Darwin-palkintoja myönnetään nykyään myös keinoälyn älyttömän käytön aiheuttamille katastrofeille

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on pyrkinyt kiinnittämään vakavaa huomiota myös laittomaan maahanmuuttoon. Onhan ihan normaalia, että laiton maahanmuutto pidetään kurissa. Laillinen on eri asia. Mutta lienee edelleen totta, että Yhdysvaltain omat kasvis- ja hedelmäviljelykset eivät luultavasti kykenisi tuottamaan halpoja elintarvikkeita ilman laittomia maahanmuuttajia, mutta jätetään tämä yksityiskohta nyt liiemmälti huomiota.

Itse olen sitä mieltä, että niin maassa kuin maassa tulisi asettaa voimakkaat sanktiot yrityksille, jotka käyttävät sellaista työvoimaa, jolla ei ole lainsäädännön mukaista maassaolooikeutta.

Ja vielä isommat sanktiot orjatyövoiman käytöstä.

Kuulemma monesta on alkanut tuntua siltä kuin Yhdysvaltain rajaviranomaiset pyrkisivät nykyään siihen, että mahdollisimman monet maahanpyrkijät tulisivat käännytetyiksi rajalla. Hirveän monet maahantulijat tulevat hirveän syynätyiksi.

Kun olen katsellut Yhdysvaltain rajaohjelmia vuosien ajan, niin vielä en ole tainnut nähdä niissä sellaisia jaksoja, jotka ajallisesti sijoittuisivat presidentti Trumpin toiselle kaudelle, siis vuoden 2025 tammikuussa alkaneelle (nelivuotiselle) kaudelle.

Tunnettu yhdysvaltalainen tieteen pilalehti Annals of Improbable Research on 35 vuoden ajan palkinnut oikeita tieteellisiä tutkimuksia varjonobeleillaan. Nämä on tähän asti jaettu piintyneesti Yhdysvaltain kamaralla. Palkinnon saavat tutkimukset ovat sellaisia, joita ei voi eikä pitäisi toistaa. Toisaalta tutkimusten on tarkoitus saada ihmiset nauramaan, ja sitten miettimään.

Tänä Jeesuksen vuonna 2026 lehti on päättänyt kuitenkin pitää varmuuden vuoksi palkintojenjakotilaisuuden Yhdysvaltain ulkopuolella, jotta varmistettaisiin se, että mahdollisimman moni palkinnonsaajista pääsisi paikalle. Sveitsin Zürich on ystävällisesti luovuttanut tilat lafkan käyttöön tätä arvokasta tarkoitusta varten.

Syyskuun kolmantena päivänä tilaisuus tulee nyt sitten siis oleman pidettävä.

Jatkossa palkintojenjako ilmeisesti pidetään joka toisena vuonna Zürichissä ja joka toisena vuonna jossain muussa kaupungissa mutta ei välttämättä Sveitsissä.

Mutta Yhdysvaltoja ei pitopaikkana silti kokonaan unohdeta. Palkintoinstituution perustaja ja tekijämies Marc Abrahams on lausunut, että heidän nykyinen politiikkansa johtuu vain siitä, että varmistetaan, että palkintojen voittajat voivat matkustaa ja tavata toisensa. Hän sanoo, että huolimatta nykyisistä oudoista tuulista tiede ja tutkijat ja suuren yleisön rakkaus tieteeseen voivat edelleen hyvin Yhdysvalloissa.

Suunnitelmaan kuuluu myös, että tänä vuonna 2026 kolmen viikon kuluttua varsinaisesta palkintojenjakotilaisuudesta pidetään Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan Massachusettsin osavaltion Cambridgessä, joka sijaitsee Bostonin vieressä, lyhyt ja suppea tilaisuus yöaikaan. Se tulee sisältämään:

