perjantai 15. lokakuuta 2021

Miten kommunistinen Kiina ja demokraattinen Taiwan voisivat yhdistyä ilman sotaa

Kun marxistileninistit eli kommunistit – tässä tapauksessa maolaisilla mausteilla varustettuna – pääsivät manner-Kiinassa valtaan vuonna 1949 voitettuaan pitkällisen sisällissodan, päättyi Kiinan mannermaalla niin sanottu nöyryytyksen vuosisata, jolloin siirtomaavallat olivat paloitelleet ja hyödyntäneet Kiinaa mielensä mukaan.

Hävittyään sisällissodassa Kuomingtang-puolueen johtamat tasavaltalaiset vetäytyivät Taiwanin saarelle, jonne he perustivat oman valtionsa, ja niin kutsuttu nöyryytyksen vuosisata päättyi sielläkin. Kiinan kommunistit olivat perustaneet manner-Kiinaan oman diktatuurinsa, mutta Taiwankin oli diktatorisesti johdettu, koska Kuomingtang ei sallinut oppositiota. Eli se oli suurin piirtein yhtä syvältä kuin kommunistit.

Yhdysvallat tuki luonnollisesti epädemokraattista Taiwanin valtiota koko sen olemassaolon ajan.

Kuomingtangin Taiwan oli edustanut 22 vuoden ajan koko Kiinaa YK:ssa, kunnes se vuonna 1971 oli joutunut luovuttamaan paikkansa järjestössä ja sen turvallisuusneuvostossa Kiinan kommunistien ns. kansantasavallalle.

Vanhimman kommunistivaltion eli supervalta Neuvostoliiton romahdettua omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991 Taiwanissa Kuomingtang armollisesti oli hyväksynyt sen, että maassa tulee järjestää vapaat parlamenttivaalit. Ja ne pidettiin jo seuraavana vuonna.

Siitä pitäen Taiwan on kukoistanut demokratiana.

Kuomingtang, samoin kuin Kiinan kommunistinen puolue, ovat periaatteessa hyväksyneet pyhänä sen periaatteen, että on olemassa yksi jakamaton Kiina, vaikka se on jakaantunut kahteen valtioon, joilla on erilainen yhteiskuntajärjestelmä.

Demokratisoitumisen jälkeen Taiwanissa on noussut esiin myös sellaisia poliittisia voimia, jotka kannattavat Taiwanin virallista itsenäistymistä. Tämä on herättänyt suurta vihastusta Kiinan kommunistipuolueessa, ja se on pitänyt tällaista ajattelutapaa huonona siirtona.

Tämän Ylen hienosti analysoivan artikkelin mukaan kommunistisella Kiinalla ei ennen pitkää ole muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä Taiwanille. Kiinan ns. kansantasavallan perustamisesta tulee noin 28 vuoden kuluttua 1. lokakuuta tasan sata vuotta, ja tämä on kommunisti-Kiinan kannalta sillä lailla pyhä ja pyöreä luku, että maiden jälleenyhdistyminen on saatava suoritettua viimeistään vuonna 2049. Ja tämä siis voi toteutua kommunisti-Kiinan kannalta myös sodan kautta.

Jätän kokonaan huomiotta sen, että Kiinan pääväestöryhmän han-kiinalaisten osuus Taiwanin saaren väestöstä alkoi suureta isommaksi vasta 1800-luvulla, ja esitän, että edellä mainittuun Kiinan ns. kansantasavallan ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu:

Kun demokratian omaksumisen vuoksi Taiwanin johdolla ja yhteiskuntajärjestelmällä on nykyisin suurempi legitimiteetti kuin Kiinan diktatorisella kommunistisella puolueella, niin minusta jälleenyhdistymisen tulee tapahtua enemmän Taiwanin kuin manner-Kiinan ehdoilla.

Taiwanissa ihmisten oikeudet otetaan paljon paremmin huomioon kuin kommunistisen puolueen hallitsemassa Kiinan osassa. Siksi jotta jälleenyhdistymiseen voidaan ruveta, tulee Kiinan ns. kansantasavallan omaksua myös demokratia. Sitten, kun Taiwan on todennut sisarmaansa todella muuttuneen demokraattiseksi, voidaan ryhtyä toimeen. Tuskinpa taiwanilaisilla olisi siinä vaiheessa enää mitään sisarmaahan liittymistä vastaan, kun he voivat todeta, että heidän oikeuksiaan kansalaisina ja valtiona kunnioitettaisiin.

Ehdotankin mahdolliselle uudelle demokraattisesti hallitulle Kiinalle kaksikamarista parlamenttia ja federalismia, eli maan tulee mielestäni koostua autonomisista osavaltioista, koska se on käytännöllistä ja oikein.

perjantai 8. lokakuuta 2021

Hengellisiä "viisauksiani"

Jos Jumala vaatisi minulta eettisesti hyvää elämää, hän tulisi huomaamaan, että en kykene siihen.

Jumala ei vaadi minulta mitään enkä minä vaadi Jumalalta mitään.

Jumala vaikuttaa minun pääni sisällä.

Minulla ei ole tietoa Jumalasta, mikäli hän ei valaise omaatuntoani.

Minulla ei ole uskonnollisia velvollisuuksia; minulla on vain maallisia sellaisia.

Minun ei pidä antaa uskonnollisten ennakkoluulojeni vaikuttaa poliittisiin mielipiteisiini.

...

PS. 16.10.2021: Ja sama toisella kielellä.

maanantai 27. syyskuuta 2021

Kirjaesittely: Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Mark Mansonin kirjoittama Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (julkaistu v. 2016, ja suomennos julkaistu v. 2018) on eräänlainen oma-apukirja.

Mutta se ei kerro siitä, kuinka ihminen voi saavuttaa menestyksen ja täydellisen onnen tilan.

Sen ydinasia ei myöskään ole piittaamattomuus, hällä väliä -asenne tai nihilismi. Sen sijaan sen sanoma on, että elämässä on tärkeitä asioita ja vähemmän tärkeitä asioita. Manson esittää, että on keskityttävä oikeasti tärkeisiin asioihin ja muista asioista voi sitten olla piittaamatta paskaakaan.

Kirjan alkulehdillä Manson mainitsee renttukirjailijaksi nimitetyn Charles Bukowskin, joka osasi olla piittaamatta paskaakaan. Maininta ilahdutti minua. Olen joskus nuorempana lukenut Bukowskia.

Kirjoittaja kertoo kirjassa aiheeseen liittyen myös omasta elämästään.

Kirjan ensimmäisellä puoliskolla käsitellään yleensä elämää ja sen ongelmakenttiä.

Sen jälkeen siinä käsitellään perusteellisesti arvoja.

Kirja käsittelee myös rakkautta.

Yksi tärkeimmistä asioista, mitä Manson siinä käsittelee, on se, että ihminen on itse vastuussa omasta elämästään. Ja vastuussa myös siitä, mitä tehdä ongelmilleen. Kirjoittaja ei kuitenkaan puhu kapitalistisen eetoksen mukaisesti siitä, että on työläisestä itsestään kokonaan kiinni, mikä on hänen asemansa työmarkkinoilla. Ja tämä oli minusta myönteistä.

Mutta tuosta vastuusta siitä, mitä tehdä omille ongelmilleen muuten tulee mieleeni logoterapia. Joka on ainoa terapiasuuntaus, joka onnistuu olemaan samalla myös elämänfilosofia.

Oma-apukirjaksi Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on melko raikas. Ja sillä oli minuun terapeuttinenkin vaikutuksensa. Päätinkin kirjaa lukiessani olla henkinen sosialisti, vaikka Manson ei sosialismia kirjassaan propagoikaan.

tiistai 21. syyskuuta 2021

Patriarkaatti iski WTC-torneihin 11.9.2001

Jokunen päivä sitten tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun terroristit olivat iskeneet Yhdysvaltain itärannikolle 11.9.2001. Silloin he olivat kaapanneet neljä matkustajalentokonetta. Kaksi niistä he lensivät New Yorkin WTC-torneihin, jotka jonkin ajan päästä romahtivat, yhden lensivät päin Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennusta Pentagonia. Yhdellä heidän oli ollut tarkoitus lentää Yhdysvaltain kongressitaloa päin, mutta tässä he eivät onnistuneet, sillä matkustajat olivat ryhtyneet kapinoimaan. Lentokone sen sijaan putosi hallitsemattomasti maahan.

Iskuissa kuoli yhteensä lähes 3.000 ihmistä, joista yli 2.700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä lentokoneissa. Välillisesti iskun seurauksena oli kuollut vuoden 2016 heinäkuuhun mennessä vielä ainakin 1.064 ihmistä, lähinnä syöpään sairastuneita pelastustyöntekijöitä.

Iskussa oli kyse patriarkaatin hyökkäyksestä suhteellisen liberaalin maan kimppuun. Terroristien mielipiteitten mukaan naisilla ja tytöillä ei ollut yhtä paljoa ihmisarvoa kuin miehillä ja pojilla. Heidän mielestään naispuolisilla ihmisillä tuli olla miespuolinen holhooja. Heidän mielestään miehille tuli olla helppoa ottaa naisesta avioero, mutta he ylenkatsoivat naisten oikeutta ottaa avioero miehestään.

He halveksivat ja nuivivat voimakkaasti myös homoseksuaaleja ja toisinajattelijoita. He olivat sitä mieltä, että kenelläkään heidän uskonyhteisöönsä kuuluvalla ei ollut oikeutta kääntyä pois siitä kuolemantuomion uhalla.

torstai 16. syyskuuta 2021

Kannabiksen päihdekäytön laillistaminen ja suora demokratia

Viime viikonloppuna Vihreiden puoluekokouksessa saatiin erittäin niukalla eli vain kahden äänen enemmistöllä aikaan päätös, että Vihreät pyrkii laillistamaan kannabiksen päihdekäytön. Muitakin päätöksiä siellä tehtiin, mutta puoluekokous tulee varmaankin merkittyä historiankirjoihin juuri tästä tehdystä päätöksestä.

Paholaisen asiaa ajamatonta Paholaisen asianajaja -blogia pitävä Juha Leinivaara oli lausunut blogissaan, että tämä Vihreiden päätös edesauttaa suuresti hänessä halua äänestää puoluetta.

Itse en olisi menossa niin pitkälle.

En siis olisi menossa edes tämän asian vuoksi äänestämään Vihreitä. Mutta olisin kyllä valmis äänestämään kannabiksen päihdekäytön laillistamisen puolesta päättäjiä sitovassa kansanäänestyksessä.

Olen viime ajat kannattanut lämminsydämisesti liberaalia huimausainelainsäädäntöä.

Valitettavasti Suomessa ei ole käytössä suoraa demokratiaa. Suora demokratia antaa tavallisille kansalaisille välineen päättäjiä sitovien kansanäänestysten kautta kävellä tarpeen vaatiessa lakiasäätävien puolue-edustajien tahdon yli.

Mutta ymmärrän kyllä, miksi niin monet poliitikot vastustavat sitä. Syy on se, että he uskovat suomalaisten olevan sveitsiläisiä paljon typerämpiä. Sveitsi on vuodesta 1848 saakka kukoistanut suoran demokratian avulla.

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Vegaanistumiseni tiellä on joitakin esteitä

Blogistikollegani Pekka oli jokin aika sitten blogissaan käsitellyt jossain määrin vihamieliseltä kantilta vegaanista ravintoa. Hänen tekstinsä oli ironinen mukaelma Laura Frimanin kolumnista, jossa oli annettu ymmärtää, että "ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää" (Pekan kuvaus kolumnista). Pekan blogimerkintä inspiroi minut lopulta kirjoittamaan tämän tekstin, jonka kirjoittaminen oli väikkynyt mielessäni jo pitempään, vaikka en todellakaan ole kovin asiantunteva asiassa:

Pidän muita eläimiä kivoina asioina Maapallolla. Koen jonkinlaista yhteyttä niihin. Minusta muilla eläimillä on, jos ei ihmisarvoa, niin kuitenkin eläinarvo. Mielestäni muita eläimiä tulee kohdella hyvin. En oikeastaan pidä kauhean mukavana sitä, että me joudumme syömään muita eläimiä tai niistä saatua maitoa elääksemme.

Vegaanistumiseni tiellä on kuitenkin joitakin esteitä.

Ihminen on luotu sekasyöjäksi. Ihminen on kukoistanut tähän asti sellaisena. Ilman sitä emme olisi selvinneet hengissä.

Ihminen ei myöskään selviä ilman B12-vitamiinia. Sitä saa eläimistä.

Kasveista sitä ei saa.

Joidenkin vegaaniruokavalioon soveltuvien elintarvikkeiden, kuten merilevien ja sienten, on aiemmin todettu sisältävän B12-vitamiinia. Todellisuudessa ne sisältävät lähinnä B12-vitamiinin analogeja, joilla ei ole biologista aktiivisuutta ihmiskehossa ja jotka estävät aktiivisen B12-vitamiinin toimintaa kehossa. Merilevien ja sienten käyttö ei täten turvaa ihmisen B12-vitamiinin saantia. Ilmeisesti myöskään fermentoitu ruoka ei auta asiassa.

Joihinkin vegaanisiin juomiin B12-vitamiinia on lisätty.

Voin sanoa omasta puolestani, että onneksi B12-vitamiinia ei saa levästä. En nimittäin erityisemmin pidä siitä. Vielä vähemmän pidän ajatuksesta, että pitäisi purkista nauttia B12-vitamiininsa. Se tuntuu jotenkin epäluonnolliselta.

Lääkkeet minä kyllä syön purkista, mutta se on eri asia. Ravinnon ei mielestäni tulisi olla lääkemuodossa.

