Huonoa teologiaa ja filosofiaa

Olen tässä blogissani kirjoittanut kirjoitussarjaa Kristillinen skeptismi. Siihen liittyen kertaan teille, että olen jo jokusen vuoden ajan ajatellut kristillisestä perusopinkappaleesta "suhde Jumalaan kannattaa perustaa yksin Kristuksen sovitustyöhön eikä mihinkään, mikä on omaa tai omaa tekoa", että vaikkakin se on psykologisesti toimiva, niin sen toimivuuden takana ei välttämättä kuitenkaan ole toimivaa Jumalaa. Eli kyseessä olisi täten mahdollisesti pelkkä psykologinen vaikutusmekanismi.

Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen samalla kun itse ei varsinaisesti usko persoonalliseen Jumalaan on hieman outoa jopa minun itseni mielestä. Koska persoonallinen Jumala tavallaan roikkuu mukana, vaikka itse on tosiasiallisesti uskonnoton.

Niinpä joskus kuluvan vuoden heinäkuussa eli joitakin viikkoja sitten olin päättänyt lopulta kokeilla avautumista maailmankaikkeudelle Kristuksen sovitustyöhön turvautumisen sijaan.

Ja mikä yllätys, tällä oli samanlainen vaikutus minuun kuin Kristuksen sovitustyöhön turvautumisella.

Eikä siinä vielä kaikki. Sittemmin olen huomannut, ettei minun tarvitse avautua edes maailmankaikkeudelle saadakseni kyseisen hyödyn. Ilmeisesti homma toimii päässäni jotenkin automaattisesti, juuri siitä syystä että vuonna 1993 olin omaksunut sen näkemyksen, ettei pidä perustaa suhdettaan siveellisen maailmanjärjestyksen ylläpitäjään (silloin mielessäni oli persoonallinen Jumala) mihinkään, mikä on omaa tai omaa työtä, yritystä tai ponnistusta.

Nyt siis näyttää siltä, että olen päässyt Jeesuksesta Kristuksena eroon. Tosin en Jeesuksesta sinänsä. Hän tulee aina jollakin tavalla olemaan osa minun ajatusmaailmaani. Koska hän on varsin mielenkiintoinen ja koska länsimaista kulttuuria ei olisi ilman häntä.

Minulla on myös edelleen jonkinlainen tarve säilyttää Jumala mielessäni. Jumala on tosin minulle, edelleen, vain epädogmaattisen kunnioituksen kohde, Jumala, joka ilmenee maailmankaikkeuden ihmeellisessä järjestyksessä ja sitä vallitsevissa luonnonlaeissa.

Mutta silti Jumala on edelleen minun kanssani, kuten aina ennen.

Kaksi untani sotilaana olosta

Näin jokin aika seuraavanlaiset kaksi unta peräkkäisinä öinä:

Olin mennyt suorittamaan asevelvollisuuttani (olen 49-vuotias). Kun pääsin sieltä pois, niin purin omatavarasäkkini päästyäni kotiin asti. Ja, oi, katso: säkissä ei ollutkaan muuta kuin talvipeittoni. Kalsarit olivat jääneet jonnekin. Mainitsin asiasta äidilleni (joka, samoin kuin isänikin, oli oikeasti kuollut vuonna 2007). Sanoin, että menen kysymään asiaa puolustusvoimista jonain päivänä.

Toinen uneni oli sellainen, että olin jonkin maan asevoimissa moraaliupseeri. Tämä tietysti kuulostaa jonkin verran samalta kuin edesmenneen hirmuvaltion Neuvostoliiton asevoimien poliittiset komissaarit, mutta unessa en ollut ainakaan kommunistivaltion hommissa. Ilmeisesti en minkään muunkaanlaisen totalitaristisen hirmuhallinnon palveluksessa.

Runoni nro 24

Platonin valtio
Avoin yhteiskunta
ja sen viholliset
"Panta rhei",
mutta kaikki muutos
järisyttää päätä
Muuttumaton valtio
ja muuttumaton elämä
olisivat kaikkein parasta
Muuten joutuu sanomaan:
"Maanantai,
tee ilkityösi"

Tämä on kahdeskymmenesneljäs elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoittamispäivä oli 3.6.2019.

