Kun on itse ollut pakolainen, ymmärtää paremmin muitakin pakolaisia.Selitys sille, miten Uganda on tässä "onnistunut", on se, että Uganda ei ilmeisesti tarjoa tulijoille avokätistä sosiaaliturvaa. Ugandan työmarkkinoilla lienee myös vielä tarjolla runsaasti nk. avustavia töitä, joihin riittää heikompikin koulutus tai pelkkä halu tehdä töitä. Ugandassa myös tulijoille riittää slummissa asuminen, jos parempaa asumisen tasoa ei kykene itse työssä ansaitsemillaan rahoilla itselleen hankkimaan.
Näin ajatellaan Ugandassa, jota on viime vuosina kehuttu useaan otteeseen maailman edistyksellisimpään kuuluvasta pakolaispolitiikasta.
Uganda on ottanut vastaan lähes 1,4 miljoonaa pakolaista, joista suurimman osan kolmen viime vuoden aikana.
Se on valtava määrä etenkin maassa, joka kuuluu maailman vähiten kehittyneisiin, ja jonka bruttokansantuote on melkein kymmenen kertaa pienempi kuin vaikkapa Suomen.
Miten köyhä maa oikein onnistuu pakolaisten vastaanotossa samaan aikaan, kun vauraat EU-jäsenet ovat vuosia riidelleet siitä, mitä turvapaikanhakijoille pitäisi tehdä?
”Kyse on osittain kulttuurista, mutta me myös kunnioitamme kansainvälisiä pakolaisten suojeluun liittyviä sopimuksia, jotka hallituksemme on allekirjoittanut”, tokaisee Wycliffe Nsheka, Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Ugandassa.
Hänen mielestään eurooppalaistenkin pitäisi Ugandan tavoin nähdä pakolaiset mahdollisuutena.
Jos verrataan omaan maahamme Suomeen. Suomessa vallitsee tällä hetkellä ja luultavasti vielä vähintään parikymmentä vuotta eteenpäin mittava työttömyys. Työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. Ja ne työpaikat, joita on, ovat melko yleisesti hyvin kilpailtuja. Jotta työpaikan saa, tulee olla jonkinlainen koulutus, ja yleensä mitä korkeampi se on, niin sitä varmemmin työpaikan saa. Nk. avustavia heikon ammattitaidon tai -koulutuksen töitä ei maassamme enää käytännössä ole ollenkaan.
Jos kouluttamaton ja paikallista kieltä osaamaton henkilö haluaa Suomessa työpaikan, niin hänen tulisi tyytyä suurin piirtein kahdensadan euron kuukausipalkkaan, sillä hän ei muuten tuota työnantajalle tarpeeksi. Mutta kahdellasadalla eurolla kuukaudessa ei missään päin Suomea elä.
Suomen verotus myös on huippuluokkaa eli käteen jäävästä palkasta jää suhteellisen vähän käteen.
Korkealla verotuksella maksetaan maamme korkealuokkainen sosiaaliturva.
Jos nk. varsinainen maahanmuuttaja ei pääse työelämään, niin hänen elämisensä maksaa julkinen valta eli veronmaksajat.
Korkeasti koulutetut, työkykyiset ja työhaluiset turvapaikanhakijat menevät mielellään esim. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Näissä maissa palkka on suurempi kuin Suomessa ja siitä myös jää verotuksen jälkeen suurempi osa käteen. Yhdysvalloissa maahanmuuttajan on myös tehtävä työtä, jos ei halua asua kadulla ja etsiä ruokaansa roskiksista. Eikä Kanadakaan ole pohjoismaisessa määrin hyvinvointivaltio.
Suomeen taas yrittävät muuttaa ne turvapaikanhakijat, joita houkuttaa Suomen korkea sosiaaliturva.
Mitä enemmän Suomi pystyttää heikosti työllistyville ulkomaalaisille houkutustekijöitä, sitä enemmän maahamme haluavat muuttaa sellaiset ihmiset, jotka eivät koskaan työllisty.
Avokätinen sosiaaliturva maahanmuuttajille ja löyhä maahanmuuttopolitiikka eivät pitemmällä tähtäimellä voi olla yhtä aikaa voimassa samassa maassa. Globaalit kapitalistit tämän toki ymmärtävät, ja he mielellään tukevat taantumuksellista vasemmistoa hyvinvointivaltion upottamisessa. Heille käy hyvin omiin ongelmiinsa vajonnut pirstaloitunut yhteiskunta.
Joku voi nyt sanoa, että onhan meillä varaa. Minusta ei ole, jos haluamme säilyttää säällisen yhteiskunnan. Suomen sosiaaliturvan tarjoaminen kaikille sitä haluaville ei ole pitemmällä tähtäimellä kestävä tie. Hyviä rahareikiä on sitä paitsi muuallakin. Yliopistoistakin valiteltiin, kun heiltä oltiin leikattu pois julkista tukea, vaikka toimittajien lisäksi juuri yliopistojen väki on eniten halunnut Suomeen lisää pysyviä rahareikiä, jotka ovat mahdollisesti heiltä itseltäänkin pois. Rahaa nyt ei kerta kaikkiaan riitä kaikkeen.