blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Tekstissä esiintyvät ilmaisut, jotka saavat minut nostamaan kytkintä

Seuraavat ilmaisut tekstissä, esim. uutisartikkeleissa, saavat minut helposti vaihtamaan toiseen artikkeliin:
  1. mustaihoinen
  2. valkoihoinen
  3. tummaihoinen
  4. rodullistettu
Kaksi ensimmäistä ilmaisua tuovat mieleeni ennen kaikkea sairauden. Tosin sellainen sairaus kuin valkoihoisuus tiukasti ottaen on olemassa. Sen lääketieteellinen nimitys on albinismi, ja kyseessä on suhteellisen harvinainen tila. Ihmisellä tärkeimmät albinismin tunnusmerkit ovat vaalea iho ja verkkokalvon kehityshäiriöstä johtuva heikko näöntarkkuus. Meillä Suomessa albiino ei ulkonäöltään juurikaan erotu valtaväestöstä, mutta mustassa Afrikassa on toisin. Siellä paikallisen taikauskon vuoksi albiinoja paikka paikoin tapetaan tai silvotaan, jotta heidän osistaan saadaan tehtyä taikakaluja.

Ilmaisu tummaihoinen on minusta ihan OK, jos sanalla tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, jonka iho on tumma. Mutta jos sillä viitataan tiettyihin Saharan eteläpuolisiin tai siltä alueelta lähtöisin oleviin ihmispopulaatioihin, niin siinä ei ole mitään järkeä, koska on paljon muitakin tummaihoisia ihmisiä maailmassa. Itse olen tavannut aina kysyä, että puhutaanko nyt eteläintialaisista, kun ihmiset viittaavat ilmaisulla Saharan eteläpuolen tai siltä alueelta peräisin oleviin ihmisiin. Hyvä esimerkki tällaisesta sanankäytöstäni täällä blogissani on kirjoitukseni Starbucks-kahvilaketju ja tummaihoiset miehet. Ja yhdessä toisessa blogissani taas on huomattavasti tuoreempi esimerkki tällaisesta otsikolla Uncle Ben's -riisipaketin tummaihoinen mies. Samasta blogistani löytyy myös tekstini Presidenttiehdokas Bidenin vaihtoehtoja varapresidenttiehdokkaaksi ovat musta nainen ja.... (Ja Kamala Harrisista tuli sitten varapresidenttiehdokkaansa.)

Ilmaisua rodullistettu taas käyttävät minun käsittääkseni sellaiset ihmiset, jotka eivät halua käyttää sitä valkoisista, mutta tummempi-ihoisista käyttävät sen sijaan mielellään. Tämä kuulostaa minusta rasismilta.

maanantai 10. elokuuta 2020

Kirjaesittely: Joseph Heller: Lopun ajat

Muistin, kuinka loistava lukukokemus yhdysvaltalaisen kirjailijan Joseph Hellerin huumorinsykkeinen romaani Me sotasankarit – englanniksi Catch-22 – oli ollut. Romaani sijoittuu yhdysvaltalaiseen Italian Pianosan saarella sijaitsevaan lentotukikohtaan toisen maailmansodan aikana, ja jossain määrin heijastaa kirjailijan sotakokemuksia. Kirja oli ilmestynyt englanniksi vuonna 1961, ja seuraavana vuonna se julkaistiin jo suomeksi.

Paljon myöhemmin, nimittäin vuonna 1994, julkaistui Hellerin romaani Closing Time, joka seuraavana vuonna julkaistiin suomeksi nimellä Lopun ajat.

Lopun aikojen piti olla eräänlainen jatko Me sotasankareille, ja odotukseni olivat siksi jossain määrin korkealla. Mutta ne eivät läheskään täyttyneet; romaani tuntui minusta jossain määrin mahalaskulta.

