Ihmisen rajoittuneisuudesta lyhyesti

Ihminen on oman fyysisen elimistönsä ja ruumiinsa sekä luonnonlakien vakavasti rajoittama olento. Minusta tämä ei ole kauhean mukava asia.

Kansalaisluottamuksen menetys ihmisille, jotka vastustavat sekulaaria valtiota?

Mielestäni tulisi ottaa uudelleen käyttöön kansalaisluottamusinstituutio. Mutta tässä kannattamassani versiossa siitä ihminen voitaisiin tuomita kansalaisluottamuksensa menettämään siten, että hän menettäisi sen myötä paitsi äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden niin myöskin oikeuden toimia julkisessa virassa, mikäli hän kannattaisi muuta kuin sekulaaria valtiota.

Sekulaarilla valtiolla en tarkoita uskonnonvastaista vaan uskonnollisesti sitoutumatonta valtiota.

Ja asiaan kuuluisi se, että luonnollisesti sellaisten uskontojen tulisi olla maassa kiellettyjä, jotka eivät hyväksy sekulaaria valtiota.

Kanadan Liberaalinen puolue turvautui tunkkaiseen nationalismiin ja voitti vaalit!!1!

Nationalismissa on kysymys aatteesta, joka painottaa etnisyyden oikeuksia korottaa itsensä kansakunnaksi ja viljellä omaa kulttuuriaan ja puolustaa etujaan.

Kanadan Liberaalinen puolue oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan häviämässä parlamenttivaalit. Puolueen kultapoika, pääministeri Justin Trudeau (s. 1971), joka muuten on maan aikaisemman pääministerin Pierre Trudeaun (1919-2000) – virassa vuosina 1968–1979 ja 1980–1984 – vanhin poika, oli joutunut pitkähkön hallitusajan suoritettuaan lopulta laajaan epäsuosioon. Ja siksi vasta jokunen kuukausi sitten Mark Carney (s. 1965) oli astunut hänen paikalleen uutena Liberaalisen puolueen puheenjohtajana ja sitä myöten pääministerinä.

Trudeau nuorempi oli siis aloittanut uransa maansa pääministerin pallilla vuonna 2015.

Juuri kukaan ei ollut voinut uskoa Kanadan Liberaalisen puolueen selviävän kannatuksensa pohjamudista ylös, vaikka uusi pääministeri olikin hirveän pätevä ja osaava.

Kävi kuitenkin sitten niin, että etelänaapurin Yhdysvaltain vasta virkaansa toisen kerran astunut presidentti Donald Trump oli alkanut vihjailemaan, että Kanadan pitäisi oikeastaan olla Yhdysvaltain 51. osavaltio. (Presidentti oli vihjaillut tuhmia asioita myöskin Tanskaan kuuluvasta Grönlannista sekä Panamaan kuuluvasta Panaman kanavasta. Niin sitä pitää.)

Kanadan opposition pääpuolueen Konservatiivisen puolueen odotettiin siis saavan vaalivoiton tänä Jeesuksen vuotena 2025 viimeistään syksyllä pidettävissä parlamenttivaaleissa. Pierre Poilievre (s. 1979), herttaisen näköinen puolueen puheenjohtaja, rupesi kuitenkin joissakin muissa kysymyksissä peesaamaan presidentti Trumpia.

Pääministeri Carney taas pisti kovan kovaa vastaan. Ja niin hän uudella suosion harjalla uskalsi julistaa parlamenttivaalit pidettäväksi jo paljon ennen syksyä. Ja niin kävi, että hänen puolueensa voitti vaalit vastoin kaikkia aikaisempia ennusteita. Liberaalinen puolue jopati saavutti lähes enemmistön parlamentin alahuoneen paikoista. Aikamoinen torjuntavoitto!

Vanhanaikainen, tympeä ja tunkkainen nationalismi näinollen siivitti Liberaalisen puolueen vaalivoittoon.

Näinhän sitä kuuluu sanoa.

Antisiionismi on rasistinen ideologia

Siionismissa on kyse juutalaisesta kansallisuusaatteesta. Antisiionismin mukaan taas nimenomaan juutalaisilla ei saa olla omaa maata. Se on siis rasistinen ideologia.

Konservatiivis-demokraattinen aatteeni

Jokunen kuukausi sitten olin taas kerran julkaissut erään poliittisen itsemäärittelyni.

Se on harvinaisen monikohtainen, kun yleensä olen pyrkinyt asiassa minimalismiin.

Mutta ainakin se on tyhjentävä.

Olen tullut siihen tulokseen, että voisin nimittää kirjoituksessa esittelemäni aatemaailman kokonaisuutta konservatiivis-demokraattiseksi aatteeksi.

Tässä pari sanaa keksimästäni aatteen nimestä:

Demokratia aatteen nimessä viittaa ensinnäkin demokratiaan. Toiseksi se viittaa siihen, että suhtaudutaan kaikkiin ihmisiin täysien ihmisoikeuksien pohjalta. Kolmanneksi se viittaa siihen, että kyseessä on maallinen ideologia, koska hallinnon legitimiteetti ei perustu ainakaan suoraan minkään pyhän hahmon tahtoon, vaan kansalaisten antamaan mandaattiin. Ja neljänneksi, jos ja kun aate on maallinen, niin se kannattaa myös tieteellistä menetelmää.

