberaalit arvot ovat mielestäni universaaleja, yleismaailmallisia.

Jos olen kuitenkin tässä asiassa väärässä ja ne eivät sitä kaikesta huolimatta ole, niin siinä tapauksessa demokratia on pelkkä sosiaalinen konstruktio.

Jotain vitun lehmänkohdun potkimista...

Kävin viime perjantaina 15.11. Jeesuksen vuonna 2019 sukuloimassa lähi-Espoossa. Paikalle tuli serkkutyttöni K:kin, mutta pienempi pikkuveljeni ei valitettavasti päässyt. Aluksi nautittiin hieman glögiä. Syötiin kasvis- ja kinkkupizzaa, ne olivat hyviä, sekä leivottiin ja koristeltiin piparkakkuja. Nautin illan kuluessa jopati kaksi keskiolutvahvuista IPA:aa. Olisin muuten nauttinut niitä vain yhden, mutta minulle ostettu alkoholiton vehnäolut oli kadonnut jonnekin.

Loppuillasta jonkinlaista jalkapalloa oli jonkin aikaa pakko seurata televisiosta, kun muutkin tekivät sitä. Näytti järjettömältä touhulta. Minulle selitettiin, mistä siinä on kysymys. Jotain vitun lehmänkohdun potkimista nurmikentällä... Pelinjälkeinen touhu oli silti henkeä nostattavan oloista. Minunkin henkeni nostui kaikesta huolimatta hieman. Kaikki olivat niin innoissaan, myös kotiyleisö varsinaisesti kuitenkin minua lukuun ottamatta.

Mutta muuten tuollaista nationalismia, mikä ilmeni niin televisiossa näkyneissä ihmisissä kuin kotiyleisössä, en kannata. Minusta sellainen on tarpeetonta. Miksi tuhlata hyvää nationalismia jonkin vitun lehmänkohdun potkimiseen ja siitä hihhuloimiseen. Nationalismia voi käyttää myös tärkeämpiin asioihin, ja sellaista minä kannatan.

Kuitenkin tiedän myös, miten helppo urheilun kautta on saada aikaan riitoja muiden ihmisten kanssa.