maanantai 29. toukokuuta 2017

Kadotettu paratiisini

Minulla on sellainen elävä tunne, että minut on lempattu paratiisista tähän typerään maailmankaikkeuteen, tähän typerään galaksiin, tähän typerään aurinkokuntaan ja tälle typerälle planeetalle. Tuntuu kuin olisin kotoisin jostain muualta. Se paikka on paratiisi.

(Jälkihuomautus. Jollekulle voi merkinnästäni tulla mieleen englantilaisen runoilijan John Miltonin vuonna 1667 julkaistu eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (engl. alkup. Paradise Lost), joka käsittelee kristillisperäistä näkemystä ihmisen alkuperästä. Suomenkielinen Wikipedia-artikkeli runoelmasta löytyy täältä. Nyt kun tämä tuli mainittua täällä, niin pitääpä laittaa mokoma lukulistalle. Luen sen suomeksi, kun se kerran on suomennettu. Olenhan minä lukenut Thomas Moren Utopiankin.)

lauantai 27. toukokuuta 2017

Luonnolliset hierarkiat (hyvin lyhyt plagioitu kertomus)

Lausuin: "Luonnolliset hierarkiat". Sitten nousin koko valtavaan pituuteeni, avasin suuni ja sanoin: "Prin tim pram." Mutta silloin minussa naksahti jokin ja voitte katsoa, että siitä lähtien minua ei enää ole ollut olemassa.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Palautetaanpa tasavalta vastaamaan sitä, mitä se oli noin vuonna 200 eKr.

Ennen kuin muinaisilla roomalaisilla oli keisarikunta, heillä oli tasavalta (res publica). Sitä ennen heillä oli ollut kuningasvalta. Tasavalta tarkoitti roomalaisille sitä, että valta ei ollut yhdellä, vaan monella.

Roomalaiset vihasivat kuningasvaltaa. Tämä voi johtua osaltaan heidän rasismistaan, sillä heidän kuninkaansa olivat etruskeja.

Mutta etruskikuninkaiden karkottamisen jälkeen roomalaiset pitivät huolen siitä, että valtaa ei koskaan voinut saada yksi mies omiin käsiinsä ellei sitten hyvin väliaikaisesti valtakunnan kohdattua suuren sotilaallisen kriisin.

Mutta Rooma ei ollut demokratia sanan nykyaikaisessa merkityksessä. Sillä oli kaksi valtakeskusta. Ensimmäinen näistä oli senaatti, joka koostui perinnöllisen aateliston, patriisien, päämiehistä. Myöhemmin tehtiin mahdolliseksi myös plebeijeille eli tavalliseen kansaan kuuluville senaattiin kuuluminen. Senaatti oli neuvoa-antava elin, ja osa valtion virkamiehistä valittiin sen jäsenten keskuudesta.

Toinen valtakeskus, ja periaatteessa se tärkeämpi näistä, oli kansankokous. Se sääti lakeja, mutta Rooman hyväosaiset olivat onnistuneet järjestämään sen äänestyssäännöt sellaisiksi, että ne suosivat törkeän suuressa määrin varakkaita. Jossain vaiheessa asian vuoksi käytiin luokkasotaakin, mikä sai hyväosaisimmat hieman antamaan asiassa periksi, mutta siltikään mitään oikeasti olennaisia muutoksia ei järjestelmään tehty. Myönnytykset olivat melko lailla näennäisiä.

Gaius Octavianus, alun perin Gaius Octavius (63 eKr. - 14 jKr.) oli tosiasiassa Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari. Rooman vahva mies, poliitikko ja sotilas Gaius Julius Caesar, adoptoi hänet kuolinvuonnaan vuonna 44 eKr., jolloin tuli murhatuksi, koska miehen epäiltiin havitelleen itselleen kuninkuutta. Silloin Octaviuksesta tuli paitsi Octavianus, niin myös Caesar. Seurasi sisällissota. Ja sen jälkeen toinen sisällissota. Kun Octavianus kavereineen oli lyönyt ottoisänsä kaverin ja sotapäällikön Marcus Antoniuksen vuonna 31 eKr., Octavianus melkoisen taitavana miehenä rupesi manöveroimaan itselleen lisää valtaa. Hän keräsi itselleen kaiken tarpeeksi olennaisen vallan ja julisti että hän oli palauttanut tasavallan kaikessa komeudessaan. Kukaan ei huomannut mitään! Tai sitten ei välittänyt. Roomalaiset kun olivat hyvin tympääntyneitä jatkuviin sisällissotiin. Vuonna 27 eKr. senaatti jopa soi miehelle kunnianarvoisaa merkitsevän arvonimen Augustus. Octavianus sai aikaan suhteellisen rauhan ajan. Kansalaiset saivat keskittyä omiin asioihinsa ja elää rauhassa miten kukin taisi.