• lyhyitä puheita menneitten vuosien palkinnonsaajilta 
• Tom Lehrerin (1928–2025), yhdysvaltalaisen muusikon, lauluja. Lehrer oli tullut tunnetuksi nasevista, humoristisista ja usein poliittisluontoisista lauluistaan. Ne olivat olleet suosittuja 1950- ja 1960-luvuilla. Miehen laulut olivat tavanneet parodioida musiikin lajeja, usein alkuperäisillä melodioilla
• tieteeseen liittyviä maalauksia "Huonon taiteen museosta" (engl. Museum of Bad Art (MOBA))

Lopuksi vielä jotenkin aiheeseen liittyen yhtä sun toista:

Jotkut tuntevat entuudestaan Darwin-palkinnot (engl. Darwin Awards ). Ne on jaettu ihmisille, jotka ovat onnistuneet poistamaan itsensä ihmiskunnan geenipoolista jollakin hölmöllä tavalla. (Toisille yksilöille on taas voitu myöntää pelkkiä kunniakirjoja.)

Uusinta uutta tällaisten palkintojen alalla on kuitenkin AI Darwin Awards. "AI"-lyhenne viittaa keinoälyyn, ja näitä palkintoja jaetaan tapauksille, joissa on saatu aikaan traagisimmat tuotokset keinoälyn käytössä.

Yksi lukuisista palkinnonsaajaehdokkaista on nyt tänä ensimmäisenä palkintojenjakovuonna Yhdysvaltain maahantulo/muutto ja tullilaitos ICE (ICE=U.S. Immigration and Customs Enforcement). AI Darwin Awards -palkintolautakunnan sivuilla lukee tällainen kuvaus syynä ehdokkuudelle:

(ICE) and the Department of Homeland Security for deploying an AI tool to screen 10,000 new recruit applications, confidently assuming that any résumé containing the word “officer” indicated law enforcement experience.

Kyse on tässä siis siitä, että ICE oli ottanut käyttöön keinoälyn, jonka piti raakata etukäteen ehdokkaita sen työntekijöiksi, kun näitä piti saada nopeasti lisää presidentti Trumpin raja- ym. politiikan toimeenpanon kunnolliseksi mahdollistamiseksi. Keinoäly raakkasi palvelukseen sopiviksi lukemattomat sellaiset hakijat, joiden hakemuksissa luki missä tahansa yhteydessä sana "officer". Hakijoita ilmeisesti oli riittänytkin. Ilmaisun oli haluttu tarkoittavan henkilöä, jolla on kokemusta lainvalvontaviranomaisen työstä, mutta tämän filosofisen virheen vuoksi alkuseulasta pääsi aika moni sellainen ihminen koulutukseen, joka oli ollut virkailija jossain muussa mielessä taikka vain halusi lainvalvontaviranomaiseksi, siis ICE:hen, vaikka ei omannut muodollista pätevyyttä.

No, virheitä sattuu.

Itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että generatiivinen keinoäly on saatanasta, tai ainakin syvyydestä, vaikka traagisiin virheisiin sen soveltamisessa ei syyllistyttäisiinkään.

Se vie leipää kirjoittajien suusta ja kopioi muiden tekstejä esittäen niiden olevan omiaan, ja vieläpä jo heikentää kuvataiteilijoiden ja näyttelijöiden toimeentuloa.

Minkä lisäksi sen käyttö vaatii erittäin paljon sähköä, jota tarvittaisiin muuallakin. Niin, ja lisäksi tietoteknisten laitteiden hinnat ovat runsaasti olleet kallistumassa, koska keinoälyä tekevät yhtiöt ovat hamunneet itselleen hirveitä määriä käyttömuisteja sekä massamuisteja.

Tällä hetkellä jo valtavan suuri osa koko World Wide Webin sisällöstä on keinoälyn tuottamaa. Minua ovat erityisesti ärsyttäneet sivustot, joissa kirjoittajaksi esitetään jokin suomalaisella nimellä ja ulkonäöllä varustettu henkilö mutta joiden tuotoksia pitemmälle lukiessa aina tapaa törmätä sellaiseen kielenkäyttöön, joka ei ole kantasuomalaista. Tie vie sylttytehtaalle.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra! 

Mutta onneksi keinoäly sentään vie leipää suomalaisten toimittajienkin suusta. 