Minusta pitäisi jalostaa tai geeniterapioida ruokakasveja sellaisiksi, että ne tuottaisivat B12-vitamiinia.

Tiedän, että vegaaninen ruokakin voi maistua suussani hyvältä. Vuonna 1996 olin osallistunut silloisen yhden kaverini, joka sattui olemaan adventisti, kanssa adventistien nuortenleirille. Siellä sai nautittavakseen hyvää kasvisnakkia. Myöhemmin firma, joka sitä valmisti, meni kuulemma konkurssiin.

Tiedän kuitenkin kasvis- ja vegaanisten ruokien valikoimien kasvaneen ja parantuneen kaupoissa sittemmin.

1990-luvun jälkipuoliskolla, kun kävin säännöllisesti kirkossa, yksi naispuolisista seurakuntalaistutuistani oli kertonut minulle kokeilleensa kerran vegaaniksi ryhtymistä. Kokeilu oli vienyt häneltä joksikin aikaa hiukset.

Vegaaniksi aikovan on hyvä tietää melko paljon ihmislajin ravitsemuksesta.

Yksi sukulaisistani on vegaani. Viimeksi elokuussa ollessani hänen, vanhemman pikkuveljeni ja tämän lapsen kanssa mökillä, hän oli toinen niistä ihmisistä siellä, jotka valmistivat meille ruokaa. Hyvää tuli. Hän antoi minun myös maistaa jotain vegaanista grillimakkaraa, joka oli makunsa ja rakenteensa puolesta yllättävän hyvää.

Yksi vegaanistumiseni esteistä on se, että en ole kauhean hyvä laittamaan ruokaa. Yhdistyksessäni saan periaatteessa joka arkipäivä nauttia kunnollisen lounaan, joka on hyvää kotiruokaa. Ja jos ryhtyisin vegaaniksi, joutuisin käytännössä opettelemaan ruoanlaiton kokonaan uudelleen.

Yksi minua hieman vegaanistanut asia elämässäni on ollut viime aikoina se, että minulla on ollut jo vuosien ajan jonkinlaista yliherkkyyttä maitotuotteille. Kyseessä ei ole laktoosi-intoleranssi, vaan jokin muu. Välillä, kun olen einestä ruoaksi ollut valitsemassa kaupassa, olen ihan oman mielenterveyteni vuoksi välillä valinnut ihan suosiolla vegaanisen eineksen, jotta vatsani ei mene kuralle.

Puhun lokakuussa lääkärini kanssa uudestaan asiasta.

Vegaaniuden puolesta puhuu jossain määrin se, että kasvisruoan tuottaminen vaatii vähemmän maa-alaa kuin liharuoan tuottaminen. Tosin pitemmällä tähtäimellä meidän kannattaisi vähentää ihmislajin määrä yhteen tai edes neljään miljardiin yksilöön. Sellainen auttaisi paljon. Jos taas jossakin maassa tällä hetkellä lisäännytään turhan runsain mitoin, niin siinä maassa kannattaa ehdottomasti siirtyä syömään pelkästään vegaanista ruokaa. Tai turvautumaan edes ehkäisyyn.

Ylenmääräistä väestönlisäystä ehkäisevät tyttöjen ja naisten koulutus, sosiaaliturvan olemassaolo ja toimiva perhesuunnittelu. Kiinassa oli ennen wanhaan ollut käytössä myös valtion pakottama yhden lapsen politiikka, josta on sittemmin luovuttu.

Lähimmän 20 vuoden aikana yksi eläimiä sortamaton vaihtoehto, josta saa myös B12-vitamiinia ja joka ihastuttaa minua, tulee todennäköisesti olemaan nk. koeputkiliha. Kyse on siitä, että eläimen lihaksesta on otettu nk. satelliittisoluja, joiden avulla saa laboratorio-olosuhteissa valmistettua jonkinlaista oikeaa eläimen lihaa, jonka takia eläintä itseään ei tarvitse tappaa. Tällä hetkellä – vuonna 2021 – kehitys on kuitenkin vasta sen verran pitkällä – että osataan valmistaa vain jonkinlaista jauhelihaa muistuttavaa lihaa. Kokolihan valmistamiseksi tulisi oppia, miten keinokudokseen saadaan verisuonia. Singaporessa muistaakseni myydään jo nykyään kanan koeputkilihaa.

Tulevaisuudessa ihmisen ei siis tarvitse välttämättä valita vegaaniuden ja eläinten sortamisen välillä, mitä tulee ravinnon hankkimiseen.

Yksi asia on kuitenkin mielestäni varmaa. Vegaanisen ruoan syöminen lisääntyy kyllä, kun kaupasta saa paljon erinomaista, maistuvaa, ravitsevaa ja riittävän halpaa vegaaniruokaa ja vegaanisia ruoanvalmistuksen raaka-aineita. Tie lihansyöjän sydämeen käy vatsan kautta.

PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogista unikertomukseni Päätin ryhtyä vegaaniksi.

...

II myöhempi PS: Kirjoituksessa mainitsemani sukulainen kommentoi toisaalla sitä lausumalla näin: "Hyvä oli kirjoitus! Ainoa asia mikä tuli mieleen oli että vegaanisen ruoan laittaminen olisi vaikeaa. Kun tuntee perus ruoanlaittotermit niin se on aika helppoa."

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kirjaesittely: Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Jokin aika sitten olin saanut lukaistua brittiläiskyproslaisen kirjailijan Alex Michaelidesin vuonna 2019 julkaistun romaanin Hiljainen potilas (engl. alkup. Silent Patient).

Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään useasti kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan.

Tästä kirja alkaa. Sen päähenkilö taas on miespuolinen terapeutti, joka hakeutuu ennen pitkää töihin sairaalaan, jossa Aliciaa hoidetaan. Vaikka uranäkymät siellä eivät ole loistavanpuoleiset.

Tärkeä kysymys on nyt se, että onnistuisiko hän Alician terapiassa, onnistuisiko hän saamaan tämän vielä puhumaan. Jos jos onnistuu, niin mitä potilaan tekemään murhaan liittyen paljastuu?

Hiljaisen potilaan lukeminen oli minulle varsin pitkän aikaa pakkopullaa. Tarina ei oikein vetänyt mukaansa. Vasta kun kirjan sivuilla olin ehtinyt jo melko pitkälle, eteen tuli jotain yllättävää ja mielenkiintoisempaa.

Saatan joskus lopettaa romaanin lukemisen kesken, jos se on huono, pitkästyttävä tai liian väkivaltainen. Nyt on tietysti hyvä, että en tällä kertaa lopettanut kesken, sillä nyt sain kirjoitettua tämän kirjaesittelyn.

Myöhempi mielenkiintoisuus kirjassa ei varsinaisesti pelasta sitä. Lähden kaljalle. Kalja on ystävä.

Hiljainen potilas on Michaelidesin ensimmäinen julkaistu romaani. Siitä on myös kirjoitettu useita kirja-arvioita suomeksikin. Mutta ei kai yksi lisää haittaa.

Ja kuulemma oikeudet kirjaan on myyty 40 kielelle. Toivottavasti tarinan mielenkiintoisuus on kuitenkin parempi myöhemmissä.

PS. Itse asiassa tänä Jeesuksen vuonna 2021 vuonna Michaelidesilta onkin ilmestynyt uusi kirja, nimeltään Neidot (engl. alkup. Maidens). Pääkaupunkiseudun kirjastojen verkkopalvelun Helmetin tietojen perusteella kirjaa on tilattu lukuisia kirjastoihin. Tällä hetkellä (31.8.2021, jolloin ajastin tämän julkaistumaan) kappaleita on ko. kirjastoissa vain yksi.

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Logoterapia: terapiasuuntaus ja elämänfilosofia

Logoterapia on terapiasuuntaus, joka on samalla myöskin eräänlainen elämänfilosofia. Termin etuliite logo- tulee kreikan kielen monimerkityksisestä sanasta logos, joka viittaa sekä henkeen (henkiseen) että tarkoitukseen, muun ohella. Logos sattuu olemaan myös jossain määrin tärkeä termi kristittyjen Uudessa testamentissa – Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla "Alussa oli logos..." –, vaikkakaan logoterapialla ei ole mitään tekemistä sinänsä kristinuskon kanssa eikä minkään muunkaan uskonnon kanssa.

Logoterapian kehitti wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905–1997).

Teini-ikäisenä hän oli aloittanut kirjeenvaihdon psykiatrialle järisyttävän merkityksen jo siinä vaiheessa antaneen Sigmund Freudin (1856-1937) kanssa. Vuonna 1923 hän oli saanut lukio-opinnot suoritetuksi, ja tämän jälkeen hän opiskeli lääketiedettä Wienin yliopistossa. Hän erikoistui neurologiaan ja psykiatriaan, painopisteen ollessa masennus ja itsemurhat. Frankl alkoi kyseenalaistaa Freudin lähestymistapaa psykoanalyysiin. Vuodesta 1926 alkaen hän kehitti teoriaansa, jonka oli nimennyt logoterapiaksi.

Vuonna 1930 Frankl väitteli tohtoriksi, ja sen jälkeen hän hankki kokemusta Steinhofin psykiatrisessa sairaalassa, jossa hän hoiti itsemurhaan taipuvaisia naisia. Vuonna 1937 hän perusti oman praktiikkansa. Natsi-Saksan vuonna 1938 suorittama Itävallan valloitus rajoitti hänen mahdollisuuksiaan hoitaa potilaita; Nürnbergin rasistiset rotulait olivat astuneet myös Itävallan alueella voimaan. Vuonna 1940 hän aloitti työskentelyn neurologian laitoksen johtajana Rotschildin sairaalassa, joka oli ainoa sairaala Wienissä, jossa edelleen hyväksyttiin juutalaista alkuperää olevat työntekijät. Hän onnistui myös auttamaan lukuisia potilaita välttämään natsien mielenterveyspotilaisiin kohdistuvan murhaohjelman.

Frankl oli saanut viisumin Yhdysvaltoihin vuonna 1939, mutta koska oli huolissaan vanhemmistaan, hän päästi sen vanhenemaan. Vuonna 1942 vasta avioitunut Frankl joutui juutalaisena keskitysleirille. Hän selvisi hengissä läpi kolmen vuoden leiriajan neljällä eri keskitysleirillä, mukaan lukien Auschwitz.

Frankl oli aloittanut jo ennen vuotta 1942 käsikirjoituksen Ärztliche Seelsorge (suomennettu nimellä Olemisen tarkoitus). Natsien löydettyä sen käsikirjoitus tuhottiin. Hänen toiveensa saada teos valmiksi ja haaveensa siitä, että saisi olla perheensä kanssa jälleen yhdessä esti häntä menettämästä toivoa muuten toivottomassa tilanteessa. Hän oli vähällä menehtyä lavantautiin mutta hän piti itsensä elämässä kiinni kirjoittamalla käsikirjoitustaan uudestaan varastetuille papereille. Leireillä hän huomasi, että vangit joilla oli jotain merkitystä elämässään selvisivät todennäköisimmin kuin ne, jotka olivat menettäneet kaiken toivon.

Logoterapian filosofia tuli näin edelleenkehitetyksi ja testatuksi natsien keskitys- ja tuhoamisleireillä. Kokemus niistä osoitti Franklille, että ihmisillä on kyky löytää merkitys elämässä, jopa kaikkein absurdeisimmissa ja tuskallisimmissa olosuhteissa.

Frankl vapautui vuoden 1945 huhtikuussa ja palasi Wieniin saaden tietää, että hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa olivat kaikki menehtyneet leireillä. Vain hänen sisarensa Stella säilyi hengissä, koska tämä oli päässyt lähtemään Australiaan aiemmin ennen muun perheen pidätystä.

Frankl näki ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen. Logoterapian perustana onkin oletus, että elämällä on aina tarkoitus, jota ihminen mielellään tavoittelee. Näkemykseen kuuluu myös ajatus, että jos ihminen on mahdottomassa tilanteessa, niin ainoa asia, mihin hän voi vaikuttaa, on silloin hänen oma suhtautumisensa.

Logoterapian kolme perusperiaatetta ovat:

  • Elämällä on merkitys kaikissa olosuhteissa, myös hirveimmissä niistä.
  • Tärkein motivaatiomme elämälle on löytää merkitys sille.
  • Meillä on vapaus löytää merkitys siinä, mitä teemme, ja mitä koemme, tai ainakin asenteessa, jonka otamme kohdatessamme muuttamattomissa olevan kärsimyksen.

Terapia-nimityksestä huolimatta ei ole olemassa varsinaista rajattua "logoterapiatekniikkaa" (vrt. psykoanalyysi tai kognitiivinen psykoterapia), vaan logoterapeutti käyttää parhaaksi katsomiaan tekniikoita. Ja kuten sanoin, niin kyse on siinä myös elämänfilosofiasta. Siksi logoterapiaa voidaan soveltaa monilla elämänalueilla. Logoterapia on levinnyt psykoterapian ulkopuolelle useille elämän alueille ja ammatteihin. Se sopii erinomaisesti työnohjaukseen ja valmennukseen. Logoterapia painottuu siihen, mitä hyvää ja ehjää vielä on jäljellä, minkä varaan voi rakentaa tulevaisuutta. 

Olen tuntenut erään ihmisen, joka on minua paremmin perehtynyt logoterapiaan. Hän on käynyt aikoinaan yhdistyksessäni esitelmöimässä. Kerran hän oli sanonut minulle, että minullakin on elämässä tämä yksi juttu, jonka ansiosta minäkin toteutan logoterapian filosofiaa...

...