Niin Rooman valtakunta palasi kuninkaan hallitsemaksi alueeksi, vaikka sitä edelleen nimitettiin tasavallaksi.

Edellä oleva on johdantoa sille, mitä sanon seuraavaksi:

Varakkaiden ihmisten veronmaksuhalukkuus on usein kyseenalaista. Sellaiset ihmiset tapaavat, jos suinkin, harrastaa sellaisia omaisuusjärjestelyitä, että he joutuvat maksamaan mahdollisimman vähän veroja.

Ongelma ei olisi enää niin kovin suuri, jos siirryttäisiin sellaiseen demokratiaan, jossa ihmisellä olisi vaaleissa ääniä osittain suhteessa siihen, miten paljon he maksavat veroja. Äänimäärä ei olisi pelkästään suhteessa ihmisen maksamiin veroihin vaan osa äänimäärästä tulisi yksinkertaisesti siitä, että ihminen on kansalainen.

Jos ihmisen nauttimista tuloista merkittävä osa olisi peräisin sosiaalituesta tai työttömyyskorvauksesta tai jos ihmisen palkka tulisi julkiselta virastolta tai taholta tai jos hänen työpaikkaansa ei olisi olemassa ilman julkisen vallan tukea, niin hän saisi vähemmän ääniä.

Ääniä ihmisellä voisi olla esim. viidestä kahteenkymmeneenkuuteen. Parillisen määrän ääniä saisi sellainen ihminen, joka ei kuulu edellisessä kappaleessa määriteltyyn joukkoon eli ei olisi olennaisessa määrin riippuvainen julkisista tulonsiirroista. Jos ihminen taas kuuluisi siihen joukkoon, niin hän saisi yhden äänen vähemmän kuin vastaavaa tuloa nauttiva ihminen muuten saisi.

Tämä malli olisi kuitenkin paljon demokraattisempi kuin klassinen Rooman tasavallan aikainen äänestyssysteemi. Se ei veisi kauhean suuressa määrin äänivallan painopistettä ylemmän keskiluokan ja rikkaiden suuntaan, mutta ehkäisisi nk. parempien luokkien veronkiertoa.

Ja sitä paitsi äänoikeus voitaisiin laajentaa 15 vuotta täyttäneisiin, koska mallin ollessa voimassa ei aivonsa täysin kypsiksi vielä saaneiden äänioikeus haittaisi pahemmin.

Mutta ymmärrän täysin, että luultavasti ehdottamani malli olisi koituvan poliittisen vastustuksen vuoksi mahdoton toteuttaa.

Esitän sen sijaan seuraavassa maltillisemman mallin. Jonkatapaista olen tainnut esittää joskus aikaisemminkin:

Tässä mallissa olisi kymmenen prosenttia kansalaisista, joilla olisi kullakin kymmenen ääntä. Tähän joukkoon laskettaisiin se kymmenys, johon kuuluvat nauttivat juuri ja juuri sen verran julkisesta vallasta riippumattomia tuloja, etteivät he kuulu olennaisessa määrin julkisen vallan tuesta riippuvaisiin.

Muilla ihmisillä olisi kaikilla yksi perusääni. Tähän joukkoon kuuluvat olisivat melkein kaikki joko riippuvaisia julkisesta tuesta taikka suhteellisen hyvätuloisia. Kumpaankaan ryhmän kuuluvat eivät nyt voisi saattaa demokratiaa kovin helposti vaikeuksiin vaatimuksillaan, koska heillä olisi vähemmän ääniä.

Sotilailla olisi kullakin yksi ylimääräinen ääni.

Avioliitossa olevista saisi kumpikin osapuoli yhden lisä-äänen elossaolevaa lasta kohti siihen asti kuin tämä ei ole täysi-ikäinen. Puolisot voisivat saada korkeintaan kolme ääntä kumpikin.

torstai 25. toukokuuta 2017

Vihaa täynnä oleva mökkireissu

Lukekaa Ernst Jüngeriä, jos osaatte saksaa.

