Taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin

Putin-diktaattorin Venäjä oli aloittanut Ukrainaa vastaan sotilaallisen aggression vuonna 2014. Siihen sisältyi myös Krimin niemimaan valtaaminen ja liittäminen itseensä.

Tänä Jeesuksen vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Putinin Venäjä oli taas aloittanut avoimehkon sodan Ukrainaa vastaan. Tai, no, sikäli on kyse avoimesta sodasta, että Venäjän asevoimien yksiköt ihan omina itsenään ovat käyneet Ukrainan kimppuun, kun aikaisemmin asiaa oli peitelty. Annettiin sellainen kuva, että Venäjän sotilaat voivat lomilla ollessaan käydä armeijan varikolla, ottaa käyttöönsä panssarivaunun ja ajaa sillä noin vain vieraaseen maahan sotimaan.

Tosin nyt Putin oli aikaansaanut lainsäädännön, joka kieltää sodan nimittämisen sodaksi Venäjänmaassa. Toimi on luultavasti johtunut siitä, että Putin pelkää valtansa puolesta, jos hän pakottaa laajemmat osat yhteiskuntaa mukaan sotaan. Ja hänen ja kumppaneiden sodan sodaksi kutsuminen voisi saada Venäjän kansalaisia yhä useammin kyseenalaistamaan hänen valtansa oikeutuksen.

Putinilla on myös ulkoministerinä mies nimeltä Lavrov, joka valehtelee enemmän kuin Goebbels.

Viimeisten tietojen mukaan Putin kätyreineen on kuitenkin paraikaa valmistelemassa osittaista liikekannallepanoa... Miehen takki vaikuttaa tyhjältä.

...Ennen meillä länsimaissa oli hellitty ajatusta, että taloudelliset siteet maiden välillä ehkäisevät hyökkäyssotia. Tämä pätenee melko lailla tosiaan demokraattisiin maihin, mutta Putinin Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin haastanut opin avaamalla varsin monen ihmisen silmät. Tämä aiheutti lyhyessä ajassa sen, että Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO:n jäseniksi.

On käynyt ilmi, että taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin tekee demokratiat riippuvaisiksi diktatuureista, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti estä diktatuurimaita käymästä hyökkäyssotia. Diktatuurien johto sananvapautta ja median vapautta säätelemällä voi omalla hallinta-alueellaan jossain määrin toteuttaa millaisen mielipideilmaston ne vain haluavat. Diktatuurien ei tarvitse välittää äänestäjien tahdosta, vaikka propagandan avulla ne joutuvatkin hallinnoimaan ihmisten käsityksiä siitä, mistä on oikeastaan missäkin asiassa kyse.

Ruotsissa oli Neuvostoliiton romahdettua luultu, että se voi pitkälti luopua asevoimistaan. Mutta sielläkin on tänä Jeesuksen vuonna 2022 ymmärretty, että maassa, jossa ei ole omaa armeijaa, voi kohta olla jonkun toisen armeija. Puhumattakaan laivastosta ja ilmavoimista.

Suomen pääministeri Sanna Marinkin on nyt sitä mieltä, että Venäjän kanssa tehtyä virhettä ei saa toistaa kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtaman manner-Kiinan kanssa.

Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että demokraattisten maiden tulisi muodostaa yhtenäinen blokki, joka voisi puolustaa yhteisiä arvojaan diktatuurimaiden painetta vastaan.

Ja olen muuten oikeastaan myös sitä mieltä, että ennen pitkää demokraattiset maat saisivat kokonaan lopettaa kaupankäynnin diktatuurimaiden kanssa.

PS myöhemmin vielä saman päivän aikana: Helsingin sanomat -lehden uutisartikkeli otsikolla Loppuun­myydyt suorat lennot Istanbuliin ja Jerevaniin, opposition mielen­osoitus­valmistelut – Näin venäläiset reagoivat Putinin ilmoitukseen antaa tuoretta tietoa.

Terveydenhuoltomme ja sen kriisi

On sanottu, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut mitoitettu hyvien, normaalien aikojen mukaan. Kun mukana ei ollut yhtään "löysää", niin se joutui kriisiin koronapandemian yllättäessä meidät.