Yhdysvaltalaiset aina väärentämässä liberalismin aatesisältöä

Yhdysvaltalaiset ovat jo pitemmän aikaa väärentäneet liberalismin aatesisältöä. Heikäläisten mukaan "liberalismia" on suurin piirtein mikä tahansa sellainen, mitä voidaan edistykselliseksi kutsua, vaikka tosiasiassa liberalismi on nimensä mukaisesti vapautta kannattava poliittinen ideologia, minkä vuoksi osa "edistyksellisyyden" lajeista jää väistämättä liberalismin aatteen järkevän määrittelyn ulkopuolelle.

Liberalismin aatteellisen kirjon vasen laita sijaitsee kaukana sosialismista. Sen sijaan modernin sosialidemokratian kanssa sillä on tiettyä kosketuspintaa sikäli, että ero liberalismin vasemman laidan ja sosialidemokratian oikean laidan välillä voi olla kuin veteen piirretty viiva. Tai ainakin, mikäli ao. sosiaalidemokratian muoto on tarpeeksi vapaudenhenkinen.

Tämän "veteen piirretyn viivan" synty on oikeastaan seurausta siitä, että yhteiskuntien siirryttyä yhä enemmän yleisemmän äänioikeuden sisältävään demokratiaan, on liberalismin potentiaalinen kannattajajoukko myöskin laajentunut nk. tavallisen kansan puolelle. Liberalismin ei tarvitse olla nykyään enää pelkkä herrojen, nk. paremman väen ja kapitalistiluokan poliittinen ideologia.

Toisaalta mikään järkevä syy ei edes tänä päivänä estä hyvin oikeistolaista ihmistä kutsumasta itseään liberaaliksi, jos tällainen ihminen kannattaa liberalismin vapausaatteita.

Kuukausi sitten eli 20.5.2026 olin julkaissut viimeisimmän, ja melko pitkän, selonteon omista poliittisideologisista mielipiteistäni. Olin kirjoituksen loppuun laittanut kaneetin, joka kuuluu näin:

Jos ei halua käyttää otsikkoon laittamaani sanaa kärnismi aatteen nimenä, niin voi käyttää vaikka ilmaisua liberaali työläismyönteinen konservatismi.

Minulle tuli blogimerkinnän julkaistuani kuitenkin mieleeni sellainen asia, että voisin olla nyt välillä kyllä vähemmän vakava ideologinen hemmo, vaikka tämä blogini onkin ennen kaikkea poliittisluontoinen. Ja seuraavaksi mieleeni juontui, oikeastaan välittömästi, kaksi asiaa: Ensimmäinen on se, että voisin kutsua itseäni yksinkertaisesti liberaaliksi. Olenhan varsin pitkään kannattanut varsin suurta osaa liberalismin aatesisällöistä. Ja toinen mieleeni juontunut asia on se, että tätä poliittista itsemääritystäni tulee seurata määrityksen, että sijoitun oikeisto-vasemmisto-akselilla liberalismin ja sosialidemokratian väliselle "veteen piirretylle viivalle". Ja jos joku haluaisi tarkempia tietoja poliittisista mielipiteistäni, niin voisin viitata ylemmäksi linkittämääni tekstiini "kärnismistä". (Kärnä on sukunimeni.) Laitan siihen osoittavan linkin tähän uudestaan: linkki.

Liberalismin kanssa sopii mielestäni erinomaisesti tai jopa parhaiten yhteen sen lausuminen, että keisarilla ei ole oikeasti vaatteita. Sivistyneet ihmiset tuntevat tuon sadun.

...Jos ihan pakko on, niin voin tarpeen oikein kovasti vaatiessa suostua nimittämään itseäni kansallisehkon liberalismin kannattajaksi.

Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta

Noin yksi ja puoli kuukautta sitten mieleeni oli noussut ajatus kaiken turhuudesta. Tämän laukaisi päähäni se, että satuin kuulemaan Tuomari Nurmion ikivireän "lastenlaulun" Lasten mehuhetki vuodelta 1981.

