Miten kommunistinen Kiina ja demokraattinen Taiwan voisivat yhdistyä ilman sotaa

Kun marxistileninistit eli kommunistit – tässä tapauksessa maolaisilla mausteilla varustettuna – pääsivät manner-Kiinassa valtaan vuonna 1949 voitettuaan pitkällisen sisällissodan, päättyi Kiinan mannermaalla niin sanottu nöyryytyksen vuosisata, jolloin siirtomaavallat olivat paloitelleet ja hyödyntäneet Kiinaa mielensä mukaan.

Hävittyään sisällissodassa Kuomingtang-puolueen johtamat tasavaltalaiset vetäytyivät Taiwanin saarelle, jonne he perustivat oman valtionsa, ja niin kutsuttu nöyryytyksen vuosisata päättyi sielläkin. Kiinan kommunistit olivat perustaneet manner-Kiinaan oman diktatuurinsa, mutta Taiwankin oli diktatorisesti johdettu, koska Kuomingtang ei sallinut oppositiota. Eli se oli suurin piirtein yhtä syvältä kuin kommunistit.

Yhdysvallat tuki luonnollisesti epädemokraattista Taiwanin valtiota koko sen olemassaolon ajan.

Kuomingtangin Taiwan oli edustanut 22 vuoden ajan koko Kiinaa YK:ssa, kunnes se vuonna 1971 oli joutunut luovuttamaan paikkansa järjestössä ja sen turvallisuusneuvostossa Kiinan kommunistien ns. kansantasavallalle.

Vanhimman kommunistivaltion eli supervalta Neuvostoliiton romahdettua omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991 Taiwanissa Kuomingtang armollisesti oli hyväksynyt sen, että maassa tulee järjestää vapaat parlamenttivaalit. Ja ne pidettiin jo seuraavana vuonna.

Siitä pitäen Taiwan on kukoistanut demokratiana.

Kuomingtang, samoin kuin Kiinan kommunistinen puolue, ovat periaatteessa hyväksyneet pyhänä sen periaatteen, että on olemassa yksi jakamaton Kiina, vaikka se on jakaantunut kahteen valtioon, joilla on erilainen yhteiskuntajärjestelmä.

Demokratisoitumisen jälkeen Taiwanissa on noussut esiin myös sellaisia poliittisia voimia, jotka kannattavat Taiwanin virallista itsenäistymistä. Tämä on herättänyt suurta vihastusta Kiinan kommunistipuolueessa, ja se on pitänyt tällaista ajattelutapaa huonona siirtona.

Tämän Ylen hienosti analysoivan artikkelin mukaan kommunistisella Kiinalla ei ennen pitkää ole muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä Taiwanille. Kiinan ns. kansantasavallan perustamisesta tulee noin 28 vuoden kuluttua 1. lokakuuta tasan sata vuotta, ja tämä on kommunisti-Kiinan kannalta sillä lailla pyhä ja pyöreä luku, että maiden jälleenyhdistyminen on saatava suoritettua viimeistään vuonna 2049. Ja tämä siis voi toteutua kommunisti-Kiinan kannalta myös sodan kautta.

Jätän kokonaan huomiotta sen, että Kiinan pääväestöryhmän han-kiinalaisten osuus Taiwanin saaren väestöstä alkoi suureta isommaksi vasta 1800-luvulla, ja esitän, että edellä mainittuun Kiinan ns. kansantasavallan ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu:

Kun demokratian omaksumisen vuoksi Taiwanin johdolla ja yhteiskuntajärjestelmällä on nykyisin suurempi legitimiteetti kuin Kiinan diktatorisella kommunistisella puolueella, niin minusta jälleenyhdistymisen tulee tapahtua enemmän Taiwanin kuin manner-Kiinan ehdoilla.

Taiwanissa ihmisten oikeudet otetaan paljon paremmin huomioon kuin kommunistisen puolueen hallitsemassa Kiinan osassa. Siksi jotta jälleenyhdistymiseen voidaan ruveta, tulee Kiinan ns. kansantasavallan omaksua myös demokratia. Sitten, kun Taiwan on todennut sisarmaansa todella muuttuneen demokraattiseksi, voidaan ryhtyä toimeen. Tuskinpa taiwanilaisilla olisi siinä vaiheessa enää mitään sisarmaahan liittymistä vastaan, kun he voivat todeta, että heidän oikeuksiaan kansalaisina ja valtiona kunnioitettaisiin.