PS. 23.9.2021: Aiheeseen liittyen, Åbo Akademin Vanhan Testamentin eksegetiikan dosentin Risto Nurmelan artikkeli Viktor Franklin juutalaisuuden merkitys logoterapialle oli julkaistu vuonna 2001 Historian tietosanomissa.]

perjantai 20. elokuuta 2021

Perussuomalaisten vuoden 2021 puoluekokous meni

Marsalkka Mannerheim (1867-1951) on jopa Jussi Halla-ahoon (1971-) verrattavissa oleva suurmies.

Viime viikonloppuna pidettiin Seinäjoella Pohjanmaalla Perussuomalaisten puoluekokous. Minä en mennyt sinne, mutta vaikka asun Vantaalla, en toisaalta osallistuisi myöskään Helsingissä pidettävään puoluekokoukseen. Länsi-Vantaan Pähkinärinteessä pidettävään puoluekokoukseen voisin osallistua, jos saisin pitää koko kokouksen ajan halutessani paperipussia päässä.

Voit niin halutessasi käydä lukemassa Jussi Halla-ahon avajaispuheen puoluekokouksesta. Siinä hän havainnollisti mainiosti asioita laiskiaisen ja keisaripingviinin avulla.

Riikka Purra (s. 1977) sai puolueen puheenjohtajavaalissa 774 ääntä, joka merkitsee selvää enemmistöä annetuista äänistä. Hänestä tuli täten Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja neljä vuotta tointa hoitaneen Suomen virallisen pahan miehen ja sylkykupin Jussi Halla-ahon jälkeen. Puolueen sisällä kauhean suosittu Hallis oli jokunen kuukausi ennen puoluekokousta kertonut aikovansa olla ryhtymättä ehdolle uudelle kaudelle.

Riikka Purra on paitsi Perussuomalaisten ensimmäisen kauden kansanedustaja, niin myös Kirkkonummen kunnanvaltuutettu. 

Hieman triviaa lisää hänestä: Vuonna 2016 Purra oli siirtynyt Perussuomalaisten puoluetoimistolle työskentelemään suunnittelijana. Hän toimi presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren kampanjapäällikkönä Suomen presidentinvaalissa vuonna 2018. Purra valittiin puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi vuoden 2019 kesäkuussa pidetyssä puoluekokouksessa.

Toiseksi vaalissa tuli kansanedustaja Sakari Puisto, joka sai 252 ääntä (20,74 %). Kolmanneksi tuli lohjalainen kaupunginvaltuutettu, kulkutautimyönteinen Ossi Tiihonen 181 äänellä (14,9 %) ja neljänneksi rahoitusammattilainen Kristiina Ilmarinen 7 äänellä (0,58 %).

Ääniä annettiin kokonaisuudessaan 1302. Hylättyjä ääniä oli 87 sekä yksi tyhjä.

Itse ihmettelen sitä, että lähes seitsemän prosenttia äänistä oli hylättyjä.

Mutta parhaat onnitteluni Purralle valinnan johdosta! Hänestä oli ehtinyt tulla sen verran tunnettu hahmo viime vuosina puolueensa piirissä, että ei ole mikään ihme, että hän voitti puheenjohtajavaalin aikamoisella äänisaaliilla.

Kansanedustaja Leena Meri valittiin puoluekokouksessa ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.

Kansanedustaja Mauri Peltokangas valittiin 2. varapuheenjohtajaksi.

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen valittiin Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtajaksi. Eihän ihmisen seksuaalisella suuntautumisella tulisi olla kauheasti väliä politiikassa, mutta mainitsen  tässä kuitenkin sen, että Tynkkynen on homoseksuaali. Homoseksuaalisuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa kuten ei neekeriydessäkään. Vaikkakaan Tynkkynen ei ole neekeri, mutta ei sekään haittaisi minua, jos hän sellainen olisi.

Arto Luukkanen valittiin Perussuomalaisten uudeksi puoluesihteeriksi.

Mitä tulee puheenjohtajavaalissa ehdokkaana olleisiin, niin pidin Purraa ja Sakari Puistoa sopivimpina siihen virkaan. Molemmat ovat mielestäni kohtuullisen halla-aholaisia sekä suhteellisen tolkullisia.

Jos lukija ei tiedä Puistosta mitään, niin tässä olisi hieman luettavaa hänestä valtamediasta (artikkelit julkaistu ennen Perussuomalaisten puoluekokousta):

Yle: Perussuomalaisten johtoon pyrkivä Sakari Puisto kannattaa EU:n paluuta juurilleen – “Yhteisömme on Eurooppa, mutta sen kehitystä tulee tarkastella kriittisesti” 

Iltalehti: Cambridgen fyysikko Sakari Puisto aikoo johdattaa perussuomalaiset pääministeripuolueeksi

...Sakari Puisto on opiskellut fysiikkaa Englannissa sijaitsevassa Cambridgen yliopistossa ja väitellyt alalla tohtoriksikin. Toivon hänellekin hyvää poliittista uraa.

Voit niin halutessasi käydä lukemassa Perussuomalaisten Suomen uutisissa puoluekokouksen jälkeen julkaistun uutisartikkelin Purra edellyttää hallitusyhteistyöltä tavoitteiden saavuttamista: ”Hallituksesta on tultava tuloksia eli sellaisia lainsäädäntömuutoksia, joita me ajamme”.

PS.:

Minä ymmärrän sen, että Perussuomalaisten piirissä pidetään ovea auki muiden puolueiden suuntaan, jotta voidaan joskus tarttua mahdollisuuteen päästä maamme hallitukseen. Koska yhdenkään puolueen kannattajat eivät pitkään kestä sellaista, että ovet hallitukseen ovat kiinni. Mutta minun on vaikea antaa anteeksi Kokoomuksen ja Keskustan petollisuutta vuonna 2017, jolloin ne olivat mukana hajottamassa Perussuomalaisia oman poliittisen painoarvonsa kasvattamiseksi. Kun Jussi Halla-aho oli valittu Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi paikasta luopuneen, puoluetta pitkään luotsanneen Timo Soinin jälkeen vastoin ko. puolueiden toiveita, niin nämä julistivat Halliksen ei-toivotuksi henkilöksi. Puolueiden ehdokas oli ollut Sampo Terho, jolla oli halla-aholaiset poliittiset mielipiteet. Ja aivan ko. puolueiden suunnitelmien mukaisesti Perussuomalaiset hajosivat. Onneksi eivät kahtia sentään. Tietyt tahot, mukaanlukien Timo Soini,  toki lähtivät puolueestaan ja perustivat oman  eduskuntaryhmän nimeltä Sininen tulevaisuus, josta tehtiin myöhemmin puoluekin. Ja Kokoomus ja Keskusta katsoivat tapahtuneen jälkeen, että nyt jäljellä olevassa hallituksessa niiden ei tarvitse enää noudattaa Perussuomalaisten kanssa sovittua hallitusohjelmaa siltä osin mistä ne eivät pitäneet. Mutta, oi, katso: vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset saavuttivat kolmannen perättäisen "jytkyn", ja Sininen tulevaisuus putosi eduskunnasta, koska juuri kukaan ei pitänyt siitä.

Viime aikoina Kokoomuksen piirissä on heitelty ilmoille villisti esitystä, että heidän puolueensa oikeasti kannattaisi maahanmuuttokriittisyyttä. Hah, salli minun nauraa! Kokoomus tekee niin kuin ennenkin eli antaa joidenkin puolueensa jäsenten esittää maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä, jotta jotkut hyväuskoiset äänestäisivät sitten Kokoomusta. Eduskuntavaalien jälkeen nämä puolueen jäsenet, mikäli ovat päässeet eduskuntaan, äänestävät kuuliaisesti monikulttuurisen utopian puolesta (poislukien kuitenkin singaporelaistyyppisen monikulttuurisuuden fasismin).

Sallikaa minun lopettaa tämä kirjoitukseni lisäämällä loppuun muutamia asiaan edes jotenkin liittyviä linkkejä nk. pääblogini eräisiin kirjoituksiin:

Sampo Terho on yhtä paha ihminen kuin tohtori Viha eli Jussi Halla-aho (10.3.2017) 

Höpinöitä Halla-ahosta (julkaistu 13.6.2017 eli juuri sinä vuonna pidetyn Perussuomalaisten puoluekokouksen yhteydessä pidetyn puheenjohtajavaalin jälkeen) 

Olen menossa Voiman pimeällä puolella yhä syvemmälle (7.8.2017) 

Puolueiden puheenjohtajista ainakin Jussi Halla-aho kannattaa rikokseen syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkottamista (25.3.2019)

...Toivottavasti Hallis jaksaa jatkossa vähän viimeaikaista useammin päivitellä kirjoituksia Scripta-blogiinsa. Pääasia joka tapauksessa lienee, että hän toimii politiikassa ja Perussuomalaisissa edelleen lähivuosina itselleen ominaiseen tapaan. Ei kuten Timo Soini, populistisena kansankiihottajana, vaan viileän älyllisenä intellektuellina.

perjantai 13. elokuuta 2021

Feminismille altistuminen ongelma?

Jotkut voivat sanoa, että he tarvitsevat yliopistolla turvallisia tiloja, joissa he voivat olla joutumatta kosketuksiin feminismin kanssa ja myöskin olla kuulematta mitään siitä.

Mutta minä sanon teille: Yliopistojen tehtävä on paitsi tehdä tutkimusta, niin myöskin kasvattaa kriittistä ajattelua. Minkäänlaiset "turvalliset tilat" ovat ristiriidassa tämän kanssa. Jos haluat korviesi kuulevan vain omien ennakkoluulojesi mukaista tietoa, älä mene yliopistoon opiskelemaan.

torstai 5. elokuuta 2021

Poliittinen maailmankatsomukseni, versio 3

Globaalinationalismi on vähän tunnettu poliittinen ideologia (blogisti Jaskan alkuperäinen aatteen esittely löytyy täältä). Siinä on ensinnäkin kysymys kansallisuusaatteesta eli ennen kaikkea siitä ajatuksesta, että kansalla kuin kansalla on periaatteessa oikeus itsemääräämisoikeuteen sekä oikeus viljellä omaa kulttuuriaan. Toiseksi aate kannattaa kansakuntien rauhanomaista kilpailua sekä myös niiden yhteistyötä.

Liberalismi taas on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava poliittinen ideologia.

Olen tässä blogissani luetellut pariin | otteeseen kahdella eri tavalla sen, mistä kaikesta oma poliittinen ideologiani koostuu.

Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että yksinkertaisinta minun olisi määritellä se näin:

globaalinationalismi + liberalismi

...

15.10.2021: Olen julkaissut tästä blogikirjoituksesta myös toisenkielisen version.

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Uskontojen ikuisesta helvetinpiinasta

Onko ikuista helvetinpiinaa, ja pitäisikö sellaisen olemassaoloon uskoa?

Sen olemassaoloon nykyään ei enää hirveän moni usko länsimaissa. Tämä johtuu maallistumisesta.

Ikuisessa helvetinpiinassa on nimensä mukaisesti kyse siitä, että Viimeisen tuomion jälkeen osa väestöstä joutuu elämään ikuisuuden silloista jo ei-biologiseksi muuttunutta mutta kuitenkin tajuista elämäänsä sellaisessa elämäntilanteessa, joka tuntuu yksilöstä itsestään olevan ihan syvältä. Eli se on hirveää. Ikuisesti.

Itse olen sitä mieltä, että rajallisesta väärinteosta tulee rangaistuksenkin olla äärellinen. Mielestäni opin ikuisesta helvetinpiinasta on voinut keksiä vain perverssi mieli.

Mutta en tällä tarkoita, että kaikki ikuisen helvetinpiinan olemassaoloon uskovista ihmisistä olisivat perverssejä. He uskovat siihen, koska heidän uskontonsa mukaan sellainen on olemassa. Muita perusteitahan ei tarvita!

Mutta tärkeä kysymys on tietenkin se, että onko oppi siitä totta.

Diktatuureissa vain harvat ihmiset ovat tosiasiassa valmiita vastustamaan omilla valinnoillaan ja teoillaan väärämielistä komentoa. Tosiasiassa vain jotkut ryhtyvät siihen. He ovat sankareita, ja heitä kutsutaan toisinajattelijoiksi. Harvat siihen ryhtyvät, vaikka rangaistus diktatuurin vastustamisesta sanoin ja teoin on mahdollisesta ankaruudestaan huolimatta todellisuudessa vain rajallinen, ei ääretön.

Jos ikuinen helvetinpiina olisi todellisuutta, ja jos sen olemassaolo voitaisiin aukottomasti todistaa minulle, niin minä ainakin pyrkisin viimeiseen saakka olemaan joutumatta sinne. Tekisin mitä vain sen luoja minulta tahtoisi: rukousten lisäksi tarvittaessa myös murhaisin, kiduttaisin, raiskaisin, ryöstäisin, syyllistyisin joukkotuhontaan. En minä nyt ikuiseen piinaan haluaisi joutua.

Mutta onneksi ikuisen helvetinpiinan olemassaoloa ei ole aukottomasti todistettu.

PS.:

Sain inspiraation tämän kirjoittamiseen siitä, että eräs puolivanha ystäväni A oli yli vuosi takaperin antanut minulle 50-vuotislahjaksi kuulun yhdysvaltalaisen baptistisaarnaajan Billy Grahamin lyhyehkön pamfletin Elämästä on kysymys vuodelta 1982 (angl. alkup. It’s About Life.). Kuluvan vuoden 2021 heinäkuun loppupuolella vihdoin tartuin kirjaan lukeakseni sen kulttuuriantropologisesta näkökulmasta tarkastellen.

Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa yli 20 vuotta sitten nettisivuillani julkaisemani – erään kaverini vähemmän tyylikkääksi nimittämän – kirjoitukseni Onko tai pitäisikö olla ikuista helvetinpiinaa.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Tuliliemen tuttavana, osa 3

Tämä blogikirjoitus on kolmas osa kirjoitussarjaa Tuliliemen tuttavana.