Osa maamme hoitohenkilökunnasta on joutunut sairastamaan, ja töissä olevat joutuivat venymään uskomattomiin suorituksiin, varsinkin kun koronapotilaat ovat täyttäneet hoitopaikkoja. Osa työntekijöistä on saanut tarpeekseen ja vaihtanut alaa. Terveydenhuoltoalan perinteisesti kohtuullinen vetovoima on samalla myös heikentynyt.

Hoitajat tarvitsisivat jonkin verran lisää palkkaa sekä joskus myös paremman työn organisoinnin.

Ja vuodelle 2023 oli sovittu hoitajamitoitus, eli yhtä potilasta kohden tulisi olla 0,7 hoitajaa. Hoitajamitoituksen tarkoitus on hyvä, mutta hoitajia ei ehditä saamaan tähän hätään tarpeeksi. Ja aina ei tosiasiassa näin suurta hoitajien määrää potilasta kohti edes tarvita. Saa nähdä, päätetäänkö asiasta jotain uutta lähiaikoina.

Väestön edelleen ikääntyessä tarvittaisiin joka tapauksessa lisää hoitajia. Mistä rahat tähän nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa?

Hoitajat ovat olleet jo vähän lakkoilemassakin. Ja Marinin hallitus myös esittää nyt rajoituksia yksittäisten ammattiryhmien oikeuteen työtaistelutoimiin, mikä on herättänyt hoitoalan ihmisissä suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Minä myöskin epäilen, että lääke on nyt pahempi kuin itse tauti. Jotkut hoitajat ovat jopa luopuneet virallisesti paperilla ammattipätevyydestään, jotta heitä ei voitaisi pakottaa töihin. Ja tänään 14.9. Jeesuksen vuonna 2022 Suomen hallituksen on määrä aloittaa uudistuksen käsittely.

...Saman vuoden 2023 alussa aloittavat uudet hyvinvointialueet, joille on siirretty osa aikaisemmin kunnille kuuluneista velvoitteista. Rakenteiden uudistamisella pyritään siihen, että voidaan taata yhdenvertainen palvelujen saatavuus kaikkialla Suomessa. Tarkoitus on hyvä.

Huoltosuhteen heikkeneminen väestön ikääntyessä on yksi tärkeä syy uudistukselle.

Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka vastaavat paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen niin myös pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvointialueilla on kullakin omat vaaleilla valittavat valtuustonsa yksin Helsinkiä lukuunottamatta, jonka hyvinvointialuetta hoitaa kaupungin kunnanvaltuusto. Yhdet hyvinvointialueiden vaalit on jo pidetty.

Kuntien vastuulla säilyy asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Toiminnanohjausjärjestelmä Apotti on myös voinut olla jonkinlainen, joidenkin mielestä suurikin, riesa terveydenhuoltojärjestelmämme toiminnalle. Ja saa nähdä, millainen järjestelmien tilanne tulee olemaan vuonna 2023.

Koronapandemian aikana on syntynyt paljon hoitovelkaa, ja kestänee hyvän aikaa ennen kuin se on suurin piirtein purettu.

Yleisradion kysely tulevien hyvinvointialueiden johtajille paljastaa, että hoitaja- ym. tekijäpula kurittaa palveluita leikkaussaleista hammashoitoon ja sosiaalihuollosta pelastustoimeen. Valtiolta hyvinvointialueet toivovat rahaa ja realismia. Paska nk. lentää tuulettimeen vielä vuosia, jossain määrin.

Aikaisemmin olen vierastanut yksityisiä palveluntuottajia sosiaali- ja terveysalalla, vaikka niiden kilpailu julkisen vallan tuottajien kanssa on tuottanut järjestelmäämme myös jotain hyvää. Ne ovat myös tarpeellisella tavalla täydentäneet julkisen vallan tuottajien puutteita.

Nyt pitää ensin katsoa, miten uudet hyvinvointialueet pääsevät toiminnoissaan alkuun.

Mutta jos homma ei muutaman vuoden sisällä toimi jo kutakuinkin erinomaisesti, niin voisin ehdottaa siinä tapauksessa, että voisimme kokeilla Kanadan mallia. Yksityisellä puolella ainakin työn organisointi toimii yleensä paremmin kuin julkisella. Kanadassa yksityiset palveluntuottajat hoitavat koko terveydenhuollon. Kanadan valtio maksaa sairausvakuutuksen kautta monet asiat. Raha seuraa siis potilasta. Kanadassa tosin julkinen valta ei korvaa hammashuoltoa. Itse kannattaisin myös tiettyä hammashuollon korvattavuutta.