Ja konservatismi nimessä viittaa sitten... konservatismiin, ja ennen kaikkea sellaiseen konservatiiviseen asenteeseen, jonka mukaan kannattaa pyrkiä rajoittamaan poliittisten päätösten tarkoittamattomia sivuvaikutuksia.

"Yhdysvaltain kannattaisi jakaantua sopuisasti kahtia maalaisuuden ja urbanisoitumisen asteen mukaan"

Newyorkilainen kirjoittaja ja puhuja Adam Lee oli julkaissut maallisille ihmisille tarkoitetulla OnlySky-sivustolla mielestäni mielenkiintoisen kirjoituksen otsikolla The United Cities and Ruralities of America.

Hän puhuu maataan nykyään varsin suuresti vaivaavasta polarisaatiosta ja toteaa, että edellisen kerran Yhdysvaltain ollessa yhtä jakautunut kuin tänä päivänä oli vuosina 1861-1865 jKr. raivonneen Yhdysvaltain sisällissodan aika.

Yhdysvaltain sisällissota johtui siitä, että Etelässä talous oli melko yksipuolinen perustuen pitkälle puuvillanviljelyyn, jonka hoitivat neekeriorjat. Ja Pohjoisessa taas hyvin monet pitivät neekeriorjuutta häpeällisenä asiana, joka pitäisi lopettaa.

Etelän valkoiset köyhät saivat neekereiden orjuudesta, vaikka muuten eivät siitä aineellisesti itse hyötyneetkään, syyn pitää itseään jotenkin hienompina ihmisinä.

Pohjoisessa asuvat ihmiset taas eivät tarvinneet orjia pyörittämään talouttaan, kun he pärjäsivät ilman neekeriorjuusinstituutiota varsin hyvin, joten heidän oli helppo kritisoida asiasta Etelän tyyppejä. Pohjoiseen oli sijoittunut lähes koko Yhdysvaltain teollisuus.

Sisällissodan syttyessä Pohjoisen väkiluku oli huomattavasti isompi kuin Etelän. Pohjoinen myöskin henkeä kohti tuotti lähes kaikkea mahdollista Etelää enemmän. Ainoa poikkeus tästä oli puuvilla.

Etelässä siihen aikaan kannatettiin enemmän Demokraattista puoluetta. Ja orjuusinstituutiota vastustavan modernin Republikaanisen puolueen ehdokkaan Abraham Lincolnin (1809-1865) valituksi tuleminen Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1860 herätti Etelässä suurta vihastusta, ja sitä pidettiin siellä laajalti huonona siirtona.

No, Lincolnin presidenttiyden aiheuttaman häväistyksen tunteen vuoksi varsin moni Yhdysvaltain osavaltioista erosi seuraavana vuonna liittovaltiosta. Ne perustivat yhdessä valtioliiton, jota he kutsuivat Konfederaatioksi. Pohjoisen nimitys taas oli sisällissodan aikaan Unioni, joka viittasi Yhdysvaltain liittovaltioon.

Hirveän suuri osa pätevistä sotilasjohtajista liittyi sodan tullessa Etelän puolelle. Etelän sotilaista suhteellisen moni osasi myös ratsastaa hevosella hyvin, ja Etelän pojat olivat enemmän täynnä sotahenkeä Pohjoisen vastineisiinsa verrattuna.

Mutta koska Etelän asevoimat eivät kyenneet heti-pian sisällissodan alettua tuottamaan Pohjoisen joukoille murskatappiota taistelukentällä huolimatta tietyistä selvistä menestyksistään, oli melko selvää, että pitemmällä tähtäimellä Pohjoinen tulisi korjaamaan voiton kotiin.

Ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin.

Mutta tämän alustuksen jälkeen palaan siihen, mitä Adam Leellä on ollut asiaa.

Hän käsittää mitä luultavimmin oikein sen, että Yhdysvalloissa suurin poliittinen jakolinja kulkee urbaanien ja maaseutumaisten alueiden välillä. Edellisten väestö keskimäärin kannattaa enemmän Demokraattista puoluetta ja jälkimmäisten Republikaanista puoluetta.

Republikaanien kannattajista merkittävä osa kuuluu nykyään globalisaation häviäjiin. Lisäksi mukana on usea miljardööri. Eräiden Demokraattisen puolueen jäseniin tai kannattajiin lukeutuneiden ihmisten identiteettipolitiikka, jonka mukaan valkoisten köyhien tulee hävetä itseään rotunsa vuoksi, ei oikein ole ottanut tulta Republikaanisen puolueen kannatusalueilla. Republikaaneilla on sitten oma identiteettipolitiikkansa.

Adam Lee toki toteaa, että tämä maantieteellinen poliittinen jako ei ole ehdoton, vaan urbaaneilla alueilla asuu – joskus paljonkin – Republikaanien kannattajia, ja maaseutumaisilla alueilla Demokraattien kannattajia.