Ehdotankin mahdolliselle uudelle demokraattisesti hallitulle Kiinalle kaksikamarista parlamenttia ja federalismia, eli maan tulee mielestäni koostua autonomisista osavaltioista, koska se on käytännöllistä ja oikein.

Hengellisiä "viisauksiani"

Jos Jumala vaatisi minulta eettisesti hyvää elämää, hän tulisi huomaamaan, että en kykene siihen.

Jumala ei vaadi minulta mitään enkä minä vaadi Jumalalta mitään.

Jumala vaikuttaa minun pääni sisällä.

Minulla ei ole tietoa Jumalasta, mikäli hän ei valaise omaatuntoani.

Minulla ei ole uskonnollisia velvollisuuksia; minulla on vain maallisia sellaisia.

Minun ei pidä antaa uskonnollisten ennakkoluulojeni vaikuttaa poliittisiin mielipiteisiini.

...

PS. 16.10.2021: Ja sama toisella kielellä.

Kirjaesittely: Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Mark Mansonin kirjoittama Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (julkaistu v. 2016, ja suomennos julkaistu v. 2018) on eräänlainen oma-apukirja.

Mutta se ei kerro siitä, kuinka ihminen voi saavuttaa menestyksen ja täydellisen onnen tilan.

Sen ydinasia ei myöskään ole piittaamattomuus, hällä väliä -asenne tai nihilismi. Sen sijaan sen sanoma on, että elämässä on tärkeitä asioita ja vähemmän tärkeitä asioita. Manson esittää, että on keskityttävä oikeasti tärkeisiin asioihin ja muista asioista voi sitten olla piittaamatta paskaakaan.

Kirjan alkulehdillä Manson mainitsee renttukirjailijaksi nimitetyn Charles Bukowskin, joka osasi olla piittaamatta paskaakaan. Maininta ilahdutti minua. Olen joskus nuorempana lukenut Bukowskia.

Kirjoittaja kertoo kirjassa aiheeseen liittyen myös omasta elämästään.

Kirjan ensimmäisellä puoliskolla käsitellään yleensä elämää ja sen ongelmakenttiä.

Sen jälkeen siinä käsitellään perusteellisesti arvoja.

Kirja käsittelee myös rakkautta.

Yksi tärkeimmistä asioista, mitä Manson siinä käsittelee, on se, että ihminen on itse vastuussa omasta elämästään. Ja vastuussa myös siitä, mitä tehdä ongelmilleen. Kirjoittaja ei kuitenkaan puhu kapitalistisen eetoksen mukaisesti siitä, että on työläisestä itsestään kokonaan kiinni, mikä on hänen asemansa työmarkkinoilla. Ja tämä oli minusta myönteistä.

Mutta tuosta vastuusta siitä, mitä tehdä omille ongelmilleen muuten tulee mieleeni logoterapia. Joka on ainoa terapiasuuntaus, joka onnistuu olemaan samalla myös elämänfilosofia.

Oma-apukirjaksi Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on melko raikas. Ja sillä oli minuun terapeuttinenkin vaikutuksensa. Päätinkin kirjaa lukiessani olla henkinen sosialisti, vaikka Manson ei sosialismia kirjassaan propagoikaan.

Patriarkaatti iski WTC-torneihin 11.9.2001

Jokunen päivä sitten tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun terroristit olivat iskeneet Yhdysvaltain itärannikolle 11.9.2001. Silloin he olivat kaapanneet neljä matkustajalentokonetta. Kaksi niistä he lensivät New Yorkin WTC-torneihin, jotka jonkin ajan päästä romahtivat, yhden lensivät päin Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennusta Pentagonia. Yhdellä heidän oli ollut tarkoitus lentää Yhdysvaltain kongressitaloa päin, mutta tässä he eivät onnistuneet, sillä matkustajat olivat ryhtyneet kapinoimaan. Lentokone sen sijaan putosi hallitsemattomasti maahan.

Iskuissa kuoli yhteensä lähes 3.000 ihmistä, joista yli 2.700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä lentokoneissa. Välillisesti iskun seurauksena oli kuollut vuoden 2016 heinäkuuhun mennessä vielä ainakin 1.064 ihmistä, lähinnä syöpään sairastuneita pelastustyöntekijöitä.