Kansalaisluottamuksen menettäminen ja barbaarit

Kristillisestä näkökulmasta pakanallisen Rooman valtakunnan aikana jotkut tahot välillä vainosivat kristittyjä näiden uskonnon vuoksi. Tosin ennen keisari Diocletianusta – virassa 284-305 jKr. – vainot harvemmin olivat olleet Rooman valtion järjestämiä vaan olivat satunnaisia ja palvelleet paikallisia tarpeita.

Vain vähän Diocletianuksen jälkeen valtaan tuli keisari Konstantinus, virassa 306-337 jKr., joka paitsi että lopetti kristittyjen vainot ja laillisti kristinuskon, niin myöskin alkoi suosia kristinuskoa. Eikä kestänyt sitten enää kauaa, kun kristityt alkoivat vainota pakanoita ja varsin rankallakin kädellä. Siihen nähden pakanalliset roomalaiset olivat olleet keskimäärin jopa suhteellisen helläkätisiä, kun olivat kristittyjä vainonneet.

Kristittyjen uskonnollinen vaino Rooman valtakunnassa oli lähtenyt usein siitä, että nämä eivät suostuneet olemaan kunnon kansalaisia – tai valtion alamaisia, jos eivät olleet kansalaisia – ja esim. uhraamaan keisarin puolesta. Roomalaiset olivat olleet uskonnollisesti suvaitsevaista väkeä. Kaikki jumalat ja uskonmuodot periaatteessa hyväksyttiin, kunhan ne eivät loukanneet yleistä järjestystä ja kunhan niiden kannattajat eivät uhranneet ihmisiä.

Yhteiskunnan kannalta rakentaviksi katsottuja uskonnon muotoja kutsuttiin nimellä religio ja vähemmän rakentaviksi katsottuja kutsuttiin nimellä superstitio, josta nimityksestä on periytynyt englantiin ja moneen romaaniseen kieleen taikauskoa tarkoittava sana.

Rooma vaati muuten vain uskollisuutta valtiolle. Roomalaiselle uskonnollisuudelle ei ollut tärkeää uskominen oikein, vaan toimiminen oikein. Roomalaiset viranhaltijat saattoivat itse asiassa mennä varsin pitkälle tehdäkseen kristityille helpoksi todistaa uskollisuutensa kansalaisina (tai alamaisina, jos eivät olleet kansalaisia). Esim. uskollisuudenosoitukseksi valtiolle saattoi riittää hajusteenmurusen uhraaminen keisarin puolesta.

Voidaan toki sanoa, että roomalaisilta oli pikkumaista vaatia alamaisiltaan uskollisuudenosoitusta nimenomaan uhrin muodossa. Ja kristityt eivät usein siihen suostuneetkaan. Tämä saattoi herättää roomalaisissa suurta vihastusta, ja sitä saatettiin laajalti pitää huonona siirtona.

Vaikka roomalaiset saattoivatkin suhtautua etnisiin ja alueellisiin ryhmiin kovasti stereotypisoiden, niin heille oli kuitenkin melko lailla vierasta laaja-alainen rasismi. Muukalaisesta ei-muukalaiseksi pääsi sillä, että omaksui roomalaisen kulttuurin eikä ääntänyt latinaa vieraalla tavalla.

Lopuksi pitää vielä mainita se, että vuonna 212 jKr. keisari Caracalla antoi Rooman kansalaisuuden kaikille niille lukuisille vapaille valtakunnan asukkaille, joilla sitä ei vielä ollut. Teko romutti roomalaisen miessovinistisen nimijärjestelmän, mutta ei siitä tässä nyt sen enempää.

Tämän pitkän johdannon jälkeen esitän nyt näkemykseni siitä, mitä tulisi olla länsimaisen kansalaiskuntoisuuden.

Mielestäni tulisi ottaa Suomessa ja muissakin länsimaisissa maissa käyttöön – Suomessa ennen wanhaan käytössä ollut kansalaisluottamuksen menetys. Kansalaisluottamuksen saattoi aikoinaan Suomessa menettää ihminen, joka oli tuomittu vankeusrangaistukseen. Wikipediassa sanotaan siitä mm. näin:

Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa. Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja.