Lee esittää, että yksi selitys tälle poliittishenkiselle jaolle on se, että kaupungit vetävät puoleensa monenlaista väkeä ja että tämä antaa asukkaille ensikäden kokemusta kulttuurien ja uskomusten moninaisuudesta tehden heistä kosmopoliittisempia, suvaitsevaisempia ja avaramielisempiä, kun taas eristyneemmissä saarekkeissa tavataan olla epäluuloisempia ulkopuolisia kohtaan ja vastahakoisia muutokselle.

Toinen selitys kirjoittajan mukaan on se, että kaupungeissa sijaitsevat korkeasti palkatut työt. Tämä tekee niistä koteja hyvinkoulutetuille, liikkuvaisille ihmisille, joilla on varaa olla ehtoisia ja joita muutos ei uhkaa. Ruostevyöhykkeellä taas, jossa tehtaita suljetaan ja väkiluku laskee, poliitikot jotka antavat mahdottomia lupauksia kellon takaisin kääntämisestä vetävät äänestäjiä puoleensa.

Adam Leen mielestä tämä kahtiajako tulee olemaan tosiasia Yhdysvalloissa ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa. Hän on sitä mieltä, että jos mitään ei tehdä, vaaleista tulee kerta kerralta yhä apokalyptisempia kummankin poliittisen osapuolen kamppaillessa vetääkseen kansakunnan omalle kiertoradalleen, ja nämä kiertoradat poikkeavat aikaa myöten yhä enemmän toisistaan.

Lee ehdottaa, että asia voidaan eräällä tavalla ratkaista ottamalla jokaisesta osavaltiosta urbaaneimmat alueet ja tekemällä niistä myöhäiskeskiaikaisen Pohjoisessa Saksassa sijainneen Hansaliiton tapainen kaupunkien liitto.

Muu osa kustakin osavaltiosta kuuluisi taas muodostettuun maaseutumaisten alueiden liittoon.

Kummatkin liitot perustaisivat oman lakiasäätävän kongressinsa.

Kaupungit voisivat kieltää tuliaseet ja maaseutumaiset alueet abortin. Kaupungit voisivat toivottaa tervetulleeksi maahanmuuttajat ja maaseutumaiset alueet salvata näiltä pääsyn aluelleen. Kaupungit voisivat ottaa käyttöön julkisen terveydenhuollon ja maaseutumaiset alueet voisivat yksityistää kaiken.

Ainoa oikeus, jota kummankin osapuolen tulisi kunnioittaa olisi rinnakkaisen Yhdysvaltain version kansalaisten oikeus vapaaseen kulkemiseen oman alueen poikki paikasta A paikkaan B.

Adam Lee toteaa, että vaikka Yhdysvalloista olisi tullut näin kaksi eri maata, niin niitä silti yhdistäisi taloudellinen keskinäisriippuvuus. Kuten määritelmä sanoo, niin maaseutumaiset alueet tuottaisivat suurimman osan ruoasta ja elintarvikkeista ja luonnonvaroista. Kaupungeissa asuisi kuitenkin suurin osa ihmisistä, niillä olisi enemmän taloudellista voimaa ja kukoistavat korkeaa teknologiaa tuottavat toimialat, jotka hyötyvät inhimillisten lahjakkuus- ja kykyvarantojen keskittymistä.

Kirjoittaja toki sanoo, ettei hänen esittämänsä ratkaisu silti poistaisi kaikkia poliittisia ongelmia. Näiden kahden maan tulisi solmia keskenään verotusta ja kauppaa koskevat rajasopimukset, jotta kummastakaan ei voisi tulla veroparatiisia toisen kustannuksella. Ja sellaiset aiheet ja asiat kuin maanpuolustus, ympäristönsuojelu tai infrastruktuuri tulisivat hänen mielestään epäilemättä olemaan lähde kiivaille keskusteluille.

Hän toteaa, että tulisi myöskin olla sovittuna menettelytavat sille, mitä tapahtuu, jos jokin alue haluaakin jossain vaiheessa erota omasta liittovaltiostaan ja liittyä toiseen.

Adam Leen mielestä hänen ehdottamansa ratkaisu parantaisi nykyistä tilannetta kuitenkin huomattavan paljon, kun jokainen yhdysvaltalainen saisi periaatteessa asua ja elää jatkossa sellaisessa Yhdysvaltain versiossa, josta pitäisi enemmän.

Hänestä tässä olisi myös erinomainen testi sille, kummanlainen hallintofilosofia toimisi paremmin todellisessa elämässä.

Lee on kirjoituksessaan antanut näille jakautumisen jälkeisille uusille Yhdysvaltain versioille nimet United Cities of America ja the United Ruralities of America.

Muita Adam Leen englanninkielisiä OnlySky-palvelussa julkaisemia tekstejä pääset katsastamaan tämän linkin takaa:

https://onlys.ky/author/alee/

Maailmankaikkeus hyvin lyhyesti

Maailmankaikkeus on merkityssuhteiden kokoelma.