Viime vuoden 2020 keväällä olin ruvennut pitämään selkeää rajaa alkoholinkäytölleni. Sitä ennen olin joutunut olemaan jonkin aikaa kokonaan tai melkein kokonaan ilman alkoholia, koska terveydenhoitaja ja lääkäri olivat siihen kehottaneet.

Olen onnistunut järkevässä alkoholinkäytössäni melko hyvin. Olen tuskin koskaan ollut viimeisten 16 kuukauden aikana humalassa, ja elämä on ollut melko halpaa, kun on tullut juotua viiden euron oluita – vastakohtana yhden euron oluille – melko vähän.

Yhden euron oluita en ole juonut juuri ollenkaan. Vieläkään.

Syksyllä, jos minut päästetään terveyskeskuksen labraan, saatan päästä tietämään, että näkyykö alkoholinkäytön suhteen suhteellisen terve elämäntapani maksa-arvoissani myönteisesti. Jotain osviittaahan siitä on jo aikaisemmin ollut.

Alkoholinkäyttöni on ollut kuitenkin säännöllistä, vaikka maltillista.

1990-luvun nörttien kuningatar, yhdysvaltalainen näyttelijä Claudia Christian oli aikoinaan puhunut naltreksoni-nimisen aineen puolesta taistellessaan alkoholiriippuvuuspaholaista vastaan. Tarkistin asian, ja hän näyttäisi olevan edelleen elossa. Hän onkin vain lähes viisi vuotta minua vanhempi. Voisi olettaa, että hän edelleen kannattaisi naltreksonia. En viitsi tutkia interwebbiä saadakseni vahvistusta asialle, joten oletan vain niin.

Naltreksoni toimii siten, että se vähentää alkoholin nauttimisesta aiheutuvaa mielihyvää.

En ole itse käyttänyt naltreksonia tai mitään muutakaan alkoholiriippuvuutta vähentämään tarkoitettua lääkeainetta. Asian esille tuominen tässä johtuu seuraavasta:

Kun vähensin elämässäni oluen määrää, itse määrän vähäisyys on ohjelmoinut aivoistani pois alkoholinhimon. Tämä johtuu siitä, että harvoin pääsen enää nykyään kunnon nousuhumalaan. Koska nousuhumalan paras kärki on poissa, sitä ei enää kaipaakaan.

Saattaa lisäksi olla, että asiaan vaikuttaa sellainenkin oletettu asia kuin Pyhä henki (tai pyhä henki), mutta en ole varma asiasta.

Tosin en ehkä koskaan ole kunnolla ehtinyt olemaan ryyppäämisen ammattilainen.

...

PS. 8.9.2021: No kerrotaan sitten vaikka tässä nyt, että maksani kunto on erinomainen labratulosten perusteella.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Sosiaaliturvatili, jota myös perustiliksi sanotaan: suppea esittely

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on kansalaisen kannalta melko monimutkainen.

Sosiaaliturva myös heikentää kannustimia työntekoon, sillä mitä enemmän henkilö ansaitsee työnteolla, sitä vähemmän sosiaaliturvaa hän saa. Toisaalta hyvinvointivaltiossa köyhiä ei haluta jättää oman onnensa nojaan ilman julkisen vallan tarjoamaa viimekätistä tukea. Monien mielestä vähiten huono kompromissi tämän ongelmakentän heikentämiseksi saavutetaan sosiaaliturvatileillä, joissa sosiaaliturva otetaan omalta sosiaaliturvatililtä, minkä jälkeen korkeammalla veroprosentilla paikataan tiliin tullutta aukkoa. Käytännön sovelluksissa valtio hoitaa tarvittavan turvan viime kädessä, mikäli tililtä loppuvat rahat.

Jo 1990-luvulla hallituksen talousneuvosto oli suosittanut tutkimusta sosiaalitilien soveltuvuudesta Suomeen, ja sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtioneuvoston kanslia ovat hahmotelleet tätä 2000-luvulla.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla oli ehdottanut vuonna 2010 työttömyystilien käyttöönottoa Suomessa.

Vihreiden Grand Old Man Osmo Soininvaara (anteeksi anglismi) on kuusi vuotta sitten kirjoituksessaan hyvinvointivaltion solakoittamisesta lausunut mm. seuraavaa:

Voisi myös ottaa mallia Aasian nousevista talouksista, jotka rakentavat yhteiskuntaa puhtaalta pöydältä. Singaporessa osa veroista maksetaan henkilökohtaisille sosiaalitileille. Niistä maksetaan terveydenhoito ja monet sellaiset sosiaalietuudet, joista meillä vastaa valtio tai kunta. Jos tilillä on rahaa työuran lopussa, säästyneet rahat siirtyvät kasvattamaan eläkettä. Sairaalan ovelta ei käännytetä, vaikka tili on tyhjä. Silloin kulut maksaa valtio. Tämä nerokas sosiaalinen innovaatio alentaa hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksia merkittävästi. Tulonsiirroista suurin osa on tulonsiirtoja itseltä itselle; yhteiskunnan kassan kautta elinvaiheelta toiselle. Kun raha on omaa, sitä ei ylikäytä tai tuhlaa niin kuin jos raha tulisi valtiolta.

Alle kymmenen vuotta sitten eli vuonna 2013 ajatushautomo Libera oli julkaissut raportin Perustili – toimeliaisuuteen, työllistämiseen ja säästämiseen kannustava sosiaaliturvan kokonaisuudistus.

En ollut oikein uskoa silmiäni, kun lyhyen aikaa sitten kuluvana vuonna 2021 Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö oli julkaissut samasta aiheesta oman raporttinsa Perustili – tie kannustavaan ja läpinäkyvään sosiaaliturvaan (alaotsikko Kansalaiset mukaan oman elämänsä säätelyyn).

Perustilin käyttöönotto Suomessa merkitsisi siis tulonsiirtojärjestelmän kokonaisuudistusta, jossa jokainen täysi-ikäinen suomalainen saisi tietynkokoisella alkupääomalla varustetun perustilin. Tililtä voisi nostaa rahaa vapaasti kuukausittaisen nostorajan puitteissa. Tiliä pääomitettaisiin tilin omistajan työnteolla: jokaisesta tilipussista siirtyisi pieni osa perustilille. Tilille voisi myös säästää tämän summan yli. Työnantajamaksut suoritettaisiin automaattisesti. Tuloverot maksettaisiin silloin, kun tililtä nostetaan rahaa.

Perustili mahdollistaisi työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen, eli sikäli se toimisi kuin perustulo. Mallin kantava ajatus olisi, että työnteon tulisi aina kannattaa. Perustilin voisi viedä pakkaselle, ja tilin mahdollinen positiivinen saldo vapautuisi eläkeiässä vapaaseen käyttöön. Negatiivinen saldo annettaisiin siinä vaiheessa anteeksi.

Perustilin yksi tarkoitus olisi tuoda omavastuuta sosiaaliturvaan. Osa ihmisen sosiaaliturvasta nimittäin rahoitettaisiin ensisijaisesti siltä.

Näin mm. ansiosidonnainen voitaisiin tehdä velkamaiseksi hieman autovakuutusbonusten tavoin, niin että ihmisen kannattaa yrittää pitää työttömyysjaksonsa lyhyenä.

Mm. Singaporessa ja Malesiassa on käytössä perustilit, joissa yhdellä tilillä turvataan monenlaisia riskejä vastaan, esimerkiksi työttömyys, eläköityminen, sairastuminen ja vammautuminen.

Sosiaalitili voi myös luoda työikäisille kannusteen pitää huolta omasta terveydestään, koska se johtaisi korkeampaan eläkkeeseen.

Sosiaalitili lisäisi ihmisen vastuullisuutta elämästään kuitenkaan tiputtamatta häntä viimesijaisen turvan ulkopuolelle.

Ruotsissa on laskettu, että kaikkia tulonsiirtoja ja palveluita koskeva tilimalli pudottaisi marginaaliverot puoleen nykyisestä.

Perustilijärjestelmä muuttaisi sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaisemmaksi, vähemmän yksilöä kyttääväksi ja kannustaisi ihmisiä työntekoon samalla kun se kuitenkin säilyttäisi sosiaaliturvan.

Perustilimallia voi pitää myös sikäli ideologisesti neutraalina, että periaatteessa, jos ihminen kannattaa sosiaaliturvan, huokean terveydenhuollon ja ammattiyhdistysliikkeen olemassaoloa, hän voi kannattaa perustilijärjestelmää, pitää hän sitten itseään vasemmistolaisena tai oikeistolaisena. Vallassa olevat voivat aina säätää järjestelmän parametrejä omasta ideologiastaan lähtien.

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön malli on esitellyt siis perustilimallin, joka "pyrkii olemaan sekä realistinen että tarpeeksi yksinkertainen, jotta se voidaan ottaa asteittain käyttöön verrattain lyhyelläkin aikavälillä". Malli pyrkii myös olemaan kustannusneutraali.

Kyllähän nuo näyttävät asian melko hyvin miettineen. On vielä huomattava tästä mallin versiosta seuraava asia: "Perustilin käyttöönotto ja käyttöoikeus perustuvat täysin automaatioon, eikä oikeuden määrittämiseen liity lainkaan manuaalista työtä tai harkintaa. Tulotiedot saadaan automaattisesti tulorekisteristä, opintotiedot opintorekisteristä ja asumista sekä ikää koskevat tiedot väestörekisteristä." Mutta jos perustilin saldo menee nollaan, kansalainen alkaa saada osallistumistiloa, joka on vastikkeellinen etuus. Kovat toimet eivät kuitenkaan ole tämän raportin työkalupakissa, vaan "lempeä ohjaaminen": "sosiaaliturvan uudistamisen vähimmäisvaatimuksena on se, että ihmisten käytettävissä olevia tuloja ei uudistuksella heikennetä".

Raportin mukaan perustilillä tavoitellaan seuraavia asioita:

  1. Perustili parantaa ihmisten oman elämän suunnittelua.
  2. Perustili lisää ihmisten kykyä reagoida muutoksiin.
  3. Perustilin ansiosta ihmiset tekevät töitä nykyistä enemmän.
  4. Perustili saa ihmiset opiskelemaan nykyistä enemmän.
  5. Perustili helpottaa palvelujen ja etuuksien yhteensovittamista, ja palvelut kohdentuvat nykyistä paremmin.

Joku on myös yrittänyt yhdistää perustilimallin perustuloon. Sivulta löytyy myös kätevä laskuri.

Tältä sivulta taas löytyy pätevänoloinen perustilisimulaatio.

Perustilimalli on hyödyllistä ottaa käyttöön myös siksi, että koska Suomesta on tulossa yhä monikulttuurisempi, niin järjestelmän käyttäminen omaksi hyödykseen luonnollisesti lisääntyy yhteisen arvopohjan hajotessa. Sellainen pitemmällä tähtäimellä rapauttaa hyvinvointivaltion rahoituspohjan.

Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan se, että yhteiskunnassa on voimassa tietyt minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki toimivat.

Suomessa on kuitenkin vielä rakenteellisia ongelmia, jotka rajoittavat perustilijärjestelmästä saatavaa hyötyä: Suomi ei ole koskaan täysin toipunut 1990-luvun alkun lamasta. Lisäksi automaatio ja yritysten tuotannon ulosliputus ovat pitäneet osaltaan työttömyyttä korkeana. Ja kolmanneksi, huomattava osa suomalaisesta työstä on nykyään asiantuntijan työtä. Vain vähän on sellaisia töitä, joita pääsee tekemään vähäisellä tai olemattomalla koulutuksella. Tuotannon tehokkuus merkitsee toki suunnatonta hyvinvointia monille, mutta se ei niin hirveästi lämmitä kaikkein köyhimpiä Suomessa.

Olin aikaisemmin ajatellut, että työstä saadulla palkalla täytyy voida elää. Mutta koska suomalainen työelämä ei kauheasti kaipaa heikkotuottoisia työntekijöitä, niin olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa ehkä kannattaisi ottaa käyttöön myös jonkinlainen automaattinen palkkatuki heikkotuottoisiin töihin. Soininvaaran kaltaiset asiantuntijat saavat pohtia, miten tällainen olisi parasta toteuttaa. Mies oli lausunut kolme ja puoli vuotta vanhassa blogimerkinnässään Suomen työmarkkinat eivät toimi mm. tällaista:

Kaikki on nimittäin kiinni siitä, että pienipalkkaisten asemaa parannetaan. Koska pienimpien palkkojen nostaminen hinnoittelisi vain lisää väkeä työmarkkinoilta, pitäisi pieniä palkkoja tukea täydentävillä tulonsiirroilla. Silloin joitakin palkkoja voitaisiin myös alentaa – se ei köyhdyttäisi palkansaajia, vaan palauttaisi heidät pahimmillaan tilanteeseen, jossa palkka + tulonsiirto olisivat yhdessä niin pieniä kuin palkka on nyt ilman tulonsiirtoja. Useampi pääsisi töihin samalla, kun asteikon alapäähänkin syntyisi palkkaeroja kannustamaan työuralla eteenpäin

...

PS. 20.7.2021: Ja tämä Helsingin sanomat -lehden uutisartikkeli oli minulta unohtunut sisällyttää jollakin lailla mukaan kirjoitukseeni: Ehdotus sosiaali­turvan mullistavasta perus­tilista jakaa mieli­piteitä: "Vaatii onnea, ennakointia ja kovaa elämän­hallintaa". Sosiaaliturvakomitean puheenjohtajan Pasi Moision mukaan tilimalli olisi ennen kaikkea muutos sosiaaliturvan filosofiaan.

torstai 8. heinäkuuta 2021

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Koronavirus ja minä, osa 6: Kesällä sydämeeni joulun teen

Jouduin olemaan välillä kuukausia lähes kokonaan ilman sellaista kirjallisuutta, joka löytyisi kirjahyllystöni ulkopuolelta eli kaupunginkirjastojen kokoelmista. Tämä johtui siitä, että paikallinen Pähkinärinteen kirjasto oli pitkään sulki. En siis jaksanut asioida Myyrmäen kirjastossa. Ystäväni Liisa oli onneksi lainannut minulle välillä yhden hyvän kirjan.