Mielestäni kansalaisluottamuksen menettäneen tulisi voida toimia oikeudessa edelleenkin todistajana, mutta muuten katson artikkelissa listattujen seuraamusten olevan mainio asia.

Mielestäni länsimaisen kansalaiskuntoisuuden merkkinä tulisi pitää sitä, että ihminen hyväksyy ihmiskunnan moninaisuuden rotuineen sekä ihmisten identiteettien, kulttuurien, maailmankatsomusten, uskonmuotojen ja uskonnonharjoituksien moninaisuuden. Sellaiset ihmiset, jotka esim. haluavat rajoittaa "väärää" mieltä olevien sananvapautta tai jotka painostavat kääntymään johonkin uskoon tai pyrkivät estämään uskonsuuntauksen vaihtamisen, tulisi tuomita menettämään kansalaisluottamuksensa. Samoin sellaiset ihmiset, jotka syrjivät ihmisiä näiden oletettujen tai todellisten rotuominaisuuksien vuoksi.

Kansalaisluottamuksen menetys pysyisi voimassa niin kauan kuin siihen tuomittujen tuomittavat asenteet eivät olisi muuttuneet paremmiksi.

Minusta hyvä nimitys kansalaisluottamuksen menettäneelle olisi "barbaari".

Pandeismi, jumalauskoa täynnä oleva ateismin muoto

Pandeismi on 1800-luvulla syntynyt eräänlainen jumalauskon muoto, joka yhdistää jännittävällä tavalla deismiä ja panteismia.

Pandeismin mukaan luojajumaluus tajuntoineen lakkasi luomistyön yhteydessä olemasta erillisenä entiteettinä.

Olen tavannut ajatella, että pandeismi on ikään kuin jumalauskoa täynnä oleva ateismin muoto.

Puolustusliitto NATO:n ja entisen Varsovan liiton vertailua

Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO (engl. North Atlantic Treaty Organization, lyh. NATO; ransk. Organisation du traité de l’Atlantique nord, lyh. OTAN) perustettiin 4. huhtikuuta vuonna 1949 Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington DC:ssä Neuvostoliiton länsimaille aiheuttaman uhan takia.

Puolustusliiton peruskirjan mukaan hyökkäys yhtä sen jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia liiton jäsenmaita vastaan. Toisaalta peruskirja ei velvoita jäsenvaltioita liittymään jäsenen aloittamaan hyökkäyssotaan.

Liiton perustajavaltioita oli kaksitoista: Alankomaat, Belgia, Islanti, Italia, Kanada, Luxemburg, Norja, Ranska, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat.

NATO:n jäsenmaat ovat olleet enimmäkseen demokraattisia maita. Tosin sen perustajavaltioihin kuului myös Portugali, joka oli liittoa perustaessa diktatuuri. Vuodet 1967-1974 myös Kreikka oli diktatuuri.

NATO:n jäseneksi hakeneet maat ovat tehneet sen omasta vapaasta tahdostaan, poislukien Portugali, joka oli tehnyt sen diktaattorinsa tahdosta.

Neuvostoliitto ja muut itäisen Euroopan kommunististen puolueiden diktatorisesti hallitsemat maat taas perustivat Varsovan liiton vastapainoksi NATO:lle 14.5. vuonna 1955 Puolan pääkaupungissa Varsovassa. Sotilasliiton virallinen nimi oli Sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Liitto perustettiin, koska Neuvostoliitto halusi sitä ja koska sen satelliittivaltioiden poliittinen eliitti mukautui tai joutui mukautumaan Neuvostoliiton tahtoon asiassa.

Liittosopimuksen allekirjoittivat Albania, Bulgaria, Saksan demokraattinen tasavalta, Neuvostoliitto, Puola, Romania, Tšekkoslovakia ja Unkari. Itäisen Euroopan diktatuurimaista ainoastaan Jugoslavia jätti liittymättä sotilasliittoon, johtuen sen kommunistisen puolueen itsenäisestä asemasta ja maan sotilaallisesta vahvuudesta. Maan johtaja Josip Broz Tito oli toki ollut aikoinaan uskollinen Stalinin nuoleskelija, mutta natsi-Saksaa vastaan taistelleen kommunistien vastarintaliikkeen johtajana toimiminen oli tehnyt hänestä miehen.

Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän diktaattori Vladimir Putin ajattelee samoin kuin Neuvostoliiton johtajat aikoinaan, että herrakansan johto vallitsee, eikä yksikään sen alaisuudessa tai vaikutusalueella olevista kansoista tai maista saa erota siitä.

Puolustusliitto NATO:sta taas jäsenmaat saavat erota nykyisinkin.

Puolustusliiton perustamisen jälkeen se on laajentunut kahdeksan kertaa, kun yhä uusia maita on hakenut sen jäseneksi.

Varsovan liiton toinen tehtävä länsimaita vastaan tehtävän hyökkäyssodan ohella oli ylläpitää Neuvostoliiton toisen maailmansodan lopulla ja jälkeen suojakseen luomaa turvallisuuspoliittista järjestelmää, ja liittoa käytettiinkin sen olemassaolon aikana pelkästään estämään jäsenmaiden demokraattisia uudistuksia. Vuonna 1953 Neuvostoliiton joukot kukistivat niin Itä-Saksan kuin Unkarin kansannousut. Vuonna 1968 Varsovan liiton joukot kumosivat Tšekkoslovakian uudistusmielisen kommunistisen puolueen demokraattiset uudistukset, nk. Prahan kevään.

Varsovan liitto oli hajonnut melko välittömästi sen jälkeen, kun itäisen Euroopan kommunistidiktatuurien kansalaiset olivat saaneet vapautensa kommunistiherroiltaan vuodesta 1989 alkaen. Tai tiukasti ottaen kommunistiset puolueet eivät olleet luopuneet vallastaan vapaaehtoisesti, vaan heidän oli ollut pakko. Rauhanomaiset vallankumoukset olivat pakottaneet heidät siihen.

PS. Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa vuoden 2022 keväällä julkaisemani blogimerkinnän Nato on viimeinen, paras toivomme rauhasta.

Salman Rushdie ei ole ollut Salman Kiirekuolo

Salman Rushdie on intialaistaustainen brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan siitä, että hän julkaisi romaanin Saatanalliset säkeet. Islamilainen uskonsuuntaus kaksitoistašiialaisuus on ollut vuoden 1979 vallankaappauksesta alkaen Iranin poliittisesti hallitseva valtionuskonto. Ja Iranin kaksitoistašiialaisten uskonnollinen johtaja ajatollah, joka katsotaan uskonsuuntauksen piirissä käytännössä myöskin korkeimmaksi poliittiseksi auktoriteetiksi maassa, oli vuonna 1989 antanut uskonnollisen määräyksen eli fatwan siitä, että Rushdie on tapettava, koska tämä oli loukannut islamin pyhiä arvoja. Siihen aikaan ajatollahina oli siis herra Ruhollah Khomeini (1902-1989).

1990-luvun loppupuolella Iranin johto oli tehnyt päätöksen, että maa ei enää aktiivisesti edesauta Rushdien kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuolemantuomio olisi peruttu. Kuolemantuomio muuten koski myös kaikkia muitakin kirjan julkaisemiseen osallistuneita.

Joku oli takavuosina todennut, että nimi ei ole Rushdien tapauksessa enne. Miehen sukunimi on suomennettuna kuin sanoisi "kiirekuolo"...

Yhteensä 33 vuotta muslimifanaatikkojen pakoilua. Ja vielä hän on elossa. Viime viikon perjantaina 12.8.2022 eräs näistä oli kuitenkin onnistunut iskemään kirjailijaa veitsellä. Rushdie oli saanut vakavia vammoja, mutta oli kuitenkin selvinnyt, lopulta, hengissä. Vähältä piti!

Israelilaiselta historioitsijalta Yuval Noah Hararilta oli vuonna 2011 julkaistunut mainio teos Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (suomennos hepreankielisestä alkuteoksesta julkaistiin vuonna 2016). Kaiken muun ohella Harari kirjassaan piirtää jonkin verran epämiellyttävän kuvan monoteistisista lähetysuskonnoista. Kun uskonto sekä uskoo yhteen ainoaan Jumalaan ja lisäksi kannattaa uskonnon levittämistä lähetystyön kautta, niin tilanne johtaa helposti siihen, että omaa uskontoa halutaan tunkea väkisin toisten kurkusta alas.

