Uskon, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä

Yksi tärkeimmistä roomalaiskatolisen kirkon kristillisuskonnollisista kriitikoista ja yksi 1500-luvun tärkeimmistä "uskonpuhdistajista" eli reformaattoreista oli saksalainen Martti Luther (1483–1546), joka ikään kuin vahingossa tuli perustaneeksi luterilaisen kirkkokunnan.

Luther apostoli Pavlvkseen (suomenkielisessä Raamatussa Saulin roomalainen nimi Pavlvs on ollut muodossa "Paavali") aitojen kirjeitten opetuksiin perustuen oli sitä mieltä, että oleellista ei ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii vaan se, että Jumala armahtaa.

Kyse ei käsittääkseni ole tässä pelkästään alkuperäisistä Pavlvksen teologisista ajatuksista vaan myös kristinuskoisten mestarin, 30-luvulla rankasti teloitetun Jeesus Nasaretilaisen, opetuksesta.

Itse kannatan sikäli tätä ajatusta, että kannattaa luopua omasta yrityksestään kelvata "Jumalalle" ja vain avata itsensä "Hänen" "pyhälle hengelleen" taikka voimavaikutukselleen. Jos näin voi sanoa. (Koen joka tapauksessa olevani ei-teisti, ei teisti.)

Mutta palatakseni Lutheriin. Hän oli Pavlvkseen tältä osin nojautuvassa teologiassaan ollut sitä mieltä, että ihminen on kuin ratsu, jolla ratsastaa joko Jumala tai Paholainen. Hän oli tahdon vapauteen liittyen jopa kirjoittanut kirjan nimeltä Sidottu ratkaisuvalta.

Hän oli sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut jotkut ihmiset taivaaseen. Epäsuorasti hän oli toki myös sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut toiset ihmiset helvettiin. (Jätän nyt käsittelemättä helvetinpiinaopin, koska se ei tähän käsittelyyn isommin kuulu, mutta tämän linkin kautta pääsee halutessaan tarkastelemaan omaa käsitystäni asiasta.)

Itse olen tahdon vapaudesta sitä mieltä, että ihminen tekee päätöksiä ja valintoja kuten muutkin eläimet (ihminen on biologisesti katsoen eläin). Ihmisen päätösten ja valintojen maailma vain on erittäin paljon monimutkaisempi ja monipuolisempi kuin melkein kaikilla muilla eläimillä, koska ihmisen aivot mahdollistavat monipuolisen kulttuurin ja uuden luomisen.

Mutta vaikka ihminen täten onkin kuin "luomakunnan kruunu" – tällaista ilmaisua ei muuten Raamatusta löydy – niin ihmisellä niin kuin kaikilla muillakin elävillä valitsijoilla ja päätösten tekijöillä valinnat ja päätökset riippuvat kaikista tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet hermoston tilaan kullakin hetkellä.

Ei ole ihmiselläkään fysiikan rautaisten lakien syy-seuraus-suhteesta vapaita aivojen toiminnan tiloja. 

Mutta itse uskon myös, että kysymys tahdon vapaudesta ei ole kovin oleellinen. Mielestäni sillä ei ole väliä, kuka tai mikä on ohjaksissa. Kannattaa vain nauttia kyydistä. Tämä on minun mielipiteeni.

Ja kysymys tahdon vapaudesta on filosofinen eikä niinkään kovin tieteellinen ongelma.

Tiede kun käyttää tieteellistä menetelmää saavuttaakseen objektiivista tietoa.

Tiede ei kuitenkaan pyri saavuttamaan mitään perimmäistä tietoa tai totuutta, koska sellainen ei ylipäätään ole mahdollista objektiivisen tarkastelutavan kautta.

Perimmäiset totuudet jäävätkin uskontojen, elämänfilosofioiden, silkan filosofoinnin (parhaimpana esimerkkinä kenties rationalisti | Sokrates (470/469–399 eKr.)), mietiskelyn ja meditoinnin sekä subjektiivisten käsitysten heiniksi.

Minusta on järkevää olettaa, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä, sillä objektiivisesti sellainen ei ole osoitettavissa olevaksi.

