Kysyin taannoin Googlen generatiivisen keinoälyn palvelulta Geminiltä tällaisen kysymyksen:
"Kerro, minkä eläinlajien elimistö sietää kofeiinia." Vastaus alkoi näin:
Ihmisellä ja muilla kädellisillä on poikkeuksellisen hyvä kofeiininsieto verrattuna valtaosaan muista eläimistä. Kasvit erittävät kofeiinia karkottaakseen tuhohyönteisiä ja suojautuakseen eläimiltä, minkä vuoksi aine on monille lajeille tehokas hermomyrkky.
Tämä sanottu kuulosti minusta täysin oikealta tiedolta. Ja jos totta puhutaan, niin edes minusta kofeiini ei maistu hyvältä vaan pikemminkin kemikaalilta. Mitä se kyllä onkin. Sopii tuhoeläinten karkottamiseen. Ja itsensä piristämiseen. Jatkoa:
Tietyt eläinlajit pystyvät kuitenkin käsittelemään tai hyödyntämään kofeiinia elimistössään ilman myrkytysoireita:
Ja tämä kuuluu samaan.
Väliotsikon Lajit, jotka sietävät tai syövät kofeiinipitoisia kasveja jälkeen vastaus jatkui näin:
Aasianpalmunäätä (Paradoxurus hermaphroditus): Syö luonnossa kahvipensaan hedelmiä eli kahvimarjoja ruoansulatuksensa läpi. Eläimen elimistö erottelee malton mutta jättää papuosan sulamatta (tämän tuotoksena tunnetaan kuuluisa ja kallis Kopi Luwak -kahvi).
Gemini sanoi kyllä lajin suomenkielisen nimen väärin. Oikea "aasianpalmunäädän" suomenkielinen lajinimi olisi musanki.
Siihen liittyen, olin vuonna 2022 julkaissut tässä blogissani merkinnän otsikolla Kopi Luwak, sivettikissan persiistä tullut maailman toiseksi kallein kahvi.
Musanki siis muun ravintonsa ohella syö kahvimarjoja, joiden hedelmälihan sen elimistö käyttää hyväksi. Muu osa kahvimarjoista, ml. kahvipavut, kulkee sen elimistön läpi mutta ruoansulatuselimistön entsyymit ovat siihen mennessä ehtineet oman mukavan lisänsä näiden kahvipapujen aromeihin.
Kukahan sissi se on joskus aikoinaan keksinyt, että kahvi maistuu paremmalta, kun kahvipavut ovat ensin menneet eläimen läpi ja tulleet ulos sen peräpäästä?
Vuonna 2022 siis eräs virkaiässä kuusi ja puoli vuotta vanha kaverini rouva L ja sitten hänen jälkeensä minä itsekin olimme tilanneet itsellemme Kopi Luwakia.
250 grammaa kahvipapuja oli tuolloin maksanut 93,75 euroa. Kyseessä oli ollut jopa alennettu hinta.
Kopi Luwak on omasta mielestäni hyvää, sikälikin, että minun ei tarvitse sotkea joukkoon maidonkorviketta kyetäkseni hyvällä halulla nauttimaan sitä, mutta mielestäni kahvi ei silti ole hintansa väärti.
Lähes kaikki Kopi Luwak -kahvi tuotetaan tarhattujen musankien avulla. Ja eläimiä ei ilmeisesti kohdella tarhoissa kovin hyvin. Musangit ovat luonnossa yksineläjiä ja syövät muutakin ravintoa kuin kahvimarjoja. Tarhoissa he saattavat joutua elämään pienissä häkeissä läheisessä yhteydessä muiden lajitovereidensa kanssa, joiden läsnäoloa he eivät välttämättä siedä. Ja sitten jos ravinto on vielä yksipuolista, eli lähes yksinomaan kahvimarjoja, niin voi voi...
Mutta jos vapaiden musankien kahvia ostaisi, niin voisi kuvitella Kopi Luwak -version maksavan kymmenkertaisesti ainakin tarhassa tuotettuun kahviin verrattuna.
Voisi olla mielenkiintoinen työ olla vapaiden musankien jätösten kerääjä. Siellä sitä kiipeilisi eläinten perässä ylängöillä.
Norsukahvi on vielä musankikahviakin ja huomattavan paljon kalliimpaa. Mutta myös eettisemmin tuotettua. Norsukahvia tuotetaan norsujen suojelun nimissä. Norsuille kahvimarjat annetaan syötäväksi niiden lempiruoan seassa. Toivottavasti tämä näkemys ei ole liian naiivi.
Mutta palataanpa jälleen laajempaan teemaani eli eläinten kofeiininsietoon:
Jaculintu eli valkokulmaguaani (Penelope jacucaca): Syö palmunäädän tapaan kahvimarjoja kokonaisina ja suodattaa pavut ulosteensa mukana.
"Jaculintu eli valkokulmaguaani" on taas suomeksi oikeasti valkokulmasaku. Linnusta on vaikea löytää isommin tietoa. Varsinkin sen kahvinkulutuksesta.