Romaanissa on sellaisia henkilöitä, jotka olivat jo Me sotasankareissa, mutta nyt he ovat vanhoja. Ja Joseph Helleristä kirjan perusteella sain jotenkin sellaisen kuvan kuin hän olisi kirjaansa kirjoittaessaan ollut hieman väsynyt elämään.

Olen iloinen siitä, että olen pariin otteeseen onnistunut lukemaan huonoja kirjoja loppuun saakka. Tämä on mahdollistanut kirja-arvioiden teon. Ei siitä mitään tulisi, että kirjoitettaisiin arvosteluita vain sellaisista kirjoista, joista on pitänyt. Tiina Korhosen kirjoittama Rautasaappaiden kaiku – SS-osasto Weinert suursodassa on huono merkityksessä kammottava merkityksessä hirvittävä, ja Lopun ajat taas on vain huono merkityksessä huono.

Lopun ajat on junnaava. Melko yleinen sääntö on, että parhaimmillaan se sai aikaan minussa hymähtelyä. Hauskinta kirjassa on osana sen juonta oleva yksityisetsivä. Tärkeintä kirjassa on sen esittely, miten pommikoneen konekivääriampujana pärjää.

Entisen sotilaspastori Tappmanin erikoinen vaiva on myös omaperäisesti keksitty kirjailijalta.

Jonkin verran hymyilytti myös tuonpuoleisen kuvaus.

Myöskin maltillisesti ilmaistuna järjettömän suurelliset häät oli mielestäni kohtuullinen keksintö Helleriltä. 

Lopun ajoissa mainitaan myös suuren yleisön tuntemia sodassa olleita ihmisiä. Kuten kirjailija itse ja Kurt Vonnegut.

Romaani on 531 sivun pituinen. Kirjan sisältöä olisi mielestäni kannattanut huomattavasti tiivistää. 266 sivun pituisena se olisi luultavasti ollut huomattavasti toteutunutta parempi.

torstai 6. elokuuta 2020

Koronavirus ja minä, osa 4: kerho aukeutui

Osat yksi, kaksi ja kolme oli kirjoitettu ja julkaistu. Tämä on osa neljäs.

Olen iloinen siitä, että koronarajoitusajat eivät ole saaneet minua lisäämään alkoholin käyttöäni. Olutpullot ja -tölkit sekä viskipullo saattavat olla näkyvilläni jatkuvasti, enkä minä silti tunne halua ruveta ryypiskelemään.

Tosin ryypiskelen melko säännöllisesti, mutta kyseessä ovat kuitenkin rajatut ajankohdat enkä kerralla ota koskaan paljoa. En koe koskaan krapulaa nykyään.

Asia, josta tapaan käyttää nimeä "yhdistykseni", merkitsee minulle olohuoneen jatketta ja jossain määrin sosiaalisen elämän keskusta.

Viime viikon perjantai oli viimeinen päivä, jolloin olin vetäjänä yhdistykseni "huoneessa" Discord-palvelussa. Olin ensimmäistä maanantaita lukuunottamatta hoitanut hommaa noin kaksi tuntia melkein joka arkipäivä neljän viikon ajan.

Mutta kuluvan viikon maanantaina 3.8. Jeesuksen vuonna 2020 yhdistykseni pysyvämmänlaiset työntekijät palasivat kesälomiltaan tehtäviinsä. He pitivät nk. aamu- ja iltapäivätkahvit Discord-palvelussa ja sitten vielä nk. Facebook-liven. Jälkimmäinen meni kannaltani huonommin, kun Naamakirja mokoma jostain syystä rajoitti mahdollisuuksiani kommentoida. Joko kyseessä oli vain palvelun huono toimivuus, kun viestit eivät menneet perille – kesällähän Facebookissa oli otettu käyttöön uudistettu käyttöliittymä – tai sitten joku palvelun ylläpidossa kyttäsi, mitä sanoin. Tosin en sanonut oikeasti mitään kovin vakavaa, mistä pitäisi huolestua. Joten ehkä kyseessä oli vain palvelun huono toimivuus.

Onneksi Discord sentään toimii hyvin.