Jokainen voi kuitenkin subjektiivisesti uskoa ihan mitä haluaa. Oman pään sisäiset "totuudet" ovat täysin normaaleja asioita ja toivottavasti sallittujakin nyt ja aina.

Jokainen voi myös itse päättää, mitä ajattelee "tahdon vapaudesta".

PS.:

Minulla on piintynyt tapa kirjoittaa latinankieliset sanat siten, että U:n korvaan V:llä ja J:n I:llä. Tapani johtuu siitä, että latinan kielessä kyse oli ollut saman äänteen eri versioista. "V" ja "I" lausutaan latinassa joko konsonanttisempana taikka vokaalisempana versiona riippuen siitä, millaisessa ympäristössä sanassa se sijaitsee.

Darwin-palkintoja myönnetään nykyään myös keinoälyn älyttömän käytön aiheuttamille katastrofeille

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on pyrkinyt kiinnittämään vakavaa huomiota myös laittomaan maahanmuuttoon. Onhan ihan normaalia, että laiton maahanmuutto pidetään kurissa. Laillinen on eri asia. Mutta lienee edelleen totta, että Yhdysvaltain omat kasvis- ja hedelmäviljelykset eivät luultavasti kykenisi tuottamaan halpoja elintarvikkeita ilman laittomia maahanmuuttajia, mutta jätetään tämä yksityiskohta nyt liiemmälti huomiota.

Itse olen sitä mieltä, että niin maassa kuin maassa tulisi asettaa voimakkaat sanktiot yrityksille, jotka käyttävät sellaista työvoimaa, jolla ei ole lainsäädännön mukaista maassaolooikeutta.

Ja vielä isommat sanktiot orjatyövoiman käytöstä.

Kuulemma monesta on alkanut tuntua siltä kuin Yhdysvaltain rajaviranomaiset pyrkisivät nykyään siihen, että mahdollisimman monet maahanpyrkijät tulisivat käännytetyiksi rajalla. Hirveän monet maahantulijat tulevat hirveän syynätyiksi.

Kun olen katsellut Yhdysvaltain rajaohjelmia vuosien ajan, niin vielä en ole tainnut nähdä niissä sellaisia jaksoja, jotka ajallisesti sijoittuisivat presidentti Trumpin toiselle kaudelle, siis vuoden 2025 tammikuussa alkaneelle (nelivuotiselle) kaudelle.

Tunnettu yhdysvaltalainen tieteen pilalehti Annals of Improbable Research on 35 vuoden ajan palkinnut oikeita tieteellisiä tutkimuksia varjonobeleillaan. Nämä on tähän asti jaettu piintyneesti Yhdysvaltain kamaralla. Palkinnon saavat tutkimukset ovat sellaisia, joita ei voi eikä pitäisi toistaa. Toisaalta tutkimusten on tarkoitus saada ihmiset nauramaan, ja sitten miettimään.

Tänä Jeesuksen vuonna 2026 lehti on päättänyt kuitenkin pitää varmuuden vuoksi palkintojenjakotilaisuuden Yhdysvaltain ulkopuolella, jotta varmistettaisiin se, että mahdollisimman moni palkinnonsaajista pääsisi paikalle. Sveitsin Zürich on ystävällisesti luovuttanut tilat lafkan käyttöön tätä arvokasta tarkoitusta varten.

Syyskuun kolmantena päivänä tilaisuus tulee nyt sitten siis oleman pidettävä.

Jatkossa palkintojenjako ilmeisesti pidetään joka toisena vuonna Zürichissä ja joka toisena vuonna jossain muussa kaupungissa mutta ei välttämättä Sveitsissä.

Mutta Yhdysvaltoja ei pitopaikkana silti kokonaan unohdeta. Palkintoinstituution perustaja ja tekijämies Marc Abrahams on lausunut, että heidän nykyinen politiikkansa johtuu vain siitä, että varmistetaan, että palkintojen voittajat voivat matkustaa ja tavata toisensa. Hän sanoo, että huolimatta nykyisistä oudoista tuulista tiede ja tutkijat ja suuren yleisön rakkaus tieteeseen voivat edelleen hyvin Yhdysvalloissa.