Aiheeseen liittyen, filosofi Karl Popper on minulle ainakin pikkaisen tuttu. Ja kissa Karvinen, jos ketään kiinnostaa. Pienimmän pikkuveljeni – hän on minua 17 vuotta nuorempi – ollessa pieni luin hänelle kaikki kirjastosta löyttämäni Karvis-sarjakuvat.

Runoni nro 23, joka on "puoliruno"

Mikään paikka metsässä ei koskaan
tuoksu
aivan samalta,
vaikka olisit samalla kohtaa aina.
Jotakin mahtuu aina kahden hetken
väliin,
ja sammalmättäiden
välistä
löytyy silti vielä
muinaisten
uhrattujen haudat 

Tämä on kahdeskymmeneskolmas elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoittamispäivä on 3.6.2019. Runon ensimmäiset kuusi riviä ovat kuitenkin peräisin Hannu Salakan runosta, joka on julkaistu vuonna 1989 osana kirjaa 'Niin joudun kauas tulevaisuuteen'. Tehtävänannon mukaan sai ja piti ottaa pätkä ko. runosta, ja jatkaa sitä omin sanoin. Joten oikeammin olen saanut aikaan vain puolikkaan runon.

Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta oma runonpätkäni tässä liittyy fysiikan invariansseihin.

Peräsmies antiikissa

Muinoin Rooman tasavallassa menestynyttä sotapäällikköä saatettiin kunnioittaa riemusaatossa. Sotapäällikön sitten kulkiessa riemusaatossa kaupungin läpi orja kuiskaili hänen korvaansa: "Memento mori." Suomeksi se kuuluu: "Muista että olet piereväinen." Tämä siksi, ettei juhlittu sotapäällikkö ylpistyisi liikaa.

Kerran Peräsmiehelle myönnettiin triumfi. Orjan supistessa hänen korvaansa "Memento mori" hän totesi: "Niin olen."

Vasemmistolainen edistyksellinen mies oli tehnyt Ohion Daytonin murhaiskun

Viime aikoina Yhdysvalloissa oli ryhdytty tappamaan viattomia siviilejä. Aluksi Suomessa syytettiin kaikista näistä raukkamaisista iskuista valkoisen ylivallan kannattajia.

CNN-uutisvälineessä on kuitenkin kerrottu, että Ohion Daytonissa tapahtuneeseen murhaiskuun olikin syyllinen vasemmistolainen edistyksellinen ihminen, joka vastusti poliisia ja oli nk. antifasisti. Connor Bettsillä oli ollut lista ihmisistä, jotka hän halusi tappaa tai raiskata. Mies oli myös ollut mukana musiikkiyhtyessä, jonka laulujen sanat olivat väkivaltaisen oloisia. Hän myös piti ampumisesta. Ja hän taisi olla saatananpalvoja tai satanisti (ne eivät periaatteessa ole sama asia). Olettaisin itse, että hän oli (vain) satanisti.

Mut' oi mik' ihme valkea lintunen kävi, kun wanhamedia Suomessa kertoi jo päivää ennen tuota CNN:n artikkelia näistä asioista. Oi, katso:

Yle: Daytonin joukkoampuja tuki äärivasemmistoa ja teki lukiossa tappo- ja raiskauslistan opiskelijoista – "Hän nautti ihmisten pelottelusta"

Helsingin sanomat: Ohiossa yhdeksän ihmistä surmannut kannatti ääri­vasemmistolaista ideologiaa ja kärsi mielenterveys­ongelmista

Uusi Suomi: Ohion joukkoampuja kannatti äärivasemmistoa, vihjaa Twitter-tili – teki tappolistan luokkatovereistaan

Helsingin sanomat painottaa uutisotsikossaan miehen mielenterveysongelmia. Varmaan wanhat natsitkin syyllistyivät hirmutekoihin mielenterveysongelmiensa vuoksi. Eihän tällaisia muuten voi selittää.