Islam ja sen pyhä kirja Koraani syntyivät noin parinsadan vuoden aikana 600-luvulta jKr. alkaen. Uskonnon tehtävänä oli ollut pyhittää ja oikeuttaa arabien niihin aikoihin tekemät valloitussodat. Islamin ytimessä on ollut viha ja väkivalta alusta alkaen, mikä selittää sen, miksi vielä nykyäänkin palaaminen islamin alkuperäisiin periaatteisiin on muslimien keskuudessa helppo käsittää palaamisena väkivaltaa kannattaviin periaatteisiin.

Kristinusko on periaatteessa tässä suhteessa monipuolisempi. Sen pyhimpiä perimätietoja on periaatteessa ja käytännössäkin mahdollista tulkita rauhanomaisempaa uskonnollisuutta puolustavaksi. Mutta tosin myöskään kristinusko ei ole millään lailla sidottu rauhanomaisiin periaatteisiin, joten historian aikana on vallanpitäjien ja vähän muidenkin ollut helppo tulkita se maallisia ja kirkollisiakin valtapäämääriä tukevaksi. Myös kristinuskon nimissä on periaatteessa helppo ryhtyä hirmutekoihin.

Ensimmäiset syntymänsä jälkeiset vuosisadat kristillinen kirkko tosin vietti suhteellisen rauhanomaista elämää, mutta kristittyjen saatua myöhemmin poliittista valtaa kaikki tai ainakin moni asia alkoi mennä siinä suhteessa huonommin.

Toisaalta on tietenkin muistettava se, että mielinkielin maanmahtavien etuihin ja haluamisiin suhtautumalla kirkko on ylipäätään helpottanut säilymistään hengissä.

Myönteisempiä kristinuskon muotoja on enemmän syntynyt vasta uudella ajalla. Sellaisia kuten kveekarismi ja metodismi. Useimmat nykypäivän kristillisten kirkkokuntien jäsenet ovat kuitenkin sellaisten kirkkojen jäseniä, jotka ovat kulttuurin maallistumisen myötä joutuneet lopulta pakosta hyväksymään ainakin jonkinlaisen uskonnonvapauden.

Palaanpa nyt taas Saatanallisiin säkeisiin. Islamilaisen perimätiedon mukaan uskonnon sen pyhän tarinan mukaan perustanut profeetta Muhammad olisi jossain vaiheessa ollut valmis hyväksymään muita jumalia islamin virallisen Allahin rinnalle. Rushdie oli sisällyttänyt tämän tarinan kirjaansa, ja uskovaiset muslimit olivat tietenkin tästä "riemastuneet", sillä tarina itse asiassa kyseenalaistaa profeetan hengellisen erehtymättömyyden.

Ja siitä tuli sitten tämänkertainen "puukkohippa".

Suomalaisia uskonnollisista vainoista kärsineitä ovat viimeksi kuluneina vuosikymmeninä olleet mm. kirjailija Hannu Salama (s. 1936) ja kielitieteilijä ja myöhempi poliitikko Jussi Halla-aho (s. 1971).

En ole itse buddhalainen – itse asiassa en katso olevani minkään järjestäytyneen uskonnon kannattaja – mutta lopuksi voisin hiukan kehaista buddhalaisuutta. Koska sen keskiössä ei ole uskoa yhteen Jumalaan ja koska se kannattaa lempeää suhtautumista ihmisiin ja eläimiinkin, niin siitä huolimatta, että buddhalaisuus on lähetysuskonto, se ei ole erityisesti kunnostautunut pakkokäännyttämisessä 2500-vuotisen historiansa aikana.

Mainitsenpa vielä juutalaisenkin uskonnon, joka taas on mielestäni suhteellisen myönteinen siksi, että koska se ei ole lähetysuskonto – se on oikeastaan etninen uskonto –, niin se ei ole kannattanut eikä harjoittanut ollenkaan pakkokäännyttämistä. Ja on siitä syystä myös säilynyt pienenä uskontona.

Kirottujen sota

Noin kolme kuukautta sitten olin laittanut tietokoneeni näytönsäästäjässä näkymään historiallisesta Spartacus-tv-draamasarjasta peräisin olevan ristiinnaulitsemiseen liittyvän kuvakokoelman. Jostain syystä näiden kuvien katsominen ei masenna minua ollenkaan. Minusta tuntuu, että kokoelma kertoo jotain todellista elämästä.