Seuraavana päivänä eli tiistaina yhdistykseni toimipisteet aukesivat pitkästä aikaa jäsenille ja kävijöille. Päästyäni paikan päälle eli paikalliseen toimipisteeseen suutelin yleistilan lattiaa.

Seuraavana päiväni keskiviikkona lausuin tultuani taas paikan päälle hartaalla äänellä "caelestis", joka tarkoittaa latinaksi taivaallista. Olen ruvennut uudestaan opiskelemaan latinaa.

Yhdistyksessäni on tarjolla käsidesiä käytettäväksi, ja lounas sekä kahvi nykyään tarjoillaan pöytiin tai paikkaan, jossa ao. yksilö istuu. Istumapaikkoja on vähennetty.

Tapa lenkkeillä Lammaslammen ympäri isommalla tai pienemmällä porukalla on myös elvytetty. Ja että se on tehnyt jo hyvää, kun muutaman edellisen viikon aikana olin laiminlyönyt lenkkeilemistä erittäin vakavasti ja perusteellisesti.

Eilen koin olevani vitaalinen. Olen miettinyt, että johtuuko tämä mieleni tilasta noin yleensä vaiko siitä, että olin kihtikohtauksen vuoksi alkanut nauttia 800-milligrammaista Buranaa. Saan nauttia niitä kolme päivässä. Lääkäri oli sanonut minulle, että ehkä lasten Burana ei auta kovin hyvin kihtiini.

Aikoinaan, kun kihtiäni ei ollut vielä saatu diagnosoitua, niin lääkärini kutsui kolme muuta lääkäriä ihmettelemään kanssaan jalkaani. Kyseessä oli epätavallinen kihdin muoto.

Tähän asti viime vuotta yksin lukuunottamatta olen joka vuosi kokenut yhden kihtikohtauksen. Tällä kertaa kihtini oli yllättäen tyypillisempi kihdin muoto. Kävin lääkärillä, ja tämä hetkessä diagnosoi sen kihdiksi.

Jos tänään torstaina 6.8.2020 jalassani ei ole enää yhtään kipuja, niin lauantaina en aio enää nauttia 800-millistä Buranaani. Se tuo oudot väristykset, ja sitä paitsi suurien määrien sitä nauttiminen kovin pitkään voi olla epäterveellistäkin.

Olen jatkanut koronarajoituskauden vuoksi alkanutta lentoharrastusta toverini Hannun kanssa, ja kuluvan viikon tiistaina itselleen juuri ilotikun hankkinut naapurin äijä Jari raahasi näytön sisälle pakatun tietokoneen keskusyksikkönsä sekä näppäimistön, hiiren ja ilotikun kämpilleni. Nyt meitä on kolme.

Varmaan jatkamme tätä harrastustamme, vaikka kerho onkin nyt taas auki.

Ja kun se on nyt taas auki, niin toivon kykeneväni olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla on... Vihdoin.

Myöhempi PS: Mutta sitten tuli lieviä ryppyjä rakkauteen naamasuojuspakon vuoksi.

Vielä myöhempi PS: Olin onnistunut näköjään räveltämään edellisen Post Scriptumin linkin. Nyt klo 22.05 6.8.2020 se toimii taas. Nih.

...
PS. 12.8.2020: Kyllähän ihmiset ovat sopeutuneet naamasuojuspakkoon. On parempi rajata riskit.

tiistai 4. elokuuta 2020

Roomalainen sukupuolisovinismi ja latinan kieli

Muinainen roomalainen kulttuuri oli perin sovinistinen.

Jos roomalaisten äidinkielen latinan substantiivi tarkoitti oliota, jolla on sukupuoli, niin tyypillisesti se tarkoitti miespuolista. Naispuolista tarkoittavaksi substantiivi saatiin erityisellä päätteellä.

Lisäksi latinan kielessä oli kaksi eri hän-pronominia, yksi kummallekin sukupuolelle.