Mutta miksi wanhamedia näyttäytyy nyt näin rehellisenä eikä pyri vaikenemaan murhaajan edistyksellisyydestä? Johtuuko tämä siitä, että Suomessa oli jo alkanut levitä tieto, että mies oli edistyksellinen? Vaiko luonnostaan wanhamedian totuudenrakkaudesta?

Mutta minusta on hyvä, että Yhdysvalloissa vain harvoin kukaan edistyksellinen syyllistyy joukkomurhiin. Vaikka tietysti yksikin on liikaa. Valkoisen ylivallan kannattajien suorittamat murhat ovat tietysti yhtä pahoja.

Yhdysvaltain ulkopuolella on toisaalta edistyksellisiä diktatuureja, joissa valtio enemmän tai vähemmän murhaa ja sortaa ihmisiä. Suurin niistä on Kiinan ns. kansantasavalta yli miljardilla asukkaallaan. Pahin näistä on ehkä Pohjois-Korea.

Ja sitten olivat nämä islamilaisella oikeudentunnolla varustetut ihmiset, jotka vuonna 2001 lensivät matkustajalentokoneen New Yorkin WTC-torneihin, jolloin kuoli 3000 ihmistä. Tulisiko näitä kutsua mieluummin oikeistolaisiksi vai vasemmistolaisiksi murhaajiksi?

En tosiaankaan väitä, että kaikki vasemmistolaiset ja edistykselliset ovat murhaajia. Sellaisen sanominen olisi yhtä väärin kuin sanoa, että kaikki Perussuomalaisten jäsenet ja kannattajat ovat rasisteja. Noin oli äskettäin sanonut Abdirahim "Husu" Hussein, sosialidemokraattinen poliitikko. Hienoa, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne paheksui "Husun" sanavalintoja. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli samoin paheksunut jokunen kuukausi sitten sitä, että jotkut Perussuomalaisten jäsenet olivat olleet mukana ampumassa suomalaisten ministerien kasvokuvilla varustettuja pahveja.

Kummankinlainen poliittinen aktivismi on mautonta, vaikka en itse mielelläni menisi sellaista lailla kieltämään.

Tämän viikon sunnuntaina 18.8.2019 tulee olemaan Turun islamilaisen terrori-iskun muistokulkue. Murhaaminen, ja vielä enemmän ideologisin perustein tehty murhaaminen, on aina huomattavasti enemmän väärin kuin väkivallaton poliittinen aktivismi, vaikka tällaisessa osoitettaisiinkin huonoa makua. Ja sanon tässä vielä, että murhaiskun muistokulkueethan harvemmin ovat merkki huonosta mausta.

Runoni nro 22

Ole riemullinen,
sillä onki,
kun se on tarpeeksi iso,
lämmittää saunan,
ja sillä voisi myös onkia kaloja lammesta,
ellei sillä olisi juuri lämmitetty saunaa
Pirun juhannustanssit,
ja tämä pihakuusi,
Jumala valittaa sinusta,
juuri sinusta

Tämä on kahdeskymmenestoinen elämäni aikana kirjoittamani runo, ja kirjoitin sen vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Tehtävänannossa oli sanottu, että pitää tehdä runo, jossa on jokainen sanoista:

riemullinen
onki
pihakuusi
sauna
lampi
juhannustanssit

Inspiraatiooni kuului tällä kertaa hengellinen mainos, jossa luki "Jumala välittää sinusta". Paha kyllä mainoksesta olivat jääneet Ä-pilkut pois.

PS. Jos huomasit, niin en tällä kertaa selitysosastossa lausunut "Herran vuonna". Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin nykyisin uskonnottomampi kuin esim. kaksi kuukautta tai vuosi sitten.

PS. 21.8.2019: Oikeasti minusta oli jo tuolloin tullut hieman aikaisempaa uskonnottomampi, kuten tästä blogikirjoituksestani voi päätellä.