Onnistuin myös lopulta keksimään, mihin ajatus kaiken turhuudesta liittyi.

Se liittyi siihen, että minua jonkin verran ottaa päähän eettisten pyrintöjen turhuus. Eetikkona oleminen ja eläminen on kovin hedelmätöntä.

Asiaan jotenkin liittyen, siteeraan alla kristinuskoisten pyhän kirjan Raamatun vanhimmassa 3/4-osassa eli Vanhassa testamentissa olevaa Saarnaajan kirjaa, tarkemmin sanoen sen luvun yhdeksän jaetta 11. Raamatun versio on Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Raamattu vuodelta 1992. Oi, katso:

Vielä tämän minä havaitsin auringon alla:

Juoksu ei ole nopeiden vallassa
eikä sota sankareiden,
ei leipä viisaiden,
ei rikkaus kyvykkäiden
eikä menestys älykkäiden.

Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.

Siteeraan vielä saman luvun alusta jakeet yhdestä kolmeen:

Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!

Minusta on nyt parasta panna aikaisempaa enemmän painoa estetiikalle. Estetiikka on hyvä, ja kaunista.

Ja kauneutta voi löytää vaikka mistä asioista.

...Mieleeni on noussut silti myös ajatus pyrintöjen turhuudesta elämässä yleisemminkin, sillä vaikka maailmankaikkeuden ensimmäinen perustava aines on järjestys, niin toinen sellainen on kaaos, joka on yhtä todellinen ja kiinteä osa todellisuutta kuin edellinenkin...

PS. Nousi ja tuli tässä myös elävästi mieleeni blogitekstini maailmankaikkeuden kahdesta kaistasta, joista vasemmanpuoleinen on kuollut elämätön maailmankaikkeus ja oikeanpuoleinen on elämä ja sen eri ilmenemismuodot.

Maailmankaikkeuden kaksi kaistaa

Olinhan minä joitakin kuukausia sitten julkaissut kahdessa eri blogissani merkinnän otsikolla Kuolemaan voi luottaa enemmän kuin elämään (julkaisu 1, julkaisu 2), jota voi halutessaan nimittää maailman masentavimmaksi blogimerkinnäksi. Se on ikään kuin paljon lyhyempi ja filosofinen versio venäläisen kirjailijan Fjodor Dostojevskin romaanista Kirjoituksia kellarista.

Tämä merkintäni on ikään kuin jatkoa tuolle blogitekstilleni. Esitän asiani vertauksella:

On tie, jolla on kaksi kaistaa. Vasemmanpuoleinen on kuollut elämätön maailmankaikkeus ja oikeanpuoleinen on elämä ja sen eri ilmenemismuodot.

Oikeanpuoleiselta kaistalta on mahdollista siirtyä vasemmalle kaistalle ja pitemmällä tähtäimellä sen joutuukin tekemään. Kun on tämän kaistanvaihdon, siirtymän, tehnyt, ei kykene enää palaamaan oikeanpuoleiselle kaistalle.

Illuusiot, osa kaksi

Me ihmiset olemme voimakkaasti kulttuuria luova ja sitä ja tietoa edelleen välittävä varsin älykäs tasankoapinalaji. Nykyiset isojen ihmisapinoiden joukkoon lasketut simpanssit ja kongonsimpanssit eli bonobot ovat tavallaan meidän rinnakkaisversioitamme, sillä heillä ja meillä on ollut yhteiset esi-isät joskus noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Kulttuuria luovina ja välittävinä lajeina niiden ja eri gorilla- ja orankilajien yksilöt eivät kuitenkaan pääse lähellekään meidän tasoamme, vaikka simpanssit kuulemma suoriutuvat ihmistä paremmin muistipeleissä.

On kuulemma varsin todennäköistä, että meidän ja noiden yhteinen esi-isä kulki kahdella jalalla. Sahelinapinaihminen on voinut paljon muistuttaa tätä otusta.

