Singapore, monikulttuurinen fasistinen utopia

Maat, joissa kansalaisten arvot, asenteet ja maailmankuvat ovat lähellä toisiaan, ovat useammin sisäisesti eheitä. Ja vielä enemmän, jos ihmiset on lapsesta asti opetettu rehellisyyteen. Asiaa auttavat yhteinen äidinkieli, jaettu kulttuuri ja yhteinen historia. Tällaisissa maissa kansalaiset luottavat toisiinsa. Tällaisissa maissa on yhteiset minimisäännöt joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki elävät.

Tällaisen yhteiskunnan vastakohta on monikulttuurinen yhteiskunta. Monikulttuurisen yhteiskunnan jäsenet eivät koe yhteisyyttä kaikkiin muihin saman yhteiskunnan jäseniin, vaan he luottavat enemmän omaan heimoonsa, mikä se onkin. Monikulttuurinen yhteiskunta on luonnostaan epävakaa.

Jos yhteiskunta on luonnostaan monikulttuurinen, sitä joudutaan pitämään koossa enemmän väkipakolla. Se ei pysy koossa ihmisten hyvästä tahdosta.

Singapore on kaupunkivaltio, joka on luonnostaan monikulttuurinen. Se on kansojen, kulttuurien ja uskontojen tilkkutäkki. Singaporessa on edellä kuvaamani monikulttuurisen yhteiskunnan ongelma ratkaistu varsin ankaralla rikoslainsäädännöllä. Maata on myös johtanut sen vuonna 1965 tapahtuneesta itsenäistymisestä alkaen People’s Action Party -puolue (PAP). Parlamentaarinen oppositio on sallittu, mutta sen toiminta on ollut rajoittunutta, ehkä vähän rajoitettuakin. Maassa kuitenkin ilmeisesti laajalti luotetaan hallitsevaan puolueeseen, koska se on onnistunut luomaan varsin toimivan talouden.

Saarivaltion kaikki lehdet, TV-asemat ja radioasemat ovat kahden yrityksen hallinnassa, joista toisella on tiiviit yhteydet hallitsevaan puolueeseen.

Freedom Housen mukaan Singaporen valtio rankaisee viranomaisten arvostelusta niin kovasti, että media harjoittaa itsesensuuria. Vuonna 2010 Internetin käyttäjiä oli 3,6 miljoonaa eli selvälle enemmistölle kansalaisista internet on tuttu. Pornografista sisältöä suodatetaan, mutta muutakin arveluttavaa materiaalia rajoitetaan lisenssivalvonnalla ja laillisella painostuksella.

Singaporessa joistakin rikoksista saattaa seurata raskaat sakot, raipparangaistus tai kuolemanrangaistus. Maassa teloitetaan ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin arvion mukaan asukaslukuun nähden eniten ihmisiä maailmassa. Kuolemantuomio voidaan langettaa murhasta ja huumausainerikoksista.

Amnesty on arvostellut Singaporen oikeuslaitosta siitä, että se ei niin kauhean hyvin pidä kiinni siitä periaatteesta, että syytetty oletetaan syyttömäksi kunnes ollaan oikeusistuimessa osoitettu syylliseksi. Kuitenkin Aasian viiteryhmässä Singaporen oikeusjärjestelmä on suhteellisen luotettava.

Vuonna 2020 Toimittajat ilman rajoja oli arvioinut, että 180 maan joukossa Singapore oli vasta 158. lehdistönvapaudessa.

Miesten välinen homoseksuaalinen seksi on kiellettyä Singaporessa. Jostain syystä naisten välinen seksi ei ole kiellettyä. Toisaalta, eihän lesboseksiä kielletä Raamatussakaan. Heteroparien yhteisymmärryksessä harrastama oraali- ja anaaliseksi sallittiin vuonna 2007.

...Täältä voit huviksi ja hyödyksi käydä lukemassa lisää Singaporen tiukoista laeista, jotka turistinkin kannattaa ottaa huomioon.

Pakotettu prosituutio on suuri ongelma Singaporessa.

Transparency International on joka tapauksessa pitkään pitänyt Singaporea Aasian vähiten korruptoituneena maana. Koko maailman tilastoissa maa on järjestön tilastojen mukaan seitsemänneksi vähiten korruptoitunut maa.