Tapaan laittaa vihaa leivän päälle, ja yleensä leipänäni toimii ruisversio hapankorpusta. Vihan leivän päälle laitto ei kuitenkaan ole Jüngerin syy. Jünger sitä paitsi liittyi Adolf Hitlerin surmaamista suunnitelleeseen salaliittoon vuonna 1944, ja jopa selvisi siitä hengissä.

Viime viikon perjantaina lähdin vanhemman pikkuveljeni S:n ja hänen ja hänen kiinalaisen vaimonsa nelivuotiaan kaksikielisen tyttären L:n kanssa mökille. Mökki sijaitsee tätä nykyä Hämeenlinnaan kuuluvassa Rengossa. Hyvissä olosuhteissa, jos ei tarvitse pysähtyä matkan varrella, sinne periaatteessa ajaa Vantaalta tunnissa, jos käyttää moottoritietä ennen Hämeenlinnaa.

Viiden jälkeen saavuimme paikan päälle. Juuri ennen päämääräämme olimme käyneet kirkonkylässä, jossa S kävi toimittamassa osittain omistamansa Barks & Hills -yhtyeen (linkin takana yhtyeen Facebook-sivut) julisteita paikalliseen ravintolaan. Lisäksi ostimme jäätelöä.

Olisin toivonut, että reissuun mukaan olisi lähtenyt enemmän väkeä, mutta S:n vaimo ja tytärpuoli jäivät jostain syystä kotitanhuville. He tulevat myöhemmin kesällä mukaan kyllä. Myöskin pienempi pikkuveljeni J oli ilmoittanut, että ei pääse tällä kertaa.

Ensimmäisenä päivänä päälläni oli sininen vihapuhepaitani, jossa on kysymys Suomen ilmavoimista ja sisältää Suomen ilmavoimien nk. pahan merkin.

Olen pitänyt Suomen ilmavoimat -paitoja, koska arvostan Suomen ilmavoimien suoritusta sodissamme.

Mökillä ruoka oli hyvää mökkiruokaa. Veljeni laittoi kaiken lämpimän ruoan, joka sisälsi kasleria, nakkeja, grillimakkaraa ja perunoita. Itse valmistin kerran salaatin. Söimme myös paahtamatonta paahtoleipää tykötarpeineen.

Rengossa oli myöskin kaiken aikaa sopivan lämmintä.

Ensimmäisenä iltana S lämmitti saunan. Ensimmäisen kerran elämässäni näin sytytyspaloja, joita veljeni mahdollisesti käytti nyt saunan lämmittämiseen.

Saunailu oli mukavaa. Tosin en ole vuosiin nk. riisunut talviturkkiani, eli käynyt mökkijärvessä. Veljentyttäreni L halusi ehdottomasti käydä järvessä, vaikka S oli ilmoittanut hänelle, että vesi on vielä melko kylmää. Veljeni vei L:n tämän kinuttua asiasta tarpeeksi testaamaan järven vettä, ja tämä tuli siihen tulokseen, että juu, on hieman kylmää.

Vedenlämmitin ei ollut vielä ehtinyt hirveästi tehdä töitä siinä vaiheessa, kun sauna oli saatu lämmitettyä, joten suihkussa käyminen oli myöskin hieman viileää hommaa. Pari tuntia vielä kesti ainakin, ennen kuin lämmintä vettä alkoi kunnolla tulla.

Minä olen luultavasti mökkimme kävijöistä ainoa, joka haluaa juoda mökillämme porakaivosta tulevaa raanavettä. Minun vatsani kestää sen hyvin. Ehkä muidenkin kestäisi, mutta he eivät uskalla juoda sitä.

Ensimmäisenä iltana kuitenkin kesti jonkin aikaa, ennen kuin saatiin juoksuttamalla ylimääräinen sameus vedestä pois. Kun se oli saatu hoidettua, rupesin litkimään sitä.

Opetin veljentyttärelleni uuden sanan: hämärä. Myöskin selitin hänelle, että hiekkarantamme on oikeasti hiekkaranta eikä sitä nimitetä hiekkalaatikoksi.

Käytin aikaani mökillä ennen kaikkea L:n vahtimiseen sekä hänen kanssaan leikkimiseen. S teki paljon töitä, ja minä vietin vain aikaa L:n kanssa. Muun ohella tehtiin neljä hernemaata tontille. L oli mukana siinä auttamassa. Minä toimin vedenhakumiehenä. L toimi kastelijana.

Hyttysiä ei käytännössä näkynyt ollenkaan koko aikana.