Ihmissuvun lähimpiä esi-isiä on nimitetty suomen kielessä apinaihmisiksi erotuksena simpansseihin ja bonoboihin, sekä gorilloihin, orankeihin ja gibboneihin johtavista polveutumislinjoista, joihin kuuluvia siis tavataan kaikkia nimittää ihmisapinoiksi. Ensimmäisessä yhdyssanallisessa termissä "apina" on määrite, kun taas jälkimmäisessä pääsana. On kätevää tehdä tällainen erotus.

Lajimme homo sapiensin olemus voimallisena kulttuuriolentona ja kulttuurinluojalajina on kaikki seurausta siitä, että olemme joskus 70.000 vuotta sitten saaneet – ehkä kyseenalaiseksi siunaukseksi – sen, että me kykenemme kuvittelemaan paljon sellaisia asioita, joiden ei voida osoittaa olevan olemassa, ja jopa uskomaan niihin syvästi ja vakaumuksellisesti. Minulla itsellänikin on tähän lajiin kuuluvia perustelemattomia uskomuksia: arvomaailmani, eettiset ja moraaliset käsitykseni. Kaikki käsitykset perimmäisistä totuuksista ja elämän tarkoituksesta ovat tätä samaa. Mutta tämä lajimme erikoinen piirre on mahdollistanut myöskin yksilömäärältään suuret ihmisyhteisöt. Ne ovat mahdollisia, koska kykymme uskoa objektiivisesti katsoen olemattomiin tai todistamattomissa oleviin asioihin tekee mahdollisesti myös nk. kokoontumisen lipun ympärille. Eli toisin sanoen laajalla joukolla ihmisiä voi olla jokin yhteinen asia, johon he uskovat ja jonka puolesta he voivat elää ja vaikka kuolla.

Olen periaatteessa katsonut, että illuusioille ei olisi tarvetta sikäli, että haluaisin olla mies ilman illuusioita. Olen ajatellut, että kaipa sitä onkin ihan sopivaa olla jonkin verran kyyninen, kun elämä ja maailma ovat mitä ovat.

Olen kuitenkin todella tullut huomaamaan, että ihmiset tarvitsevat illuusioita. Niiden ansiosta he jaksavat elää sen sijaan, että olisivat kuin Mika Waltarin maailmankuulun romaanin Sinuhe egyptiläinen Horemhebin kaltainen hahmo, joka luottaa ainoastaan keihääseensä mutta joka ei todella kykene iloitsemaan elämästä.

En silti katso voivani itse uskoa johonkin illuusioon pitäen sitä todella ei-illuusiona, eli varmasti todellisena. Mutta minä haaveilen siitä, että voisin.

Tosin kova pala voi ihmiselle olla, jos todellisuus joskus sitten oikein pakottaa hänen illuusionsa romahtamaan.

Lajimme yksilöiden elämä on hankalaa ja monimutkaista. Miljoona vuotta sitten eläneiden erilaisten pystyihmisten maailmankatsomus oli ollut mukavampi ja yksinkertaisempi. Heillä oli paljon vähemmän illuusioita kuin meillä. Tosin pystyihmiset eivät olisi kyenneet keksimään sellaisia asioita kuin esim. silmäneula, keihäänheittokeppi, jousipyssy, henkimaailma, uskonnollisuus, rukoileminen, temppeli, valtio, metallit, kaivostoiminta, paperi, savukas ruuti, irtokirjasimet ja painokone, taivaanmekaniikka, tiede, höyrykone, sähkö, ihoa tuhoamaton saippua, vesivessa, moottori, moderni fysiikka eli kvanttifysiikka ja yleinen suhteellisuusteoria, lentokone, transistorit ja GPS-tyyppinen paikannus.

Mikä olisi lempimaani nimi

Minun lempimaani voisi olla nimeltään Impivaara ja lintukoto. Nimi olisi mielenkiintoista kääntää muille kielille, sitä paitsi.

"Kärnismi" poliittisena ideologiana

Tämä on taas jälleen kerran niitä vanhoja juttuja, joita olen harrastanut tässä blogissani jo aika monta kertaa. Olen tuossa välillä myös päättänyt olla julkaisematta paria lyhyempää oma-aatekuvaustani. Ne tuntuivat tylsiltä ja toisteisilta.