Suunnitelmaan kuuluu myös, että tänä vuonna 2026 kolmen viikon kuluttua varsinaisesta palkintojenjakotilaisuudesta pidetään Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan Massachusettsin osavaltion Cambridgessä, joka sijaitsee Bostonin vieressä, lyhyt ja suppea tilaisuus yöaikaan. Se tulee sisältämään:

• lyhyitä puheita menneitten vuosien palkinnonsaajilta 
• Tom Lehrerin (1928–2025), yhdysvaltalaisen muusikon, lauluja. Lehrer oli tullut tunnetuksi nasevista, humoristisista ja usein poliittisluontoisista lauluistaan. Ne olivat olleet suosittuja 1950- ja 1960-luvuilla. Miehen laulut olivat tavanneet parodioida musiikin lajeja, usein alkuperäisillä melodioilla
• tieteeseen liittyviä maalauksia "Huonon taiteen museosta" (engl. Museum of Bad Art (MOBA))

Lopuksi vielä jotenkin aiheeseen liittyen yhtä sun toista:

Jotkut tuntevat entuudestaan Darwin-palkinnot (engl. Darwin Awards ). Ne on jaettu ihmisille, jotka ovat onnistuneet poistamaan itsensä ihmiskunnan geenipoolista jollakin hölmöllä tavalla. (Toisille yksilöille on taas voitu myöntää pelkkiä kunniakirjoja.)

Uusinta uutta tällaisten palkintojen alalla on kuitenkin AI Darwin Awards. "AI"-lyhenne viittaa keinoälyyn, ja näitä palkintoja jaetaan tapauksille, joissa on saatu aikaan traagisimmat tuotokset keinoälyn käytössä.

Yksi lukuisista palkinnonsaajaehdokkaista on nyt tänä ensimmäisenä palkintojenjakovuonna Yhdysvaltain maahantulo/muutto ja tullilaitos ICE (ICE=U.S. Immigration and Customs Enforcement). AI Darwin Awards -palkintolautakunnan sivuilla lukee tällainen kuvaus syynä ehdokkuudelle:

(ICE) and the Department of Homeland Security for deploying an AI tool to screen 10,000 new recruit applications, confidently assuming that any résumé containing the word “officer” indicated law enforcement experience.

Kyse on tässä siis siitä, että ICE oli ottanut käyttöön keinoälyn, jonka piti raakata etukäteen ehdokkaita sen työntekijöiksi, kun näitä piti saada nopeasti lisää presidentti Trumpin raja- ym. politiikan toimeenpanon kunnolliseksi mahdollistamiseksi. Keinoäly raakkasi palvelukseen sopiviksi lukemattomat sellaiset hakijat, joiden hakemuksissa luki missä tahansa yhteydessä sana "officer". Hakijoita ilmeisesti oli riittänytkin. Ilmaisun oli haluttu tarkoittavan henkilöä, jolla on kokemusta lainvalvontaviranomaisen työstä, mutta tämän filosofisen virheen vuoksi alkuseulasta pääsi aika moni sellainen ihminen koulutukseen, joka oli ollut virkailija jossain muussa mielessä taikka vain halusi lainvalvontaviranomaiseksi, siis ICE:hen, vaikka ei omannut muodollista pätevyyttä.

No, virheitä sattuu.

Itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että generatiivinen keinoäly on saatanasta, tai ainakin syvyydestä, vaikka traagisiin virheisiin sen soveltamisessa ei syyllistyttäisiinkään.

Se vie leipää kirjoittajien suusta ja kopioi muiden tekstejä esittäen niiden olevan omiaan, ja vieläpä jo heikentää kuvataiteilijoiden ja näyttelijöiden toimeentuloa.

Minkä lisäksi sen käyttö vaatii erittäin paljon sähköä, jota tarvittaisiin muuallakin. Niin, ja lisäksi tietoteknisten laitteiden hinnat ovat runsaasti olleet kallistumassa, koska keinoälyä tekevät yhtiöt ovat hamunneet itselleen hirveitä määriä käyttömuisteja sekä massamuisteja.