Olin ostanut yhtä iltaa ja seuraavaa kokonaista päivää varten nautittavakseni kuusi olutta Alkosta ja neljä saksalaista ykkösolutta Lidlistä. En tullut näistä missään vaiheessa juurikaan humalaan. Varsinkin kun jouduin jakamaan osan niistä veljeni kanssa. Mutta mökillä ei ole tarkoituskaan tulla humalaan.

L:n kanssa potkin palloa, leikin hippaa ja lisäksi meillä oli sellainen läpyskähomma että laitetaan läpyskä toiseen käteen ja sitten heitetään tennispalloa toisen läpyskään, johon se tarttuu hämmästyttävän hyvin kiinni. L:llä oli vaikeuksia saada se siitä irti. Lisäksi pelasimme epäortodoksisella tavalla erästä lautapeliä.

Veljentyttäreni kanssa huseltamista oli sen verran paljon, että lihakseni menivät jossain määrin nk. rullalle.

Myöskin keksin hänen kanssaan uuden leikin. Se on nimeltään "Älä koske lippalakkiani".

L on myöskin onnistunut kehittämään itselleen ötökkäinhon ja siisteysvimman. Mökillä seisovaa liukumäkeä jouduin hänen pyynnöstään useaan kertaan putsaamaan sekä puunlehdistä ja havunneulasista että väärissä paikoissa olevista ötököistä.

Niin, veljeni myöskin ensimmäisenä iltana kasasi uuden grillin grillikatokseen. Ja se toimi varsin hyvin sitten.

Toisena iltana minä lämmitin saunan. Käytin apuna em. lämmityspalajuttua. Vaihdoin saunan jälkeen paitani Suomen somaliopiskelijoiden yhdistyksen paitaan. Se kumosi kaiken pahan, mitä vihapuhelainsäädäntö ei salli ja osoittaa minun olevan ei-rasisti.

Toisena iltana L ei halunnut tulla saunaan, koska ei kerran voinut mennä järvessä käymään.

Näin mökkireissulla myös mielenkiintoisia unia. Näin ensinnäkin yhden varsin eeppisen unen, jota en ole kuitenkaan kyennyt kunnolla palauttamaan valvetilassa mieleeni. Näin myös sellaisen unen, jossa mietin sellaista, että ihmiskunta tulisi tiivistää muuntamalla ihmiskunta sähköiseen muotoon. Liittyyköhän uni vorloneihin tai siihen, että vastustan väestöräjähdystä kestävän kehityksen vuoksi.

Näin myös sellaista unta, että päätin ryhtyä eräänlaiseksi viiniasiantuntijaksi. Uusille blogini lukijoille voin kertoa, että olen hirveän hienostunut oluittenmaistelija (linkki 1, linkki 2). Ja unessa nyt sitten ajattelin, että kun oli joku tunnettu hienostunut ja viinimaailmassa tärkeä viini, niin minä opettelisin tuntemaan sen läpikotaisin niin että osaisin erottaa sen erehtymättömästi väärennöksistä tai muista viineistä. Niin, unessa tämä tuntui hyvältä ajatukselta.

Sunnuntaina kävin jossain määrin nk. vajailla pytyillä jostain syystä. Minulle tapahtui jatkuvasti kognitiivista häröilyä. Pohdiskelin, että voiko tämä jossain määrin johtua lauantaina nauttimistani oluista. Päätin sitten, että jatkossa voisi sopiva määrä olutta kahden vuorokauden mökkireissuilla olla viisi Alkon ja neljä kappaletta Lidlin saksalaista ykkösolutta. Eli yksi vahvempi olut olisi vähemmän. Enempää ei uskalla vähentää, sillä vaarana olisi, että oluet loppuisivat kesken.

Jätin kuitenkin mökkireissulla saksalaisista ykkösoluistani puolet eli kaksi juomatta. Ne jäivät odottamaan seuraavaa kävijää.

L meinasi sunnuntaina aamupalaa nauttiessaan olla nauttimatta keitettyä kananmunaa. S joutui harjoittamaan hieman painostamista sanomalla tälle, että jäätelöä ei tipu, ellei kananmunaa mene alas. Lopulta L suostui syömään kananmunaa.

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä seisomassa koirani Elmeri Kärnän haudalla.

Kotimatkan alussa S vei vielä yhden yhtyeensä julisteen paikalliselle ilmoitustaululle.

Kun pääsin kotiin, olin ollut reissussa melkein kaksi vuorokautta. Mutta aika tuntui paljon pitemmältä.