Iskussa oli kyse patriarkaatin hyökkäyksestä suhteellisen liberaalin maan kimppuun. Terroristien mielipiteitten mukaan naisilla ja tytöillä ei ollut yhtä paljoa ihmisarvoa kuin miehillä ja pojilla. Heidän mielestään naispuolisilla ihmisillä tuli olla miespuolinen holhooja. Heidän mielestään miehille tuli olla helppoa ottaa naisesta avioero, mutta he ylenkatsoivat naisten oikeutta ottaa avioero miehestään.

He halveksivat ja nuivivat voimakkaasti myös homoseksuaaleja ja toisinajattelijoita. He olivat sitä mieltä, että kenelläkään heidän uskonyhteisöönsä kuuluvalla ei ollut oikeutta kääntyä pois siitä kuolemantuomion uhalla.

Kannabiksen päihdekäytön laillistaminen ja suora demokratia

Viime viikonloppuna Vihreiden puoluekokouksessa saatiin erittäin niukalla eli vain kahden äänen enemmistöllä aikaan päätös, että Vihreät pyrkii laillistamaan kannabiksen päihdekäytön. Muitakin päätöksiä siellä tehtiin, mutta puoluekokous tulee varmaankin merkittyä historiankirjoihin juuri tästä tehdystä päätöksestä.

Paholaisen asiaa ajamatonta Paholaisen asianajaja -blogia pitävä Juha Leinivaara oli lausunut blogissaan, että tämä Vihreiden päätös edesauttaa suuresti hänessä halua äänestää puoluetta.

Itse en olisi menossa niin pitkälle.

En siis olisi menossa edes tämän asian vuoksi äänestämään Vihreitä. Mutta olisin kyllä valmis äänestämään kannabiksen päihdekäytön laillistamisen puolesta päättäjiä sitovassa kansanäänestyksessä.

Olen viime ajat kannattanut lämminsydämisesti liberaalia huimausainelainsäädäntöä.

Valitettavasti Suomessa ei ole käytössä suoraa demokratiaa. Suora demokratia antaa tavallisille kansalaisille välineen päättäjiä sitovien kansanäänestysten kautta kävellä tarpeen vaatiessa lakiasäätävien puolue-edustajien tahdon yli.

Mutta ymmärrän kyllä, miksi niin monet poliitikot vastustavat sitä. Syy on se, että he uskovat suomalaisten olevan sveitsiläisiä paljon typerämpiä. Sveitsi on vuodesta 1848 saakka kukoistanut suoran demokratian avulla.

Vegaanistumiseni tiellä on joitakin esteitä

Blogistikollegani Pekka oli jokin aika sitten blogissaan käsitellyt jossain määrin vihamieliseltä kantilta vegaanista ravintoa. Hänen tekstinsä oli ironinen mukaelma Laura Frimanin kolumnista, jossa oli annettu ymmärtää, että "ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää" (Pekan kuvaus kolumnista). Pekan blogimerkintä inspiroi minut lopulta kirjoittamaan tämän tekstin, jonka kirjoittaminen oli väikkynyt mielessäni jo pitempään, vaikka en todellakaan ole kovin asiantunteva asiassa:

Pidän muita eläimiä kivoina asioina Maapallolla. Koen jonkinlaista yhteyttä niihin. Minusta muilla eläimillä on, jos ei ihmisarvoa, niin kuitenkin eläinarvo. Mielestäni muita eläimiä tulee kohdella hyvin. En oikeastaan pidä kauhean mukavana sitä, että me joudumme syömään muita eläimiä tai niistä saatua maitoa elääksemme.

Vegaanistumiseni tiellä on kuitenkin joitakin esteitä.

Ihminen on luotu sekasyöjäksi. Ihminen on kukoistanut tähän asti sellaisena. Ilman sitä emme olisi selvinneet hengissä.

Ihminen ei myöskään selviä ilman B₁₂-vitamiinia. Sitä saa eläimistä.

Kasveista sitä ei saa.

Joidenkin vegaaniruokavalioon soveltuvien elintarvikkeiden, kuten merilevien ja sienten, on aiemmin todettu sisältävän B₁₂-vitamiinia. Todellisuudessa ne sisältävät lähinnä B₁₂-vitamiinin analogeja, joilla ei ole biologista aktiivisuutta ihmiskehossa ja jotka estävät aktiivisen B₁₂-vitamiinin toimintaa kehossa. Merilevien ja sienten käyttö ei täten turvaa ihmisen B₁₂-vitamiinin saantia. Ilmeisesti myöskään fermentoitu ruoka ei auta asiassa.