Lisäksi minun kannattanee nyt heti aluksi todeta, ettei tämän blogimerkinnän sisällöllä ole mitään tekemistä erään Keskusta-puolueen poliitikon nimeltä Mikko Kärnä kanssa.

Muotoilen tässä siis luonnoksenomaisesti jonkinlaisen poliittisen ideologian, jollaista voisin sanoa kannattavani, ainakin suurin piirtein. (Tällä kertaa ei ole kyse mistään lyhyestä listasta, kuten usein aikaisemmin on ollut.)

Olennainen osa ideologiaa on konservatiivinen periaate, nimittäin se, että tulee pyrkiä ennalta estämään poliittisten päätösten tarkoittamattomat ikävät sivuvaikutukset. Toisin sanoen poliittisia päätöksiä tulee puntaroida melko tarkkaan etukäteen, ettei mitään satu.

Ideologia kannattaa demokratian ohella liberalismin vapausoikeuksia, mukaan lukien sananvapaus. Sananvapaudessa on kysymys siitä, että ihmiset sallivat sananvapauden niillekin ihmisille, jotka omasta mielestä ovat väärässä. Sananvapaudessa on kysymys myös siitä, että ei sallita heimokantaisten, uskonnollisten ja ideologisten tabujen kahlita vapaata sanaa, eikä edes hyväntahtoisten aikomusten. Kaikki "pyhät" tarinat, hahmot, kirjat ja uskomukset olkoot vapaata riistaa julkisuudessa. Lyhyesti sanoen sananvapaudessa on kysymys siitä, että ihmisillä on oikeus lausua (myös) helvetin typeriä mielipiteitä julkisesti. Siitä, mikä sitten on helvetin typerä mielipide, eri ihmisillä on erilaisia käsityksiä. Itse toivon, että mielipiteet ovat mahdollisimman pitkälle tieteellisesti perusteltuja, mutta arkimielipiteisiin ja henkilökohtaiseen maailmankatsomukseen ja arvoihin liittyen tätä ei voida vaatia. Tieteellisimminkin suuntautuneilla ihmisillä on näihin kolmeen liittyen epätieteellisiä uskomuksia.

Ideologian mukaan kullakin kansalla, etnisyydellä ja kansakunnalla on oikeus ajaa omia etujaan, kunhan tekee sen loukkaamatta isommin muiden kansojen tai etnisyyksien ja muiden maiden ja kansojen tai etnisyyksien ihmisten ihmisoikeuksia.

Ideologia kannattaa isänmaallisuutta.

Ideologia kannattaa kansalaisoikeuksia, jotka ovat eri asia kuin yleiset ihmisoikeudet, jotka taas kuuluvat kaikille homo sapiens -tasankoapinalajiin kuuluville.

Ideologia suhtautuu periaatteessa myötämielisesti uskonto-nimiseen kulttuuriseen ilmiöön sinänsä ja myöskin muihin vastaaviin illuusioihin, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista (kunhan ne eivät ns. pyri hyppimään silmille).

Ideologia suhtautuu kuitenkin kriittisesti sellaiseen, että uskonnoille ja uskonnolliselle yhdyskunnille annetaan poliittista valtaa. Jotta uskonto voi ilmiönä oikeasti kukoistaa, niin uskonnollisille rikkaruohoilmiöille ei saa antaa tilaa.

Ideologia kannattaa sekulaaria valtiota ja sen puolustamista teokratian tai pappisvallan kannattajia vastaan. Julkisen vallan ja uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla erotettuja toisistaan sekä ideologisesti että hallinnon tasolla. Kelpoisuus julkisen vallan virkoihin ei saa olla sidottu jonkin tietyn uskonnon kannattajiin tai jonkin tietyn uskonyhteisön jäsenyyteen. Uskonto olkoon yhteiskunnassa yksityisasia.