Myöskin viime vuoden melko lopulla yhdistykseni toimipisteet oli nyt toisen kerran suljettu koronapandemian vuoksi.

Olin onnistunut hankkimaan itselleni koronavaikeuksienkin vuoksi etäterapian. Joulukuusta alkaen kerran kuussa olen höpissyt terapeutin kanssa Maisa-portaalin videoyhteyspalvelun kautta. Kertoja on rajallinen määrä, ja pian terapia on lopussa.

Olen jatkanut yhdistykseni Discord-palvelussa sijaitsevassa "huoneessa" olemista. Uutena tuttavuutena elämääni astui joksikin aikaa yhdistykseni videopuhelupalaverit Teams-palvelun kautta. Minulle tuli tämän ansiosta lisää hyvää tottumusta naamatusten keskusteluun verkossa, joka on ollut minulle vaikeampaa.

Niin, ja olin jossain vaiheessa lopettanut käyttäjätilini Facebook-palvelussa.

Jatkoin lentosimulaattorilentämistä kahden kaverini kanssa FlightGear-kotilentosimulaattorissa. Mutta nykyään siinä on vaikea löytää uusia haasteita. Koska toinen yhdistykseni järjestötyöntekijöistä oli periaatteessa osoittanut kiinnostusta kotilentosimulaattorilentämistä kohtaan, sain sen sysäämänä aikaan pitempään mielessäni hautuneen sivun FlightGear-kotilentosimulaattorista nettisivuilleni.

Olin jokin aika sitten myös testannut yhden kaverini hypoteesia siitä, että pienessä huppelissa lentää paremmin kuin selvin päin, kun taas isommassa humalassa huonommin.

Kävin toukokuussa jopa osallistumassa yhdistykseni sääntömääräiseen kevätkokoukseen. Syyskokous on vuosikokouksista tärkeämpi, ja siihen olen osallistunut kevätkokousta säännöllisemmin, mutta kauhea tylsyys sai minut lähtemään toiselle puolelle Vantaata nyt tämän asian vuoksi. Oli se jotain vaihtelua ainakin. Kokous pidettiin itäpuolen toimipisteen pihalla, ja siihen osallistui suhteellisen vähän ihmisiä. Kokouksen aikana tapasin ensimmäistä kertaa itäpuolen uuden toiminnanohjaajan. Kokouksen jälkeen tapasin toimipisteen talon toisella puolella em. järjestötyöntekijän ja yhden uuden jäsenemme, jotka olin tätä ennen tavannut vain verkossa.

Pysyvät työntekijämme olivat yksi toisensa jälkeen lähteneet palveluksestamme suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Siksi oli tarvetta hankkia neljä uutta. Toimipisteiden oleminen kiinni koronan takia antoi sitten uusille pysyville työntekijöillemme pehmeän laskun uuteen työhönsä.

Elämäni oli jo ennen koronapandemian puhkeamista ollut pitkään tylsää. Keväällä muuten päätin kaikkien näiden vuosien jälkeen hyväksyä tylsyyden osaksi elämääni.

Keksin myös jotain kivaa uutta "hengelliseen" maailmankatsomukseeni.

Tein myös yhden hyvän keksinnön, joka auttaa minua elämässä.

Niin, ja kirjastoni aukesi myös lopulta.

Kesäkuun tultua yhdistykseni aukaisi taas toimipisteensä. Se oli minulle todella suuri onni. Aluksi oltiin auki arkisin vain klo 10-14. Myöhemmin ruvettiin noudattamaan wanhaa perinteistä tapaa olla auki yhdeksästä kolmeen.

Länsipuolen toimipisteessä, jonka lähellä itse asun, ei ole valitettavasti saanut ruokaa, koska uutta kokkia ei ole saatu. Lounaan puuttuminen elämästä rassaa. Toivottavasti kohta "tärppää".

Yhdistykseni työntekijöiden läsnäolo sen Discordin "huoneessa" on käytännössä lakannut, koska ei riitä työaika enää siihen.

Ennen olin ajanut naamani kolme kertaa viikossa, aina ennen suihkussa käymistä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Päätin ryhtyä ottamaan tämän kanssa vähän rennommin, joten nykyään ajan naamani sunnuntai- ja keskiviikkoiltaisin.

Viime viikon tiistaina oli 51-vuotissyntymäpäiväni. Koska ei ollut kyse pyöreistä vuosista, en juhlinut niitä liiemmin. 50-vuotissyntymäpäiviäni olin juhlinut sen sijaan kuukausia. Vein kerholle nyt toscakakkuja ja annoin yhdistykselle viisi euroa, jotta se ei kärsisi tappioita tarjoamisieni vuoksi. Kehoitin henkilökunnan jäsentä antamaan jokaiselle kävijälle toscakakun palan lisäksi ilmaisen mukillisen kahvia.

Kerhon aukioloajan jälkeen kaksi tuttua naista tuli kämpilleni juhlistamaan lisää. Tarjosin heille Glenfiddich-nimistä suhteellisen laadukasta skottilaista viskiä. Vain toinen heistä nautti sitä. Toinen taas perusteli vatsansa herkkyydellä kieltäytymistään. Tarjosin heille myös suklaata. Nautimme myös ostamiamme oluita tai lähes oluita, joista osa oli alkoholittomia.

Olisimme muuten menneet Salille, mutta kun oli aivan liian kuuma.

Kesäkuussa oli ruvennut tosiaan välillä pitämään turhan kuumia ilmoja. Kärsin tämän vuoksi melko paljon. Lisäksi yhtenä päivänä eli juhannusaatonaatonaattona eli viime viikon keskiviikkona oli hurja myrsky. Se oli ihanaa.

Yhdistykselläni oli viime viikon torstaina juhannuksenaatonaattona mainiot juhannusjuhlat, jotka pidettiin länsipuolen toimipisteellä. Tarjolla oli nakkeja, perunasalaattia, toisenlaista salaattia, pizzaa, maissintähkiä ja kasvispihvejä. Sekä mandariineja tai jotain (niillä on eri nimityksiä). Juomaksi sai vettä, mehua, teetä, rooibosia ja kahvia. Jälkiruoaksi oli mainiota mansikkakakkua. Sain kulmapalan.

Grillauspiste oli pihalla.

Oli mukava kokemus Vantaan väestä viettämässä aikaa yhdessä.

Jotkut pelasivat mölkkyä. Minä kävin välillä yhden tutun naisen kanssa kiertämässä Lammaslammen ympäri. Tämän oli mahdollistanut vaihteeksi suhteellisen inhimillinen lämpötila.

Juhannusaattona eli perjantaina menin paikkaan, josta on perinteisesti isäni puoleisessa suvussa käytetty nimitystä "mummila", aikaa viettämään. Siellä on asunut ukkini ja mummini lisäksi aina joitakin muita heidän sukulaisiaan. Ukkini oli tosin kuollut jo vuonna 2005. Mummi kuoli viime vuoden 2020 maaliskuussa. Sitä ennen hän oli ehtinyt asua useita vuosia jo hoitokodeissa.

Löydettiin mummilassa serkkutyttöni S ja minä pihalta lopulta paikka, mihin pöytä asettaa, siis sellainen, jossa pöytä ei keiku ja johon ei aurinko paahda kauhean kovasti. Tarjottiin hyvät grilliruoat ja lopuksi kahvitus mansikkakakulla. Kummisetäni K kävi laittamassa lipun salkoon.

Juhannuspäivänä lauantaina normaalit lauantaivieraani eli jätkät tulivat käymään, kaikki kolme. Pidettiin normaali nk. kulttuurielämätapahtuma. Sen yhteydessä tarjosin alkupaukuksi Glenfiddichiä, minkä jälkeen väkevänä juomana nautittiin halvempaa ja huonompaa viskiä. Kahvituksen jälkeen siis oli alkoholijuomien vuoro. Siihen sisältyi jonkin verran oluita. Yksi normaaleista lauantaivieraistani ei yleensä nauti alkoholia.

Sunnuntaina lähinnä vietin huonoa elämää.

torstai 24. kesäkuuta 2021

Sydän täynnä kiitollisuutta jylisen, eli taas yksi melko outo blogimerkintä

Olin oivaltanut kristinuskon perusasian vuonna 1993.

Jokainen, joka on lukenut Jeesuksen Vuorisaarnan, tietää, että kristinuskon ihanteet ovat korkealla. Joku voisi jopa sanoa, että ne ovat saavuttamattomia. Jeesus nimittäin ulotti eettisyyden – lähemmäs 2000 vuotta ennen Nietzscheä – koskemaan myös ihmisen sisimpiä vaikuttimia.

Tästä aiheutuneen henkisen ristiriidan kristinusko on ratkaissut sillä tavalla, että se sanoo, että Jumala ei oikeastaan vaadi ihmiseltä mitään suorituksia. Tarvitsee vain perustaa suhteensa Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön, niin ihminen pääsee osalliseksi Jumalan voimavaikutuksesta. Voimavaikutus on oikeastaan  teol. tri T.P. Virkkusen joitakin vuosikymmeniä sitten kirjassaan käyttämä ilmaisu, mutta voidaan puhua Pyhän hengen ihmiseen asettumisesta tässä yhteydessä, niin ei vahingossakaan sitten sotketa asioita.

Voidaan sanoa, että kristityn tärkein rukous onkin: "Tee minut sellaiseksi kuin haluat."

AA-liikkeessä on kuulemma myös ollut käytössä jossain määrin samantapainen ajatusmalli kuin tässä esittelemäni. AA-liikkeen aate ja peruskristinusko ovat siis tavallaan sukulaisaatteita...

1990-luvun loppupuolen vietin Vantaan vapaaseurakunnan kalustossa. Lopulta kuitenkin erosin Vapaakirkosta.

Suhteeni kristinuskoon muuttui aikaa myöten jossain määrin väljähtyneeksi. Vuoden 2016 keväällä tein vihdoin sellaisen päätelmän, että Jeesus ei välttämättä ole Kristus, vaikka voi vaikuttaa siltä, että hän sitä on. Kokeilin avautua Jumalalle ja maailmankaikkeudelle Kristuksen sijaan saadakseni wanhan kunnon Pyhän hengen.

Kun aikoinaan eli lähes kolme vuosikymmentä sitten olin oivaltanut kristinuskon perusasian, niin en edelleenkään silloin ymmärtänyt peruskristinuskon kolminaisuusoppia. Niinpä keksin korvata sen melko pian muotoilulla, että Jeesus on yhtä Jumalan kanssa. Ja tämä toimi hyvin, eikä kukaan huomannut mitään outoa. Näkemykseni oli tavallaan kolminaisuusopin ja unitarismin välimuoto.

Mutta palatakseni vuoteen 2016, päättelin lopulta, että on kaikkein yksinkertaisinta vain olettaa, että oppi Kristuksen sovitustyöstä näyttäisi toimivan, vaikka sen takana ei tosiasiassa olisikaan mitään Jumalaa. Kyse voisi siis olla pelkästään opin psykologisesta vaikutuksesta ihmiseen.

Jatkossa suhtauduin siis sitten Jeesus Nasaretilaisen mahdolliseen olemiseen Kristuksena agnostisesti.

Vaikka olen ollut syvästi epäilevä uskonnollisia dogmeja kohtaan, niin eräs peruskristitty ystäväni oli silti lausunut minusta minulle: "Mutta kuitenkin turvaudut Kristuksen sovitustyöhön."

Kuluvan vuoden 2021 keväällä eli viisi vuotta edellisestä kriisistäni tein havainnon, että ei edes tarvita turvautumista Kristuksen sovitustyöhön. Riittää, että tajuaa, että ihminen ei kykene muuttamaan itseään moraaliseksi eikä motiivejansa puhtaiksi. Eikä hänen pidä sellaista yrittääkään. Ihminen muuttuu yrityksestään riippumatta, jos muuttuu.

Tämä uusi näkemykseni on mielestäni myöskin peruskristinuskon sukulaisaate. Ja nähdäkseni lähellä sitä, mitä Jeesus oli esittänyt. Minun käsittääkseni Jeesuksen Vuorisaarna oli miehen juoni, jonka tarkoituksena oli saada ihmiset tajuamaan, ettei kukaan voi täyttää moraalilain vaatimuksia. Ja hän oli myös lausunut oppilailleen kerran, kun nämä olivat päivitelleet, että voiko kukaan pelastua: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."

Välillä lauleskelen itsekseni kristillisiä hengellisiä lauluja, jotka olin oppinut wanhalla kunnon 1990-luvulla. Valitettavasti niissä varsin usein Jeesus mainitaan pelastajana. Minulle hän on nykyään lähinnä yksi juutalaisen kansan suurmiehistä, vaikkakin heistä varmaankin läheisin.

Kun olen lopullisesti luopunut ajatuksesta, että Jeesus Nasaretilainen on pelastaja ja Kristus, niin iloitsen siitä, että minun ei enää tarvitse ajatella, että maapallo on Jumalan vihreä jakkara Jumala-ihmis-Jeesuksen vuoksi.

Minusta on tullut melko dogmiton unitaari ("Jumala on yksi eikä moneus"), ja koen unitarismin vuoksi enemmän läheisyyttä juutalaiseen uskontoon kuin olen aikaisemmin kokenut. Dogmittomuuden vuoksi taas suhtaudun aikaisempaa lämpimämmin Jumalaan.