Tällä hetkellä jo valtavan suuri osa koko World Wide Webin sisällöstä on keinoälyn tuottamaa. Minua ovat erityisesti ärsyttäneet sivustot, joissa kirjoittajaksi esitetään jokin suomalaisella nimellä ja ulkonäöllä varustettu henkilö mutta joiden tuotoksia pitemmälle lukiessa aina tapaa törmätä sellaiseen kielenkäyttöön, joka ei ole kantasuomalaista. Tie vie sylttytehtaalle.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra! 

Mutta onneksi keinoäly sentään vie leipää suomalaisten toimittajienkin suusta. 

Yhdysvaltalaiset aina väärentämässä liberalismin aatesisältöä

Yhdysvaltalaiset ovat jo pitemmän aikaa väärentäneet liberalismin aatesisältöä. Heikäläisten mukaan "liberalismia" on suurin piirtein mikä tahansa sellainen, mitä voidaan edistykselliseksi kutsua, vaikka tosiasiassa liberalismi on nimensä mukaisesti vapautta kannattava poliittinen ideologia, minkä vuoksi osa "edistyksellisyyden" lajeista jää väistämättä liberalismin aatteen järkevän määrittelyn ulkopuolelle.

Liberalismin aatteellisen kirjon vasen laita sijaitsee kaukana sosialismista. Sen sijaan modernin sosialidemokratian kanssa sillä on tiettyä kosketuspintaa sikäli, että ero liberalismin vasemman laidan ja sosialidemokratian oikean laidan välillä voi olla kuin veteen piirretty viiva. Tai ainakin, mikäli ao. sosiaalidemokratian muoto on tarpeeksi vapaudenhenkinen.

Tämän "veteen piirretyn viivan" synty on oikeastaan seurausta siitä, että yhteiskuntien siirryttyä yhä enemmän yleisemmän äänioikeuden sisältävään demokratiaan, on liberalismin potentiaalinen kannattajajoukko myöskin laajentunut nk. tavallisen kansan puolelle. Liberalismin ei tarvitse olla nykyään enää pelkkä herrojen, nk. paremman väen ja kapitalistiluokan poliittinen ideologia.

Toisaalta mikään järkevä syy ei edes tänä päivänä estä hyvin oikeistolaista ihmistä kutsumasta itseään liberaaliksi, jos tällainen ihminen kannattaa liberalismin vapausaatteita.

Kuukausi sitten eli 20.5.2026 olin julkaissut viimeisimmän, ja melko pitkän, selonteon omista poliittisideologisista mielipiteistäni. Olin kirjoituksen loppuun laittanut kaneetin, joka kuuluu näin:

Jos ei halua käyttää otsikkoon laittamaani sanaa kärnismi aatteen nimenä, niin voi käyttää vaikka ilmaisua liberaali työläismyönteinen konservatismi.

Minulle tuli blogimerkinnän julkaistuani kuitenkin mieleeni sellainen asia, että voisin olla nyt välillä kyllä vähemmän vakava ideologinen hemmo, vaikka tämä blogini onkin ennen kaikkea poliittisluontoinen. Ja seuraavaksi mieleeni juontui, oikeastaan välittömästi, kaksi asiaa: Ensimmäinen on se, että voisin kutsua itseäni yksinkertaisesti liberaaliksi. Olenhan varsin pitkään kannattanut varsin suurta osaa liberalismin aatesisällöistä. Ja toinen mieleeni juontunut asia on se, että tätä poliittista itsemääritystäni tulee seurata määrityksen, että sijoitun oikeisto-vasemmisto-akselilla liberalismin ja sosialidemokratian väliselle "veteen piirretylle viivalle". Ja jos joku haluaisi tarkempia tietoja poliittisista mielipiteistäni, niin voisin viitata ylemmäksi linkittämääni tekstiini "kärnismistä". (Kärnä on sukunimeni.) Laitan siihen osoittavan linkin tähän uudestaan: linkki.

Liberalismin kanssa sopii mielestäni erinomaisesti tai jopa parhaiten yhteen sen lausuminen, että keisarilla ei ole oikeasti vaatteita. Sivistyneet ihmiset tuntevat tuon sadun.