Ideologia kannattaa sitä, että pyhää sotaa toisinajattelevia vastaan kannattavien uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla lailla kiellettyjä. Ideologia kannattaa myöskin sitä, että sellaisten uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla kiellettyjä, jotka pitävät toisinajattelijoita yhteiskunnallisessa mielessä alempiarvoisina.

Myöskin rahankeruukoneeksi esim. johtajan tai johtajien aineellisen edun hyväksi muodostettujen uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla lailla kiellettyjä.

Menestysteologiaksi nimitetään sellaisia uskonnon suuntauksia, joiden mukaan "oikean uskonnon" seuraamisen mukana tulee myös maallinen menestys. Ideologia kannattaa sitä, että myöskin menestysteologiaa kannattavien uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla lailla kiellettyjä. 

Myöskin ideologia kannattaa sitä, että jos uskonto tai uskonnollinen yhdyskunta on sitä mieltä, että orjuus tai orjien seksuaalinen hyväksikäyttö on nykyään oikein tai on joskus ollut oikein, kyseisen uskonnon tai uskonnollisen yhdyskunnan tulee olla lailla kielletty.

Ideologia kannattaa myös sitä, että ollakseen laillinen ja suvaittu uskonnollisen yhdyskunnan tulee hyväksyä periaate, että sen jäsenien ei ole pakko olla uskovaisia. Sen sijaan hyväksytään se, että uskonnollinen yhdyskunta saa esittää aikuisena jäseneksi liittymisen ehdoksi uskovaisuuden, kunhan se ei myöhemmin pyri estämään pakkokeinoin tai painostamalla uskonnollisen vakaumuksen jättämistä. Myöskin sellaisten uskontojen tulee olla ideologian mukaan kiellettyjä, jotka pyrkivät kieltämään uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä ystävien hankkimisen yhteisön ulkopuolelta.

Ja ideologia kannattaa sitä, että eläinten rituaaliteurastamisen tulee olla lailla kiellettyä sekä sitä, että rituaaliteurastettujen eläinten lihaa ei saa myydä eikä tarjoilla. Ideologia kannattaa myös sitä, että julkisen vallan hallinnoimissa tai tukea saavissa kouluissa ja oppilaitoksissa ja lastentarhoissa sekä muissakin julkisen vallan instansseissa ei tarvitse eikä pidä olla syöjille tarjolla rituaalisesti "puhdasta" vaihtoehtoa ruoaksi.

Ideologia kuitenkin hyväksyy, että valtiossa poliitikot ja puolueet saavat kannattaa uskonnollismielisiäkin ideoita, kunhan ne eivät ole jonkin tietyn uskonnon tai uskonyhteisön omaisuutta vaan myös joidenkin muunlaisten uskovaisten tai ei-uskovaisten ihmisten kannattamia. Uskovaisia ja uskonnollisia ihmisiä ei toki pidä kohdella yhteiskunnassa ali-ihmisinä, elleivät he anna riittävästi aihetta sellaiseen, toisin sanoen, kunhan eivät ns. hypi silmille.

Ideologia kannattaa sitä, että demokratianvastaisten sekä rasististen ja poliittista väkivaltaa kannattavien poliittisten puolueiden ja liikkeiden tulee olla lailla kiellettyjä. Rasismilla tarkoitetaan siis ihmisarvon epäämistä "väärää" rotua tai etnisyyttä edustavilta ihmisiltä.

Demokratian itsepuolustuksen vuoksi ideologia myöskin kannattaa sellaista, että äänioikeus on sidottu siihen, että kansalainen ei kannata uskonnollista poliittista ideologiaa, sekä sellaista, että kelpoisuus julkisiin virkoihin on sidottu siihen, että kansalainen hyväksyy tieteellisen menetelmän, jossa on kysymys tiedon hankkimisesta mahdollisimman objektiivisin keinoin. Myöskään ihminen, jolla ei ole äänioikeutta, ei ole kelpoinen julkisiin virkoihin.