Roomalaisten latinan käytössä oli vielä sellainenkin piirre, että vain miesten etunimille oli olemassa puhuttelumuoto.

On mainittava vielä sekin roomalaiseen kulttuuriin kuulunut seikka, että nainen sai nimensä isänsä sukunimen mukaan. Esim. Gaius Julius -nimisen miehen tyttären nimeksi tuli Julia. Jos tyttäriä oli kaksi, niin he olivat nimeltään Julia vanhempi ja Julia nuorempi. Jos tyttäriä oli useampia, niin heidät numeroitiin.

Mutta sitten onneksi oli keisari Caracalla, joka oli virassa 211–217 jKr. Vuonna 212 tämä antoi Rooman himoitun kansalaisuuden kaikille vapaille valtakunnan miespuolisille asukkaille. Hän teki tämän ilmeisesti verotulojen kasvattamiseksi. Mutta koska kaikki lukemattomat uudet miespuoliset kansalaiset saivat sukunimekseen nyt keisarin sukunimen Septimius, uudistus romutti roomalaisen sovinistisen nimijärjestelmän.

Tosin naisen asema oli Rooman valtakunnassa ollut parantumaan päin jo ennen ajanlaskun alkua. Alun perin roomalainen kulttuuri oli ollut erittäin patriarkaalinen.

Joka tapauksessa naisten etunimet nyt monipuolistuivat.

Ja sitten muuta. Klassinen latina eli se latina, mitä Rooman ylhäisö ja kirjallinen sivistyneistö puhuivat Ciceron ja Caesarin aikana, kuulostaa minun korviini hirveän komealta.

Itse tapaan lausua latinaa aina sikäli klassisen esimerkin mukaisesti, että diftongit lausun aina diftongeina ja C:n aina kuten suomen K-äänteen, myös ennen E- I- ja Y-vokaaleja:

caelum
foederatus

census 
civitas
cylindrus

Sain äskettäin kunnon latinakärpäsen purennan. Päätin ruveta kertaamaan ja opettelemaan lisää latinaa. Päätin myös kirjoittaa itseäni varten perusasiat latinan kieliopista helposti omaksuttavaan muotoon, eli sellaiseen, että asiakirja on sähköisessä eikä paperisessa muodossa.

Olen antanut itseni ymmärtää, että sen tekemisessä minulla tulee menemään noin vuosi. Vaikka en pidä kiirettä, niin pyrin olemaan kuitenkin pahemmin laiskottelematta homman suhteen.

Nyt siis oikein kunnolla tajusin rakastavani latinaa.

Latina on itse asiassa ainoa kieli, jossa hyväksyn sellaisen piirteen, että pääsanan määritteet sijaitsevat (latinan tapauksessa usein) pääsanan jälkeen.

Aikoinaan jätin latinan opiskelun melko lailla kesken. Jos minä nyt opettelen kieltä uudestaan ja pitemmälle, niin en kuitenkaan tarkoita, että mistään yhtä vaikeasta kielestä kuin se tulisi tai pitäisi tulla koskaan kansainvälistä apukieltä...

Ennen wanhaan latina oli Euroopan yleiskieli. Ihmiset eivät nykyään hyväksyisi sitä sellaiseksi, koska latinan kielioppi on huomattavasti mutkikkaampi kuin esim. englannin kielessä. Tai jos otetaan vertailun kohteeksi kansainvälisiksi apukieliksi kehitettyjä keinotekoisia kieliä, niin niihin verrattuna latina on vielä monimutkaisempi opetella.

Olen itse joka tapauksessa sen verran moderni ihminen, etten oikeastaan hyvällä omallatunnolla kykene hyväksymään latinan sukupuolisovinismia.

Jokunen viikko sitten hahmottelinkin mallin, jolla latinaa voisi puhua "tasa-arvoisemmin" tuhoamatta kuitenkaan kielen "makeutta". Julkaisen mallini tässä blogissani joskus ensi vuoden 2021 aikana.

torstai 30. heinäkuuta 2020

Tappoivatko saamelaiset Suomen alueella ennen heitä edeltäneet ihmiset sukupuuttoon?