Omat ympyräni ovat kuitenkin sen verran pienet, että mökkireissut ovat melkein aina tervetulleita. Sanoin "melkein", koska en voi sietää siellä kerran vuodessa pidettäviä rapujuhlia.

PS Seuraavana päivänä tapasin erään vanhan tuttuni kaupassa käydessäni. Olin edellisenä iltana ehtinyt pestä somaliopiskelijapaitani, ja olin laittanut sen jälleen päälleni. Tuttuni ilmoitti aprikoivansa, että minä opetan nykyään somaleitakin. Kerroin hänelle sitten, että ei asia niin vielä ole. Niin, syvällä sisimmässäni olen opettaja.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Rähmispossu on kuollut

Ensin kuoli toinen lempikoiristani, kummieni koira Minni.

Sitten kuoli Rähmispossu.

Mutta Rähmispossu oli oikeasti ihminen. Hän piti Rähmispossun Sikolätti-uutisportaalia, jossa hän selvitti suomenkielisille lukijoille, mitä kaikkea muualla Pohjoismaissa on tapahtunut.

Mies (oletan, että hän oli mies) käytti omintakeista tyyliä uutisartikkeleissaan. Hän käytti omia ilmaisujaan asioille, ilmaisuja, jotka hänen lukijansa kyllä kykenivät yleensä hyvin ymmärtämään, sellaisia kuten lapsukainen, keppostelu, aivan yksin tullut, taustainen, yllätysseksi.

Ja täytyypä painottaa, että lisäksi hän myös kirjoitteli täysin asiallisesti.

Mies myöskin kirjoitteli Suomen suurimmalle, parhaimmalle ja asiallisimmalle poliittiselle keskustelupalstalle Hommaforumille (linkin takana oma selityssivuni palstasta). Viimeisimmän viestinsä hän oli sinne näköjään kirjoittanut kuolemaansa edeltävänä päivänä. Kyseessä olevat keskusteluketjut saa tuolta sivulta auki klikkaamalla kunkin viestin otsikkoa.

Rähmispossu kuoli ilmeisesti 20.5.2017 suorilta jaloilta saappaat jalassa kesken työpäivän.

Hommaforumilla on nyt RIP-ketjussa surtu menetystä.

Olen Mullokala seikkailee -linkitys- ja siteerausblogissani useammin kuin muutaman kerran jakanut Rähmiksen tuotoksia kuluneiden vuosien varrella.

Rähmispossu oli mahtava! Jään kaipaamaan hyvän uran tehnyttä kansalaisjournalistia.

Rähmispossun sivusto ei ole enää toiminnassa, eikä sivustolle ilmeisesti ole jatkajaa, mutta vanhat uutisartikkelit löytyvät arkistosta.

Olkoon Jumala kanssasi, Rähmis!

Täältä pääset näkemään erään hepun Hommaforumin ao. ketjussa jakaman söpön kuvan Rähmispossusta ja hevosesta. Kuvaa klikkaamalla sen saa isommaksi.

PS:

Kirjoitin ao. Hommaforumin keskusteluketjuun itsekin pienen merkinnän. Se kuului näin:
Lämmin osanottoni Rähmiksen läheisille ja ystäville.

Tapasin aina välillä jakaa hänen tuotoksiaan Mullokala seikkailee -linkitys- ja siteerausblogissani.

Rähmis oli nykyajan Spartacus. Mutta hän eroaa Spartacuksesta siinä, että hän voi vielä voittaa.
...Viimeisten 300 vuoden aikana monissa ihmisissä inspiraatiota herättänyt Spartacus on historiallinen henkilö. Hän oli tärkein Italiassa 73-71 eKr. riehuneen kolmannen orjasodan roomalaisia vastaan johtajista. Spartacus oli loistava strategi ja organisaattori ja hänellä oli luultavasti myös sydän paikallaan. Kirjoitin hänestä aikoinaan myöskin pitkähkön tekstin nettisivuilleni...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Politiikka perustuu ennen kaikkea oikeiksi todistamattomiin arvoihin ja maailmankatsomukseen (aforismi)

Se joka uskoo poliittisten mielipiteittensä olevan tieteellisiä, on samantapainen ihminen kuin se, joka uskoo Jumalan olevan samaa mieltä itsensä kanssa poliittisissa kysymyksissä.

Politiikka perustuu ennen kaikkea oikeiksi todistamattomiin arvoihin ja jossain määrin subjektiiviseen maailmankatsomukseen.