Joihinkin vegaanisiin juomiin B₁₂-vitamiinia on lisätty.

Voin sanoa omasta puolestani, että onneksi B₁₂-vitamiinia ei saa levästä. En nimittäin erityisemmin pidä siitä. Vielä vähemmän pidän ajatuksesta, että pitäisi purkista nauttia B₁₂-vitamiininsa. Se tuntuu jotenkin epäluonnolliselta.

Lääkkeet minä kyllä syön purkista, mutta se on eri asia. Ravinnon ei mielestäni tulisi olla lääkemuodossa.

Minusta pitäisi jalostaa tai geeniterapioida ruokakasveja sellaisiksi, että ne tuottaisivat B₁₂-vitamiinia.

Tiedän, että vegaaninen ruokakin voi maistua suussani hyvältä. Vuonna 1996 olin osallistunut silloisen yhden kaverini, joka sattui olemaan adventisti, kanssa adventistien nuortenleirille. Siellä sai nautittavakseen hyvää kasvisnakkia. Myöhemmin firma, joka sitä valmisti, meni kuulemma konkurssiin.

Tiedän kuitenkin kasvis- ja vegaanisten ruokien valikoimien kasvaneen ja parantuneen kaupoissa sittemmin.

1990-luvun jälkipuoliskolla, kun kävin säännöllisesti kirkossa, yksi naispuolisista seurakuntalaistutuistani oli kertonut minulle kokeilleensa kerran vegaaniksi ryhtymistä. Kokeilu oli vienyt häneltä joksikin aikaa hiukset.

Vegaaniksi aikovan on hyvä tietää melko paljon ihmislajin ravitsemuksesta.

Yksi sukulaisistani on vegaani. Viimeksi elokuussa ollessani hänen, vanhemman pikkuveljeni ja tämän lapsen kanssa mökillä, hän oli toinen niistä ihmisistä siellä, jotka valmistivat meille ruokaa. Hyvää tuli. Hän antoi minun myös maistaa jotain vegaanista grillimakkaraa, joka oli makunsa ja rakenteensa puolesta yllättävän hyvää.

Yksi vegaanistumiseni esteistä on se, että en ole kauhean hyvä laittamaan ruokaa. Yhdistyksessäni saan periaatteessa joka arkipäivä nauttia kunnollisen lounaan, joka on hyvää kotiruokaa. Ja jos ryhtyisin vegaaniksi, joutuisin käytännössä opettelemaan ruoanlaiton kokonaan uudelleen.

Yksi minua hieman vegaanistanut asia elämässäni on ollut viime aikoina se, että minulla on ollut jo vuosien ajan jonkinlaista yliherkkyyttä maitotuotteille. Kyseessä ei ole laktoosi-intoleranssi, vaan jokin muu. Välillä, kun olen einestä ruoaksi ollut valitsemassa kaupassa, olen ihan oman mielenterveyteni vuoksi välillä valinnut ihan suosiolla vegaanisen eineksen, jotta vatsani ei mene kuralle.

Puhun lokakuussa lääkärini kanssa uudestaan asiasta.

Vegaaniuden puolesta puhuu jossain määrin se, että kasvisruoan tuottaminen vaatii vähemmän maa-alaa kuin liharuoan tuottaminen. Tosin pitemmällä tähtäimellä meidän kannattaisi vähentää ihmislajin määrä yhteen tai edes neljään miljardiin yksilöön. Sellainen auttaisi paljon. Jos taas jossakin maassa tällä hetkellä lisäännytään turhan runsain mitoin, niin siinä maassa kannattaa ehdottomasti siirtyä syömään pelkästään vegaanista ruokaa. Tai turvautumaan edes ehkäisyyn.

Ylenmääräistä väestönlisäystä ehkäisevät tyttöjen ja naisten koulutus, sosiaaliturvan olemassaolo ja toimiva perhesuunnittelu. Kiinassa oli ennen wanhaan ollut käytössä myös valtion pakottama yhden lapsen politiikka, josta on sittemmin luovuttu.