...Jos ihan pakko on, niin voin tarpeen oikein kovasti vaatiessa suostua nimittämään itseäni kansallisehkon liberalismin kannattajaksi.

Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta

Noin yksi ja puoli kuukautta sitten mieleeni oli noussut ajatus kaiken turhuudesta. Tämän laukaisi päähäni se, että satuin kuulemaan Tuomari Nurmion ikivireän "lastenlaulun" Lasten mehuhetki vuodelta 1981.

Onnistuin myös lopulta keksimään, mihin ajatus kaiken turhuudesta liittyi.

Se liittyi siihen, että minua jonkin verran ottaa päähän eettisten pyrintöjen turhuus. Eetikkona oleminen ja eläminen on kovin hedelmätöntä.

Asiaan jotenkin liittyen, siteeraan alla kristinuskoisten pyhän kirjan Raamatun vanhimmassa 3/4-osassa eli Vanhassa testamentissa olevaa Saarnaajan kirjaa, tarkemmin sanoen sen luvun yhdeksän jaetta 11. Raamatun versio on Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Raamattu vuodelta 1992. Oi, katso:

Vielä tämän minä havaitsin auringon alla:

Juoksu ei ole nopeiden vallassa
eikä sota sankareiden,
ei leipä viisaiden,
ei rikkaus kyvykkäiden
eikä menestys älykkäiden.

Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.

Siteeraan vielä saman luvun alusta jakeet yhdestä kolmeen:

Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!

Minusta on nyt parasta panna aikaisempaa enemmän painoa estetiikalle. Estetiikka on hyvä, ja kaunista.

Ja kauneutta voi löytää vaikka mistä asioista.

...Mieleeni on noussut silti myös ajatus pyrintöjen turhuudesta elämässä yleisemminkin, sillä vaikka maailmankaikkeuden ensimmäinen perustava aines on järjestys, niin toinen sellainen on kaaos, joka on yhtä todellinen ja kiinteä osa todellisuutta kuin edellinenkin...

PS. Nousi ja tuli tässä myös elävästi mieleeni blogitekstini maailmankaikkeuden kahdesta kaistasta, joista vasemmanpuoleinen on kuollut elämätön maailmankaikkeus ja oikeanpuoleinen on elämä ja sen eri ilmenemismuodot.

Maailmankaikkeuden kaksi kaistaa

Olinhan minä joitakin kuukausia sitten julkaissut kahdessa eri blogissani merkinnän otsikolla Kuolemaan voi luottaa enemmän kuin elämään (julkaisu 1, julkaisu 2), jota voi halutessaan nimittää maailman masentavimmaksi blogimerkinnäksi. Se on ikään kuin paljon lyhyempi ja filosofinen versio venäläisen kirjailijan Fjodor Dostojevskin romaanista Kirjoituksia kellarista.

Tämä merkintäni on ikään kuin jatkoa tuolle blogitekstilleni. Esitän asiani vertauksella:

On tie, jolla on kaksi kaistaa. Vasemmanpuoleinen on kuollut elämätön maailmankaikkeus ja oikeanpuoleinen on elämä ja sen eri ilmenemismuodot.

Oikeanpuoleiselta kaistalta on mahdollista siirtyä vasemmalle kaistalle ja pitemmällä tähtäimellä sen joutuukin tekemään. Kun on tämän kaistanvaihdon, siirtymän, tehnyt, ei kykene enää palaamaan oikeanpuoleiselle kaistalle.

Illuusiot, osa kaksi

Me ihmiset olemme voimakkaasti kulttuuria luova ja sitä ja tietoa edelleen välittävä varsin älykäs tasankoapinalaji. Nykyiset isojen ihmisapinoiden joukkoon lasketut simpanssit ja kongonsimpanssit eli bonobot ovat tavallaan meidän rinnakkaisversioitamme, sillä heillä ja meillä on ollut yhteiset esi-isät joskus noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Kulttuuria luovina ja välittävinä lajeina niiden ja eri gorilla- ja orankilajien yksilöt eivät kuitenkaan pääse lähellekään meidän tasoamme, vaikka simpanssit kuulemma suoriutuvat ihmistä paremmin muistipeleissä.