Näin kuuluu Seura-lehden sivuilla 23.7.2020 julkaistun artikkelin tiivistelmä:
Moni kansallismieliseksi tai nationalistiksi itseään kutsuva unohtaa, että Suomessa hän palvoo keksittyä valtiota. Oikeasti asumme täällä saamelaisten mailla, heitä syrjään työntäneinä maahanmuuttajina.
Mutta nykyisen Suomen alueella asui ihmisiä myös ennen esisaamelaisten saapumista. Asuivatko siis saamelaiset alueella hyvän aikaa heitä edeltäneiden ihmisten mailla, näitä syrjään työntäneinä maahanmuuttajina?

Wikipediassa sanotaan, että jääkauden päättyessä Suomen alue alkoi paljastua noin 13.000 vuotta sitten, ja jää hävisi lopullisesti Käsivarren Lapistakin noin 10.500 vuotta sitten.

Ja maan paljastuttua alueelle ilmeisesti muutti suhteellisen välittömästi ihmisiä. He seurasivat vetäytyvän jään reunaa.

Jääkauden päätyttyä Suomenniemellä tuli olemaan useita peräkkäisiä tai rinnakkaisia kulttuurialueita, joilla puhuttiin lukuisia sittemmin kadonneita kieliä, ja ne saattoivat jopa kuulua eri kielikuntiin.

Meillä ei ilmeisestikään ole juuri mitään käsitystä siitä, millaisia kieliä alueella puhuttiin ennen esisaamelaisten saapumista.

Ilmeisesti esisaamelaiset eivät ottaneet nirriä pois ainakaan kaikilta heitä alueella välittömästi edeltäneiden ihmispopulaatioiden jäseniltä. Kuten ihmiskunnan historiassa niin monesti on käynyt muutenkin, niin monet "alkupopulaatioitten" ihmisistä vaihtoivat kielensä saamelaiseen kieleen.

Lopulta saame oli valtakieli koko Etelä-Suomessa mahdollisesti lukuunottamatta Lounais-Suomea, jossa jo 500 eKr. oli esisuomenkielistä asutusta. Näiden ihmisten kieli oli saapunut alueelle Virosta.

Suomen kielen esimuoto levisi Lounais-Suomesta pikku hiljaa itään. Todennäköisesti kieli levisi ensimmäkseen sen vuoksi, että esisaamelaiset kokivat heidän kielensä jotenkin arvokkaaksi pääomaksi. Saamen kieli joutui pikku hiljaa väistymään.

Suomen kielen esimuoto saapui alueelle lopulta myöskin idästä Karjalan kautta ja työnsi sitten länsimurteita takaisinpäin.

Saamen kieli levisi lopulta Pohjois-Suomeen sen etelässä harvinaistuessa.

Historiallisessa katsannossa saamen kielet eivät ole paljoakaan alkuperäisempiä kieliä Suomenniemellä kuin suomen kielikään.

Mitä taas tulee ko. artikkelitiivistelmän puheeseen "keksitystä valtiosta", niin ovathan myös sellaiset nykyään suositut aatteet kuin demokratia, vihreä liike, työväenliike, romanttinen rakkaus avioliiton perustana ja sananvapaus yhtä lailla keksittyjä asioita. Mutta se että ne ovat keksittyjä, ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat jotenkin arvottomia.

Suomessa on myös keksitty sellainen asia kuin Suomen kansa. Ja myös sellainen kansa kuin saamelaiset.

...
PS. 5.8.2929:

Ja jäi sellaisenaan huomioimatta ja kommentoimatta artikkelin erityisen virheellinen ja outo kohta: "Jääkauden loputtua 10 000 vuotta sitten näille sijoille alkoi tulla väkeä, kun maa suli ensin rannikolta. Tulijat olivat saamelaisia, jotka asuttivat tyhjän maan, pyysivät ruokaa vedestä ja maalta. Saamelaiset ovat tämän niemen alkuperäiskansa." Että mitä paskaa, täytyy sanoa.