Ennen kristinuskon syntyä juutalaisen yhteisön reunamilla parveili joukko juutalaiseen kansaan kuulumattomia "jumalaapelkääväisiä". Nämä kunnioittivat Israelin Jumalaa, mutta koska juutalaisuus ei uskontona oikein suvainnut käännynnäisiä, niin nämä ihmiset joutuivat tyytymään olemaan pelkästään "jumalaapelkääväisiä".

Kristinuskon, joka oli äitiuskonnostaan poiketen lähetysuskonto, synnyttyä nämä ihmiset ilmeisesti varsin suuressa määrin liittyivät sitten kristillisen kirkon jäseniksi.

Juutalaisessa perinteessä (mukaan lukien juutalaisuuden historia) on runsaasti sellaista, mitä en arvosta, mutta ehkä minua voisi nykyään jossain määrin pitää reformi- tai liberaalijuutalaisuuden "jumalaapelkääväisenä".

Mutta tulen ikuisesti ymmärtämään peruskristinuskoa, aivan kuten muinaiset juutalaiset ja parthialaiset kunnioittivat toisiaan, koska kummankaan kansan jäsenet eivät tehneet jumalastaan jumalankuvia.

Tässä pitää toki vielä muistaa sekin, että periaatteessa minun ei olisi nyt tarpeen uskoa minkäänlaiseen jumalaan. Edes kuvaannolliseen.

Tämä vuoden 2021 kriisi tavallaan järkyttää minua, koska suhteeni niin Jeesukseen kuin kristilliseen Raamattuun on mennyt sen vuoksi uusiksi.

Mutta jylisen silti sydän täynnä kiitollisuutta. Senkin vuoksi, että on vaikea olla uskonnoton, kun kuitenkin periaatteessa turvautuu Kristuksen sovitustyöhön.

Olen siis suhteellisen tyytyväinen.

Tämän blogimerkinnän aiheeseen liittyen muuten kirjoitin jokin aika sitten runon Uusi Jerusalem.

PS. Minun oli alun perin pitänyt julkaista tämä merkintä 51-vuotissyntymäpäivänäni, mutta valitettavasti kirjoitus ei liian korkeasta ilman lämpötilasta johtuen ehtinyt sille päivälle valmistua. Helvetti on helvettiä.

...

PS. 23.8.2021: Voit niin halutessasi käydä tarkastamassa toisenkielisen version tästä blogikirjoituksesta.

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Lentäminen humalassa kotilentosimulaattorilla

Edellisen vuoden 2020 maaliskuussa, kun koronapandemian vuoksi tulivat voimaan koronarajoitukset, päätin toverini Hannun kanssa aloittaa uuden harrastuksen: lentämisen kotilentosimulaattoreilla. Simulaattorit piti valita sillä perusteella, mitkä toimisivat yleisimmissä työpöytä-käyttöjärjestelmissä, koska sekä minun että hänen PC-tietokoneessa käyttöjärjestelmänä oli Linux (linkin takana usean vuoden takainen blogimerkintäni Linuxista).

Aluksi olimme käyttäneet selaimella pelattavaa Geo-FS-kotilentosimulaattoria. Sillä pääsi alkuun, mutta koska se oli simulaattorikokemuksena turhan simppeli ja arcademainen siirryimme lopulta kokonaan pelaamaan FlightGear-kotilentosimulaattorilla. Molemmat simulaattorit ovat ilmaisia.

Harrastuksen syntyyn vaikutti sekin, että olimme alkuvuonna käyneet yhdistyksemme porukan mukana paikallisessa ilmailumuseossa.

Myöhemmin lentäjäporukkaan ryhtyi mukaan myös naapuritalon äijä Jari.

Itse asiassa minulle lentokoneet ovat aina merkinneet jotain. Isäni teki pitkän uran lentokonemekaanikkona Finnairilla, olen arvostanut Suomen ilmavoimien suoritusta viime sodissamme, ja lisäksi tunnen kirjailija Jukka Piipposen, joka on kirjoittanut yli kymmenen elämäkerrallista kirjaa suomalaisista sotalentäjistä (ja lisäksi yhden saksalaisesta sääasemasta Barentsinmerellä toisen maailmansodan aikana).

Sen verran ilmaista mainosta, että Piipposen uusin kirja, joka kertoo hävittäjä-ässä Hasse Windistä, ilmestyy kuluvan vuoden 2021 syksyllä.

Olen yli vuoden kestäneen kotilentosimulaattorilentäjän "urani" aikana hankkinut runsaasti kokemusta lentämisestä eri konetyypeillä. Kirjailija Piipposen viimeisin kirja oli kertonut koelentäjä Lauri Hämäläisestä, ja olen itsekin suorastaan kokenut nyt olevani eräänlainen koelentäjä.

Jos kiinnostaa, niin olen melko äskettäin saanut julkaistuksi nettisivuillani opetussivun FlightGearista.

Yksi vanhimmista olemassaolevista kavereistani, nimeltään Jape, on harrastanut piintyneesti ja jatkuvasti kotilentosimulaattorilentämistä 1990-luvulta saakka.

Hän oli joskus kertonut minulle, että pienessä tuiterissa lentäminen sujuu itse asiassa paremmin kuin lentäminen täysin selvin päin. Toisaalta hän oli myös sanonut, että vahvassa humalatilassa taas lentäminen sujuu huonommin kuin selvinpäin.

Olin halunnut itsekin testata Japen kokemuksen rintaäänestä juontuvaa hypoteesia. Olin ehdottanut Hannulle lentämistä humalassa yhdessä. Mutta kun ei oltu hyvään aikaan vielä päästy sopimukseen ajankohdasta, päätin ruveta testaamaan asiaa itsekseni.

Viime viikon torstaina 10.6.2021 testasin illemmalla pienessä tuiterissa lentämistä.

Ensimmäinen olueni oli 4,7-prosenttinen kiinalainen tyypillinen vaalea lager Tsingtao. Maistelin sitä jonkin aikaa jo ennen lentokoneen puikkoihin ryhtymistä, jotta saisin hieman "pohjaa". Myöhemmin nautin vielä toisen oluen, joka oli suomalaisen Beer Hunter’s -ravintolapanimon panema 5,5-prosenttinen Mufloni Huurupukki. Kyseessä on portteri, ja vielä melko hyvä sellainen.

Lensin usealla lentokoneella, joista useimmat olivat melko tuttuja tai vielä tutumpia. Myöskin vaihtelin säätä ja vuorokauden ajankohtaa. Maisemat muuten ovat hirveän kauniita, kun lentää aamunsarastuksen aikaan. Pysyin lennoissani Havaijilla osavaltion pääkaupungin Honolulun tienoilla, joka sijaitsee Havaijin kolmanneksi suurimmalla saarella Oahulla. Honolulun kansainvälinen lentokenttä (Honolulu International Airport, joka on viralliselta nimeltään Daniel K. Inouye International Airport), on FlightGearissä oletuslentokenttä. (Ja tästä Daniel K. Inouye -hepusta on näköjään olemassa Wikipedia-artikkelikin.)

Aloitin lentämisen Cessna 172P Skyhawkilla, joka on FlightGearin oletuslentokone. Lentäminen sujui hyvin.

Seuraavaksi lensin Tupolev 154b:llä, joka on suurista matkustajalentokoneista lempikoneeni, koska sen ohjausominaisuudet ovat loistavat. Sen kanssa sujui hyvin yksin sitä lukuun ottamatta, että ensimmäisellä lennollani unohdin vetää laskutelineet sisään.

Seuraavana oli lentovene Catalina PBY. Tämä ei ollut minulle vielä kovin tutuksi käynyt, mutta kone on melko helppo lennettävä. Sujui hyvin.

Tämän jälkeen lensin Antonov 24:llä. Tämä ei ole lempikoneitani, ja koska se on kannaltani hieman hankala, lensin juuri tämän vuoksi sillä. Lentäminen sujui hyvin muuten paitsi että säätämieni olosuhteiden vuoksi jouduin yhden lentokentän kiitoradalle tuovaa linjaa hieman etsiskelemään.

Tämän jälkeen vuorossa oli toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalainen pommi- ja maataistelukone B-25 Mitchell. Tämä on lempikoneitani hyvien lento-ohjausominaisuuksiensa vuoksi. Koneessa on kuitenkin huonot ohjausominaisuudet maassa. Kun laskeuduin, koneeni ajautui kiitoradan viereen. Enkä saanut sitä enää uudestaan ilmaan. Melko vaikea paskiainen maassa.

Ja seuraavana oli vuorossa Beechcraft 1900D. Tämä ei ole lempikoneitani. Koneella on vaikea taipumus vajota käännöksissä, eli sen kanssa pitää olla todella tarkkana. En ollut tarpeeksi tarkkana. Ensimmäisellä kerralla meni laskeutumisyritys pieleen, sillä putosin mereen ennen kiitorataa. Ja toisellakin lentokerralla putosin. Kolmannella kerralla suoritin lähestymisen kiitoradalle nopeasti suhteellisen korkealta, ja sillä kertaa onnistuin laskeutumisessa.

Sitten taas siirryin Cessna 172P Skyhawkiin. Tunnen sen kuin omat taskuni. Mutta kun olin laittanut ukkostamisen (thunderstorm) asetuksista päälle, putosin maahan. Tuuli oli ollut aivan liian kova, ja olisi kannattanut pysyä maassa tällä hyvin pienikokoisella koneella. Sitten vaihdoin ajankohdan aamun sarastukseen ja sään matalapaineen keskukseen (core low pressure region). Cessnan rakenteet jonkin verran vinkuivat lentäessä. Onnistuin kuitenkin laskeutumaan melko täydellisesti olosuhteet huomioon ottaen.

Viimeinen koneeni oli taas wanha kunnon Tupolev 154b. Lentäminen sillä sujui hyvin.

Lentorupeama kesti yhteensä ehkä puolitoista tuntia.

Se täytyy tässä vielä mainita, että ohjaamokuri oli nyt melko loistava, sillä ei ollut muita ihmisiä samassa huoneessa, joille olisin hölpöttänyt ja jotka olisivat hölpöttäneet minulle. Kykenin täten keskittymään melko hyvin itse asiaan. Lisäksi minulla oli lentoistuimellani ryhdikäs lentämiseen soveltuva asento. Aina minulla ei ole sitä lentäessäni ollut.

Kotilentosimulaattorilla lentäessä ei luonnollisesti mukana ole kuolemanpelkoa, joten siksi ihminen lentää sellaisella huolettomammin kuin tekisi oikealla lentokoneella lentäessä. Putoamiset Beechcraft 1900D:llä olisin luultavasti välttänyt, jos olisin lentänyt oikeasti (tähän sopisi hymiö).

Vertailun vuoksi suoritin seuraavana lauantaina 12.6.2021 päiväsaikaan selvin päin muutaman lennon. Tällöinkin olin yksin eli ohjaamokuri oli sen vuoksi täydellinen. Lensin Cessna 172P:llä, huonommissa olosuhteissa Tupolev 154b:llä, sekä hyvissä olosuhteissa Beechcraft 1900D:llä ja Antonov 24:llä. Lennot menivät mukavasti ellei oteta lukuun sitä, että laskeutumiseni kiitoradalle Antonov 24:lla meni pomppuiseksi, koska olin suorastaan syöksynyt kentän pintaan korkealta (niin ei saisi tehdä).

Myöhemmin samana päivänä kämpilläni pidin tavanomaisten lauantaivieraitteni eli jätkien kanssa normaalin nk. kulttuurielämätapahtuman. Se alkoi kahvituksella, ja sen jälkeen oli vuorossa alkoholipitoisten juomien sekä lastujen nauttiminen. Minä ja Janne nautimme tavalliseen tapaan oluet puoliksi. Pyynnöstäni nautimme niitä tavallisen kolmen sijaan tällä kertaa neljä, koska minun piti saada pohjia. Hannu nautti omia juomiaan. Kukin nautti enemmän tai vähemmän viskiäni. Jari poikkeuksellisesti maistoi tällä kertaa viskiä.

Kuuden jälkeen illalla, kun viimeisinkin vieraistani oli lähtenyt kotiinsa, aloitin testin nimeltä "lentäminen kohtuullisen hyvässä hutikassa".

Nautin lentojen aikana kaksi olutta. Ensimmäinen niistä oli 6,7-prosenttinen Hiisi Rahko Red Wine Sour. Olut oli pirteä ja vinkeä. Alkon luonnehdinta oluesta kuuluu: punaruskea, täyteläinen, miedosti humaloitu, vehnäinen, maltainen, kirpeä, hedelmäinen, aprikoosinen, kirsikkainen, mustikkainen, yrttinen. Toinen olueni oli 9,0-prosenttinen Hiisi Iku-Turso Imperial Stout. Alkon luonnehdinta oluesta kuuluu: ruskeanmusta, samea, runsasvaahtoinen, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahtomaltainen, mallasleipäinen, tumman luumuinen, kahvinen, mausteinen, runsas. Tämä olut oli yksinkertaisesti ihana.

Ensin lensin Cessna 172P:llä. Seuraavaksi Antonov 24:llä, pimeällä. Lennot sujuivat hyvin.

Aluksi oli tuntunut siltä, että keskittymiskyky oli tiessään. Ja reagointinopeus tilanteisiin huono. Mutta jotenkin aivoni osasivat pysyä riittävässä määrin vetreinä kuitenkin. Yleensä.

Seuraava koneeni oli Tupolev 154b. Yritin nousta ilmaan liian pienellä tilannenopeudella, joten romahdin alas juuri, kun olin pistänyt koneen vetämään laskutelineet sisään. Uudella yrityksellä sujuivat lentämään pääsy ja lentäminen kuitenkin hyvin.