Mutta sitten kuitenkin jatketaan:
Kädelliset (esim. reesusmakakit, paviaanit ja simpanssit): Pystyvät hyödyntämään maksansa entsyymien avulla kofeiinia tehokkaasti. Simpanssien on havaittu syövän luonnossa kofeiinipitoisia kolapähkinöitä.
Tämä on täysin uskottavaa. Me kädelliset kykenemme nauttimaan myös etyylialkoholia eli etanolia, jota löytyy kypsistä, energiapitoisista, hedelmistä.
Hedelmäleprakot ja lepakot: Monet hedelmiä syövät lepakot (kuten keskiamerikkalaiset hedelmälepakot) syövät kahvipensaiden maltoa ilman haittavaikutuksia.
Tämäkin on uskottavaa, tuota nimitystä "hedelmäleprakko" lukuunottamatta. Sellaisia ei ole olemassa, ei edes pelkkiä "leprakoita", mutta hedelmälepakoita on. Jatketaan:
Tietyt jyrsijät (esim. rotat): Rotat käsittelevät maksaentsyymeillään kofeiinia selvästi paremmin ja nopeammin kuin monet muut nisäkkäät, vaikkakin suuret kerta-annokset ovat niillekin myrkyllisiä.
Rotat ovat varsin kaikkiruokaisia, joten on uskottavaa, että niiden elimistö osaa käsitellä myös kofeiinin.
Ja hyväksi lopuksi Geminin vastauksessa lausutaan otsikon Pölyttäjät ja hyönteiset alla seuraavaa:
Mesi- ja kimalaiset: Kasvit erittävät matalia pitoisuuksia kofeiinia kukkiensa meteen. Kofeiini ei vahingoita pörriäisiä pieninä annoksina, vaan se parantaa niiden muistia ja oppimiskykyä, mikä saa ne palaamaan saman kukan luo uudelleen.
Sovitaan, että tämäkin on uskottavaa. Yleltä löysin jopa artikkelin, joka käsittelee kimalaisten kofeiinipöllyä.
Geminin katsauksen lopussa sijaitsi seuraavanlainen taulukko, joka vaikuttaa suhteellisen asialliselta (värit minun):
| Eläinryhmä / Laji |
Sietokyky |
Huomioitavaa |
| Ihminen & Kädelliset |
Erittäin korkea |
Tehokas maksan kofeiiniaineenvaihdunta. |
| Kahvimarjoja syövät linnut
& nisäkkäät |
Kohtalainen / Korkea |
Syövät marjan malto-osan; papu kulkee usein
sulamattomana läpi. |
| Pölyttäjät (Mehiläiset) |
Hyvä (pieninä annoksina) |
Hyötyvät nektarin kofeiinista suorituskyvyn
parantuessa. |
| Koirat, kissat ja hevoset |
Erittäin matala (Myrkyllistä) |
Puutteellinen maksaentsyymitoiminta;
pienetkin annokset aiheuttavat sydänoireita ja kouristuksia. |
PS.:
Aikaisemmin mainitsemani rouva L ja minä olemme ihan vakavissamme pohtineet sitä, että pitäisi saada sellaisia kotieläimiä, jotka sekä suostuisivat mielellään syömään kahvimarjoja mutta jotka eivät kuitenkaan kuolisi siihen.
Eräs toinen mutta virkaiässä hyvin wanha kaverini taas on kahvinisti. Hän oli 1990-luvulla yhtenä kesänä elänyt lähes pelkästään kahvilla, ja samalla hän oli myös harrastanut suunnistusta.
Joskus monen monituisia vuosia myöhemmin hän oli pistäytynyt käymään luonani. Olin tavannut ostella Varustelekasta kahta erilaista lajia kofeiinisuklaita nimeltä Scho-Ka-Kola, josta on olemassa tummasuklaaversio punervaisessa peltirasiassa ja maitosuklaaversio sinerväisessä peltirasiassa myytynä. Rasioitten sisällä on 16 palaa erittäin kofeiinipitoista suklaata, joka on jaettu valmiiksi sektorimuodossa kahteen kahdeksan palan kerrokseen Käsittääkseni tummasukpaaversiota myytiin Saksassa jo vuoden 1936 olympialaisten aikana. Maitosuklaaversio taas on sodanjälkeinen keksintö.
Kysyin kaveriltani, että haluaisiko hän maistaa tätä suklaata. Kerroin, että sen kofeiinipitoisuus on varsin suuri. Hän sanoi haluavansa. Huomasin pian, että hän söi tätä suklaata kuin karkkia. Nyt varoitin häntä suklaan kofeiinipitoisuudesta. Hän sanoi ymmärtävänsä ja jatkoi syömistä.
Lopulta hän lähti kotiinsa. Soitin hänelle illemmalla kysyäkseni, millainen olo hänellä on. Hän sanoi, että ihan hyvä.
Soitin hänelle uudestaan seuraavana päivänä ja kysyin, että oliko hän nukkunut hyvin. Hän totesi nukkuneensa hyvin.
Niin se käy.