Wikipedian kantauralia koskevassa artikkelissa sanotaan: "Kantaurali on perinteisesti ajoitettu noin vuoteen 4000 eaa. Nykyisin eräät tutkijat suosivat kuitenkin uudempia ajoituksia ja ajoittavat kantauralin suunnilleen vuoden 2000 eaa. tienoille." Jos uralilainen kantakieli syntyi noin vuonna 2000 eKr., niin saamelaisen kantakielen on täytynyt syntyä paljon tätä myöhemmin. Saamelaiskieliä käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa puolestaan sanotaan: "Kielitieteilijä Ante Aikio on esittänyt, että kantasaame on eriytynyt omaksi kielekseen joko Etelä-Suomessa tai Karjalan alueella ja levittäytynyt pohjoiseen Fennoskandiaan esiroomalaisella rautakaudella (500 eaa. – 0)." Samassa artikkelissa sanotaan myös: "Kielitieteilijä Jaakko Häkkinen ajoittaa saamen leviämisen Lappiin ajanlaskun alkuun (0–200 jaa.). Kielitieteilijä Knut Bergslandin mukaan keskisestä Skandinaviasta tuli saamenkielinen keskisellä rautakaudella, noin 500-luvulla jaa."

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Sain päähäni hassun ajatuksen

Minulla on nykyisin taipumusta sekä uskonnottomuuteen että lievään kveekarismiin. Siitä huolimatta, että minulla ei ole ollut vähäisintäkään taipumusta katolisuuteen, sain äskettäin päähäni seuraavanlaisen hassun ajatuksen:

Mitäs jos olisi olemassa sellainen kirkkokunta, joka ei keskittyisi dogmeihin vaan lähinnä nk. sakramentteihin. Ja niitä olisi täydet seitsemän kuten roomalaiskatolisessa kirkossa: kaste, vahvistus (konfirmaatio), pappeus, avioliitto, ehtoollinen, parannuksen sakramentti eli rippi ja sairaiden voitelu.

Jumalaan ei olisi kirkossa edes papin pakko uskoa, vaan kirkon opissa ainoastaan ehdotettaisiin, että kirkon jäsen voi niin halutessaan avautua korkeammalle voimalle.

Kirkko suhtautuisi suvaitsevaisesti niihin uskontoihin ja oppeihin, jotka eivät pyri viemään toisinajattelijoilta uskonnonvapautta ja suvaitsemattomasti taas niihin uskontoihin ja oppeihin, jotka pyrkivät viemään toisinajattelijoilta uskonnonvapautta.

No tämä oli vain sellainen ajatus.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Raiskaamisen ja abortin vastustaminen perustuvat tunteisiin

Saatan sanoa: "Jumalan tahtoa ei voi vastustaa!" Mutta jos minulta kysytään, että mitä Jumala sitten tekee tai on tehnyt, niin vastaan, etten tiedä.

Kaikki uskonnolliset väitteet Jumalasta, jumalista, sielusta, sielunvaelluksesta, karmasta, taivaasta ja helvetistä ovat sellaisia, ettei niiden puolesta löydy todistusaineistoa empiirisen tieteen keinoin.

Yleensä ihmiset eivät ajattele, että sama pätisi myös etiikan väitteisiin. Mutta ei etiikan väitteille, että jokin on oikein tai väärin, löydy myöskään empiiristä todistusaineistoa.

Periaatteessa on ihan makuasia, mitä ihminen ajattelee uskonnollisista ja etiikan väittämistä. Mutta merkitystä ihmisten elämille on toki siinä, että millainen vaikutus niillä väittämillä on.

Itse henkilökohtaisesti pidän erinomaisena esim. sitä, että kovin harva suomalainen tai Suomen kansalainen hyväksyy orjuuden.