Lähimmän 20 vuoden aikana yksi eläimiä sortamaton vaihtoehto, josta saa myös B₁₂-vitamiinia ja joka ihastuttaa minua, tulee todennäköisesti olemaan nk. koeputkiliha. Kyse on siitä, että eläimen lihaksesta on otettu nk. satelliittisoluja, joiden avulla saa laboratorio-olosuhteissa valmistettua jonkinlaista oikeaa eläimen lihaa, jonka takia eläintä itseään ei tarvitse tappaa. Tällä hetkellä – vuonna 2021 – kehitys on kuitenkin vasta sen verran pitkällä – että osataan valmistaa vain jonkinlaista jauhelihaa muistuttavaa lihaa. Kokolihan valmistamiseksi tulisi oppia, miten keinokudokseen saadaan verisuonia. Singaporessa muistaakseni myydään jo nykyään kanan koeputkilihaa.

Tulevaisuudessa ihmisen ei siis tarvitse välttämättä valita vegaaniuden ja eläinten sortamisen välillä, mitä tulee ravinnon hankkimiseen.

Yksi asia on kuitenkin mielestäni varmaa. Vegaanisen ruoan syöminen lisääntyy kyllä, kun kaupasta saa paljon erinomaista, maistuvaa, ravitsevaa ja riittävän halpaa vegaaniruokaa ja vegaanisia ruoanvalmistuksen raaka-aineita. Tie lihansyöjän sydämeen käy vatsan kautta.

PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogista unikertomukseni Päätin ryhtyä vegaaniksi.

...

II myöhempi PS: Kirjoituksessa mainitsemani sukulainen kommentoi toisaalla sitä lausumalla näin: "Hyvä oli kirjoitus! Ainoa asia mikä tuli mieleen oli että vegaanisen ruoan laittaminen olisi vaikeaa. Kun tuntee perus ruoanlaittotermit niin se on aika helppoa."

Kirjaesittely: Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Jokin aika sitten olin saanut lukaistua brittiläiskyproslaisen kirjailijan Alex Michaelidesin vuonna 2019 julkaistun romaanin Hiljainen potilas (engl. alkup. Silent Patient).

Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään useasti kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan.

Tästä kirja alkaa. Sen päähenkilö taas on miespuolinen terapeutti, joka hakeutuu ennen pitkää töihin sairaalaan, jossa Aliciaa hoidetaan. Vaikka uranäkymät siellä eivät ole loistavanpuoleiset.

Tärkeä kysymys on nyt se, että onnistuisiko hän Alician terapiassa, onnistuisiko hän saamaan tämän vielä puhumaan. Jos jos onnistuu, niin mitä potilaan tekemään murhaan liittyen paljastuu?

Hiljaisen potilaan lukeminen oli minulle varsin pitkän aikaa pakkopullaa. Tarina ei oikein vetänyt mukaansa. Vasta kun kirjan sivuilla olin ehtinyt jo melko pitkälle, eteen tuli jotain yllättävää ja mielenkiintoisempaa.

Saatan joskus lopettaa romaanin lukemisen kesken, jos se on huono, pitkästyttävä tai liian väkivaltainen. Nyt on tietysti hyvä, että en tällä kertaa lopettanut kesken, sillä nyt sain kirjoitettua tämän kirjaesittelyn.

Myöhempi mielenkiintoisuus kirjassa ei varsinaisesti pelasta sitä. Lähden kaljalle. Kalja on ystävä.

Hiljainen potilas on Michaelidesin ensimmäinen julkaistu romaani. Siitä on myös kirjoitettu useita kirja-arvioita suomeksikin. Mutta ei kai yksi lisää haittaa.

Ja kuulemma oikeudet kirjaan on myyty 40 kielelle. Toivottavasti tarinan mielenkiintoisuus on kuitenkin parempi myöhemmissä.

PS. Itse asiassa tänä Jeesuksen vuonna 2021 vuonna Michaelidesilta onkin ilmestynyt uusi kirja, nimeltään Neidot (engl. alkup. Maidens). Pääkaupunkiseudun kirjastojen verkkopalvelun Helmetin tietojen perusteella kirjaa on tilattu lukuisia kirjastoihin. Tällä hetkellä (31.8.2021, jolloin ajastin tämän julkaistumaan) kappaleita on ko. kirjastoissa vain yksi.