Tämän jälkeen lensin Cessna Grand Caravanilla.

Sitten oli vuorossa Cessna Citation II.

Ja seuraavaksi Allegro 2000.

Tämän jälkeen lensin de Havilland Mosquito FB Mk VI:lla.

Seuraavaksi vuorossa oli toisen maailmansodan aikainen legendaarinen saksalainen syöksypommittaja Junkers 87 "Stuka".

Ja sitten lensin uudestaan Tupolev 154b:llä.

Ja vielä yhden kerran Cessna 172P:llä.

Mikä ihmeellistä, niin lennot sujuivat tälläkin kertaa enimmäkseen hyvin huolimatta isitä, että aivot tuntuivat hieman jumittavan. Mutta kun tiesin olevani selvästi humalassa, niin minä myös tein kaikkeni ollakseni skarppi ja toimiakseni mahdollisimman skarpisti. Päivällä nautittu kahvi saattoi toki vielä vaikuttaa piristävästi.

Japen hypoteesin testaamiseksi kunnolla olisi ehkä pitänyt juoda itsensä vielä enemmän humalaan, mutta en halua suin surminkaan hankkia usean päivän kestävää krapulaa.

Ja krapulasta puheen ollen, tein sunnuntai-iltapäivällä vielä muutaman lennon.

Cessna 172P, aamu, matalapaine ja lyhyt lento. Onnistuin ensimmäisellä lennollani tuhoamaan laskutelineet laskeutumisessa, kun kone iskeytyi kiitorataan turhan suurella nopeudella. Toisella kerralla laskeutuminen onnistui mainiosti.

Tämän jälkeiset lennot tein samoissa olosuhteissa.

Seuraavaksi lensin Antonov 24:llä. Näkyvyys oli heti alussa melko huono tai vielä huonompi. Jouduin lentämään ympäri ämpäri saadakseni löydettyä paikan, johon laskeutua. Kerran jouduin laskeutuessa vetämään takaisin ylös, kun pelkäsin kiitoradan loppuvan. Sitten yritin uudella kierroksella päästä samalla kiitoradalle. Jotain tein oikein, sillä yhtäkkiä kiitorata ilmestyi sumusta eteeni. Onnistuin tekemään ei-niin-oikeaoppisen laskeutumisen. Itse asiassa pyörät koskettivat maata kiitoradan vieressä, mutta minusta kyseessä oli kuitenkin hyvä suoritus noissa olosuhteissa, kun koneeseen ei sitten kuitenkaan tullut mitään vaurioita.

Kolmas koneeni, jolla lensin, oli Tupolev 154b. Näkyvyys oli vähän parempi. Ennen vuoria käänsin vasemman kautta koneen tulosuuntaan ja etsin kiitoradan näkyviin. Valitettavasti se oli melko lähellä, ja minä melko korkealla. Hallitulla syöksyllä onnistuin kuitenkin laskeutumaan kiitoradalle. Laskeutuminen meni kuitenkin lievästi pitkäksi, kun en ollut ottanut aikalisää ja yrittänyt uudestaan kiitoradan toiselta puolelta. Lentosäännöt olisivat oikeastaan vaatineet tuollaista ratkaisua.

En krapulaista lentoistuntoani viitsinyt pitää yhtä pitkänä kuin kumpaakin humalassa pitämääni lentoistuntoani.

Olen puhunut ohjaamokurista. Mutta oikeasti ohjaamokuriin ja hyvään lentotapaan kuuluu myös se, että ei lennetä humalassa – edes pikku tuiterissa – tai krapulassa. (Taikka kovin väsyneenä.)

...Kun hommat oli hoidettu, tunsin todellakin lentäneeni.

Japen hypoteesi jäi nyt oikeastaan silti toteen näyttämättä. Olisi pitänyt lentää pitempään, ja toisen humalalentoistuntoni aikana minun olisi pitänyt hankkiutua vieläkin voimakkaampaan humalaan kuin mitä nyt tein. Vaikkakin sellainen olisi epäterveellistä.

PS. Viime viikon lauantai taisi olla ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun olen ollut kunnolla humalassa.

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Me olemme kaikki maahanmuuttovastaisia, myös Vihreiden jäsenet

Median antia lukemalla olen saanut selville, että jos joku vastustaa mitä tahansa maahanmuuton lajia, hän on maahanmuuttovastainen.

Mutta todellinen lakmustesti sille, onko ihminen oikeasti maahanmuuttomyönteinen, on se, hyväksyykö hän natsien maahanmuuton. Jos ihminen vastustaa natsien maahanmuuttoa, hän on maahanmuuttovastainen.

Minäkin olen maahanmuuttovastainen.

Vastustan natsien maahanmuuttoa sen aiheuttamien sosiaalisten ongelmien vuoksi siitä huolimatta, että länsimaisissa yhteiskunnissa natsit ovat laajalti nuivittu vähemmistö. Ei pakolaisasemaa natseille.

torstai 10. kesäkuuta 2021

Uskovaisten turmelus

Kävin kuluvan Herran vuoden 2021 kuntavaaleissa ennakkoäänestämässä. Äänestin erästä sellaista ehdokasta, joka uskonnonvapausasioissa menee uskonnonvapaus edellä.

Ja muuten, Ranskassa 16-vuotias teinityttö oli saanut osakseen tappouhkauksia hänen arvosteltuaan islamia. Ja nyt pari vuotta myöhemmin syylliset saavat vihdoin maksaa teostaan. Syvemmin asiaa on käsitelty Professorin ajatuksia -blogissa.

Pyhien kirjoitusten, pyhien arvojen ja pyhien hahmojen arvostelu on laillista ja hyväksyttyä avoimessa yhteiskunnassa, jollainen Ranska ilmeisesti on.

Olen sitä mieltä, että jos joku ei hyväksy kannattamansa oppijärjestelmän tai yhteisön pyhien kirjoitusten, pyhien arvojen ja pyhien hahmojen arvostelua, hänen vakaumuksensa on heikko. Siksi hänen täytyy mielestään pakottaa muut uskomaan, tai ainakin vastentahtoisesti kunnioittamaan – väkivallan tai sen uhkan avulla – vakaumustaan.

Ei yksikään vakaumus tai aatteellinen yhteisö ansaitse sitä, että se on arvostelun yläpuolella.

Tuollaiset ihmiset ovat ihmisperseitä. Ihmisperseitä kaikkialla.

Uskonto on kaikkein helpoin ja viettelevin tapa perustella hyvällä tarkoituksella pahan tekemistä.

Islam alun alkaen on perustunut vihaan, väkivaltaan ja suvaitsemattomuuteen, joten ei ehkä tarvitse ihmetellä sitä, miksi islamilaisen yhteisön piiristä nousee tuollaisia ihmisiä. Jos on islamilainen herätysliike, joka haluaa "palata puhtaaseen islamiin", niin todennäköisesti se kannattaa juuri tuollaisia arvoja. Jännä, mutta pieni poikkeus on ahmadilaisuus, islamilainen tai islamilaisperäinen islamilaisissa maissa vain vaivoin suvaittu uskonnollinen yhteisö, jonka mukaan islamin 600-luvulla Arabian niemimaalla perustanut profeetta Muhammad ei ollut tarkoittanut väkivallantekojaan yleiseksi uskonnolliseksi säännöksi. Tosin sanoen ahmadilaiset opettavat, että heidän liikkeeseensä kuulumattomat muslimit eli 99 prosenttia muslimeista on ymmärtänyt perin juurin väärin profeettansa opetukset ja esimerkin. Tosin amhadilaisuuskaan ei sitten ilmeisesti tuomitse profeetan väkivallantekoja.

Toki islamin piirissä, kun kyseessä on varsin suuri uskontokunta, on nykyään myös paljon sellaisia ihmisiä, joita ei kauheasti innosta palaaminen "alkuperäiseen islamiin". Islamin nykyistä suhteellista rauhanomaisuutta toki selittää omalta osaltaan sekin, että länsimaalaisperäinen kulttuuripiiri on nykyään sotilaallisesti varsin voimakas. Miksi lyödä päätään kallioon, jos voi odottaa parempia aikoja sotilaalliselle laajenemiselle?

Buddhalaisuutta tai sen historiaa en kovin hyvin tunne, mutta vaikka se on ollut lähetysuskonto, niin se ei ole käsittääkseni harjoittanut juurikaan miekkalähetystä, vaikka buddhalaisia valtiontemppeleitä on ollut, ja valtio on buddhalaisissa maissa voinut avokätisesti tukea buddhalaista uskontoa.

Ennen väkivaltaisen islamin syntyä koko Keski-Aasia oli muuten ollut buddhalainen.

Juutalaisuudessa on se hyvä puoli, että vaikka juutalaisen Raamatun perusteella voisi väittää, että juutalaisen uskonnon puolesta on harjoitettu aikoinaan runsaasti väkivaltaa, niin miekkalähetystä uskonto on harjoittanut kovin vähän. Tämä selittyy varsin suurelta osalta sillä, että juutalaisuus ei ole lähetysuskonto. Itse asiassa juutalaisuuteen kääntyminen on tehty tahallaan vaikeaksi.

Juutalaisuus on myös etninen ryhmä, jonka ytimessä on juutalainen uskonto. Tätä nykyä vain vähemmistö aikuisista juutalaisista lienee uskovaista väkeä. Juutalaisen Raamatun kunnioittaminen silti lienee ryhmän keskuudessa yleistä. Eihän ilman sitä olisi koko juutalaisuutta etnisenä ryhmänä.

Minulle tutuin uskonnoista on kristinusko. Olen tavannut sanoa, että kristinuskosta on moneksi. Tarkoitan tällä sitä, että kristinuskon Raamattu sisältää ainekset tulkinnoille sekä uskonnollisen suvaitsevaisuuden että suvaitsemattomuuden puolesta. Olen tavannut myös sanoa, että kristinuskon Jumala ei suojele uskovaisiaan tyhmyydeltä. Kristillisen kirkon tyhmyys on mielestäni ollut historiallinen tragedia. Asiaa olisi voinut auttaa, jos sillä olisi ollut jokin tolkullinen Raamatun tulkintateos. Juutalaisilla on Talmudinsa. Kristityillä ei ole mitään sen kaltaista. Kristillisen kirkon tyhmyydestä pääset lukemaan hieman lisää tästä blogimerkinnästäni.

1900-luvun oli ollut määrä olla sivistyksen ja järjen valon vuosisata. Sen sijaan siihen kuuluivat ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä marxismileninismi ja natsismi, kaksi ihmisyyden vastaista paljon vaikuttanutta maallista ideologiaa. Ei ole ihmisenä oleminen välttämättä helppoa uskonnottomallekaan.

torstai 3. kesäkuuta 2021

Latinan kieli sukupuolineutraaliksi?

Rakastan klassista latinan kieltä, koska se kuulostaa niin kovin komealta, paitsi yhtä piirrettä siinä: muinainen roomalainen kulttuuri oli perin juurin sovinistinen, ja tämä näkyi kielessäkin.

Jos latinan kielen substantiivi tarkoitti oliota, jolla on sukupuoli, niin se tyypillisesti tarkoitti miespuolista. Naispuolista tarkoittavaksi substantiivi saatiin erityisellä päätteellä.

Lisäksi latinan kielessä oli kaksi eri hän-pronominia, yksi kummallekin sukupuolelle.

On mainittava vielä sekin roomalaisen kulttuurin piirre, että nainen sai etunimensä isänsä sukunimen mukaan. Esim. Gaius Julius -nimisen miehen tyttären nimeksi tuli Julia. Jos tyttäriä oli kaksi, niin he olivat nimeltään Julia vanhempi ja Julia nuorempi. Jos tyttäriä oli useampia, niin heidät numeroitiin.

Mutta sitten onneksi oli keisari Caracalla, joka oli virassa 211–217 jKr. Vuonna 212 tämä antoi Rooman himoitun kansalaisuuden kaikille vapaille valtakunnan asukkaille. Koska kaikki lukemattomat uudet miespuoliset kansalaiset saivat sukunimekseen nyt keisarin sukunimen Septimius, uudistus romutti roomalaisen sovinistisen nimijärjestelmän.

Tosin naisen asema oli Rooman valtakunnassa ollut paranemaan päin jo ennen ajanlaskun alkua.

Ehdotukseni on siis, että latinaa voisi alkaa käyttää sukupuolineutraalisti. En ymmärrä ylipäätään niin kovin monen indoeurooppalaisen kielen päähänpinttymää sukupuolesta, joka pitää olla substantiiveilla ja sukupuolista olentoa tarkoittavilla pronomineilla.

Ehdotan, että latinan maskuliinista tarkoittavat substantiivit oletettaisiin jatkossa sukupuolisesti neutrisiksi.

Otan esimerkkinä konia tai kaakkia tarkoittavan sanan 'caballus'.

'caballus' olisi siis mikä tahansa hevonen sukupuolesta riippumatta.

"caballus mas" olisi urospuolinen hevonen. "caballa" taas olisi naaraspuolinen hevonen. Yleensä naaraspuolista tarkoittavat sanat eivät tarvitsisi seurakseen erityistä määritettä, vaan a-pääte riittäisi.

Lisäksi ovat ne substantiivit, jotka tarkoittavat ihmistä. Mutta minun puolestani voidaan käyttää eläimille tarkoitettua määrettä "mas" ihmisistäkin puhuttaessa, koska masculinus ja masculus ovat vähän turhan pitkiä sanoja käytettäväksi rutiininomaisesti.

Ja muita ehdotuksia:

Diftongit tulisi mielestäni lausua diftongeina: 'Caesar', 'foederatio'.