Ideologia hyväksyy markkinatalouden yksityisine yrityksineen sillä perusteella että talouselämän saattaminen julkisen vallan omistukseen/hallintaan aiheuttaa epätoivottuja seurauksia, sellaisia kuten byrokratian ja tuotannon tehottomuuden suuren lisääntymisen ja tuotannon huonon vastaamisen kuluttajien tarpeisiin. Markkinoita ja markkinataloutta ei kuitenkaan pidä kohdella joidenkin liberalismin haukkojen tapaan kuin ne olisivat jumalia tai jumalallinen säätämys. Ideologia kannattaa sitä, että julkisen vallan tulee korjata markkinatalouden toimintaan sisältyviä virheitä. Oletuksena on, että missä markkinataloutta ei koko ajan suitsita ja kontrolloida poliittisesti, seuraus on pitemmällä tähtäimellä sorto ja demokratian tuho.

(Sosialismiin voidaan siirtyä vasta sitten, kun sen ilmeiset valuviat on korjattu, hyvät Marx ja Engels. Te saatoitte olla älykkäitä ja hyväntahtoisia ihmisiä, mutta te olitte niin kovin monessa asiassa kuitenkin väärässä. Maanmiehenne, oikeistososiaalidemokraattinen teoreetikko Eduard Bernstein korjasi teidän erehdyksenne. Vaikka kyllä minä silti jossain syvällä sisimmässäni varmaankin kannatan jonkinlaista sosialistista, eetosta, jos saan näin sanoa, vaikkakin maltillisessa muodossa.)

Ideologia kannattaa filosofi John Rawlsin (1921-2002) vapausperiaatetta ja eroperiaatetta: Vapausperiaatteen mukaan kaikille ihmisille tulee taata mahdollisimman laajat vapaudet siten, etteivät ne rajoita toisten ihmisten samanlaisia vapauksia. Eroperiaatteen mukaan taas vain ne taloudelliset erot ovat oikeudenmukaisia, jotka maksimoivat sen kansalaisen aseman, joka loppujen lopuksi jää huonoimpaan asemaan. Joidenkin ihmisten kohdalla voidaan siis oikeuttaa korkeammat tulot, jos se hyödyttää myös vähäosaisimpia.

Ideologian mukaan on olemassa nk. luonnollisia monopoleja, joita julkisen vallan ei käytännön syistä, so. yleisen edun vuoksi, kannata antaa markkinoitten hoidettavaksi.

...Käytännön syistä ideologiaan kuuluu myös sen kannattaminen, että poliitikkojen tulisi olla halukkaita kertomaan asia julki, kun niin kutsutusti keisarilla ei ole vaatteita.

I PS.: 

Jos pitäisi kuvata mahdollisimman lyhyesti tässä esittämäni poliittinen ideologia, niin mielestäni tällainen kuvaus olisi osuva:

Em. konservatiivinen periaate, vapaudenhenkisyys, isänmaallisuus, demokraattisuus ja sekularismi.

Mutta paras selittää lyhytkuvauksen kaksi viimeistä kohtaa vielä pitemmin. Demokraattisuus tarkoittaa sitä, että ideologia kannattaa demokratiaa sekä sitä, että ihmisiin tulee suhtautua täysien ihmisoikeuksien pohjalta. Sekularismi tarkoittaa sitä, että ideologia kannattaa sitä, että valtion ja julkisen vallan tulee olla uskonnoista ja uskonnollisista yhdyskunnista erotettuna, sekä sitä, että uskonnollinen yhteiskuntajärjestelmä torjutaan.

Jos ei halua käyttää otsikkoon laittamaani sanaa kärnismi aatteen nimenä, niin voi käyttää vaikka ilmaisua liberaali työläismyönteinen konservatismi.

(Se, että kehtaan ja viitsin käyttää nimessä sanaa "konservatismi", juontuu osaltaan sellaisesta tuntemastani historiallisesta tosiasiasta, että eräässä elämänvaiheessaan brittiläinen konservatiivinen poliitikko Benjamin Disraeli (1804–1881) oli ollut sitä mieltä, että Yhdistyneen kuningaskunnan yläluokan tulisi liittoutua työväestön kanssa vastustamaan maan keskiluokan itsekkyyttä.)