Olen käytännössä uskonnoton ihminen. Voi kysyä, että miksi en kuitenkaan suhtaudu kulttuuriseen ilmiöön nimeltä uskonto selkeän vihamielisesti. Tässä olisi pari syytä:
- Luultavasti kaikilla ihmisillä yksin psykopaatteja lukuunottamatta on käsityksiä oikeasta ja väärästä. Näitä käsityksiä on yhtä vaikea osoittaa tosiksi kuin uskonnon väittämiä. Eli voidaan sanoa, että suurin piirtein kaikilla ihmisillä on paljon sellaisia käsityksiä ja mielipiteitä, jotka eivät nk. pidä vettä.
- Ihmisyyteen kerta kaikkiaan kuuluu uskominen tarinoihin ja kertomuksiin. Ks. kohta 1.
Joku voi nyt huomauttaa, että ihmiset tarvitsevat etiikkaa mutta eivät uskontoja. Tämä on kuitenkin pelkkä todeksi osoittamaton mielipide. Ihmisillä nyt vain tapaa olla erilaisia arvostuksia. Vaikka kaikki eivät arvosta uskontoa, niin jotkut kuitenkin tekevät niin, ja sen täytyy olla sallittua liberaalissa yhteiskunnassa.
Ihmisten henkilökohtaiseen maailmankatsomukseen kuuluvat siis usko kertomusten ja tarinoiden ilmaisemiin "totuuksiin". Pidän kuitenkin tieteellisesti perusteltuja väittämiä todellisempana tietona maailmasta. Ne vain eivät kuitenkaan ole ainoita kulttuurisia asioita, jotka erottavat meidät ihmiset muista eläimistä.
Ainoa vaatimukseni uskonnolle on se, että kunkin sellaisen jumalan tulee nk. käyttäytyä ihmisiksi. Jos se/hän käyttäytyy niin, sen/hänen edustamansa uskonnon tulee olla sallittu.
Ihminen syntyy animistiksi:
VastaaPoistakolmen ensimmäisen ikävuotensa ajan hän katsoo suunnilleen kaikkea ylöspäin.
Kaikki on niin suurta, suurimpana itse Äiti Elämänantaja, joka hoitaa ja ruokkii.
Elämänpiirin laajentuessa tulee muita ihmisiä ja ihmistä suurempia, pajonkin suurempia asioita;
niillähän vasta sitä mahtia on oltavakin!
Ilman uskontoa nykypäivän länsimaalaiset kenties palvoisivat autojaan ja pilvenpiirtäjiä.
Uskonnollisen maailmankuvan rakenne oli ollut käytännössä kaikilla ihmisillä animistinen viimeisten 70.000 vuoden aikana. Viimeisten 2000 vuoden aikana on tilannut ehtinyt hieman toki muuttua.
PoistaAnimistinen maailmankuva on lapsenomainen. Uskotaan, että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia. Jos kivivyöry murskaa heimon arvostetun jäsenen, niin ajatellaan, että jokin taho oli aiheuttanut sen. Ei tunneta sattumaa nykyaikaisessa mielessä. Puilla, suurilla kivillä ja kalliomuodostumilla ym. n oma henkensä.