On kuulemma varsin todennäköistä, että meidän ja noiden yhteinen esi-isä kulki kahdella jalalla. Sahelinapinaihminen on voinut paljon muistuttaa tätä otusta.

Ihmissuvun lähimpiä esi-isiä on nimitetty suomen kielessä apinaihmisiksi erotuksena simpansseihin ja bonoboihin, sekä gorilloihin, orankeihin ja gibboneihin johtavista polveutumislinjoista, joihin kuuluvia siis tavataan kaikkia nimittää ihmisapinoiksi. Ensimmäisessä yhdyssanallisessa termissä "apina" on määrite, kun taas jälkimmäisessä pääsana. On kätevää tehdä tällainen erotus.

Lajimme homo sapiensin olemus voimallisena kulttuuriolentona ja kulttuurinluojalajina on kaikki seurausta siitä, että olemme joskus 70.000 vuotta sitten saaneet – ehkä kyseenalaiseksi siunaukseksi – sen, että me kykenemme kuvittelemaan paljon sellaisia asioita, joiden ei voida osoittaa olevan olemassa, ja jopa uskomaan niihin syvästi ja vakaumuksellisesti. Minulla itsellänikin on tähän lajiin kuuluvia perustelemattomia uskomuksia: arvomaailmani, eettiset ja moraaliset käsitykseni. Kaikki käsitykset perimmäisistä totuuksista ja elämän tarkoituksesta ovat tätä samaa. Mutta tämä lajimme erikoinen piirre on mahdollistanut myöskin yksilömäärältään suuret ihmisyhteisöt. Ne ovat mahdollisia, koska kykymme uskoa objektiivisesti katsoen olemattomiin tai todistamattomissa oleviin asioihin tekee mahdollisesti myös nk. kokoontumisen lipun ympärille. Eli toisin sanoen laajalla joukolla ihmisiä voi olla jokin yhteinen asia, johon he uskovat ja jonka puolesta he voivat elää ja vaikka kuolla.

Olen periaatteessa katsonut, että illuusioille ei olisi tarvetta sikäli, että haluaisin olla mies ilman illuusioita. Olen ajatellut, että kaipa sitä onkin ihan sopivaa olla jonkin verran kyyninen, kun elämä ja maailma ovat mitä ovat.

Olen kuitenkin todella tullut huomaamaan, että ihmiset tarvitsevat illuusioita. Niiden ansiosta he jaksavat elää sen sijaan, että olisivat kuin Mika Waltarin maailmankuulun romaanin Sinuhe egyptiläinen Horemhebin kaltainen hahmo, joka luottaa ainoastaan keihääseensä mutta joka ei todella kykene iloitsemaan elämästä.

En silti katso voivani itse uskoa johonkin illuusioon pitäen sitä todella ei-illuusiona, eli varmasti todellisena. Mutta minä haaveilen siitä, että voisin.

Tosin kova pala voi ihmiselle olla, jos todellisuus joskus sitten oikein pakottaa hänen illuusionsa romahtamaan.

Lajimme yksilöiden elämä on hankalaa ja monimutkaista. Miljoona vuotta sitten eläneiden erilaisten pystyihmisten maailmankatsomus oli ollut mukavampi ja yksinkertaisempi. Heillä oli paljon vähemmän illuusioita kuin meillä. Tosin pystyihmiset eivät olisi kyenneet keksimään sellaisia asioita kuin esim. silmäneula, keihäänheittokeppi, jousipyssy, henkimaailma, uskonnollisuus, rukoileminen, temppeli, valtio, metallit, kaivostoiminta, paperi, savukas ruuti, irtokirjasimet ja painokone, taivaanmekaniikka, tiede, höyrykone, sähkö, ihoa tuhoamaton saippua, vesivessa, moottori, moderni fysiikka eli kvanttifysiikka ja yleinen suhteellisuusteoria, lentokone, transistorit ja GPS-tyyppinen paikannus.

Mikä olisi lempimaani nimi

Minun lempimaani voisi olla nimeltään Impivaara ja lintukoto. Nimi olisi mielenkiintoista kääntää muille kielille, sitä paitsi.