C-kirjain tulisi lausua aina kuten K.

En voi kuitenkaan ehdottaa, että latinan kielestä tehtäisiin kansainvälistä apukieltä. Sillä latina olisi sellaiseksi liian vaikea sujuvasti useimpien omaksua.

PS. Minun olisi pitänyt viime aikoina kerrata latinaa ja oppia sitä hiukan lisääkin, mutta valitettavasti koronarajoitusaika on rasittanut mieltä sen verran kovasti, että olen projektin jatkamisen lykännyt luovasti huomiseen.

tiistai 25. toukokuuta 2021

Poliittinen ideologiani lyhyesti, uusi vuoden 2021 versio

Olen aikaisemmin esitellyt lyhyesti ranskalaisilla viivoilla silloisen poliittisen maailmankatsomukseni.

Oikeastaan se ei ole hirveästi kokonaisuutena sittemmin muuttunut, mutta jotain on tullut kuitenkin lisää. Siksi päätin kirjoittaa muokatun ja uusitun version poliittisesta maailmankatsomuksestani. Oi, katso:

  • sosiaaliset oikeudet, mukaan lukien työläisten oikeudet (nämä on oikeastaan pakko mainita erikseen, sillä liberalismi ei välttämättä ole sosiaalista)

  • tiedemyönteisyys. Tieteellinen menetelmä on paras tapa hankkia tietoa. On parempi, että myös politiikka on todellisuudentajuista sen sijaan, että se olisi todellisuuspakoista. Lisäksi: biologinen evoluutio on luonut myös ihmisen aivot ja mielen, ja se täytyy ottaa politiikassakin huomioon.
  • uskontokriittisyys ja antiklerikalismi. Kannatan ehdottomasti uskonnollisten yhdyskuntien ja valtion eroa. Kannatan myöskin sitä, että uskontoa ei voi käyttää pätevyysvaatimuksena julkiseen virkaan pääsyyn. Kannatan myös sitä, että julkista tukea saavat koulut eivät saa opettaa uskontoa ainakaan tunnustuksellisena.

    Mielestäni uskonnollista lainsäädäntöä kannattavilta tulee viedä kansalaisluottamus. Tässä on mielestäni kyse demokratian itsepuolustuksesta.

    Ja mielestäni myös sellaisten uskontojen tulee olla kiellettyjä, jotka kannattavat rasismia tai pyhää sotaa toisinajattelevia vastaan tai pyrkivät väkipakolla estämään uskonnon vaihtamisen tai avioliiton solmimisen toisuskoisen kanssa.

Ja kappas, listaukseni muodostuu tällä kertaa kuudesta kohdasta entisen seitsemän sijaan.

...

PS. 27.5.2021: Ja niin minulle alkoi tulla huonoa omaatuntoa siitä, että olin jättänyt alkuperäisessä tekstissäni olleen globaalinationalismin pois. Joten lisäsin sen tekstiin, vaikka siitä tuli nyt pitempi.

...

PS 26.6.2021: Julkaisin tästä toisenkielisen version.

torstai 20. toukokuuta 2021

Tapaus Päivi Räsänen ja laki "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan"

Kristillisdemokraattien monessa keitettyä vanhaa patua, kansanedustaja Päivi Räsästä, vastaan oli nostettu syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Eräs hyvä nettituttuni oli kirjoittanut asiasta mm. tämän ansiokkaan blogimerkinnän. Eero Iloniemi taas oli puolustanut Räsästä ainakin jonkin verran tässä kirjoituksessaan. Iloniemi sanoo, että Päivi Räsäsen tuskin voi sanoa aidosti haluavan pahaa kenellekään.

Minä en itsekään ajattele niin, että sananvapaus olisi absoluuttinen. Mutta koska se on tavallaan kaikkien muiden vapauksien ja oikeuksien perusta, sitä tulee rajoittaa mahdollisimman vähän, siis jos haluamme ihmisillä olevan myös oikeuksia.

Ivan Puopolo lausuu osuvasti asiaa käsittelevässä kolumnissaan:

Sananvapauden toteutumisen kannalta ratkaisevaa onkin se, millaisia laissa säädetyt rajoitukset ovat. Yksi olennainen kysymys on, ovatko rajoitukset oikeasuhtaisia.

*****

Oikeasuhtaisuuden ajatuksena on, että koska sananvapauden rajoituksilla kajotaan ihmisten perusoikeuteen, rajoitusten pitää suojata joltakin oikeasti merkittävältä haitalta. Pitää voida ajatella, että jos sananvapauden rajoitusta ei olisi, seuraus olisi niin paha, että sananvapauden rajoittaminen on välttämätöntä.

Olen sitä mieltä, että sananvapauden suojan pitää olla mieluummin hieman liian laaja kuin liian suppea.

Mielestäni Raamattua ja muita pyhiä kirjoja tulee voida siteerata, kunhan tarkoituksena ei ole perustella pyhänä pidetyn kirjan tekstillä ihmisten syrjimistä, tappamista tai kiduttamista.

Yksi Räsästä vastaan nostetuista syytteistä koskee hänen kirjoitustaan: "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen."

Mielestäni pitää olla ihmisellä oikeus sanoa, että homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen, kunhan hän ei sanomallaan perustele ihmisten syrjimistä. Pitää myös ihmisen voida sanoa, että homoseksuaalisuus on seksuaalinen vinoutuma. Nimittäin, onhan selvää, että vain heteroseksuaalit voivat uusintaa keskenään yhtymällä ihmiskuntaa. Homoseksuaalit eivät siihen yksinään pysty. Tällä perusteella on ihan mahdollista ajatella, että homoseksuaalisuus olisi seksuaalinen vinouma. Kunhan sanomalla näin ei pyri aikaansaamaan ihmisten syrjimistä. Homoseksuaalit voivat jatkaa hyvää elämistään, vaikka jollakulla olisi tuollaisia mielipiteitä.

Itse hyväksyn sen tosiasiana, että jotkut ihmiset tuntevat seksuaalista vetoa saman sukupuolen, ei eri sukupuolen, edustajiin.

Ihan yhtä mahdollista on julistaa vaikka, että homoseksuaalisuus on syntiä ja sitä harjoittavat joutuvat helvettiin. Tässä taas kyse on pelkästään uskonnollisesta uskosta, joka ei vahingoita ketään mikäli sen avulla ei pyritä syrjimään ketään.

On ihan mahdollista, että on olemassa ihmisiä, jotka uskovat minun joutuvan kuolemani jälkeen helvettiin mahdollisen syntisen elämäni tai uskonpuutteeni vuoksi. Minua se ei yhtään haittaa, elleivät nämä ihmiset sitten pyri edistämään helvettiin joutumistani.

Suomen laissa on "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan" olemassa sekä perusmuoto että törkeä muoto. Kuten Puopolo kirjoituksessaan sanoo:

Törkeä tekomuoto edellyttää kehottamista tai houkuttelua joukkotuhontaan tai muuhun vastaavaan törkeään rikokseen. Lain tarkoitus on siis estää esimerkiksi holokaustin kaltaisten tapahtumien toistuminen.

Perusmuotoisen "kiihottamisen kansanryhmää vastaan" sisälle näyttäisivät siis kuuluvan kaikki enemmän tai vähemmän tyhmät puheet. Minusta näyttää vähän siltä, että vain "törkeä tekomuoto" kannattaisi pitää laissa sisällytettynä. "Perusmuotoinen kiihottaminen" taas on liian tulkinnanvarainen pykälä, ja voi riippua epäillyn naamakertoimesta, saako hän syytteen jostakin koskien "kiihottamista kansanryhmää vastaan". Jos saa syytteen sillä perusteella, on täysin mahdollista, että ei ole tosiasiassa syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Jos lain pykälä halutaan säilyttää, sen nimi tulisi muuttaa joksikin muuksi.

Itse muuten kannatan myös Suomen lain kohdan "uskonrauhan rikkomisesta" muuttamista sellaiseksi, ettei enää ihmisten pyhien tuntojen loukkaamisesta voisi saada tuomiota. Jumalanpalvelusten ja temppelipalvelusten ja hautajaisten häiritsemisestä toki antaisin mielellään tuomita. Ei esivalta miekkaa turhaan kanna.

Mutta en itse pidä Päivi Räsästä mitenkään sananvapauden marttyyrinä tämän jupakan vuoksi. Hän on käsittääkseni tehnyt itse varsin selväksi, että hän kannattaa lain nykyisten uskonrauhapykälien olemassaolon jatkamista...

tiistai 18. toukokuuta 2021

Google oli poistanut kymmenen blogimerkintääni, ja palautti ne myöhemmin

Lauantaiaamuna uni karisi silmistäni melko äkkinäisesti ja tehokkaasti, sillä huomasin kännykkääni vilkaistessani, että Google oli poistanut kymmenen blogimerkintääni.

Merkinnät olivat kahdesta noin viidestä blogistani.

Google sanoi suomenkielisessä viestissään, että sitä oli pyydetty tarkistamaan ao. merkintäni, ja Google (tai mikä lie) oli tullut siihen tulokseen, että ne olivat sääntöjen vastaisia. Poiston syyksi oli ilmoitettu oletettu haittaohjelmien jako.

Viesti myös sisälsi ystävällisesti linkit Bloggerin käyttöehtoihin ja Bloggerin yhteisön sääntöihin.

Noustuani ylös löysin lopulta valituskanavan, vaikka Googlen poistoviesteissä ei ollut mainittu mitään sellaisesta. Käytän Gmailin sähköpostipalvelua, ja sieltä löysin kysymysmerkin takana olevan valikon kautta kohdan Lähetä palautetta Googlelle. Otin siihen ao. työkalun avulla kuvakaappauksen yhdestä näistä sähköposteista.

Palautetekstissäni totesin, että tietääkseni en ole ao. blogimerkintöihin lisäillyt haitallista koodia ja ihmettelin myös sitä, että minulle ei ollut annettu mitään tarkempaa tietoa siitä, mitä sieltä oli muka löytynyt. Kirjoitin palautteeni varmuuden vuoksi englanniksi – ICT-alan kielitaitoni on loistava –, koska vaikka Googlella lienee suomea osaavia työntekijöitä, niin sillä lienee tuhat- tai kymmenentuhattakertainen määrä englantia osaavia työntekijöitä. Palautteeseeni näin ollen reagoitaisiin jollakin todennäköisyydellä nopeammin.

Voi olla, että palautteen annostani kesti jopa vähemmän kuin kaksi tuntia siihen, että minulle tuli viesti, että eräs teksteistäni palautetaan, koska asia on tarkistettu ja todettu blogimerkintäni olevan sääntöjen mukainen. Ehdin jo ihmetellä, että eikö muita merkintöjäni sitten palauteta, mutta seuraavassa hetkessä tuli samansisältöinen toista merkintääni koskeva viesti. Ja, pikku hiljaa tällaisia viestejä tuli yhteensä kymmenen. Kaikki poistetut merkintäni oli palautettu.

Tosin tietokoneanalfabeetihko ihminen olisi voinut hämmentyä siitä, että merkinnät eivät olleet vielä palanneet internetiin. Löysin ne Bloggerin luonnoksista. Palautin ne saman tien.

Olen miettinyt, oliko kyseiset merkintäni "ilmiantanut" fasisti vaiko oliko kyseessä tietokoneaalfabeetti, joka oli pelästynyt sitä, että hänen selaimessaan blogisivustoni näkyvät "epäturvallisina" osoitepalkin lukonkuvan kohdalla. testasin asiaa Mozilla Firefox -selaimella, ja sillä ne näkyvät "epäturvallisina". Jostain syystä Google Chromella ne taas näkyvät "turvallisina". Firefox on asiassa siis tavallaan tarkempi, vaikka sen ilmaisema "epäluottamus" johtuu pelkästään naamakuvastani, joka tietysti latautuu näkyviin aina kun blogisivuston avaa. Mutta ei se ole tietoturvauhka surffailijalle. Koska kotikoneessani on työpöytä-Linux, minulla ei ole tietoa, mitä Microsoft Edge -selain sanoo blogeistani.

Näyttää siltä, että Googlen alkuperäinen blogieni "tarkastus" oli ollut koneellinen. mahdollista on jopa, että Googlella ei edes koneellisesti ollut tarkastettu niitä, vaan poistettiin merkintöjä, koska joku oli "ilmiantanut" niitä kymmenen kappaletta.

Annan Googlelle kuitenkin kymmenen pistettä siitä, miten nopeasti se palautti merkinnät luonnoksiini siirrettäväksi takaisin internettiin.

terveisin Bloggeria yhdeksän vuotta jo käyttänyt

Ja ai niin, alla listaan nämä muutaman hetken poissa WWW:n kudelmasta olleet blogimerkintäni:

Runo- ja unikertomusblogistani:

Runoni/uneni: Uneni toivoa täynnä

Runoni: Maailma rovioksi

Runoni/uneni: Syvähenkinen sota

Runoni: Suuret lotkottaa

Uneni: Lopetin Facebook-tilini

Runoni: 3310 

Runoni: Maailmassa vallitsevat väärät luonnonlait

Mullokala seikkailee -siteeraus ja linkitysblogistani:

Tällä lesbolla on erittäin konservatiiviset parisuhdearvot 

Ruotsin liberaalipuolueen puheenjohtaja Nyamko Sabuni oli uljas ja rohkea, ja siitä häntä rangaistiin 

Nykyajan fasismia

PS. Tarkemmin ajatellen minun on vaikea ajatella, että kaikki nämä kymmenen merkintää olisivat voineet ärsyttää yhtä ja samaa ihmistä todella paljon. Ehkä Googlen automatiikka oli vain alun perin tehnyt traagisen virheen. (Tai sitten syyllinen oli ollut tietokoneanalfabeetti.)